Skip to main content

Full text of "Tietosanakirja"

See other formats


'"^^^-::. 



TIETOSANAKIRJA 



VI 



Digitized by the Internet Archive 

in 2011 with funding from 

University of Toronto 



http://www.archive.org/details/tietosanakirja06bons 



TIETOSANAKIRJA 



JALMAR CASTREN 

INSINÖÖRI, TEKNILLISEN 
KORKEAKOULUN LEHTORI 



TOIMITUSKUNTA 

JAAKKO FORSMAN 

FIL. TOHTORI, LEHTORI 



KUSTAVI GROTENFELT 

PROFESSORI 



LAURI HENDELL 

FIL. KAND., ENSIMÄINEN 
TOIMITUSSIHTEERI 



EDVARD HJELT 

YLIOPISTON SIJAIS- 
KANSLERI 



UNO SAXEN 

FIL. TOHTORI, LEHTORI 



E. N. SETALA 

PROFESSORI 

YRJÖ WICHMANN 

PROFESSORI, 
TOIMITUSKUNNAN PUHEENJOHTAJA 



ILMARI VÄLIKANGAS 

MAISTERI, TOIMITUSSIHTEERI 



KUUDES OSA 

Mandoliini — Oulunsalo 




HELSINKI 
TIETOSANAKIRJA-OSAKEYHTIÖ 



^ JUNt4l9«, o, 



KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVAN 
KIRJAPAINO, HELSINGISSÄ, 1914 



Tähän osaan kirjoittaneiden luettelo. 



Aarlovaara, G. A., insinööri, tekn. korkeakoulun 
lehtori (G. A. A.). 

Axelson, V., maisteri ("V. A.). 

Blomqvist , A. E., maisteri, koulunjohtaja (A. R. B.). 

Bonsdorff, A. v., vapaaherra (A. v. B.). 

Bonsdorff, Axel v., ylilääkäri (Axel v. B.J. 

Bonsdorff, Hj. v., professori (Hj. v. B.). 

Brander, L., ylitarkastaja maanviljelyshallituk- 
sessa (U. B.). 

Brofeldt, Pekka, maisteri (P. B.). 

Cajander, A. K., professori (A. K. C.J. 

Castren, Jalmar, insinööri, tekn. korkeakoulun 
lehtori (J. C-en.). 

Castren, Zach., dosentti (Z. C). 

Charpentier, Axel, lakit, tohtori (A. Ch.J. 

Erich, Rafael, professori (R. E.). 

Eskola, Pentti, maisteri (P. E.). 

Europceus, Aarne, maisteri (A. Es.). 

Forsman, Jaakko, fil. tohtori, lehtori fj. F.). 

Gardberg, A. W., tekn. korkeakoulun professori 
(A. W. G.). 

Gomhocz, Z., professori (Z. G.). 

Granö, J. G., dosentti (J. G. G-ö.). 

Gripenberg, Alexandra, neiti f A. G.). 

Grotenfelt, Arvi, professori (A. Gr.J. 

Grotenfelt, Kustavi, professori (K. G.). 

Groundstroem, E., lääket. lisensiaatti, hammas- 
lääkäri (E. G.). 

Gummerus, Jaakko, professori (J. G.). 

nostaja, Kyösti, lakit, kandidaatti (K. Il-a.J. 

Hahl, Jalmari, dosentti, lehtori (J. 77-/.). 

Halme, Juho, toimittaja. 

Hannikainen, Lauri, maisteri (L. H-nen.). ' 

Harvia, Yrjö, maisteri (Y. H.). 

Heikel, A. O., fil. tohtori, intendentti (A. O. JI.j. 

Heikel, B. W.. vajtioupomoloo^i (B. W. H.). 

Heikel, E., fil. tohtori (E. H-l.). 

Heinonen, V., insinööri (V. H.). 

Hendell, Lauri, fil. kandidaatti (L. H.). 

Hertzen, M. v., everstiluutnantti (M. v. H.). 

Hjelt, Arthur, professori (Ar. H.). 

Hjelt, Edv., yliopiston sijaiskansleri (Edr. IIj.J. 

Holma, Harri, dosentti (H. Ha.). 

Holmberg, U., fil. tohtori (U. Hbg.). 

Igelström, A., kirjastonhoitaja (A. I-m.). 

Ilvessalo, Lauri, metsänhoitaja (L. I-o .). 

Inkilä, A., maisteri (A. I-ä). 

Ivalo, Santeri, fil. tohtori (S. I.). 

Jalava, Ilona, neiti fflnna J.). 

Johansson, O., dosentti (O. J.}. 

Jngerroos, B. H., lääket. tolitori, dosentti 
ai. H. J:s.). 



Järvi, T. H., fil. tohtori, kalastustentarkastajan 

vanhempi avustaja (T. 77. J-i.). 
Kaila, E. E., maisteri (E. E. K.). 
Kaila, El., lakit, kandidaatti (El. K.). 
Kaila, Erkki, kirkkoherra, dosentti (E. K-a.). 
Kajava, Yrjö, lääket. tohtori (T. K.). 
Kala, J. H., maisteri (J. H. K.). 
Kankaanpää, Väinö, tohtori, eläinlääkäri (Kp.). 
Kannisto, Artturi, maisteri (A. K.). 
Karhunen, O. A., lakit, kandidaatti, Pellervon 

sihteeri (O. K:nen.). 
Karjalainen, K. F., dosentti (K. F. K.). 
Kemiläinen, J. A., maisteri fJ. A. K.). 
Konoio, Evert v.. inaaniiesopistou joiitaja 

(E. V. K.). 
Kopperi, Eliel, liikemies (E. K-ri.). 
Korvenkontio, V. A., maisteri (V. A. K-io.). 
Koskimies, K. W., insinööri (K. W. K.). 
Kotilainen, O., taiteilija (O. K.). 
Krohn, Helmi, kirjailija (H. Kr-n.). 
Krohn, Ilmari, dosentti, urkuri (I. K.). 
Krohn, Kaarle, professori (K. K.). 
Laine, F. W., merikapteeni (F. \V. L.). 
Laurinen, V., insinööri (V. L.). 
Leiviskä, Iivari, dosentti (I. L.j. 
Leva/nder, K. M., professori (K. M. L.). 
Lindeqvist, K. O., fil. tolitori, lehtori (K. O. L.J. 
Linkola, K., maisteri (K. L.). 
Liro, J. /.. fil. tohtori, yliopiston apulainen 

(J. I. L.). 
Louhivuori, 
Lukkarinen, 
Lönnroth, O. 
Manninen, 

(O. M-n.). 

Mannio, Niilo, lakit, kandidaatti (N. M.). 
Mansikka, V. J., dosentti (V. J. M-kka.). 
Mantere, Oskari, fil. tohtori, kansakouluntarkas- 
taja (O. Me.). 
Meinander, K. K., fil. tohtori, intendentti 

(K. K. M.). 
Mela, Eino, maisteri (E. M-a.). 
Melander, G., meteorol. keskuslaitoksen johtaja, 

profes.sori (G. M.). 
Melander, K. R.. dosentti, yliopettaja (K. R. M.). 
Merikallio, L., maisteri (L. M.). 
Merikanto. Oskar, sävpltaiteilija (O. M-o.l. 
Mikkola, Joos. J.. profes.'^ori (J. J. M.). 
Mäkinen, Alfred, pastori (A. M.). 
Mäkinen, Eero. fil. lisensiaatti (F.. 



O. W., maisteri (O. W. L.J. 

J., museon amanuenssi (J. L-n.J. 

metsähallituksen aktuaari (O. Lth.). 
Otto, yliopiston lehtori, kirjailija 



Mäkinen, Lauri, 
(I.. M nm.). 



M-niii.f. 
valtion kot iteoU. -tarkastaja 



VI 



Nissinen, Alli, koulunjohtajatar (A-i N.). 

Nybergh, T., maisteri (T. N.J. 

Nyström, Usko, arkkitehti, tekn. korkeakoulun 
lehtori (U-o N.). 

Ojansnn, Heikki, fil. tohtori, yliopiston apulai- 
nen (U. O.). 

Oker-Blom, Max, professori, (M. OB.). 

Okkonen, Onni, fil. tohtori (O. O.). 

Ollila, O., insinööri (0-i O.). 

Paasonen, TI., professori (U. P.). 

Paunu, U., teol. tohtori, kirkkoherra (U. P.). 

Perä, Paavo, insinööri, teknillisen opiston opet- 
taja (P-o P-o.). 

Pietilä, A. J., teol. tohtori, yliopiston apulainen 
(A. J. P-ä.). 

Pihkala, Lauri, maisteri (L. P.). 

Piponius, E. A., tekn. korkeakoulun professori 
(E. A. P.). 

Puukko, A. F., do.sentti (A. F. P-o.). 

Päiviö, Wäi7iö. toimitusjohtaja (W. P.). 

Ramstedt, (!. J ., dosentti (G. J. R.). 

Rauanheimo, Akseli, maisteri, toimittaja ("4. 7?. -o. J. 

Rein, Edvard, dosentti (E. R-n.J. 

Rein, Gabriel, dosentti (G. R.). 

Renqvist, Henrik, maisteri (H. R.). 

Reuter, Enzio, professori (E. R.). 

Richter, E., maisteri (E. R-r.). 

Rindell, A., professori (A. R.). 

Rinne, Juhani, fil. tohtori, intendentti (J. Re.). 

Rosberg, J. E., professori (J. E. R.). 

Ruotsalainen, Arinafi. laäket. lisensiaatti 
(A. R:ncn.). 

Saalas, TJunio, maisteri (T'. S-s.). 

Saastamoinen, E., voimistelunopettaja (E. 8.). 

Saastamoinen, J., toimittaja fj. S:nen.). 

Sahlberg, John, professori (J. Sahlb.). 

Sajaniemi, J., maisteri, koulunjohtaja (J. S-mi.J. 

Salervo, Toivo, arkkitehti, seminaarin lehtori 
(T. 8.). 

Salovaara, H. A.. mai.steri (H. A. S.). 

Saraoja, E., insinööri, tekn. korkeakoulun leh- 
tori (E. 8-a.). 



I Sojpen, Ralf, fil. tohtori, yliopettaja (R. S.). 
[ Saxen, Uno, fil. tohtori, lehtori (U. S:n.). 
, Schroeder-Hallakorpi, I. A., maanviljelysinsinööri 
(I. A. 8-H.). 

Schtvartzberg, Henrik, insinööri (H. Schiotzbrg.). 

Sohvindt, Th., fil. tohtori, intendentti (Th. 8.J. 

Setälä, E. N., professori (E. N. S.). • 

Siintola, S., maisteri (S. 8.). 

Simola, E. J., insinööri, teknillisen opiston opet- 
taja (E. J. S.). 

Sirelius, U. T., dosentti (U. T. S.). 

Snellman, J. W., maisteri (J. W. 8.). 

Solitunder, Axel, insinööri, teknillisen opiston 
opettaja (A. 8-r.). 

Stenij, Edv., professori (Edv. St.). 

Suninen, J. F., maisteri, maamie.sopiston opet- 
taja (J. F. S.J. 

Suolahti, Hugo, professori (H. 8-hii.). 

Suomalainen, E. W., maisteri (E. W. 8.). 

Suomela, El. U., maisteri (KL U. S.). 

Tallgren, A. M., fil. tohtori (A. M. T.). 

Tallgren, O. J., dosentti (O. J. T.). 

Tallqvist, Knut, professori (K. T-l.). 

Tarkiainen, V., dosentti (V. T.). 

Therman, E^nst, lääket. lisensiaatti, ylilääkäri 
(E. Th-n.). 

Toikka, P., maisteri, yliopettaja (P. T.). 

Tudeer, O. E., profes.sori (O. E. T.). 

Tulenheimo, Antti, lakit, tohtori, dosentti (A. T.j. 

Tunkelo, E. A., dosentti (E. A. T.). 

Valkola, V., insinööri (V. V-la.). 

Valmari, J., fil. tohtori, insinööri (J. V.). 

WeckseU, J. A., maisteri, puutarhaopiston opet 
taja (J. A. W.). 

Westerlund, S. A., rehtori (8. A. W.). 

Wichmann, Yrjö, professori (Y. W.J. 

Viljanen, V., insinööri (V. V.). 

Vi'ilskman, Atle, maisteri, yliopiston rekistraat- 
tori (-Iskm-.). 

Välikangas, Ilmari, maisteri (I. V-s.}. 

157. Äyräpää, M., professori (M. Ä.). 



Ääntämisen merkintä: 



Pitkä vokaali merkitään kirjaimen yläpuo- 
lella olevalla viivalla: ", esim. ä (suom. aa). 

Korko merkitään pilkulla: ' korollisen tavun 
vokaalin jäljessä, siis : Acacia [-kä'-J. Jos korko 
on ensi tavulla, ei sitä merkitä. 

a kirjaimella merkitään epämääräinen vokaali, 
joka äännetään kuin byvin lyhye.sti ja epäsel- 
västi lausuttu e, esim. englannin fed3re'sn. 

Nasaalivokaalit 1. nenässä äännetyt vokaalit 
merkitään " merkillä, esim. «, ransk. en (=: ne- 
nässä äännetty a). 

ö kirjaimella merkitään esim. englannin tlie 
sanan alkukonsonantti. 

p kirjaimella merkitään esim. englannin 
thing sanan alkukonsonantti. 

z kirjaimella merkitään esim. saks. sivgen, 
engl. zeai, ransk. rose. ven. o;!i'po sanoissa 2:llä, 
s:llä ja 3:llä kirjoitetut äänteet. 

z kirjaimella merkitään esim. ransk. je, ven. 
!Ka,ii'i3 sanoissa ; jaa; kirjaimilla merkityt äänteet. 

s on = saks. sch, engl. s/t, ven. m, esim. sanoissa 
schule, shirting, myjib. 



ts on ^ saks. tsch, ven. m, esim. sanoissa tscher- 
ke.tse, HejOBliKb. 

Ylläolevat z, z, s ja ts merkit ovat Tietosana- 
kirjassa myös otetut tavalliseen suomalaiseen 
kirjaimistoomme käytäntöön merkittäessä .sellais- 
ten kielten äänteitä, joissa ei käytetä eurooppa- 
laista kirjaimi.stoa, ja joskus muulloinkin, esim. 
Tseljuskin, Puskin, Niznij-Novgorod, Novaja 
Zemlja, afisi. 

T] kirjaimella merkitään enjr-äänne (= sama 
äänne, joka esiintyy k:n edessä suomen sanassa 
savka), esim. englannin" meeting fmitirj]. 

' konsonantin jäljessä, sen ylälaidassa merkit- 
see muljeerausta (ks. Muljeerattu konso- 
nantti). 

<; merkillä ilmaistaan sitä, että sen vasem- 
malla puolen oleva .sana johtuu sen oikealla puo- 
len mainitusta sanasta, esim. Auskultantti (< 
lat. aMSCMZfäVe = kuunnella). 

Hakasissa on ääntämisenmukaisesti merkitty 
asianomainen sana tai joku sen osa vain silloin, 
kun sen ääntäminen lukijalle voi olla epätietoinen. 



Lyhennyksiä: 



a = aan 

aas. = aasialainen 

abi. = ablatiivi 

adj. = adjektiivi 

afr. = afrikkalainen 

nkk. = akkusatiivi 

alhan. =: albanilainen 

alankom. =^ alankomaalainen 

alk. =^ alkuaan 

amer. ^ ameriikkalainen 

anat. = anatomiassa, anatomi- 
nen 

angls. :=■ anglo.saksilainen 

aral). = arabialainen 

arkeol. = arkeologiassa, arkeo- 
loginen 

armeen. = armeenialainen 

art. ^ artikkeli 

as. = asukasta 

aset. = asetus 

ask. ^ alkuskandinaavilainen 

ass. = assyrialainen 

astrol. = astrologinen 

astron. = astronomiassa, astro- 
nominen 

at.-p. = atomipaino 

austr. = austraalialainen 

hab. =■ babylonialainen 
belg. = belgialainen 
biol. = biologia.ssa, biologinen 
bööm. = böömiläinen 

C = Celsius 
cg -=. sentigrarama 
cl = sentilitra 
cm, = sentimetri 



dai. = datiivi 

dep. ja depart. = departementti 

dg = desigramma 

dl =^ desilitra 

dm = desimetri 

egypt. = egyptiläinen 
e. Kr. = ennen Kristusta 
elektrot. = elektrotekniikassa, 
elektroteknillinen 
eläinl. = eläinlääketieteessä 
eläint. = eläintieteellinen, 

eläintieteessä 
engl. = englantilainen 
ent. = entinen 
esim. = esimerkiksi 
esp. = espanjalainen 
etc. ^ et cetera 
eiel. = etelä, eteläinen 
euroopp. = eurooppalainen 
ev.-lul. = evaukelis-luterilainen 

farm. ■= farmakologia 
fem. =■ feminiini 
fil. kand. = filosofian kandi- 
daatti 
f il. lis. = filosofian lisensiaatti 
filos. = filosofia, filosofiassa 
fil. toht. =■ filosofian tohtori 
flaam. = flaamilainen 
fonet. =z fonetiika.s.sa 
fr. = frangi 
fys. = fysiikassa 
fysiol. = fysiologiassa, fysiolo- 
ginen 

g = gramma 

gen. = genetiivi 

geol. = geologiassa, geologinen 



gtoni. = geometriassa, geomet- 
rinen 
gcrm. = germaanilainen 
goot. = goottilainen 

ha ■=■ hehtaari 

hali. ^ hallinnollinen 

hepr. = heprealainen 

hevosv. = hevosvoima 

hiippak. = hiippakunta 

hist. = historiassa 

hl = hehtolitra 

holl. ^ hollantilainen 

hydrograf. =z hydrografiassa 

ibid. = ibidem, samassa paika.ssa 
ilmat. := ilmatieteellinen, ilma- 
tieteessä 
int. = intialainen 
irl. = irlantilainen 
isl. ■=■ islantilainen 
it. = italialainen 
it. pit. = itäistä pituutta 
itäv. = itävaltalainen 

jap. = japanilainen 
j. Kr. ■= jälkeen Kristuksen 
j, 71. e. = ja niin edespäin 
jiiut. = juutalainen 

k. = kuollut 
kand. = kandidaatti 
kansat. =■ kansatieteellinen 
knnsanlal. = kansantaloustie- 
teessä 
kaavatusop. = kasvatusopilli- 
nen, kasvatusopissa 
kasvit. ■=:■ kasvitieteellinen, 
kasvitieteessä 



VII 



kuu]). = kauppasana; kaupunki. 
keis. = keisarillinen 
keis. k. = keisarillinen kirje 
kem. = kemiallinen, kemiassa 
kesk. lat. = keskiajan latina 
kg = kilogramma 
khlak. = kihlakunta 
kiira = kirkkoherra 
khrak. =■ kirkkoherrakunta 
kieliumap. = kiehumapiste 
kielit. = kielitieteellinen, kieli- 
tieteessä 
kiinal. = kiinalainen 
kirjap. = kirjapainotaitoa kos- 
keva 
km = kilometri 
konet. = koneteollisuudessa 
kpl. = kappale, kappaletta 
kreik. = kreikkalainen 
ks. = katso 

kunink. =■ kuninkaallinen 
kuvann. = kuvannoUisesti 
kuvern. = kuvernementissa, ku- 
vernementti 

l = litra 
/. = eli; lääni 

lakit. ^= lakitieteellinen, laki- 
tieteessä 
lapp. = lappalainen 
lat. = latinalainen 
lev. = leveys 
log. = logiikassa 
luonnoni. ^ luonnontieteellinen 
lyh. = lyhennettynä 
länt. = läntinen 
luäket. = lääketieteellinen, 
lääketieteessä 

m ■:=. metri 

maani. = maantieteessä 

waanv. = maanviljelyksessä 

main. = mainittu 

masaks. = muinaisalasaksalai- 

nen 
mask. = maskuliini 
matein. = matemaattinen, mate- 
matiikassa 
ni,ek. ^ mekaniikassa 
mengl. = muinaisenglantilainen 
merenk. = merenkulku 
merenp. = merenpinnan, meren- 
pinnasta 
mvteor. = meteorologiassa 
metftänh. = metsänhoidollisesti 
m^r = milligramma 
TOti;. = miljoona 
w(7K = minuutti 
miner. = mineralogiassa 
mittausop. = mittausopissa 
?nA;. = markka 
mlat. = myöhärslati nainen 
mm = millimetri 
m. m. = muun muassa 
mon. = monikko 
mongol. = mongolilainen 
jn, p. ^ mainitussa paikassa 
mpers. = muinaispersialainen 
niniots. =■ muinaisruotsalainen 



inskand. =■ muinaisskandinaavi- 

lainen 
muin. =^ muinainen 
muinaist. =z muinaistiede, mui- 

naistutkimus 
muk. -=■ mukailtu 
muod. ^ muodostettu 
»IMS. =■ musiikissa 
mysaks. = muinaisyläsaksalai- 

nen 
myt. = mytologinen, myto- 
logiassa 

II. ^ noin 
nid. = nidos 

nimismiesp. =■ nimismiespiirissä 
nk. =z niinkuin 
nom. = nominatiivi 
norj. = norjalainen 
H. s. = niin sanottu; näitä sa- 
noja 
nuor. ■==■ nuorempi 
nyk. = nykyään, nykyinen 

oftalmol. =i oftalmologiassa 
oik. = oikealta, oikeastaan 
omist. = omistaja 
om.-p. = ominaispaino 
OS. =: osa, osaa; osoite 
o.-y. = osakeyhtiö 
p. = päivä; penniä 

pain. = painos, painettu 
paleont. ■= paleontologiassa 
patol. = patologiassa 
penink. ^ peninkulma 
per. = perustettu 
pers. =■ persialainen 
pii. = pituus 
jmhj. = pohjoinen 
pohjoism. = pohjoismainen 
port. = portugalilainen 
prof. = professori 
pros. = prosentti 
puol. = puolalainen 
put.-kork. = putouskorkeus 

rak. = rakennettu 

rakennust. = rakennustaiteessa 

ransk. = ranskalainen 

rautat. = rautatie; rautatielai- 

tos 
rek.-ton. = rekisteritonni 
roomal. = roomalainen 
rovastik. = rovastikunta 
ram. = romaanialainen 
ruots. = ruotsalainen 
ruotsink. =■ ruotsinkielisiä 

s. :^ syntynyt; samana 

saks. ^ saksalainen 

sam. V. = samana vuonna 

sa7iskr. = sanskriitissa 

sek. = sekunti 

sen. päät. = senaatin päätös 

seur. =■ seuraava, seuraavana 

sielut. =■ sielutieteessä 

6'/?;. = sivu 

skand. ^ skandinaavilainen 

skotl. = skotlantilainen 

slaav. = slaavilainen 



,s7r<c. = sloveenilainen 
s. o. = se on 
suhst. ■=■ substantiivi 
sulamisp. ^ sulamispiste 
suom. = suomalainen 
suomenkiel. = suomenkielisiä 
suur. =^ suuruutta 
s. V. = samana vuonna 
sveits. = sveit.siläinen 
synt. = syntynyt 
syrj. = syrjääniläinen 
syyr. = syyrialainen 
sähköt. = sähkötekniikassa 
säästöp. = säästöpankki 

t. = tahi; tätä 

taideteon. ^ taideteollisuudessa 
taloust. = taloustieteessä 
tansk. ^ tanskalainen 
tat. = tataarilainen 
tav. =^ tavallisesti 
tekri. ^ teknillinen 
teol. = teologiassa, teologinen 
teoll. = teollisuudessa 
teoll.-lait. ::= teollisuuslaitoksia 
tie- ja vesir. = tie- ja vesi- 
rakennustaito 
tilastot. = tilastotieteessä 
toii}i. := toimittanut 
to7i, ^=. tonni 
tsek. = tsekkiläinen 
tsuv. ■=■ tsuvassilainen 
tuh. =■ tuhat, tuhatta 
turk. =■ turkkilainen 
tähtit. = tähtitieteellinen, tähti- 
tieteessä 

M. l. = uutta lukua 
unk. =z unkarilainen 
U. T. == Uusi testamentti 
uuslat. = uuslatinainen 

V. ■= vuonna, vuotta 

vak. =■ vakinainen 

vanh. = vanhempi 

vapaah. = vapaaherra 

vas. = vasen, vasemmalta 

ven. = venäläinen 

rcnek. = venekunta 

r/)A;. := vihko 

viim. = viimeinen, viimeksi 

viimem. r= viimemainittu 

vir. =: virolainen 

V. l. = vanhaa lukua 

voi. = volymi 

votj. = votjaakkilainen 

vrt. := vertaa 

V. T. = Vanha testamentti 

vuorit. = vuoritoimellinen 

vuosik. = vuosikerta 

vuosis. "= vuosisata, vuosisadalla 

VV. ■= vuosina 

ygerm. = yhteisgermaanilainen 
yht. = yhteensä 
yks. ^ yksikkö 
ylim. = ylimääräinen 
yi. merenp. = ylempänä meren- 
pintaa 
yläp. = yläpuolella 
y. m. =: ynnä muuta 




Mandoliini (it. mandolVno, vähennysmuoto 
sanasta mandolaj, it. kielisoitin, luutun kaltainen, 
mutta kooltaan pienempi ja kaikupohjaltaan ku- 
perampi, halaistun päärynän muotoinen. M:ssa 
on 4-6 kieliparia. Kukin pari on viritetty samaan 
korkeuteen ja asetettu niin likitysten, että voi- 
daan näppäimellä yhfaikaa värähdyttää molem- 
pia kieliä ja siten aikaansaada pitkittyviä, viulun 
tremoloa muistuttavia säveliä. Senvuoksi m: ia 
käytetään tavallisesti melodiasoittimena, kitarrin 
säestäessä. Viritys on 8-kielisessä ,, napolilaisessa" 
m:ssa sama kuin viulussa (g g, d^ d\ a^ a\ e^e"); 
10- ja 12-kielinen, ,, milanolainen" m. on viritetty 
terssittäin ja kvartittain keskiajalta periytyneen 




Mandoliini. 

viritystavan mukaisesti. Jotenkin (osaksi uimi- 
tykseltäänkin) samantapaisia soittimia on kau- 
kaisista ajoista käytetty monin paikoin itämailla 
ja Etelä-Euroopassa: mandola, mandora, pandora, 
bandura (Vähä- Venäjällä) , tanbur, tamburi (In- 
tiassa), tamburizza (Serbiassa), dumbra, domra', 
dutara (Turkestanissa), tar (Kaukaasiassa) y. m. 

LK. 

Mandriitti (kreik. mandra = suljettu paikka, 
luostari) , munkki. 

Mandrilli ks. Paviaanit. 

Mandshuria ks. M a n t s u r i a. 

Maneeri (ransk. manidre) , yksityisen henki- 
lön esiintymistapa, taiteilijan tai kirjailijan 
esittämistapa, josta maneerimainen hal- 
veksuvassa merkityksessä käytettynä, jos taitei- 
lija esityksessään piintyy ulkonaisen muodolli- 
siin, totutun teennäisiin, luonnottomiin piirtei- 
siin ja temppuihin; maneristi, suurten mes- 
tarien liiallisuuksia jäljittelevä taiteilija. 

U-o N. 

Maneerimainen ks. Maneeri. 

Maneesi (ransk. mandge, it. mane'ggio, alk. = 
käsittely, ■< lat. manjts = käsi), oik. hevosenope- 
tus; ratsastusrata, ratsastushuone. 
1. VI. Painettu "'/u,13. 



Maneetit = Meduusat. 

Manege ks. Maneesi. 

Manen [-c'nj, Joan (s. 1883), esp. (katalo- 
nialainen) säveltäjä. Esiintyi ensin pianoa soitta- 
vana „ihmelapsena", sittemmin etevänä viululai- 
turina. Sävelsi oopperoita, sinfonisen runoelman 
„Nuova Catalonia", viulukonserton y. m. /. K. 

Maneristi ks. Maneeri. 

Manes {-ä-J, Alfred (s. 1877), saks. vakuu- 
tustieteilijä; Berliinin kauppakorkeakoulun opet- 
taja, v:sta 1903 Saksan vakuutustieteellisen yh- 
distyksen pääsihteeri; teoksia: „Versicherungs- 
wesen" (1906), ..Moderne Versicherungsprobleme" 
(1906), ,,Ins Land der sozialen Wunder" (1911). 

Manessilainen käsikirjoitus, keskiyläsaks. 
laulukokoelma-käsikirjoitus, joka sisältää 7,000 
säettä, 130 :u eri minne-laulajan runoja, ynnä 137 
runoilijain miniatyyrikuvaa 429 perfjamenttileh- 
dellä foliokokoa; säilytetään Heidelbergin yli- 
opiston kirjastossa. Pidettiin kauan, vaikka riit- 
tämättömillä perusteilla, ziirichiläisen Riidiger 
Manessen (k. 1325) ja hänen poikansa toimitta- 
mana. M. k. on tärkein lähde saks. minne-laulun 
tuntemiselle. J. J. Bodmer julkaisi suurimman 
osan käsikirjoitusta, koko tekstin F. von der Ha- 
gen (,.Minnesinger", 1838); v:sta 1898 ilmestyy 
uusi Pfaffin toimittama tarkka tekstipainos. 
Faksimile-painoksen kaikista miniatyyreistä jul- 
kaisi F. X. Kraus 1887. 

Manet [-ne'J, fidouard (1832-83), ransk. 
taidemaalari; opiskeli Couturen johdolla Parii- 
sissa, teki opintomatkoja Alankomaihin, Italiaan 
ja Espanjaan. Opiskellessaan M. jäljensi vanlio- 
jen mestarien teoksia tutkien Fraus Halsia, ve- 
netsialaisia ja varsinkin Espanjan taidetta. Ve- 
lasquez ja Goya painoivat leimansa hänen ensim. 
tuotantokauteensa, kun taas vanhat japanilaiset 
puupiirrokset antoivat hänelle aloitteen mitoen 
viiva- ja värikäsittelyyn. Ranskan taitelijoista 
oli Courbet liänen edeltäjänään ja aluksi luinen 
esikuvanaan todellisen, oman ajan elämän »esit- 
täjänä. V:n 1870 vaiheilla M. alkoi harjoittaa 
ulkoilmamaalausta ruveten vähitellen noudatta- 
maan n. s. impressionismia (ks. t.) ja saaden vai- 
kutusta Cl. Monet'n ensimäisistä tämänsuuntai- 
sista maalauksista. M:n teokset herättivät ai- 
koinaan suurta melua ja suuttumusta, mutta sai- 
vat myöskin innokkaita puolustajia esim. fi. Zo- 
lasta (artikkelisarja painettu uudestaan kirjassa 
„Mes haines"). M., jota on sanottu ,,nykyaikai- 



Manetho — Mangaanilejeeringit 




K. Manet. „Nana". 



sen maalauksen ensimäiseksi mieheksi", oli im- 
pressionismin kuuluisin esitaistelija, joka antoi 
nykyajan maalauksen kehitykselle mitä suurim- 
mat, hodelmällisimmät virikkeet. Hänen tunne- 
tuimpia teok- 
siaan ovat ..Aa- 
miainen nur- 
mikolla" ja 
,, Olympia" (mo- 
lemmat 1863, 
Pariisin Louv- 
ressa), ,, Parve- 
ke" (1869, Lu- 
xembourg-mu- 
seossa), »Aa- 
miainen ateliee- 
rissa" (1869, 
Miinchenin Uu- 
dessa pinakotee- 
kissa), .,Nanu" 
a877), „Kasvi- 

huoneessa" 
(1879, Berlii- 
nin kansallis- 
galleriassa) ja 
„Bar auxFolies- 
Bergöre" (1882) 
sekä muotokuvat, joissa nähdään esp. tanssijatar 
Lola de Valenee (1862. Pariisin Louvressa), fimile 
Zola (n. 1868), maalaajatar Eva Gonzalös (1870), 
kaivertaja Marcell Desboutin (1875) ja kirja - 
Iija Henri Rochefort (1881, Hampurin Kunsthal- 
lessa). M. maalasi myöskin maisemia ja teki ra- 
deerauksia. [Bazire (1884), Tschudi (1902), Th. 
Duret („Histoire d'15. M.", 1902, ja „M., son his- 
tcire et son oeuvre". 1905), Meier-Graefe, „M. und 
sein Kreis" (2 paiu. 1904), E. Moreau-Nelatou, 
..M. graveur et lithoc^raphe" (1906). ja L. Hour- 
ticq. .,M." (1911).] "^ ' E. R-r. 

Manetho, egypt. historiankirjoittaja, Heliopo- 
liksen vanhan auringontemppelin ylipappi ja ar- 
kistonhoitaja, eli 3:nnella vuosis. e. Kr. M., joka 
temppeliarkistoissa oli tutustunut Egyptin van- 
hoihin kirjoituksiin ja sen historiaan ja joka si- 
täpaitsi oli saanut helleenisen sivistyksen, kir- 
joitti kreikan kielellä laajan, vanhalla ajalla hy- 
vin kuuluisan Egyptin historian vanhimmilta 
ajoilta Aleksanteri Suureen asti. Vain osia M:n 
historiasta on .säilynyt meidän aikoihimme tois- 
ten kirjoittajien kuten Josephuksen, Eusebiuksen 
y. m. teoksissa. Säilyneistä otteista (julk. Miil- 
ler, ,,Fragmenta historicorum graecorum", II) on 
tärkein Egypt n 30 hallitsijasuvun 1. dynastian ja 
osittainen eri hallitsijainkin luettelo, minkä avulla 
on voitu jotenkin tarkasti määritellä Egyptin kro- 
nologia (ks. Egypti). — Muista, osittain syystä 
osittain syyttä M:n kirjoittamiksi luulluista teok- 
sista on vain vähäisiä katkelmia säilynyt. [Pessi, 
„Das chronologi.sche System M:.s" (1878); Krall, 
„Komposition und Schiksale des M:nischen Ge- 
schichts\verkes" (1879).] H. E-a. 

Manfred (1232-66), Sisilian kuningas, keisari 
Fredrik IT:n ja Bianca Lancian poika, sai isänsä 
kuoltua 1250 tämän määräyksestä Taranton ruh- 
tinaskunnan, ja oli Hohenstaufien Etelä-Italiassa 
olevien alueiden maaherrana velipuolensa Konrad 
IV: n poissa ollessa v:een 1252. Tämän kuoltua 
1254 M. valittiin molempain Sisilian kuningas- 
kuntain hallitsijaksi: ja kun huhu kertoi Kon- 



radin kuolleeksi, valittiin hänet kuninkaaksi ja 
kruunattiin Palermossa 1258. M. oli kaunis ulko- 
muodoltaan, ritarillinen ja miellyttävä käytök- 
seltään, harrasti tieteitä ja kirjallisuutta. Keski- 
ja Pohjois-Italiassakin M. sai määräämisvaltaa 
voitettuaan ghibelliinien avulla firenzeläiset 1260; 
mutta kun paavit Urbanus IV ja Klemens IV 
pyysivät Ranskasta apua, tarjoten M :n kuningas- 
kunnan Kaarle Anjou'laiselle, joka tulikin Ita- 
liaan, joutui M. tappiolle ja kaatui Beneventon 
taistelussa 1266. [Schirrmacher, ,,Geschichte der 
letzten Hohenstaufen"; Karst, „Geschichte der 
1250-58"; G. del Giudice, „La famiglia di re Man- 
fredi"; Hampe, „Urban IV und M."] K. O. L. 

Mangaani, kem. alkuaine, merkki Mn, at.-p. 
55,0. M. ei esiinny luonnossa koskaan pelkkänä, 
vaan aina yhtyneenä happeen tai happoihin (ks. 
M a n g a a n i m a 1 m i t), sekä usein raudan yh- 
teydessä. M: ia on hyvin pienissä määrin myöskin 
elimellisessä aineissa, kuten siemenissä, karvoissa, 
munankeltuaisessa. Metallista m: ia saadaan sen 
malmeista pelkistämällä ne kovassa kuumuudes.sa 
hiilen avulla, klorideista alkalimetallien, magne- 
siumin tai aluminiumin avulla. Puhdas m. on 
harmaanvalkea tai vähän punertava, hauras ja 
erittäin kova metalli (naarmuttaa terästä). Om.-p. 
8,0. Sulaa 1300°-1400° :n lämpömäärässä. M. muo- 
dostaa useampia oksideja, joista tärkeimmät ovat : 
monoksidi 1. oksiduli (MnO), oksidi 
(MuoOj) ja dioksidi 1. peroksidi (MnOj). 
Oksidulia ja oksidia vastaavissa yhdistyksissä m. 
esiintyy luonteeltaan emäksisenä alkuaineena 
muodostaen suoloja happojen kanssa (esim. sul- 
faattina MnSO^). Toiselta puolen sillä on hap- 
peen yhdistyneenä hapon luonne, jolloin se al- 
kalimetallien kanssa muodostaa kahdenlaisia suo- 
loja: manganaatteja (esim. kaliummanga- 
naatti K^MnO,) ja permanganaatteja 
(esim. kaliumpermanganaatti KMnOj) . Edelliset 
ovat väriltään vihreitä, jälkimäiset punaisia, kum- 
matkin helposti veteenliukenevia. Korkeammat 
mangaanioksidit samoinkuin permanganaatitkin 
antavat helposti happea, minkä vuoksi niitä eri 
aloilla käytetään hapettavina aineina: mangaani- 
dioksidia 1. ruunikiveä esim. kloorin valm'stuk- 
sessa, kaliumpermanganaattia esim. raudan liapet- 
tamiseksi kemiallisissa analyyseissa ja desinfisioi- 
misaineena. Lisäksi käytetään m: ia, sen oksideja 
ja suoloja lasi- ja porsliiniteollisuudessa, värjäyk- 
sessä, lejeeringeissä (ks. Mangaanilejee- 
ringit) ja teräksen valmistuksessa. — Ruuni- 
kivi oli jo vanhalla ajalla tunnettu nimellä ,,mag- 
nesia nigra". Itse mangaanimetallin olemassa- 
olon ruunikivessä aavisti Scheele jo 1774, vaikka- 
kin va.sta ruots. Gahn sen myöhemmin (1807) lo- 
pullisesti todi.sti. E. M-nen. 

Mangaanidioksidi ks. Mangaani ja R u u- 
n i k i V i. 

Mangaanihappo ks. Mangaani. 

Mangaanilejeeringit valmistetaan mangaanin 
ja jonkin muun metallin oksideista kuumenta- 
malla niitä hiilen kanssa korkeassa lämpömää- 
rässä. Vaskilejeerinkiä (kupromangaania) 
käytetään sekoituksena pronsseissa (mangaani- 
pronssi) ja messingeissä, jolloin nämä tulevat 
kestävämmiksi ja kovemmiksi. Samalla man- 
gaani puhdistaa muut metallit niiden oksideista 
siten, että näiden happi yhtyy mangaaniin oksi- 
diksi, joka sulaa metalli.sekoitu.sta kevyempänä 



Mangaanimalmit— Mangostaan! 



voidaan poistaa siitä. Vaskimangaanisinkki- 
lejeeriuki ou uushopean kaltaista. Vaskinikkeli- 
mangaanilejeerinkiä, nimeltä manganiini, 
käytetään sähkölaitteissa virranvastuksena. Rau- 
dan ja mangaanin lejeeringillä (f e r r o m a n- 
gaani) on taas suuri merkitys erinäisten teräs- 
lajien valmistuksessa. Mangaaninpitoisuus tekee 
nimittäin teräksen erittäin lujaksi ja kestäväksi 
niinhyvin muodonmuutoksia kuin syövyttäviä 
vesiliuoksia vastaan. (E. M-nen.) 

Mangaanimalmit, ne aineet, joita käytetään 
mangaaniylidistysten ja -lejeerinkien valmistuk- 
seen. Tärkeimpiä ovat pyrolusiitti, man- 
ganiitti ja psilomelaani. Näitä nimi- 
tetään yhteisesti ruunikiveksi. Ne esiintyvät u.sei n 
yhdessä raontäytteeksi muodostuneina juonina 
porfyyreissa, melafyyreissa ja muissa silikaatti- 
vuorilajeissa (esim. Ilfeldissä Harzissa) sekä epä- 
säännöllisen muotoisina ontelontäytteinä kalkki- 
kivessä ja dolomiitissa. Ruotsissa saadaan useista 
Vermlannin rautakaivoksista rautamalmin keralla 
mangaaninpitoisia kivennäisiä, runsaimmin haus- 
manniittia ja brauniittia, joka viimemainittu 
pääasiallisesti sisältää mangaanioksidia (Mn^Os). 
M:n käytäntö perustuu siihen, että ne ovat 
hapettavia aineita. Lasinvalmistuksessa niitä lisä- 
tään hapettamaan ruskeaksi värjääviä liiiliaineita 
ja vihreitä ferro-yhdistyksiä, niin että lasi tulee 
värittömäksi. Happikaasua saadaan ruunikivestä 
kuumentamalla ja klooria valmistetaan käsittele- 
mällä sitä suolahapolla. Lisäksi käytetään me- 
tallista mangaania, jota näistä malmeista valmis- 
tetaan, seoksina raudan kanssa (ks. Mangaani- 
1 e j e e r i n g i t) . P. E. 

Mangaanioksidit ks. M a n g a ani. 

Mangaaniperoksidi, mangaanidioksidi, ks. 
Mangaani. 

Mangaanipronssi ks. Mangaanilejee- 
ringit. 

Mangaanisuolat, mangaanioksidulia vastaavat 
suolat, eritoten mangaanikloruuri, MnCU, jaman- 
gaanisulfaatti, MnSO<, jotka ovat veteen helposti 
liukenevia. Mangaanikarbonaatti, MnCO,, on ve- 
teen liukenematon. M. -suolat ovat vaaleanpunaisia. 

Mangaanisuperoksidi ks. Mangaaniper- 
oksidi. 

Mangaardsälpä 1. rodokrosiitti, kiven- 
näisenä esiintyvä mangaanikarbonaatti (MnCOj). 
Tämä jokseenkin harvinainen ruusunpunainen 
aine kuuluu romboedristen karbonaattien sarjaan. 
Sitä tavataan kidesikeröinä malmijuonissa Vieil- 
lessä Pyreneillä, Freibergissä Saksissa y. m. ja 
mangaanimalmien keralla Längbanissa Ruotsissa. 
Samaa yhdistystä on yleisesti pienissä määrin 
isomorfisena .seoksena kalkkisälvässä, magnesii- 
tissa ja rautasälvässä. P. E. 

Mangaanivälke falabandiini), tumman- 
harmaa, regulaarisesti kiteytyvä ja sinkkivälk- 
keen kanssa isomorfinen mineraali, kokoomuksel- 
taan mangaanisulfidi (MnS). Tätä harvinaista 
kivennäistä on tavattu Gersdorfissa Saksissa, 
Itä-Unkarissa ja Alabandassa Meksikossa. 

P. E. 

Manganaatit, mangaanihapon suolat, ks. M a n- 
g a a n i . 

Manganiini ks. Mangaanilejeeringit. 

Manganiitti, mangaanimalmi-kivennäinen. 

jonka kokoomus vastaa kaavaa MnO(OH). Esiin- 
tyy tav. kiteytyneenä pitkiksi rombisiksi pris- 



moiksi. Nämä ovat pitkinpäin uurteisia ja usein 
säteettäisesti ryhmittyneitä. Kovuus on 3,5-4, 
om.-p. 4,3-4,4. M:ia tavataan lähdekerrostumina 
sekä juonikivennäisenä muiden mangaanimalmien 
kanssa. Suomessa tätä ainetta on löydetty kide- 
ryhminä dolomiitissa Soanlahdella ja kalkkisäl- 
vässä Nik-saarella Finbyssä. P. E. 

Mangareva-saaret 1. Gambier-saaret 
(ransk. Iles Gamhier) Isossa valtameressä, kuu- 
luvat Ranskan omistamiin Tuamotu- 1. Paumotu- 
saariin, joiden kaakkoispäässä ne ovat; n. 30 km', 
1,000-1,400 as. M. -s. ovat tuliperäistä syntyä. 
Suurimmat niistä ovat Mangareva, Tarvai, Aka- 
maru ja Aokena. — Saaret löysi Wilson 1797; 
ne antautuivat Ranskan .suojelukseen 1844. 

Mangbattu [-rj-] 1. monbuttu, negroidinen 
kansa Sisä-Afrikassa, Belgian Kongon koillis- 
osassa, Uellesta etelään. M:t eroavat monessa 
suhtee.s.sa eduk.seen ympärillä asuvista neekeri- 
heimoista; ulkomuodossa ilmenee seemiläistä vai- 
kutusta, nenä on usein suora tai käyrä kotkan- 
nenä. Ihon väri muistuttaa jauhettua kahvia. 
Parran- ja tukankasvu on verrattain hyvä; tuk- 
kaa koristetaan suurenmoisilla laitteilla. Mrtovat 
erittäin käteviä; kuuluisia seppiä, savenvalajia 
(saviastiat varustetaan usein korvilla, mikä on 
harvinaista Afrikassa), punonta- ja puuveistos- 
ten valmistajia. Kutomataito sitävastoin on tun- 
tematon. Teokset ovat sangen aistikkaasti koris- 
tetut. Vaatteet tehdään erään viikunapuun nii- 
nestä; naisten vaatetus supistuu mahdollisimman 
vähiin. Sensijaan he käyttävät ihonmaalausta 
vieläkin suuremmassa määrässä kuin miehet. Asu- 
mukset poikkeavat tavallisesta neekeriasumus- 
tyypistä; ne ovat neliskulmaiset, väljät, huolelli- 
sesti rakennetut, sisältä hyvin sii.stit. Suuria 
(12 m pitkiä) veneitä rakennetaan myös. Naisen 
asema on korkea. Ympärileikkausta käytetään. 
Ihmissyönti on saattanut m:t huonoon mainee- 
seen ; tapa on kuitenkin vähenemässä. — Maan- 
viljelyksen päätuote on maissi; karjanhoito on 
laiminlyöty, kotieläiminä ovat koira, kana ja 
sika. — M:t ovat luonteeltaan sotaisia (sota- 
aseet: keihäs, kilpi, jousi, puukko, heittorauta, 
kivääri) ; heidän maansa on kuitenkin nubialais- 
ten ja arabialaisten vaikutuksesta hajaantunut 
useaan osaan; 1800-luvun keskivaiheilla mahtava 
Munsan m. -valtio on kauan ollut raunioina ja 
hänen pääkaupunkinsa paikalla kasvaa ruohoa. 
— M:jen lukumäärä arvioidaan 1-1 V" milj:ksi. 

E. E. K. 

Mangkassarin-salmi ks. M a k a s s a r. 

Mangold, eräs juurikaslaatu. 

Mangoldt, Hans Karl Emil von 
(1824-68), saks. taloustieteilijä, v:sta 1862 pro- 
fes.sorina Freiburgis.sa, oli ensimäisiä, joka perus- 
teellisesti käsitteli liikevoittoa teoksessaan „Die 
Lehre vom Unternehmerge\vinn" (1855). 

Mango-puu, oikea mangostaani, Mangifera- 
sukuun, A»acordtacece-heimoa, kuuluva M. indica, 
kotoisin Itä-Intiasta, nykyään laajalti viljeltynä 
on tärkeimpiä troopillisia hedelmäpuita. M. on 
10-15 m korkea; lehdet nahkeat, suikeat; kukat 
pienet mutta hedelmä hanhenmunan kokoinen tai 
isompikin, .sokeria ja sitruunahappoa runsaasti 
sisältävä, keltainen luumarja. Parkkihappoisia 
siemeniä käytetään mu.steen valmistukseen. 

Mangostaani. 1. ks. G a rein ia; 2. ks. 
M a n g o-p u u. 



Mangrove-kasvustot— Mani 



8 




Mangrove-kasvullisuutta Taka-Intiassa. 

Mangrove-kasvustot, omituisia, tiheitä suo- 
metsiä tai pensastoja troopillisten merien ala- 
villa rantamilla, etupäässä jokien suissa, lahdel- 
missa t. muuten suojatuissa paikoissa. Kasvu- 
paikat ovat tav. vuoksen aikana veden peitossa, 
luoteen aikana paljaina, pohja pehmeää mutaa 
t. liejua. M:ssa tavataan n. 26 kasvilajia, laji- 
rikkaimmat mangrove-metsät tavataan Taka- 
Intiassa, köyhempiä ne ovat Afrikassa ja Ame- 
riikassa. Yhtäläisiin olosuhteisiin mukautuneina 
m:jen yleinen leima on kuitenkin kaikkialla 
sama. Lukemattomat pönkkäjuuret kulkevat kaa- 
revina oksista ja rungosta pohjaan estäen siten 
luoteen ja vuoksen repimästä puita irti. Mangrove- 
metsä näyttää pönkkäjuurien vuoksi etenkin 
luoteen aikana suunnattomalta risukolta ja kulku 
sen läpi on erittäin vaivaloista. Pönkkäjuuret 
toimivat myös hengitysjuurina vieden ilmaa poh- 
jassa piilevään juuristoon, toisilla tästä kohoaa 
erikoisia pystyjä, pylväsmäisiä t. muunlaisia 
hengitysjuuria. Omituinen mukautumisilmiö, josta 
osittain riippuu m:jen tiheys, on n. s. viviparia, 
„elävänä synnj^tys": siemenet itävät vielä emo- 
kasvin yhteydessä ollessaan, hedelmän seinän 
puhkaiseva kasviaihe kehittyy alasriippuvaksi. 
eräillä 1 m:kin pituiseksi sapeli- t. nuijamai- 
seksi, kärjestä (juurukkapäästä) suipoksi muo- 
dostumaksi, joka lopuksi irtautuu, putoaa alas 
ja jää pystyyn pehmeään pohjaan, missä se no- 
peasti juurtuu. — M:jen tunnetuin laji on 
m a n g r o v e-p u u (Rhizophora Mavgle), amer., 
verrattain syvässäkin vedessä kasvava ja siten 
maatumista edistävä laji. /. V-s. 

Mangrove-puu ks. M a n g r o v e-k asvustot. 

Manhattan [mänhä'tnj. 1. Saari Yhdysval- 
tain Ne\v Yorkin valtiossa, Hudson-joen suussa; 
pituus pohjoisesta etelään 22 km, suurin leveys 
3,5 km, 57 km-. M:llä on New-Yorkin kaupunki. 
Se on saanut nimensä intiaaniheimosta, joka siellä 
asui hollantilaisten uutisasukasten tullessa ja 
joka näille 1626 myi saaren omistusoikeuden saa- 
den siitä tavaroita 24 dollarin arvosta. — 2. Kau- 
punki Yhdysvaltain Kansas-valtiossa, Kansas- 
joen varrella; 3,438 as. (1900). Maanviljelyskoulu. 



Mani 1. M a n e s, manikealaisen uskonnon pe- 
rustaja. Tämä uskonto oli yksi niitä uskonnolli- 
sia sekamuodostuksia, jotka syntyivät itämailla 
lähimpinä vuosisatoina j. Kr. Itse M:sta on säi- 
lynyt varsin vähän luotettavia tietoja. Hänen 
isänsä kuului mandealaiseen uskonlahkoon, joka 
sulatti yhteen babylonialaista ja persialaista ju- 
maluusoppia. Varsinaista kristinuskoa mandea- 
laiset vastustivat, mutta pitivät Johannes Kasta- 
jaa suuressa arvossa ja kieltäytyivät liharuuasta, 
viinistä ja avioliitosta. Nämä opit eivät olleet il- 
man vaikutusta M:n myöhempään kantaan. M., 
joka syntyi v:n 215 paikoilla Ktesiphonissa yl- 
häisestä persialaisesta suvusta, esiintyi maalisk. 
20 p. 242 kuningas Sapur I:n kruunauspäivänä 
Persian- hovissa uuden uskonnon perustajana, sa- 
noen itseänsä Jumalan erinomaiseksi lähettilääksi, 
samanlaiseksi kuin Buddha, Zarathustra ja Jeesus, 
vieläpä näitä etevämmäksi. Vaikutettuaan mies- 
polven ajan hän eräässä vainossa otettiin kiinni 
ja ristiinnaulittiin v. 277 paikoilla. Sassanidien 
hallitsi jasuvun loputtua M:n oppi melkoisesti le- 
visi Persiassa. — Tämän opin mukaan on ian- 
kaikkisuudesta olemassa kaksi valtakuntaa, val- 
keuden ja pimeyden, jotka ovat alituisessa keski- 
näisessä taistelussa. Kummallakin on persoonalli- 
set edustajansa; valkeuden ruhtinas muistuttaa 
osaksi pers. valon jumalaa, osaksi bab. Mardukia, 
pimeyden ruhtinas taas bab. Tiamatia. Saatanaa 
kuvataan lohikäärmeeksi, jolla on leijonan pää, 
linnun siivet ja kalan pyrstö. Huomatessaan yl- 
häältä tulevan valon hän vimmattuna syöksee sitä 
vastaan; taistelussa valon edustaja, alkuihminen, 
joutuu tappiolle. Saatana nielee alkuihmisestä 
osan, jotenka valkeus ja pimeys sekaantuvat; seu- 
rauksena siitä on aineellisen maailman synty. Al- 
kuihminen pelastuu kuuhun, mutta aineellisuu- 
teen sidotut valkeuden osaset ikävöivät pelastusta. 
Viimein tapahtuu suuri maailmanpalo, jolloin mo- 
lemmat valtakunnat iäksi eroavat toisistansa. 
— Näitä oppeja kehittivät edelleen M:n oppilaat. 
He opettivat, että Jumala ajan täydellisyydessä 
oli lähettänyt Jeesuksen valeruumiissa maailmaan 
totuutta julistamaan, mutta että samaan aikaan 
oli ilmestynyt saatanan lähettämä Kristus, joka 
kuoli ristinpuussa. Jeesuksen lupaama Lohduttaja 
(Parakleetti) on M. Täten oli manikealaisuus 
muka kristinuskon korkeampi muoto. Manikea- 
laiset jakautuivat kahteen asteeseen: kuulijoihin 
ja täydellisiin. Jälkimäiset olivat velvolliset pi- 
tämään u. s. kolme sinettiä. Ensimäinen sinetti 
velvoitti syömään yksinomaan kasvisravintoa 
sekä puheeseen nähden pysymään totuudessa. Toi- 
nen sinetti velvoitti pidättäytymään eläinten sur- 
maamisesta ja työstä ja kolmas sinetti vaati kiel- 
täytymistä avioliitosta. Kuulijat sitävastoin sai- 
vat elää avioliitossa ja tehdä työtä, mutta heidän 
tuli huolehtia täydellisten ravinnosta. Näissä 
säännöissä ilmenee buddhalaista vaikutusta. — 
Manikealaisuus levisi nopeasti sekä itään että 
länteen päin. Ennen islamia se oli enimmin levin- 
neitä uskontoja Aasiassa. Lännessä se levisi en- 
sin Egyptiin ja sitten Afrikan pohjoisrannikkoa 
pitkin Karthagoon, jossa se m. m. joksikin ajaksi 
voitti nuoren Augustinuksen puolellensa. Olipa 
sillä puoluelaisia Koomassakin. — Keskiajan lah- 
kokunnista ovat k a t a a r i t (ks. t.) ilmeisesti 
manikealaista alkuperää. — M:n kirjoista on löy- 
detty melkoisia katkelmia Turfanissa (kiinal. Tur- 



Mania — Manila 



10 



kestanissa). Niitä säilytetään Berliinissä. [K. 
Kessler, „Mani" (I 1889, II 1903).] E. Ka. 

Mania (kreik. mani'a = raivo) merkitsi ennen 
mielisairautta yleensä ja erittäinkin sellaista, joka 
oli raivoisa laadultaan. Nykyisen kokemuksen pe- 
rustuksella m: aa pidetään vain osana siitä mieli- 
sairaudesta, jonka Kraepelin on nimittänyt m a a- 
n i s-d epressiiviseksi mielisairau- 

deksi. Kuten nimitys osoittaa, luetaan tähän 
tautiryhmään kaksi toisilleen vastakkaista affekti- 
tilaa, maaninen ja depressiivinen 1. melankolinen 
(vrt. Melankolia). Että tauti siitä huoli- 
matta on yhtenäinen, sen todistavat ne monet ta- 
paukset, joissa nämä eri tilat liittyvät yhdeksi 
tautikohtaukseksi, ja sellaiset tapaukset, joissa 
näihin eri tiloihin kuuluvat oireet ilmenevät se- 
kaisin. Yhtenä tällaisena sekamuotona on esim. 
iloinen mieliala yhdessä ajatuskyvyn vaikeutu- 
misen ja toiminnan estymisen kanssa. — M:n 
päätunnusmerkit ovat: iloinen tai ärtyinen mieli- 
ala, kiihtynyt ajatustoiminta, enentynyt toimin- 
tahalu ja liikkuvaisuus, kohonnut itsetunto sekä 
huomion syrjähteleväisyys. Kun nämä oireet ovat 
kehittyneet selviksi ja niihin tulee lisäksi unetto- 
muus, niin on mielisairauden todentaminen varsin 
helppo, mutta sen sijaan voi lievän tautimuodon 1. 
h ypo manian tunteminen tuottaa vaikeuksia 
spesialistillekin, milloin hänellä ei ole saatavissa 
luotettavia tietoja sairaan esiintymisestä terveenä 
ollessa. Hypomaniassa saattavat taudin oireet 
nim. rajoittua tavallisuudesta poikkeavaksi toime- 
liaisuudeksi, ujostelemattomuudeksi ja satunnais- 
ten päähänpistojen toteuttamiseksi. Jos tämän 
lisäksi arvostelukyky on heikontunut ja eetillisiä 
käsitteitä seuraavat tunneilmaukset ovat häiriy- 
tyneet, niin voi kysymyksessä oleva henkilö tehdä 
itsensä syypääksi epämoraalisiin ja rikoksellisiin 
tekoihin. M:n vaikeimmille muodoille soveltuu 
hyvin nimitys raivohulluus, sillä niiden 
alaisena sairas on lakkaamatta äänessä ja puu- 
hassa, milloin laulaen ja hyppien, milloin vihai- 
sena särkien kaikki mikä käsiin sattuu. Saattaapa 
kiihtymys kehittyä siihen määräänkin, että puhe 
muuttuu sisällyksettömäksi sanatulvaksi ja toi- 
minta tarkoituksettomaksi reuhtomiseksi. — 
Harha-aistimuksia ja vainoamisluuloja tavataan 
silloin tällöin m:iaa sairastavilla henkilöillä, 
mutta tav. ne ovat ohimeneviä tai toisarvoisia oi- 
reita. Tauti esiintyy degeneratiivisella pohjalla, 
ja kuuluen n. s. funktsionaalisiin mieli- 
sairauksiin on useimmiten paranevaa laatua. 
Kumminkin on uusimisen vaara aina olemassa 
ja joskus m. muuttuu periodilliseksi jopa kroo- 
nilliseksikin. 

M. -sanaa käytetään jonkun toisen, sairaloista 
tai rikoksellista toimintaa kuvaavan sanan yh- 
teydessä, esim. dipso-, klepto- ja pyromania (ks. 
n.), osoittaen silloin sairaloisesti kiihtynyttä viet- 
tiä 1. himoa vastaaviin tekoihin. Nämä nimityk- 
set joiituvat siitä aikaisemmin vallinneesta aja- 
tuskannasta, että tällainen himo oli ainoana sai- 
rauden oireena 1. monomaniana muuten 
täysitakeisessa henkilössä. Nyttemmin tiedetään, 
että „monomaaninea" henkilö on psyykillisesti 
degeneroitunut ja että hänessä ilmenee vajavai- 
suuksia muillakin henkisen toiminnan aloilla; 
usein hän sairastaa sitäpaitsi jotakin vaikeata 
hermotautia, kuten epilepsiaa tai hysteriaa. 

E. Th-n. 



Maniakaalinen, maniaa (ks. t.) sairastava, 
raivoisa. 

Manifestatsioni (lat. manifestä'tiö), ilmesty- 
minen, ilmestys, eritoten äärettömän ilmestymi- 
nen äärellisessä; ajatusten ja aikeiden esiintuo- 
minen ; mielenosoitus. — Manifesteerata, 
ilmoittaa, julistaa. 

Manifesti (lat. momfe's/MS = ilmeinen), julis- 
tuskirja (ks. t.) 

Manifestikirja, konnossementteihin perustuva 
luettelo laivaan lastatuista tavaroista. M. sisäl- 
tää tiedot kaikista irtonaisesti laivaan lastatuista 
tavaroista sekä muihin tavaroihin nähden kollien 
lukumäärästä, niiden laadusta, merkeistä ja nu- 
meroista, niin myös sisällyk.sestä, jos se on tun- 
nettu. Sitä paitsi m. mainitsee lastinantajan ja 
lastinvastaanottajan sekä rahtimäärän. Se 1 a s- 
tinilmoituskirja, joka tavarain vastaan- 
ottajan tulee antaa tullikamarille tavarainsa tul- 
lausta varten, on yhtäpitävä m:n kanssa, mikäli 
se koskee mainittuja tavaroita. A. Cli. 

Manihiki -saaret [mänlhVkl-] (myös Mana- 
hiki-, Roggeveen- ja P e n r h y-s a a r e t) , 
saaristo Isossa valtameressä 4°-ll° et. lev., 150°- 
162° it. pit.; 137 km^ n. 1.800 as. Saaria on 10, 
nii.stä 4 asuttua: Tongareva, Caroline, Manihiki, 
Rakaanga. Etäämpänä pohjoisessa olevat Star- 
buck ja Maiden nimiset saaret luetaan joskus 
myös M.-s:iin. Saaret ovat alavia korallisaaria. 
Englanti otti ne haltuunsa 1888; v:sta 1901 ne 
ovat Uuden-Seelannin hallituksen alaisia. 

Manihot, troopillinen kasvisuku Euphorbiaceoe- 
heimossa. Tärkeimmät lajit M. utilissima, m a- 
n i o k-kasvi (ks. t.) ja M. Glazioicii, tärkeä kaut- 
sukkikasvi (vrt. Kautsukki). 

Manikealaisuus ks. Mani. 

Manila [-ni'-J (< 7iilad, eräs M:n läheisyy- 
dessä suurissa joukoin kasvava mangrove-puu), vää- 
rin Manilla, Filippiinien pääkaupunki; 234.409 
as. (1910: 1887 176,777 as.; 1903 219,928 as., 
joista 84,8 % filippiiniläisiä, 10 % kiinalaisia, 
3,4% valkoisia, 2% sekarotuisia). — M. sijait- 
see Luzonin länsirannalla, suuren, syvän M:n- 
lahden perukassa, Pasig-joen suussa, jonka kautta 
laskee Laguna de Bai niminen suuri järvi. M:n 
ilmasto on kuuma (v:n keskilämpö -f- 27° C, 
kylmimmän kuukauden -f 26° C, kuumimman 
+ 30° C) ja kostea (sadeaikana kesällä ja syk- 
syllä sataa 1.556 mm, kuivana aikana talvella 
ja keväällä 382 mm), mutta kuitenkin verraten 
terveellinen. Tuhoisia ukkosmyrskyjä on usein: 
v:ssa keskimäärin 505. Erään myrskyn aikana 
1892 ilmapuntari '/, tunnin kuluessa laski 60 mm. 
Maanjäristykset ovat tavallisia. — Pasigin etelä- 
puolella on M:n vanhin osa, 4 km pitkän, 7,5 m 
korkean muurin ympäröimä Intramuros, jonka 
luoteiskulmassa on Pasigin suuta suojaava San- 
tiago-linnoitus. Muurien ulkopuolelle on esikau- 
punkien yhteenkasvaessa syntynyt uusi M. Vasta- 
päätä Intramurosta on liikekortteli Binondo (vilk- 
kain liikekatu Escolta), ja samalla puolen S. Mi- 
guel, joka, samoinkuin Intramurosta etelään lah- 
den rannalla olevat Ermita ja Malate, on val- 
koisten asuma. Rakennukset paremmissa kau- 
punginosissa ovat kaksikerroksiset; alemman, 
tiilestä rakennetun kerroksen ulkopuolelle ulottuu 
toinen, puinen kerros. Laitakaupungilla ovat 
alkuasukasten bamburuokoiset, palmunlehdillä ka- 
tetut majat. Huomattavia rakennuksia ei ole 



11 



Manila-hamppu — Maniok-kasvi 



12 



lukuunottamatta muutamia kirkkoja. Muistopat- 
saita on pystytetty m. m. Magalhäesille. Filip- 
piinien löytäjälle ja Kaarle IV:lle. — Oppi- ja 
sivistyslaitoksia: yliopisto Santo Tomas (per. 
1857; 5 tiedekuntaa, yli 2,000 ylioppilasta), val- 
tion lääketieteellinen oppilaitos, normaalikoulu, 
teknillinen koulu, kauppakoulu y. m.; etevä ilma- 
ja tähtitieteellinen sekä seismologinen observatori. 
Sanomalehtiä ja aikakauskirjoja ilmestyi 34 kap- 
paletta 1908. Useita sairaaloita. — Suuri osa 
yllämainituista laitoksista on perustettu senjäl- 
keen kuin ameriikkalaiset 1898 ottivat M:n hal- 
tuunsa. Heidän toimestaan M. on myös saanut 
sähköraitiotien (m. m. 8 km päässä olevalle Fort 
William Mc Kinley-linnoitukselle). taajennetun 
rautatieverkon sisämaahan, likaviemäri- ja vesi- 
johtolaitoksen, kasvitieteelli.sen puutarhan y. m. 
Vielä tärkeämpiä ovat ameriikkalaisten suoritta- 
mat satamarakennukset; satama oli suojaton 
monsuunituulilta, suurempien aluksien täytyi et 
siä turvaa ]M:sta 15 km lounaiseen olevasta Cavi 
ten satamasta. Nyt on valmistunut kaksi aallon- 
murtajaa, satama on ruopattu 9 m syväksi, Pasig 
joki osaksi syvennetty 6 m: iin; kaksi suurta 
veistämöä on rakennettu. Liikennettä M:ssa on 
muutenkin koetettu edistää; Yhdysvaltain halli- 
tus koettaa tehdä siitä ameriikkalaisten tuottei- 
den tapulipaikan Aasiassa. M:n pääelinkeino on- 
kin kauppa; vientitavaroista tärkein on manila- 
hamppu: sen päämarkkinapaikka on M. V. 1911 
Filippiineiltä vietiin 83,4 milj. mk:n arvosta 
hamppua, melkein kaikki M:n kautta: muita 
vientitavaroita ovat sokeri, kopra ja tupakka. 
Koko viennin arvo 1906 oli 123,8 milj. mk. ja 
tuonnin 113.4 milj. mk. — M:n teollisuuslaitok- 
sista mainittakoon tupakka-, juomatavara-, puu- 
villa-, vaunu-, huonekalu-, kone- ja jalkineteh- 
taat. — M:n kaupunki on samalla itsenäinen 
provinssi; hallinnon etunenässä on 5-jäseninen 
neuvosto, jäsenet nimitettyjä. Juoksevien asiain 
hoito on jaettu 8 departementille. 

Historia. M:n perusti Legazpi 1571; sitä 
ruvettiin linnoittamaan 1590. Seur. vuosis:n 
alkupuoliskolla M. oli kukoistava kauppakaupunki, 
johon keskittyi suurin osa Itä-Aasian ja Euroo- 
pan välisestä kaupasta. Vuosis:n lopulla alkoi 
rappeutuminen. V. 1762 englantilaiset valloitti- 
vat M: n, joka Pariisin rauhassa seur. v. kui- 
tenkin luovutettiin Espanjalle takaisin. Ulko- 
maisille aluksille M:n satama avattiin osittain 
1789, mutta vasta 1837 kauppa tehtiin vapaaksi. 
Siitäpitäen alkoi tasainen edistys, jonka kuiten- 
kin pysälulytti 1890-luvulla puhjennut kapina- 
liike. Se ei vielä ollut kukistettu, kun Yhdys- 
vallat julistivat sodan Espanjaa vastaan; yhdys- 
valtalainen sotalaiva.sto hävitti Caviten lahdessa 
espanjalaisen ja maallenousuarmeia piiritti M: n, 
joka elok. 1898 antautui. Seur. v. ameriikkalai- 
siin tyytymättömät filippiiniläiset tekivät tulok- 
settoman hyökkäyksen M: aa vastaan. E. E. K. 

Manila-hamppu, useiden banaanikasvien, etup. 
Filippiineillä villinä kasvavan Musa fea;itZis-lajin 
putkilojänteistä saadut hamppua muistuttavat säi- 
keet. M:ua viljellään etenk. Filippiineillä, huo- 
nommalla menestyksellä Intiassa y. m. tropii- 
keissa. Kaksivuotisista, n. 4-5 m korkeista ja 
14-15 cm paksuista kasveista, poistetaan lehti- 
lavat, toisiaan peittävien lehtituppien muodos- 
tamat ,, varret" saavat seisoa paikoillaan jonkun 



päivän. Nopeasti kärventämällä hävitetään niistä 
päällysketto ja perussolukko, jonka jälkeen suu- 
rilla rautakammoilla irroitetaan putkiloj anteet 
1-2,5 m:n pituisina kuituina. M. on keltaista 
t. kellanruskeaa, silkinkiiltoista, tavattoman sit- 
keää, mutta samalla hyvin kevyttä. Karkeim- 
mista kuiduista valmistetaan erinomaista nuo- 
raa ja köyttä, hienommista erilaisia punonta- 
töitä, kaikkein hienoimmat käytetään naisten 
hattuihin, saaleihin y. m. s. — Myös sitkeää pa- 
peria (M a n i 1 a-p a p e r i) valmistetaan m :n 
sjnstä. 7. V-s. 

Manilius [-nV-], G a i u s, roomal. kansan- 
tribuuni V. 66 e. Kr., esitti lakiehdotuksen, jonka 
mukaan Pompeiukselle uskottiin Mithridatesta 
vastaan aloitetun sodan johto ja täysi valtuus 
käyttää sotajoukkoja ja laivastoa harkintansa 
mukaan (Lex de hello Mithridatico 1. Lex Mani- 
liaj. Tätä lakia puolusti Cicero puheessaan „De 
imperio Cn. Pompei" ja vaikutti suuresti sen 
hyväksymiseen. E. E-1. 

Manilla [-i'-], kuuromykkäinkoulu ja kuuro- 
mykkäinopettajien valmistusseminaari Tukhol- 
man laidassa Djurgärdenin etelärannalla, perus- 
tettu jo 1809. sittemmin suuresti laajennettu. 

Manin [-1'-], Daniel e (1804-57), it. valtio- 
mies, juut. sukuperää; toimi asianajajana syn- 
nyinkaupungissaan Venetsiassa; harrastaen Lom- 
bardian ja Venetsian vapauttamista Itävallan yh- 
teydestä M. perusti ,,Societä italiana" seuran, 
jonka tuli toimia kansan valtiolliseksi kohotta- 
miseksi; vangittiin tammik. 1848, mutta pääsi 
jo maalisk. vapaaksi ja esiintyi senjälkeen Ve- 
netsiassa puhjenneen kapinan johtajana. Kun 
Venetsia 23 p. maali-sk. oli julistettu tasavallaksi, 
tuli M. väliaikaisen hallituksen esimieheksi; va- 
littiin elok. 1848 diktaattoriksi ja v:n 1849 
alussa tasavallan presidentiksi. M. puolusti Ve- 
netsiaa suurella taidolla itävaltalaisia va.staan, 
mutta 24 p. elok. 1849 kaupungin täytjn antau- 
tua ja M:n lähteä maanpakoon. Tämän jälkeen 
hän eli Pariisissa, missä toimi Italian yhteyden 
aikaansaamiseksi Sardinian kuninkaan johdolla pe- 
rustaen tässä tarkoituksessa seuran ,,Societä nazio- 
nale italiana". Kun Venetsia oli yhdistetty Ita- 
lian kuningaskuntaan, vietiin M:n ruumis 1868 
Venetsiaan, missä hänelle .samaten kuin Torinossa 
ja Roomassa on pystytetty muistopatsas. [Fer- 
rari-Bravo ja Marioni, „Daniele M. e i suoi 
tcmpi".] 

Maniok-kasvi 
(Manihot utilis- 
simaj, tunnettu 
myös nimellä 

k a s s a V a-p e n- 
s a s, on Euphor- 
biacece heimooii 
kuuluva, monivuo- 
tinen, pari metriä 
korkea kasvi, jolla 
on tummanvih- 
reät, syväliuskai- 
set, pitkäruotiset 
lehdet. Lukuisten 
n. '/^ m:n pituis- 
ten, tärkkelysrik- 
kaitten mukula- 
juuriensa vuoksi 
Ameriikan ja Af- 




Maniok-kasvi. 



13 



Manipulatsioni— Manjema 



14 



rikau troopillisten osaiu tärkeimpiä viljelyskas- 
veja, meidän perunaamme verrattavissa. Aa- 
siassa viljelys vähäisempi. Juurien maitiaisneste 
hyvin myrkyllistä, ennen käyttämistä juuret sen 
vuoksi tehdään vaarattomiksi liottamalla, paahta- 
malla, keittämällä tai muulla tavoin. Esi- 
merkkinä myrkyllisyydestä mainittakoon, että 
Stanley eräällä retkellään Afrikassa menetti 
100 miestä maniok-myrkytyksen kautta. Juu- 
ret syödään keitettyinä tai valmistetaan niistä 
jauhoa, tunnettua k a s s a v a-jauhon 1. b r a s i- 
lial. arrowrootin nimellä. Suuren tärkke- 
lyspitoisuuteusa vuoksi jauhot ovat Euroopassa- 
kin saaneet merkitystä väkijuomateollisuudessa. 
Kostutetuista jauhoista valmistetaan kuumilla me- 
tallilevyillä kuivaten Euroopassakin suosittuja 
t a p i o k a- ryynejä. /. V-s. 

Manipulatsioni (lat. mnnus - käsi) , taitava 
käsien ja sormien käyttö, käsittely, menettely. — 
Manipuleerata, käsitellä. 

Manipulus [-i'-] (lat.), ,, kourallinen", roomal. 
legioonan (ks. t.) jotenkin nykyaikaista komppa- 
niaa vastaava osasto (30 :s osa), jonka miesluku 
alkuaan oli 100, myöhemmin 120 (legioonasoti- 
lasta) tahi 60 (triaaria) . M. oli perustana legioo- 
nan jaolle, kunnes Mariuksen aikana kohortti 
(ks. t.), jossa oli kolme m:ta, tuli jaon perustaksi. 

E. H-l. 

Manipur [mänipufg], Intian keisarikuntaan 
kuuluva, Bengalin ja Assamin „lieutenant go- 
vernor"in alainen alkuasukasvaltio Assamin vuo- 
ristossa. Birman rajalla: 21,500 km^ 284.465 as. 
(1901), joista 170,577 brahmalaisia, 10,383 muha- 
mettilaisia, loput luonnonpalvelijoita. — M :n pää- 
osan muodostaa leveä, viljava laakso, jota met- 
säin peittämät vuoret ympäröivät. Laakson asuk- 
kaat (oma nimi mcithei) muistuttavat ulkomuo- 
doltaan mongolilaisia, puhuvat kuki-chin-kieltä. 
Heillä on oma kastijakonsa ja engl. lakkaut- 
tama omituinen lallup niminen järjestelmä (jo- 
kaisen täysikäisen miehen oli tehtävä jonkun 
aikaa vuosittain työtä valtion hyväksi) ; naisen 
asema harvinaisen korkea. Vuoristoissa asuu 
no^ro-heimoja. — - M. on kuuluisa erinomaisista 
ponyistaan; polopeli on täältä kotoisin. — M:n 
ja englantilaisten välit olivat ystävälliset v:een 
1891 asti, jolloin M:ssa kavalasti teloitettiin 
useita engl. virkamiehiä; Intian hallitus pani 
toimeen rangaistusretkikunnan ja hoiti M: n hal- 
lintoa v:een 1907. E. E. K. ' 

Manis ks. M u u r a h a i s k ä v y t. 

Manistusu, Babylonian ensimäisiä seemiläisiä 
liallitsijoita. kuulu samaan dynastiaan (hallitsija- 
sukuun) kuin Sargon vanhempi ja Naräm-Sin, 
noin V. 2800 e. Kr. Pääkaupunki oli Agade (> 
Akkad ; ks. S u m e r i a 1 a i s e t) Pohjois-Babylo- 
niassa. Vasta viime vuosien nuolenpäälöydöt ovat 
tuoneet päivänvaloon M:n hallitusta valaisevia 
kirjoituksia. H. H-a. 

Manitoba [mänito'uh9 1. mänitohä']. l. järvi 
Kanadassa M:n maakunnassa, 229 m yi. merenp. 
M. on 190 km pitkä, 10-35 km leveä, '4,430 km=, 
ke.skimäärin ainoastaan 3,5 m syvä; rannikot ovat 
loivat, rämeiset. Siihen tulee Waterhan-joki Win- 
nipegosis-järvestä, ja se laskee Dauphiu-joen ja 
St. Martins-järven kautta Winnipeg-järveen. — 
M:n löysi 1739 De la Verandrye. — 2. Maakunta 
Sisä-Kanadassa; 191,500 km=, 454,691 as. 1911, 
jolloin M:n alue laajennettiin kolminkertaiseksi, 



niin että pohjoisraja on 60° :11a pohj. lev. ja itä- 
raja kulkee entisen alueen koilliskulmasta koil- 
liseen Hud.sonin-lahteen. — M. on yksitoikkoista 
aaltomaista tasankoa, josta kohoavat kaako.sta 
luoteeseen kulkevat Riding mountain, Duck moun- 
tain ja Porcupine mountain nimiset soraharjut 
(600-750 m yi. merenp.). Suurin osa M:sta viet- 
tää koilliseen Hudsonin-lahteen, jonne lukuisat 
järvet purkavat vetensä; suurimmat järvistä, 
jotka peittävät 25,600 km- M:sta, ovat Winnipeg, 
M. ja Winnipegosis. Ensinmainittuun laskee 
m. m. Red river (lisäjoki Assiniboine) ja Winni- 
peg river M:n kaakkoiskulmassa olevasta Lake of 
the woods- järvestä. — Ilma.sto on mantereinen, 
talvet kylmät (joskus — 47,5°C) , verrattain vähä- 
lumiset, silloin tällöin hirmuisia lumimyrskyjä 
(hlizzards)\ kesät kuumat (joskus -f 38°C), kuivat. 
Syys- ja keväthallat tuottavat usein suuria va- 
hinkoja. V:ssa sataa 525 mm. M. on suureksi 
osaksi heinäaroa; vesistöjen varsilla leviää haapa-, 
tammi-, jalava- y. m. lehtimetsiä. — Asutus on 
nuorta; 1871 oli ainoastaan 18,995 as. Miespuoli- 
sia on enemmän kuin naispuolisia. V. 1901 asuk- 
kaista oli 71 % syntynyt Kanadassa, 11 % Isossa- 
Britanniassa, 4,5 % Itävalta-Unkarissa, 3,5 % Ve- 
näjällä ja Suomessa, 2,? % Yhdysvalloissa, 2 % 
Islannissa. Intiaaneja oli 5,827, .sekarotuisia 
10.372. Uskontokunnista oli presbyteriläisillä, me- 
todisteilla, episkopaaleilla, katolisilla, luterilai- 
silla, mennoniiteilla ja baptisteilla enimmän tun- 
nustajia. — Elinkeinoista maanviljelys ja karjan- 
hoito ovat tärkeimmät. Hedelmällinen maa tuotti 
1910 14,7 milj. hl kauraa, 14,5 milj. hl vehnää, 4.9 
milj. hl ohraa, 0,i milj. hl pellavansiemeniä, ruista, 
herneitä, sekaviljaa, perunoita, hedelmiä y. m. 
Kalastus järvissä on tuottavaa. Maasta saadaan 
ruskohiiltä, suolaa, kipsiä. Teollisuus käsittää 
etupäässä maa- ja karjantuotteiden jalostamista; 
tuotantoarvo 1905 oli 146 milj. mk. Vilja ja jau- 
hot ovat tärkeimmät vientitavarat. Rautateitä oli 
5,157 km 1909. — Oppi- ja kansakouluja 1909 oli 
kaikkiaan 2,105, joissa 73,044 oppilasta. Kor- 
keampaa opetusta varten Winnipegissä on yli- 
opisto, johon on yhdistetty 4 collegea. — Hallin- 
non etunenässä on kuvernööri, jonka rinnalla 
on 6-jäseninen ministeristö. Edustavaan, lakia- 
säätävään knmariin kuuluu 40 jäsentä. Kanadan 
senaattiin M. lähettää 4, alahuoneeseen 10 edus- 
tajaa. — Maakunnan tulot 1910 olivat 20 milj. 
mk., menot 16,? milj. mk. — Pääkaupunki on 
Winnipeg. — Historia. Ensimäisen siirto- 
lan tänne perusti 1734 P. G. de Varennes, sieur 
de la Verandrye; se joutui 1763 englantilaisten 
haltuun sekä tuli kukoistavan turkistavarakaup- 
pansa takia Hudson-Bay-komppanian ja Luoteis- 
komppanian väliseksi tai.stelukentäksi. Lordi Sel- 
kirkin siirtolayritykset 1811-18 eivät onnistuneet, 
ja 1869 Hudson-Bay-komppania möi M:n, jonka 
nimi siihen aikaan oli A s s i n i b o i a 1. Red ri- 
ver s e 1 1 1 e m e n t, muun alueensa keralla Kana- 
dalle. Liittäminen Kanadaan aiheutti pian tu- 
kahdutetun kapinan siirtokunnan ranskalaisten 
puolelta, ja 1870 M:sta tehtiin maakunta. 

E. E. K. 
Manjema 1. m a n y e m a, sekarotuinen bantu- 
neekerikansa Belgian Kongossa, Tanganjikan ja 
Kongon välissä Lukugasta pohjoiseen. Nämä vaa- 
leanruskeat, verrattain kaunismuotoiset (ovatpa 
naiset kauneudestaan kiitettyjäkin), henkisesti 



15 



Mankalan kosket— Manlius 



16 



etevät m. -neekerit ovat rohkeita sotilaita ja pe- 
lättyjä ihmissyöjiä. Arabialaiset orjainmetsästä- 
jät saivat heistä retkilleen erinomaisia sotilaita. 

E. E. K. 

Mankalan kosket, koskireitti varsinaisen 
Kymijoen alkujuoksussa; sen vakavimmat kosket 
ovat Tolppakoski, Vähäkäyrä ja Iso- 
käyrä. Ko.skien valtava luonnonkauneus sai 
Matkailijayhdistyksen järjestämään niiden kautta 
venein la.skettavaa matkailuliikettä kesällä 1909, 
kun koskien kuljettavaisuus ensin oli todettu ja 
koematkoja tehty. Kesinä 1909-11 tehtiin kaik- 
kiaan lähes 300 onnellista koskenlaskumatkaa, 
mutta syksyllä 1911 sattui onnettomuus, joka 
vei ihmishenkiä, ja kun kesällä 1912 sattui uusi, 
samoin ihmishenkiä vaativa onnettomuus, niin 
lakkautettiin matkailuliikenne koskissa toistai- 
seksi ; nykyään on hankkeissa matkailun uudes- 
taan järjestäminen, kun laskuväyliä aiotaan pa- 
rantaa. Vaikkakaan koskia ei onnettomuuden jäl- 
keen kesällä 1912 saatu laskea, houkutteli niiden 
luonnonihanuus silloinkin 628 matkailijaa. — M:n 
koskille matkatessa kuljetaan tavallisesti Heinohm 
kaupungista laivalla yli Konniveden Koskennis- 
kaan 1. Vuolenkoskelle ja siitä Matkailijayhdis- 
tyksen moottoriveneellä Eskolaan, varsinaisen 
laskureitin niskaan; koskien alapuolelta vie toi- 
nen moottorivene matkailijat Hannulaan, josta 
on noin 1 '/a km Sitikkalan pysäkille, jonka kautta 
siis on mukavin matkustaa koskille. 

Koskia alas virtaa matalan veden aikaan 117 
m^ vettä sek:ssa, keskiveden aikaan 228 m' ja 
korkean veden aikaan 359 m^ vrt. Kymijoki. 
[E. Salminen, ..Matkailureitti Vesijärvi-Heinola- 
Mankala-Sitikkala" (1912).] L. H-nen. 





Isokävr 



Koski vene Isossakäyrässä. 

Mankeli (ruots. mangel), pesuvaatteiden tasoit- 
tamiskone. Vaatteet joko kulkevat kahden toi- 
siaan vastaan puristetun valssin välitse (kalan- 
teri-m.) ; tai ne kääritään tiukkaan puuteloille, 
jotka kierivät raskaan laatikon tai laatan 
alla (laatikko-m.). Laatta on joko käsin vedet- 
tävä edes-takaisin (veto-m.) tai välittää liikettä 
sopiva veivilaite (kone-m.). Kone-m:n käyttö- 
voimana voi myös olla sähkö (sähkö-m.) vrt. 
Kalanteri. 

Mankeli, Julius (1828-97), ruots. sotahisto- 
rioitsija, kapteeni, otti salanimeä käyttäen osaa 
Puolan kapinaan 1863 ja erosi 1874 upseerin- 
virasta, antautuaksensa yksistään valtiolliseen 
elämään ja kirjailijatoimeen. Edustajana valtio- 
päivillä hän kuului vasemmistoon, luettiin vapaa- 
mielisiin ja lähenteli n. s. maamies-puoluetta. Hän 
on julkaissut suuren joukon Ruotsin sotalaitosta 
ja sotahistoriaa käsitteleviä teoksia, joista mai- 
nittakoon „Atlas öfver svenska krigshistoriens 
märkvärdigaste fältslag" (1857-59), „Anteckningar 
rörande svenska regementers historia" (1860-64), 
.,Öfversigt af svenska krigens och krigsinrätt- 
ningarnas historia" (1890-1903) y. m. sekä eri- 
tyisesti Suomen sotahistoriaa käsittelevän teok- 
.sen „Anteckningar rörande finska armeens och 
Finlands krigshistoria" (2 osaa, 1870), josta hän 
sai tämänlaatuisen teoksen aikaansaamiseksi mää- 
rätyn palkinnon Suom. kirj. seuralta. K. G. 

Mankilankoski, entinen harkkohytti Kausti- 
sissa, perust. (luvatta) 1870, lakkautettu 1877. 

Manlius. 1 . Marcus M. C a p i t o 1 i n u s, 
roomal. patriisi, sai lisänimensä siitä, että hän 
390 e. Kr. (Junon pyhien hanhien herättämänä) 
torjui gallialaisten öisen hyökkäyksen Capito- 
liumia vastaan. Kun hän sittemmin auttoi vel- 
kaantuneita plebeijejä, syyttivät patriisit häntä 
yksinvallan tavoittelu.sta, tuomitsivat hänet kuo- 
Ipmaan ja syöksi vät alas Tarpeian kalliolta. — 
2. Titus M. Torquatus Imperiosus sai 
edellisen lisänimen siitä, että hän kaksintaiste- 
lussa surmasi gallialaisen ja riisti hänen kultai- 
sen kaulaketjunsa (torquesj. Hän voitti latina- 
laiset ratkaisevasti Vesuviuksen luona (340) . Tä- 
män sodan aikana hän mestautti oman poikansa, 
joka vastoin hänen käskyään oli käynyt taiste- 
luun latinalaisia vastaan — siitä hänen toinen li- 
sänimensä ja sananparsi ,,imperia Manilana" an- 
karista tahi julmista käskyistä puhuttaessa. 

E. Hl. 



17 



Mann— Mannerheim 



18 



Mann. 1. Heinrich M. (s. 1871), saks. kir- 
jnilija, kotoisin Lyypekistä. Kirjoittanut romaa- 
neja ja kertomuksia „Im Schlaraffenland" (1900- 
01), „Die Göttinnen" (1902-03), „Die Jagd nach 
Liebe" (1903-04), ..Professor Unrat" (1904-05), 
„Stiirmische Morgen" (1906), ,,Unais und Gi- 
nevra" (1906), „Zwischen den Rassen" (1907), 
„Das Herz" (1910), „Die kleine Stadt" (1910), 
„Ruckkehr von Hades" (1911) ja näytelmän 
„Schauspielerin" (1911) y. m. — 2. T h o m a s M. 
(s. 1875), saks. kirjailija, edellisen veli, kirjoit- 
tanut novellikokoelmat ,,Der kleine Herr Friede- 
mann" (1898) ja ,, Tristan" (1903), romaanit 
„Buddenbrooks" (1901; 50:s pain. 1909) ja „Kö- 
nigliche Hoheit" (1909; 26 :s pain. 1910), kerto- 
muksen ,,Der Tod in Venedig" (1913) sekä näy- 
telmän ..Fiorenza" (1905). M. on viehättävä ker- 
toja ja hyvä ihmiskuvaaja. 

Mann [män], H o r a c e (1796-1859), amer. noli- 
tikko ja koulumies. Syntyisin köyhistä vanhem- 
mista ]M. hankki omin avuin koulusivistyksensä ja 
tuli asianajajaksi, myöhemmin senaatin jäseneksi 
ja pulieenjohtajaksi. Pian hän kumminkin jätti 
valtiollisen uransa antautuakseen työhön yhteis- 
kunnallisten uudistusten ja erittäin koulun hy- 
väksi, joka hänen johdollaan kohosi kukoista- 
valle kannalle. V:sta 1837 hän toimi sihteerinä 
Bostoniin perustetussa opetusasiain toimistossa, 
mutta kulki samalla pitämässä innostuttavia esi- 
telmiä neekeriorjuudesta ja raittiusasiasta sekä 
perustamassa kirjastoja ja mallikouluja. M:n 
teokset julkaistiin v. 1867 3 niteessä nimellä 
„Thoughts selected from the writings of Horace M." 

O. M-e. 

Mann [män], Tom (s. 1856), engl. työväen- 
johtaja; aloitti uransa kaivostyöläisenä, otti v:sta 
1881 tehokasta osaa ammattiyhdistysliikkeeseen 
ja liittyi 1885 .sosialisteihin; järjesti 1889 suuren 
satamatyöläisten lakon Lontoossa ja tuli sitten 
näiden ammattiyhdistyksen puheenjohtajaksi; otti 
1893 osaa riippumattoman työväenpuolueen pe- 
rustamiseen; oleskeli 1901-10 Austraaliassa; pa- 
lattuaan Englantiin hän on ,, Industrial syndica- 
list edueation league"n puheenjohtajana harjoit- 
tanut syndikalistista agitatsionia ; tuomittiin 1912 
vankeusrangaistukseen sen johdosta, että oli suu- 
ren hiililakon aikana yllyttänyt sotaväkeä totte- 
lemattomuuteen. 

Manna, etenkin Sisiliassa viljellyn m a n n, a- 
saarnin (Fraxinus ornus) ilmassajähmettyvä 
mehu. Paras laatu kaupassa valkeankeltaisina 
hauraina kappaleina, sen' imelä maku johtuu suu- 
resta (80%) manniittisokerin pitoisuu- 
desta. Käytetään ulostavana lääkkeenä. — M :ksi 
nimitetään myös useiden muiden kasvien esiin- 
tihkunutta ja jähmettynyttä mehua, näitä kasveja 
on esim. setri, eräs lehtikuusi, eräs Tamarix-\aj\. 
Viimemainitusta saatu m. on tunnettu S i n a i n- 
m:n nimellä, Sinain vuoren munkit kokoavat sitä 
ja myyvät pyhiinvaeltajille Raamatun mannana. 
Myös hernekukkaisen Älhagi maurorum (ks. t.) 
punaisiksi murusiksi kuivettunutta mehua on 
luultu Raamatun m:ksi, mutta nykyisen käsityk- 
sen mukaan tämä tarkoittaa maatapeittävää m.- 
jäkälää (ks. Lecanora). /. V-s. 

Mannajäkälä ks. Lecanora ja Manna. 

Mannakaskas ks. Kaskaat. 

Mannaruoho 1. s o r s i m o ks. G 1 y c e r i a. 

Mannasokerl ks. Manniitti. 



Mannekiini (ransk. mannequin, < alankom. 
manneken, vähennysmuoto mann) , pieni mies, 
pieni ihminen, nivelnukke, jäsenillä varustettu 
pieni tai suuri nukke, jollaisia taiteilijat joskus 
käyttävät piirustaessa ja muovaillessa pukuja ja 
joita myös nähdään vaatetuskauppain ikkunoissa 
kyltteinä. 

Manner on pienemmän, meren ympäröimän 
maa-alueen, saaren, vastakohtana suuri, yhtenäi- 
nen maa-alue. Käytännössä erotetaan 5 m: ta, 
joista kolme (Eurooppa, Aasia, Afrikka) , tois- 
tensa kanssa maayhteydessä olevaa, muodostaa 
Vanhan maailman, Ameriikka on Uusi maailma 
ja Austraalia milloin luetaan viimemainittuun, 
milloin mainitaan aivan erikseen, (vrt. myös 
Kontinentti). 

Mannerheim. 1. Karl Erik M. (1759-1837), 
kreivi, valtiomies, kotoisin Ruot.sista; tuli 1783 
majuriksi Turun läänin jalkaväkirykmenttiin, 
jonka mukana otti osaa vv:n 1788-90 sotaan ollen 
mukana Anjalan liitossa; 
tuomittiin tämän johdosta 
kuolemaan (1790), mutta 
sai armahduksen ; erot- 
tuaan 1796 sotapalveluk- 
sesta hoiti omistamaansa 
Louhisaaren kartanoa Le- 
mun pitäjässä. V. 1808 M. 
valittiin Turun läänistä 
jäseneksi Pietariin lähe- 
tettävään Suomen depu- 
tatsioniin ja määrättiin 
sen puheenjohtajaksi. Hän 
sai lähetyskunnan enem- 
mistön yhtymään siihen 
mielipiteeseen, että lähe- 
tyskunta ei voinut edustaa 
Suomen kansaa eikä päät- 
tää sen nimessä ja että 

keisaria oli pyydettävä kutsumaan kokoon lailli- 
set valtiopäivät. Porvoon valtiopäivien aikana 
1809 M. oli jäsenenä m. m. siinä komiteassa, joka 
teki ehdotuksen Suomen hallituKsen järjestämi- 
seksi; nimitettiin 1809 hallituskonseljin talous- 
osaston jäseneksi ja kansliatoimituskunnan pääl- 
liköksi; oli v:sta 1816 Turun ja Porin läänin maa- 
herrana; tuli 1820 uudelleen senaatin talousosas- 
ton jäseneksi pysyen samalla maaherrana ja 1822 
talousosaston varapuheenjohtajaksi; korotettiin 
1824 kreiviksi; oli jäsenenä v:n 1825 lahjoitus- 
maakomiteassa. Tyytymättömänä kenraalikuver- 
nööri Zakrevskin omavaltaiseen toimintaan M. 
1826 erosi viroistansa. 

2. Karl Gustaf M. (1797-1854), edellisen 
poika, kreivi, hovioikeudenpresidentti, hyönteis- 
tieteilijä. Yliopp. 1813, filos. toht. 1819, palveli 
alussa ministerivaltiosihteerinvirastossa. V. 1833 
hänet nimitettiin Vaasan läänin kuvernööriksi, 
mutta siirrettiin jo 1834 samaan virkaan Viipuriin. 
\. 1839 hän tuli Viipurin hovioikeuden presiden- 
tiksi. Lahjakkuutensa, monipuolisten tietojensa ja 
tunnollisuutensa tähden hänellä oli suuri vaikutus- 
valta koko virkamiesuransa aikana ja hän joutui 
usein jäseneksi hallituksen asettamiin komiteoi- 
hin. Jo varhain nuoruudessaan hän suuresti innos- 
tui luonnontieteisiin. Jokaisen hetken, joka virka- 
tehtäviltä riitti, hän käytti tutkiakseen kovakuo- 
riaisia, sekä kartuttaakseen kovakuoriaiskokoel- 
maansa, joka käsitti sekä eurooppalaisia että 




Karl Mannerheim. 



19 



Mannerilmasto— Mannheim 



20 



ulkoeurooppalaisia muotoja. Häntä alettiin pian 
pitää yhtenä aikansa taitavimmista kovakuoriais- 
tutkijoista, jota usein käytettiin määräämään 
etenkin pieniä ja vaikeita muotoja. Hän oli kir- 
jeenvaihdossa useimpien ulkomaalaisten eri osissa 
maapalloa asuvien erikoistuntijain kanssa (hei- 
dän lukunsa nousi noin 100: aan). Hänen ensi- 
mäineii kovakuoriaisia käsittelevä teoksensa „Eu- 
cnemis insectorum genus monographice tractatum 
iconibus illustratum 1823" saavutti jo asiantunti- 
jain huomiota Suomessa tavattujen tarkoin seli- 
tettyjen ja luonnonmukaisesti kuvitettujen uusien 
lajiensa kautta, mutta vasta hänen teoksensa ,,Pr6- 
cis d'un nouvel arrangement de la famille des 
Bracli6lj'tres de Tordre des insectes Colöoptöres" 
(1830) perusti hänen eurooppalaisen maineensa. 
Niistä 40 teoksesta, jotka hän on julkaissut, an- 
saitsevat erityistä mainitsemista ,,Versuch einer 
n.onoaraphischen Darstellung der Käfergattun- 
gen Corticaria und Lathridius" (aikakauskirjassa 
,,Germars Zeitschrift fur Entomologi") sekä ,,Bei- 
trag zur Käferfauna der Aleutischen Inseln, der In- 
seln Sitcha und Neu-Caroliniens" ynnä „Nachtrag 
I-III" (aikakauskirjassa ,, Bulletin de la Soo. nat. 
de Moscou", 1843-53). Omilla keräilyillään ja ret- 
keilyillään hän on tuonut julkisuuteen erittäin 
tärkeitä lisiä Suomen hyönteisfaunan tuntemi- 
seen, ja nämä ovat esitetyt osaksi C. Sahlbergin 
teoksessa „Insecta fennica", osaksi omissa itse- 
näisissä julkaisuissa viimeksimainitussa aikakaus- 
kirjassa. Hänen erittäin suurella huolella kerätty 
ja komeasti järjestetty kovakuoriaiskokoelmansa. 
joka oli arvokas erityisesti sekä hänen itsensil 
että muiden tutkijain selittämien tyyppiyksilöi- 
den vuoksi, ostettiin hänen kuolemansa jälkeen 
Helsingin yliopiston museolle. [Alexander von 
Nordmannin kirjoittama elämäkerta (Acta Soc. 
scient. fenn. IV. 1856).] ./. Sahlb. 

Mannerilmasto ks. Ilmanala. 

Mannerjää ks. Jäätiköt. 

Mannerjäätiköt ks. Jäätiköt. 

Mannermaa ks. Kontinentti. 

Mannermaa järjestelmä ks. Mannermaan- 
sulkemus. 

Mannermaansulkemus (ransk. le blocus con- 
tinental) 1. mannermaajärjestelmä. Na- 
poleon I:n yritys sulkea Englanti kaikesta kaup- 
payhteydestä mannermaan kanssa. 21 p. marrask. 
1806 Napoleon antoi Berliinistä kuuluisan man- 
ntrmaansulkemussääntönsä, jossa Brittein-saaret 
julistettiin sulkutilaan: engl. osoitteella varuste- 
tut kirjeet ja lähetykset, samaten kuin kaikki 
engl. tavarat oli otettava takavarikkoon Ranskan 
ja sen liittolaisten alueella; kaikki Englannista 
tai sen siirtomaista tulevat laivat oli estettävä 
pääsemästä Euroopan satamiin; jokainen Eng- 
lannin alamainen oli pidettävä sotavankina, 
j. n. e. Jo ennenkin Napoleon oli koettanut ehkäi.sy- 
määräyksillä vahingoittaa Englannin kauppaa. 
Englanti vastasi Berliinin julistukseen 7 p. tam- 
mik. ja 1] p. marrask. 1807 annetuilla kabinetti- 
käskyillä, joiden mukaan puolueettomain valtain 
kauppalaivain tuli poiketa englantilaiseen sata- 
maan, siellä tutkituttaa lastinsa ja suorittaa ta- 
vattoman kallis maksu purjehdusluvan saamiseksi. 
Tämän johdosta Napoleon julisti, että kaikki 
laivat, jotka olivat noudattaneet näitä määräyk- 
siä, oli pidettävä kansallisuutensa menettäneinä 
ja sotasaaliina. Lokak. 18 p. 1810 hän määräsi. 




Mannesmannin 
valssit. 



V. L. 



että kaikki mantereella tavatut engl. tavarat oli 
poltettava. M. vahingoitti suuresti Englannin 
kauppaa, samalla kuin se joksikin aikaa vilkas- 
tutti eräitä Ranskan teollisuuden haaroja. Mutta 
järjestelmää ei voitu täydellisesti ylläpitää; syn- 
tyi laaja salakuljetus, ja Napoleon itse myönsi 
— tuloja saadakseen — n. s. lisensseillä yksityi- 
sille oikeuden käydä tätä kiellettyä kauppaa. Til- 
sitin rauhan jälkeen (1807) oli yksi Napoleonin 
politiikan päämääriä m:n voimaan saattaminen 
kaikissa Euroopan mannermaavaltioissa, ja osal- 
tansa tämä pyrkimys vei hänet uusiin anastuk- 
siin, uusiin sotiin ja uusiin vaikeuksiin (Espan- 
jan ja Venäjän sodat. Hollannin ja Saksan Poh- 
janmeren rannikon anastus y. m.). Kun Ruotsi 
Tilsitin rauhan jälkeen kieltäytyi yhtymästä 
!n:een. aloitti Napoleonin silloinen liittolainen 
Venäjän keisari Aleksanteri I sodan Ruotsia vas- 
taan ja valloitti siltä Suomen. Päätarkoitu-staan: 
antaa Englannin taloudelle surmanisku ja siten 
pakottaa sitä taipumaan, ei Napoleon m :11a saa- 
vuttanut. [J. H. Rose, ,, Napoleon and english com- 
merce" julkaisussa ,,Napoleonic studies".] J. F. 

Mannesmannin putki, täysinäi- 
sestä rautakangesta ristivalsseilla 
valssattu saumaton putki. Risti - 
valssit venyttävät valkohehkuisen 
kangen ontoksi, risaiset sisäseinät 
tasoitetaan sopivalla putkeen työn- 
tyvällä tuurnalla (ks. kuvaa). Näin 
valmistetaan vain paksuseinäisiä 
putkia ja putkiaineksia. 

Mannhardt, Johann Wilhelm Ema- 
nuel (1831-80), saks. mytologi, asui loppu- 
ikänsä Danzigissa. Pääteokset: ,,Der Baumkultu» 
der Germanen und ihrer Naehbarstämme" (1875) 
ja „Antike Wald- und Feldkulte aus der nord- 
europäischen tj'berlieferung erläutert" (1875-77). 
M. on Grimmin jälkeen epäilemättä Saksan huo- 
mattavin mytologi. Hän on vetoamalla uskon- 
nollisten menojen ja kansantapojen suureen mer- 
kitykseen siirtänyt germaanisen mytologian tut- 
kimuksen kirjallishistoriallisesta ja filologisesta 
myytti tutkimukse.sta vankemmalle pohjalle. 

Mannheim [-häim], Badenin suurherttuakun- 
nan suurin kaupunki ja toinen pääkaupunki; 
193,902 as. (1910), joista n. puolet protestantteja, 
6,000 juutalaista, loput katolisia. — M. sijaitsee 
Reinin oik. rannalla, Neckarin suussa. M:n pää- 
osa on molempien jokien välisellä niemellä; sen 
keskustaa ympäröi kehän muotoinen, entisen val- 
lin paikalle laitettu Ringdamm niminen puisto- 
katu. Keskusta on säännöllisesti rakennettu, ka- 
dut leikkaavat toisiaan suorakulmaisesti. Ring- 
dammin ulkopuolella ovat Neckarvorstadt, Sch-\vet- 
zingervorstadt, Lindenhof, Jungbusch ja Miihlau 
nimiset etukaupungit, sekä erillään M:sta mutta 
hallinnollisesti siihen kuuluen Waldhof. Käfertal 
ja Neckarau. Vastapäätä Reinin toisella puolen 
on Baierin alueella M:n kilpailijaksi perustettu 
Ludwigshafen, johon vie rautatiesilta. Neckarin 
j'litse vie kaksi siltaa. — M:n rakennuksista huo- 
mattavin on suurherttuallinen linna (rak. 1720-59), 
joka pihoineen peittää 6 ha; sen pituus on 530 m, 
ikkunoita on 1,500. Se on Saksan suurin ja si- 
sältää kirjaston, taide-, muinaismuisto- ja luonnon- 
tieteellisiä kokoelmia. Edu-stalla on keisari Vil- 
helm I:n ratsastajapatsas ja takana, Reinin ran- 
nalla, yleisölle avattu suuri puutarha. Muita ra- 



21 



Mannheimin-kulta— Manometri 



22 



kennuksia on raatihuone Marktplatz-torin ääressä, 
kauniiseen barokkityyliin rakennettu Kaufhaus 
Paradeplatz-torin luona, kaupungin juhlaraken- 
nus Rosengarten Friedrichsplatz nimisen suuren 
puiston pohjoispuolella, marmorilla sisustettu ja 
freskoilla kaunistettu ent. jesuiittakirkko (rak. 
1737-60). Muistopatsaita on pystytetty Schille- 
rin, Ifflandin, W. H. von Dahlhergin y. m. muis- 
toksi. — Taloudellinen elämä on erittäin vilkasta. 
M. on Etelä-Saksan suurimpia teollisuuskaupun- 
keja; tuotteista ovat huomattavimmat kone-, 
rauta- ja metalliteokset, sähkö-, selluloidi-, tu- 
pakka- ja lasivalmisteet. automobiilit, sokeri. 
olut, öljyt, kemialliset ainekset y. m. Kauppa 
on Etelä-Saksan suurin; M. on Reinin-liikenteen 
eteläinen päätekohta, jossa Reiniä myöten tuodut 
tavarat siirretään toisiin liikenneneuvoihin. M:)i 
tapulitavaroista mainittakoon vilja, polttoöljy, 
kivihiili, puutavarat, .sokeri, tupakka, humala, 
viinit y. m. Laivaliikennettä varten M: n satama 
on laajennettu ja varustettu uudenaikaisilla sa- 
tamalaitteilla (kustannukset n. 60 milj. mk.). 
niin että se nyt on Saksan parhaita. Satamaan 
tuotiin 1910 4,2 milj. ton. ja siitä vietiin 0,« milj. 
ton. tavaroita: ainoastaan Duisburg-Ruhrortin. 
Hampurin ja Berliinin jokisatamien liikenne on 
suurempi. — Historia. M:n paikalla oli jo 
700-luvulla pieni kylä ja sen eteläpuolella 
Eichelzheimin linna (jossa paavi Johannes 
XXIII :ta pidettiin vankina), mutta M:n uudempi 
historia alkaa vasta 1600-luvulia; 1606 Pfalzin 
vaaliruhtinas Fredrik IV perusti tänne linnoite- 
tun kaupungin, johon hän sijoitti Alankomaista 
tulleita pakolaisia. Tilly valloitti M:n 1622, ruot- 
salaiset 1631, keisarilliset 1635, ranskalaiset 1644 
ja 1689, jolloin M. kokonaan hävitettiin. V. 1720 
vaaliruhtinas Kaarle Filip teki sen hallituskau- 
pungikseen, 1705 sen valloittivat ranskalaiset, ja 
itävaltalaiset heti sen jälkeen. V. 1803 M. joutui 
Badenille. E. E. K. 

Mannheimin-kulta [-Mi-] 1. s e m i 1 o r, lejee- 
rinki, sekametalli, joka si.sältää 7 osaa vaskea, 
3 osaa messinkiä ja 1,5 osaa tinaa. 

Manniitti, mannasokeri, kuusiarvoinen 
alkoholi, jota on mannassa, mannasaarnin (Fraxi- 
nus ornus) kuivatussa mehussa, ja u.seissa levä- 
kasveissa. Sitä syntyy fruktoosia (hedelmäsoke- 
ria) pelkistettäessä. Kiteytyy hienoiksi neula- 
siksi, maistuu makealta ja liukenee helposti ve- 
teen. Muodostaa väkevällä typpihapolla käsitel- 
täessä räjähtävää nitromanniittia. J.V. 

Mannila, maatila Laukaan pitäjässä 7 km 
Kuusan rautatieasemalta koilliseen Kuusveden 
ja Nurmijärven välisellä kannaksella, käsittää 
nyk. 1 V,7 manttaalia, n. 3.000 ha. — Mylly, 
kotitarvesaha, pärehöylä ja sähkölaitos. Karjan- 
hoitokoulu v:sta 1912 alkaen. — Ollut toista 
sataa vuotta Monthan suvun hallussa. Nyk. omis- 
taja (1912) maanv Ij. Aksel Monthan. A. Es. 

Manninen, Antti (1831-66), maanviljelijä, 
kirjailija; toimi maanviljelyskoulun johtajana 
v:sta 1857 Tohmajärvellä ja v:sta 1860 Leväisen 
opisto.ssa lähellä Kuopiota; peru.sti 1861 Kuopion 
maanviljelysseuran ja sam. v. Tapio-lehden ollen 
sen toimittajana 1861-66; julkaisuja: ,, Taito ja 
toimi" (1856), „Lyhykäinen maanviljelysoppi" 
(1858), ,, Mietteitä katovuosista Suomessa" (1860; 
Suom. kirjall. seuran palkitsema). 

Manninen, Otto (s. 1872), runoilija, syn- 



nyt Kangasniemessä, yliopp. 1892, f il. kand. 1897. 
Kansallisteatterin kirjallisena neuvonantajana 
1907-09, yliopiston suomen kielen lehtori v:sta 
1913. Julkaissut runokokoelmat ,, Säkeitä" (1905) 
ja ..Säkeitä II" (1910). M. edustaa Suomen uusim- 
man lyriikan kulttiveeratuimpia saavutuksia. Hä- 
nen säkeensä ovat harvinaisen suppeita, taide- 
takeisia. Niihin on puristettu tietoisin, lasketuin 
keinoin surunsoipaa, kohtaloihin tyynesti alistu- 
vaa tunnetta ja teräväksi hioutunutta älyllistä har- 
kintaa. Suurta tunnustusta M. on saavuttanut mes- 
tarillisilla runonsuomennoksillaan. Monet sangen 
vaikeat vieraskieliset runoelmat ovat hänen kä- 
sissään saaneet oivallisen suomenkielisen asun, 
tulleet aivan kuin uudestaan runoilluiksi. Mai- 
nittakoon nii.stä sikermä Topeliuksen runoja, 
Runebergin lyyrilliset runot, näytelmät ,,En voi" 
ja „Salamiin kuninkaat" sekä ,, Vänrikki Stoolin 
tarinat", Heinen satiirinen runoelma ..Saksan- 
maa", Moliören komedia ..Oppineita naisia" ja 
Ibsenin draama „Peer Gynt". Lisäksi M. on toi- 
minut paljon kielentarkastajana ja suomentanut 
m. m. laajan ,, Yleisen kirjallisuuden historian" 
ja Eliel Aspelinin kirjoittaman Lauri Stenbäckin 
elämäkerran. V. T. 

Manning [mänir]], Henry E d \v a r d 
(1808-92), engl. kardinaali. M., joka kuului nii- 
hin anglikaanisen kirkon (ks. t.) pappeihin, jotka 
Oxford-liikkeen (ks. t.) välityksellä siirtyivät 
katoliseen uskoon (1851), sai pian maansa kato- 
lilaisten keskuudessa johtavan aseman, kohoten 
1865 Westminsterin arkkipiispaksi ja 1875 kardi- 
naaliksi. Vaikka M. teologina olikin Nevvmania 
(ks. t.) heikompi, saavutti hän kuitenkin tätä 
suuremman kirkkopoliittisen merkityksen. Taita- 
vasti hän johti katolisen kirkon sosiaalisia rien- 
toja Englannissa perustaen raittiusseuroja ja toi- 
mien huomattavalla tavalla työnantajien ja työ- 
läisten välittäjänä, varsinkin suuressa satama- 
työmie.sten lakossa 1889. M. on hyvin tehokkaasti 
edistänyt katolisuuden kasvavaa arvoa Englan- 
nissa. V. 1870 hän kuului erehtj^mättömyysopin 
innokkaimpiin puoltajiin. M. on julkaissut useita 
teoksia, joista kenties „Grounds of faith" on 
enimmin levinnyt. Elämäkerrallisia esityksiä 
M:sta ovat kirjoittaneet: Hutton (1892), Purcell 
(1896), Pressencg (1897). E. K-a. 

Manometri (kreik. ?»(7«o'.s = ohut, ja metron = 
mitta), astiaan suljettujen kaasujen tai höyry- 
jen jäntevyyden 1. paineen mittaami-seksi suun- 
niteltu koje. M:eja on kahta lajia: neste- ja 
vieteri-m:t. Neste-m. on joko avonainen 
tai suljettu. Edellinen on kahde.sti taivu- 




Kuva 1. 



Kuva 2. 



23 



Mansardi— Mansikka 



24 



tettu, osaksi vedellä tai elohopealla täytetty, 
kummastakin päästään avonainen lasiputki 
(kuva 1). Kaasu, jonka jäntevyys on mitattava, 
pääsee putkeen sen toisesta päästä, o:sta. Jos 
kaasun paine on ulkoilman painetta suurempi, 
nousee neste c-haarassa ylemmäksi kuin toisessa 
ja tutkittava paine on = atmosfäärin paine -\- san 
nestepylvään paino, jonka korkeus on yhtäsuuri 
kuin nesteen korkeuksien erotus m:n haaroissa. 
Pienehköjä paineita mitattaessa käytetään m:ssa 
vettä, suurempia mitattaessa taas elohopeata. 
Vesi-m. on sopiva esim. gasometrien tai kaasu- 
valaistuslaitoksien johtoputkien kaasun paineen 
tutkimiseen, elohopea-m. esim. ilman paineen mää- 
räämiseen palkeissa. Hyvin suuria paineita tut- 
kittaessa elohopea-m : iin otetaan lasiputkien si- 
jasta rautaisia. Elohopeapinnan asennon put- 
kessa ilmoittaa silloin asteikkoa pitkin liikkuva 
punnus, joka pyörän ylitse kulkevan rihman vä- 
lityksellä on kiinnitetty vastapainoksi elohopea- 
pinnalla uivaan kellujaan. Koska avonainen m. 
pituutensa tähden on epämukava ja sitä paitsi 
helposti särkyvä, on sen asemesta joskus otettu 
käytäntöön suljettu m., joka eroaa avonaisesta 
m:sta siinä, että toinen haara, c on umpinainen. 
Se on osaksi ilmalla täytetty, joka tietysti on 
erisuuressa puristuksessa sitä myöten, kuinka 
korkealle elohopea siinä nousee. Umpinaiseen 
tilaan suljetun ilman paine voidaan laskea Boyle- 
Mariotten lain (ks. Kaasu) mukaan, joten 
avonaisesta päästä vaikuttavan kaasun painekin 
tulee tunnetuksi, huomioonottamalla elohopeapin- 
tojen korkeuden erotuksen. Suljetut m:t ovat 
nykyään vanhentuneet. — Laajalti levinneet ovat 
m e t a 1 1 i-(v i e t e r i-)m :t, joiden vaikutustapa 
perustuu metalliputkien tai levyjen kimmoisuu- 
teen ja muodon muutokseen kaasun paineen nii- 
hin kohdistuessa. Niitä on mukava pidellä, ne 
sallivat suurien paineitten havaitsemisen ja so- 
veltuvat sentähden hyvin teknillisiin tarkoituk- 
siin, etenkin vesihöyryn paineen määräämiseen 
höyrykattiloissa, olkoot nämä laivoissa tai vetu- 
reissa tai paikallaan olevissa koneistoissa. Me- 
talli-m. kelpaa myös vaakuummetriksi 
s. o. ilmanpainetta pienempien paineitten tark- 
kaamiseen. Bourdonin m:ssa (kuva 2) on ympy- 
räksi taivutettu, läpileikkaukseltaan soikea putki 
bac. Höyry, jonka jäntevyys on mitattava, las- 
ketaan putkeen &-kohtaan kiinnitetystä avonai- 
sesta päästä. Kuta suurempi jäntevyys on, sitä 
enemmän putki suoristuu, käpristyäkseen jälleen 
kokoon paineen vähetessä. Vapaan, umpinaisen 
pään (c:n) liikkeet jatkuvat vivun d:n välityk- 
sellä asteikkoa näyttävään viisariin. Schäfferin 
ja Budenbergin suunnittelemassa levy(vieteri-) - 
m:ssa höyryn paine vaikuttaa reunoiltaan kiin- 
nitettyä, ympyränmuotoista, joustavaa teräs- 
levyä vasten, joka on samoinkuin aneroidin (ks. 
Ilmapuntari) kansi aallonmuotoisesti taivu- 
tettu ja kuten tämä hammasrattaan välityksellä 
viisariin yhdistetty. — Paine-erotuksia mitataan 
differentsiaal im :11a tai Toeplerin 
painelibellillä. Jälkimäinen on pääosal- 
taan n. 3 mm:n laajuinen ja 30 cm:n pitui- 
nen, vaakasuora lasiputki, jonka keskimäinen 
osa tekee hyvin loivan, helposti liikkuvaa nes- 
tettä sisältävän mutkan. Tämän vieressä on as- 
teikko. Kaasut, joiden paine-erotusta tutkitaan, 
saavat puristaa putkessa olevaa nestettä yksi 



kummaltakin puolen. Sen siirtymisen määrä an- 
taa käsityksen paine-erotuksen suuruudesta. — 
Höyrykattiloiden, hydraulisten puristimien y. m. 
jatkuvaa tarkistusta toimitetaan merkitsijä- 
m:lla, jonka viisariin liitetty kynänkärki piirtää 
vsiihtelevaa painetta osoittavan viivan kellolaitok- 
.-en kuljettamalle paperikaistaleelle. U. S:n. 

Mansardi, taitettu 1. m.-katto, mutta myös- 
kin uUakkoikkuna, -kerros ja -huone, ks. Katto. 

Mansardi-katto ks. Mansardi ja M o n- 
s a r t. 

Mansart 1. M a n s a r d. 1. Frangois M. 
(1598-1666), ransk. Ludvik XIII: n ja XIV: n ai- 
laiinen arkkitehti. Itsenäisenä ja tuotteliaana 
M. on suunnitellut kirkkoja, yksityispalatseja 
(Thötel de la Vrilligre, nyk. Banque de la France 
y. m.) — linnoista hienoa Chateau de MaisonsMa 
pidetään mestariteoksena — sekä yhdessä Lemer- 
ciern kanssa Val-de-Gräcen kirkon y. m. Les- 
C'ot'n keksimä n. s. mansardi-katto tuli M:n 
kautta yleisempään käytäntöön. — 2. Jules 
Hardouin (1648-1708), Ludvik XIV:n kuu- 
luisa hoviarkkitehti. Hänen monista töistään 
tunnetuimpia ovat: Place des Victoires, Place 
Vendome Pariisissa, Versaillesin linnan suuren- 
moinen, mutta yksitoikkoinen puutarhafasadi, 
suuri Trianon ja kaunis Notre-Dame-kirkko V'er- 
sailles'issa, Pariisin Invalidihotelli sekä ennen 
kaikkea Invalidikirkon mainio kupoli. U-o 'N. 

ManseniHa-puu 1. m a n z a n i 1 1 a-p u u f-pa- 
nCljaJ (Hippomane Mancinella). Keski-Amerii- 
kassa, Länsi-Intiassa ja Etelä-Ameriikan pohjois- 
osissa . kasvava, Euphorbiacece-heimoon kuuluva 
puu, jonka maitiaisneste on erittäin myrkyllistä 
ja syövyttävää — alkuasukkaat myrkyttävät sillä 
nuoliansa ja väittävät jo puun läheisyydenkin 
etenkin sadeilmalla vaaralliseksi. Vaikkakaan 
tämä ei pitäne paikkaansa, on m:n huono maine 
saanut aikaan sen, että se nyt on sukupuuttoon 
kuolemaisillaan. Puuta kaataessa hiillytetään 
ensin kuori, jottei maitiaisneste esiin tihkuessaan 
pääsisi tekemään tuhojaan. — Lehtikeitosta käy- 
tetään iholääkkeenä. /. V-s. 

Mansetti (ransk. manchette, vähennysmuoto 
sanasta mancJie - hiha) , paidan hihan jatkona 
oleva kalvosin, joko irtonainen tai hihaan kiinni- 
ommeltu; kynttilän alinta osaa ympäröivä koriste- 
suojus kynttiläjalassa. 

Mansfeld [-ItJ, entinen saks. kreivillinen suku. 
Tunnetuin suvun jäsenistä on Peter Ernst 
v o n M. (1580-1626), yksi kolmikymmenvuotisen 
sodan rohkeimpia palkkasoturipäälliköitä; tais- 
teltuaan Itävallan ja Espanjan armeioissa meni 
1618 kapinallisten böömiläisten palvelukseen ja 
puolusti sittemmin Pfalzin Fredrikin perintö- 
maita v:een 1622, jolloin siirtyi joksikin aikaa 
Alankomaiden palvelukseen; liittyi 1625 Tanskan 
kuninkaaseen Kristian IV:een ja asettui Elbe- 
joelle suojellaksensa Kristianin vasenta siipeä, 
mutta joutui Wallensteinia vastaan taistellessaan 
tappiolle Dessauer-sillan luona huhtik. 1626; yh- 
tyi sen jälkeen Unkarissa Siebenbiirgenin ruhti- 
naaseen G. Bethleniin, jonka luultiin aikovan 
hyökätä Itävaltaan, mutta kuoli jo sam. v. 

Mansikka (FragariaJ, kasvisuku ruusukasvien 
heimossa, kymmenkunta lajia etupäässä pohj. 
lauhkeassa vyöhykkeessä. Matalia, juurakollisia 
pitkälonkeroisia yrttejä; lehdet pitkäruotiset, 
kolmisormiset, lehdykät sahalaitaiset. Kukissa 



25 



Mansikka— Mantelimaito 



26 




A. Ahomansikka. 1. Hedelmiä 

kantava haara. 2. „Marjan" 

halkileikkaus. B. Kar%'aman- 

sikka. 3. Juuristo. 4. ..Marja". 

.5. Pähkvlä. 



5-liuskainen verliiö, jonka ulkopuolella lisäverhiö. 
teriö valkea (tai keltainen), 5-lehtinen; heteitä 
ja emiä monta. Eril- 
liset sikiäimet ovat 
hiukan painuneet ko- 
henevan, turpean eroi- 
pohjuk.sen pintaan. Ile- 
delmien kypsyessä emi- 
pohjus paisuu mehe- 
väksi, tav. punaiseksi, 
marjamaiseksi hyvän- 
makuiseksi epähedel- 
mäksi, ,, mansikaksi". 
Oikeat hedelmät ovat 
pienet ruskeat pähky- 
lät mansikan pinnalla. 
Suomessa kasvavat vil- 
linä ahomansikka 
{Fr. vesca) ja karva- 
mansikka (Fr. vi- 
ridisj, edellisellä ver- 
hiö „marjan" kyp- 
syessä ulos- ja taa- 
päinen, jälkimäisellä 
pitkin karvaisen marjan pintaa asettunut. M:ita 
ovat ihmiset käyttäneet ravinnokseen ammoisista 
ajoista asti, mutta niiden viljeleminen alkaa 
vasta 15:nneltä tai 16:nnelta vuosisadalta. Aluksi 
lienee viljelty pääasiallisesti kaikkialla Euroopass.i 
tavattavaa ahomansikkaa (Fr. vesca), joka suoras- 
taan siirrettiin puutarhaan. V. 1629 tuotiin Ame- 
riikasta Fr. Virginiana ja Fr. americana, mutta 
ensimäisen merkittävän sysäyksen sai m:n-viljely 
Euroopassa vasta v:n 1712 jälkeen, jolloin Eng- 
lantiin saapui Chilestä eräs siellä yleisesti met- 
sistyneenä kasvava Fr. chiloensia. Viljelyslaatu- 
jen kehittymiselle on viimemainitun merkitys eh- 
dottomasti suurin. Englantilaiset ja ran.skalaiset 
ovat saaneet enimmän aikaan uusien laatujen 
kasvattamisessa. ]M:t lisätään tav. nuorista tai- 
mista, jotka kehittyvät emätaimista kasvaville 
lonkeroille. Istutus toimitetaan joko kesällä, jol- 
loin voidaan käyttää suorastaan emätaimista ero- 
tettuja pikkutaimia, tai keväällä, jolloin käyte- 
tään edellisen kesän n. s. „koulutettuja" taimia. 
Eivien ja taimien välimatkain tulee olla vähin- 
tään 40 cm. Pienille m. -maille soveltuu kolmi- 
rivi-istutus välikäytävineen, isoissa viljelyksissä 
taimet istutetaan kaksirivisesti, jolloin jokaisen 
kaksoisrivin väliin jätetään ainakin 80 cm:n le- 
vyinen käytävä. — M.-maan tulee olla hyvin 
tuulilta suojattu, niin että siihen kasaantuu ta- 
sainen lumipeite, sekä laadultaan syvämultainen 
ja tarpeeksi kostea. Suurviljelyksissä ei samoista 
taimista oteta enempää kuin kaksi satoa, koti- 
oloissa sitävastoin voi samaa istutu.sta säilyttää 
vuoden tai pari lisää. Kun m. -maa on tyhjen- 
netty, ei siihen pidä heti jälleen istuttaa m:ita. 
vaan on se syvältä muokattava, lannoitettava ja 
siinä viljeltävä ainakin yksi kesä jotakin muuta 
kasvia esim. lanttuja, kaalia tai perunoita. Tun- 
nettuja viljelyslaatuja ovat : Abundance, hyvä 
kauppalaatu ja sopiva säilyketarkoituksiin, K a i- 
ser Samiin g, Sieger, Deutsch Evern. 
Ainoa Suomessa kehitettv ra. -laatu on Kasper. 

/. V-s. d- B. ir. 77. 
Mansikka, Pietari (1825-71), kansanrunoi- 
lija ^■iipu^ista. .Julkaisi sanomalehdissä joukon 
vanhalla kalevalamitalla kirjoitettuja runojaan, 



joista mainittakoon „Jäniksen valitus" ja »Syys- 
runo". [K. Grotenfelt, »Kahdeksantoista Runo- 
niekkaa".] V. T. 

Mansikkakuume ks. N o k k o s k u u m e. 

Mansikkapensas ks. Arbutus unedo. 

Manstein f-stäinj, Christoph Hermann 
(1711-57), ven.-preuss. sotilas; siirtyi 1736 Preus- 
sin armeiasta Venäjän sotapalvelukseen ja otti 
osaa Turkin sotaan 1736-39 ja Ruotsin sotaan 
1741-43; jouduttuaan Venäjällä epäsuosioon pa- 
keni Preussiin, jossa 1754 tuli kenraaliksi; kaa- 
tui seitsenvuotisessa sodassa: kirjoittanut muis- 
telmia Venäjältä, jotka käsittävät vv. 1727-44 ja 
jotka sisältävät tärkeitä lisiä Venäjän historian 
ja erityisesti myöskin vv:n 1741-43 Suomen so- 
dan valaisemiseksi. 

Mantegazza [-ga'ddzaj, Paolo (1831-1910), 
it. antropologi ja fysiologi, tuli yleisen patologian 
professoriksi Pavian yliopistoon ja 1870 antro- 
pologian professoriksi Firenzen ,,Istituto di studi 
superiori" opistoon; v:sta 1876 hän oli myös 
senaattori. M. on m. m. julkaissut suuren mää- 
rän yleistajuisia kirjoitelmia, esim. ..Upilio Fai- 
mali" (1880), ..Fisiologia dell' amore" (1873), „I1 
secolo Tartufo" (1889). M. teki laajoja matkoja, 
m. m. Ruotsiin ja Lappiin („Viaggio in Lappo- 
nia", 1883). 

Mantegna [-te'nja], Andrea (1431-1506), it. 
taidemaalari, humanistisen suunnan pääedustaja 
1400-luvun it. maalaustaiteessa. Kuului padova- 
laiseen kouluun, jonka johtajan Francesco 
Squarcionen ottopoika hän oli; enimmät vaiku- 
tuksensa M. on saanut kuvanveistäjä DonateK 
lolta. Antiikkis-humanististen ja plastillisten 
pyrkimysten johdosta on M:n järeä ja draamal- 
linen tyyli saanut usein omituisen tarkan ja 
kovan sirouden, mikä tulee esille varsinkin hä- 
nen maalaustensa särmikkäissä kalliomnodoissa, 
samoin korkokuvantapaisessa sommittelussa, mikä 
on silmiinpistävin Hampton Court-palatsissa 
(Lontoon lähellä) olevas.sa Caesarin voittokulkuett a 
esittävässä 9-osaisessa kuvasarjassa. ^I:n maa- 
lauksista ovat kuuluisimmat Padovan Eremitani- 
kirkon p. Jaakobin ja p. Kristoforok.sen elä- 
mää kuvaavat freskot, Veronan San Zeno-kirkon 
alttaritaulu, Mantovan ruhtinaallisen linnan ,.Ca- 
mera degli Sposi"n-huoneen seinämaalaukset 
(1474) sekä Louvre-museon .,Voitonmadonna". 
Melozzo da Forli'n tavoin M. on harrastanut 
ihmisruumiin esittämistä lyhennyksessä, esim. 
,,Camera degli Sposi"n kattokuvassa ja Milanon 
Brera-gallerian »Kuolleessa Kristuksessa". M. oli 
Italian suurin vaskenpiirtäjä; hänen vaikutuk- 
sensa tuntuu selvänä varsinkin engl. prerafaelii- 
teissa. O. O. 

Manteli. 1. Kasvit, ks. Mantelipuu. — 
2. Geol., mineralog. »Manteleiksi" 1. geodeiksi sa- 
notaan monenlaisissa vuorilajeissa tavattavia, 
kalkkisälvällä, kvartsilla tai muilla kivennäisillä 
täyttyneitä rakkuloita. Nämä ovat alkuaan olleet 
kaasurakkuloita ja todistavat aina vuorilajin ole- 
van alkuperältään vulkaanista, vrt. M an tel i- 
kivi. P. E. 

Mantelikivi, sellainen vuorilaji, jossa on ..man- 
teleita" (ks. t.). M:iä on kaikissa vuorilajiluo- 
kissa: nimi tarkoittaa siis vain rakenneominai- 
suuksia, ei erikoista kokoomusta. P. E. 

Mantelimaito (emulsio amygdalarum) valmis- 
tetaan manteleissa olevasta limansekaisesta öl- 



27 



Mantelipuu -Manterenliikunnot 



28 




Manteliinnin oksa ja hedplmil. 



jystä lisäämällä siilien vähitellen vettä, sekoitta- 
malla vahvasti ja siivilöimällä näin saatu seos. 
M. on etenkin lievästi sokeroituna maukas juoma 
jota käytetään m. m. katarreissa. Y. K. 

Mantelipuu (Amygdalus communis), Prunus- 
lajien (luumu-, kirsikka-, aprikoosi- y. m. puiden) 
lähisukulainen, useimmiten luettu samaan sukuun- 
kin nimellä Pr. amygdalus. Matalahko puu (ei 
yli 8 ra), lehdet suikeita, jopa 15:kin cm pitkiä. 

Kukkii aikaisin ke- 
väällä lehtien vielä 
ollessa pieniä, ku- 
kat suurien ome- 
nankukkien kaltai- 
sia, vaaleanpunai- 
sia, tav. parittain, 
hyvin lyhytperäi- 
siä. Hedelmä mu- 
nanmuotoinen, lit- 
teähkö luumarja. 
Vihertävä sametti- 
nukkainen hedelmä- 
malto kuivettuu ja 
halkeaa hedelmän 
kypsyessä, joten he- 
delmäluu paljastuu. 
Luu on kova ja 
sileäpintainen tai 
hauras, ikäänkuin 
syinen ja helposti 
särkyvä (n. s. kuori- 
manteli) , sisässä on tavallisesti yksi ruskean kuo- 
ren peittämä siemen, manteli. M:ta on lukui- 
sia etupäässä hedelmien suhteen eroavia muun- 
noksia, eri mantelilaadut voidaan kuitenkin yh- 
distää kahdeksi mausta helposti tunnettavaksi 
pääryhmäksi: imelät mantelit ja karvas- 
mantelit. Edellisten miellyttävä maku riip- 
puu manteliöljystä (40-55 %) ja sokerista (n. 6 %), 
valkuaisaineita on n. 24%,. Imeliä manteleita 
käytetään paljon sellaisinaan (kuorimantelit) tai 
mausteaineina; niistä samoinkuin karvasmante- 
leista puserretaan manteliöljyä (ks. t.) . Karvas- 
manteleissa on vähemmän öljyä; niille ominaista 
on karvas amygdaliini, joka vedessä mantelien 
sisältämän emulsiinikäytteen vaikutuksesta ha- 
joaa; tällöin syntyvästä sinihaposta johtuu 
karvasmantelien myrkyllisyys (vrt. Amygda- 
liini). Karvasmanteleita käytetään hajuvesi- 
teollisuudessa, lääkeaineeksi (karvasmanteli vesi 
suom. farmakopeassa) y. m. — M. lienee kotoi- 
sin Vähästä-Aasiasta ja Syyriasta tai jonkun- 
verran idempää. Nyk. sitä viljellään Välimeren- 
maissa — tavataan siellä metsistyneenäkin — ja 
vähän Keski-Euroopan eteläosissa, hedelmät voi- 
vat kypsyä Etelä-Norjassakin; myöskin Amerii- 
kassa ja Itä- Aasiassa harjoitetaan m:n viljelystä. 
Kauniiden kukkiensa vuoksi m. on koristepuuna- 
kin suosittu. /. V-s. 

Mantelisaippua, hieno saippualaji, jota val- 
mistetaan manteliöljystä. Jäljitellään varsin pal- 
jon kookosöljy saippualla, joka saadaan tuoksua- 
maan keinotekoisella karvasmanteliöljyllä 1. nitro- 
bentsolilla. V. V. 

Mantelit ks. Nielurisat. 
Manteliöljy (oleum amygdalarum), rasvainen 
neste, jota puserretaan murennetuista mante- 
leista. Se on vaaleankeltaista, ei aivan sakeaa 
öljyä, jonka om.-p. on 0,»i5-0,«2o. M. jähmettyy 



— 10-20° C:ssa. Sen maku on miellyttävän peh- 
meä, mantelia muistuttava. Käytetään sekä si- 
sällisesti (esim. lapsille ulostusaineena, kurkku- 
tulehduksessa ja käheydessä) että ulkonaisesti 
(tulehduksissa j. n. e.) lääkkeenä, samoin useissa 
lääkeyhdistyksissä. Y. K. 

Manterenliikunnot, laajojen maa-alueiden hi- 
taat kohoamis- ja vajoamisliikunnot. Tällaisia lii- 
kuntoja tapahtuu nykyisenä aikanakin hyvin mo- 
nessa maapallon osassa. Jo kauan on esim. ollut 
tunnettua, että meidän rannikoillamme ja samoin 
Euotsinkin rannoilla maa voittaa alaa meren kus- 
tannuksella. On löydetty haaksien jäännöksiä ja 
ankkureita kuivalta maalta kaukaa rannikolta, 
ja vanhat henkilöt muistavat monesti lapsina kul- 
keneensa veneellä siellä, missä nyt on kuiva maa. 
Tämän ilmiön otaksui tähtitieteilijä Celsius 
(k. 1744) johtuvan Itämeren veden yleisestä vä- 
henemisestä. Hän myös laski veden pystysuoran 
alenemismäärän 4 ^2 jalaksi vuosisadassa. Tämä 
teoria kohtasi vastarintaa, varsinkin kun huo- 
mattiin, ettei kohoaminen monin paikoin ollut 
näin suuri. Parempaakaan selitystä ei kummin- 
kuan voitu antaa, kunnes L. von Buch (1807) 
esitti sen teorian, että itse maanpinta liikkuu, eri 
nopeasti, vieläpä eri suuntiin eri seuduissa, mutta 
merenpinta pysyy liikkumatta. Tämä käsitys voi- 
tiin todistaa oikeaksi, kun mittausaineistoa ker- 
tyi siksi paljon, että varmasti tiedettiin ranta- 
viivan siirtymisen olevan eri suuren eri seu- 
duissa Suomen ja Ruotsin rannikolla ja että Itä- 
meren etelä- ja kaakkoisrannikoilla ei rannan 
siirtymistä ensinkään tapahdu. Tehtyjen havain- 
tojen nojalla on itävaltalainen maantieteilijä 
E. Sieger laatinut kartan, jossa maankohoamisen 
suuruus esitetään sekulaari-isobaaseilla, s. o. vii- 
voilla, jotka ovat vedetyt sellaisten paikkojen 
kautta, mis.sä maankohoaminen yhden vuosisadan 
kuluessa on ollut yhtä suuri. Kohoamisen suu- 
ruus vaihtelee noudattaen Fennoskandian alueen 
rajnpiirteitä, lisääntyen rannoilta keskusta koh- 
den. Suurin määrä (117,5 cm) on huomattu 
Pohjanlahden keskiosan länsipuolella. Huomat- 
tava on, että ainoastaan rannikoilla on tähän 
asti maankohoamisesta saatu tietoja, sisämaan 
kohoamisvaihtelut ovat määrättävissä vasta sit- 
ten, kun jonkun pitkänlaisen ajanjakson kulut- 
tua uudi.stetaan monessa seuduin jo toimitettuja 
tarkkuuspunnituksia. Maankohoaminen on histo- 
riallisella ajalla ollut eri aikoina eri suuri. 1700- 
hivun alkupuolella se on ollut nykyistä no- 
peampi, mutta keskiajalla vallan mitätön, sillä 
tiedetään, että maa Tukholman seudulla oli 1000- 
luvulla ainoastaan 2 a 3 m alempana kuin nyt. 
Tätä nykyä liikunto jälleen on heikkenemään 
päin. Tämä maankohoaminen on jatkoa hyvin 
pitkiä aikoja kestäneelle kohoamisliikunnolle. 
Sillä niinkuin vedestä kerrostuneen saven esiin- 
tyminen laajoissa osissa maatamme sekä monin 
seuduin korkeillakin paikoilla tavattavat ranta- 
merkit osoittavat, on meri jääkauden päättyessä 
peittänyt suurimman osan Suomea. Läpi jää- 
kaudenjälkeisen ajan on sitten suurin piirtein 
katsoen yhtämittaista, mutta epätasaista maan- 
kohoamista jatkunut (ks. K v a r t ä ä r i s y s- 
teemi). Samaan aikaan kuin Fennoskandiassa 
maa on kohonnut, on monin seuduin sen ympäris- 
tössä tapahtunut maanvajoamista. Nykyään se 
näyttää olevan pysähdyksissä, joskin esim. HoUan- 



29 



Manteuffel— Mantova 



30 



nin rannikolla vajoamista ou huomattu historialli- 
sellakin ajalla. Muissa seuduissa on myöhäisinä ai- 
koina tapahtunutta maankohoamista huomattu 
Huippuvuorilla, Pohjois-Ameriikassa, eräissä Brit- 
tein-saarten osissa, Chilessä ja Patagoniassa. -- 
Maanvajoamisesta tarjoavat hyvän esimerkin mo- 
net Tyynen valtameren koralliriutat (ks. t.). — 
Maan kohoamis- ja vajoamisliikunnot ovat kaik- 
kina geologisina ajanjaksoina olliet erittäin ylei- 
siä ja merkityksellisiä. Kerrostuneissa vuorilaji- 
muodostumissa tavataan vuoroin merenpohjaan 
muodostuneita ja merieliöiden jäännöksiä sisältä- 
viä kerroksia, vuoroin mannerkerrostumia, mikä 
osoittaa, että maa on toisinaan ollut vajonneena 
merenpinnan alle, toisinaan taas kohonneena ja 
kuivilla. Korkeimmissakin vuoristoissa, esim. Al- 
peilla, on merellisiä kerrostumia todistamassa, 
että nykyisten vuorien sijalla kerran on meri 
lainehtinut. — M:n yleisenä syynä saattaa pi- 
tää sitä, että jokin maankuoren osa syystä tai 
toisesta on järkkynyt siitä tasapainotilasta, joka 
sille sen ominaispainon ja vahvuuden mukaan 
kuuluu (vrt. Maa). Varsinkin vuorenpoimuttu- 
minen (vrt. Poimuvuoret) näyttää aikaan- 
saavan suuria tasapainohäiriöitä maankuoressa, 
niin että poimuttumiskausien jälkeen aina myös 
m. ja yleensä maapallonsäteen suuntaiset liikun- 
not ovat olleet vilkkaita. Vuoristoseuduissa maan- 
kohoamista näyttää usein johtuvan kuluttavain 
vaikutinten toiminnasta. Kun nim. vuoristo ale- 
nee juoksevan veden levittäessä sen aineksia ym- 
päristöihin, ohenee ja kevenee samalla maankuori 
siitä kohden ja alkaa kohota. Erikoisesti Fenno- 
skandian m:n syyksi on arveltu mannerjääti- 
kön muodostumista ja häviämistä. Vahvimmil- 
laan ollessaan jäävaipan on täytynyt olla aina- 
kin 2.000 m:n vahvuinen, mikä painoon katsoen 
vastaa 740 m:n vahvuista kalliokerrosta, jonka 
om.-p. on 2,7. Kun nyt tiedämme maankuoren 
verrattain ohuena kelluvan plastillisen magma- 
kerroksen päällä, niin on hyvinkin ajateltavissa, 
että tuo jäänpaine sai maankuoren alenemaan. 
Jääkauden jälkeen maa kohoaa tasapainon vähi- 
tellen pyrkiessä palautumaan entiselleen. Joskin 
tämän teorian sovellutus tuottaa joitakin vaikeuk- 
sia — ei esim. icäy selville, miksi maankohoam.i- 
nen on epätasaista eri aikoina — näyttää syy- 
yhteyden olemassaolo ra:n ja mannerjäätikön kes- 
ken varsin ilmeiseltä, koska jääkaudenjälkeistä 
maankohoamista on huomattu miltei kaikilla 
alueilla, jotka ovat kvartäärikaudella olleet 
mannerjään peittäminä. P. E. 

Manteuffel [-töiff-J. 1. OttoTheodor von 
M. (1805-82), vapaaherra, preussil. valtiomies. 
Toimittuaan virkamiehenä M. tuli marrask. 1848 
sisäasiainministeriksi; otti tehokkaasti osaa 5 p. 
jouluk. sam. v. julkaistun valtiosäännön valmis- 
tamiseen samaten kuin myöskin siihen, että se 
muutettiin vanhoilliseen suuntaan tammik. 1850; 
teki väliaikaisena ulkoasiainministerinä marrask. 
1850 Itävallan kanssa Preussille epäedullisen 01- 
miitzin sopimuksen ja tuli sam. v. ministeripresi- 
dentiksi ja ulkoasiainministeriksi pysyen näissä 
toimissa v:een 1858. M:n pääpyrintöjä oli estää 
Preussin valtiomuotoa kehittymästä perustuslailli- 
seen suuntaan. Oli 1859-60 edustajakamarin ja 
v:sta 1866 herrainhuoneen jäsenenä. [Poscliinger, 
„Unter Friedrch Wilhelm IV. Denk\vurdigkeiten 
des Ministers Otto Freilierrn von M."] 



2. Edwin von M. (1809-85), vapaaherra, 
preussil. kenraali: tuli 1857 sotilaskahinetin pääl- 
liköksi ottaen tällä paikalla huomattavaa osaa 
Preu.ssin armeian uudistamiseen; v:sta 1865 yli- 
piliillikkönä ja hallitusmiehenä Slesvigissä; kar- 
koitti 1866 Itävallan joukot Holsteinista; hyök- 
käsi Itävallan ja Preussin välisen sodan alettua 
Hannoveriin ja tuli heinäk. sam. v. Mainin ar- 
meian päälliköksi saavuttaen useita voittoja 
etelä-.saksalaisista. M. otti kunniakkaasti osaa 
myöskin vv:u 1870-71 sotaan m. m. johtaen niitä 
taitavia liikkeitä, joilla Bourbaki'n armeia tun- 
gettiin Sveitsin alueelle. Sodan loputtua M. oli 
v:een 1873 Ranskaan jääneen saks. valtausar- 
meian päällikkönä ja ylennettiin sam. v. kenraali- 
sotnniar.s:ilkaksi; v:sta 1879 El.sass-Lotringonin 
käskynhaltijana. 

Mantineia [-ti'-] (lat. Mantine'a) , muinais- 
kreik. kaupunki Arkadian itäosassa, synty- 
nyt siten, että 5 kyläkuntaa siirtyi yhteen (luult. 
5:nnellä vuosis. e. Kr.). M :11a oli tärkeä sija Pe- 
loponnesoksen sotahistoriassa; kuuluisa on var- 
sinkin se taistelu, jossa Epameinondas (362 e. Kr.) 
voitti spartalaiset, mutta itse sai kuolettavan 
haavan, ks. Epameinondas. O. E. T. 

Mantis religiosa ks. Rukoilijasirkka. 

Mäntissä ks. Logaritmi. 

Mantova (lat., saks. Mantua) . 1. Provinssi Poh- 
jois-Italiassa, Lombardiassa; 2,339 km*, 313.907 
as. (1911). — • 2. Yllämainitun provinssin lujasti 
linnoitettu pääkaupunki; 32,692 as. (paitsi varus- 
väkeä; 1911). M. sijaitsee helposti puolustetta- 
vassa asemassa saarella Mineiossa, joka täällä 
muodostaa kolme järveä (Lago superiore, L. di 
mezzo ja L. inferiore) ; etelässä ja kaakossa M:aa 
suojaa ränieseutu, joka helposti voidaan saattaa 
veden valtaan. M:n pohjoispuolella on Borgo di 
fortezza ja itäpuolella Borgo di San Giorgio ni- 
miset etukaupungit. Paikka on sangen epäter- 
veellinen. — M:n tärkein katu on Contrada di 
croce verde. Huomattavia rakennuksia: tuomio- 
kirkko, S. Pietro, Piazza Sordello nimisen torin 
ääressä samoinkuin Corte reale, ent. herttuan- 
palatsi (alettu 1302) ; L. B. Alberti'n ylevään re- 
nesanssityyliiu rakentama S. Andrea niminen 
kirkko (alettu 1472), jonne Mantegna on haudattu. 
Castello di corte, Gonzaga-suvun linna. Kaupun- 
ginportin ulkopuolella on Giulio Romanon mes- 
tariteos Palazzo del Te (1523-35), Gonzaga-suvun 
huvilinna monine suurenmoisine saleineen ja 
maalauksineen. Tiede- ja oppilaitoksia: Accade- 
mia Vergiliana tieteitä ja taiteita varten, yleinen 
kirjasto, muinaismui.stomuseo, kasvitieteellinen 
puutarha, observatori, teknillinen opisto, semi- 
naari y. m. — Teollisuutta edustavat rauta-, 
nahka ja öljytehtaat, olutpanimot, myllyt, kirja- 
painot V m. M. on usean rautatien risteykses.iä. 

E. E. K. 

Historia. M. sanotaan etruskien perusta- 
maksi n. 600 e. Kr.; se joutui senjälkeen keltti- 
läisten ja sittemmin roomalaisten valtaan. Lä- 
hellä M:aa syntyi Vergilius. — Itägootit ja lan- 
gobardit vallitsivat M:aa kansainvaellusten ai- 
kana: frankkilaisten ja saksalaisten hallitsijain 
aikana se oli kreivikunnan pääkaupunkina, jou- 
tuen 10:nnen vuosis. lopulla Canossa-suvulle. Tä- 
män sammuttua 1115 rajakreivitär Mathildaau 
M. tuli itsenäiseksi valtakuunankaupungiksi ; 
kuului Lombardian liittokuntaan. 13:nnelta vuo- 



31 



Mantstnsaari — Mantsuria 



32 



sis. alkaen M:ssa raivosi sisällisiä taisteluja 
guelfien ja ghibelliinien välillä; 1272 anasti val- 
lan Bonaccolsi-suku. V. 1328 Lodovico Gonzaga 
tuli M:n herraksi (capitano) ; hänen sukunsa 
hallitsi täällä lähes 400 vuotta, v:sta 1433 raja- 
kreivin ja v:sta 1530 herttuan arvolla. V. 1536 
M:aan yhdistettiin Montferratin rajakreivikunta 
(v:sta 1573 herttuakuntana) . Gonzaga-suku suosi 
tieteitä ja taiteita; teetti useita loistorakennuk- 
sia. — M:ssa pidettiin 1459 paavi Pius II: n toi- 
mesta kokous ristiretken aikaansaamiseksi turk- 
kilaisia vastaan; siinä läsnäolevain kirkkoruhti- 
nasten suostumuksella paavi julkaisi 1460 Exe- 
crabilis-bullan, jossa paavinvalta julistettiin kor- 
keimmaksi kirkossa ja kiellettiin vetoamista paa- 
vista yleiseen kirkolliskokoukseen. — Kun Gon- 
zaga-suvun it. päähaara oli sammunut Vincenzo 
III:een 1627, esiintyi lähimpänä perillisenä Carlo 
Gonzaga, Neversin herttua, joka sai apua Rans- 
kalta ja Venetsialta. Keisari Ferdinand II taas 
kannatti Guastallan ruhtinaan vaatimuksia, ja 
M:n perimyssodassa keisarilliset valloittivat ja 
ryöstivät kaupungin 1630, mutta Kustaa Aadolfin 
menestyksen tähden Saksassa keisari taipui Chie- 
rascon rauhaan 1631, jossa hän tunnusti Neversin 
M:n herttuaksi. Viimeinen Nevers, Carlo IV, piti 
Espanjan perimyssodassa Ranskan puolta, josta 
syystä keisari riisti häneltä M:n ja yhdisti sen 
Itävallan it. alueihin. — Ranskalaiset valloittivat 
M:n ja yhdistivät sen Cisalpiiniseen tasavaltaan 
1797; 1799 itävaltalaiset valloittivat sen takai- 
sin; se joutui sitten jälleen Cisalpiiniselle, senjäl- 
keen it. tasavallalle ja 1805 Italian kuningaskun- 
nalle. V. 1814 Itävalta taas sai M:n, joka liitet- 
tiin Lombardilais-venetsialaiseen kuningaskun- 
taan. Villafrancan rauhassa 1859 M. erotettiin 
Lombardiasta, joutuen Venetsian yhteyteen; sen 
kanssa M. vihdoin 1866 tuli Italian kuninga.skun- 
nalle. G. R. 

Mantsinsaari, asuttu saari Laatokassa Salmin 
kunnassa Lunkulansaaren vierellä sen länsipuo- 
lella; pituussuunta luodepohjoisesta kaakko- 
etelään, suurin pituus n. 14 km, suurin leveys 
n. 4 km, korkeimmat kohdat kohoavat n. 17-25 m 
yli Laatokan pinnan. — Kaksi suomalaista kansa- 
koulua. [J. Ailio, ,.tJber Strandbildungen des Li- 
torinameeres auf der Insel Mantsinsaari".] 

L. H-nen. 

Mantsulaiset polveutuvat niistä tunguusila- 
sista metsästäjä- ja paimentolaisheimoista, jotka 
ikivanhoista ajoista asti ovat asuneet Tsang-bo- 
san vuoriston rinteillä ja Sungari'n laaksossa. 
Mongolien alaisina 13 mnelta vuosis. asti he näi- 
den vallan heiketessä muodostivat useita pieniä 
ruhtinaskuntia. 16:nnen vuosis. lopulla Odoli-pii- 
rin Gioro-suvun ruhtinas Nurhatsi (s. 1559, k. 
1626) yhdisti useat heimot yhdeksi sotilasvalta- 
kunnaksi ja julistautui 1616 kaaniksi; samalla 
hän antoi kansalleen nimen m a n t s u. V. 1621 
hän kiinalaisilta valloitti m. m. Liaojangin ja 
Mukdenin kaupungit, joka viimemainittu 1625 
tehtiin pääkaupungiksi. Seur. kaani Abahai (hali. 
1626-42) sai lähimmät mongoliheimot liittymään 
voitollisiin sotaretkiinsä Kiinaa vastaan ja hänelle 
annettiin (1632) mongolien keisarin arvo. Tämän 
johdosta mongolien viimeinen keisari Lingdan ju- 
listi sodan, joka päättyi Lingdanin oman heimon, 
tsaharien, alistamiseen mantsukeisarin yksityi- 
seksi heimoksi ja heimon alueen julistamiseen kei- 



sarillisiksi laidun- ja metsästysmaiksi. Muut mon- 
goliheimot saivat pitää ruhtinaansa, joiden kanssa 
m. viime aikoihin saakka ovat pitäneet yllä ys- 
tävällisiä ,,liittolais"suhteita. Jo 1636 Abahai ju- 
listautui Kiinan keisariksi, vaikka Kiina vasta 
parikymmentä vuotta myöhemmin lopullisesti val- 
loitettiin. Uusi valtakunta sai nimen D a i t s i n g 
(„suuret jalot") ja järjestettiin vanhaan kiina- 
laiseen malliin. Tästä lähtien oli mantsuiceisa- 
reilla kiinalaiset nimet ja mantsulainen kansa 
oli erikoinen ylimysluokTca, jonka käsissä olivat 
kaikki ylimmät virat. M:ia oli 1850 n. 5 milj. 
Kiinalaiset, valtakunnan suurin kansa, ovat eri 
aiivoina tehneet monta vapautumisyritystä (m. m. 
Tai-ping-kapina, „boksari"-kapina) , mutta vasta 
1912 heidän onnistui tehdä m:n vallasta loppu. 
Nyt m. ovat menettäneet kaiken valtiollisenkin 
merkityksen, menetettyään sitä ennen kielensä, 
kansallisluonteensa ja sotaisen tarmonsa ja luovu- 
tettuaan alkuperäisen kotimaansa, Mantsurian, 
kiinalaisten asuttavaksi. G. J. R. 

Mantsun kieli on tunguusilainen murre, joka 
tavallaan on jatkona kitanien (700-1000 j. Kr.) 
ja dzurdzitien (1000-1200) kielelle. Siihen on ai- 
kojen kuluessa ja jo ennen mantsulaisten histo- 
riallista esiintymistä sulautunut suuri joukko 
mongolilaisia, kiinalaisia ja korealaisia laina- 
sanoja, ja sanojen taivutus on kehittynyt hyvin 
yksinkertaiseksi. Siksipä se, kun sitä v:n 1599 
jälkeen ensimäisen mantsulaisen hallitsijan käs- 
kystä ruvettiin kirjallisesti viljelemään ja sille 
1632 määrättiin siihen asti käytetystä mongolien 
kirjoituksesta mukaeltu oma aapisto, esiintyy mo- 
nessa tärkeässä suhteessa muista tungusin kielen 
murteista aivan eriävänä. Kiinan hallitsijoiksi 
nousseen heimon äidinkielenä se yhä enemmän 
sai vieraita kulttuuriaineksia, joten m. k. on sa- 
nastoltaan täydellinen sekakieli (n. '/a mongoliaa 
ja '/s kiinaa). Kun sitten mantsulaiset virkamie- 
hinä ja sotilaina hajaantuivat Kiinan kaikkiin 
osiin, niin he aikojen kuluessa vähitellen unohti- 
vat äidinkielensä käytön, ja tämän kielen tai- 
toa pidettiin yllä hallinnollisilla toimenpiteillä, 
virkaanpääsy-säännöksillä ja palkinnoilla. Itse 
mantsulaisille se senvuoksi jo n. sata vuotta on 
ollut myöhemmin opittu kansliakieli. Puhekielenä 
se on säilynyt vain muutamissa Mantsurian syrjä- 
seuduissa ja sieltäkin se on häviämässä. Sitävas- 
toin Pohjois-Mantsuriassa m. k:tä lähellä olevat 
Soloni- ja dahuri-murteet ovat verraten yleisesti 
käytännössä. Kirjallisuutta mantsulaisilla 
ennen valtaanpääsöään ei ollut, vaan käytettiin 
kiin. kirjallisuutta ja mongolien virkakieltä. Ilal- 
litsijoitten käskystä on käännetty naapurien 
kirjallisuutta — etupäässä kiin. klassillisia 
teoksia — v:sta 1632 lähtien aivan myöhäisiin 
aikoihin saakka. Vain lakikirjoja ja m. k :n sana- 
kirjoja ovat mantsulaiset omintakeisesti luo- 
neet. IMantsun kirjallisuudella on suuri arvo van- 
hempien kiinal. teosten tutkijoille, koska kään- 
nöstyö on erikoisella huolella ja asiantuntemuk- 
sella suoritettu. [Sanakirjoja: v. d. Gabelentz 
(1864); Zaharov (1877); kielioppeja, v. d. Gabe- 
lentz (1832) ; Zaharov (1879) ; v. Möllendorff 
(1892).] G. J. R. 

Mantsuria. 1. Alue (kiin. myös Tungsanseng) 
Kiinan koilliskulmassa, jota tavallisesti ei lueta 
varsinaiseen Kiinaan („18 maakuntaan"), vaikka 
se hallinnollisesti onkin siihen liitetty; 938,830 



33 



Manttaali 



34 



km', 8,901,540 as. (1910; väenlaskun tulokset ei- 
vät liene luotettavia) . — M. käsittää lounaasta 
luoteeseen kaartuvan vuorisen rajamaan (Khingan- 
vuoristo lännessä, josta haarautuu Ilhuri-alin. 
Pieni Khingan y. m.) : idässä M: aa rajoittaa Ko- 
reaa vastaan Jalu-joki ja Tsangpaisan-vuoristo 
(M: n korkein huippu on täällä, 2,470 m yi. nie- 
renp.) ja Siperian rannikkomaakuntaa vastaan 
Ussuri, pohjoisessa ja lännessä Siperiaa vastaan 
koko matkan on rajana Amur ja sen lisä joki 
Argun. Ainoastaan uloinna etelässä M. ulot- 
tuu mereen (Keltainen-meri). jonne se työntää 
suuren Liautungin-niemimaan. Tämän eteläisin 
osa, Kvantung. kuuluu Japanille. Liautungin- 
niemimaan länsipuolella olevan Liautungin lah- 
den perukasta Mukdeniin asti ulottuu laaja, 
enimmäkseen hyvin viljelty Liauho-joen tasanko. 
Toinen suurempi tasanko on Kirinin maakunnan 
luotei.sosassa. Harbinista etelään. — M:n muista 
joista mainittakoon vielä Sungari. Amurin lisä- 
joki, sekä Sungarin syrjäjoki Nonni. Useat niistä 
ovat pitkältä kuljettavia. — Ilmastonsa, kas^ulli- 
.suutensa ja eläimistönsä puolesta M. on Pohjois- 
Kiinan ja Siperian keskivälillä. Kokonaisuudes- 
saan ilmasto on mantereinen, vuodenaikojen 
lämpövaihtelut jyrkät. Suuret osat M:aa oVat 
laajojen aarniometsäin peitossa, joiden tuotteita 
melkoiset määrät uitetaan rannikolle. Metsissä 
elelee tiikeri, karhu, susi, kettu, hirvi, soopeli 
y. m. Linnuista mainittakoon Mongolian-leivonen 
( Melanocorypha mongolica), jota merkillisen mat- 
kimiskykynsä takia paljon ostetaan Pohjois- 
Kiinaan. Joet ovat kalarikkaita (etenkin lohi- 
lajeja) . — Väestöstä on ehkä '/;, m a n t s u j a ; 
suurin osa on kiinalaisia, joiden hallussa on M:n 
eteläosa. Lisäksi M:ssa asuu korealaisia ja tun- 
guusiheimoja. Pääelinkeinona on maanviljelys. 
Päätuotteet: hirssi, Euroopan tavalliset vilja- 
kasvit, riisi (eteläisimmässä osassa), palkokas- 
vit (soijapapu ja sen tuotteet tärkeitä vienti- 
tavaroita), ginseng, opiumi, indigo, seesami. 
Sikoja, lampaita ja nautakarjaa pidetään; veto- 
juhtina käytetään — paitsi nautoja — muuleja, he- 
vosia ja aaseja. Vuorissa lienee paljon rikkauksia, 
kultaa, hopeaa, vaskea, lyijyä, kivihiiltä y. m. 
Venäläiset panivat vuorityön alulle, mutta se ei 
vielä ole päässyt suuresti kehittymään. — Lii- 
kennettä välittävät joet ja muutamat venäläisten, 
japanilai-sten ja kiinalaisten omistamat rautatiet, 
joiden tärkeimmät risteyskohdat ovat Mukden 
ja Harbin. Nämä sekä Kirin ja Tsitsikar (niin- 
ikään rautatien varrella) ovat M:n tärkeimmät 
sisämaankauppakaupungit. Satamakaupunkina on 
Niutsvang, Liauho-joen .suussa. Maanviljelyksen 
tuotteet (papujen ja papukakkujen vientiarvo 
1909: 172, s milj. mk.), turkikset, tussah-silkki 
ovat tärkeimmät vientitavarat. — M. jaetaan 
kolmeen maakuntaan: Sönking 1. Mukden 
(141,830 km^ 3.999,180 as., 28 km':llä; 1910) 
etelässä, K i r i n 1. G i r i n (272.000 km=, 3.697,30.5 
as., 14 km":llä) keskellä ja Holungkiang 
(525,000 km^ 1,205,055 as., 2 km-:llä) pohjoi- 
sessa. Ensinmainittua hoitaa kenraalikuvernööri, 
muita kuvernöörit. Pääkaupungit ovat Mukden, 
Kirin ja Tsitsikar. (ks. karttaliitettä Kiina 
ja Japani kirjoituksessa Kiina.) — 2. Kau- 
punki edellämainitun alueen luoteisosassa, Sipe- 
rian rajalla, rautatien varrella; 5,000 as. (1910). 

E. E. K. 
2. VI. Painettu s/^, 13. 



Historia. M. on vanhoista ajoista ollut 
vilkkaassa yhteydessä Kiinan kanssa. M:n pai- 
men- ja ratsastajaheimot ovat mone.sti tunkeutu- 
neet Kiinaan sen ollessa heikkona sekä valloitta- 
neet koko maan tai sen pohjoisosan. 10:nnellä 
vuosis. M:n heimot yhtyivät Khitanin (1. Liaon) 
valtakunnaksi; se laski allensa Pohjois-Kiinan, 
jota sen mukaan Euroopassa vanhempina aikoina 
kutsuttiin Kathayn nimellä. En.sinmainittua seu- 
rasi 12:nnen vuosis. alkupuoliskolla Kin-niminen 
valtakunta, johon yhdistettiin myös Pohjois- 
Korea. Kinin kukistivat mongolit Tsingis-kaanin 
pojanpojan Kublai-kaanin johdolla, yhdistäen sen 
laajaan valtakuntaansa, joka ulottui Koreasta 
Tibetiin, Tongkingiin ja Birmaan. V. 1368 
kiinalaiset ja korealaiset jälleen vapauttautuivat, 
ja M. hajaantui useampaan pienempään valta- 
kuntaan. 1500-luvun lopulta alkaen esiintyy 
mnntsulainen .sotilaskansa, joka tunnusmerkki- 
nään kantoi hiuspalmikkoa. Sen hallitsi jasuku 
pääsi kukistamalla Ming-dynastian Kiinan valta- 
istuimelle 1644, jolla .se on pysynyt v:teen 1912. 
Se kutsui tuekseen mantsuja Kiinaan, jo.ssa he 
kiinalaistuivat; sen sijaan kiinalaisia muutti 
M:aan, josta on seurauksena, että mantsut ovat 
vain pienempänä osana maan väestöstä. M. oli 
aikaisemmin suurempi kuin nyt, ulottuen lähelle 
55° pohj. lev. V. 1858 luovutettiin Venäjälle 
Amurin pohjoispuolinen maa ja 1860 Ussurin 
itäpuolella oleva alue. Kiinan hallitus laimin- 
löi M:aa yleensä suuresti; kuitenkin perustettiin 
Port Arthurin linnoitus ja satama Kvantungin 
niemimaan eteläosaan. Japani sai sen ynnä Kvan- 
tungin Simonoseki'n rauhassa 1894, mutta Venä- 
jän, Ranskan ja Saksan vaatimuksesta se annet- 
tiin Kiinalle takaisin; sittemmin, 1898, Venäjä 
vuokrasi linnoituksen ja alueen 25 vuodeksi. Sa- 
malla Kiinan hallitus jätti Itä-Kiinan rautatie- 
seuralle, joka oli Venäjän hallituksen toimeen- 
panema yritys, oikeuden rakentaa rautatien M:n 
kautta ynnä haararadan Harbinista Port Arthu- 
riin ja Niutswangiin; Venäjä sai myös oikeuden 
sotaväellä vartioida rataa. Boksarikapinan ai- 
kana (1900), joka ulottui myös M: aan. Venäjä sai 
toimeen sopimuksen, joka asetti paikalliset vi- 
ranomaiset Venäjän tarkastuksen alaisiksi. Ja- 
panin vastalauseesta huolimatta sopimuksen mää- 
räyksiä myöhemmin muutettiin niin, että M. ai- 
kaa myöten olisi täydellisesti joutunut Venäjälle. 
Tosia Venäjä 1901 myöntyi vetämään joukkonsa 
pois M:sta lokakuuksi 1903, mutta se ei pitänyt 
lupaustaan; tästä aiheutuneet sovintoneuvottelut 
eivät johtaneet mihinkään tulokseen. Siitä syt- 
tyi venäläis-japanilainen sota 1904 (ks. t.), 
jota käytiin Port Arthurin ympäristössä ja Kaak- 
kois-M:ssa ja joka päättyi Japanin voittoon. 
Portsmouthin rauhan sopimuksen mukaan (1905) 
M. oli 18 kuukauden ajalla sopimuksen voimaan 
astumisesta jätettävä takaisin Kiinalle, mutta Ve- 
näjän 1898 vuokraaman Kvantungin, jonka ynnä 
Port Arthurin japanilaiset olivat valloittaneet, 
vuokrasi nyt Japani. Venäjä luovutti myös tälle 
valtiolle rautatien Port Arthurista Tsangtsuniin. 
Itse asiassa Japani tuli M:n todelliseksi herraksi. 

G. R. 
Manttaali. Keskiajalla suoritettiin veroja 
talonpoikaluvun (miesluvun = ruots. man- 
ini) mukaan. Täysin toimeentuleva talonpoika 
oli t ä y s t a 1 o 11 1 n e n. Köyhempiä talonpoikia, 



35 



Mantteli — Manufaktuuri 



36 



lampuoteja ja torppareita, jotka eivät jaksaneet 
suorittaa täystalollisilta meneviä veroja, sanottiin 
puoli-, neljännes- ja kahdeksannes- 
talonpojiksi. Talonpoikaluvun merkityksessä käy- 
tettiin myöskin talolukua: koko-, puoli-, 
neljännes- j. n. e. -taloja. Samassa merki- 
tyksessä kuin koko-, puoli- ja neljännestalon- 
pojat ja -talot ruvettiin yhä suuremmassa mää- 
rässä käyttämään koko-, puoli-, neljännes- 
j. n. e. -manttaalia. Vähitellen sitten m., 
joka alussa tarkoitti veroa maksavia henkilöitä, 
mieslukua, kehittyi talonpojan maaomaisuuden 
mitaksi erittäinkin maaomaisuuksien veroluette- 
loissa, maakirjoissa (ks. t.) , 1500-luvulta lähtien 
ja muuttui yleiseksi maan kameraalisen suuruu- 
den mitaksi, veroluvuksi (ks. t.) senj aikeen kuin 
1600-luvun loppupuolelta ruvettiin maita sään- 
nöllisesti mittaamaan ja verolle panemaan (ks. 
Verollepano). Vanhastaan talolle pantu 
manttaali on n. s. vanha manttaali, joka 
on ollut epätarkasti laskettu ja talon veron- 
maksukykyyn nähden useinkin liian suuri, joten 
sitä on täytynyt myöhemmin pienentää (n. s. 
vähennetty manttaali). Jälkeen v : n 
1690 Suomessa alettiin toimittaa maiden mit- 
taukseen ja hyvyji;een perustuvia säännöllisiä 
veronpanoja sekä jälkeen v:n 1775 veronpanoja 
määrätyn tynnyrinalan veronpanotavan mukaan. 
Näin saatiin uusi manttaali. [G. Thulin, 
..Om mantalef'.] vrt. Maavero. E. A. P. 

Mantteli (lat. TOanfe'Ze = käsipyyhe) , vaippa, 
viitta. • — Manttelikuula, kovemmasta me- 
tallista tehdyllä vaipalla varustettu kuula. 

Mantteliuuni (ks. M a n 1 1 e 1 i) , uuni. jossa 
kuumennustilan ympärillä on vielä toinen sei- 
nämä, mantteli 1. vaippa, niin että sen ja kuumen- 
nuspesän välisen solan kautta johdetut palamis- 
kaasut eivät tule kosketukseen kuumennettavan 
aineen kanssa. Käytetään esim. tervanpolttouu- 
neissa. V. H. 

Mantua ks. M a n t o v a. 

Manu (sanskr., sukua germaanil. mau sanan 
kanssa), int. taruston mukaan ihmissuvun kanta- 
isä; häneen liittyy varsinkin myöhemmin monta 
samanlai-sta tarua kuin heprealaisilla Noakiin. 
M. mainitaan myös kuuluisan runomittaisen 
lakikokoelman M änava-dh armada stran tekijäksi, 
vaikka tämä teos todistettava.sti on kirjoitettu 
vasta ajanlaskumme alussa (ks. Intian kei- 
sarikunta). [Muir, „Tradition of the descen- 
dent of the Indiau race from M." (,,Original sans- 
krit texts", osa I).] H. E-a. 

Manuaali, miis., käsin (lat. mmuts) soitettava 
koskettimisto, vastakohtana pedaalille, jaloin soi- 
tettavalle (uruissa ja harmonissa). M:eja on pie- 
nemmissäkin uruissa nykyään tav. 2, vastakoh- 
taisten sointivärien aikaansaamiseksi; suurem- 
missa niitä on 3. harvemmin 4. 7. iv. 

Manuaari (lat. manuä'rium jus) , omankäden- 
oikeus, nyrkkioikeus. 

Manuale /-'''-/ (lat.), kirkkokäsikirja. 

Manuel, 1 1 ä-R ooman keisareita: 

1. M. I K om n en o s (n. 1120-80), keisari Jo- 
hannes II :n poika ja seuraaja v:sta 1143. Ollen 
kunnianhimoinen ja sotaisa M. tahtoi kohottaa 
Itä-Rooman valtaa ja kävi useita sotia Euroo- 
passa sekä Aasiassa. Ryhtyi toisen ristiretken ai- 
kana liittoon Saksan keisarin Konrad III: n 
kanssa Sisilian kuningasta Roger II:ta vastaan; 



soti tätä sekä hänen seuraajaansa Vilhelm I:tä 
vastaan vaihtelevalla onnella; M:n yritys saada 
myöskin länsiroomal. keisarinarvo ja jalansijaa 
Italian itärannikolla raukesi keisari Fredrik I:n 
ja Venetsian va.starintaan. Onnelli-sesti M. soti 
Unkaria vastaan sekä Aasiassa, kukisti hänen 
vallanalaisuudestaan luopuneen Armeenian ja 
pakotti Antiokian ruhtinaan sekä Ikoniumin sult- 
taanin tunnustamaan hänen yliherruuttaan. Lo- 
pulta hän kuitenkin kärsi viimemainittua vas- 
taan ratkaisevan tappion Myriokephalonin luona 
1176. M. piti loistavaa hovia, josta kuten hänen 
sodistaan raha-asiat joutuivat epäjärjestykseen 
jouduttaen valtakunnan rappeutumista. 

2. M. II Palaiologos (1348-1425), keisari 
Johannes V:n poika, isänsä kanssahallitsija v:sta 
13S5, hallitsi yk.5in v:sta 1391. Turkin sulttaanin 
Bajasidin häntä ahdistaessa M. kutsui avuk.seen 
Unkarin kuninkaan Sigismundin. mutta tämä 
voitettiin Nikopolin tappelussa 1396. Turkkilais- 
ten uudistettujen hyökkäy.sten torjumiseksi M. 
matkusti pyytämään apua länsimaiden valloilta. 
Hänet otettiin kaikkialla loistavasti vastaan, 
mutta apua hän ei saanut. Sittenkuin mongoli- 
lainen Timur oli voittanut Bajasidin Angoran 
kentällä (1402), palasi M. valtakuntaansa ja hal- 
litsi kauan rauhallisesti. Sulttaani Murad II:ta 
hän kuitenkin ärsytti sotaan, ja tämä piiritti 1422 
Konstantinopolia voimatta kuitenkaan sitä val- 
loittaa. — M. kirjoitti jumaluusoppia, puhujatai- 
toa y. m. aineita koskevia teoksia. G. R. 

Manuel, ent. kuningas, ks. Portugali. 

Manuel [mä-], Nikolaus, liikanimeltä 
Deutsch (1484-1530), sveits. taidemaalari, ru- 
noilija, sotilas ja valtiomies. „Kuolemantanssia" 
esittävä iso sarjakuva vv:lta 1515-21 eräässä 
Bernin luostarissa oli hänen kuuluisin maalauk- 
sensa (hävitetty 1660, jäljennöksiä säilynyt). 
Bernissä ja Baselissa ovat u.seimmat hänen muista 
teoksistaan, jotka ovat uskonnollisia ja hi.sto- 
riallisia tauluja, muotokuvia ja ajan hurjaa elä- 
mää esittäviä käsipiirustuksia. Runoilijana M. 
sepitti kansanomaisen ytimekkäitä laskiaisnäy- 
tolmiä ja satiirisia kirjoituksia roomalaiskirkkoa 
vastaan. Yleensä M. toiminnallaan työskenteli 
uskonpuhdistuksen hyväksi. [Griineiseu, ,, Nik- 
laus M." (1837), Sehaffroth (1885) ja Händtke 
(1889). M:n kirjalliset teok.set julk. Bächtold 
11878).] — M:n poika. Hans Rudolf M. 
(1525-71) oli niinikään taiteilija ja runoilija. 

Manufaktuuri (lat. manu facere = tehdä kä- 
sin), alkuaan työliuone, jossa (kasvi- ja eläinkun- 
na.sta saatu) raaka-aine muokataan käsivoimin: 
sittemmin koneiden aikakaudella tehdasrakennus 
yleensä. — M anufaktu urita varat, kuto- 
mateollisuuden tuotteet. 

Manufaktuuriteollisuus 1. manu- 
faktuuri, se kustannusjärjestelmälliseen koti- 
teollisuuteen liittyvä teollisen kehityksen aste. 
jolloin yrittäjä kokosi hajallaan olevat työläi- 
sensä samaan työpaikkaan. M:ssa voitiin siten 
panna toimeen pitkälle menevä työnjako, joka 
lisäsi työn tuottavuutta ja vähensi tuotantokus- 
tannuksia. Kun tuotannossa esiintyvät yksinker- 
taisetkin tehtävät annettiin erikoistyöntekijöille 
yksinomaiseksi toimeksi, synnytti m. luokan oppi- 
matonta työväkeä, ja näin saattoi myöskin huo- 
kea naisten ja lasten työ tulla käytäntöön m:ssa. 
M. sai alkunsa Englannissa 16:nnella vuosis. ja 



37 



Manu propria — Marabu 



38 



pääsi sitten 17:nnellä ja 18:nnella valtaan muis- 
sakin Euroopan maissa voimatta kuitenkaan syr- 
jäyttää yhtä vähän kaupunkilais-käsityötä kuin 
raaalaiskotiteoUisuuttakaan. Vaikka hallitukset 
merkantilismin aikakaudella suosivat ja edistivät 
111 :ia kaikin tavoin, esim. säätämällä suojelustul- 
leja ja vientipalkkioita. tekivät kuitenkin van- 
hat ammattikuntasäännökset jossakin määrin es- 
teitä m:n kehittymiselle. 18:nnen vuosis. lopulla 
ja IG.nnellä vuosis. m., joka teknillisesti perustui 
käsityöhön ja yksinkertaisiin työkaluihin, alkoi 
väistyä koneita käyttävän suurteollisuuden tieltä, 
vrt. Kapitalismi. J. F. 

Manu propria [-ö-] (lat.), lyh. m. p., omakäti- 
sesti. 

Manus (lat.) , käsi, ks. Käsivarsi. 

Manuskripti Hat. manu .smp^MMi = käsin kir- 
joitettu), käsikirjoitus (ks. t.). 

Manutius [-nii,'-] (latiuoitu muoto it. nimestä 
]M a n u z i o, M a n u c c i 1. M a n u z z i) , oppinut 
kirjanpainajasuku Venetsiassa, toimi 1490-1590 

— 1. Aldus Pius M. (Aido Pio. 14.50-1515), 
humanisti ja kirjanpainaja, peru.sti 1489 Venet- 
siaan kirjapainon julkaistakseen antiikkista, eri- 
toten kreikkalaista kirjallisuutta. Talossaan hän 
antoi täysihoidon lukuisille oppineille, varsinkin 
syntyperäisille kreikkalaisille, joiden toimena oli 
tek.stien tarkastus. Hän teetti useita uusia kirja- 
sinlajeja, paransi antiikvaa ja keksi kursiivin. M. 
otti myös käytäntöön kahdeksantaitteisen sievän 
kirjanko'on ja julkaisi huokeahintaisia kirjoja 
taskukokoa. Hänen toimestaan painettiin 28 ensi 
painosta vanhoja arvokkaita käsikirjoituksia. — 
2. Paulus M. (1512-74), otti 1533 hoitoonsa su- 
vun painon ja painatti latinaisia kirjailijoita, 
joista suurimmassa arvossa pidettiin Cicero-jul- 
kaisua. V. 1561 M. siirtyi Eoomaan painaakseen 
siellä kirkko-isien y. m. jumaluusopillisia teoksia. 

— 3. Aldus M. nuorempi (1547-97), oppinut 
mies, toimi opettajana Venetsiassa. Bolognassa, 
Pisassa ja Koomassa sekä johti samalla suvun kus- 
tannusliikettä. Kutsuttiin 1590 Roomaan Ty- 
])ographia vaticanan johtajaksi. Suvun liike lope- 
tettiin; se oli 105 vuodessa julkaissut 908 pai- 
nosta. Nämä kirjat, n. s. a 1 d i i n i t. olivat vielä 
1800-luvun alussa erittäin haluttua tavaraa. M:n 
painajamerkkinä oli delfiinin kietoma ankkuri. 

Manuu ks. Haaste. 

Manx [märjks]. 1. Man-saaren asukkaat (engl. 
man.rmen). — 2. Kieli, jota ^lau-saaren asukkaat 
alkuaan puhuivat; sitä taitaa enää (1901i ainoas- 
taan 4,400 henkeä, ks. Kelttiläiset kan- 
sat ja kielet. 

Manyts [-y'-J, joenuoma sekä siinä korkean- 
veden aikana virtaava joki Kaakkois-Venäjällä; 
M. ulottuu Donista Manytskin kohdalta 530 km 
kaakkoon Kaspian-meren arolle. Sen itäisin osa 
M. vostotsnyi (kalmuk. Mantse. tat. Mnnas) 
on oikeastaan eri vesi.stö, joka alkaa Kaukasus- 
vuorten pohjoisrinteiltä tulevasta Kalaus-joesta. 
Erityise.sti korkean kevättulvan aikana M:n ja 
M. vostotsnyin vedet yhtyvät Sarahulusun nimi- 
sessä järvessä, joka on Jergenillä, n. 25 m. yi. 
Mustan-meren pintaa. Tavallisesti M. vostotsnyi 
kuivuu aroon 80-90 km Kaspian-merestä, mutta 
joskus se ybtyy Guidukiin, Kuman lisäjokeen, 
jolloin siis Kaspian-meren ja Mustan-mereii vä- 
lillä on yhtenäinen vesitie. Varsinaisessa M:ssa 
on sarja suolajärviä. joista suurin on M.- 1. Gu- 




.\lessandro .Manzoni. 



dilo-järvi m. 800 km^). Sekin joskus kuivuu suola- 
suoksi. Olettamus, että M. muinoin olisi ollut 
.salmena Kaspian- ja IMustan-meren välillä, ei saa 
tukea M:n rantaseutujen löss-kerrosten laadusta, 
koska niistä ei ole löydetty merieläinten jätteitä. 

E. E. K. 

Manzanilla-viini [-Pani'lja-] ks. Espanja- 
laiset viinit. 

Manzoni [-tso'ni], Alessandro (1785-1873), 
kuuluisa it. runoilija, s. Milanossa maalisk. 7 p. 
1785, suoritti opintonsa Mi- 
lanossa ja Paviassa, meni 
1805 Pariisiin, missä hä- 
nen lahjakas äitinsä, suu- 
ren lainoppineen Beccarian 
tytär saattoi hänet kirjaili- 
jain ja filo.sofien piireihin. 
Meni 1808 naimisiin Louise 
Blondelin (k. 1833 1 kanssa, 
joka kääntyi protestantti- 
.sesta katoliseen uskoon ja 
sai vähitellen miehensäkin 
vapaa-ajattelija.sta muuttu- 
maan hartaaksi katolilai- 
seksi. M. eli sittemmin 
syrjäänvetäytyneenä !Mila- 
nossa tai huvilassaan Bru- 
sugliossa, v:sta 1837 toi- 
sissa naimisissa. Jyrkästä 

katolilaisuudestaan huolimatta M. innokkaasti 
harrasti Italian yhteyttä, sekä valtiollista että kie- 
lellistä, ja vastaanotti 1860 it. senaattorin arvon. 
Ifänen kuolemansa. 22 p. toukok. 1873. oli kan- 
sallis.suru koko Italialle. M. on it. uusromantii- 
kan alkaja. Hänen ensimäiset runoyrityksensä, 
voltairelainen allegoria .,Trionfo della libertä" 
(1801), „Versi sciolti" (1806) ja myt. idylli „Ura- 
nia" (1809) y. m. olivat sepitetyt 1700-luvun ma- 
neeriin eivätkä herättäneet paljon huomiota. 
Mutta hänen kääntymyksensä jälkeiset hartaat 
hymnit ..Inni sacri" (1812-22) ovat kauneinta it. 
hengelli.stä lyriikkaa. Lyyrillinen kauneus ja ylevä 
isänmaallisuus kannattaa niinikään hänen kahta 
murhenäytelmäänsä, ,,I1 conte di Carmagnola" 
(1820) ja „Adelchi" (1822), varsinkin niiden kuo- 
ro-osia. Näissä näytelmissä M. hylkää jäykän 
ransk. klassillisuuden tavoittaen omaa kansal- 
lista näytelmätyyliä. Suurta ihailua herätti hä- 
nen oodinsa Napoleonin kuoleman johdosta „I1 
cinque maggio". Kuuluisin kakista M:n teok- 
sista on ,.I promessi sposi" (täydelli.seuä 1827; 
suom. ., Kihlautuneet") , it. kirjallisuuden suurin 
hist. romaani, joka, esikuvanaan Walter Scottin 
kertomukset, erinomaisesti kuvaa 1600-luvun it. 
elämää. — M:n teosten kokonaispainos, ..Opere 
complete" (7 nid., 1904 ja seur.). [De Gubernatis, 
,.A. M." (1879) ; Cantil, ,.A. M." (1885, 2:nen pai- 
nos); H. Key, „A. M., litteraturhistorisk studie" 
(1894).] 

Manöveri (ransk. manceuvrc, < lat. manus = 
käsi, ja opero = työ) . liike, käsittely, sotajoukon 
sotalaivaston liike; ks. myö.s Leikkisota. 

Maori, Uuden-Seelannin alkuasukkaat, ks. 
Uusi-Seelanti. 

Maraali ks. Hirvieläimet. 

Marabu (Leptopiilus crumenifer) kuuluu kupu- 
haikaroihin. Kömpelötekoinen, liikkeiltään hidas 
ja juhlallinen, yli 1 Vi m:n pituinen ja suuri- 
siipinen (siivenkärkien väli 3 m) lintu, muis- 



39 



Marabut — Marat 



40 



tuttaa 
roita. 




yhtä paljon korppikotkia kuin haika- 
Koivet ja pitkä, kömpelönpaksu nokka 

^ antavat sille kuitenkin 

.; - * •• haikaran muodon. Pää 
on lihanvärinen ja sa- 
moin kuin kaulakin mel- 
kein höyhenetön. Selkä- 
puolen väri on tumman- 
vihreä, metallihohtoi- 
nen, alapuoli valkea. 
Koko lintu tekee hyvin 
siivottoman vaikutuk- 
sen. M. asustaa Afri- 
kan keskisissä osissa ja 
sieltä pitkin Niilin laak- 
-oa Ejryptiin asti. Ko- 
koontuu asutuille seu- 
duille teurastuspaikko- 
**'";^ jeu luo suurin joukoin 
,<cMf*--is yhdessä korppikotkien 
Afrikkalaisia marabuja. kanssa raatoja syömään. 
On tavattoman ahne. 
— Tärkeänä raadonsyöjänä ja kaupunkien ;,ter- 
veyspoliisina" mainittakoon edellistä vieläkin 
kookkaampi int. marabu (L. dubius), joka 
siellä on hyödyllisyytensä vuoksi rauhotettu. 
Viime aikoina on m:ua alettu pitää kesynä arvok- 
kaiden pyrstöhöyhenten vuoksi. E. W. S. 
Maraijut ks. M a r b u t. 

Maracaibo [-ka'i-], kaupunki Venetsuelassa. 
Maracaibo-järven länsirannalla, lähellä siitä Ma- 
racaibo-lahteen vievää salmea; 49,817 as. (1905). 
M:ssa on kansalliskoulu (siirtomaa-aikana M. oli 
esp. Ameriikan sivistyskeskusta), purjehduskoulu, 
yleinen kirjasto, teatteri y. m. Zulia nimisen maa- 
kunnan hallituskaupunki. Etelä-Ameriikan poh- 
joisrannikon tärkeimpiä vientisatamia; päätuot- 
teet: kahvi, vuodat ja nahat, arvokkaat puulajit, 
kaakao y. m. Nahkatavara-, tiili-, rommi-, suklaa-, 
öljytehtaita, olutpanimolta ja laivaveistämöitä. 
M '.n satama -aukon syvyys vain 3 m. — M:n pe- 
rusti 1571 Alonzo Pachero. E. E. K. 

Maracaibo-lahti [■ka'i-J 1. Venetsuelan- 
lahti on Karaibin-meren eteläosassa, Guajiran- 
ja Parapuanan-niemimaiden välissä; n. 15,000 
km^ Eteläosassaan MA. on 13 matalan (nousu- 
veden aikana 4 m) kanavan kautta yhteydessä 
Venetsuelassa olevan M.-j arven (Laguna de M.) 
kanssa. Se on 16,400 km-, syvyys ainoastaan n. 
10 m. Sen vesi on etelässä suolatonta. Siihen las- 
kee monta jokea (suurin Catatumbo) , joista muu- 
tamat tulevat M:n eteläpuolella olevista sisäjär- 
vistä. 

Marajo, saari Etelä-Ameriikassa, Amazon- 
virran ja Parä-joen suuhaarojen välissä, n. 
19,000 km^ Vaikka M:n perusta on graniittia, 
on se kuitenkin hyvin alava, tasainen, rannikolla 
laajoja alluviaalikerroksia. Länsiosa on aarnio- 
metsäin peitossa, idässä on karjalaitumiksi käy- 
tettyjä savanneja. Kanavat ja joet halkovat M:n 
ristiin rastiin. As. on ainoastaan n. 1.000. — M. 
kuuluu Brasilian Parä nimiseen valtioon. 

E. E. K. 
Marakatit (CercopithecusJ kuuluvat kapea- 
nenäisiin, koiranmuotoisiin apinoihin. Siroraken- 
teisia, pitkähäntäisiä eläimiä. M. elävät puissa 
Afrikan troopillisissa metsissä. Ovat seuraa ra- 
kastavia, vikkeliä, hyväluontoisia kasvinsyöjiä. 
Liikkuvat tav. suuri.ssa parvissa jonkun vanhan 



koiraan johdolla tehden tavatonta vahinkoa vil- 
jelysmaissa. Kesyinä m. osoittavat suurta älyä. 
Noin 50 lajia. Kuva ks. A p i n a t, 7. Viheriä 
marakatti 1. nisnas (C. sabceus), joka on n. 50 
cm pitkä (häntä yhtä pitkä), selkäpuolelta tum- 
man harmaan-vihreä, alta vaalea, raajat harmaat, 
korvat ja kädet mustat, naama keltaisen ruskea 
asustaa Itä-Afrikassa ja Abessiiniassa. Pidetään 
yleisesti eläintarhoissa. Punainen mara- 
katti 1. patas (C. ruber) on edellistä hiukan suu- 
rempi, selkäpuolelta kullanpunertava, alta val- 
kea; naama, korvat ja kädet mustat. Levinnyt 
Länsi-Afrikasta Abessiiniaan. Se on kiukkuinen 
ja äreä; edellisen täydellinen vastakohta. ^I u s t a 
marakatti 1. neekeriapina (C. fuli- 
givostis), n. 60 cm pitkä, on päältä mustanruskea, 
alta harmaa, naama musta. Elää Guinean ran- 
nikolla. On iloinen, hyväntahtoinen ja oppivai- 
nen. Diana (C. Diana) on selkäpuolelta purp- 
puranruskea, alta valkea. Asustaa Länsi-Afri- 
kassa. Turkki arvokas. P. B. 

Märamaros-Sziget [märamaros-sigätj 1. M a r- 
m a r o s-S z i g e t, kaupunki Unkarissa, Märama- 
rosin komitaatin pääkaupunki, Tiszan varrella; 
21.256 as. (1910), unkarilaisia, saksalaisia, ro- 
maanialaisia ja juutalaisia. Useita oppilaitok- 
sia, m. m. oikeusopisto. Sahoja, väkiviina- y. m. 
teollisuuslaitoksia. Lähettyvillä suuret Szlatinan, 
Sugatagin ja E6nasz§kin suolakaivokset. 

(E. E. K.) 

Maranhäo [-njä'5J. 1. Valtio Pohjois-Brasi- 
liassa. Atlantin valtameren rannalla, Itapicurö, 
Guajahfl ja Pindarö nimisten jokien ympärillä, 
länteen Parnahyba-joesta ; 459,884 kmX 562,000 
as. (1908). Pohjoisosa ja rannikko on alavaa, 
aarniometsäin peittämää maata, sisäosa on savan- 
nimaista, selänteiden halkomaa ylätasankoa. Maan- 
viljelys on pääelinkeinona; metsistä saadaan 
kautsukkia, inkivääriä, ipecacuanhaa, vaniljaa 
y. m. — 2. Edellämainitun valtion pääkaupunki 
(täydellinen nimi Söo Luiz de Mararanhäo) ; 
29,475 as. (1908). M. sijaitsee M. nimisen ran- 
nikkosaaren pohjoisrannalla; piispanistuin. Har- 
joittaa vuotain, puuvillan, sokerin y. m. vientiä. 
Säännöllinen höyrylaivayhteys Liverpoolin ja Lis- 
sabonin kanssa. — M:n perustivat ran.skalaiset 
siirtolaiset 1612; 1615 portugalilaiset ottivat .sen 
haltuunsa. — 3. Amazon-virran port. nimi. 

E. E. K. 

Maranon f-7ijo'nJ (port. Maraiihäo), Amazon- 
virran nimi Tabatingan yläpuolelta. Joskus M. 
nimeä käytetään koko Amazon-virrasta. 

Marasmi (kreik. 7nffr«'i7?en? = kuivettua, kuih- 
tua), vähittäin tapahtuva ruumiillinen ja henki- 
nen kuihtuminen, joka useimmiten johtuu van- 
huudesta, mutta saattaa myös olla seurauksena 
nälästä tai jostakin hivuttavasta taudista. 

E. Th-n. 

Marasmius, rustokas ks. Helttasienet. 

Marastotunturit, lähes 4 penink. pitkä lou- 
naisesta koilliseen kulkeva tunturijono Vasko- 
joen kaakkoiispuolella; .sen korkeimpia huippuja: 
Nieri vaara. Svabbigeldemoaivi ja Ladnoaivi. 
M :lta lähtevät Vaskojokeen Postijoki ja Särä- 
joki, sekä Lemmenjokeen Rovodosjoki (ja sen li- 
säjoki Ladnojoki). L. H-nen. 

Marat [marä'J, Jean Paul (1743-93), ran.sk. 
vallankumousmies; toimi 1777-86 Artois'n kreivin 
kaartin lääkärinä Pariisissa; julkaisi ennen vai- 



41 



Marath o n — Mar atti aceae 



42 




J. P. Marat. 



lankumousta useita, varsinkin luonnontieteellisiä 
teoksia. Syysk. 1789 hän alkoi julkaista sanoma- 
lehteä, joka ilmestyi eri 
nimillä, joista tunnetuin 
on ,,L'ami du peuple" (kan- 
san ystävä) . Ollen Rans- 
kan vallankumouksen hur- 
jimpia kiihottajia M., joka 
kaikkialla vainusi kansan 
pettäjiä, yllytti Pariisin 
alhaisoa vallanpitäjiä, rik- 
kaita ja ylhäisiä vastaan, 
suosittaen vapauden tur- 
vaamiseksi joukkomurhien 
toimeenpanemista. Kun 
viranomaiset tämän joh- 
dosta vallankumouksen 
ensi vuosina vainosivat 
häntä, täytyi hänen pii- 
leskellä Pariisin kella- 
reissa ja kloaakeissa. joissa 
hän sai tuskallisen ihotaudin, vieläpä jonkun ker- 
ran paeta Lontooseen. M. oli cordelieri- ja jakobiini- 
klubien toimeliaimpia jäseniä; tuli 1792 Pariisin 
kommuunin jäseneksi ja valittiin sam. v. kansallis- 
konventtiin. jossa hän, vaikka ei liittynyt mihin- 
kään puolueeseen, kuitenkin saavutti kansansuo- 
sionsa ja hurjan esiintymisensä perusteella jon- 
kin verran vaikutusvaltaa vuoripuolueessa. V. 1793 
hän hätyytteli girondisteja, jotka puolestaan syyt- 
tivät häntä vallankumousoikeudessa. Mutta oi- 
keus vapautti hänet huhtik. sam. v., ja M. otti 
sitten tehokkaasti osaa niihin kansanmeteleihin, 
joista oli seurauksena girondistien kukistuminen 
(2 p. kesäk. 1793). Pian tämän jälkeen eräs 
nuori tyttö Charlotte Corday (ks. t.), joka tahtoi 
kostaa girondistien puolesta, surmasi M:n hänen 
omassa kodissaan (13 p. heinäk.). [M:sta ovat 
kirjoittaneet m. m. Chövremont, Vermorel, Caba- 
n6s ja Bax.] J. F. 

Marathon [-ö'-J, muinaiskreik. kunta ja kylä 
Attikan itäosassa koilliseen Ateenasta, Herodes 
Attikoksen syntj^mäpaikka ; nyk. kylä (n. 750 asu- 
kasta). M. sijaitsi luoteisosassa n. s. „M:n pou- 
kamaa" pitkin leviävää, osaksi suoperäistä M:n 
tasankoa, missä 9,000 ateenalaista ja 1,000 pla- 
taialaista Miltiadeen johdolla elok. (t. syysk.) 
490 e. Kr. sai loistavan voiton kertomuksen mu- 
kaan 100,000 :een mieheen nousevasta persialais- 
sotajoukosta, joka, ylipäällikköinään Datis ja 
Artaphrenes, oli laskenut maihin Attikan itä- 
rantaan; taistelu päättyi siihen, että persialais- 
ten täytyi paeta laivoihinsa ja poistua Kreikasta. 
— Tasangon lounaisosassa on 10-12 m:n kor- 
kuinen, n. 150 m:n laajuinen kumpu, jota pide- 
tään taistelussa kaatuneiden 192 ateenalaisen hau- 
tana. E. R-n. 

Marathon juoksu. Kreikkalaisten voitcsta Ma- 
rathonin kentällä toi v. 490 e. Kr. tiedon Atee- 
naan eräs kreikkalainen soturi, joka voitonsano- 
man kerrottuaan kaatui hengetönnä maahan. Tä- 
män tapahtuman muistoksi liitettiin ensimäisten 
nykyaikaisten Olympialaisten kisain (1896 Atee- 
nassa) ohjelmaan juoksukilpailu tällä samalla 
matkalla. M. on sittemmin saanut vakinaisen si- 
jan useimpain maiden urheilukilpailuohjelmassa. 
Käytännössä on kolmekin matkaa, nimittäin 
40 km, 40,200 m ja 42,194 m. 

Maratit (Mahratit), alkuaan eräs arjalainen 



kansa Luoteis-Dekanissa; nykyään nimi tarkoit- 
taa kaikkia maratin kieltä puhuvia hindulaisia, 
alkuperään katsomatta. M. jakaantuvat kahteen 
fj'ysillisesti ja yhteiskunnallisesti erotettuun luok- 
kaan: bramiineihin ja alempiin kasteihin kuulu- 
vaan maataviljelevään väestöön. Maanviljelijät 
eli talonpojat ovat varsinkin ulkomuotonsa esim. 
tumman ihonvärinsä ja karkeiden kasvonpiirteit- 
tensä puolesta bramiinien vastakohta; tämä osoit- 
taa, että he ovat syntyneet arjalaisten ja toisten 
rotujen sekoituksesta. Yhteiskunnallisessa suh- 
teessa on näiden kahden luokan välillä läänitys- 
aatelisto (mahrattaraj putit) ; syntyperänsä puo- 
lesta viimemainittu luokka kuitenkin enimmäk- 
seen on lähtenyt maanviljelijöistä. M. elivät 
kauan aikaa valtiollisesti hajanaisessa tilassa; 
he joutuivat kuten Intian muutkin asukkaat vie- 
rasten valloittajain alle; 1600-luvun keskivai- 
heilla he pääsivät vapaiksi Suur-mogulin val- 
lasta, jolloin heidän itsenäinen historiansa alkaa. 
Sivaji (k. 1680) perusti silloin mahtavan valta- 
kunnan Poona pääkaupunkina. Hänen seuraa- 
jansa, Satarassa asuvat ,.ylikuninkaat", olivat 
heikkoja, ja valta joutui johtavien ministerien 
(pesva) käsiin, joiden arvo tuli perinnölliseksi. 
M:n valtakunta laajeni Suur-mogulin vallan rap- 
peutuessa, mutta samalla useat maratti-päälliköt 
perustivat omia pienempiä valtakuntia; nämä oli- 
vat Bhonslan perustama (Nagpur ja Berar) idässä, 
Gaekwarin valtio 1. Baroda lännessä sekä Hol- 
karin ja Sindhiau perustamat pohjoi.sessa. Pie- 
nemmät valtiot tunnustivat Sataran hallitsijain 
ylivaltaa ja kaikki viisi muodostivat yhteisen, 
m:n liittokunnan. N. 1760 .se oli mahtavim- 
millaan ja Intian suurimpia valtioita. Mutta kun 
1700-luvun jälkipuoliskolla m:n valtiot alkoivat 
sotia keskenään, sekaantui Englannin Itä-Intian 
komppania heidän asioihinsa. Wellesley (sittem- 
min Wellingtonin herttua) valloitti 1803 m:lta 
laajoja alueita, ja heidän mahtavuutensa oli men- 
nyttä; uuden sodan (1817-18) jälkeen he menet- 
tivät itsenäisyytensä. Vv. 1849-53 Poona-Satara 
valtio sekä Nagpur ja Berar liitettiin Englannin 
alueisiin. Maratti-ruhtinasten vielä hallitsemia, 
vaikka Englannin vallan alaisia valtioita ovat: 
Holkar's dominions, Sindhia's dominions ja The 
territories of the Gaek\var (Baroda). Nämä val- 
tiot ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi maratti- 
laisen kielirajan ulkopuolella. M:n pääosa asuu 
vanhoilla asuinsijoillaan Satpura-vuorista etelään 
Bombayn presidenttikunnassa ja Nizamin valta- 
kunnan luoteisosassa. M:n lukumäärä (kielel- 
li.seltä kannalta) on n. 18'/* milj. (1901). ks. In- 
tian kielet ja kirjallisuus, palsta 1020. 

G. R. 

Maratta 1. Mar atti [-ra't-], Carlo (1625- 
1713), it. taidemaalari ja radeeraaja; Andrea 
Sacchi'n oppilas Roomassa, sai vaikutusta Ra- 
faelista, G. Reni'stä ja Carracceista. Maalasi 
pintapuolisen ihanteelliseen tapaan uskonnollisia 
tauluja ja muotokuvia, nauttien erityisesti paa- 
vien suosiota. Klemens XI, jonka opettajana M. 
oli ollut, antoi hänen suorittaa Rafaelin Vati- 
kaanissa ja Villa Farnesinassa olevien freskojen 
puhdistamistyön. E. R-r. 

Maratti ks. A s p e r u 1 a. 

Marattiacese, pieni troopillinen saniaisheimo 
vahvapesäkkeisten ryhmästä. Sen lajit muistut- 
tavat yleismuodoltaan meikäläisiä saniaiskasvej.i, 



43 



Marbod — Marcellus 



44 



eroten näistä esim. korvakkeidensa ja itiöpesäk- 
keiden synnyn ja rakenteen puolesta. Nykyiset 
edustajat ovat vähäinen jäännös kivihiilikaudella 
valtavasta heimosta. Heimolla on tärkeä asema 
saniaisten fylogeneettisessa systematiikassa. Ny- 
kyisiä sukuja m. m. Marattia, Kaulfitssia, A»- 
giopteris. K. L. 

Marbod (k. 41). markomannein kuningas, oli 
iiuorukaisena oleskellut Roomassa, vei kotia pa- 
lattuansa kansansa Mainin seuduilta Böömiin ja 
perusti siellä melkoisen valtakunnan, Arminiuk- 
sen kanssa hän joutui riitaan ja sota .syttyi hei- 
dän välillään. Pian sen jälkeen, v. 19 j. Kr.. 
M. karkoitettiin ja pakeni Rooman alueelle, jossa 
sai Ravennan asuinpaikakseen. K. G. 

Marbot [-hö'J, Jean Baptiste Antoine 
Marceliin (1782-1854), ransk. sotilas, muis- 
telmain kirjoittaja, tuli upseeriksi 1799. oli mu- 
kana Napoleonin sodissa: satapäiväisen keisari- 
vallan kukistuttua hänen täytyi poistua Rans- 
kasta, mutta sai palata ISlS^otti 1830-luvulla 
osaa taisteluihin Algeriassa: tuli 184.5 paariksi: 
V. 1891 ilmestyivät hänen erinomaisen mielen- 
kiintoiset muistelmansa ..Memoires". 

Marburg /märlurhjj. 1. Piirikunnankaupunki 
Preussissa. Hessen-Nassaun maakunnassa; 21.860 
as. (1910). enimmäkseen protestantteja. M. si- 
jaitsee kukkulalla Lahnin oik. rannalla: vas. ran- 
nalla on Weidenhausenin etukaupunki. jonne vie 
kaksi siltaa. Rakennukset vanhanaikaisia, kadut 
kapeat, jyrkät. Kukkulan huipulla kaunis, goot- 
tilaistyylinen. ent. Hessenin maakreivien linna 
juhlallisine ritarisaleineen. Linnaan on nyk. si- 
joitettu Hessenin valtioarkisto. Ylevä goottilais- 
tyylinen Elisabetin-kirkko (rak. 123.5-83) on kau- 
pungin suurin kaunistus. Se sisältää Hessenin 
maakreivittären. pyhän Elisabetin komean sarko- 
fagin. Mainittakoon vielä raatihuone ja uusi 
yliopistorakennus. I^Iaakreivi Filipin 1527 perus- 
tamassa yliopistossa on neljä tiedekuntaa, n. 2.000 
ylioppilasta: sen yhteydessä on kirjasto (231.000 
nid.), lääket. laitos y. m. Lukio, maatalouskoulu, 
luonnontutkijain seura. Savi- kone-, nahka- y. m. 
teollisuutta. — M. sai kaupunginoikeudet 1227 
maakreivi Ludvikilta: tämän leski, pyhä Elisa- 
bet, eli siellä v:sta 1228. 1400- ja 1500-luvuilla 
M. vuoroin Kasselin kanssa oli Hessenin pää- 
kaupunkina. Maakreivi Filipin toimesta pidet- 
tiin 1-3 p. lokak. 1529 Lutherin ja Zwingli'n 
väliset M:n uskonnonkeskustelut, joi- 
den tuloksena oli paavilaisia ja kasteenuudistajia 
vastaan tähdätyt „M : n artikkeli t". jotka 
Luther oli laatinut. Niistä tuli Schwabachin ar- 
tikkelien ja siten myös Augsburgin tunnustuksen 
perusta. — 2. Kaupunki Itävallassa. Steiermar- 
kissa; 27,974 as. (1910). M. sijaitsee purjehdus- 
kelpoisen Draavan molemmilla puolin. Wienin- 
Triestin radan varrella. V. 1548 rak. tuomio- 
kirkko, linna. Josef II :n muistopatsas: ruhtinas- 
piispan istuin, lukio, seminaari y. m. Vilkasta vii- 
nin ja maataloustuotteiden kauppaa ; teollisuuslai- 
toksia, m. m. suuri rautatienkonepaja. E. E. K. 

Marbut 1. "M a r a b u t [-iVt] (ransk. marahoni 
< arab. marbut, murähit). muhamettilaisen era- 
kon, ihmeidentekijän ja pyhimyksen nimi Pohjois- 
Afrikassa. M :eiksi sanottiin alkuaan niitä, jotka 
vapaaehtoisesti antautuivat rajavartioon pannen 
henkensä alttiiksi taistelussa uskottomia vastaan. 
Näiden rajavartijain uskonnollinen innostus. 



hengelliset harrastukset ja mietiskelji; yksinäi- 
syydessä synnyttivät uskonnollisen lahkon, josta 
lähtivät Afrikassa ja Espanjassa 1100-luvulla 
hallinneet Almoravidit (ks. t.) . Nykyään m:t 
enimmäkseen toimivat mo.skeiain ja pyhimy.sten 
hautojen vartijoina. Ollen kiivaita muhamettilai- 
sia he suuresti vaikuttavat rahvaaseen. K. T-t. 

Marcantonio [m(irkay>tö'7iio], it. vaskenpiir- 
täjä. ks. R a i m o n d i. 

Marcasita dat.), vismutti. 

Marcato [-kä'-] (it.), mus., .selvästi ja tuntu- 
vasti korostaen. 

Marcel [-se'lj, f: t i e n n e (k. 1358) , ransk. 
vallankumousmies, Pariisin kauppiaskunnan esi- 
mies. Kun Juhana kuningas oli Poitiers'n tappe- 
lussa joutunut englantilaisten vangiksi, täytyi 
hallituksen hoitajan Kaarle dauphin'in 1356 kut- 
sua kokoon Ranskan säädyt. Tässä kokouksessa 
M:n johtamat säädyt vaativat hallituk.selta useita 
reformeja, m. m. säädyille oikeutta saada valvoa 
valtakunnan hallitusta. Seur. v. dauphin'in täy- 
tyikin suostua näihin vaatimuksiin, mutta kun 
dauphin'in lupauksiin ei näyttänyt olevan luot- 
tamista, niin M. pani Pariisissa toimeen kapi- 
nan: kansanjoukot hyökkäsivät kuninkaan lin- 
naan ja murhasivat dauphin'in silmäin edessä 
muutamia hänen neuvonantajistaan helmik. 1358. 
M. liittyi myöskin läheisesti Ranskan kruunua 
tavoittelevaan Navarran kuninkaaseen Kaarleen 
ja kapinallisiin talonpoikiin, mutta sai jo hei- 
näk. 1358 surmansa eräältä hallituksen kannatta- 
jalta, minkä jälkeen dauphin pian pääsi Parii- 
sin herraksi. [Lazard, ..Un bourgeois de Paris 
au XIV:e siecle. fitienne M."] ./. F. 

MarceUn, panamasidoksinen silkkikangas; 
kaksi tai useampia lankoja on yhdistetty muodos- 
tamaan panamajuoksuja. E. J. S. 

Marcello [-tse'-], Benedetto (1686-1739), 
it. (venetsialainen) säveltäjä, lakimies ja ru- 
noilija. Lotti'n oppilas. Pääteos: 50 italiankie- 
listä psalmiparafraasia (1724-27, I-VIII) , 1-4-ää- 
niselle laululle, urkujen t. pianon säestyksellä ; 
m.uutamissa on mukana myös sello t. 2 viulua. 
Näitä psalmisävellyksiä käännettiin engl. (1757), 
saks. (1865) ja ransk. kielelle. /. K. 

Marcellus [-e'-], kahden paavin nimi. 

M. I (308-309) karkoitettiin keisari Maxen- 
tiuksen käskystä maanpakoon. Hänen muistopäi- 
vänsä on 16 p. tammik. — M. II (paavina 9p:stä 
huhtik. 1 p:ään toukok. 1555). maallikkonimel- 
tään C e r V i n i. toimi Paavali III:n aikana paa- 
villisena lähettiläänä Tridentin kirkolliskokouk- 
sessa. A. J . P-ä. 

Marcellus f -e'-} A n k y r a 1 a i n e n, Galatian 
Änkyrän piispa 4:nnen vuosis. alkupuolella; tais- 
teli Nikean kirkolliskokouksessa Areioksen oppia 
vastaan ja ajettiin 336 mielipiteidensä vuoksi 
maanpakoon. Rooman kirkolliskokous 341 julisti 
hänet oikeaoppiseksi, ja Sardican kokous 343 yh- 
tyi sen päätökseen. Piispanistuintaan M. ei kui- 
tenkaan saanut takaisin. M. tunnusti Pojan 
iankaikkiseksi niinkuin Isänkin ja tahtoi Isän ja 
Pojan keskinäiseen suhteeseen nähden pitää 
kiinni raamatullisista lausetavoista. [Zahn. ..M. 
von Ankyra" (1867).] A. J. P-ä. 

Marcellus [-c'-], Marcus Claudius, roo- 
mal. konsuli ja sotapäällikkö, joka viidesti oli 
konsulina (222-208 e. Kr.) ja väsymättömästä 
tai.stelustaan gallialaisia ja puunilaisia vastaan 



45 



March— Marco Polo 



46 



sai kunnianinien ,, Rooman miekka". Gallialaiset 
hän voitti 222 Clastidiumin luona ja Hannibalin 
Nolan taistelussa 215 sekä jatkoi seur. vuosina 
taistelua puunilaisia vastaan, valloittaen 214 Sy- 
rakuusan. Venusian luona 208 hiin kaatui yli 60 
vuoden ikäisenä. M. oli harras kreikk. kirjalli- 
suuden ja taiteen ystävä. Plutarchus on kirjoit- 
tanut hänen elämäkertansa. — Rooman histo- 
riassa esiintyy jälkeenpäin kolme Marcellus-su- 
kuun kuuluvaa miestä : Marcus Claudius M.. 
Ctesarin vastustaja, jota Cicero puolusti puhees- 
saan pro Marcello; Gaius Claudius M., myös Cfe- 
sarin vastustaja, mutta myöhemmin hänen ja Oc- 
tavianuksen suuressa suosiossa: Marcus Clau- 
dius M., viimemainitun poika, Vergiliuksen ja 
Horatiuksen ylistämä mies, Augustuksen vävy. 
jonka muistolle pyhitettiin n. s. Theatrum Mar- 
celli. " E. H-l. 

March [inarhj] (unk. Morva, slaav. Morava. 
lat. Maruft), Määrin päävirta, Tonavan lisäjoki 
vas. M:n lähteet ovat lähellä Saksan rajaa Schnee- 
bergillä (1.263 m yi. merenp.) , pääsuunta eteläi- 
nen. Gödingin yläpuolelta lähtien, jonne saakka 
M. on kulkukelpoinen, se on Itävallan ja Unka- 
rin rajana. Laskee Tonavaan D6v6nyin luona 
Pozsonyin yläpuolella. Pituus 378 km. Suurim- 
mat lisäjoet: Beczva vas. ja Thaya oik. — M:n 
suupuolen ja Tonavan välissä on taajaan asuttu 
M a r c h f e 1 d i n tasanko, jonka pitiuis (Wie- 
nistä itäänpäin) on 4.5 km, leveys 30 km. Siinä on 
taisteltu monta Itävallalle tärkeää taistelua: 907 
unkarilaiset voittivat Liidvik Lapsen, 1260 Böö- 
min kuningas Ottokar voitti Bela IV: n. Unkarin 
kuninkaan, mutta joutui 26 p. elok. 1278 tap- 
piolle taistelussa keisari Rudolf Habsburgilaista 
vastaan, ja 21-22 p. toukok. sekä 5-6 p. heinäk. 
1809 siellä oli Aspernin ja Wagramin taistelut. 

E. E. K. 

Marchand [marsä'] , Jean Baptiste 
(s. 1863). ransk. sotilas ja tutkimusmatkailija, otti 
v:sta 1889 alkaen osaa Ranskan siirtomaatoi- 
mintaan Länsi- Af rikassa, määrättiin 1896 sen 
retkikunnan johtajaksi, jonka tuli tunkeutua 
Ranskan Kongosta ylisen Niilin maihin, ja siten 
tehdä mahdolliseksi vastainen yhteys Obokin ja 
Ranskan Länsi- Af rikan siirtomaitten välillä. V. 
1897 M. kulki kahdella tykkiveneellä Kongoa. 
Ubangia ja Mbomua myöten Rataihin, josta suu- 
rella vaivalla siirsi aluksensa Niiliin ja saapui 
10 p. heinäk. 1898 120 sotamiehen etunenässä Fa- 
sodaan. Tänne hän rakensi linnoituksen, vallaten 
ympäröivän alueen Ranskalle; syysk. sinne saa- 
pui myös englantilaisen Sudanin retkikunnan pääl- 
likkö Kitchener, joka vaati M: ia luopumaan Fa- 
sodasta. Käytyään Kitchenerin keralla Euroo- 
passa toimintaohjeita saamassa, M. 11 p. jouluk. 
vei joukkonsa Fa.sodasta pois. Sittemmin M. 
otti osaa boksarikapinan kukistamiseen, mutta 
erosi 1904 sotapalveluksesta, koska ei saanut lu- 
paa venäläis-japanilaisen sodan kestäessä astua 
Venäjän sotajoukon riveihin. [Poirier, „De TOu- 
banghi ä Fachoda, M. et la mission Congo-Nil".] 

E. E. K. 

Marchantia polymorpha, k e u h k o s a m- 
m a 1, maksasammaliin kuuluva, lehtimäisenä, le- 
veäliuskaisena sekovartena kasvava sammal, 
jonka sekovarren yläpinnalla näkyy sisäisestä ra- 
kenneomituisuudesta johtuva verkkomainen ku- 
vioitus. Kasvi on kaksikotinen. Siittiö- ja muna- 



pesäkkeet ja myöhemmin jälkimäisissä syntyvät 
itiöpesäkkeet ovat erityisten sekovarsialustasta 
kohoavien varsien päissä tähtimäisillä kilvillä. 
Naaraskasvin kilpi on syväliuskainen, siittiö- 
pesäkekilpi matalalovinen. Sekovarren yläpin- 
nalla syntyy maljamaisissa muodostuksissa run- 
saasti itusilmuja. Kuivattua sekovartta on ennen 
käytetty jonkunlaisena maksalääkkeenä. Laji on 
yleinen maassamme, etenkin kosteilla paikoin. 
Kuva ks. Sammalet. K. L. 

Marchesi [-ke'sij, M a t h i 1 d e, o. s. G r a u- 
mann (s. 1826), saks. laulajatar ja laulupeda- 
gogi, Nicolain ja Garcian oppilas, it. laulajan 
Salvatore M:n puoliso. M:n lauluoppijaksoa 
käytetään yleisesti. Julkaissut muistelmiansa 
,,Erinnerungen aus meinem Leben" (1877), .,Aus 
meinem Leben" (1888). /. K. 

Marchesi [marke'sij, Pompeo (1790-1858), 
it. kuvanveistäjä, Canovan oppilas. Oli Milanon 
akatemian professorina ja teki m. m. istuvan 
Goethen kuvapat.saan (1840, Frankfurtissa), Sa- 
voijin herttuan Emanuel Pliilibertin hautamer- 
kin (1843, Torinossa) ja ison uskonnollisen 
ryhmäkuvan S. Carlon kirkkoon Milanossa 
(1852). (E. R-r.) 

Marchf eld ks. March. 

Marcianus [-iä'-], F 1 a v i u s, Itä-Rooman kei- 
sari 450-457 j. Kr., jonka keisari Theodosius II :n 
kuoltua tämiln sisar Pulcheria korotti puolisok- 
seen ja valtaistuimelle. Hän esiintyi pontevasti 
Attilaa vastaan ja auttoi Länsi-Rooman keisaria 
Valentinianus III:ta torjumaan Hunnien hyök- 
käyksiä. Hänen sisällinen hallituksensa oli luja ja 
oikeamielinen. E. Hl. 

Marcion ks. M a r k i o n. 

Marcks f-rksj, Erich (s. 1861), saks. histo- 
rioitsija; v:sta 1907 professorina Hampurin tie- 
teellisessä laitoksessa; teoksia: ,,Gaspard von 
Coligny, sein Leben und das Frankreich seiner 
Zeit" (1892), ..Königin Elizabeth von England und 
ihre Zeit" (1897), „Kaiser Wilhelm I" (1897), 
..Fiirst Bismarcks Gedanken und Erinnerungen" 
(1899), laajaksi suunniteltu Bismarckin elämä- 
kerta (I, 1909), ..Manner und Zeiten" (1911). 

J. /■'. 

Marconi [-koni], Guglielmo (s. 1874), it. 
insinööri, luki aluksi Bolognan yliopistossa fy- 
siikkaa Righi'n johdolla ja 
kokeili jo samaan aikaan 
ahkerasti langattoman säh- 
kötyksen alalla, jolla lempi- 
alallaan hän sitten väsy- 
mättömällä työinnollaan 
ja kekseliäisyydellään on 
saavuttanut tuloksia, jotka 
ovat tuottaneet hänelle 
maailman maineen. Vv. 
1896-97 M. teki langatto- 
malla sähkölennättimellään 
joukon onnistuneita ko- 
keita Englannissa ja Ita- 
liassa ja on sittemmin vuo- 
sittain parannellut sitä 

m. m. keksimällä magneettisen detektorin ja rotat- 
sionioskillaattorin (vrt. Langaton sähköt- 
täminen). M. sai 1909 yhdessä F. Braunin 
kanssa Nobelin fvsiikan-palkinnon. 

U. S:u. 

Marco Polo ks. P o 1 o. 




Marconi. 



47 



Marcus Antonius — Mare 



48 




Marcus Aurelius. (Capitolium). 



Marcus Antonius ks. Antonius. 
Marcus Aurelius /-e'-/ (A n t o n i n u s) (121- 
180), Rooman keisari 161-180. Hän oli syntyisin 

ylhäisestä hispania- 
laisesta suvusta ja 
sai kasvatuksensa 
sukulaistensa, kei- 
sarien Hadrianuk- 
sen ja Antoninas 
Piuksen hovissa. 
Hänen alkuperäi- 
nen nimensä oli 
Annius Verus, 
mutta hän sai sen 
nimen, jolla hänet 
historiassa tunne- 
taan, päästyään kei- 
sari Antoninuksen 
ottopojaksi. Tämä 
nimitti hänet Cae- 
sariksi 138 ja an- 
toi hänelle puoli- 
soksi tyttärensä 
Faustinan. M. A. harrasti retorisia opintoja Cor- 
nelius Fronton (ks. t.) johdolla ja sittemmin filo- 
sofisia, omaksuen erikoise.sti stoalaisen siveysopin. 
— Toisen Antoninuksen ottopojan, Lucius V e- 
r uksen, M. A. otti hallitsijatoverikseen. Alussa 
näytti M. A:n hallitus-aika tulevan valtakun- 
nalle onnelliseksi. Britanniassa ja Reinin var- 
silla käytiin onnellisia sotia ja parthilaiset ku- 
kistettiin. Mutta Itämailta sotajoukot toivat Roo- 
maan ruton, joka koko M. A:n hallitusajan rai- 
vosi valtakunnassa. Samalla alkoivat kansain- 
vaelluksen ensimäifset enteet uhata valtakunnan 
rajaseutuja Reinin ja Tonavan varsilla. ..Marko- 
mannisodan" keisari saattoi voitolliseen päätök- 
seen 175 suojaten siten Tonavan seudut. Aasiassa 
nousi häntä vastaan kapinaan Avidius Cassius, 
mutta sai surmansa ennenkuin keisari sotajouk- 
koineen ehti perille. Tonavan seuduilla oli hänen 
poissa ollessaan syntynyt uusia rauhattomuuksia. 
joiden johdosta sota alkoi uudelleen 178 ja kesti 
M. A:n kuolemaan saakka. — M. A. oli lempeä 
ja oikeamielinen hallitsija; hän järjesti uudelleen 
Trajanuksen laitokset köyhien lasten suojaamista 
ja hoitoa varten, uudisti holhoojalaitoksen ja 
koetti lieventää ruton tuottamaa hätää. Senaat- 
tia hän piti suuressa kunniassa. Hänen jalo si- 
veellinen persoonallisuutensa kuvastuu hänen 
kreikankielisestä mietekirjastaan, 12 kirjaan jae- 
tusta teoksesta, joka sisältää hänen itsetutkistelu- 
jaan filosofian ja omantunnon valossa (julk. 
Xylander, Zurich 1558; Stich, Leipz. 1882). M. A. 
ou kuvattuna ratsun selässä Rooman Capito- 
liumilla säilyneessä veistoksessa. [Desverges, „Es- 
sai sur Marc-Auröle" (1860); Renan, „Marc- 
Aurele et la fin du monde antique" (1882) ; 
Watson, ..Life of M. A. A." (1884).] E. H-l. 

Marcus Pauli Björneburgensis, suku- 
nimeltään S a d e 1 e r u s, oli Ericus Schroderuk- 
sen pääkielimestarina ensimäisen suomen kielen 
sanakirjan teossa. Hän oli syntyisin Porista, 
tuli Oulun kappalaiseksi 1636, kirkkoherraksi 
1647. Sopimattoman käytöksensä vuoksi hänet 
erotettiin papinvirasta 1655. [E. N. Setälä, »Kir- 
jailija-albumi" (1898).] H. O. 

Mardellit ovat mataloita, 2-5 m:n levyisiä 
kuoppia, joita joko yksikseen tai ryhmissä tava- 



taan metsissä ja tasangoilla Keski-Euroopassa, 
varsinkin Lothringenissa. Toiset ovat luonnon- 
muodostuksia, toiset osaksi tai kokonaan ihmis- 
ten kaivamia. Useat lienevät olleet vesisäiliöitä 
karjaa varten, toiset taas jonkinlaisia kellareji 
tai puoliksi maanalaisia asumuksia. Vaikka niitä 
ou useita kaivettu, ovat löydöt niistä niukat. 
Lothringenin mardelleista on tavattu esineitä 
roomalaisajalta, Pohjois-Saksasta kansainvaelluk- 
sen ajalta. A. M. T. 

Mardonios [-do'-J (muin.-pers. Mardaniya, lat. 
Mardonius) . pers. sotapäällikkö. Gobryaan poika, 
Dareios I:n sisarenpoika ja vävy, lähetettiin 492 
e. Kr. mukanaan mahtava sekä maa- että meri- 
voima Kreikkaa vastaan. Mutta suuren osan lai- 
vastoa tuhosi myrsky Athos-niemen ääressä, ja 
M:n johtamalle maasotajoukolle tuottivat tap- 
pioita Traakian asukkaat. Ja vaikka hänen on- 
nistuikin vahvistaa Persian valtaa Traakiassa ja 
kukistaa Makedonia, niin hän kuitenkin katsoi 
parhaaksi palata Aasiaan. Kserkseen päästyä hal- 
litukseen kerrotaan M:n olleen niitä, jotka in- 
nokkaimmin kehoittivat häntä tekemään uuden 
sotaretken Kreikkaan, jonka käskynhaltijaksihan 
itse toivoi pääsevänsä. Ja kun Kserkses 480 e. Kr. 
alkoi sodan, oli M. yhtenä maa-armeian ylipäälli- 
köistä. Salamiin taistelun jälkeen peräytyessään 
suurkuningas jätti M:n 300,000 miehen suurui- 
sen sotajoukon etunenään saattamaan Kreikan 
valtaansa. Talvehdittuaan Thessaliassa ja tur- 
haan koetettuaan hyvällä taivuttaa ateenalaisia 
puolelleen hän keväällä 479 e. Kr. marssi Keski- 
Kreikan halki Ateenaan, joka siten toistamiseen 
joutui persialaisten käsiin. Vielä kerran tulok- 
setta uudistettuaan Salamiiseen siirtyneille atee- 
nalaisille ehdotuksensa hän poltti Ateenan, jonka 
jälkeen hän vetäytyi Boiotiaan. Siellä suoritet- 
tiin elokuussa 479 e. Kr. M:n johtamien persia- 
laisten ja yhdistyneitten kreikkalaisten sotavoi- 
mien välillä Plataian luona taistelu, missä hän 
sai surmansa. E. R-n. 

Marduk, V:ssa T:ssa M e r o d a k h, oli Eridun 
kaupungissa palveltu sumerilainen auringon- 
jumala L.auringonhärkä"), sittemmin Babylonin 
paikallis jumala, jota edusti suurin kiertotähti 
Jupiter ja jolla oli kunnianimi Bel (., herra"). 
Kun Babylon Hammurapi-dynastian aikana tuli 
?eemiläisen maailmanvallan pääkaupungiksi, ko- 
hotettiin M. ylimmäksi jumalaksi, jolle siirret- 
tiin usean muun jumalan ominaisuudet ja tehtä- 
vät. M. oli luoja (ks. E n u m a e 1 i s) , maailman 
hallitsija, ,, herrain herra, kuningasten kuningas", 
,;elämän herra", pelastaja, auttaja ja kohtalojen 
määrääjä. M:n temppeli oli Esagil (ks. B a b e- 
1 i n torni). Kevätpäiväntasauksen aikaan Baby- 
lonissa vietetty uudenvuodenjuhla oli omistettu 
M: lie. K. T-t. 

Mare flat.. = meri). M. ^ g e u m, Aigeian-meri. 
— M. Africum, Välimeri Afrikan ja Sisilian 
välillä. — M. B a 1 e a r i c u m. Välimeri Balea- 
rien ja Espanjan välillä. — M. B a 1 1 i c u m, Itä- 
meri. — M. B r i t a n n i c u m. Kanaali. — M. 
Carpathium, Välimeri Kreetan ja Rhodoksen 
välillä. — M. C a s p i c u m, Kaspian-meri. — 
M. Creticum, Välimeri Kreetan ja Kykladien 
välillä. — M. E r y t h r se u m, Punainen-meri. — 
M. G e r m a n i c u m, Pohjanmeri. — M. H y r- 
canum, Kaspian-meri. — M. I c a r i u m, Väli- 
meri Rhodoksen ja Khioksen välillä. — M. I n- 



49 



Mare clausum— Marey 



50 



feriium, Tyrrhenan-meri. — M. I n t e r n u m, 
Viilimeri. — M. I v e r n i c u m, Irlannin-meri. — 
^1. L i g u r e, Ligurian-meri. — M. M e d i t e r r a- 
n e u m, Välimeri. — M. Myrtoum, Välimeri 
Kykliidien ja Peloponnesoksen välillä. — M. P a- 
■c i f i c u m, Iso valtameri. — M. S i c u 1 u m, Väli- 
meri Sisiliasta itään. — M. Suebicum, Itä- 
meri. — M. Superum, Adrian-meri. — M. T u s- 
c u m 1. M. Tyrrhenum, Tyrrhenan-meri. — 
M. clausum ks. t. 

Mare clausum (lat. ; ransk. mer fermee, engl. 
enclosed sca. .saks. geschlossenes Meer, nationaies 
Meer), sellainen meren osa, jota kaikilta puolin 
ympäröi yhden ainoan valtion alue, ja jonka 
suuta (s. o. sitä kohtaa, missä „sisämeri yhtyy 
aavaan mereen) viimeksi mainittu valtio voipi 
aseellisesti hallita, ja tarvittaessa estää vieraita 
laivoja sinne tulemasta. Jos molemmat maini- 
tut edellytykset ovat olemassa, kuuluu vesialue 
rantavaltion valtioalueeseen eikä, kuten meri 
yleensä, ole n. s. vapaata merta. „Maria clausa" 
ovat siis esim. Zuydersee Hollannissa, Stettinin- 
lahti. Riian-lahti, Asovan-meri. mutta ei Musta- 
meri, koska sen rannat eivät kuulu yhdelle ai- 
noalle valtiolle. 

E. E. 

Marees f-'<?'7> Hans von (1837-87), saks. 
taidemaalari; opiskeli Berliinissä Steffeckin joh- 
dolla ja 1856-64 Munchenissä, oleskeli senjälkeen 
Italiassa, Espanjassa, Ranskassa ja Saksassa, 
kunnes v:sta 1873 alkaen eli syrjään vetäyty- 
neenä enimmäkseen Napoli'ssa ja Roomassa. 
M. maalasi aluksi muotokuvia ja realistisia 
ratsuväkeä ja hevosia esittäviä tauluja sekä teki 
jäljennöksiä Tizianin, Rafaelin ja Velasquezin 
teoksista. Italiassa hänen maalaustapansa koko- 
naan muuttui, tullen koristeelliseksi, yksinomaan 
maalaukselliseksi värinkäsittelyksi, johon hänellä 
oli enemmän taipumusta kuin kellään hänen 
aikansa saks. taiteilijalla, ja monumentaaliseksi 
tyylittelyksi, jossa hän pyrki klassilliseen yksin- 
kertaisuuteen ja miltei primitiiviseen tyypillisyy- 
teen, tavoittaessaan ihmismuodoissaan ja koko 
sommittelussaan lain-alaista, aivankuin rakennus- 
taiteellista säännönmukaisuutta. Taiteella ei M:n 
mielestä ollut muuta päämäärää kuin oma it- 
sensä, jonka vuoksi hän ei välittänyt mieltä- 
kiinnittävästä aihesisällyksestä, vaan esitti maa- 
lauksissaan enimmäkseen vain alastomia henkilö- 
kuvia mitä yksinkertaisimmissa maisemissa. Sak- 
san taiteessa M. tavallaan vastaa Puvis de Cha- 
vannes'ia, joskin häneltä kokonaan puuttuu tä- 
män rau.sk. mestarin rauhallinen selvyys ja tek- 
nillinen taito. Ainoastaan kerran (Napoli'n eläin- 
tieteellisen aseman freskosarjassa, 1873) M. sai 
suorittaa luonteelleen parhaiten soveltuvan monu- 
mentaalisen maalauksen. Muuten hän tuotannos- 
saan ei yleensä päässyt nerokasta kokeilemista 
pitemmälle. Vailla aikalaistensa ymmärtämystä 
hän jäi yksinäiseksi ihanteentavoittelijaksi, uuden- 
aikaisten pyrkimysten uranuurtajaksi, jonka vai- 
kutus on ollut tuntuva Sak.san myöhemmässä tai- 
teessa. M:n useimmat maalaukset ovat kootut 
Miinchenin lähellä olevaan Schleissheimin linnan 
galleriaan. [C. Fiedler, „H. v. M." (1889), v. Pi- 
•doll, ,,Aus dem Werkstatt eines Kiin-stlers" (1890), 
Schubring, „v. M." (1904), Meier-Graefe, .,H. v. M." 
(1909-10) ja B. Hartvvig, ,,Mar6es Fresken in 
Neapel" (1909),] E. R-r. 



Marekaniitti on läpinäkyvä obsidiaanin tapai- 
nen vulkaaninen lasi. ks. Laava. 

Maremmit (it. Maremme < lat. Tnaritima = 
ranta-), Italian länsirannikolla olevat epäterveel 
liset rämeseudut Magra-joesta Volturnon .suulle. 
Ahtaammassa merkityksessä M :11a tarkoitetaan 
Toscanassa, Cecina- ja Fiora-jokien välissä olevia 
rämeitä; tästä n. 2,600 km= käsittävästä alueesta 
on n. '/i2 varsinaista rämemaata. Etruskien ja 
volskien aikana tämä alue oli taajaan asuttua 
ja hyvin viljeltyä, roomalaisaikana jo varakkaam- 
mat muuttivat kesän ajaksi M:lta malariaa pa- 
koon, keskiajalla seutu yhä enemmän rappeutui, 
metsä hävitettiin, viemärikanavien hoito laimin- 
lyötiin kokonaan ja siitä tuli melkein asumaton, 
malarian hävittämä erämaa. Toscanan hallitsija 
Leopold II ryhtyi 1828 kuivauttamaan rämeitä, 
täyttämään vesiperäisiä paikkoja ja palstoitta- 
maan maata. Työtä on sittemmin jatkettu erin- 
omaisella menestyksellä, malarian tuhot ovat su- 
pistuneet ja kaupunkeja on syntynyt entisten 
raunioille. Rautatie kulkee M:n halki. E. E. K. 

Marengo, Piemontissa, kaakkoiseen päin Ales- 
sandriasta oleva kylä, jossa kesäk. 14 p. 1800 
kenraali Bonaparten johtamat ranskalaiset 
(28,000) voittivat kenraali Melasin komentamat 
itävaltalaiset (31,000). Voittajain mieshukka 
28,6 %, voitettujen 35,4 %. Taktillinen arvo 1,2. 

-Iskm-. 

Marenki (ransk. maringue) , munanvalkuais- 
vaahto, munaserukka, vispilöidystä ja sokerilla sa- 
keaksi tehdystä munanvalkuaisesta valmistettu 
leivos. 

Marenzio [-e'ntsio], Luca (n. 1550-99), it. 
madrigaalisäveltäjä. Oli useita vuosia Puolan ku- 
ninkaan Sigismund III: n palveluksessa, josta 
siirtyi 1595 Roomaan, paavillisen kappelin urku- 
riksi. M:n aikalaiset nimittivät häntä ..suloi- 
simmaksi joutseneksi". Sävellystyylissään hän 
käytti rohkeasti kromaattisia muunnoksia. 

/. K. 

Mareografi ks. L i m n i g r a f i. 

Maret [->'(''], Hugues Bernard (1763- 
1839), Bassanon herttua, ransk. valtiomies; alku- 
jaan asianajaja; alkoi 1789 julkaista peru.stas- 
lakia säätävän kansalliskokouk.sen keskusteluja 
„Bulletin de Tassembl^e nationale" ja sam. v. leh- 
teä ,,Moniteur universel"; tuli 1792 virkamie- 
heksi ulkoasiainministeristöön ja kävi lähetti- 
läänä Englannissa; määrättiin 1793 lähettilääksi 
Napoliin, mutta joutui matkalla itävaltalaisten 
käsiin ja pääsi vapaaksi vasta 1795. Brumairen 
vallankumouksen jälkeen M. tuli 1799 konsulien 
sihteeriksi ja keisarivallan perustamisen jälkeen 
1804 valtiosihteeriksi. Hän seurasi Napoleonia 
hänen sotaretkillään ja laati hänen julistuksensa 
ja ohjesääntönsä y. m. ollen hänen kaikkien 
hankkeidensa perillä; oli 1811-13 ulkoasiain- 
ministerinä, 1815 satapäiväisen keisarivallan ai- 
kana sisäasiainministerinä: oltuaan 1815-20 maan- 
paossa pääsi takaisin Ranskaan ja tuli 1831 paa- 
riksi; v:sta 1803 Ranskan akatemian jäsen. 
[Ernouf, ,,M., duc de Bassano".] 

Marey [-re'J, fitienne Jules (1830-1904), 
ransk. fysiologi, tuli 1867 Flourens'in jälkeläi- 
seksi College de Franceen. M. työskenteli innolla 
graafillisen esityksen kehittämiseksi kaikilla fy- 
siologian aloilla. Erittäinkin on mainittava hä- 
nen erinomainen menettelytapansa elimistössä ta- 



51 



Margareeta 



52 



pahtuvien liikkeitten havainnollisiksi tekemiseksi 
ilmasiirron avulla, ja hänen keksimänsä kone 
valtimon tutkimiseksi (sfygmografij sekä vielä 
silmänräpäysvalokuvaamisen käyttäminen graafil- 
lisessa tarkoituksessa. Tärkeimmät hänen teok- 
sistaan ovat „Recherches sur la circulation du 
sang" (IS59). ..Du mouvement dans les foactions 
de la vie" (1868), ..La machine animale. Loco- 
motion terrestre et aerienne" (1873), ,,La methode 
graphique" (1878), „La circulation du sang" 
(1881) ja ,,Le voi des oiseaux" (1889). Hänen 
laboratorissaan tehdyt tutkimukset ovat julkais- , 
tut nimellä ..Physiologie experimentale. Travaux 
du laboratoire" (4 nid.. 1875-79) . Boulognessa 
Pariisin lähellä on ^I:n nimeä kantava labora- 
tori kokeellisen fysiologian metodien tutkimista ! 
varten (In.stitut Marey). E. Th-n. 

Margareeta (engl. Margaret) A n j o u 1 a i- 
uen (1430-82), Englannin kuningatar, Ren6n. 
Ar.jou'n herttuan (ja Napoli'n sekä Jeru.salemin 
nimikuninkaan) tytär, Henrik VI:n puoliso v:sta 
144.5. Ollen lahjakas, kaunis ja vallanhimoinen 
M. pääsi suureen vaikutukseen heikon, lopulta 
mielipuolen miehensä aikana: ulkomaalaisena hän 
kuitenkin myös sai paljon vihollisia. Valtion- 
hoitajan Gloucesterin herttuan kukistuksen jäl- 
keen 1447 M. johti hallitusta ensin yhdessä Suf- 
folkin herttuan, sitten v:sta 1550 suosikkinsa So- 
mersetin herttuan kanssa: joutui sen johdosta vi- 
hollisiin väleihin York-suvun kanssa ja myötävai- 
kutti Ruusujen sodan puhkeamiseen. Siinä M. 
suurella tarmolla puolusti miehensä ja poikansa, 
prinssi Edvardin oikeuksia, mutta osoitti myös 
vihollisiansa kohtaan leppymättömyyttä. M:n täy- 
tyi ensin paeta Skotlantiin, mutta hänen puolue 
Iäisensä saivat Wakefieldin taistelussa voiton 
Rikard Yorkilaisesta: itse hän voitti St. Alban- 
sin luona 1461 Warwickin kreivin. Lancasterin 
puolueen kärsimän Towtonin tappion jälkeen sam. 
V. M. pakeni Ranskaan. Ludvik XI: n luo. V. 1463 
M. teki poikineen hyökkäyksen Xorthumberlan- 
diin. mutta ei saanut mitään aikaan ja palasi 
Ranskaan. Sopi entisen vihollisensa Warwickin 
kanssa ja astui, sittenkuin Henrik VI jälleen oli 
korotettu valtaistuimelle, vielä kerran poikineen 
maihin Englannissa 1471. mutta sam. p:nä Lan- 
casterin puolue täydellisesti voitettiin Barnetin 
luona. M. itse menetti Tewke.sburyn taistelun 
sam. V. ja joutui Edvard IV: n käsiin. Hänen poi- 
kansa surmattiin, ja hänen miehensä murhattiin 
vankeudessa. Vasta 1476 M. sai palata Ranskaan. 
[Hookham. .,Life of Margaret of Anjou".] 

G. R. 

Margareeta (saks. Margarete) , Itävallan 
ruhtinattaria. 

1. M. Itävaltalainen (1480-1530). Alanko- 
maiden käskynhaltijatar, arkkiherttua (sittemmin 
keisari) Maksimilianin ja Burgundin Marian ty- 
tär. Oli määrätty Ranskan dauphin'in (sittemmin 
Kaarle VIII:n) puolisoksi, mutta tämä hylkäsi 
hänet naiden sen sijaan Anna Bretagnelaisen. 
M. naitettiin E.spanjan kruununprinssille Juha- 
nalle ja tämän kuoltua Savoijin herttualle Filibert 
II:lle. Maksimilian jätti M:lle 1507 Alankomai- 
den hallinnon sekä poikansa Filip Kauniin las- 
ten, Kaarlen ja Marian, kasvatuksen, jotka toi- 
met M. suoritti menestyksellä hoitaen hallintoa 
vielä veljenpoikansa Kaarlen tultua täysi-ikäiseksi. 
Mvötävaikutti Cambrai'n liiton syntvmi.seen 



1508 sekä saman kaupungin mukaan nimitetyn 
rauhan tekoon 1529. Jätti jälkeensä kirjallisia 
tuotteita, (m. m. kirjeenvaihtoa), suosi suuresti 
taiteita. [Quinsonas, ,,Materiaux pour servir ä 
rhistoire de Marguerite d'Autriche"]. 

2. M. Te r es ia (1651-73), Saksan keisarinna. 
Espanjan Filip IV: n tytär ja keisari LeopoldI:n 
puoliso tämän eusimäisessä aviossa. Hän jätti oi- 
keutensa Espanjan kruunuun puolisollensa, joka 
sittemmin koetti saattaa ne voimaan Espanjan 
perimyssodassa. G. R. 

Margareeta (1522-86), Par m an herttuatar. 
Alankomaiden käskynhaltijatar: keisari Kaarle 
V:n äpärätytär: hänen äitinsä Jeanne van der 
Gheinst oli alhaista säätyä. M. syntyi ja kasva- 
tettiin Alankomaissa; naitettiin ensin Alessandro 
dei Medici'lle. joka murhattiin 1537, ja sitten 
Oltavio Farneselle, Parman ja Piacenzan hert- 
tualle. Viimemainitusta avioliitosta, joka ei ol- 
lut onnellinen, syntyi kuuluisa sotapäällikkö Ales- 
sandro Farnese. Filip II määräsi 1559 M: n, joka 
oli perehtynyt Alankomaiden oloihin, hoitamaan 
niiden hallintoa maaherrana. Vaikka M. olikin 
miehekäs ja jotenkin kykenevä, ei tehtävä ollut 
helppo, ko.ska maassa vallitsi paljon tyytymättö- 
myyttä. Alussa Granvella oli M :n neuvonantajana, 
kunnes hänet käskynhaltijattaren pyynnöstä ero- 
tettiin 1564. M. ylläpiti pääasiassa Espanjan 
sortovaltaista hallitusjärjestelmää koettaen sitä 
kuitenkin hiukan lieventää. Olot kehittyivät yhä 
levottomammiksi, ja kun Alban herttua 1567 saa- 
pui Alankomaihin varustettuna oikeuksilla, jotka 
tekivät M:n oman vallan tyhjäksi, pyysi tämä 
eronsa ja lähti pois maasta. Myöhemmin. 1580 
M. vielä kerran Filipin pyynnöstä saapui Alanko- 
maihin hoitaakseen hallintoa yhdessä poikansa 
kanssa, mutta tämä ei siihen suostunut, ja M. 
poistui jonkun ajan jälkeen. Hänen kirjeenvaih- 
tonsa F lip II :n kanssa on julkaissut m. m. Ga- 
chard 1867-81. [Rachfahl. „M. von Parma. Statt- 
halterin der Xiederlande".] G. R. 

Margareeta (ransk. Marguerite), ranska- 
laisia ruhtinattaria. 

1. M. d'Angouleme (1492-1549) (Valoi.s- 
OrlöansMn sukuhaaraa). Alencon'in herttuatar ja 
sittemmin Navarran kuningatar, Orl6ans'in Kaar- 
len ja Louisa Savoijilaisen tytär, Frans I:n sisar. 
M. sai oppineen kasvatuksen, oli lahjakas sekä 
luonteeltaan rakastettava. Naitettiin ensin Alen- 
gon'in herttualle Kaarlelle ja tämän kuoltua Na- 
varran kuninkaalle. Henrik II:lle d'Albret'lle; 
hänen tyttärensä oli Johanna d'Albret, Henrik 
IV: n äiti. M. suojeli kirjailijoita (esim. Clement 
Marofta) ja taiteilijoita: suosi mystillis-uskon- 
nollista suuntaa ja kallistui uskonpuhdistukseen 
liittymättä kuitenkaan siihen julkisesti: koetti 
vaikuttaa veljeensä kerettiläisvainojen lieventä- 
miseksi. M. jätti jälkeensä useita sekä .suorasanai- 
sia että runoteoksia: tunnetuin on Boccaccion ,.De- 
camerone"n malliin kirjoitettu ,,Heptam6ron des 
nouvelles" (julk. ensi kerran 1559) : tässä sivis- 
tyshistoriallisesti arvokkaassa teoksessa ilmenee 
sen ajan kevytmielinen henki, vaikka M. it-se oli- 
kin elämältään moitteeton. Hänen kirjeensä jul- 
kaistiin 1841-42. hänen kootut teoksensa 1852. 
[Courtault, ,, Marguerite de Navarre"]. 

2. M. (Margot) (1553-1615), Navarran ja 
sittemmin Ranskan kuningatar (Valois-0rl6ans'in 
sukuhaaraa), Henrik II: n ja Katariina dei Medi- 



53 



Margareeta — Margariini 



54 




ci'n nuorin tytär, sai hyvän kasvatuksen ja he- 
rätti huomiota kauneudellaan sekä miellyttävällä 
käytöksellään, mutta myös kevytmielisyydellään. 
Naitettiin 1572 Henrik Navarralaiselle hugenot- 
tien ja katolilaisten .sovittamisen tarkoituksessa, 
mutta kohta häitten jälkeen seurasivat Pärttylin 
yön murhat (..Pariisin verihäät"). Miehestään 
M. eli enimmiten erillään, kauan aikaa vartioi- 
tuna eräässä Auvergnen linnassa: 1599 heidän 
avioliittonsa purettiin. ^Myöhemmin M. sai pa- 
lata Pariisiin, missä hän eli kirjailijain ja oppi- 
neiden seurassa. Häneltä on säilynyt muistelmia, 
kirjeitä ja runoja. M:aan sammui Valois-suku. 

G. R. 
Margareeta, Ruotsin kuningattaria. 

1. M. (k. 1341), v:sta 1298 kuningas Birger 
Maununpojan puoliso, oli Tanskan kuninkaan Ee- 
rik Klippingin tytär. Hänen kerrotaan yllyttä- 
neen puolisonsa ottamaan veljensä, herttuat, van- 
giksi. V. 1318 hän kruununsa menettäneen Bir- 
gerin kanssa pakeni Tanskaan. 

2. M. (1353-1412). Ruotsin, Tanskan ja Nor- 
jan hallitsija, Tan.skan kuninkaan Valdemar At- 

terdagin tytär, kihlat- 
tiin jo 6-vuotisena 
^launu Eerikinpojan 
nuoremmalle pojalle. 

Norjan kuninkaalle 
Haakonille iks. t.) ja 
lieidän häänsä vietet- 
tiin keväällä 1363. Nai- 
misliitto oli kuitenkin 
vastenmielinen Ruotsin 
ylimyksille ja yhtenä 
syynä Maunun ja Haa- 
konin karkoitukseen 
Ruotsista. Isänsä kuoltua 1375 M. poikansa Ola- 
vin holhoojana tuli Tanskan hallitsijaksi ja Haa- 
konin kuollessa 1380 hän samalla tapaa sai Nor- 
jan hallituksen käsiinsä. Kun sitten Olavi 1387 
ainoastaan 16 vuoden iässä kuoli, tunnustettiin 
M. omassa nimessään Tanskan ja Norjan hallitsi- 
jaksi, ja seur. v. Ruotsin jälleen kapinaan nous- 
seet ylimykset tarjosivat liänelle myöskin Ruot- 
sin kruunun. Kuningas Albrekt voitettiin 1389 
ja joutui itse vangiksi Falköpingin luona, ja näin 
M. tuli kaikkien kolmen Pohjoismaan valtiaaksi. 
M. oli jäntevä ja viisas kuningatar. Hänen py- 
rinnökseen tuli nyt tehdä satunnaisesti syntynyt 
yhteys Pohjoismaiden välillä pysyväiseksi. Hä- 
nen onnistuikin saada sukulaisensa, sisarentyttä- 
rensä poika, Eerik Pommerilainen tunnu.stetuksi 
seuraajaksensa kaikissa maissa, ja Kalmarin ko- 
kouksessa kesällä 1397 laadittiin .sopimuskirja, 
jonka pit tulla perustukseksi kolmen Pohjoismaan 
pysyvälle yhdistykselle eli unionille (ks. Kalm a- 
rin unioni). Niin kauan kuin M. eli, hallitsi 
hän pontevasti ja ilman vastarintaa kolmes.sa val- 
takunnassaan. Ylimj^stöä ja mahtavaa papi-stoa 
hän tiesi pitää aisoissa ja säilyttää heidän kan- 
natu.stansa huolimatta siitä että toimeenpantiin 
heitäkin koskeva tilusten reduktsioni. Ruotsissa 
kyllä jo hänen aikanansa joku tanskalainen ase- 
tettiin linnanhaltijaksi. mutta ne olivat kuiten- 
kin poikkeustapauksia. M. kuoli 28 p. lokak. 1412 
äkkiä laivallaan Flensborgin satamassa Etelä- 
Tanskassa, jonne hän oli tullut likemmältä seura- 
taksensa sitä sotaa, joka Slesvigin omistamisesta 
oli syttynyt Holsteinin kreivejä vastaan. 



Kuningatar Margareetan kuva 

hänen ruumisarkustaan Ros- 

kilden tuomiokirkossa 

(v:lta 1423). 



3. M. (n. 1515-511, Kustaa Vaasan puoliso, Tuk- 
holman verilöylyssä 1520 mestatun valtaneuvos 
Eerik Abrahaminpoika L e j o n h u f v u d i n ja 
Ebba Eerikintytär Vasen tytär, kerrotaan olleen 
kihloissa Svante Sturen kanssa, kun Kustaa Vaasa 
ensimäisen puoli.sonsa kuoltua kiinnitti huomion.sa 
häneen ja valitsi hänet puolisok.seen. Häät vie- 
tettiin 1 p. lokak. 1536. M. oli luonteeltaan lem- 
peä ja vaikutti usein lauhduttaen Ku.staan anka- 
raan mieleen. Avioliitto tuli onnelli.seksi ja siitä 
syntyi viisi poikaa ja viisi tytärtä, niiden jou- 
kossa sittemmin kuninkaat Juhana III ja Kaarle 
IX. K. G. 

Margareeta, Tanskan kuningatar, ks. M a r- 
gareeta. Ruotsin kuningattaria 2. 

Margareeta, lappalaisten käännyttämistä har- 
rastava lappalaisnainen kuningatar Margaree- 
tan ajoilta. Kristityksi tultuaan M. luuli näyssä 
saaneensa käskyn vaikuttaa evankeliumin levittä- 
miseksi kansansa keskuuteen ja käytti koko elä- 
mänsä taivuttaak.seen Skandinaavian maiden ruh- 
tinaita, piispoja ja muita vaikutusvaltaisia hen- 
kilöitä tämän asian edistämiseen. V. 1389 hän sai 
kuningatar Margareetalta ja Lundin arkkipiis- 
palta lappalaisille osoitetun kirjeen, jossa tehtiin 
selkoa kristinuskon perustotuuksista sekä kehoi- 
tettiin Upsalan arkkipiispaa ja Kor.sholman vou- 
tia tekemään voitavansa lappalaisten käännyttä- 
miseksi. Samantapaisia kirjelmiä M. .sai vallan- 
pitäjiltä vielä myöhemminkin, mutta enempiin 
toimenpiteisiin ei näy rj^ulytyn ennenkuin 1419. 
jolloin eräs Toste niminen pappi lähetettiin työs- 
kentelemään lappalaisten |)ariin. Hänenkin työn^^ä 
lienee jäänyt vähille tuloksille, sillä pirkkalaiset, 
jotka kantoivat lappalaisilta veroa, vastustivat 
heidän käännyttämistään, vrt. Lappalaiset, 
palsta 570. A. J. F-ä. 

Margareeta F r i d k u 1 1 a. oli Ruotsin kunin- 
kaan Inge vanhemman tytär. Siinä rauhankokouk- 
sessa, minkä Inge, Norjan kuningas Maunu Bar- 
fod ja Tanskan kuningas Eerik Ejegod kesällä 
1101 pitivät Kunghällassa, lopettaaksensa Ruot- 
sin ja Norjan välillä raivonneen sodan, kihlattiin 
M. Maunulle, ja sai tästä syystä nimensä ..Frid- 
kulla" fs. o. rauhanimpi). Maunu Barfodin kuol- 
tua jo 1103, hän meni uudestaan naimisiin Tans- 
kan kuninkaan Niilo Sveninpojan kanssa, joka 
kuoli 1134. K. G. 

Margariini (kreik. ma /-^röro)? = helmi), keino- 
telcoinen voi. alkuaan 1870 ransk. kemistin, 
M§ge-]Mouriös'n, keksimä voimainen rasvasekoi- 
tus, joka tehtiin pääasiallisesti naudantalista (oleo- 
margariinista) kirnuamalla maidossa. Nykyi- 
.sin käytetään raaka-aineena m:n valmistukseen 
enimmäkseen sianrasvaa (neutral lard). puuvil- 
lan, seesamin. maapähkinän, ja palmunsiemen- 
ten sekä kookospähkinän öljyjä. Eri maiden 
viimeaikaisessa lainsäädännö.ssäkin ilmenee 
yleensä se mielipide, että m :11a on käsitettävä 
kaikkia keinotekoisia voinvastikkeita, jotka ei- 
vät ole valmistetut yksinomaan puhtaasta mai- 
don rasva.sta. Hyvä m. on läheise.*ti luonnollisen 
voin näköistä ja makui.sta : erotus on kuitenkin 
helppo huomata kemiallisesti tutkimalla. M. on 
ravintona liyvin sulavaa ja hinnaltaan huokeam- 
paa kuin luonnollinen voi. Jos sen valmi.stusta 
laillisesti tarkoin valvotaan, ettei raaka-aineeksi 
voida käyttää terveydelle vahingollisia rasvoja 
ja että se tehdään puhtaissa oloissa, niin sillä on 



55 



Margariinijuusto— Maria 



56 



suuri merkitys varuttomampain kansankerrosten 
taloudessa. Niinpä oi; 1911 esim. Tanskassa m:n 
kulutus 37,9 milj. kg ja Isossa-Britanniassa n. 
154 milj. kg. Suomessa sen käyttö on vasta hil- 
jan alkanut. Meillä on m:n valmistus ollut kiel- 
letty v:n 1888 laissa, joka samalla määrää m: He 
94 mk. tuontitullia 100 kg:lta, mikä hinnan ko- 
rotus tekee sen tuonnin mahdottomaksi. Tästä 
huolimatta valmistetaan nykyään Suomessa mo- 
nessa tehtaassa kasviöljyistä keinotekoista voita 
„kasvivoin" nimellä; sanotun vanhentuneen lain 
nojalla ei tätä ole katsottu voitavan tulkita 
m:ksi. Eduskuntamme on kyllä laatinut uuden 
m.-lain, mutta hallituksen vahvistusta ei sille ole 
vielä saatu. Siihen on sovellettu myös määräyk- 
set kasvivoin valmistuksesta ja tarkastuksesta. 

E. V. K. 

Margariinijuusto, margariinirasvalla sekoite- 
tusta kuoritusta maidosta tehty juusto. V. 1878 
se tuli ensin käytäntöön Ameriikassa. Erityisellä 
koneella (emulsorilla) sekoitetaan rasva maitoon, 
josta sitten juusto juoksutetaan tavalliseen ta- 
paan. E. V. K. 

Margariitti 1. k a 1 k k i k i i 1 1 e, kiilteen nä- 
köinen, vaaleanvärinen kivennäinen. Kokoomus 
H2CaAl4Si20i2. Eroaa kiilteestä siinä, että lohko- 
suomut ovat hauraita, ja kloriitista vaaleamman 
värinsä puolesta. On korundin ja smirkelin 
säännöllinen seuralainen. P. E. 

Margarita [-i'-J, saari Karaibin-meressä, Ve- 
netsuelan pohjoisrannikolla; 1,150 km", n. 40,U00 
as., joista yli puolet puhdasverisiä tai sekorotui- 
sia intiaaneja. M. on kaksiosainen, kapea kan- 
nas välillä, maaperältään vuorinen, sisäosan laak- 
sot ovat hedelmälliset, sopivat karjanhoidolle. 
Asukkaitten päätoimena on kalastus ja suolan 
valmistus. Olkihatut ovat huomattavia naisten 
kotiteollisuuden tuotteita. Helmenpyynti, josta 
M. on saanut nimensä, on vähäpätöinen. — Pää- 
kaupunki on Asunciön. — M:n löysi Kolumbus 
1498. E. E. K. 

Margaux [-gö'], kylä Ranskassa, Gironden de- 
partementissa, Gironden vas. rannalla 28 km Bor- 
deaux'sta. M:sta saadaan useita tunnettuja viini- 
lajeja, joista kuuluisin nimeltään Chäteau-M. 

Margelan (myös Marghilan). 1. Novyi M. 
(Uusi M.), Venäjän Turkestanissa, Ferganan ku- 
vernementin pääkaupunki; 8,977 as. (1897); 
keski-aas. rautatien varrella; epäterveellisellä, 
kuivalla (v :ssa sataa 138 mm) arolla, jonka 
halki on johdettu pari kastelukanavaa Mahi- 
mardan-joesta. Per. Kokandin kaanikunnan 
kukistuttua 1876; kadut leveät, suorat. — 2. 
S t a r y i M. (Vanha M.) kaupunki Ferga- 
nassa 16 km edellämainitusta luoteeseen; 46,432 
as. (1908), melkein kaikki muhamettilaisia, enem- 
mistö sartteja ja tadzikeja. Staryi M:ia ympä- 
röi vanha muuri, siinä on useita moskeioja, pari 
koulua; sekalaista teollisuutta. — Staryi M. oli 
olemassa jo 700-luvulla. E. E. K. 

Marggraf, Andreas Sigismund (1709- 
82), saks. kemisti, Berliinin tiedeakatemian labo- 
ratorin esimies, oli aikansa etevimpiä kemistejä 
Saksassa. Hän osoitti m. m. alunamaan ja mag- 
nesian omituisuudet ja erotti molemmat erityi- 
siksi kem. maalajeiksi. Hän keksi sokerin esiin- 
tymisen valkojuurikkaassa (1745) ja menettely- 
tavan sen valmistamiseksi tästä kasvista. 

Edv. H). 



Margiane [-iä'-], maakunta muin. Baktriassa, 
Margus-(nyk. Murgab-) joen molemmin puolin; 
sen pääkaupunki oli Antiokhos I:n perustama 
Antiokhia M., jonka rauniot ovat lähellä nyk. 
Merviä. 

Marginaali (lat. mar^fo = reuna) , kirjoittama- 
ton tai painamaton kirjoitetun tai painetun sivun 
reuna. — Kahden rahamäärän välinen ero, mikä 
takaa vakuuden tappiota va-staan tai mahdollisuu- 
den voittoon. Siis esim. arvopaperien kurssiarvon 
ja sitä vastaan myönnetyn velan välinen ero; 
sisään- ja uloslainauskoron välinen ero. Pörssi- 
asioissa m. on se summa, joka talletetaan sopi- 
muksen täyttämisen vakuudeksi. 

Margitsziget [-sigätj ks. Budapest, palsta 
1313. 

Marguerite [margri't], Margareeta nimen 
ransk. muoto. 

Marhaminta ks. Valjaat. 

Marheineke [-hn'i-], Philip Konrad (1780- 
1846), saks. teologi, edustaa jumaluusopissa 
Hegelin filosofiaa, toimi professorina Berliinin 
yliopistossa. Hänen teoksistaan on tärkein 
„Grundlehren der chr. Dogmatik" (1819). 

E. K-a. 

Marholm, L a u r a ks. Hansson, Ola. 

Maria (hepr. mirjam = katkera) , usean Raama- 
tussa mainitun naisen nimi. Näistä mainitta- 
koon: 1. Neitsyt Maria, Jeesuksen äiti, ka- 
tolisen kirkon kielessä Beata virgo, pyhä neit- 
syt, ransk. Notre-Dame, it. Madonna, saks. Un- 
sere Hehe Frau. Paitsi Jeesuksen lapsuus- ja 
kärsimishistoriassa M. esiintyy evankeliumeissa 
vain kahdesti, kun hän Jeesuksen veljien seu- 
rassa menee Kapernaumiin (Mark. 351,331-35; Matt. 
1241J-50; Luuk. 81S-21) sekä Kanaan häissä (Joh. 21-,). 
Hän oli Jerusalemissa kokoontuvan seurakun- 
nan jäsen Ap. t. 1,4. Näiden niukkojen uusi- 
testamentillisten tietojen lisäksi kirkollinen pe- 
rintätieto säilyttää paljon tarunomaisia piir- 
teitä M:n elämänhistoriasta (legendan mukaan 
M. oli Joakimin ja Annan tytär), ja keskiajan 
kirkko palveli häntä ylimäisenä kaikista pyhi- 
myksistä (ks. Maria n-p a 1 v e 1 u s). Jeesuksen 
äiti on monen iki-ihailtavan taideteoksen aiheena 
ks. Maria n-k u v a t. — 2. Maria, Jerusale- 
min läheisessä Betaniassa asuvan perheen jäsen, 
Lasaruksen ja ^lartan sisar. — 3. Maria Mag- 
dalena (= kotoisin Magdalasta, ks. t.) . Hän liit- 
täytyi Jeesuksen seuralaisten joukkoon siitä asti, 
kun Jeesus oli hänestä karkoittanut seitsemän 
riivaajaa (Luuk. 8^) . Se väärä käsitys, että M. M. 
oli tuo syntinen nainen farisealaisen talossa 
(Luuk. 7,-) oa ollut monen maalaustaiteessa esiinty- 
vän „Katuvan Magdalenan" aiheena, samoin kuin 
nimitys ,,Magdaleenakoti" siitä on tullut langen- 
neiden naisten nostamiseksi ja turvaamiseksi pe- 
rustettujen laitosten tavalliseksi nimeksi. 

Edv. St. 

Maria (ransk. Marie) (1457-82), B u r g u n- 
din herttuatar, Burgundin Kaarle Rohkean ai- 
noa lapsi, peri isänsä kuoltua 1477 hänen alueis- 
taan Alankomaat, Artois'n ja Franche-Comt6n ; 
kuningas Ludvik XI peruutti Burgundin herttua- 
kunnan Ranskan kruunulle. Kun hän yritti anas- 
tnji muutkin alueet, niin M. saadakseen apua 
häntä vastaan meni 1477 naimisiin keis. Fred- 
rik III:n pojan arkkiherttua Maksimilianin (sit- 
temmin keis. Maksimilian I:n) kanssa. Siten 



57 



Maria 



58 



n. s. Burgundin perintömaat joutuivat Habsburg- 
suvulle. M., joka oli kuuluisa kauneudestaan, jätt' 
jälkeensä kaksi lasta. Filip Kauniin (ks. Filip. 
Espanjan kuninkaita 1) ja Margareetan (ks. M a r- 
g a r e e t a. Itävallan ruhtinattaria 1.) G. R. 

Maria (engl. Mary), Englannin kuningat- 
taria. 

1. M. I Tudor (1516-58), myös M. Katoli- 
lainen t. M. Verinen, hali. v:sta 1553. 
Henrik VIII: n ja hänen ensimäisen puolisonsa 
Katariina Aragonialaisen tytär, sai huolellisen. 
ankarasti katolisen kasvatuksen: julistettiin 1533 
aviottomaksi, kun Henrik hylkäsi Katariinan 
naidakseen Anna Boleynin: tämän kuoltua M. 
sopi isänsä kanssa ja määrättiin jälleen 1544 
kruununperijäksi siinä tapauk.sessa. että Henri- 
kin poika Edvard kuolisi perillisittä. Edistääk- 
seen prote-stanttisuutta Edvard VI kuitenkin en- 
nen kuolemaansa 1553 nimitti seuraajakseen Jo- 
hanna Greyn, Henrik VIII: n sisaren tyttären- 
tyttären. Mutta Maria kieltäytyi hyväksymästä 
Edvardin testamenttia, anasti vallan perintö- 
oikeutensa nojalla ja aloitti kohta jyrkän kato- 
lisen reaktsionin. Useat protestantti .set hengelli- 
set pantiin viralta tai vangittiin, ja parlamentti 
peruutti M:n tahdon mukaan Edvard VI: n kir- 
kolliset muutokset. Kun puuhattiin avioliittoa 
M:n ja Kaarle V:n pojan Filipin välillä, he- 
rätti tämä tyytymättömyyttä, joka johti kapi- 
noihin; niiden kukistuttua seurasi julmia veri- 
tuomioita; m. m. mestattiin syytön Johanna Grey 
ja hänen miehensä: Marian sisarpuolen Elisa- 
betin henki oli suuressa vaarassa. Vähemmin kui- 
tenkin M:n luonne lienee saattanut hänet veri- 
töihin, kuin hänen katolinen intonsa; tämä kas- 
voi vielä hänen mentyään 1554 naimisiin Filipin 
kanssa. Katoliselta kirkolta luovutetut tilukset 
annettiin sille osaksi takaisin, satoja protestant- 
teja poltettiin (m. m. arkkipiispa Cranmer), paa- 
vin hengellinen ylivalta tunnu-stettiin jälleen, ja 
hänen lähettilään.sä saapui Lontooseen. M. oli 
intohinioise.sti kiintynyt mieheensä, mutta Filip 
osoitti hänelle kylmyyttä ja jätti jo seur. v. 
Englannin. Pari vuotta myöhemmin hän uudes- 
taan siellä käyden taivutti M:n .sotaan Eanskaa 
vastaan, josta Englannille oli .seurauksena Ca- 
lais'n menetys. Filipin välinpitämättömyys teki 
M:n synkkämieliseksi, varsinkin sittenkuin hä- 
nen oli täytynyt luopua perillisten toivo.sta. 
Häntä seurasi hänen sisarpuolensa Elisabet. 
[Zimmermann, ,,M. die Katolische": Stone, ,,His- 
torj' of Mary I, queen of England".] 

2. M. II Stuart (1662-94), puolisonsa Vil- 
helm III:n kanssahallitsija v:sta 1689, Jaakko 
II: n tytär: kasvatettiin Englannin valtiokir- 
kossa ja naitettiin 1677 serkulleen Oranian Vil- 
helmille, Alankomaiden maaherralle. Avioliitto 
solmittiin valtiollisista vaikuttimista, mutta tuli 
kuitenkin aikaa myöten onnelliseksi; Vilhelmiu 
toimeenpanemas.sa vallankumouksessa M. tehok- 
kaasti kannatti häntä ja kieltäytyi yksin vas- 
taanottamasta kruunua. Molemmat puolisot kruu- 
nattiin Englannin hallitsijoiksi 11 p. hulitik. 1689: 
M. hoiti sittemmin hallitusta Vilhelmin poissa- 
ollessa. Ollen hurskas ja hyväätekeväinen M. 
nautti suurta kansansuosiota. G. R. 

Maria (esp. Maria) , Espanjan kuningat- 
taria. 

1. M. Kristiina (esp. Cristina) (1806-78), 



Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n tytär, 
meni 1829 naimisiin Ferdinand VII: n kanssa. 
Kauneudellaan ja älyllään M. K. vallitsi mies- 
tänsä, ja tämä, jolla kolmessa edellisessä avios- 
saan ei ollut perillisiä, sääsi puolisonsa odotetun 
lapsen hyväksi 1830 n. s. pragmaattisen .sanktsio- 
nin, jonka mukaan hallitsijan tyttärillä oli oleva 
lähempi oikeus kruunuun kuin hänen veljillään. 
Ferdinandin kuoltua 1833 M. K. hänen testa- 
menttinsa perustuksella otti käsiinsä hallinnon 
heidän alaikäisen tyttärensä Isabellan nimessä. 
Ferdinandin veli Don Carlos nosti silloin kapi- 
nan, mutta M. K: n, jota n. s. cristinos-puolue 
kannatti, onnistui kukistaa se 1840. Sam. v. hä- 
nen itfsensä täytyi lähteä Ranskaan, koska pa- 
heksuttiin hänen itsevaltaista hallitustapaansa ja 
yksityistä elämäänsä (hän oli jo 1833 mennyt 
salaisiin naimisiin Fernando Mufioz nimisen 
kaartilaisen kanssa). Sittenkuin Isabella oli ju- 
listettu täysi-ikäiseksi, palasi M. K. Espanjaan 
1844, karkoitettiin toistamiseen 1854 ja oleskeli 
senjälkeen vain käymällä maassa, jonka poli- 
tiikkaan hän kuitenkin paljon vaikutti. 

2. M. Kristiina (e.sp. Cristina) (s. 1858),. 
Itävallan arkkiherttuan Kaarle Ferdinandin ty- 
tär, meni 1879 naimisiin Alfons XTI:n kanssa. 
Puolisonsa kuoltua 1885 hänet määrättiin halli- 
tuksen hoitajaksi, jona hän pysyi, sittenkuin hän 
sam. V. oli synnyttänyt pojan, Alfons XIII:n, 
joka heti tunnustettiin kuninkaaksi. M. K. hoiti 
hallitusta hyvällä menestyksellä; sota Yhdysval- 
toja vastaan päättyi kuitenkin onnettomasti. 
V. 1902 Alfons XIII täysi-ikäisenä ryhtyi halli- 
tukseen. G. R. 

Maria (ransk. Marie), Ranskan ruhtinat- 
taria. 

1. M. Stuart, Ranskan kuningatar, Frans II :n 
puoli-so. ks. Maria, Skotlannin kuningattaria 2. 

2. Maria dei Medici (ransk. de Medicis) 
(1573-1642), Ranskan kuningatar. Toscanan suur- 
herttuan Frans II :n tytär, meni 1600 naimisiin 
kuningas Henrik IV :n kanssa. Oli ulkomuodol- 
taan komea; kallistui ahdasmieliseen kirkollisuu- 
teen: oli vallanhimoinen eikä erittäin lahjakas; 
heidän avioliittoansa katkeroitti Henrikin uskot- 
tomuus. Henrikin kuoleman jälkeen 1610 M. otti 
hallituksen käsiinsä alaikäisen poikansa, Ludvik 
XIII:n nimessä, mutta hänen asemansa oli vai- 
kea. Saadakseen tukea ylimyksiä vastaan hän 
lähÄstyi katolisia valtoja, varsinkin Espanjaa., 
M:n vaikutusvaltaisin neuvonantaja oli hänen 
suosikkinsa. Eleonora Galigain mies, italialainen 
Concini, joka korotettiin Ancren markiisiksi. — 
Ylimysten kapinat M. vain vaivoin sai asete- 
tuiksi. Vihdoin nuori kuningas suosikkinsa Luy- 
nes'in avulla murhautti Concini'n 1617 ja kar- 
koitti äitinsä hovista. Myöhemmin M. sopi poi- 
kansa kanssa ja palasi hoviin, sekä ryhtyi hai- 
litu.sta johtamaan; hän toimitti myös kannatta- 
jalleen Riclielieu'lle paikan ministeristössä. Mutta 
tämä syrjäytti pian ]\I:n itsensä. Yritettyään 
turilaan kukistaa Riclielieu'tä, M. ensin vangit- 
tiin, pakeni sitten 1631 Espanjan Alankomaihin; 
kuoli miltei puutteeseen joutuneena Kölnissä. — 
M. harrasti varsinkin rakennus- ja maalaustai- 
detta: rakennutti Lu.xembourg-palatsin Pariisiin. 

3. M. Teresia (1638-83)^ Ranskan kuninga- 
tar. Espanjan Filip IV: n tj^tär, meni 1660 nai- 
misiin Ludvik XIV: n kan.ssa. M. T. luopui kai- 



59 



Maria 



60 



kista oikeuksistaan Espanjan kruunuun, mutta 
siitä huolimatta Ludvik hänen perintöoikeutensa 
perustuksella vaati Espanjan Alankomaita 1665 
ja koko Espanjaa 1700. M. T. oli hyväntahtoi- 
nen ja vaatimaton; hän haki uskonnonharjoituk- 
sista lohdutusta, kuu Ludvik laiminlöi häntä 
jalkavaimojensa tähden. M. T:n avioliitosta syn- 
tvi poika, dauphin Ludvik. 

■4. M. Leszczynski [-stsi'-] (1703-68), 
Eanskan kuningatar, Puolan kuninkaan (sit- 
temmin Lothringenin herttuan) Stanislaus 
Leszczynskin tytär, sai nuoruudessaan kokea pal- 
jon vaiheita, kun hänen isänsä karkoitettiiu 
Puolasta; naitettiin 1725 häntä seitsemän vuotta 
nuoremmalle Ludvik XV:lle, joutui pian syrjään 
irstaan puolisonsa jalkavaimojen rinnalla; eli 
hiljaisuudessa käyttäen aikaansa uskonnonharjoi- 
tuksiin ja hyväntekeväisyyteen. Hänen poikansa 
oli dauphin Ludvik, Ludvik XVI:n isä. 

5. M. Antoinette (1755-93). Ranskan ku- 
niiiaiitar. keisari Frans I:n ja Itävallan Maria 
Teresian nuorin tytär, 
naitettiin 1770 silloiselle 
dauphinille, sittemmin ku- 
ningas Ludvik XVI: He. 
M. A. oli kaunis, lujaluon- 
toinen ja älykäs sekä vai- 
kutti suuresti heikkoon 
puolisoonsa, mutta hänen 
kasvatustansa oli laimin- 
lyöty. Hän oli pohjaltaan 
jalo luonne, mutta ollen 
Ranskan hoviin tulles- 
saan nuori, kokematon ja 
varomaton sekä huvituk- 
sia liiaksi rakastava hän 
hankki itselleen paljon 
vihamiehiä sekä vahin- 
goitti omaa mainettansa. 
Kansalle hän alusta alkaen oli va.stenmielinen 
ulkomaisen syntyperänsä tähden. Varsinkin n. s. 
kaulakoriste-juttu (ks. t.) antoi aihetta kuningat- 
tarelle epäedullisiin, vaikka kyllä perusteetto- 
miin huhuihin. Onnettomuudeksi oli, että M. A. 
antoi tukensa itsekkäälle, uudistuksia vastusta- 
valle hovipuolueelle: hän myötävaikutti Turgofn 
ja Male.sherbes'in kukistunjiseen. Myös ulkopoli- 
tiikkaan hän .sekaantui Itävallan eduksi. — 
Vallankumouksen alkaessa hän neuvoi puoli.soansa 
jyrkästi vastu.stamaan uudistuksia; myöhemmin 
M. A. kyllä monarkian säilyttämiseksi ryhtyi 
neuvotteluihin Mirabeau'n y. m. kanssa, mutta 
hän ei liene niillä tarkoittanut totta, hän kun 
epäili perustuslaillisen puolueen johtomiehiä; 
M. A. toivoi vain apua ulkovalloilta. Versail- 
les'issa yöllä lokak. 5 ja 6 p:n välillä 1789 roi.sto- 
väki oli vähällä murhata hänet. Kesäk. 1791 hän 
puolisoineen teki turhan pakoyrityksensä. Tui- 
leries-linnan valloituksessa elok. 10 p. 1792 M. A. 
osoitti suurta rohkeutta; vastoin hänen neu- 
voaan Ludvik perheineen haki suojaa kansallis- 
kokoukselta ja suljettiin sitten Temple-linnaan. 
Vankilassa M. A. pian erotettiin miehestään, 
jonka hän sai tavata vasta päivää ennen Lud- 
vjkin mestausta; sittemmin myös pojastaan 
(Ludvik XVII:stä) sekä tyttärestään ja kä- 
lystään, madame Elisabetista, jonka jälkeen hä- 
net vietiin kurjaan Conciergerie-vankilaan. Vallan- 
kumous-tribunaalin edessä M. A :ea syytettiin sekä 




Maria Antoinette. 



valtionkavalluksesta että alhaisista siveysrikok- 
sista; väärien todistusten nojalla hänet tuomit- 
tiin kuolemaan. M. A;n luonne oli onnettomuuk- 
sista puhdistunut: kaikissa vaivoissa ja rääk- 
icäyksissä hän osoitti jaloa arvokkaisuutta, mielen- 
malttia ja kärsivällisyyttä. Lokak. 16 p. 1793 
hänet kansan kiroamana vietiin mestauslavalle. 
V. 1815, restauratsionin jälkeen, hänet haudat- 
tiin St. Denis'hin. — M. A:sta on säilynyt ri- 
kas muistelma-kirjallisuus, mainittakoon m:me 
Campan'in muistelmat. M. A:n kirjeenvaihdon 
Maria Teresian kanssa julkaisivat v. Arneth ja 
Geffroy; hänen kirjeenvaihtonsa veljeinsä kanssa 
niinikään v. Arneth. Täydellisen kokoelman hä- 
nen kirjeitään julkaisivat de la Rocheterie ja 
de Beaucourt. 

6. M. Louise (1791-1847). ranskalaisten kei- 
sarinna, puolisonsa Napoleon I:n kukistuttua 
Parman, Piacenzan ja Guastallan herttuatar, 
Itävallan keisari Frans I:n vanhin tytär hänen 
toisesta avioliitostaan. Erottuaan ensimäisestä 
puolisostaan Josephinesta, Napoleon I, joka ha- 
lusi perillisiä sekä sukulaisuutta jonkun vanhan 
ruhtinassuvun kanssa, nai M. L:n 1810. V. 1811 
syntyi Napoleonin toivottu perillinen, Rooman 
kuningas Napoleon (II). Vv:n 1813 ja 1814 sota- 
retkien aikana M. L. nimellisesti hoiti hallitusta. 
M. L. oli hyvin heikko; hän osoitti täydellistä 
alamaisuutta Napoleonille, mutta jätti hänet heti 
onnettomuudessa. Miehensä ensimäisen luopumuk- 
sen jälkeen 1814 M. L. poikineen vietiin Itä- 
vn,ltaan. Hän kieltäytyi lähtemästä Elbaan eikä 
satapäiväi.sen keisarikunnan aikana noudattanut 
Napoleonin kutsua saapua Pariisiin. V. 1816 hän 
ryhtyi Parman, Piacenzan ja Guastallan halli- 
tukseen, jotka alueet hän oli saanut 1814 ja 
1815 vv:n sopimuksissa. Meni Napoleonin kuol- 
tua 1821 morganaattiseen avioliittoon itäv. ken- 
raali Neippergin, sittemmin toiseen samanlaiseen 
kreivi de Bombelles'in kanssa. G. R. 

Maria (engl. Mary) , Skotlannin kuningat- 
taria. 

1. M. Guise (1515-60), Claude Guisen tytär, 
meni 1538 toisiin naimisiin kuningas Jaakko V:n 
kanssa, pääsi hänen kuoltuaan 1542 hallitukseen 
ja 1554 sen johtajaksi alaikäisen tyttärensä Ma- 
ria Stuartin nimessä. Vastusti uskonpuhdistusta 
hakemalla apua Ranskasta, missä hänen veljensä 
olivat kiihkokatolisen puolueen päämiehinä. 

2. M. Stuart (1542-87), Jaakko V:n ja edel- 
lisen tytär; sai huolellisen, ankarasti katolisen 
kasvatuksen Ranskan lio- 

vissa ja naitettiin 1558 
.silloiselle dauphin'ille, sit- ..-...-Jrii. 

temmin kuningas Frans 
II:lle. M. herätti jo ai- 
kaisin huomiota kauneu- 
dellaan, älyllään ja viehät- 
tävyydellään, mutta hän 
oli samalla intohimoinen, 
oikullinen ja kevytmieli- 
nen. M., joka oli Marga- 
reeta Tudorin, Henrik 
VII: n tyttären, pojanty- 
tär, vaati Englanninkin 
kruunua väittäen Elisa- 
betia laittomaksi Henrik 
VIII: n perijäksi; tästä 
aiheutui verivihollisuus Manu stiinrt 




61 



Maria— Mariaanit 



62 



molempain ruhtinatarten välillä. Puolisonsa kuol- 
tua 1560 M. palasi seur. v. Skotlantiin. Vaikka 
M. olikin harras katolilainen, hyväksyi hän kui- 
tenkin alussa Skotlannissa tapahtuneen uskon- 
puhdistuksen, seuraten varsinkin protestanttisen 
velipuolensa James Stuartin. Murrayn kreivin, 
neuvoja. Mutta kun Elisabet käskevällä tavalla 
sekaantui Skotlannin ja iM:n asioihin, varsinkin 
hänen avioliitto-tuumiinsa, alkoi M. yhä enem- 
män kallistua katoliseen reaktsioniin. Hän nai 
1565 katolisen serkkunsa, kauniin, mutta kel- 
vottoman Henrik Darnleyn. Hänen avioliittonsa 
tuli hyvin onnettomaksi, ja kun M:n kirjuri, 
katolisen reaktsionin asioita ajava italialainen 
David Eizzio, oli päässyt kuningattaren suu- 
reen suosioon, niin Darnley mustasukkaisuu- 
desta asettui protestanttisten ylimysten etupää- 
hän sekä murhautti Rizzion 1566. Siitälähiu 
M. katkerasti vihasi miestänsä antaen luot- 
tamuksensa Bothwellin earlille. Tämä raaka ja 
kunnianhimoinen mies, joka toivoi M:n avulla 
pääsevänsä valtai-stuimelle, murhautti Darnleyn. 
— Kysymys M:n osallisuudesta on ollut kiistan- 
alainen: .sen ratkai.su riippuu osaksi siitä, tun- 
nustetaanko oikeiksi vai väärennetyiksi n. s. 
lipaskirjeet (engl. the casket letters). eräät M:n 
Both\vellille kirjoittamat kirjeet, jotka todistai- 
sivat hänen syyllisyytensä. — Yleinen mielipide 
piti Bothwellia murhaajana, mutta hätäisen oi- 
keudenkäynnin jälkeen hänet julistettiin syyttö- 
mäksi. M., joka oli intohimoisesti rakastunut 
Both\velliin, ryöstätti itsensä näön vuoksi hä- 
nellä .sekä meni naimisiin hänen kanssansa. Both- 
vvell, joka nyt pääsi hallituksen johtoon, kohteli 
kuitenkin kuningatarta raa'asti, ja M. oli käy- 
töksellään menettänyt kaiken kansansuosion sekä 
joksikin ajaksi myös katolisten valtain kanna- 
tuksen. Yleinen kapina syttyi; kuningattaren 
joukot luopuivat hänestä, Both\vell pakeni, ja 
M:n täytyi antautua vihollisilleen. Hänet vietiin 
Lochlevenin linnaan ja pakotettiin luopumaan 
kruunusta poikansa, Jaakko VI:n hyväksi. Murray 
otti käsiinsä hallitusohjat. M. tosin pääsi pakene- 
maan vankeudestaan ja kokosi sotajoukon, mutta 
Murray hajoitt- sen; M. päätti silloin turvautua 
Elisabetin apuun ja pakeni Englantiin. Mutta 
Cecilin (lordi Burghleyn) neuvosta Elisabet sulki 
vankeuteen M:n, joka katolisena ja Englannin 
kruunun vaatijana oli hänelle vaarallinen. — 
Englantilaisista kokoonpannun tutkijakunnan 
edessä Murray syytätti M:aa Darnleyn murhasta. 
Tutkinto ei vienyt varmaan tulokseen. Elisabet 
piti edelleen M:aa vangittuna ja hänet siirrettiin 
toisesta linnasta toiseen. Mutta vangittunakin 
M. oli katolisten valtojen sekä Englannin paa- 
villismielisten harra.stusten keskuksena; yhä las- 
kettiin tuumia hänen vapauttamisekseen ja valta- 
istuimelle korottamisekseen sekä Elisabetin ku- 
ki.stamiseksi, mutta nämä tuumat tulivat aina 
ilmi. Kun vihdoin Babingtonin johtama sala- 
liitto M:n vapauttamiseksi ja Elisabetin mur- 
haamiseksi oli saatu ilmi, syytettiin M:aa val- 
tionkavalluksesta 1586. M. kieltäytyi ensin täys- 
valtiaana ruhtinattarena vastaamasta toisen val- 
tion alamaisten edessä, taipui sitten puolustuk- 
seen ja myönsi tietäneensä salaliito.sta. mutta 
kielsi koskaan hyväksyneensä murhayritystä Eli- 
sabetia vastaan. Hänet tuomittiin kuitenkin 
kuolemaan. Kauan epäiltyään Elisabet allekir- 



joitti tuomion, ja hänen neuvonantajansa piti- 
vät huolta sen nopeasta toimeenpanosta; 8 p. 
helmik. 1587 M. me.stattiin Fotheringayn lin- 
nassa. — Pitkän ja kovan vankeutensa aikana 
sekä kuolinhetkellään M. osoitti harvinaista 
mielenlujuutta, rohkeutta ja arvokkaisuutta ; si- 
ten hän jossain määrin on luonut sovittavan 
valon entiseenkin elämäänsä. ■ — M:n kirjeet, oh- 
jeet ja muistelmat julkaisi Lobanov 1844. 
[G. Storm, „M. Stuart": M. Philippson, ,,His- 
toire du rögne de Marie Stuart": Skelton. ,,Mary 
Stuart"; Henderson, ,,Mary, queen of Scotland". 
— M:n traagillinen kohtalo on antanut aihetta 
useihin runoteoksiin: tunnetuin on Schillerin 
murhenäytelmä ,, Maria Stuart". G. R. 

Maria (ven. Mnrija). Venäjän keisarinnoja. 

1. M. Aleksandrovna (1824-80) (ennen 
Maksimiliana Vilhelmina Augusta Sofia M.). Hes- 
senin suurherttuan Ludvik II: n tytär. Meni 
1841 naimisiin keisari Aleksanteri II: n kanssa; 
tästä avioliitosta syntyi neljä poikaa, niiden 
joukossa keis. Aleksanteri III, ja kaksi tytärtä. 

2. M. Feodorovna (s. 1847) (ennen Maria 
Sofia Fredrika Dagmar), Tanskan kuninkaan 
Kristian IX :n tytär, meni 1864 kihloihin Venä- 
jän perintöruhtinaan Nikolain kanssa, ja meni 
tämän kuoltua 1865 naimisiin hänen nuoremman 
veljensä Aleksanterin (sittemmin keisari Aleksan- 
teri III:n) kanssa 1866. Avioliitosta syntyi kolme 
poikaa, joista vanhin Nikolai II nousi valtaistui- 
melle, ja yksi tytär. M. kävi puolisonsa kanssa 
usein kesämatkoilla Suomen saaristossa; jäi les- 
keksi 1894. G. R. 

Mariaaninen vuoristo (esp. Cordillera Maria- 
p.ica) on Pyreneitten-niemimaan keskusylätasangon 
eteläreuna. M. v. ulottuu Sierra Alcaräzista 
(1,798 m yi. merenp.) Murciassa länsi-kaakkoon 
Atlantin-valtameren rantaan, päättyy ulkonevaan 
Cabo de Sao Vicenten-niemeen; .sen pituus on 
565 km. M:n v:n keskio-san nimi on Sierra 
Morena; tämän pohjoispuolella ovat S. Madrona, 
S. de la Alcudia, S. de Pedroso. Lännempänä. 
Portugalin rajalla ovat Picos de Aroche ja S. de 
Aracena ja Portugalissa matalammat Serra do 
Malhäo sekä Serra do Monchique. Korkeinmiat 
huiput n. 1,000 m yi. merenp. — Kasvullisuus 
on yleensä köyhää, rinteillä vain on metsikköjä. 
Vuorityöntuotteista M. v. on hyvin rikas: kaive- 
taan ivijv-, kupari- ja hopeamalmeja, elohopeaa, 
kivihidtä"; ' E. E. K. 

Mariaanit (esp. las Mariatms) 1. L a d r o n i t, 
Mikroneesiaan kuuluva saariryhmä Isossa valta- 
meressä, 13°-21° pohj. lev. ja 145°-146° it. pit.: 
1,140 km=, yli 15.000 as. (1910). M. ulottuvat 
900 km pitkänä kaarena etelästä pohjoiseen. Ne 
ovat osaksi vulkaanisia, osaksi korallimuodostu- 
mia, jotka kohoavat (korkeimmat huiput n. 900 m 
yi. merenp.) merenalaisesta selänteestä; tämän 
erottaa etelässä olevista Karoliineista syvä las- 
keuma, mutta pohjoisessa se liittyy Vulkano- ja 
Bonin-saarten kautta Japanin saari.stoou. M., lu- 
vultaan 15, jakaantuvat pohjoiseen. tuliperäi.seen 
ryhmään, jossa maanjäristykset ja kuumat läli- 
teet ovat yleisiä, sekä eteläisiin, korallikalkki- 
.saariin. kaikkiaan viiteen, joista Guam (512 knr, 
ks. t.), Saipan. Tinian ja Bota ovat saariston 
suurimmat. Lämmin valtamereniimasto on hyvin 
terveellinen. Sataa riittävästi, mutta jokia on 
vähän. Kasvullisuus on rehevää, saarien alavani- 



63 



Maria II da Gloria— Marian kanava 



64 



mat osat ovat metsien peitossa, ylempänä on 
savanneja. Eläimistö harvalajinen; alkuperäisiä 
nisäkkäitä oli vain lentävä koira ja rotta. Saa- 
rille tuodut naudat, siat, koirat, vuohet ja kanat 
ovat osaksi metsistyneet. M:n alkuasukkaat (esp. 
nimitys chamorros), joiden luku kerran oli 
80,000 :n paikoilla, ovat espanjalaisvallan aikana 
kovin vähentyneet ja osaksi sekaantuneet Filip- 
piineiltä tulleisiin tagaoleihin. He ovat ennen 
olleet verraten korkealla sivistysasteella, josta 
omituiset pylväsmäiset kivirauniot kertovat. Sai- 
panilla asuu melkein puhdas karoliinilaissiirto- 
kunta. — Pääelinkeinoina ovat maanviljelys ja 
karjanhoito; kalastus ja merenkulku vähenivät 
viime vuosisadalla esp. hallituksen ajattelematto- 
mien toimenpiteitten tähden. — M. löysi 1521 
Magalhäes, joka antoi niille nimen Islas de las 
velas latinas (,,lat. purjeiden saari"), hänen mie- 
histönsä taas nimitti niitä ,,varassaariksi", Islas 
de los ladrones, asukkaiden varastelemisten takia. 
Nykyisen nimensä saaret saivat vasta 1668, jolloin 
espanjalaiset ne valloittivat ja antoivat niille ni- 
men Filip IV: n lesken Maria Anna Itävaltalaisen 
mukaan. Amer. -esp. sodan jälkeen Yhdysvallat 
1898 omistivat itselleen Guamin. Saksalaiset osti- 
vat 1899 muut M.; ne kuuluvat liallinnoUisesti 
Saksan Koillis-Uuteen-Guineaan; as. (1910) 3,118 
sekä satakunta eurooppalaista. E. E. K. 

Maria II da Gloria (1819-53), Portuga- 
lin kuningatar, hali. v.sta 1826, Brasilian kei- 
sari dom Pedro I:n vanhin tytär, tuli isoisänsä, 
Portugalin Juhana VI: n kuoltua ja isänsä kruu- 
nusta-luopumisen johdosta Portugalin kuningat- 
tareksi sekä kihlattiin 1827 sedälleen dom Mi- 
guelille. Seur. v. M. d. G. lähetettiin Itävaltaan, 
äitinsä kotimaahan, kasvatettavaksi, mutta kun 
Miguel oli tekeytynyt itsevaltiaaksi, palasi hän 
Brasiliaan. Sittenkuin Pedro I luovuttuaan Bra- 
silian kruunusta oli karkoittanut Miguelin, huu- 
dettiin M. d. G. kuningattareksi Lissabonissa 
1833. Hän oli ensin naimisissa Leuchtenbergin 
prinssin Augustin ja tämän kuoltua Saksi- 
Koburgin prinssin Ferdinandin kanssa. Hänen 
lapsistaan Pedro V ja Ludvik I (toisesta aviosta) 
seurasivat häntä valtaistuimella. G. R. 

Maria Eleonoora (1599-1655), Ruotsin ku- 
ningatar, Brandenburgin vaaliruhtinaan Juhana 
Sigismundin tytär, meni 1620 naimisiin Kustaa 
II: n Aadolfin kanssa. M. E. oli kaunis, mutta 
luonteeltaan oikullinen ja tyytymätön. Hän ju- 
maloi miestänsä eikä saattanut viihtyä ollessaan 
hänestä erotettuna. Kustaa Aadolfin kuolema 
saattoi hänet melkein pois suunniltaan; aluksi 
hän ei edes tahtonut antaa suostumustaan ruu- 
miin hautaamiseen. Tämä asia sekä sittemmin 
kysymys M. E:n tyttären Kristiinan kasvatuk- 
sesta, lisäksi hänen tuhlaavaisuutensa ja yleensä 
hänen tyytymättömyytensä Ruotsin oloihin ai- 
heuttivat katkeraa eripuraisuutta hänen ja Kris- 
tiinan holjoojahallituksen välillä. Vihdoin M. E. 
1640 pakeni Ruotsista Tanskaan ja lähti sieltä 
Brandenburgiin, mutta palasi kuitenkin taas 
Ruotsiin 1648. Suru Kristiinan poislähdöstä 1654 
joudutti M. E:n kuolemaa. G. R. 

Mariage ['ä'z] (ransk.), avioliitto; eräs kah- 
den tai neljän hengen pelattava korttipeli, josta 
kaksikymmentä alinta korttia on poistettu. 

Maria Kristiina ks. Maria, Espanjan kunin- 
gattaria 1. 



Marialatria (kreik. latre'ia = palvelus) , neitsyt 
Marian palveleminen jumarolentona (ks. M a- 
ria 1 ja Marianpalvelus). Edv. St. 

Marialiitti ks. S k a p o 1 i i 1 1 i. 

Maria Magdalena ks. Maria 3. 

Mariamne, Herodes Suuren (ks. t.) puolisoja. 

Mariana [-iä'-J, Juan de (1537-1624), esp. 
jesuiitta, historiankirjoittaja, rupesi 1554 je- 
suiittamunkkikunnan jäseneksi, toimi opettajana 
m. m. Roomassa ja Pariisissa; asettui 1574 Tole- 
dooD. Tunnetuin hänen teoksistansa on suuri, 
hyvin kirjoitettu, mutta epäkriitillinen Espanjan 
historia ,,Histori8e de rebus Hi.spanise", myös es- 
panjaksi ,, Historia de Espaila". Kuuluisa on 
myöskin hänen kirjoitelmansa ,,De rege et regis 
institutione" (1599), missä hän eräiden edelly- 
tysten vallitessa pitää tyrannillisen hallitsijan 
.syrjäyttämistä luvallisena. Henrik IV:n murhan 
jälkeen (1610) tämä kirja poltettiin Pariisissa, 
ja Espanjassa M. itse joutui vainon alaiseksi. 
Hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin eräs luul- 
tavasti hänen kirjoittamansa arvostelu jesuiittain 
toiminnasta. [Cirot, „Etudes sur les historio- 
graphes espagnols: M., historien".] J. F. 

Marian ilmestyspäivä, luultavasti jo 4:nnellä 
vuosis. alkunsa saanut kirkollinen juhlapäivä, 
vaikkei sitä varmasti mainita ennenkuin 7:nnellä 
vuosis.; vietetään 9 kuukautta ennen joulua (vrt. 
Luuk. Ije) . Jos M. i. sattuu pääsiäi.späivän edel- 
liselle viikolle, vietetään se palmusunnuntain 
edellä olevana lauantaina. Jos se sattuu ensi- 
mäiseksi tai toiseksi pääsiäispäiväksi, vietetään 
se seuraavana arkipäivänä. M. i. on ainoa Neit- 
syt Marian useista juhlista, joka on säilynyt 
luterilaisessa kirkossa. 

Marianjuhlat katolisessa kirkossa ovat joko 
suurempia, koko kirkon viettämiä, tahi pienem- 
piä, vain eri maissa vietettyjä; edellisistä mai- 
nittakoon : 1. Marian puhdistus eli kynt- 
tilämessu (festum purificatio7iis Marim), hel- 
mik. 2 p., Jeesuksen temppeliin-tuomisen juhla 
Luuk. 22J. Nimi kynttilämessu johtuu siitä, 
että silloin vihittiin tulevana vuonna kirkossa 
tarvittavat kynttilät. — 2. Marian ilmestys- 
päivä (annunliatio Marice), maalisk. 25 p., vie- 
tetään myös Suomessa (ks. Marian ilmes- 
tyspäivä), Jeesuksen syntymisen ilmoittami- 
sen juhla. — 3. Marian vierailu (fesUim 
visitationis Marice), heinäk. 2 p., hänen käyntinsä 
johdosta Elisabetin luona Luuk. 139-58- — 4. Ma- 
rian taivaasee n-a s t u m i n e n (festum as- 
sumptionis Marice, dormitio, pausatio Marice, al- 
kup. hänen kuolemansa muistojuhla). — 5. Ma- 
rian syntyminen (nativitas Marice), syysk. 
8 p. — 6. Marian synnitön sikiä m i- 
n e n (festum immaculaice conceptionis), jouluk. 
8 p. Edv. St. 

Marian kanava, palanen sitä osaksi luonnol- 
lista, osaksi keinotekoista vesitietä (ven. Mariin- 
skaja sistema), joka yhdistää Volgan Valget- 
j arven, Äänisj arven ja Laatokan kautta Suomen- 
lahteen. Sen osat ovat: Volgan lisäjoki geksna, 
Valgetjärven etelärantaa kiertävä Belozerskin ka- 
nava (68 km pitkä), Valgetjärveen laskeva Kovza, 
M. (9,6 km) , Äänisjärveen laskeva Vytegra, Äänis- 
järven etelärantaa kiertävä Äänisen kanava 
(73 km), Äänisjärven laskujoki Syväri, Laatokan 
etelärantaa kiertävät kanavat (ks. Laatokka) 
ja Neva. Yhteensä se on 1,092 km. Vesitien sy- 



ef) 



Marian-kuvat — Marianpalvelus 



66 



vyys on ainoastaan 1,5-1,8 m. Liikenne on mel- 
koinen; sitä välittävät hevosten vetämät lotjat 
ja proomut. Liikenne kestää 5-6 kk. v:ssa. — 
Kanavatietä valmi.steli Pietari T (1710-14), mutta 
se avattiin vasta Aleksniiteri I:n aikana 1808. 

E. E. K. 
Marian-kuvat ovat taiteellisia esityksiä Jee- 
suksen äidistä, neitsyt Mariasta eli madonnasta. 
Vanhimmassa kristillisessä taiteessa, esim. kata- 
kombimaalauksissa, varsinaiset M. -k. ovat harvi- 
naisia, eikä niitä voi pitää typologisen kehityk- 
sen lähtökohtana. Kun kristinusko oli lopulli- 
sesti päässyt valtaan ja erittäinkin kun Maria 
P-phesoksen kirkolliskokouksessa 431 oli julistettu 
Jumalan äidiksi (kreik. theotokos), saivat M. -k. 
yleisen merkityksen, joka keskiajan kirkollisessa 
kuvaamataiteessa kasvamistaan kasvaa. M.-k:n 
kehittyminen ankarasta jäykkj^ydestä vapaam- 
piin ja viehättävämpiin muotoihin on olennai- 
.sesti riippuvainen taiteen yleisestä kehityksestä 
keski- ja renesanssiajalla. Säilyneistä muisto- 
merkeistä (itäroomal. ja syyrial. mosaiikeista, 
miniatyyreista, norsunluisista kohokuvista y. m.) 
päättäen ]M.-k:n varsinainen historia näyttää 
alkaneen vasta 500-Iuvulla, jolloin saa alkunsa 
eräs sen tärkeimmistä tyypeistä, valtaistuimel- 
laan lapsi sylissä istuva, jäykän juhlallinen ja 
dogmaattinen madonna, joka tyyppi itämaisen 
kirkon aikoja-uhmaavan perinnäistavan vuoksi 
elää vuosisadat läpeensä kanonisesti muuttumat- 
tomana kreikkalais-oikeauskoisessa, bysanttilai- 
sessa ja Venäjän taiteessa. Länsimaissa M. -k. tu- 
levat yleisiksi vasta romaanisen taiteen kautta 
1100- ja 1200 luvuilla, jolloin ne edelleenkin esi- 
tetään pelottavan ankara- ja jäykkämuotoisina. 
Myöskin Suomessa tavataan 1200-luvulta pari 
puusta veistettyä madonnan kuvapatsasta, jotka 
ilmaisevat tätä kirkollis-arkaista tyyppiä. — 
Kristillisissä itämaissa syntyneenä ja bysantti- 
laisen taiteen kehittämänä esiintyy valtaistui- 
mellisen madonnan tyypin ohella vähemmän juh- 
lallinen, inhimillisempi ja vapaampi seisovan ma- 
donnan tyyppi, joka on ainakin yhtä vanha kuin 
edellinenkin. Tämä seisovan madonnan tyyppi 
kehittyy itsenäisesti ranskalaiseksi gotiikan ko- 
timaassa. Ranskassa, jossa se 1200- ja 1300-lu- 
vuilla miltei kokonaan poisti kirkollis-monunipn- 
taalisi.sta kiviveistoksista valtaistuiniellisen ma- 
donnan. Ranskasta tyyppi levisi 1200-luvun alku- 
puolella Saksaan ja sen loppupuolella Italiaan. 
Suomessakin on 1300-luvulta seisovia puumadon- 
nia, joiden on arveltu olevan suorastaan koti- 
maista tekoa. Vielä koko 1400-luvun aikana 
tyyppi esiintyy pohjoismaissa ja Italiassa, jossa 
>en lopullista korkeinta kehitystä ilmaisee Ra- 
faelin (k. 1520) nyk. Dresdenissä oleva Sik.stini- 
läinen madonna. — Bysanttilaisessa taiteessa, 
joka enemmän tai vähemmän on vaikuttanut 
miltei kaikkien madonnatyyppien kehittymiseen, 
.syntyi vielä eräs päätyypeistä, lempeän hellä ma- 
<lonna, ,,Panagia glykophilusa". Sen muodostu- 
miseen lienee antanut aihetta kuvariidan (726- 
S42) jälkeen kristillisissä itämaissa yhä suurem- 
maksi käynyt IStarianpalvelus, joka Länsi-Euroo- 
pa.ssakin 1200-luvulla ritarillisen nai.senpalvelun 
yliteydessä yhä kasvoi. Madonnan (Jog™aattisesti 
edustava maailmaiihallitsijatar-tyyppi väistyy 
siinä äidillisiä tunteita ilmaisevan tyypin tieltä. 
— Varsinaisten hartauskuvien ohella taide esit- 
:'. VI. Painettu -'•'•,, i:i. 



tää myöskin laatukuvallisia kohtauksia Marian 
elämästä. Taidehistoriallisesti kuuluisia M.-k :ia 
ovat uudemmalla ajalla maalanneet etenkin 
Giotto, Fiesole, Filippo Lippi, Botticelli, Man 
tegna, Leonardo da Vinci, Rafael, Giorgione, Ti- 
zian, van Eyckit, Memliug, Diirer, Holbein. Ru- 
bens ja Murillo. Katolisissa maissa on joukko 
M.-k:ia, joita palvellaan muka ihmeitä tekevinä. 
[Liell, ,.Darstellung M:s in den Katakomben" 
(1887), Venturi, „La Madonna" (1900), Fr. X. 
Kraus, ..Geschichte der christlichen Kunst"(1896- 
1900). Yrjö Hirn, „Det heliga skrinet" (1909) ja 
J. J. Tikkanen, ,,Madonnabilden under medelti- 
den" (Suomen Tiedeseuran toim. 1009).] 

Marianlasi, läpinäkyvä suurikiteinen kijisi 
(ks. t.). 

Marianne [■ria'n], nimitys, jota Ranskan taan- 
tumukselliset käyttävät Ranskan tasavallasta; 
se johtuu samannimisestä tasavaltalaisesta sala- 
seurasta, joka 19:nnen vuosis. keskivaiheilla 
toimi Ranskan toisen keisarivallan kukistamiseksi. 

Marianpalvelus, Neitsyt Marian palveleminen 
jumalallisena olentona. Sikäli kuin Kristuksen 
jumaluus kirkon uskonkappaleena vakiintui, sai 
myös hänen äitinsä erikoisaseman kirkon pyhien 
joukossa. Kolmen ensimäisen vuosisadan aikana 
hänen kuvansa kuitenkin pysyi piirteiltään inhi- 
millisenä. Neitseyden yhä kasvava arvo.ssapitä- 
minen 300-luvulla alkoi vasta kohottaa Neitsyt 
Mariaa inliimillisten rajojen yläpuolelle. Jeesuk- 
sen synnytys oli tapahtunut utero claiiso; ei syn- 
nytykse.ssä eikä sen jälkeen ollut tapahtunut 
synnytykseen yleensä kuuluvia ruumiillisia seik- 
koja. Uskonkappaleeksi tuli myös, että Maria 
oli ollut Joosefin kanssa vain muodollisessa avio- 
liitossa eikä siis ollut synnyttänyt lapsia Jee- 
suksen jälkeen. Hänen neitseelliseen ko.skematto- 
muuteensa (= puhtauteensa) liittyi pian se käsi- 
tys, että hän oli tekosynnistä vapaa. Entisille 
pakanoille yhä yltyvä Marianpalvelus korvasi 
jumalattaret, ja varsinkiu voi Kybelen palve- 
luksen sanoa jouduttaneen kehitystä. 300-luvun 
lopulla Marianpalvelus jo oli aivan yleinen. 
Kreikkalaisten munkkien kesken Neitsyt JIariasta 
käytettiin nimitystä theotokos (.,jumalan.synnyt- 
täjä"). Turhaan Nestorius Konstantinopolissa 
nousi vastustamaan tätä nimitystä: hän (,.neit- 
.seen vihollinen") joutui alakynteen, ja Epliesoksen 
kokouksessa 431 Marianpalvelus .sai virallisen 
hyväksymisen. Marian taivaaseenastumisen le- 
genda levisi laajalle antaen aiheen kirkollisille 
Marianjuhlille. 400-luvun keskivaiheilta alkaen 
ilmestyi Maria-reliikkejä (vaatepalasia, maito- 
pisaroita j. n. e.) ja Mariankuvia aletaan pal- 
vella ja kerrotaan niiden tekemistä ihmeistä. 
Hänelle pyhitetään kirkkoja. 

Germaaniset kansat kohottivat Neitsyt Alarian 
korkean naisihanteensa perikuvaksi ja hänestä 
tuli kaikkien pyhäin ja enkelien yläpuolella 
oleva taivaallinen kuningatar. Petrus Damiani 
saarnasi hehkuvasti hänen ylistystiiän. Marian- 
palveluksen otti hoiviinsa cistersiläisniunkkikun- 
nan varsinainen perustaja engl. Harding; luinen 
ja Bernhard Clairvaux'laisen toimesta se levisi 
laajalle ja tuli tämän nuinkiston nopean voitto- 
kulun päätekijäksi. Maria on Jeesuksen ja ih- 
misten välittäjä, jonka puoleen ne voivat kään- 
tyä, jotka pelkäävät pojan jumalallista majes- 
teettiutta. \'. 1128 Lyon'in kaniikit päättivät 



07 



Mariansairaala — Maria Teresia 



68 



vuotuisesti pyhittää jumalanäidin sikiämispäivän. 
Oppi Neitsyt Marian s a a s t a 1 1 o m a s t a 
sikiämisestä ja hänen vapautensa perisyn- 
nistä sai fransiskaanit innokkaiksi kaniuittajik- 
seea, ja dominikaanien vastustuksesta huolimatta 
se juurtui kansaan. Hurskas mietiskely ajatteli 
Marian neitseellisyyden siksi pyhäksi säiliöksi, 
joka oli itseensä kätkenyt jumal-ihmisen. ja näin 
inhimillinen säiliö kohosi yli-inhimilliseen korkeu- 
teen. ]\Iyöskin virallisessa jumalanpalveluksessa 
Maria sai yhä suuremman sijan, josta ..Ave Ma- 
ria" rukouksen yleinen käyttö on selvimpänä to- 
distuksena, ^larian puhdas neitseellisyys m.vös- 
kin sikiämisen pyhällä hetkellä tuli tunnekylläi- 
sen hurskaan mietiskelvn esineeksi. Naista ihan- 
noiva keskiajan ritarielämä antoi Marianpalve- 
lukselle romanttisen hohteen. Trubaduurien ja 
minne-laulajain. hymnien ja sekvenssien runous 
asetetaan pyhän Neitseen palvelukseen. Kuk- 
kaansa puhkeavalle keskiajan taiteelle hän an- 
taa runsaita aiheita. 1300-luvun taiteelle ominai- 
nen katumuksen ja .synnintuskan tunto siirtää 
syrjään taivaallisen kuningattaren ja hänen ti- 
lalleen tulee syntistä lähempänä oleva, lempeä 
,.mater dolorosa". jonka rinnalle pian kohoaa 
Neitseen vielä inhimillisempi, legendan pyhittämä 
äiti, pyhä Anna. Keskiajan lopulla fransiskaa- 
nien ja dominikaanien välinen taistelu Marian 
palveluksesta oli erittäin intohimoinen vieden 
joskus verisiinkin ilmauksiin. V:n 1854 u.skon- 
kappale Marian saastattomasta sikiämisestä pu- 
huu kahdesta sikiämisestä: ensimäinen. aistilli- 
nen, antoi alun lap.sen elimistölle, toinen, puh- 
das sikiäminen, antoi sikiölle sielun. 

Prote.stanttisuus hylkäsi Marianpalveluksen ja 
katolisellakin taholla alettiin huomata perään- 
tymistä, mutta jesuiittaveljeskunta. joka yleensii 
oivalsi aistillis-havainnollisten asiain arvon us- 
konnollisessa elämässä, kohotti sen taas etualalle 
ja fransiskaanit kävivät jälleen taisteluun si- 
kiämisopin puolesta. Jesuiitta veljeskunnan lakat- 
tua 1773 Marianjjalveluksen ottivat hoiviinsa 
Liguori ja redemptori.stit. Liguori'u ..Le glorie 
di Maria" (1784) on nykyaikaisen Marianpalve- 
luksen peruskirja. Jesuiittaveljeskunnan eloon- 
herättyä Marianpalvelus on kohonnut yhä suu- 
rempaan kunniaan. Pius IX :n määräämä v:n 
18Ö4 uskonkappale (ks. edellä) sai vahvistuksensa 
Lourdes'in ilmestyksestä (1858). Sen jälkeen on 
lu.skin ainoatakaan vuosikvmmentä kulunut il- 
man uusia Marian ilmestyksiii. LourdesMn luola 
on yhä vielä nykyaikaisen ^larianpalveluksen 
keskuksena. Uutena muotona mainittakoon Ma- 
rian ji.vliän sydämen palveleminen. Eritoten on 
Marianpalveluksen ottanut liuostaan ,, Marian 
taivaaseenastumisen augustinolaiset" niminen 
kongregatsioni 1. ,.assumptionistit" (1864) ynnä 
tämän naiso.sastot. U.seita uskonnollisia yhdis- 
tyksiä (veljeskuntia) on pyhitetty Marianpalve- 
lukselle. Ultramontanismissa Marianpalveluk.sella 
on tärkeä sija. — [Herzog, „La sainte vierge 
dans Thistoire" (1908), Yrjö Hirn, .,Det heliga 
skrinet" (1909), E. Campana, ,, Ilaria nel dogma 
(attolica" (1909). K. Sell. ..Katholici.smus und 
Protestantismus" (1908). Loofs, .,Symbolik" 
(1, 1902), Pollack, ,,Die katholische Ma/ienvereh- 
rung" (1904). de la Broise, ..La sainte vierge" 
(4:s pain. 1908).] 

Mariansairaala, medisiinisen. kirurgisen ia 



epideemisen osaston sisältävä Helsingin kau 
puniin kunnallissairaala. joka perustettiin 1894. 
Aluksi siinä oli 84 saira.spaikkaa sisätauteja ja 
45 paikkaa tarttuvia tauteja poteville: myöhem- 
min (1902 ja 1909) tehtyine lisärakennuksineen 
se nyk. sisältää 324 paikkaa, niistä 214 sisä- 
tauti-, 60 kirurgisella ja 50 epideemisellä osas- 
tolla. Viimemainittujen .sairaspaikkojen riittä- 
mättömyyden vuoksi on tarttumatautisia viime 
aikoina hoidettu myös varasairaaloissa (kolera- 
parakeissa, Hesperiassa y. m.). Tämän epäkohdan 
poistamiseksi rakennettiin 1913 Fredriksbergiin 
uusi ajanmukainen epidemiasairaala, joka sisäl- 
tää n. 200 paikkaa. V:sta 1909 alkaen on M:n 
yhtej-dessä ollut ])olikliinillinen vastaanotto. — 
M:u hallintoon kuuluu 8 jäsentä, joista 4 (ensim, 
kaupunginlääkäri ja eri osastojen vlilääkärit) ovat 
itseoikeutettuja ja 4 kaupungin valtuuston va- 
litsemia. Johtajana on sisätautiosaston ylilää- 
käri. Paitsi häntä kuuluu lääkäristöön 2 ylilää 
käriä. yksi aliläiikäri. G assistenttia ja 5 am-i 
nuenssia. Menosääntö oli ^ :lh' 1912 Smk. 
526.556:70. E. Th-v. 

Maria Teresia (saks. Maria) (1717-80), s a k s.- 
roomal. keisarinna (v:sta 1745). Böömin ja 
LTnkarin kuningatar. Itä- 
vallan arkkiherttuatar 
(v :sta 1740|, keisari Kaarle 
VI :n vanhempi tytär, oli 
lahjakas ja sai huolellisen 
kasvatuksen. Meni 1736 

naimisiin Lothringenin 
herttuan Frans Stefanin 
kanssa, joka luovutettuaan 
maansa Ranskalle seur. v. 
sai Toscanan suurherttua- 
kunnakseen. Kaarle VI: n 
laatiman kruununperintö- 
järjestyksen. n. s. prag- 
maattisen sanktsionin mu- s' 
kaan M. T. 1740 isänsä 
kuoltua nousi Itävallan. 
Unkarin ja Böömin valta- ^'^""'^ IVrpsia. 

istuimelle, mutta useat val- 
lat heti vastustaen hänen oikeuttaan ryhtyivät 
liittoon häntä vastaan, vaikka he olivatkin an- 
taneet suostumuksensa perintösopimukseen. Baieri 
ja Espanja esittivät perintövaatiinuksia, ja 
Preussin Fredrik II tavoitti osia Sleesiasta: 
Eanska mietti Itävallan jakoa, ja Saksi yhtyi 
myös M. T:n vihollisiin. — Nuoren ja hallitus- 
asioissa kokemattoman ruhtinattaren asema oli 
vaikea, varsinkin kun Itävallan armeia ja raha- 
asiat olivat huonossa kunnossa. Mutta M. T. 
osoitti horjumatonta luottamusta asiansa oikeu- 
teen, jäntevyyttä ja taitoa. Jo 1740 Fredrik 11 
aloitti Sleesian sodat, ja 1741 Ranska .sekä muut 
M, T:n viholliset alkoivat n. s. Itävallan peri 
myssodan (ks, t,). Kun onni alussa oli M, T:lle 
vastainen, kääntyi hän avunpyynnöillään unka- 
rilaisten puoleen. Heidän avullaan sekä Eng- 
lannin myötävaikutuksella M. T:n onnistui pi- 
tää j)uo]ensa ja (Aachenin rauhassa 1748) säi- 
lyttää Itävalta, lukuunottamatta muutamiii it. 
alueita ja Sleesiaa, joka hänen täytyi luovuttaa 
Preussille. Seuraavat rauhanvuodet käytettiin 
etupäässä hallinnon, rahalaitok.sen ja sotajoukon 
parantamiseen sekä liittojen solmimiseen toisten 
valtioiden kanssa. Ajuihiisinaan M. T:lla rdi mie 




69 



Maria-Teresian-taaleri— Marieberg 



70 



hensä, jonka hän oli korottanut kan>saliallit>i- 
jakseen ja joka iny<'>> pääsi kfisariksi 1745 (ks. 
I' r a n s. saks.-rooinal. keisareita, 1) seka var- 
sinkin ruhtinas Kaunitz (ks. t.). Etupäässä hä- 
nen vaikutuksestaan ÄI. T. voittaakseen sleesian 
takaisin teki 1756 liiton Ranskan kanssa, johon 
sitten yhtjnvät Venäjä. Ruotsi ja useat Saksan 
ruhtinaat (ks. Seitsenvuotinen sota). 
Sittenkuin kaikista M. T:n ja hänen liittolais- 
tensa ponnistuksista liuolimatta Sleesia oli pysy- 
vä.sti menetetty (Hubertsburgin rauhanteossa 
1763), M. T. taas kokonaan antautui valtakun- 
tansa sisällisen tilan kohottamiseen. Tässä suh- 
teessa hänen hallituksensa on erittilin huomattava. 
Hallinto järjestettiin keskitys-periaatteen mu- 
kaan: valtion tuloja enennettiin ja velkoja vä- 
hennettiin; useita koulu- ja kasvatuslaitoksia, 
m. m. kansakouluja perustettiin, kauppaa ja 
maanviljelj'stä edistettiin: talonpoikain päivä- 
työ-velvollisuutta lievennettiin, ja tämän säädyn 
tä3^dellistä vapauttamista maaorjuudesta valmis- 
tettiin. Teollisuutta edistettiin varsinkin Böö- 
missä ja Määrissä, menetetyn sleesian teollisuus- 
alueen korvaukseksi. Kidutus ja julmat kuo- 
lemanrangaistukset poistettiin. Sotalaitos järjes- 
tettiin Daunin johdolla uudestaan. Vaikka M. T. 
olikin mieleltään hvvin kirkollinen, osasi hän 
torjua paavin ja papiston liialliset vaatimukset. 
Kaikki M. T:n uudistukset osoittivat valistu- 
nutta mieltä ja samalla viisasta varovaisuutta. 
Pojalleen, nudistushaluiselle keisari Joosefille, 
jonka M. T. kyllä 1765 oli nimittänyt kanssa - 
hallitsijakseen, hän ei myöntänyt suurta vaikutus- 
valtaa sisällisissä asioissa: ulko])olitiikkaa Joo- 
sef sitävastoin sai Kaunitzin ohella johtaa. Vain 
hyvin vastenmielisesti M. T. heidän kehoituksis- 
laan taipui ottamaan o.saa Puolan ensimaiseen 
jakoon 1772. jossa Itävalta sai Itä-Galitsian. 
Uudestaan syttyneen sodan Preussia vastaan, n. s. 
Haierin perimy.ssodan (1777-79). hän neuvotte- 
luillaan pian sai lopetetuksi. Itävallan M. T. kuol- 
lessaan jätti vahvistuneena ja arvossa pidettynä. 
Hänellä oli eteviä hallitsijan-ominaisuuksia ja 
hän oli erittäin tunnollinen velvollisuuksiensa 
täyttämisessä: hänen luonnettansa kaunistivat 
ihmi.sen ja naisen parhaimmat avut: ulkomuo- 
doltaan hän oli kaunis ja esiintymiseltään arvo- 
kas ja miellyttävä. Harva hallitsija on ollut enem- 
män kansansa rakastama. Äf. T:n avioliitosta 
syntyi 16 lasta. Pojista häntä seurasi valtaistui- 
mella keisari Joosef (II) ja tätä Leopold. Toscanan 
siuirliprttua: tyttäristä mainittakoon Maria Karo- 
liina, joka naitettiin Napolin kuninkaalle Ferdi- 
nand IV:lle. ja IVIaria Antoinette, Ranskan Lud- 
vik XVI:n puoliso (ks. Ilaria. Ranskan ruhti- 
nattaria 5). [v. Arneth, .,Ciesehiohte Mar'a There 
sia.s", sama. ..Maria Theresia": v. Z\viedineck-Sii- 
denhorst. ..Maria Theresia". !\l:n kirjeenvaihdon 
Jo.sef Il:n. ]\Iaria Antoinetten y. m. kanssa ovat 
julkais>cpt \. .Vriietli ja (ieffroy.] G. h'. 

Maria-Teresian-taaleri (L e v a n t i n-t a a 
leri). isohko itäv. hopearaha, jonka leimassa 
on kei.sarinna Maria Teresian kuva ja vuosiluku 
1780. Itävalla.ssa se ei enää ole käypänä rahina, 
mutta sitä lyödään yhä edelleen suuret määrät 
yksityisten tilauksesta, sillä sitii käytetiiän vielä- 
kin laajalti Sudanissa. Itä-.\frika.ssa ja .\ra- 
biassa: arvoltaan = n. .'i Smk. "Jd p. 

Maria-Theresiopel ks. S / a b a d k a. 



Mariaviitat, jiuol. katolinen lahko, sai alkunsa 
189.3, jolloin rouva Maria Franoiska Koslauska 
ki'.tolisen elämän elvyttämiseksi peru.sti yhdys- 
kunnan, johon kuului pappeja, nunnia ja maal- 
likkoja. Sen elämän-ohjeena oli oleva fransi.-i- 
kaanien munkkisääntö ja .sen esikuvana neitsyt 
Marian elämä (lat. Muriac vita), jo.sta lahko sft 
temmin sai nimensä, ja se toimi perustamalla 
kouluja, lastenhoitoloita ja edistämällä säästäväi- 
.syyttä sekä yleen.sä vähäväkisten taloudellisia 
oloja. Yhdyskunnan toiminta sai erityisen vauh- 
din senjälkeen kun teol. toht. Jan Ko\valski 1900 
oli tullut yhdyskunnan jäseneksi ja 1903 valittu 
sen johtajaksi. Peläten kirkon auktoriteetin 
heikkenemistä määräsi Var.sovan arkkipiispa syk- 
syllä 1904 m:u yhdyskunnan hajoitettavaksi. 
M. kääntyivät paavin puoleen ja pyysivät toi- 
minnalleen vahvi.stu.sta, mutta ilman menestystä. 
Silloin Varsovan arkkipiispa erotti m:n papit 
heidän viroi.staan. Kowal.ski lähti talvella lOOii 
Roomaan ja paavi otti hänet ystävällisesti vas- 
taan, mutta Var.sovan arkkipiispa julisti kaikki 
ni. pannaan ja kiihkoi.sat kansanjoukot hyökkä- 
sivät m:n päälle ja ryöstivät heidän kotejaan. 
Keväällä 1906 paavikin julisti heidät pannaa:i. 
mutta sen sijaan Venäjän hallitus, toivoen m: n 
heikentävän Puolan katolista kirkkoa, antoi 
yhdy.skunnalle laillisen vahvistuksen. Paavin 
pannajulistuksen johdo.sta m. erosivat katolisesta 
kirkosta ja järjestivät yleisessä kokoukses.saari 
Varsovassa .syksyllä 1909 uskonnolliset olonsa 
omaan tapaansa: jumalanpalvelus oli tapahtuva 
kansan kielellä eikä latinaksi, katekismus tarkas 
tettiin. paavin ylivalta kiellettiin, ja piispaksi va 
Iittiin Ko\valski ja abbedissaksi rouva Kosla\vsk,i. 
\'anhain katolilaisten kongressissa Wienissä 1909 
ni. otettiin Utrechtin unioniin. Nykyäiin kuulunee 
m:n lahkoon yli puolentoista sadantuhannen jä- 
sentä, jotka ovat jaetut 67 seurakuntaan. Liike 
on yhä leviämässä; siitä on kuitenkin vaikea 
saada oikeaa kuvaa, koska useat kansalli.set pii- 
rit Puolassa, peläten liikkeen hajoittavan kan- 
sallista ylitenäisyyttä. kohtelevat sitä suurella 
kiihkolla. 

Mariazell /-/sr'//. 1. Kauppala ja kuului.>.i 
pyhiinvaelluspaikka Itävallassa. Steierinarkiss i. 
Salzan varrella; 1.499 as. (1900). Pyhiinvaellus- 
kirkossa (Unkarin kuninkaan Ludvik J:n perus- 
tama 1363. uiLsittu 1644) on M:lle 1 1.>7 lahjoi- 
tettu ^2 "1 korkea ihnieitätekevä Neit.syt Marian 
kuva: pyhiinvaellajain lukumäärä vuositt.tin 
100,000. — 2. Klein-M. tunnettu pyliiinvaelbn- 
paikka Ala-Itävallassa. Triestingin varrella; .VI'* 
as. (1900). 

Maribo Ittunihnj. 1. .Vmti Tanskassa, johon 
kuuluvat Lolland ja Falster lähisaarineen ; 
1.776 km-'. 11.''>.6.">S as. tl911). — 2. Edellämaini- 
tun amtin pääkaupunki Lollandin-saaren keski- 
osassa. M. -järven pohjoisrannalla; 3,874 as. (1911). 
Nykobing-Nakskovin rautatie kulkee M:n kautt i : 
sitäpaitsi rautatie 7..-. km pohjoiseen oleva:ni 
Bandholmin satamapaikkaan. — M. johtaa al- 
kunsa 1416 peru.stetu.sta birgittiläis-luostarista. 
joka 1621 lakkautettiin ja jonka liluksel lah- 
joitettiin Sornii akatemialle. 

Marie = S :t Marie. ks. M aari a. 

Marieberg f-rhhii'rjj. 1. 1 '/« manttaalin .suu 
ruinen riiUsitila Lappträskin pitäjässä lähellä 
kirkkoa. Oli l.^iOO-luvulla Kappelby nimisenii 



71 



Marie de France— Marinelli 



72 



Kuriulau rälssi-suvulla. jolta se meni perintönä 
Ljuster-suvulle. 1700- ja 1800-luvuilla sen omis- 
tivat (aluksi Lappvik n misenä) von Knorring-, 
Hasselblatt- ja Torvigge-suvut. viimemainittu 
useita miespolvia. Nyk. omistaja prof. G. G. Ro- 
senqvist. — Päärakennus on 1700-luvulta. — 
2. Maatila Inkoon pitäjässä, käsittää 1 '/< mant- 
taalia, n. 600 ha. nyk. omistaja tilanomistaja 
.F. Candelin. ' A. Es. 

Marie de France Imuri' ds frä'sj, ransk. ru- 
noilijatar, 12: unella vuosis.. kotoisin Ile-de Fran- 
cesta, eli enimmäkseen Englannissa, osaksi Hen- 
rik IT:n hovissa. Sepitti tuntehikkaita. viehättä- 
viä runonovelleja („lais"), joita on säilynyt 12 sekä 
..^■>oppt" nimisen faabelikokoelman. J. H-l. 

Mariefors [-lefo'rsJ ks. Kellokoski ja 
Kellokosken kartano. 

Marie-Galante [inari'-galä't], Ranskan omis- 
tama Vähäin-Antillien saari kaakkoon Guadelou- 
pesta; 149 km^ 16,835 as. (1906). M. on kalkkikal- 
liota (korkein kohta 205 m yi. merenp.) , jokseen- 
kin metsäinen. Päätuotteet: sokeri, kahvi, puu- 
villa ja kaakao. Pääkaupunki Grandbourg (n. 
7.000 as.) etelärannikolla. — M.-G:n löysi 1493 
KoIunil)Us: ranskalaiset sijoittuivat tänne 1648. 

(E. E. K.) 
Mariehamn f-JchamnJ ks. :M a a r i a n h a- 
Tii i n a. 

Marienbad [rVenhäd], kaupunki ja tun- 
nettu kylpypaikka Böömissä, 37 km lounaiseen 
KarLsbadista: 4,617 as. (1900). M:lla on kaunis 
asema vuorten suojaamalla etelärinteellä. Läm- 
pimiä lähteitä, joita käytetään sekä juomiseen 
että kylpemiseen, on 8; ne, samoinkuin kylpy- 
liuone, kuuluvat läheiselle Teplin luostarille. Läh- 
teiden vesi on glaubersuolanpitoista: sitä lähete- 
tään vuosittain n. 1 milj. pulloa ja sitäpaitsi 
4,000 kg suolaa. iSI. on Karlsbadin ja Abbazian 
jälkeen Itävallan enimmin käytetty kylpypaikka; 
\ipr;ii(leii luku 1910 oli 33,309. — " M. on Böömin 
nuorimpia kylpypaikkoja, vaikka sen lähteet oli- 
vat tunnettuja jo keskiajalla: sitä alettiin käyt- 
tää 1808. ' ' E. E. K. 

Marienburg [-1'enburhj]. 1. Kauppala (Iät. 
Miik.snej Liiviumaan itäosassa, M:n-järven etelä- 
rannalla; 1,500 as. (1897). — Stockmannseofin- 
\valkin rautatien varrella. Järvessä olevalla saa- 
rella on saks. ritarikunnan 1342 perustaman M:n- 
linnan rauniot. Linna oli 1601-1702 kolmesti 
ruotsalaisten hallu.ssa: viimemainittuna v. venä- 
läiset sen valloittivat, mutta puolustajat räjäh- 
dyttivät osan siitä ilmaan. — M:n pitäjässä oles- 
keli aikaisemmin Martta Skavronski, sittemmin 
\'enäjän keisarinnana Katariina I. — 2. Piiri- 
kunnankaupunki Preussissa, Danzigin hallitus- 
alueessa (Länsi-Preussissa), Nogatin varrella; 
14,019 as. (1910). Useita teollisuuslaitoksia, vil- 
ka.sta vilja- ja puutavarakauppaa, suuret villa- 
1,1 hevo.-markkinat. — M. oli 1309-1457 saks. ri- 
tarikunnan suurmestarin asunto, sen linna oli 
Saksan suurimpia ja lujimpia; linnan valloitti- 
vat puolalaiset 1457 ja saivat pitää sen Thornin 
rauhassa 1466. V. 1626 ruotsalaiset valloittivat 
linnan, 1629 puolalaiset turhaan piirittivät sen 
-nojaan leirijtyneitä ruotsalaisia. Seur. .sodissa 
M. mainitaan usein; 1656 ^I:ssa tehtiin Kaarle 
X:n Kustaan ja Brandenburgin vaaliruhtinaan 
Fredrik Vilhelmin välillä sopimus, jossa jälki- 
iiiiäinen sitoutui auttamaan Ruotsin kuningasta 



saaden palkakseen suvereenisen omistusoikeuden 
neljään Suur-Puolan maakuntaan. M. joutui 
Preussille 1772. M:n linna (vanhin osa rak. 1274. 
muut 1300-luvulla) on huomattavimpia Saksan 
keskiaikaisia maallikkorakennuksia. E. E. K. 

Marienlyst [-l'J, kunink. huvilinna Tanskassa. 
Sjfellandiu saarella, lähellä Helsingoriä; rak. 
1580. Kristian VII lahjoitti sen kuningatar Ju- 
liane Marielle, jonka mukaan se sai nimensä. 
Kylpypaikka. 

Mariestad [-rV entää], kaupunki Etelä-Ruot- 
sissa, .Skaraborgin läänissä, jonka pääkaupunki 
se on; 4,710 as. (1911). M. sijaitsee kauniilla pai- 
kalla, Venernin kaakkoisrannalla, Tidan nimisen 
joen pohjoispuolella. Kirkko per. 1500-luvun lo- 
pulla, uusittu kokonaan 1903-05; maaherran pa- 
latsi on kaupungin ulkopuolella, Tidanissa ole- 
valla Marieholmin saarella. Reaalikoulu. Elinkei- 
not: viljanvienti. kauppa. Katrineforsin puu- 
massa- ja paperitehtaassa on useita satoja työ- 
miehiä. Satama matalanveden aikana 3 m syvä; 
siinä selvitettiin 1910 69,034 netto rek.-tou. aluk- 
sia. — M:n perusti Kaarle herttua 1583 Tun.a- 
holmin (^larieholmin) saarelle; 1693 ja 1895 tuli- 
palo hävitti suuren osan kaupunkia. (E. E. K.) 

Mariette f-e'tj, A u g u s t e fi d o u a r d (1821 
81), kuuluisa ransk. egyptologi. Tultuaan 1848 
Pariisiin Louvre-museon egj'pt. osaston virka- 
mieheksi, lähetettiin hänet 1850 tutkimusmatkalle 
Egyptiin, jossa hänen onnistui löytää Serapeumin 
vanlia temppeli lähellä ]\Ieniphistä. \'v. 1854-58 
M. järjesteli Pariisissa runsaita löytöjään, mutta 
palasi 1858 Egyptiin, missä vietti suurimman 
osan loppuikäänsä, lakkaamatta toimeenpannen 
mitä onnekkaimpia kaivauksia. Tieteelle tär- 
keintä oli Abydoksen ja Edfun temppelien pal- 
jastamnen. Bulakiin, Kairon satamakaupunkiin. 
M. perusti museon, jonka johtajaksi hänet kutsut- 
tiin. Täällä säilytetään nykyään runsaimmat 
muin.-egypt. muistomerkit. M. julkaisi sitäpaitsi 
useita kaivauksiaan ja Egjptin muinaisuutta kos 
kevia teoksia. [Maspero, „Notice biographique sur 
M." (1904)]. H. Ha. 

Marignano [-injä'no] ks. M e 1 e g n a n o. 
Mariini dat. marVniis - merta koskeva, < maru 
-meri), merisotaväki. 

Mariinsk [-ri-i'nsk]. piirikunnankaupunki 
Länsi-Siperiassa Tomskin kuvernementissa, Sipe- 
rian rautatien ja Obin vesistöön kuuluvan Kija 
nimisen joen varrella; 9,479 as. (1900). M. on 
M:n, Atsinskin ja osaksi Minusinskin piirikun- 
tain kultakaivosseutujen keskusta. — M:n pai- 
kalla olleesta Kijan-kylästä tehtiin 1856 piiri- 
kunnankaupunki. 

I Marilhat [rilä'], Prosper (1811-47), ransk. 
j taidemaalari; kuuluu Decamp.sMn kanssa itämai- 
1 .sen maisemamaalauksen perustajin. E. R-r. 
Marillier [-ie'], L6on (1842-1901), ransk. 
antropologi ja uskonnonhistorioitsija, jonka teok- 
sista on huomattavin .,La survivance de Täme" 
(1894). M. oli muutamia vuosia aikakauskirjan 
„Revue de Thistoire des religions" toimittaja. 

E. Ka. 
Marineerata (ransk. inariner < marinade = 
mehu. jota käytetään ruoka-aineiden säilyttämi- 
.seksi merimatkaa varten, < lat. wari'ri«s = meri-), 
valmi-staa kalaa tai lihaa säilykkeiksi käyttämällä 
erikoista säilykemehua. 

Marinelli ' /-c'-/, Giovanni Giuseppe 



73 



Marlnette— Maritza 



74 



(1846-1900), it. maantieteilijä, v:sta 1879 Pado- 
van ja v:sta 1892 Firenzen yliopiston maant. 
prof, ; v:sta 1890 edustajakamarin jäsenenä. — 
Julkaissut m. m.: „Materiali per Taltimetria ita- 
liana" (1872), ,,Nomi propri oro<;rafici delle Alpi 
Carnichi e Giiilie" (1872), „La geografia e i Padri 
della Chiesa" (1882), ,,La terra, trattato popolare 
di geografia universale" (1883), „Venezia nella 
storia della geografia cartografica ed esploratice" 
(1889), perusti 1894 „Rivista geografica italiana" 
nimisen aikakauslehden. (E. E. K.) 

Marinette [-c'i], kauntin pääkaupunki Yhdys- 
valtain Wisconsinin valtiossa, Michigan-järven 
rannalla Menominee-joen oik. puolen vastapäätä 
michiganilaista Älenominee nimistä kaupunkia; 
15,186 as. (1910), joista n. 'j., ulkomailla synty- 
neitä. ■ — Menoniineen koskista saadaan käyttö- 
voimaa useihin teollisuuslaitoksiin (paperiteh- 
taita, myllyjä y. m.). Raudan ja puutavarain 
kauppa on suuri. Satama hyvä. — Ensimäiset 
valkoi-set asettuivat tänne intiaanikylän viereen 
1830; 1887 M. sai kuupuuginoikeudet. E. E. K. 

Marini [-1'-] (Marino), G i a m b a t- 
tista (1.569-1625). it. runoilija, n. s. m a- 
rinismin perustaja. Tämän 17:nuellä vuosis. 
Italiasta moneen maahan levinneen tyylin omi- 
naisuuksia on ylenmääräinen mahtipontisuus ja 
runsassanaisuus, teennäi.set ja luonnottomat ku- 
vat ja vertauk.set, kuivat vastakohdat ja väkinäi- 
set sanaleikit. M. sai lukuisia jäljittelijöitä, jotka 
vielä liioittelivat hänen vikojansa. ^I:n kuului- 
sin runoteos on 20-lauluiuen eepos ,,Adone"(1623). 
Lisäksi mainittakoon uskonnollinen eepos ,,La 
strage degli innocenti" ja runokokoelmat ,,La 
Lira", „La Galleria" ja „La Sampogna". [Meng- 
hini, „La vita e le opere di G. B. M." (1888); 
Borzelli, „T1 cavalier G. M." (1898), Mango, „Le 
fouti deir Adone" (1891), sama, ,, Della fama di 
G. M." (1898), Damiani, „yopra la poesia del cav. 
M." (1899).] J. Hl. 

Marino /->'-J, katiimnki Italiassa, kaakkoon Eoo- 
masta, kauniilla paikalla Albano-järven pohjois- 
raunalhi; 7.307 as. (1901). M. sijaitsee vanhan 
ajan Custrim(einum\n paikalla; useita roomalais- 
ten huvilain raunioita, Colonnan palatsi (1500- 
iuvulta). 

Marinus [V-J kahden paavin nimi. 

M. I (paavina 882-84), papin poika Tosca- 
nasta, otti ennen paaviksi tuloaan paavin lähetti- 
läänä osaa 8:nteen yleiseen kirkolliskokoukseen 
Konstantinopolissa ja toimi sittemmin Rooman 
kirkon arkkidiakonina sekä Cseren piispana Tos- 
canassa. 

M. II (paavina 942-46) oli pelkkä välikappale 
roomalaisen vallanpitäjän Alberik II :n käsissä. 
[Langen, ..GeschicJite der römischen Kirche von 
Nikolaus I bis Gregor VII" (1892).] 

Paavien luetteloissa M. I ja M. II kävivät myö- 
hemmin tehdyn erehdyksen johdosta M a r t i- 
nus I:n ja ISI a r t i n u s II :n nimellä. 

A. J. P-ä. 

Marionetti (ransk. marionctte, < viarion, vä- 
hcnnysnuiotii sanasta Murie, pieni Marian-kuva), 
nivelnukke. joka nyörien ja koneiston tai näyttä- 
jän näkymättömillä käden- ja sormenliikkeillä 
saadaan matkimaan ihinisliikkeitä; kuvannolli- 
sesti heikkoluontoinen ihminen, vrt. X u k k e- 
teatteri. 

Mariotte /"'//. K d ni e (n. 1620-84). ransk. fyy- 



sikko, Dijonin liiliellii olevan S :t Martin-sur- 
Beaunen luo.starin esimunkki, tuli 1666 Pariisin 
tiedeakatemian jäseneksi. M:n tieteellinen toi- 
minta kohdi.stui etenkin mekaniikkaan, sekä sen 
teoreettiseen että kokeelliseen puoleen, joiden me 
nettelytapoja hän ylidisti taitavasti. Suurimman 
kuuluisuutensa M. saavutti keksimällä lain kaa- 
sun paineen ja tilavuuden riippuvaisuudesta toi- 
si-staan. IMainitun lain tosin Boyle oli kek- 
sinyt jo toistakymmentä vuotta aikaisemmin, 
mutta M., joka kohta sovellutti sitä m. m. ilma- 
puntarilla suorittamiinsa korkeudenmittauksiin. 
ei tiennyt siitii mitään. Lakia sanotaan sentiih- 
den nykyään oikeudenmukaisesti Boyle-M:n 
laiksi (ks. Kaasu). M:n mittaustapa antaa 
liian pienet arvot suuremmille korkeuksille, kun 
hän ei ottanut lukuun ilmakehän liimpötilan 
alenemista ylöspäin. M. toimi menestyksellisesti 
hydrostatiikan ja hydromekaniikankin alalla. Tu- 
lokset hän julkaisi teoksessa ,,Trait6 du mouve- 
ment des eaux et des autres fluides" (1686), joss.i 
hän m. m. esittää havaintonsa astiasta purkaan- 
tuvien nesteiden nopeuden riippuvaisimdesta paine- 
korkeudesta ja selittää n. s. Mariotten pullon 
rakenteen. M. on myös rikastuttanut kappalten 
työntioppia. Hänen valmistamansa, rihmoissa 
rinnakkain riippuvista norsunluupulloista suunni- 
teltu perkussionikone Wallisin, Wrenin ja Hiiy- 
gensin keksimien työntilakien kokeellista todista 
mistä varten on vielä tänään koulujemme fysi- 
kaalisissa kalustoissa nähtävänä. — JI:n tutki- 
mustyö ulottui muillekin kuin mekaniikan alalle. 
Valo-opillisessa teoksessaan „Essai sur la nature 
des couleurs" (1681) hän selostaa järjestelmälli- 
sesti kappalten värien sekä auringon ja kuun ym- 
pärillä esiintyvien säppien synnyn syitä. Säteile- 
vää lämpöä tutkiessaan liän huomasi, että lasi 
laskee melkein kokonaan lävitsensä auringon 
lämpösäteet, mutta pidättää vähemmän kuumat, 
tavallisesta tulesta lähteneet lämpösäteet. M. löysi 
myös silmän sokean pilkun. ITänen kootut teok- 
sensa julkaistiin 1717 Leidenissä ja 1740 Haa- 
gissa, f'- S: n. 

Maris, holl. taidemaalareita, kolme veljestä. 
1. Jacob M. (1887-99), opiskeli veljesten syi,- 
tymäkaupungis.sa Haagissa, Amsterdami.s.sa ja 
Pariisissa, jossa sai vaikutusta ,,Paysage-intime"- 
koulusta. Maalasi aluksi laatukuvia, sittemmin 
iiTipre^sionistise.sti käsitettyjä, erityisesti Hollau- 
uin ilmaa ja valoa esittäviä tunnelmamaisemia. 
[de Bock, „The life and work of Jacob M." (1004). | 
— 2. ]\latthijs M. (s. 1839). noudatti ensin 
opettajaansa Leysiä. kunnes Pariisissa 1869 jou- 
tui Ilamonin n. s. uuskreikkalaisen tyylin vai 
kutuksen alaiseksi. Sielukasta hienoutta ilmaise- 
vissa laatukuvissaan, joissa M. usein käsittelee 
taiuaiheita. hänellä on kosketuskohtia ..prerafae- 
liittien" kanssa. Hiin on myöskin maalannut mai- 
.semia ja muotokuvia. — - 3. Willem il. (1844- 
1910), oli veljiensä oppilas ja maalasi eläinkuvia 
oivallisten niaiseniiensa yhteydessä. E. I'-y. 

Maritza /-i'1s(ij 1. Marica (vanhan aj.iu 
Hvhros), Balkanin niemimaan suurin joki, lähtee 
Rila-vuorilta. virtaa itäistä pääsuuntaa Balkaii- 
ja Rhodope-vuori.stojen välissii hedelmiillisessä. 
taajaan asutussa laaksossa, kääntyy kaakkoon 
ja murtaa kapean uoman Bulgaarian ja Turkin 
rajavuorten kautta, saa Adrianopolin kolidalla 
molemmat tärkeimmät li.siijokensa Tnnd/.an ja .\t- 



Mariupolj— Marjakäpy 



76 



dun. kulkee sitten eteliiistä suuiitna laidunniiiana 
käytetyn kivikkoeräniaan halki, saa vas. Ergene 
nimisen lisäjoen Traakiasta sekä laskee alavan, 
liiekoittuneeu siiistomaan kautta Enos-laliteen. 
M:n pituus on n. 490 kni. vesialue 54.000 km". 
Pienille aluksille M. on kuljettava Adrianopo- 
lista alkaen. E. E. K. 

Mariupolj /-ii'-/- iiiiiikunnankaupunki Etelii- 
\'enäjällä. Jekaterinoslavin kuvernementissa Aso- 
van-meren rannalla. Kaljmius nimisen joen 
>uussa; 48.500 as. (1909). joista n. puolet kreik- 
kalaisia. Teollisuus sekalainen: vuosittain neljät 
suurenlaiset markkinat. \'iljan j.i kaivostuotteiden 
vienti suuri (190,s raha-arvo 43.2 milj. mk., tuon- 
nin arvo 3,8 milj. mk.). Kantatie vie sisämaahan; 
satama huono, alusten purku ja lastaus tapahtuu 
I roomuilla. — M:n perustivat 1779 Krimistä tul- 
h'et kreikkalai.set ; v:sta 1784 usean erinimisen 
piirikunnan pääkaupunki. — M: n piirikun- 
nassa on monta muukalaissiirtokuntaa ; viime 
\uosis:n lopulla ainoastaan puolet väestö.stä oli 
■. (MiälJiis ä. liki '. oli kreikkalaisia, loput saksa- 
laisia, juutalaisia, bulgaarialaisia. E. E. K. 

Marius, G a i u s (156-86 e. Kr.), roomal. sota- 
päällikkö ja kansanpuolueen johtaja, synt. vols- 
kilaisessa Arpinumissa talonpoikaissäädystä. Hän 
jiloitti sotilasuransa Scipiou johdolla Afrikassa 
j-i saavutti jo silloin urhoollisuudellaan sekä pääl- 
likkönsä että sotilasten suosion. Kansantribuu- 
nina ollessaan 119 hän sai toimeen lain. joka 
luomattavasti suj)isti ylempien säätyjen vaikutus- 
\ aitaa vaaleissa (lex Marin/. Iliinen hallitessaan 
ilispaniaa propreetorina i115) sai hänen oikea- 
mielisyytensä osakseen suurta tunnustusta. M. 
Naattoi n. s. Jugurthan sodan, joka ennen hänen 
päälliköksi tuloansa oli ollut roomalaisille sangen 
tuhoisa ja häpeällinen, onnelliseen ja kunniak- 
kaaseen päätökseen (101). M:n rajaton vaikutus- 
valta sotilaisiinsa ja hänen voittojensa tuottama 
-uuri kansansuosio aiheutti sen, että hän, vaikka 
olikin alhaista sukua {homo norns), "107 pääsi 
konsuliksi ja sittemmin vastoin tapaa aina uudel- 
leen valittiin tähän virkaan, v. 100 kuudennen 
kerran. Mutta sani. v. M. sai paljon vihamiehiä 
esiintymällä sangen horjuvasti peltolakikysymyk- 
sen järje.stämistä koskevissa puoluetai.steluissa. 
Jo liittolaissodan aikana (91-89) M:n maine al- 
koikin himmentyä S u 1 1 a n loistavien voittojen 
rinnalla, ^'•.ksi 88 valittiin Sulia konsuliksi ja 
samalla ylipäiilliköksi Mithridatesta vastaan. Ka- 
teellisena M. vehkeili tämän jälkeen Sullaa vas- 
taan, kunnes tämä voitti hänen löyhän sota- 
joukkonsa. Vaivoin M. pääsi pakenemaan Afrik- 
kaan. Sieltä hän kuitenkin vielä palasi Italiaan, 
kokosi uuden sotajoukon, pani toimeen verilöylyn 
Roomassa ja julisti it.sensä ja puoluelaisensa Cin- 
nan konsuleiksi v:ksi 86, mutta kuoli jo muuta- 
mia viikkoja tämän jälkeen. ]M. oli sivistymätön 
kansanmies, hillitön luonteeltaan ja hurja tavoil- 
taan. Sotapäällikkönä hän oli urhea ja nerokas 
(hänen työtänsä oli m. m. legioonain uusi kohortt - 
ji.oitus). mutta valtiomiehen kykyä hiinellä ei (u 
lut. Pinta rchus on kirjoittanut M:n elämäker- 
lan. — Mariuksen ottopoika Gaius oli konsu- 
lina V. 82, mutta joutui häviölle taistelussa Sullaa 
vastaan ja surmasi itsensä, [vrt. r4erlafh, ..M. und 
Sulia" (1856). Botsoh. ..C. M. als Reformator des 
römischei TTeerxvesens" (188G).| F. III. 

Marivaux f-iö']. Pierre Carl et de 



Chamblain de (1688-1763), ransk. kirjailija. 
M. sepitti joukon huvinäytelmiä, jotka erittele- 
vät ihmissydämen salaisinipia tunteita sirolla ja 
henkevällä, hieman sievi.stelevällä proosatyylillä 
f,,marivaiidage"J, ja joista esim. ,,La surprise de 
ramour", ,,Le jeu de Tamour et du hasard", „Les 
lausses confidences", ..Les legs" ja ,.L'epreuve", 
ovat kauan pysyneet näyttämöllä. M:n romaa- 
neista mainittavin on engl. P»ichardsonin malliin 
kirjoitettu ,. Marianne". V. 1743 M. tuli Ran.skan 
akatemian jäseneksi. — Yleispainos, ..GSuvres 
completes" /12 nid.. 1781). [J. Fleury, ,.M. et 
le marivaudage" (1881) : Larroumet, .,M., sa vie 
et ses n-uvres" (1894, 2:nen pain.); G. Deschamps. 
..Marivaux" (sarjassa ,.Les grands eerivains fran- 
rais". 1897): Golube\v, ,.M.' Lustspiele in deutschen 
fhersetzungen des 18. Jahrh." (1904).] J. Il-l. 

Marja, kasvit, määritys ks. Hedelmä. Ta- 
vallisessa puheessa nimitetään m:ksi mf^heviii 
hedelmiä yleensä, olivatpa ne rakenteeltaan minkä 
laisia tahansa, siis esim. luumarjoja (tuomi, mesi- 
marja, lillukka y. m.) tai eri tavoin syntyneitä 
meheviii epähedelmiä (pihlaja, mansikka y. m.). 

Marjaasi ks. M a r i a g e. 

Marjakuusi (Taxus baccnla), Taxacccr-heunoou 
kuuluva |)uu tai pensas havupuiden luokas-ia. 
Suotuisassa ilmastossa m. kasvaa 10 m:n kor- 
kuiseksi tai korkeammaksikin. Suomessa se jää 
1-2 m:n mittaiseksi (suurin ta\attu korkeus 
3.3 ni). Monivuotiset. 2-3 cm pitkät. 2.3 mm le- 
veät neulaset ovat litteitä, tasasoukkia, päältä 
kiiltävän tummanvihreitä. alta vaaleampia, pys- 
tyissä pääoksissa jokapuolisesti. vaakasuorissa 
oksissa kahtaanne asettuneita, joten oksat neula- 
sineen näyttävät litistyneiltä. M. on kaksikoti- 
iien: kukat syntyvät oksien alapuolelle pieninä 
lehtihankaisina versoina, ne eivät ole käpymäisiä. 
Pyöreähköissä norkkomaisissa hedekukissa useita 
kilpimäisiä hedelehtiä, siitepölypesäkkeet niiden 
alapinnalla. Emikukissa on yksi ainoa, päättei- 
lum siemeuaihe. Kypsyvää siementä ympäröi 
nuiltoinen. lopulta loistavan punainen siemen- 
vaippa. Täten muodostuu luumarjamainen „he- 
delmä". mikä houkuttelee lintuja puoleensa, siten 
välittäen kasvin leviämistä. M. kasvaa Pohjois- 
Euroopan eteläosista Pohjois-Afrikkaan sekä Vä- 
hästä-Aasiasta Amurinmaahan, etelärajana Hima 
laja. Suomessa m:ta tavataan vain Ahvenan- 
maalla, sielläkin harvinai.sena ja ilmei.sesti häviä- 
vänä. Myös muualla Euroopassa m. on ke.ski- 
ajalta saakka etupäässä ihmisen vaikutukse.sta 
vähentymistään vähentynyt. Sitkeä, punertava 
puuaine on näet erittiiin sopivaa hienompiin 
))uutöihin. mustaksi kiilloitettuna se on tunnettu 
saks. ebenholtsin nimellä. Suomessa m:sta on 
valmistettu purjereukaita y. m. s. suurta kestä- 
vyyttä vaativia purjehdustarpeita. Useissa seu- 
duissa Eurooppaa m:n oksain yleinen käyttö ko- 
ristuksina, hautaseppeleihin .v. m. s. on tehnyt 
.■^uurta tuhoa, kun puun kasvu on tavattoman hi 
(lasta. Sen sijaan m. voi tulla vanhemmaksi kuin 
mikään muu euroopp. puu. n. 2.000-3.000 v:n ikä i 
seksi. — Eräitä muunnoksia ja toisia '/« jM.s-lajeja 
viljellään kori.stuskasveina. Kuvia liitteessä 
Havupuita IT, 1 ja 2. /. Vs. 

Marjakäpy, käpymuoto, jonka suomujen mehe- 
viksi muuttuminen ja yhteenkasvettuminen lo- 
pulta tekee marjamaiseksi. M. tavataan esim. ka- 
tajan i-l II iiipcriiK) suvussa. K. L. 



77 



Marjalevä — Märki 



Mar jalevä f Sn ///«.s.s// //( 
l<Mik:i [)itk;l. liaiiraitKMi 




NFarjalpvii. 



(ks. i. 



barcifcniiii ). niskol'n';i, 

sekovarsi on jakuutu- 
nut selviin varsimai- 
siin ja lehtimäisiin 
osi n. \'iinH>inainittii- 
jeu iiangoissa on mar- 
jamaisia, ilman täyt- 
tiimiä rakkoja, jotka 
[)itävät kasvia kellu- 
vana merossä. M. tun- 
netaankin ainoastaan 
kelluvana, jolloin se 
lisääntyy suvuttomasti. 
Merivirtojen tuomana 
.se esiintyy suunnatto- 
min joukoin et. Atlan- 
tin meressä Kanarian 
saarten ja Länsi-Intian 
välillä n. s. S a r- 

. — vrt. mvös Rusko- 
/. V-s. 

livka, Hailuodon länti- 



jr a s s o-m e r e s s a 
levät. 

Marjaniemi, loistoina 
simmällä niemellä, näyttää vaihtumatonta val- 
koista valoa ja valkoisia välähdyksiä; rak. 1S72. 
— - Sääopillinoii ja liydroj^^rafinen asema. (Kuva 
iirt:ssa Luotsi J a m a j a k k a 1 a i t o s, palsta 
1'J57.) /;. Il-nen. 

Marjanpoiniimiskone, Ameriikasta alkujaan 
Eurooppaan tullut koje. jota mainitussa maassa 
}>aljon käytetään viljeltyjen karpaloiden poimi- 
miseen. \'iimeaikoina on yhä enemmän alettu 
käyttää samantapaisia pienempiä kojeita muiden- 
kin marjojen, varsinkin puolukkain j)oimimiseen. 
Toistaiseksi m :11a on haittapuolena se, että tali- 
tovat vahinooittaa kasvia ja tuovat marjojen 
mukana paljon roskia; näiden erottaminen viljan- 
Ijuhdi.stuskoneilla tai samanta])aisilla laitteilla 
<mkin tullut yhä yleisemmäksi. li. W. II. 

Marjatta, Kalevalan loppurunossa esiintyvä 
nainen, jonka nimi on sekamuodostus ^larketasta 
ja Maria.sta. Se mikä hänestä kerrotaan on 
samoin kokoonpanoa Marketan ja Neitsyt Ma- 
rian runoista. Marketan runon alkumuoto tava- 
taan Virossa, jiaiinu. Saaren saksan poika, viet- 
telee Maretan. jonka lapsi löytyy pensaasta ja 
viedään neitosten ja sulhasten nähtäväksi. Kun 
kaikkien kieltäessä yritetään lasta heittää tuleen 
ja veteen, saa se kolmiöisenä Jumalalta puhe- 
lahjan ja ilmoittaa vanhem])ansa, jolloin äiti tun- 
nustaa ja isä ilmaisee katumustansa. Sama aihe 
tavataan Ranskassa (ioarin legendassa. Tätä py- 
himystä koettaakseen piispa käskee hänen, jos 
iiänellä on Jumalan voima käytettävänään, saat- 
larnaan kolmiöinen lapsi puhumaan ja ilmoitta- 
maan vanhempansa. J^apsi nimittää isäkseen itse 
piispan, joka katuvai.sena lankee ])yhimyksen 
jalkoihin. [K. Krohn, ..Kalevalan runojen his- 
toria". SS. 469-482. ..Kotiseutu". 1'.)i:', liulitik.] 

A'. K. 

Marjaviini ks. Hede! m ä v i i n i. 

Markanmaa tarkoitti sellaista maatilaa, koko 
taloa, josta keskiajalla suoritettiin maaveroa 
yksi markka (ks. t.) ja vastaisi yhtä vanhaa 
manttaal a. Suomessa sittemmin 'j^ manttaalia 
(ks. t.). .\lkujaaii täysitalo arvioitiin 24 hopea- 
markan arvoiseksi. Markan arvoi.sesta maasta 
suoritettiin veroa '/.., mk. I. iivrityinen. 

/:. .1. /'. 

Markasiitti, kiiNukiveiiniiiinMi. koki »nm uksel- 



taan raudan ja rikin yiidislys, FeS,. sanioiulcuin 
pyriitti. mutta kiderakenteeltaan rombinen, jota- 
\astoin j)yriitti on regulaarinen. Om.-p. on 4. s 
(pyriitillii .I.l) : viiri m«!ssinf;inkeltaiuen, mutta 
vaaleani])! kuin pyriitillii ja harmaaseen vivaii- 
tava. Molemmat ovat siis keskenään lieteromor- 
fisia. Toiselta puolen m. on isomorfinen arse- 
iiikkikiisun kanssa. — .M. on vähän harvi.nai- 
sempi kuin i)yriitti. varsinkin mapmavuorilajeissa 
ja kiteisissil Uusineissa. "NTeisiinmin sitil tavataan 
malmijuonissa sekil uusmuodostuksena sedinientti- 
vuorilajeissa. kuten savi- ja merkelikivissil. joiss i 
se esiintyy konsentrisina kideryhminä. /'. E. 

Markeerata fransk. iiiurqiicr, < nianinp = 
merkki I. merkitä. 

Markesas ks. M a r q u e s a s-s a a r i s t o. 

Marketentti (saks. Marlcelcnder, < it. mcrca- 
/«7(/r = kauppias, <[ lat. rH,erc«'ri = käydä kaup- 
paa), henkilö, joka sotaväessä, joko kasarmin 
alueella tai leirissä, pitää kaupan ravintoaineita, 
juomia, tupakkaa j. n. e. tai joka tässä tarkoi- 
tuksessa seuraa joukon nnd-;ana sotakentällä. 

Marketeria (ransk. ninrqiteterie). leikatuista 
ja eri\ Jlris-stii. vierekkäin sov tetuista (puu-, me- 
talli-, marmori-, luu- y. m.) ainekapp.ileista muo- 
dostettua pintakoristu.sta. Italiassa m:n eli tar 
sian (iiitarsian) kukoistus alkaa 1400-luvun lo- 
pulta saakka. Ranska.ssa se tuli jo I.TOO-luvulla 
suosioon ja saavutti siellä Boulen (1042-1732) 
taiteellisissa iiuonekaluissa korkeimman Kehityk- 
sensä, l -o ^. 

Markham fmfikom]. 1 . Sir C 1 e m e n t s M. 
(s. 1830), engl. maantieteilijä ja matkailija. Pal- 
veli sotalaivastossa 1844-;')2, oli 1855-77 Intian 
hallituksen palveluksessa, 1858-87 TTakluyt .Socie- 
tyn ja 1803-88 Roj^al geographical .societyn sih- 
teeri ja 1890 edellisen, 1893-1904 viimemainitun 
puheenjohtaja. M:n matkoista mainittakoon: 
osanotto 1850-51 Austinin johtamaan Franklinin 
etsintäretkikuntaan, tutkimusmatka Andes-vuoris- 
ton itärinteille 1852-54. samoin kiinapuun vilje- 
lystä varten Etelä-Ameriikkaan 1860-61. Monista 
tutkimnksi.sta ja julkaisuista ovat huomattavim- 
pia m. UI. .,l\Iissions to Tibet", ,.Travels in Peru 
and India". ..Memoir on the Indian surveys". 
..Tiie threslK hl of the unkno\vn region". ,.TIie war 
bet\veen Chile and Peru 1879-82". ..Christoph-r 
Columbus". 

2. Sir Albert Hastings M. (s. 1841). 
engl. merisotilas ja pohjoisnapa-retkeilijä, palveli 
sotalaiva.stossa Taiping-kapinan aikana, seurasi 
1873 kapteeni Adamsia Baffinin-Iahden kautta 
Boothia-lahteen, komensi .,Alert"ia Naresin poii- 
joisiiaparetkikunnassa 1875-76. jolloin hän reki- 
retkellä saavutti siihen a.-sti pohjoisimman leveys- 
asteen 83° 20' 26". V. 1879 .M. teki onnistumatto- 
inan yrityk.sen tunkeutua Frans Josefin maan 
sivu pohjoisnavalle. Julkaissut kertomuksia inat- 
k-oistaan sekil muutamia pohjoisnapa-tutkimuksen 
historiaa ko.skevia teoksia. (E. E. K.l 

Märki, Sandor j märki kinidor] (s, 1853), 
iiiik. historiantutkija. v:.sta 1892 yleisen historian 
professorina Kolozsvärin yliopisto.s.sa, julkaissut 
(luikariksi) joukon tutkimuksia, joista mainitta- 
koon: ..\'enäliliset isiinmaamme historiassa" 
(ISTTi. ..(i. Doz-a ja hiineii kapinansa" (18S.".i. 
...Maria. Unkarui kuningatar" (1885). ...\radin 
komitaatin ja kaupungin historia" (2 os.. 1892-95), 
., Kolozsvärin yliopiston liistoria" (1896). „Lango- 



79 



Markiisi— Markka 



80 



bardit isänmaassamme" (1899), „Elisabet, Un- 
karin kuningatar" (1899). ,, Keskiajan tärkeim- 
mät kronikankirjoittajat" (1899) ; saksaksi il- 
mestyi : ..Ungarns Millenuium" (1895). Jul- 
kaissvit myös Unkarin historiaa ja kirjalli- 
suudenliistoriaa valaisevan kuva.ston (190.5). 

Markiisi (ransk. marquis, eiigl. marquess, 
it. ninrcliese, esp. marqitcs, mlat. marcliio, mar- 
chennis, marchisus < mysaks. //(«rc/m = raja. 
raja-alue), alkuansa rajamaakunnan sotapääl- 
likkö ja liallitusmies, markkreivi (ks. 
Markki); sittemmin ja tätä nykyä pelkkä 
aatelinen arvonimi Kanskassa, Italiassa, Es- 
panjassa, Portugalissa ja Englannissa; m:n 
arvo on herttuan ja kreivin arvojen välillä. Eng- 
lannissa m. on iierttuan toinen arvonimi, joka an- 
netaan hänen vanhimmalle pojalleen. 

Markiisi (ransk. marquise) , kangasverho, joka 
kehyk.sen varas.sa lasketaan ikkunan tai teltan 
oven eteen suojaksi auringon säteitä vastaan. 

Markion, gnostikko 2: sen vuosis. keskip., synt. 
Sinopessa Poiitoksessa. M. tuli 140 Roomaan ja 
perusti siellä 144 oman seurakunnan, joka levisi 
nopeasti varsinkin itämailla ja säilyi 4:nteen 
vuosis. asti. Jättäen muiden gnostikkojen mie- 
lellään käsittelemän kysymyksen pahan alku- 
perästä syrjään M. otti tehtäväkseen puhdistaa 
kristinuskon juutalaisista aineksista, opettaen, 
että kristinuskon hyvä Jumala on korkeampi 
olento kuin juutalaisten Vanhassa Testamentissa 
esiintyvä vanhurskas Jumala. Vanhalla Testa- 
mentilla ei hänen mielestään ollut kristityille oh- 
jeellista arvoa, ja Uuden Testamentin kirjoista 
hän hyväksyi ainoastaan hänen periaatteidensa 
mukaan korjatun Luukkaan evankeliumin sekä 
10 Paavalin kirjettä (muut, paitsi pastoraalikir- 
jeitä). Paavali oli ainoa oikea apostoli. Kristil- 
liseen elämään nähden M. vaati ankaraa itsensä- 
kieltämistä. [Meijboom. .,Marcion en de Älarcio- 
niten" (1887), Ilarnack, ,.Lehrbuch der Dogmen- 
geschichte" f4:s pain. 1910).] A. J. P-n. 

Markirch [-kirhj] (M a r i a k i r ch, ransk. 
St(-M(iric-(iii.r-Mi)ic.'i), kaupunki Saksassa. Ylä- 
Elsassissa, Leber-joen laaksossa; 11,778 as. (1910). 
M. on suuren puuvilla- ja villateollisuusalueen 
keskus. Tuotteet „Markircher Artikel" ovat hy- 
vin tunnettuja. Ensimiiinen puuvillatehdas per. 
1755. Ympäri.stössä on hopea-, kupari- ja lyijy- 
kaivoksia, käytännössä jo keski-ajalla, mutta nyt 
lakkautetut. — Leber-puro, joka virtaa kau- 
pungin läpi, oli ennen ran.sk. ja saks. kaupungin- 
osan välisenä rajana. E. E. K. 

Markit (it. Le Marche), maakunta Italian itä- 
rannikolla; 9,712 km^ 1,088,875 as. (1911). 
Mihin kuuluvat Ancona, Ascoli, Macerata ja Pe- 
saro e Urbino nimiset provinssit, vastaten jok- 
seenkin keski-ajan Mark Anconan ja Mark Fer- 
nion (t. ainoastaan Mark Anconan) aluetta. 

Markka (goot. marka, mysaks. mureita, marka, 
mruots. niark, mengl. mearc), alkuaan ,,alue, 
raja", sitten esivallan vahvistama ja le maama 
painoyksikkö sekä siitä määrätty rahakappale. 
Kullan ja hopean painona m. esiintyy Saksassa 
jo ll:nnellä vuosis. M. -paino syntyi karolingilai- 
sesta naulasta ja oli siitä alkuaan kaksi kolman- 
nesta. Tämä m., jonka paino oli 233.812 g, tuli 
ensinnä käytäntöön Kölnissä, joka 12:nnella ja 
13:nnella vuosis. oli Saksan tärkeimpiä kauppj- 
keskuksia ja ITansaliiton johtokaupunkeja. Siitä 




Markka v:lta 1.550. loiinatt\i Turu.ssii. 






Suomalainen markan- 
raha v:lta 1864. 



V2 markan raha v:lta 1.5.58, leimattu Turussa. 

.SO sai nimekseen Kölnin m. M. jaettiin 'Vosiin 
(Vierdung), '/lo-osiin (Lot) ja '/.«"Osiin (Quentin 
1. Quevtchen). Tämän rinnalla käytettiin myös 
seuraavaa kaksijakoa: Vvzc 
1. unssi '/o Vierdungia. »Vciii»- 
'/a Lotia, Pfenn (j I. penni 
'J4 Quentinia, Ilelh 1 %Pfen- 
nigiä. Tässä ta])auksessa, 
niinkuin niin usein rahan 
hi.storiassa, käytettiin sa- 
moja nimityksiä sekä ra- 
hoista että niiden |)ainoista. 

— Kölnin m., jonka tuli .si- 
sältää 16 luotia puhdasta 
hopeata, tuli v. 1524 Essiin - 
genin raha-asetuksen kautta 
Saksan yle seksi rahapainoksi ja -yksiköksi, ja py- 
syi sellaisena v:een 1857 saakkti. jolloin Wienin 
rahaso|)inmksessa tammik. 24 p:ltä otettiin käytiin 
töön luisi rahajiirjestelmä. Tunnetuimpia m.-pai- 
noon perustuvista myöhemmistä saks. rahakan- 
noista on se taalari, jonka Fredrik Suuri 1750 pe- 
rusti, llienohopeisesta m:sta lyötiin 14 taalaria. 

— 16:nnen vuosis. alussa, jolloin taalari tuli 
Saksassa yleiseksi, ruvettiin Skandinaaviassa ja 
LiiviniHUiissa leimaamaan suuria hopearahoja, 
jotka nimitettiin m :iksi. Ne vastasivat kutakuin- 
kin puolta taalaria ja kävivät myös tällii nimellä. 
Ruotsissa alkoi Kustaa Vaasa lyöttää m:n ja 
'/2-m:n rahoja 1534 sekä 2-m:n rahoja 1543; Tu- 
russa lyötiin m:oja ja '/j-markkasia vv. 155()- 
1558. Seur. aikoina lyötiin Ruotsis.sa myöskin 
20-, S-. 6- ja 4-m:n hopearahoja. Viimeiset m:n. 
tarkemmin 4- ja 2-m:n, rahat lyötiin siellä Aadolf 
T''redrikin aikana 1752-54. Kun Suomi rahamun- 
toksen kautta 13 p:ltä marrask. 1865 sai oman, 
kansallisen rahansa, tuli rahayksiköksi hopea-m.. 
jota lyödään ,,94,48 kappaletta naulasta sehvää ho- 
peata". Ensimäiset Suomen m:t lyötiin raha- 
pajassamme jo marraskuussa 1864. Ar. B. 

Markka. Keskiajalla käytettiin verolukuha 
(ks. t.) markkaa, joka vastasi 8 äyriä ja osoitti 



81 



Markkamaa— Marko Kraljevic 



82- 



st'll:n".sta iiijtiif ilini. jcistii iiiiiaveron suoritettiin 
1 markka. /•;. A. P. 

Markkamaa k s. M a r k a n m a a. 

Markki (niysaks. viarvhn, saks. Mark = rn'y.\. 
raja-alue, rajoitettu ala), nimitys, jota Kaarle 
Suuren ajoista käytettiin avaareilta, slaaveilta, 
arabialaisilta y. m. valloitetuista maa-alueista, 
jotka tulivat olemaan frankkien valtakunnan 
rajamaakuntina. Jos m:n korkeimpana hallitns- 
miehenä oli ma rkk reivi (rajakreivi) , sanot- 
tiin m:ia markkreivikunnaksi (raja- 
kreivikunnaksi). Saksan valtakunnassa oli sittem- 
•nin useita niaikkreivikuntia, esim. Itävalta 
ja H r a n d e n h u r g, joista kehittyi aikaa myö 
ten inahtavia valtioita. Myöskin Italiassa oli 
paitsi Mark A n c o n a a useita markkreivikun- 
tia, esim. Toscana, Mantua, M o n f e r r a t o. 
Myöhemmin markkreivikuunille ruvettiin sekä 
Italiassa että Saksassa antamaan toisia nimityk- 
siä; entisen Saksan valtakunnan alueella ei mark- 
kreivikunnan nimi ole .säilynyt muuta kuin Mää- 
rin maakunnalla. 

Markkinarauha. Samoinkuin käräjät, oli mui- 
naisruotsalaisessa yliteiskunnassa myöskin mark- 
kinat suojattu erikoisella rauhalla. Jätteenä 
liililtä ajoilta on Kauppakaaren 7 luv. 6 §:ssä säi- 
lynyt, ei kuitenkaan enää voimassa oleva mää- 
räys, että jos I vmäkkä, meteli ja tappelu tapah- 
tuu sittenkuin julkiset markkinat on alkaneiksi 
julistettu, on syyllistä rangaistava lain muk.ian 
ja on liän sitJi paitsi rauhan rikkomisesta vetävä 
rakkoa kymmenen talaria. A. Ch. 

Markkinat (ruots. markiiad, saks. Markl, engl. 
iftarket, ransk. marche < lat. mercä'Uis - kauppa- 
paikka). 1. Ajan ja paikan puolesta edeltäpäin 
ihnoitettu tilaisuus, jolloin ne, joilla on tavaroita 
myytävänä ja ne, jotka haluavat niitä ostaa, 
saattavat kohdata toisensa. Keskiajalla ja aina 
viime vuosisadalle asti m :11a oli suuri merkitys 
Euroopan maiden kaupassa. Ennen kaikkea an- 
toivat niiden syntymiseen aihetta suuret uskon- 
nolliset juhlat, joihin kokoontui paljon ihmisiä. 
Xiinpä Turussa vietetyt kaksi pyhän Henrikin 
juhlaa tulivat samalla olemaan markkinapäiviä. 
Tästä johtuu myöskin, että suur-m:ta Saksassa 
ruvettiin sanomaan ,, messuiksi" (Messen). IVIessu- 
markkinoille saapui vähittäiskauppiaiden ohessa 
myöskin suurkauppiaita, ja 13:nnelta vuosis. läh- 
tien „messut" olivat Euroopan suurkaupan var- 
sinaisia tukikolitia, varsinkin sisämaassa. Viime 
vuosisadan kuluessa on kuitenkin m: n, myös- 
kin suur-m:n, merkitys vähentymistään vä- 
hentynyt. Kulkuneuvojen ja liikenteen suuren- 
moinen kehitys on tehnyt toisenlaiset asianomai- 
sille mukavammat kaupantekotavat mahdollisiksi 
ja m:n pitiimisen vähemmän tarpeelliseksi. Ve- 
näjä on Euroopan maista ainoa, jossa suur-m:lla 
vielä on jonkinlaista merkitystä. Tärkeät ovat 
varsinkin Niznij-Novgorodin m., joille heinä- ja 
elokuussa saapuu n. 300,000 ihmistä ja jotka ovat 
Sisä-Venäjän kaupan keskus, mutta niillekään ei 
enää tuoda niin j)aljoii tavaraa kuin ennen. Muissa 
maissa on jonkinlaista merkity.stä vain n. s. e r i- 
kois-m:lla, joilla tarjotaan kaupaksi jotakin 
erikoista tavaraa (esim. eläinmarkkinat) . — Ruot- 
sissa ja Suomessa, joissa harva asutus teki m. en- 
nen varsin tarpeellisiksi, oli vanhastaan kaksi la- 
jia m:ta, yksityisiä m:ta, joilla vain jon- 
kun miiiirätyn kaupungin porvarit saivat myydä 



tavaroita, ja vapaa-m:ta. joMla kaikkien 
kaupunkien porvareilla oli kauppaoikeus. Yksi- 
tyiset m. poistettiin 1788 ja meidän aikanamme- 
on m:n lukua Suomessa yhä vähennetty. Alma- 
nakassa on luettelo kunakin vuonna pidettävistä 
m:sta. — 2. Kaup., menekki; kaupan ja vaih- 
don koko tila. mikäli on ky.symys määriittynä ai 
kana suuremmilla tai pienemmillä alueilla tapaii- 
tuva.sta u.seampain tai iiarvempain tavarain (tai 
arvojen, palvelusten i tarjonnasta ja kysynnästä 
— puhutaan esim. tavara-m:sta yleensä, vilja-, 
kaiivi-, puutavara-, raha-, arvopaperi-, työ-m:sta. 
y. m. Maailma n-m :11a tarkoitetaan erityi- 
sesti sitä maapallon eri alueiden maailmantalou- 
dellista toisiinsa kietoutumista, että erilillä tava- 
roilla on kaikkialla yhtenäinen hinnanmuodostus. 
Maailman-m :lle on nim. ominaista se, että kaik 
kialla. missä jollakin maailmanmarkkinatava 
ralla tehdään kauppaa, otetaan huomioon myö.s- 
kin ne olosuhteet, jotka vallitsevat kaikissa 
muiiBsa paikoissa, missä .samaa tavaraa myydään 
ja ostetaan. Näin laajalti yhtenäinen hinnan 
muodo.stus ei ole kaikilla maailmankaupassa esiin- 
tyvillii tavaroilla, vaan ainoastaan eräillä joukko- 
ainetavaroilla, esim. rukiilla, vehnällä, puuvillalla, 
.santoskahvilla, jotka siis ovat varsinaisia maail 
manmarkkinatavaroita. — M:sta sanotaan, ettii 
ne ovat lamassa, kuu kaupanteko sujuu huo 
nosti tai ei ensinkään, kiinteät, kun ostohalu 
ju liinnat ovat normaaliset. — Markkina 
hinta on se keskimääräinen hinta, josta joku 
tavara jonakin määrättynä ajankohtana myy 
dään m :11a ja jonka muodostumiseen vaikuttavat 
kaikki samaan aikaan samoilla m :11a suoritetut 
samaan tavaraan kohdistuvat kaupat. — Mark 
kinakertomus on selonteko u.seampain tai 
harvempain tavaroiden hinta- ja vaihtosuhteista 
jossakin miiärätyssä paikassa. [J. Qvist, .,rin- 
lands marknader etc. 1614-1772".] ./. /■'. 

Markkonki (ruots. markegdng). verohinta. 

Markkreivi 1. m a r k k i k r e i v i (saks. Mark 
graf), rajakreivi, markkreivikunnan (ks. 
Markki) ylin hallitusmies jii sotapäällikkiv 
frankkien valtakunnassa Kaarle Suuren ajoilta 
lähtien. Läänity.slaitoksen kehittyessä m:ei.stä 
tuli Saksan valtakunnassa välittömiä vasalleja, 
valtaruhtinaita, joi.sta u.seimmat kuitenkin sit 
temmin saivat toisia arvonimiä. Suvereenisen 
ruhtinaan arvonimenä m. säilyi kauimmin Bade 
nissa (v:een 1803), jolloin m. Karl Fredrik tulf 
vaaliruhtinaaksi. M. -nimen romaanilainen vas 
tine on m a r k i i s i. vrt. Kreivi ja M a r- 
kiisi. 

Markkreivikunta 1. M a r k k i k r e i \ i 
k II II t a. rajakrei vikuuta ks. Ma r k k i. 

Markkula, rälssitila Laukaan pitäjässä Kaih 
lasjärven rannalla Hankasalmen rajalla. Päii 
rakennus oli alkuaa?i Lievestuoreen rannalla, 
josta se n. 60 vuotta sitten siirrettiin nykyiselle 
paikalleen. Tila, joka käsitti ennen '/j manttaalia. 
4,000 ha, on nyt jaettu kahteen yhtäsuureen 
tilaan. -- Saha ja mylly. — Omistajat eri aikoina: 
J. Belitz, Topelius-suku, maanvilj. J. Jalkanen 
ja njkyään Jalkasen perilliset sekä maanvilj. 
J. Luukkonen. A. Es. 

Marko Kraljevic [krCdjcvits], „Marko kunin- 
kaanpoika", serbialaisen ja yleensä eteläslaavilai- 
sen eepillisen kansanrunouden suosituin sankari, 
jonka historiallinen alkukuva on ollut Serbian 



83 



Markomannit — Marlekka 



84 



kuninkaan Viikasiiiin poika Marko, joka kuoli 
L394. [Jagit'. .,Kr. Marko nacli doi- serbisciieii 
Volksdiclitung" (Arcliiv f. slav. Phil. 1881), Ha- 
lan.skij, ,, Eteläslaavilaiset tarut Kr. Markosta" 
(ven. 1895).] ,/. J. M. 

Markomannit, germaanilainen, sveevien liit- 
toon kuulunut kansakunta, joka noin v. 10 e. Kr. 
.M;irl)(Klin jolidolla siirtyi alkuperäisiltä asuin- 
sijoiltaan INIainin varsilta Böömiin, missä he sen 
jiilkeen elivät Eooman \altakunnan kiusallisina 
naajjureina. Tunnetuksi on etenkin tullut n. s. 
iiiarkomiiiinihiis-sota .Maiciis Aureliuksen aikana 
109-180. 7v. a. 

Markovic /-rits}. F r n n j o (>. 184.")). kroals. 
runoilija, oli filosofian professorina Agramin yli- 
<)])i.stossa. on kirjoittanut romanttisen eepoksi>ii 
..Kohan i Viasta" (1868), historialliset näytel- 
mät ,,Karlo T)r;u'ki'", ., Benkö Bot" jn ..Zvoiiimir". 
runokokoelman ..Iz mladili dana" (..Nuoruuden 
päiviltä" lS84i jn eepillisen idyllin ..Oom i sviet" 
(..Koti ja maaijm;!"). Sitäpaitsi hän on julkaissut 
tutkielmia sla.ivila'si>ia kirjailijoista. ,/. J. M. 

Marko Vovtsok (1830-191:j). väiiäven. kirjai- 
iijatar. oike.ilt^i nimeltään .M ;i r i ;i Aleksaii- 
d r o v n a \' e 1 i n s k a j a. naimisissii vähäven. 
kirjailijan A. \'. Markovitsin kanssa, on kirjoit- 
tanut viitiäveniijän kielellä kuvauksia vähäven. 
kansanelämästä. Ne ilmestyivät 1857 nimellä 
..Narodni o])ovi(hinnia" (..Kertomuksia kansan- 
elämästä") jii herättivät niin suurta huomiota, 
että Turgenev käänsi ne veniijäksi. Hiluen koo- 
tut vähäven. novellinsn ilmestyi\iit Leml)ergiss;i 
1878. ElämänNJi jii]ki])Uoliskolla iiän kirjoitti 
xeiiäjän kielellii. ./. ./. 1/. 

Mark Twain 1^-. ( ' I •> m e n s. Siiinuel L. 
. Markus, evankelista, juut. nimeltään J o h a n- 
]i e s M., oli erään Jerusalemissii asuvan Marian 
poika, jouka talossa kristityt pitivät kokouksiaan 
{.\p. t. 12,o); hän oli Barnahnan serkku (Koi. 4,„) . 
seurasi Paavalia hänen l:sellä lähetysmatkallaan. 
mutta erosi kesken matkaa ja meni, kua Paavali 
ei enää huolinut häntä kumppanikseen toiselle 
retkelleen, Barnabaan kanssa tämän kotimaalian 
Kyprokseen. Välit Paavalin kanssa tulivat sit- 
temmin jälh'en täysin hyviksi, ja M. oli hänelle 
liyödyllinen tyiitoveri (2 Tim. 4„; Filem. 24). 
Mvöhe7umin M. uäyttää liittyneen Pietariin j;i 
seuranneen häntä. hänen lähetysmatkoillnan 
(1 Piet. 5i3) . Perintätiedon mukaan M. on ollut 
Pietarin tulkkina ja Koomassa hänen tietoiliinsa 
nojautuen valmistellut evankeliumiansa, 
jonka sitten Pietarin kuoltua julkaisi todennäköi- 
sesti jo eniuM) Jerusalemin hävitystä — muut 
evankeliumit lienevät tätä suurta tapahtumaa 
myöhemmät. M:n kerrotaan kuolleen marttyy- 
rina Aleksandriassa, jonka kirkon hän oli perus- 
tanut ja ollut sen pii-spana; 800-luvun alkupuo- 
lella hänen ruumiinsa muka tuotiin Venetsiaan 
ja haudattiin siihen paikkaan, mihin sitten Mar- 
kus-kirkko rakennettiin. Venetsialaiset pitilvät 
M :ta suojeluspyliimykseniiiiii : liiinet kuvatanii 
jalopeura vieressäiiii. Edv. St. 

Markööri (ransk. iii(n(/ii<in ) . nieikitsijil : pal- 
velija, joka laskee l)iljiirdinpei;i;ij;n n voitot ja 
tappiot. 

Marlborough [mälhargj, John Churchill 
(1650-1722), engl. sotapäällikkö, valtiomies. Toimi 
aluksi hovipoikana Yorkin herttuan (sittemmin 
Jaakko 11: -n luona. [)erehtyi sodankiiyiitiin soIm 



retkellä Flanderissa (1672-77), joliou iiän otti 
osaa Turennen johdolla. V. 1678 hän nai Sarah 
Jenningsin. joka oli Yorkin lierttuan tyttären An- 
nan lilheinen y.stävä. Jaakko II :n noustua valta- 
JNtuimelle 1685 M. korotettiin peeriksi. 1686 ken- 
riialimiijuriksi, 1688 kenraaliluutnantiksi, mutta 
siitil liuolimatta hän meni Vilhelm Oranialai.sen 
puolelle, kun tämä 1688 nousi mailiin Englaii- 
nissa. Palkinnoksi uusi kuningas nimitti hänet 
]\Iarll)orough'n jaarliksi, kamariherraksi ja sota- 
neuvoston jäseneksi. Seur. vuosina hän otti kun- 
niakkaasti osaa sotaan ranskalaisia vastaan 
Alankomais.sa. Mutta 1692 j\I. erotettiin kaikista 
viroistaan, syy.stä että hänen epäiltiin juonitel- 
lee) .laakko (hii kannattajien kanssa. Vasta 
1698 hän sai virkansa ja arvonimensä takaisin 
JM Espanjan vallanperimyssodan syttyessä M. ni- 
mitettiin Englannin sotajoukkojen ylikomenta- 
jaksi Alankomahs.sa (1701). Silloin alkoi M:n suu- 
ruuden aika, jona hän saavutti maineensa yhtenä 
kaikkien aikain etevimmistä sotapäälliköistä. An- 
nan noustua 1702 valtaistuimelle hän oli ajoit- 
tain Englannin politiikankin johtajana. Toimies- 
saan Englannin ja Hollannin yhdistyneiden sota- 
joukkojen ylipäällikkönä hän saavutti toisen lois- 
tavan voiton toisensa perästä (Donamvörth, 
Höchstädt 1704, Bamillies 1706, Oudenaarde 1708 
ja Malplaquet 1709). V. 1702 M. korotettiin 
herttuaksi, ja parlamentti antoi hiinelle 1704 
lahjatilaksi VVoodstockin, mihin kuningatar ra- 
kennutti Blenheimin linnan. V. 1710 joutui kui- 
tenkin M:n puoliso, joka siihen asti oli ollut johto- 
asemassa hovissa, kuningattaren epäsuosioon, ja 
toryministeristö tuli hallitukseen. Samalla oli 
sodan pikainen lopjju odotettavissa sekä M:n 
asema sotapäiillikköuä ja valtiollisena johtajana 
järkytetty. Kun M. 1711 palasi Englantiin, ero- 
tettiin hiinet kaikista viroi.staan sanuilla kuin 
häntä syytettiin valtion varojen kavalluksesta 
1712. Yrjö I antoi hänelle kaikki hänen arvo- 
nimensä takaisin, mutta 1716 häntä kohtasi an- 
kara halvaus, josta hän ei koskaan täysin toipu- 
nut. ^I:n ..Letters and despatches" julkaistiin 
1845-46. [Coxe, „Memoirs of John duke of M."; 
Alisoiiin. Saintsburyn. Wolsele\u eliimiikerrat.] 

E. Ma. 
Marlekka. M:t ovat kivimäisen kovia, har- 
maita tai kellertävänharmaita kalkki- tai merkeli- 
konkretsioneja, joita monin seuduin tavataan sa- 
vessa, etenkin glasiaalisavessa. Niiden suurin 
läpimitta vaihtelee tav. 2-10 c-m:iin. Muodot 
ovat hyvin monenlaisia. Tavallisin on linssin 
muoto, milloin yksinkertainen, milloin yhdistys 
kahdesta tai useammasta linssimäisestä osasta, 
jotka ovat kasvettuneet yhteen, useimmiten rin- 
nakkain. Toiset ovat symmetrisesti muodostu- 
neita, toiset e])iisäännöllisiä. M:t ovat syntyneet 
savikerrostumiin siten, että alkuaan savessa ta- 
saisesti jakaantuneena ollutta kalsiumkarbonaat- 
tia on liukenemalla ja uudesti kiteytymällä ke- 
riiänt_\-n_\t yksiin kohtiin. Useinkin on kiteytymis- 
keskuksena ollut aluksi jokin kivensirpale tai 
elimellinen jäännös, esim. simpukankuori. Tällai- 
sia on näet usein m.ojen sisuksessa. Tuuitranm:t 
eli i m a t r a n k i V e t ovat nekin alkuaan tällä 
tavoin syntyneet seudun savikerroksiin. Kun 
virran kulutus on joentörmistä huuhtonut savea 
matkassaan. o\at imat ranki\ et jääneet joenpoh- 
jalle. >. E. 



Marli — Marne 



86 



Marli ft'ri<;l. tmirhi) oii liiitsnkiiiikiian tapainen 
suiirireikiiineii i)uuvillakau<zas. joku kudotaan 
joko kerratusta puuvillalanoista tai pellavalan- 
tjasta. Kovaksi tärkättynä käytetään sitä enim- 
niäkseen kovikekaukaana. E. ./. ^'. 

Mario, K a r 1, ks. W i n k e 1 h 1 e c h. 

Marlowe 1. IM a r 1 o w [mulon], C ii r i s t o- 
p h e r (K i t) (1564-93), en<;l. nävtelmiirunoilija. 
Shakespearen Iniomattavin edeltiijä. nerollinen ja 
hurjan intohimoinen niin liyvin elilmiissiiän kuin 
runoudessaan. Kuoli nuorena, kuten Jcerrotaan. 
erään lemmenkil])ailijan tikaiiniskusta. Näytel- 
missään hän, kuten sitten Sliakes])pare. käytvi 
loppusoinnutonta 5-jalkaista jambisiiettii. Xiiden 
henkil()t ovat yli-inliimillisiä. demonisia, usein 
raakoja, ja toiminta on usein niin ylen rikas. 
ettei siitä saa yhteiskäsitystä. ^l:n näytelmät 
ovat: ..Taml)urlainp the <;reat" ("i-osainen. 1 :uen 
o.sa esitetty 1586). ..Life and deatli of Dr. Faus- 
tus" (1588). Faust-tarirum xanliin diaamanmuo- 
dostelma; ..The je\v of Malta" (1591) ja ..Edward 
11" (1592K joista edellinen on tarjon>nit Shakes- 
pearelle Shyhickin. jälkimäinen Richard TT: n 
esikuvan : sekii vielä palloin typistelty ..The mas- 
sacre at Paris". sarja raakoja verinävtöksiii. 
.M :n antiikkisten runoelmain käännöksistä ja 
mukaelmista mainittakoon runoelma ..TTero and 
Leander", fhifiram. ..Clir. M. and liis assneiates" 
(1904).] ./. 11-1. 

Marmara-iiieri fmyci^ ^I a r m o r a-m eri: 
turk. Mciiiiir driiisi, \anhan ajan l'ro}i<intis\ . 
sisämeri Euroopan ja Aasian ^ekä ^Mustan-meren 
ja Aipeian-mereu välissä: viimemainittuihin sen 
yhdistävät Bospori ja Uardaneliein-salmi. M., 
joka on verrattain nuori sortuma-allas, on idästä 
länteen 225 km pitkä: suurin leveys on 75 km. 
>uurin syvyys 1.356 m. Pinta-alasta 11.655 kur 
tulee 182 km^ saarien osalle (suurin ^f a r m a r a. 
[kreikkalaisten Prokonnesos]. josta meri on ni- 
mensä saanut: muita saaria: Afsia. Aloni. Prinssi- 
saaret, turk. Kizil Adalar). Etelärannikolla ovat 
Tsmid- ja Oemlik- (1. Indzir) lahdet sekä Erdek 
niminen niemimaa, ent. saari, jonka kapea allu- 
viaalikannas yhdistää mantereeseen. (E. E. K.) 

Marmeladi (ransk. nuirniplade, esp. luermc- 
lada), hyytelöksi kieliutettu hedelmä.sose : eniji. 
m., aj)pelsiiniliillo. jolion kuoret on sekoitettu 
hienoina liuskareina. 

Marmier [-ir'J. Xavier (1809-92). ransk. 
kirjailija ja matkailija, kirjoittanut lukuisan 
määrän kirjoja, joissa hän tekee selkoa matka- 
havainnoistaan. Eritoten hän kohdisti huomionsa 
pohjoismaihin. Hiin oli m. m. jäsenenä siinä 
ransk. tieteellisessii toimikunnassa, joka 1838 
kävi Lapissa ja Suomessa. TTänen erittäin run- 
saasta tuotanno.staau mainittakoon: ..TTistoire de 
ia littörature en Danemark et en Suöde" (1839). 
..Histoire de TTslande" (1840). ..Lettres sur le 
Nord. Danemark. Suede. Norvege. T^aponie et 
Spitzber<r" (1840). ..Souvenirs de voyapes et tradi- 
tions populaires. France, Allemajjne. Suede. Fin- 
lande" (1841). ,,Chants po])ulaires du Nord. Ts- 
1,1 nde. Danemaik. Suede. Norvr-<;e. l'Y'roe. Fin- 
lande" (1842). ..Lettres sur la Russie, la Finlande 
et la Polof^ne" (1843). M. on kääntänyt ranskan 
kielelle saks. ja tansk. klassikoita sekä kirjoitta- 
nut joukon kertomuksia ja romaaneja. 

Marmont f<>'J, Aufjuste Fr6d6rio 
T> o n i s \' i «' s s <> de M 774- 1852). Uiisrusan hert- 



tua, ransk. marsalkka; tuli 1793 tykistöupsee- 
riksi. oli sam. \. nnikana ToulonMn piirityksessä, 
jolloin tutustui Nai)ule(m Bonaparteen; otti tä- 
män ajutanttina osaa Italian sotaretkeen 1796 
ja 1798-99 brigadikenraalina Egyptin retkeen. 
Marengon tappelussa 1800 M. johti tykistöä ja 
tuli divisioonakenraidiksi ja pian sen jälkeen ty- 
kist(>n tarka.stajaksi : otettuaan osaa Itävallan so 
taan 1805 liän oli 1806-09 Dalmatsian kuveruöö- 
rinii rakennuttaen teitä ja perustaen kouluja; sai 
1809 kunniakkaasta osanotostaan Itävallan so- 
taan marsalkan arvon ja oli sen jälkeen Tllyrian 
maakuntain kenraalikuvernöörinä, kunnes tuli 
1811 Massenan jälkeen ransk. armeian päälli- 
köksi Portugalissa, missä 1812 joutui tappiolle 
Salanumcan taistelussa: otti 1813 osaa Saksan 
sotaretkeen ja Kanskan puolustamiseen liittolais- 
armeioja vastaan 1814, jolloin lopulta luopui Na- 
poleonista ja petollisesti sa;ittoi osan hänen jouk- 
kojansa vihollisten valtaan. V. 1814 M. sai Lud- 
vik XVTTI:lta päärin arvon ja seurasi häntä 
Napoleonin palattua 1815 Gentiin; koetettuaan 
Pariisissa olevien sotajoukkojen johtajana 1830 
vastustaa heinäkuun vallankumousta hän lähti 
valtaistuimeltaan karkoitetun Kaarle X:n mu- 
kaiui Englantiin ja oleskeli loppuaikansa ulko- 
mailla; julkaissut m. m. ,.Esprit des institutions 
militaires" (1845) : 1856-57 ilmestyivät hänen 
muistelmansa. </. F. 

Marmontel [-möir'lj. Jean Francois 
(1723-99). ransk. kirjailija: 1758 ..Mercure de 
France"n julkaisijana. v:sta 1763 akatemian jä- 
sen. TTänelle tuottivat suosiota eräät ^'oltairen- 
tyyli-set tragediat (..Denys le tyrän". 1748: ..Aris- 
tomene". 1749) ja sittemmin koomilliset ooppe- 
rat, joihin hän -sepitti tekstin, mutta ennen 
kaikkea jotenkin epämoraaliset ..Contes moraux" 
(2 OS. 1761). Vielä mainittakoon filosofinen ro- 
nuiani ..Beli.saire" (1767) sekä ..Les Incas" (1777>. 
tavallaan ChateaubriandMn ,.Atala"n edeltäjä, .sekä 
50 vuotta käsittävät ..Memoires". mielenkiintoi- 
sina kuvauksiiui 18:nnen vuosis. salongeista. ~ 
M:n kootut teokset jnlk. Saint-Surin (19 nid. 
1818-19) ja Villenave (7 nid. 1819-20). [Lenel. 
..M. (1902): Freund. ..Die moralischen iMzählun- 
gen M: s" (1904).] 

Marmori ks. Iv a 1 k k i k i v i. 

Marmoriitti, marmori])intaa jäljittelevä stuk- 
kilajiv. .M:ia käytetään etupäässä sisäseinäin 
(vestibyylien) vuoraukseen; se eroaa marmori- 
stukista siinä, että se, n. 1-2 cm paksuiksi laa- 
toiksi valkoi.se.sta. värjätystä sementistä valet- 
tuna, kiinnitetään seinälle, jota vastoin .stukki 
suorastaan suoritetaan sille pehmeässä tilass:|. 
.M:n patenttinimitys on nykyjään a r m i i t t i. 
ja se valetaan sileäpintaiseksi suurien lasilevy- 
jen piiällii >ekä kiillotetaan kuten marmori. 

l-o .V. 

Marmorikronikka ks. P a r o k s e n m a r- 
m o r i k r o n i k k a. 

Marmoroida, kirjailla paperia tai nahkaa pii 
kuUisen tai juov:iisen marmorin ta|)aan: vanhim- 
pia paperin koristelutapoja. toimitetaan joko kä- 
sin tai koneellisesti ruiskuttamalla valkealle tai 
väritetylle paperille erilaisia tummempia tai vaa- 
leampia väripilkkuja. Marinoripaperin aiiu)a ko- 
neellinen valmistaja Suomessa on O. ^■. Teknika 
.\. H. tehdas Parohis.sa. V. V. 

Marne [umrvj (lat. MillriDiits. joki Pohjois- 



87 



Marnix — Marokko 



88 



Ranskassa, (Seineu suuriu lisäjoki; lähtee Ijuug- 
res'iri ylätasiiiifrolta (380 m yi. merenp.)- tekee 
samanlaisen kaaren pohjoiseen kuin Seine ja 
laskee siihen oik. Charentonin kohdalla, 2 km Pa- 
riisin yläpuolella; pituus 525 km. josta 364 km 
kuljettavaa (St. Dizier'iin saakka). M:n uoma on 
leveä, kulku vuolas. Tärkeimmät lisäjoet: Saulx 
ja Ourcq oik.. Blaise, Petit Morin ja Grand Mo- 
rin vas. — M:sta haarautuu useita kanavia: 
M.-Aisne- (58 km pitkä), M.-Saöne- (151 km), 
M. -Rein-kanava (317 km), useita kanavia kul- 
kee myös rinnakkain M:n kanssa sen laaksossa. 
— Suurin o.sa M :ea on M :u (8,205 km', 436,310 as. 
1911) ja Haute-M:n (6,257 km^ 214,765 as. 
1911) departementeissa, joiden asukkaat harjoit- 
tavat viininviljelystä M:n ja sen lisäjokien 
laaksoseuduissa. Muutenkin on maanviljelys ja 
karjan- (lampaan) hoito huomattava. Haute-M:sta 
saadaan sitäpaitsi paljon vuorityöntuotteita. 

E. E. K. 
Marnix [-ikxj, Philips van (1538-98) , 
myöskin tunnettu nimellä Aldegonde, hollant. 
valtiomies ja kirjailija; kääntyi Gengvessä opis- 
kellessaan Calvinin vaikutuksesta reformeerat- 
tuun oppiin ja otti sittemmin huomattavaa osaa 
alankomaalaisten vapaustaisteluun; häntä pide- 
tään n. s. kompromissin kirjoittajana. Alban saa- 
vuttua Alankomaihin 1567 M. pakeni Saksaan, 
mutta palasi Vilhelm Oranialaisen kehoituksesta 
kotimaahansa, ollen m. m. viimemainitun edus- 
tajana tärkeässä Dordrechtin kokouksessa (1572i 
ja toimien sittemmin lähettiläänä Pariisissa. Lon- 
toossa ja Wormsin valtiopäivillä (15781 : vaikutti 
paljon Leidenin yliopiston perustamiseen ja 
Gentin pasifikatsionin syntymiseen (1576) ; tuli 
1583 Antverpenin pormestariksi, mutta oli 1585 
pakotettu luovuttamaan kaupungin espanjalai- 
sille. Myöskin kirjailijana M. oli huomattava, 
ja hänen vaikutuksensa hollannin kielen kehi- 
tykseen tuntuva. Kuuluisa on hänen katolista 
kirkkoa vastaan suunnattu satiirinsa .,De byen- 
korf der heilige roomsche kercke" (1569). Häntä 
pidetään myö.skin alankomaalaisten nykyisen kan- 
sallislaulun (,,Wilhelmus van Nassouwe") sepit- 
täjänä. Hänen kootut kirjoituksensa julkaistiin 
1855-59 nimellä „Oeuvres de Philippe de M." 
[Tjalma, ,, Philips van M."] 

Marodööri (ransk. vinraudeiir <] ?Ha»a«cZe = soti- 
laiden toimeenpanema ryöstö), sotilas, joka so- 
dassa luvattoma.sti poistuu joukostaan ja koet- 
taa rahvaalta saada elatuksensa. 
Marokiini ks. Nahka. 
Marokko ks. M a r r a k e .s. 
Marokko (ransk. Maroc, engl. Morocco. vään- 
nös M:n toisen pääkaup:n Marrakesin nimestä; 
arab. el Maghreh = länsi 1. Maghrch el Aksa - 
kaukainen länsi), Ranskan suojeluksen alainen 
sulttaanikunta Afrikan luoteiskulmassa, Atlantin 
valtameren ja Välimeren välisessä kulmauksessa; 
raja Algeriaa vastaan kulkee Wad Kiss-joen 
suusta etelä-kaakkoista pääsuuntaa, kääntyen 
Atlas-vuorten eteläpuolella lounaiseen; raja sisä- 
maassa on epämääräinen ja vaihteleva; alue 
Atlas-vuorten etelä i.sten poimujen juurelle saakka 
on 394,000 km' (josta 31 % viljelys- ja metsä- 
maata, 67% aroa, 2% erämnataj, mutta usein 
luetaan M:oon kaikkiaan 439.000-560,000 km'; 
6-8 milj. as. 

M. on ainoastann pääpiirteissään tunnettu: 



monessa seudussa eurooppalaisia ei koskaan ole 
käynyt. M. voidaan jakaa viiteen pääosaan. 
R i f-a 1 u e pohjoisessa, Välimeran rannikolla, on 
.suurimmaksi osaksi jylhien, vaikeapääsyisterv 
vuorijonojen täyttämä (korkeimmat huiput 
2,300 m), joiden sokkeloissa entiset pelätyt meri 
rosvot oleskelivat ja vieläkin alistamattomat er- 
Rif-heimot asustavat. — A 1 1 a s-v u o r i s t o n 
edustamaa, M:n tärkein ja taajimmin asuttu 
osa (n. 3 milj. as.. 35 km-:llä) käsittää idässii 
400-600 m:n keskikorkeuteen kohoavan tasanko- 
seudun Atlas- vuoriston ja Atlantin valtameren 
välillä. Se on 30-150 km leveä; pohjoisessa sii- 
hen tunkeutuu lännestä päin 90 km pitkä, erit- 
täin hedelmällinen tasanko el Gharb. Edustamaa 
jakaantuu kolmeen vyöhykkee.seen: Atlas-vuoris- 
ton juurella on ka.steluvyöhyke. jossa harjoite- 
taan hedelmänviljelystä, sitä seuraa kuivempi, 
syvien jokiuomien takia vaikeasti kasteltava aro- 
vyöhj-ke ja pitkin rannikkoa 50-70 km leveä 
maanviljely.svyöhyke. joka jo roomalaisaikana oli 
tunnettu velinäpelloistaan. Atlas-vuoristo 
M:ssa ulottiui lounaasta koilliseen 700 km pit- 
känä ketju vuoristona, jonka kaikki solat ovat 
korkealla (2.000-3,000 m, alin 1.400 m) ja vai- 
keasti kuljettavia. Itäinen a r o a 1 u e on M :i> 
itäosassa. Atlas-vuoriston eteläpuolella ; se kuu- 
luu sott-alueeseen (n. 1.100 m yi. merenp.). Atlas- 
vuoriston eteläpuolella on sarja laaksoseutuja ja 
keitaita, jotka kuitenkin enimmäkseen ovat 
aivan riippumattomia M:sta: Wad Sus, Wad Nun. 
Taserualt. Wad Draa, taateleistaan kuuluisa Ta- 
filet 1. Tafilalt. — M:n rannikot (Välimeren 
rantaviiva 425 km, Atlantin valtameren 1.200- 
1,300 kmi ovat eheilä, lahdettomia ja saaretto- 
mia (Välimeren rannikolla muutamia vähäpätöi- 
siä Espanjalle kuuluvia kalliosaaria) ; suojattuja 
satamia ei ole yhtään, ainoa välttävä satama- 
selkä on Tangerilla, Gibraltarin-salmen länsi- 
päässä. Välimeren ranta on vuorinen, Atlantin 
valtameren loiva, hiekkakinosten reunustama. 

Ilmasto on erittäin terveellinen, viileämpi 
kuin leveysasteaseman mukaiin saattaisi päättää. 
Atlas-vuoristo eristää M:n Saharan kuumista 
tuulista. Rannikolla. Tangerissa ja Mogadorissa 
lämpömittari harvoin nousee yli + 27° C tai las- 
kee alle 4-5°C; rintatautiset käyttävät yhä 
eiiennuän ^l :oa toi]niinispaikkana. Sisämaassa 
vuorten välisillä ylätasangoilla kesä on tukahut- 
tavan kuuma. Atlas-vuoristossa talvet ovat kyl- 
mät, korkeimmat huiput ovat suuren osan vuotta 
lumen peitossa. Talvikuukausina sataa runsaasti- 
kesä on melkein sateeton. — Joet ovat sade- 
aikana vesirikkaita. kesällä ne kuivuvat usein ko- 
konaan. Suurimmat ovat: kiuluja (Välimereen),. 
Aulkos, Sebu (M: n suurin joki, kuljettava hy- 
vän matkaa ylöspäin pienillä höyrypursilla) , Bu- 
Regreg, Um er-Rebia. Tensift. U.seita jokia 
Atlas-vuoriston eteläpuolella häipyy hiekkaan. 
Järviä on vain muutamia rantajärviä. — Ka s- 
vullisuus muistuttaa Pyreneitten-niemimaan 
kasvullisuutta. Atlas-vuoriston pohjoisrinteillä ja 
monin paikoin edustamaalla on vielä melkoisia 
metsiä. .M: n ominaisia puita ovat arar (Thuju 
articulata), josta saadaan kumia, ja argan (Argu- 
nia sideroxylon), jota käytetään kuin oliivia ja 
jota ei tavata muualla kuin M:ssa. — Alkuperäi- 
nen eläimistö on tuntuvasti vähentynyt; lei- 
jonat ja pantterit ovat harvinaisia, yleisempiä 



89 



Marokko 



90 



sakaalit, hyeenat, ketut, villisiat, antiloopit, ka- 
sailit; villilanipaita tavataan paikoitellen Atlas- 
vuoristossa. Lintiiinaailma on runsas. Kaloja on 
paljon rannikoilla ja joissa. Heinäsirkat esiin- 
tyvät aika-ajoin tuhoisana maanvaivana. 

Asutus on tuntuvasti taajempi kuin muualla 
l^)hjois-Afrikassa. Pääaineksena (7:, väestöstä) 
ovat 1; e f h e r i t. !\1 :n alkuasukkaat (3 alaryhmää: 
Rif-berberit, varsinaiset berberit ja sloh l.selluh), 
jotka harjoittavat etupäässä maanviljelystä. A r a- 
bi alaiset tulivat M:oon pysyväisesti vasta 
1000-11 00-luvuilla, elävät enimmäk.seen tasanko- 
seuduilla, ovat paimentolaisia. Heidän ja ber- 
berien sekarotuisia jälkeläisiä nimitetään mau- 
rilaisiksi. Nämä ovat enimmäkseen kaup- 
piaita, käsityöläisiä y. m. s. Juutalaiset 
(kenties 300,000 henkeä) ovat osaksi ikivanhaa 
asutusta ja puhuvat berberien kieltä tai arabiaa, 
osaksi verraten myöhään Espanjasta karkoitet- 
tuja. Viimemainitvit asuvat etupäässä rannikko- 
kaupungeissa, ovat yritteliäitä ja toimeliaita, 
tnutta vainottuja. N e e k e r e i t ä tänne on tul- 
lut orjina Sudani.sta: M:n eteläosain väestössä 
huomaa selvästi neekeriveren vaikutusta. Eu- 
rooppalaisia 1910 oli 19,243 (joista esp. 10,551, 
ransk. 6,478, engl. 1,124) ; he asuvat rannikko- 
kaupungeissa (Tangorissa on suuri esp. -siirtola) 
ja ovat konsuliensa tuomiovallan alaisia. Kon- 
sulit voivat ulottaa tuomio- ja suojelusvaltansa 
myös alkuasukasten yli ; sitä seikkaa ovat eten- 
kin juutalaiset käyttäneet hyväkseen. — Ma- 
rokkolaiset ovat melkein poikkeuksetta kiihko- 
muhamettilaisia. Muinaisesta maurilaiskulttuu- 
rista on tuskin jälkeäkään, kansa on tietämä- 
töntä, raakaa. IMonet kyllä osaavat lukea Ko- 
raania, mutta muuta kouluissa ei juuri opete- 
lakkaaii. 

M a a 11 v i 1 j e 1 y s ja karjanhoito ovat 
pääelinkeinoja. Maa on ylimalkaan hyvin vilja- 
vaa, mutta sitä hoidetaan huonosti ja mitä alku- 
peräisimmällä tavalla. Viljelijä ei koeta saada 
suurempaa satoa kuin mitä vuodeksi kerrallaan 
tarvitsee. Huolellisella hoidolla maa tuottaisi 
20 kertaa paremman sadon. Edustamaalla vil- 
jellään vehnää, ohraa, papuja, herneitä, mais- 
sia, hamppua, pellavaa y. m., ylempänä, Atlas- 
vuoriston juurella ja keitaissa taateleita, öljy- 
puita, viikunoita, granaattiomenoita, appelsiineja, 
aprikooseja, persikoita, viinirypäleitä, manteleita. 
Karjanhoidolla on hyvät mene.stymismahdollisuu- 
<let; arviolta on nautakarjaa 5-6 milj.. lampaita 
40-45 milj., muuleja ja aaseja 4 milj., vuohia 
10-12 milj., kameleja '/^ niilj., hevosia '/s ^^^^■ 
Siipikarjan- ja mehiläishoitoa harjoitetaan me- 
nestyksellä. — Kalastus on tuottoisa, mutta osaksi 
portugalilaisten ja espanjalaisten kalastajien 
käsissä. — • Vuorissa arvellaan olevan suuria rik- 
kauksia (kultaa, liopeaa, rautaa, vaskea, lyi- 
jyä, kivihiiltä, rikkiä, suolaa), mutta maan asuk- 
kaat eivät niitä juuri ollenkaan käytä, ja tähän 
asti vallinneet sekasortoiset olot ovat estäneet 
ulkomaalaisten kaivosyritykset. — Käsiteollisuus, 
joka ennen oli sangen kukoistava ja tuotti pal- 
jon teoksia ulkomaille vietäväksi, on nyt aivan 
lamassa; nahkatoliveleita ja mattoja viedään vielä 
ulos, jota vastoin euroopp. teollisuustuotteiden 
tuonti yhä lisääntyy. — Sisämaan liikennetiet 
ja -neuvot ovat mahdollisimman alkuperäiset, sil- 
toja ei ole, matkustaminen ja tavarain kulje- 



tus tapahtiai muulin ja kamelin selässä. Turval- 
lisuuskaan ei ole taattu. Casablancasta sisämaa 
han päin on 38 km pitkä rautatie, ja Melillasta 
lähikaivoksille lyhyt rautatie. Tärkeimpien paik 
kojen välillä postia kuljettavat päivittäin pika 
lähetit. Parista satamakaupungista on meren 
alaisia kaapeleita; 4 kipinälennätinasemaa (1910). 
Säännöllinen laivaliikenne useaan Länsi- ja Etelä 
Euroopan suurkaupunkiin. Kahdeksan M:n sa- 
tamakaupunkia on avattu euroopp. kaupalle; 
Tetuan, Tanger (1. Tandsa), el-Arais, Rabat- 
Saleh. Casablanca (1. Dar el-Beida), Mazagan. 
Safi ja Mogador. Niihin saapui 1910 2,936 alusta 
(2,1 milj. rek.-ton.). Omaa kauppalaivastoa ei 
ole. — Ulkomaankauppa on monenlaisten rasitus- 
ten vaikeuttama. Vienti (milj. mk.): ohraa 11,«. 
vuotia ja nahkoja 7,!. karjaa 6,5, munia 5,?. 
manteleita 5,-, villaa 5. s, vehnää 5,s, yhteensä 
83,6 milj. mk. (1911); tuonti: puuvillatavaroita. 
sokeria, teetä, koneita, jauhoja, 94,3 milj. mk. 
Vilkkain kauppa on Ranskan, Englannin ja Sak- 
san kanssa. M. käy vielä melkoista kauppaa 
karavaaniteitse Sudaniin Mogadorista käsin. Su- 
danin kauppa kuitenkin on tuntuvasti vähenty- 
nyt ranskalaisten toimenpiteiden takia, joilla 
sitä on ohjattu Algeriaan ja Senegaliin. ■ — Alge- 
cirasin sopimuksen mukaan 1907 peru.stettu 
pankki (pääoma 20, s milj. mk., oikeus 40 v:ksi) 
toimii il:n rahastonhoitajana ja raha-asiamie- 
henä; setelinanto-oikeus kuuluu sille. Sen toi- 
mintaa valvoo maurilainen pääasiamies ja Eng- 
lannin, Ranskan, Espanjan sekä Saksan pank- 
kien tarkastajat. — Maksuvälineinä käytetään 
maurilaisia, esp. ja ransk. rahoja. Mittayksiköt 
vaihtelevat kaupungista toiseen, ulkomaankau- 
passa eurooppalainen kymmenjärjestelmä voittaa 
alaa. 

Hallitus. Sulttaani on nimellise>ti rajaton 
itsevaltias (arvonimi emir el-niumcnin = ,,oikea.- 
uskoisten hallitsija"), mutta Koraani ja perinnäis- 
tavat sitovat suuresti hänen valtaansa. Sult- 
taani nimittää itse seuraajansa. Keskushallituk- 
sen yhteinen nimi on maghscn, jota myös käyte- 
tään koko hallinnosta ja niistä heimoista, joista 
virkamiehet otetaan ja jotka toimivat sulttaanin 
henkivartijoina. Ainoastaan osa M:oa (n. 180.000 
km^) tunnustaa sulttaanin ylivallan; siitä alueesta 
käytetään nimeä Med el-maghsen (= hallituksen 
maa), muu on bled es-siba (= riippumaton maa). 
Viimtemainittuun sulttaanit ennen joka kesä te- 
kivät sotaretkiä. — Hallinnon etunenässä on 
kuusi vesiiriä (vastaavat ministerejä), jotka ovat 
sulttaanin käskyjen toimeenpanijoita. Paikallis- 
hallintoa varten maa on jaettu epämääräisiin 
piirikuntiin, nämä taas alaosastoihin. Paikallis- 
virkamiehet eivät nauti mitään palkkaa, elävät 
lahjuksista ja kiskomisista. -- hiillä tavalla olot 
järjestyvät Ranskan suojelusjulistuksen jälkeen 
1912 on vielä epävarmaa. — Minkäänlaista jär- 
jestettyä valtion rahavarain hoitoa ei ole. Tulli- 
tulot arvioidaan 12,5 milj. mk:ksi. Sulttaanin 
tulo- ja menoarvio päättynee n. 7 milj. mk:aau. 
Valtiovelka 207 milj. mk. sekä 1910 M:n pan- 
kilta otettu 101 milj. mk: n laina. — Sotavoima 
on aivan järjestämätön, käsittää 14,000-16,000 
miestä, jakaantuneina kolmeen ryhmään (jalka- 
soturit askari, neekeriratsujoukot ja maghseu- 
heimojen jonkunlaiset poliisijoukot). V:sta 1907 
satamakauprssa ranskalai.sten ja espanjalaisten 



91 



Marokko 



92 



upseerien johdolla on kokoonpantu yliteensä n. 
2.500 miestä käsittäviä osastoja. Sotalaivastoa 
ei ole. — Lippu: punainen. 

Espanjalla on siirtoloina M:ssa Ceuta ja Me- 
lilla sekä nniutamia pieniä saaria polijoisrauni- 
kolla ( presidiosj .sekä länsirannikolla käyttämä- 
tön oikeus Ifni nimiseen paikkaan. E. E. K. 

Historia. M. vastaa länsiosaa vanhan ajan 
Mauretania nimistä maata, jota hallitsivat omat 
kuninkaat. Eoomalai.set valloittivat maan 42 j. Kr. 
ja jakoivat sen kahteen provinssiin, joi.sta län- 
tinen tai nimen Mauretania Tingitana. itäi- 
nen M. Csesariensis. Myöhemmin maassa vallit- 
sivat vandaalit (429.534). kreikkalaiset ja (vrsta 
618) E.spanjan länsiirootit. Vv. 682-705 arabialai- 
set valloittivat il: n. Alkuperäistä väestöä, ber- 
berejä, ei saatu koskaan tiiydelleen kukistetuiksi : 
kuitenkin he omistivat islamin opin. Kalifikun- 
nasta teki M:n riippumattomaksi Tdris ibn Ab- 
dallah 788: hänestä polveutui idrisiläisten hal- 
litsija.suku: sen aikana ])erustettiin Fes S03. 
U.seista muista hallitsijasuvui.sta niainiltakoon 
almoravidien (ks. t.) kiihkoise.sta uskonlahkosta 
koiionnut suku (1061-1147). joka perusti ^i:n 
koupunirin 1062 ja hallitsi Nigeristä etelässä Eb- 
roon saa'kka |)ohjoisessa. Almoravidit kukisti 
vielä kiilikeänipää oikeaoppisuutta edustava almo- 
liadien suku ill47-1269) ja tämän vuorostaan 
meriniläiset. Viimemainitun suvun aikana M:ssa 
ajoittain vallitsi täydellinen anarkia: portugali- 
laiset ja espanjalaiset alkoivat tehdä valloituk- 
sia maan rannikolla. V:sta 1509 hallitsi Saadi- 
suku. Sen aikana M. huolimatta valtaistuin- 
riidoista sai suurimman laajuutensa käsittäen 
länsiosan Algeriaa ja ulottuen etelässä iSudaniin 
saakka. Portugalin kuningas Sebastian, joka 
sekaantuen M:n sisäisiin riitoihin teki retken sitä 
vastaan, voitettiin ja kaatui .Mrazar-Kebirin t ip- 
pelussa 1578. 1660-luvulta hallitsi Filali-dynas- 
tia. Saadi-suvun sivuhaara, joka vieläkin on 
valtaistuimelhi. .Merirosvous. jota jo ke.skiajalta 
-saakka oli .M:s.--a harjoitettu, yltyi 17:nnenvuo- 
sis. loppupuolelta pahimmilleen : lS:nnella vuo- 
sis. tehtiin sopimuksia Euroopan valtojen kanssa. 
joiden mukaan maksua vastaan vakuutettiin tur- 
vaa merirosvoilta. Mulei Soliman (1794-18221 va- 
pautti kristityt orjat ja kielsi merirosvouksen. 
Ahd-er-rahmanin aikana (1822-59) vapautettiin 
viimeisetkin Euroopan valtiot (Ruotsi ja Tanska i 
suorittamasta veroa il:lle. Algerian valloituksen 
johdo.sta M. joutui selkkauksiin Ransknn kanssa: 
ranskalaiset i)ommittivat il:n rantakaujmnkeja 
i;i voittivat se-i sotajoukon, ja il: n t;iyt_\i suos- 
tua rauhaan 1844. Abd-er-rahmanin poika .Sidi 
Mohammed (1 859-73 1 kävi onnetonta sotaa Espan- 
jaa vastaan 1859-60. Mulei Ha.ssan (1873-94) 
koetti parantaa oikeudenkäyttöä ja lopettaa maa- 
herrojen itsevaltaisiuitta. mutta tila pysyi levot- 
tomana. Valtojen suojelusoikeus M:ssa järjes- 
tettiin Madridin kokouksessa 1880. Abd-el-Asis 
,1894-1908) alkoi, otettuaan itse hallitusohjat kä- 
siinsä 1900. joukon hyväätarkoittavia mutta ajat- 
telemattomia uudi.stuksia. jotka herättivät tyyty- 
mättömyyttä muhamettilaisissa. Varsinkin Eng- 
lanti ja Kan.ska kilpailivat vaikutusvallasta M:ss;i. 
Yllämainittujen valtojen lisäksi esiintyivät Saksi 
ja Itävalta vaatien kauppaetuja M:ssa. V. 1904 teh- 
dyn l\ansk:in ja Englannin väli.sen .sopimuksen joh- 
dn-,tii iMisiiiniaiiiittu valtio sai ratkai.sevan valtiolli- 



.sen. vaikutusvallan M:s>,a (Englanti sen sijaan 
Egyptissä) .sekä oikeuden rauhallisella tavalla puu- 
hata M :n avaamista euroopp. sivistykselle : Ran.ska 
tahtoi siten myös turvata Algerian länsirajaa. 
Espanjalle vakuutettiin myös vaikutuspiiri M :ssa 
Ranskan kanssa tehdyillä sopimuksilla 1904 ja 
1905. Ranskan vaikutusvalta herätti varsinkin 
Saksan tyytymättömyyttä ja keisari Vilhelm II 
kannatti käynnillään Tangerissa 1905 sulttaanin 
it.senäi.syyttä ja ..avonaisten ovien politiikkaa" 
M:ssa kaikille l-cansoille. Sulttaani tästä roii- 
kai.stuneeiut hylkäsi Ranskan esittämän uudistus- 
ohjelman ja ehdotti kansainvälisen kokouk.sen pi- 
tämistä M:n asiain järjestämiseksi; tällainen ko- 
kcus tulikin toimeen Algecirasissa (Etelä-Espan- 
jas.sa) 1906. Sen päätökset allekirjoittivat M:n, 
kuuden euroopp. suurvallan sekä kuuden muuFi 
valtion edustajat. Päätöksistä mainittakoon : 
kahdeksassa ulkomaan kaupalle avatus.sa M:n sa- 
tamassa muodostettiin, aluksi 5 :ksi vuodeksi, koti- 
mainen poliisivoima, jonka harjoittajat ja tar- 
kastaja olivat eurooppalaisia. Erityisillä mää- 
räyksillä kiellettiin aseiden salakuljetus maa- 
han sekä järjestettiin tulli- ja verolaitos. Sult- 
taanin suvereniteetti ja valtakunnan loukkaama*^ 
tomuus oli ylläpidettävä ja kaikki kansat olivat 
M:ssa nauttivat taloudellista vapautta. — M:ssa 
yltyi kuitenkin vieraita vastaan tähdätty liike 
niin voimakkaaksi, että Algecirasin sopimusta 
vain hyvin vähässä määrin voitiin toimeenpanna. 
Useita levottomuuksia, eurooppalaisten murhia 
y. m. tapahtui. Erään sellaisen metelin johdosta 
Casablancassa ranskalaiset pommittivat ja mie- 
hittivät kauj)ungin (elok. 1909). Tä.stä viha eu- 
rooppalaisia kohtaan vain ka.svoi. Eräs Abd-el- 
Asisin veljistä Mulei Hafid, huudettiin vasta- 
sulttaaniksi ja a.settui va.stustuksen etupäähän; 
1908 hän marssi Fesiin ja voitti veljensä .sota- 
voiman lähellä M:n kaupunkia (elok. sani. v.) : 
hänet tunnustettiin sen jälkeen koko maassa, ja 
Abd-el-Asis lähti Tangeriin eurooppalaisten suo- 
jaan. Mulei Hafid pyysi valtoja tunnustamaan 
hänet hallitsijaksi sekä lupasi noudattaa Algeci- 
rasin sopimusta; 1909 tähän suostuttiin erinäi- 
siä uusia sitoumuksia va.staan. Ranskan ja Sak- 
san välit M:ssa pysyivät edelleen hyvin kireinä: 
niiden selvittämiseksi tehtiin uusi sopimus hel- 
jnik. sam. v.; siinä Saksa selitti pyytävänsä vain 
taloudellisia etuja il:ssa jättäen valtiollisen 
vaikutusvallan Ranskalle. Seur. aika oli hiukan 
levollisempi, mutta kun uusi sulttaani koetti 
päästä ystävällisempiin väleihin Euroopan, val- 
tojen kan.-isa. kasvoi taas väestön kiilitymys, ja. 
1911 puhkesi uusia kapinaliikkeitä. Ranska lä- 
hetti nyt usealta taholta vahvoja sotaväen osas- 
toja M :oon. miehittäen m. m. Fesin. ja sulttaanin 
täytyi alistua Ranskan johtoon. Tästä Saksassa 
jälleen .syntyi tyytymättömy.yttä. varsinkin kun 
v:n 1909 sopimus ei ollut tuottanut toivottuja 
.seurauksia. Tuontuostakin oli syntynyt risti- 
riitoja saksalai.sten ja ranskalaisten M:oon pe- 
rustettujen taloudellisten yritysten, kuten vuori - 
kaivosyhtiöiden välillä. Heinäk. 1911 Saksa lä- 
lietti Etelä-M:s.sa olevaan Agadirin satamaan 
sotalaivoja suojelemaan Saksan alamaisia ja 
etuja. Tämä uhkaava teko aiheutti uusia neuvot- 
teluja Saksan ja Ranskan välillä, ja Englantikin 
o.soitti halua .sekaantua asiaan. Marrask. sam. v. 
syntyi kuitenkin sopimus molempain ensinmai- 



m 



Maroniitit— Marquesas-saaristo 



94 



iiittujpii vnltioideii välillä. Ranska sai M:ii suo- 
jchisherruuden, niulta Saksan ja muiden val- 
tain taloudelliset edut turvattiin. Samalla so- 
vittiin myös Kamerunin ja Ranskan Konj^^on 
välisestä rajasta: Saksa sai osan ransk. alueesta. 
Myös Espanjan ja Ranskan välillä uudistuivat 
neuvottelut. Vastaliakoisen sulttaanin täytyi 
luaalisk. 1012 suostiui suojelusherruus-sopimuk- 
seen. Todellinen hallintovalta oli sen mukaan 
sulttaanin sivuile asetetulla ranskalaisella ken- 
raaliresidentillä. Kuitenkin syntyi vielä toukok. 
sam. V. Fesissä ja sen ympäristössä vaarallinen 
kapina. jonk<i ranskalaiset kukistivat. f^Iercier. 
..LMiistoire de TAfrique septentrionnle".] (1. R. 

Maroniitit, Libnnonin tienoilla elävä kristil- 
linen lahkokunta, saanut nimensä Johannes Maro 
nimisestä n)unkista. jonka paavi nimitti fiSO 
f-ibanonin p.itriark;iksi. ÄI. ovat luultavasti saa- 
neet alkunsa monoteleettisista pakolaisista v:n 
(>80 jälkeen. jolloin monoteletismi julistet- 
tiin harhaopiksi. Johtajana oli heidän va- 
litsemansa Antiokian patriarkka. V. 1182 he 
omaksuivat roomalais-katolisen uskontunnustuk- 
sen, mutta läheisempi yhteys heidän ja jjaavin- 
istuimen välillä S3'ntyi vasta sitten kuin paavi 
1584 perusti heitä varten Roomaan erityisen 
kolleiiiumin. V. 1736 m. alistuivat Tridentin 
kirkolliskokouksen päätöksiin. M.ii kirkollisena 
päämieheuä on heidän piispainsa valitsema ja 
paavin virkaansa vahvistama patriarkka, joka 
kesäiseen aikaan asiui Dimfinissa, talvisin Bkir- 
ken luostarissa Beirutin luona. Patriarkka ni- 
mittää arkkipiispat ja piispat, nämä taas papit. 
M:n liturf;ia on syyriankielinen ja muistuttaa 
nuiodoiltaan kreikkalaista. Papit saavat elää 
avioliitossa, mutta se on solmittava ennen pa- 
piksivihkimistä. Luostareita on paljon. M:eja 
lasketaan olevan n. 300,000 henkeä, joista n. "'.. 
asuu Libanonilla. ITe ovat älykästä, ahkeraa 
j I käteväii \äkeii. Sittenkuin Libanon eurooppa- 
liiisten suurvaltain toimesta on saanut rajoitetun 
itsehallinnon, on heidän varallisuutensa paljon 
kasvanut. Puhekielenä on arabia. [Köhler, ,,Die 
katholischen Kirchen des Morgenlandes" (1896), 
Silbernafrl, ..Verfassunp' und gegen\värtiger Be- 
stand sämtlicher Kirchen des Orieuts" (2:nen 
pain. 1904).] A. J. Pii. 

Maron-neekerit (ransk. )iegre marron, engl. 
hiaroon. < esp. cimurron =\'i\\\) , Länsi-Intiassa 
ja Etelä-Ameriikassa käytetty nimitys karan- 
neista neekeriorjista ja iieidän jälkeläisistään, 
jotka vuorilla ja aarniometsissii liittyivät rosvoi- 
leviksi joukkioiksi ja p;ilasivat osittain takaisin 
alkuperäiseen villiin luonnonelämään. Erityisesti 
Jamaikan sisäosiin 1600-luvulla paenneiden nee- 
lierien jiilkeläisistä käytetään tätä nimeä. 

Maros [-s] (vanlian-ajan Maristm). joki Kaak- 
kois-Unkarissa. Tiszan lisäjoki vas. M. lähtee 
Siebenbiirgenistä. läheltä Alutan lähteitä (880 m 
yi. meren}).), tekee suuren kaaren pohj(jiseen. 
virtaa sitten lounaiseen siKtdeii oik. kultahiek- 
kaa kuljettavan Aranyijs nimisen ja vas. Kii- 
kiillö nimise'1. kahde.sta haarasta syiity\iin sivu- 
joen, kääntyy länteen ja laskee alavien, suo- 
periiisteu seutujen liipi virrattuaan Szegedin koh- 
dalla Tisztian. Pituus 883 km, vesialue 44,000 knr. 
IMenemmät alukset voivat kulkea M:lla Gyula- 
Felif'rv;lriin asti. 

Maros-Ujvär-Akna j -sfijnlr- j. \ u(irik:iivos- 



kylä Unkari.s.sa, Siebenbilrgenin keskellä. Maros- 
joen varrella Maros-Väsärhely'i.stä alaspäin: 
4,0.51 as. (1901). joista lähes puolet romaania- 
laisia. M.-U.-A:ssa ovat Unkarin suurimmat suola- 
kaivok.set. jotka olivat tunnettuja jo roomalais- 
aikana, vaikka ne uudestaan otettiin käytäntöön 
vasta 1791. Suolaa saatiin 1909 68.208 ton.. 
jotapaitsi 34.818 ton. suolaa käytettiin sooda- 
teollisuudessa. E. E. K. 

Maros-Väsärhely /-^-rri.sdrliiijj. kaupunki Un- 
karissa, Siebenbiirgenissä. Maros-Torda nimisen 
komitaatin pääkaupunki, ^laro.sin varrella, kes- 
kellä .szekelyläis-aluetta: 2.5.314 as. (1910). Teleki- 
suvun palatsi (jo.ssa arvokas kirjasto y. m. ko- 
koelmia), vanha linnoitus, jonka kirkossa (rak. 
1446) 1.571 pidetyillä valtiopäivillä unitaareille 
;innettiin saniitt oikeudet kuin nuiilla uskonto- 
kunnilla oli; Bemin ja Ko^suthin muistopatsaat. 
Siebenbiirgenin appellatsioni-oikeuden istuin. — 
Asukkaat harjoittavat maatalou.stuotteiden-, puu- 
tavarain- y. m. kauppaa, viina-, olut-, sokeri- 
y. m. teolli.suutta. (E. E. K.) 

Marot f-rö'J. Clement (n. 1497-1544), ransk. 
runoilijii. oli Frans I:u kamaripalvelijana ja 
hovi runoilijana, joutui syytteeseen osallisuudesta 
uskonpuhdistusliikkeeseen, saaden kärsiä van- 
keutta ja pakolaisuutta. M. oli ransk. runouden 
välittäjänä keskiajasta renesanssiin. Hänen se- 
pittämänsä chansonit, rondeau't, balladit, sonetit 
ja etenkin epigrammit ovat sirotyylisiä (,,style 
nuirotique") : allegorinen runoelma .,L'enfer" on 
pureva satiiri, M:n 50 psalmivirttä (..Psaumes 
de David", 1543), jotka saavuttivat ransk. pro- 
testanttien suuren suosion, ovat laimeita itse 
Psalmien tekstiin verraten. ]\L julkaisi uudet 
painokset ., Ruusu-romaanista" (1527) ja Vil- 
lon'in runoelmista (1532). [Vitet, „C. M." (18681 : 
H. Morley, ..C. U." (1870): Douen, ,,C. M. et 
le psautier huguenot" (1878-79); Expert, ,,Le 
psautier huguenot" (1902).] 

Marozia [-rc/tsiu] 1. Mariucc-ia. ylhäinen 
il. nainen, eli 800-luvun lopussa ja 900-luvun 
alussa, tullut samaten kuin hänen äitinsä Teodorn 
ja sisarensa Teodora nuor. kuuluisaksi siitä häi- 
käilemättömästä taidostaan, jolla hän osasi a.set- 
taa rakastajiaan tai sukulaisiaan paavinistui- 
melle. Paavi Johannes XI oli hiinen poikansa j;i 
paavi Johannes XII hänen pojan})oikansa. 

Marpurg [iiiu) piirhj]. Friedrich \V i I- 
h e 1 Ni (171S-9.5I. saks. iiiusiikkiteoreetikko. Hä- 
nen lukuisista inasiikkipedagogisista teoksistaan 
on ensi sijassa inainit1;iva ojjpijakso fuugasiivel 
Ijksessä (1753-54. 2:nen pain. 1806, sittomuiin 
Sechterin uudistuma i. Säveltä j.inä unohtunut. 

/. K. 

Marquardsen, II e i n r i e h (1826-97), saks. 
oikeusoppinut, toimi professorina erinäisissä yli- 
cpistoiss.i sekä valtiomiehenä ; julkaisi m. m. 
kommentaarin Saksan valtakunnan prcsessilaki- 
kirjaan. Hänen aloittee.staan ryhdyltiin 1883 jul 
kaisomaan suurta ja ylei.'<esti tunnettua, useini 
pien sivi.stysvaltioitteii julkista oikeutta käsitte 
levää kokoelmaa ..llandbuch des öffentlichen 
Rechts", jota useasti nimitetään ,,M:n kokoi^l- 
nniksi", ja joka viinu> vuosina ou saanut vasti 
neekseen sanniiisuuntaisen, joskin melkoista laa- 
jemman ,,l).is öffentliche Uecht der Gegenvvart" 
nimisen sarjan. R. E. 

Marquesas-saaristo [hi''-, engl. äänt. mä- 



•95 



Marquette— Marryat 



96 



A ( 'i.v,(.s-/ (liiiisk. I.t.s Murqitiscs. ennen Meridann), 
^^aariryhmä Kaakkois-Polyneesiassa, ulottuu 7°50'- 
10° 35' et. lev. ja 138° 40'-140° 46' Länt. pit.; 
1.274 km', 3,424 as. (190V). M.-s. jakaantuu luo- 
teiseen ja kaakkoiseen rylnnään: edelliseen kuu- 
luu 7 saarta, joista 3 asuttua, suurin Nukuhiva 
(482 Itm') , jälkimäiseen ö, joista 3 asuttua, suu- 
rin Hivaoa (400 km"). Ne ovat vulkaanista syn- 
tyä, vaikka tuliperäinen toiminta on täydelli- 
.■^esti tauonnut. Jylhät, reheväin, synkkien aarnio- 
metsäin peittämät vuoret (korkein 1,190 m) las- 
keutuvat melkein kaikkialla äkkijyrkkinä me- 
reen; koralliriuttoja tavataan vain muutamissa 
lahdissa. Ilmasto on kuuma (sadeaikana marrask.- 
huhtik. -f- 29°-+ 30° C, kuivana aikana pari as- 
tetta alhai.sempi), kostea. — Asukkaat ovat 
puhdasverisiä, kaunisrakenteisia polyneesialaisia 
ja muistuttavat paljon tahitilaisia. Olivat aikai- 
semmin ihmissyöjiä, njk. useimmat nimellise.sti 
kristityitä; lähetyssaarnaajain vaikutus on hä- 
vittänyt heidän harvinaisen runsasmuotoisen ta- 
tuoimistaitonsa, iloiset juhlansa ja omituisen 
jumalaistarustonsa. Heidän lukumääränsä (1838 
20,200 henkeä) on viime aikoihin asti ollut tasai- 
sesti alenemassa. — Kasvikunnan tuotteet ovat 
Polyneesian tavalliset; karjanhoito ja kalastus 
tärkeitä sivuelinkeinoja. Kauppatavarat: kopra, 
puuvilla ja puuvillansiemenet. — M.-s: n omisti 
itselleen Ranska 1842; residentti asuu Nukuhi- 
valla, jonne myös pieni varusväki on sijoitettu. 
— - lM.-s:n kaakkoisen ryhmän löysi 1595 Alvaro 
Mendana ja luoteisen ryhmän vasta 1791 amer. 
kapteeni Ingraham. E. E. K. 

Marquette [mäke'1}, kauntin pääkaupunki 
VJidysvalloissa, Michiganin valtiossa, Yläjärven 
■etelärannalla; 10,665 as. (1910). — Katolisen ja 
protestanttisen piispan istuin. Valimolta, kone- 
pajoja, sahoja y. m. Michiganin suuren rauta- 
inalniialueen lastauspaikka: suurenmoiset satama- 
laitteet (1910 selvitettiin 2,2 milj. netto rek.-ton. 
aluksia). Ulkomaisen kauppavaihdon arvo 1908 
46,2 milj. mk. — Ensimäiset valkoiset asettui- 
vat M:n kohdalle 1845; 1871 se sai kaupungin- 
oikeudet. — M:n kaunti on Kevveenawin ja 
lloughtonin rinnalla Michiganin tärkeimpiä suo- 
tnalaisalueita; suomalaisia tosin ei ole varsin 
lukuisasti itse M:n kaupungissa, mutta sisä- 
Tuaassa ovat tunnetut suomalaissiirtolat Ishpe- 
niing, Negaunee, Champion, Republic ja Palni.T 
r-imisissä kaupungeissa. E. E. K. 

Marrakes /-/•«'-/ (myös Mrakes: josta koko val- 
tio on saanut euroopp. nimensä Marokko), 
yksi Marokon sulttaanikunnan pääkaupunkeja, 
sijaitsee sisämaassa erinomaisen kauniilla, he- 
delmäpuilla istutetulla ta.sangolla vähän etelä- 
puolella Tensift-jokea. taka-alalla mahtava Atlas- 
vuoristo; n. 50,000-60,000 as., joi.sta n. 6,000 
juut. erityisessä korttelissaan. Rappeutuneen 
muurin ympäröimä; rakennukset melkein poik- 
keuk.setta (Kutubia-moskeia) mitättömiä, enim- 
mäkseen savesta. Pääelinkeino on maanviljelys; 
nahan, marokiinin (< Marokko), valmistus vielä 
joltinenkin (n. 1,200 työntekijää). — Per. 1062; 
oli aluksi muhamettilaisen maailman kukoista- 
vimpia kaupunkeja, siinä sanotaan jo 100 v. pe- 
rustamisen jälkeen olleen n. 700,000 as. 

E. E. K. 

Marranos /-)«'-/ (esp.. < m«rm'/(o = sika), 
kastettujen juutalaisten pilkkanimi Espanjassa. 



Marras 1. marta on indo-iraanilainen laina- 
sana, joka merkitsee vainajaa. Siitä on saanut 
nimensä marraskuu, jolloin uskottiin hen 
kien olevan liikkeillä (ks. Kekri). K. K. 

Marraskesi ks. Iho. 

Marraskuu, muinaisroomalaisten kalenterin 
9: s, 29-päiväinen kuukausi November, Julius 
Cajsarin kalenteriparannuksen jälkeen vuoden 
11 :s kuukausi, 30 päivää. Päivän pituus vähe 
nee Helsingissä 8 '/< tunnista kuun alussa 6 '/.j 
tuntiin sen lopussa; Oulussa ovat vastaavat lu- 
vut 7^/4 ja 4 '/i. Ilman lämpömääril on yli nol- 
lan kapealla rannikkokaistaleella Vaasasta Kot- 
kaan, Ahvenanmaalla melkein -\- 3°. Sisämaassa 
lämpötila alenee lounaisesta luoteiseen, Jyväs- 
kylässä se on n. — ^2°, Kajaanissa — 5°, La- 
pissa • — 8°. Sademäärä on keskimäärin 30-40 mm, 
Helsingissä 60 mm. Pohjois-Suomen vesistöt ja 
Pohjanlahden pohjoisimmat rantaosat jäätyvät 
tässä kuussa. Kovia tuulia ja myrskyjä on lu- 
kuisasti. 77. 7?. 

Marraskuun julistuskirja, Keisarin ja Suu- 
riruhtinaan marrask. 4 p. 1905 antama, toimen- 
piteitä laillisuuden palauttamiseksi koskeva ju- 
listuskirja 1. manifesti, joka sai aikaan jyrkän 
suunnanmuutoksen siihen liallitusjärjestelmääu, 
jota Venäjän vallanpitäjät 1899-1905 olivat Suo- 
mea kohtaan noudattaneet. Vaikuttavimpia syitä 
tähän muutokseen olivat Venäjällä syntyneet va- 
paamieliset, osittain kumoukselliset liikkeet sekä 
Suomessa, voimakkaana vastalauseena laittomuus- 
järjestystä vastaan puhjennut n. s. s u u r 1 a k k o. 
M. j. sisältää hallitsijan suostumuksen Suomen 
säätyjen jouluk. 31 p. 1904 tekemään anomukseen 
(asiallisesti myöskin niihin Suomen kansan vaa- 
timuksiin, joita suurlakon yhteydessä esitettiin) 
sekä samalla lupauksen erinäisten tärkeitten pe- 
rustuslainmuutoksien vireillepanemisesta. N. s. 
helmikuun julistuskirjaan (ks. t.) liittyvien pe- 
russäännösten sovelluttaminen määrättiin lakkau- 
tettavaksi, kunnes siinä käsitellyt kysymyk.set 
saataisiin lainsäädäntötoimella järjestetyiksi, eri- 
näiset perustuslainvastaisessa järjestyksessä an- 
netut asetukset (m. m. huhtik. 2 p. 1903 annettu. 
„valtiollisen järjestyksen ja yleisen rauhan yllä- 
pitämistä" koskeva asetus sekä 8 p. syysk. 1902 
annettu asetus, sisältävii muutoksia senaatin ohje- 
sääntöön) julistettiin kumotuiksi ja toiset, sää- 
tyjen laillisuusanomuksessa mainitut asetukset 
määrättiin tarkastuksen alaisiksi saatettaviksi. 
Senaatille annettiin tehtäväksi laatia ehdotukset 
uudeksi valtiopäiväjärjestyk.seksi. eduskunnan oi- 
keutta tutkia hallituksen jäsenten virkatointen 
laillisuutta koskevaksi perustuslaiksi sekä kansa- 
laisten lausunto-, kokoontumis- ja yhdistysoi- 
keutta koskeviksi perustuslainsäännöksiksi ynnä 
pr.inovapauslaiksi ; samalla senaatti valtuutettiin 
antamaan julistus ennakkosensuurin lakkauttami- 
sesta. — Vaikka julistuskirjan asettama ohjelma 
ei kaikin puolia toteutunut, muodostaa se kui- 
tenkin mitä tärkeimmän käännekohdan ja aloit- 
taa uudistuskauden Suomen valtiollisissa vaiheissa. 
Huolimatta siitä että Venäjän vallanpitäjäin kanta 
ennen pitkää jälleen muuttui Suomelle vihamieli 
seksi, ovat kuitenkin muutamat julistuskirjassa 
suunnitellut uudistukset jääneet pysyväisik.si saa- 
vutuksiksi. — vrt. Tj a i 1 1 i s u u s. 7?. E. 

Marryat [märiatj, Frederick (1 792-1 84'8) , 
eugl. romaaninkirjoittaja, palveli meriväessä 



97 



Mars 



98 



1806-30. oli m. ni. meriluutuanttina sodassa Yhdys- 
valtoja vastaan 1812-14, 1815 St. Helenan ko- 
mentajana, 1824-25 Burmaa vastaan lähetetyn es- 
kaaderin päällikkönä saaden laivastokapteenin 
arvon. Ensimäinen „kapteeni" M:n suosittuja 
kertomuksia oli „Frank Mildmay or the naval 
officer" (1829). Nämä vilkkaasti ja luontevasti 
kirjoitetut meriromaanit ja seikkailukertomukset, 
.,The kint;'s o\vn" (1830), ., Newton Förster" 
(1832), ..Peter Simple" (1834; suom.), y. m., 
kaikkiaan 24, ovat kirjallisuuden enimmin luet- 
tuja tuotteita ja varsinkin mitä sopivinta poi- 
kain lukemista. [Hannayn kirjoittama M:n 
elämäkerta (1889).] J. E-l. 

Mars (myös M a r m a r, M a m c r s, M a s p i- 
t e r, M a V o r s (ks. t.) , Juppiterin ohella vanho- 
jen Italian kansojen pääjumala. Alkuperin M. oli 
rauhaisien toimien, maan, karjan ja ihmisten suo- 
jelija, jolta anottiin apua katoa ja tauteja vas- 
taan, mutta sekoittui sittemmin yhteen kreik. 
Ares jumalan kanssa. M:sta, joka vanhan tarun 
mukaan oli Romuluksen ja Remuksen (ks. n.) isä, 
tuli niinmuodoin Rooman sodanjumala. Erityi- 
nen ylipappi, f 1 a m e n m a r t i a 1 i s, ja pappis- 
kunta, s ai ii. toimittivat M:n palvelukseen kuu- 
luvat uhrit ja muut menot. ^I:n ikivanha alt- 
tari oli n. s. Marskentällä (Campus Martius). 
Maaliskuu (martius), sodan alkamis-aika, oli 
saanut nimensä ]M:n kunniaksi. M. U 1 1 o r ille 
(kostaja I rakensi Augustus komean temppelin 
Caisarin muistoksi ja Juliusten sukupyhätöksi. 
M:n lisänimiä on myös Quirinus (ks. t.). — 
[Koscher, ..Apollon und M." (1874). Robiou, ,.Nom 
et caracteres du M. des anciens Latins" (1874).] 

E. El. 

Mars ((j^), aurinkokunnan neljäs kiertotäliti 
auringosta laskien (lukuunottamatta Eros ni- 
mistä asteroidia). M:n keskietäisyys auringosta 
Iin 1.5237 (maan etäisyys auringosta yksikkönä), 
= 227 milj. km; koska sen radan eksentrisiteetti 
ou verrattain suuri, = 0,o93s, vaihtelee etäisyys 
206 milj. km:stä 248 milj. km: iin. Radan kalte- 
vuus ekliptikaa vastaan on 1°51'. M:n .vierto- 
aika auringon ympäri on 686 p. 23 '/j t., sen s-y- 
nodinen kiertoaika on 779 p., minkä ajan kulut- 
tua M:n oppositsionit siis uudistuvat. Joka 
16 :s vuosi M. on oppositsionissaan myöskin li- 
kellä periheliumiaan, joten sen asema silloin on 
erittäin suotuisa havaitsemista varten (esim. 
1909, syyskuu, ja 1924, elokuu). M:n halkaisija 
on 0,5s maapallon halkaisijasta (napa-akseli = 
6,750 km, ekvaattorihalkaisija = 6.820 km), sen 
volymi on 0,i47, massa 0,ios ja tiheys 0,7ii, jos 
maan vastaavat suureet ovat yksikköinä. M:n 
kiertoaika akselinsa ympäri on 24 tunt. 37 min. 
23 sek. ja sen akselin kaltevuus 24°52'. Nämä lu- 
vut eivät poikkea suuresti maapallon vastaavista 
luvuista, joten päivän pituus ja vuodenaikojen 
vaihtelut ovat jokseenkin samat kummallakin 
kiertotähdellä. — M. loistaa punertavalla valolla 
ensimäisen suuruusluokan tähden kirkkaudella. 
Kiikarissa huomaa M:n pinnalla kellertäviä ja 
tummempia osia. joita sanotaan mantereiksi ja 
meriksi. Sitäpaitsi huomataan M:n napojen koh- 
dalla valkeita alueita, jotka talvisaikaan ovat 
laajimmillaan ja jääpeitteen tavoin sulavat ke- 
sällä. M:n ulkomuotoa on tarkkuudella tutkinut 
fetenkin it. Schiaparelli, joka havaitsi manterei- 
den halki kulkevia pitkiä suoria mustia juovia, 
4. VI. Painettu ="/,, i:!. 




Mars-kartta. 

joita hän nimitti kanaviksi. Nämät kanavat il- 
mestyvät M:n pinnalle eri vuodenaikoina, sitten 
uudelleen hävitäkseen, väliin ne näkyvät mj'öskin 
kaksinkertaisina. Niiden .synnystä on monta teo- 
riaa olemassa, muutamat arvelevat niiden olevan 
oletettujen M:n-asujanten rakentamia kanavia ja 
kanavalaaksojen kasvullisuuden kosteina vuoden- 
aikoina tekevän mahdolliseksi niiden huomaami- 
sen, toiset pitävät niitä M:n kuoressa olevina 
halkeamina, vieläpä jotkut pelkkinä näköhäi- 
riöinä. Uudemmat tutkimukset ovat todistaneet 
niiden olemassaolon, joskin suorat katkeamatto- 
mat hienot viivat IM. -kartoilla ovat väistyneet 
reitti-järjestelmäin tieltä. M:n havaitsijoista 
mainittakoon m. m. kreik. Antoniadi, jonka 1909 
tekemistä havainnoista viereinen kartta on val- 
mistettu. Kuva esittää ,. kanavia". ..mante- 
reita", ,, järviä" j. n. e. Oletusta, että kanavat oli- 
sivat nerokkaiden olentojen rakentamia, vastus- 
taa, paitsi niiden erinomaista suuruutta, myöskin 
se seikka, että olosuhteet Marsilla orgaaniselle 
elämälle nähtävästi ovat hyvin epäsuotuisat. Las- 
kut ovat antaneet keskilämmölle hyvin alhaisen 
arvon^ ainoastaan — 37°. Veden olemassaolo on 
tosin kieltämätön, kuitenkin sisältää M:n ilma- 
kehä hyvin vähän vesihöyryä, vähemmän kuin 
0,4 g kuutiometriä kohti (Campbell 1909 ja 1910) 
— jota arvoa tosin esim. Slipher pitää liian alhai- 
sena — , ja M:n meret ja kanavat ovat pikemmin 
suolaliuosten peittämiä alueita, kuin veden täyt- 
tämiä säiliöitä. M:n-tutkijoista mainittakoon li- 
säksi ransk. Janssen ja Flammarion, engl. llug- 
gius, amer. Keeler ja Lo\vell sekä ruots. Arrhe- 
nius. M:n ympäri kiertää kaksi Hallin 1877 kek- 
simää kuuta, joiden suuruutta ja liikettä seuraava 
taulukko valaisee: 



Nimi 



1. Phobos 
II. Deimos 



Halkai- 
sija 
km 
16 
58 



Radan silUo 
(M:n sildp 
yksikiissil) 

2,70 
6,74 



Kiertoaika 
tunt, min. 

7 40 
18 



30 



Erityistä huomiota herättää näiden pienten 
kuiden nopea liikunta, esim. Phoboksen kierto- 



99 



Marsala — Marseille 



loe 



aika on lyhyempi kuin pääplaneetin, joten se 
M:8ta katsottuna nousee lännessä ja laskee idässä. 

//. R. 

Marsala f-sä'-/. kaupunki Sisilian läntisim- 
niällä niemellä (Lilibeo 1. Boeo) , Trapani'n pro- 
vinssissa, Trapani'n ja Palermon välisen rauta- 
tien varrella; 25,040 as. (1901: M:n kunnassa 
57;567 as.). Lukio, teknillinen ja maataloudellinen 
oppilaitos, piispanistuin, tuomiokirkko. M. on 
kuivain, serryä muistuttavien m.-v i i u i e n val- 
mistus- ja vientipaikka. — M. sijaitsee Lily- 
bcetimin, Himilcon perustaman vahvan karthago- 
laisen kaupungin paikalla. Roomalaiset saivat 241 
Lilybajumin haltuunsa. Saraseenit antoivat sille 
nimen Marsa Ali (Ali'u satama). V. 1860 Gari- 
baldi joukkoineen nousi M:ssa maihin alkaen 
Sisilian vapauttamisen. (E. E. K.) 

Marsalkka Ll^it. marsculcus, ransk. marechal, 
saks. Marschall, ruots. marskalk (< mysaks. ma- 
ra/i = hevonen ja sc«/e = palvelija)] oik. hevosten- 
hoitaja, „tallirenki"; sana on aikojen kuluessa 
esiintynyt monessa merkityksessä. - — S o t a- 
(oik. kenttä) marsalkka. Ranskassa 
Ranskan marsalkka (marechal de France) 
korkein sotilasarvo. — Ho vi marsalkka 
(ks. t.), V a 1 1 a m a r s a 1 k k a, hovivirkamieliiä. 
— M aa marsalkka (ks. t.) ja Venäjällä a a- 
telismarsalkka, aateliston kokouksen pu- 
heenjohtaja. — Mroiksi sanotaan myös henki- 
löitä, jotka juhlatilaisuuksissa valvovat järjes- 
tystä, osoittavat yleisölle paikkoja }'. m. — M a r- 
salkansauva oii ylimmän komentovallan 
merkki. 

Marschall von Bieberstein [-sai fon Viher- 
siiiin], Adolf Hermann (1842-1912), vapaa- 
herra, saks. diplomaatti, toimi aluksi lainopilli- 
sella virka-alalla Badenissa, oli 1875-83 Badenin 
ensimäisen kamarin, 1878-81 Saksan valtiopäi- 
vien jäsenenä kuuluen saksalaisvanhoilliseen puo- 
lueeseen; tuli 1883 Badenin lähettilääksi Berlii- 
niin ja sen edustajaksi liittoneuvostoon, ottaen 
1880-luvulla tehokkaasti osaa varsinkin työväen 
vakuutuslakien valmisteluihin; tuli 1890 ulko- 
asiainviraston valtiosihteeriksi, 1894 Preussin 
valtioministeriksi ja 1897 Saksan lähettilääksi 
Konstantinopoliin, missä toimi taitavasti ja hy- 
vällä menestyksellä Saksan vaikutusvallan vah- 
vistamiseksi, kunnes vähää ennen kuolemaansa 
1912 nimitettiin lähettilääksi Lontooseen. 

Marschner [-ars-], Heinrich (1795-1861), 
saks. oopperansäveltäjä. Toimi kapellimestarin:i 
Leipzigissä 1826-31 ja Hannoverissa 1831-59. 
Leipzigin yliopisto nimitti hänet kunniatohtoriksi 
1834. M:n teoksista etevin oli „PIans Heiling" 
(Wagnerin ,, Lentävän Hollantilaisen" edeltäjä), 
jonka ohella myös „Wampyyri" sekä „Temppeli- 
herra ja juutalaisnainen" ovat vielä nykyäänkin 
ohjelmistossa. Sävelsi myös soolo- ja kuorolauluja 
sekä kamarimusiikkiteoksia. /. K. 

Marsden [mäzdn], S a m u e 1 (1764-1838), engl. 
siirtoiiiaapappi, lähetystyön alkaja Uudessa-See- 
lannissa. Toimiessaan rangaistusvankien sielun- 
hoitajana Austraaliassa hän tutustui siellä Uuden- 
Seelannin alkuasukkaihin, maoreihin, ja sai Eng- 
lannin kirkkolähetysseuran 1809 alkamaan Uu- 
dessa-Seelannissa läiietyksen, jota johti kuole- 
maansa asti ja jonka vaikutuksesta nyk. '/lo maori- 
kansasta on kristityltä. U. P. 

MarseiUe J-se'jJ (vanhan ajan kreikkalaisten 



Massalla, roomalaisten Massilia), Etelä-Ran.skassa 
Välimeren rannalla, Ranskan ja Välimeren tär- 
kein kauppakaupunki ja väkiluvultaan Ranskan 
toinen kaupunki; 550,619 as. (1911), joista yli 
80,000 ulkomaalaista, enimmäkseen italialaisia. 
Linnoitettu. Bouches-du-Rliönen departementin 
pääkaupunki. — M. sijaitsee Rhöne-joen hiekoit- 
tuvan suiston itäpuolella, lounaiseen aukeavan 
lahden itärannalla; lounaassa olevat pienet saa- 
ret, If, Ratonneau ja Pomegue, eivät voi täydel- 
lisesti suojata sen satamaa tuulilta. Ilmaston 
lauhkeutta häiritsevät n. 175 p:nä v:ssa puhalta- 
vat kylmät pohjoistuulet (mistral). — M. kohoaa 
polijoisessa ja idässä ympäröivien vuorten rin 
teille ja etelässä se nousee mereen pistävään nie- 
meen päättyvän kukkulan laelle, missä sijaitsee 
Notre-Dame de la garde niminen kirkko. Täällä 
asuu M:n hienosto. Kukkulan pohjoisjuurella on 
M:n keskusta, syvälle itäänpäin tunkeutuva lahti 
Vieux port (vanha satama), jota nykyään ainoas- 
taan purjealukset käyttävät. Sen ympärillä on 
vanha M., jossa etenkin lahden pohjoispuoli, me- 
renkulkijain kaupunginosa, on ahdas- ja pimeä- 
katuinen. Vieux porfin itäpäästä lähtee itään 
Mm valtasuoni Rue Caunebiere-Rue Noailles- 
Allees de Meilhan-Boulevard de la Madeleine 
sekä pohjoiseen niinikään tärkeä Rue de la r6- 
publique. Kohtisuoraan Rue Cannebiere-Rue 
Noailles'in poikki kulkee pohjoisesta, riemupor- 
tilla kaunistetun Place d'Aix-torin kautta tu- 
leva puistokatujono, jonka niminä eteläinpänä 
ovat Rue de Rome, Avenue du Prado ja Boulevard 
de Michelet. Avenue du Pradon jatkona pidetään 
kuitenkin siitä länteen rannikolle kääntyvää sa- 
mannimistä puistokatua, joka päättyy lähelle 
Parc de Chateau Bor6ly nimistä puistoa (mi.ssä 
kilpa-ajorata). Avenue du Pradon vaiheilla, 
Notre-Danje de la garde-kukkulan mistral-tuulilta 
osaksi suojatulla etelärinteellä on M:n uusin ja 
vieliättävin kaupunginosa. — Paitsi Place d'Aix'tä 
huomattakoon Avenue du Pradon pohjoispäässä 
oleva Place Castellane sekä Place S:t Michel: 
M:n koillisosassa on kaunis eläintieteellinen puu- 
tarha, jonne Boulevard de Longchamp vie. 

Huomattavia vanhoja rakennuksia on vähän: 
niitä ovat Notre-Dame du Mont Carmel (rak. 
1255) ja S:t-Victor nimiset kirkot. Entisen, Gallian 
vanliimman (nyk. rappeutuneen) tuomiokirkon si- 
jaan on 1852-93 rakennettu Jollette nimisen sa- 
tama-altaan lähelle 4-torninen bysanttilaistyylinen 
basilika, joka on Ranskan kenties kaunein uudenai- 
kainen tuomiokirkko; tunnetumpi on Notre-Dame 
de la garde (rak. 1853-64), jonka 45 m korkeasta 
tornista on laaja näköala kaupungin ja sataman 
yli. Muita julkisia rakennuksia: palatsimainen 
Hotel de la pröfecture (1861-67), Palais de justice 
(1858-62), pörssi (kreik. temppelin muotoinen; 
1852-60), muinaismuistokokoelmat sisältävä Cha- 
teau Borely, lääketiet, tiedekunnan talo Chateau 
du Pharo Vieux porfin suussa; komein kaikista 
on Boulevard de Longchamp'in päässä oleva Pa- 
lais de Longchamp (1862-70), kaksiosainen ra- 
kennus, jonka molemmat sivustat yhdistää toi- 
siinsa keskellä olevasta vesilaitteesta (chäteau 
d'eau) kulkevat pylväiköt. — Suurenmoinen lai- 
tos on 1839-49 rak. vesijohto, joka tunneleita ja 
akvedukteja myöten tuo vettä 92 km päästä Du- 
rancesta (Arc'in laakson yli johtaa 393 m pitkä. 
83 m korkea akvedukti). 



101 



Marseljeesi— Marsh 



102 



Oppi- ja sivistyslaitoksia: Facultö 
des Sciences, johon on liitetty £eole d'ing6nieurs, 
£cole de medecine et de pharmacie, lainopillinen 
tiedekunta, pari seminaaria, korkeampi opetta- 
jain valmistuslaitos, taidekoulu, musiikkikonser- 
vatori. korkeampi kauppakoulu, hydrografinen 
koulu, merimieskoulu ; Acad^mie des sciences, 
belles-lettres et beaux-arts (per. 1726; 40 jäs.), 
kaupunginkirjasto (120,000 nid.), taide- ja luon- 
nontieteellinen museo (Palais de Longchamp'issa), 
observatori ; useita teattereita. — Ranskan ensi- 
mäinen maanviljelys- ja kauppakamari; piispan- 
istuin. 

Teollisuus on kukoistava ; valmistusarvo 
1,380 milj. mk., työntekijäin lukumäärä 160,000 
(1910). Tärkeimmät teollisuudenliaarat : öljy- ja 
öljykakkuteollisuus (valmi.stusarvo 350 milj. mk.) , 
jauho- ja ryyniteollisuus (210 milj. mk.), vaattei- 
den, sokerin, saippuan, metalliteosten, kemiallis- 
ten tuotteiden valmistus. — Kalastus tuottaa n. 
1 milj. mk. v:ssa. 

Kauppa ja merenkulku ovat M : n pää- 
elinkeinot. Salamalaitteet ovat suurenmoiset; 
Vieux porfista (28 ha suuri, 5,5 m syvä) pohjoi- 
seen pitkin rantaa ulottuvat 3.6 km pitkän aal- 
lonmurtajan suojaamat satama-altaat (rak. v:sta 
1844 alkaen; eteläisin Avant-Port sud, Bassin de 
la Jollette, B. du Lazaret. B. d'Arenc, B. de la 
Gare maritime, B. national, B. de la Pinöde, Avant 
Port nord, B. de remisage), joiden pinta-ala on 
154 ha, laituripituus 13.2 km, syvyys 10-15 m. 
Lisäksi on kuiva- ja uivatelakka, elevaattoreita 
y. m. M:n kauppaa ja liikennettä edistävät vielä 
rautatiet; nii.stä on tärkein Pariisi-sta Lyonin 
kautta tuleva rata. jolla on suuri kansainvälinen 
merkitys. Jotta Rhöne-laakson kauppa vielä suu- 
remmassa määrässä vedettäisiin M:een, on ryh- 
dytty rakentamaan kanavaa ]M:.sta Ehöneen Ar- 
les'in kohdalla (alettu 1902: pituus tulee olemaan 
71 km, syvyys 3 m). Tavattoman tärkeä M:lle 
oli Suezin-kanavan avaaminen 1809, jonka jäl- 
keen sen kauppa ja liikenne kasvoivat monenker- 
tuisesti, mutta sittemmin S:t Gothardin ja Simp- 
lonin radat ovat M:n vahingoksi kääntäneet suu- 
roii osan Reinin-laaksosta. Sveitsistä y. m. Väli- 
merelle kulkevasta kaupasta Genovaan. — M:n 
satamassa selvitettiin 1910 1 6,630 alusta, yhteen.sä 
18,7 milj. netto rek.-ton. M:n monista höyrylaiva- 
yhtiöistä iiiiiinittakoon ]\Iessageries maritimes ja 
Compagnie g4n§rale transatlantique, Ranskan 
suurinmiat. M. harjoittaa laivaliikennettä etu- 
päässä Välimeren, Afrikan, Aasian ja Austraalian 
maiden kanssa. Suomen höyrylaiva-o.-y :n Väli- 
merellä kulkevat alukset käyvät säännöllisesti 
M:ssa. — Ulkomainen kauppa suuntautuu sa- 
moille seuduille kuin merenkulku. Kauppavaili- 
don arvo 1910 oli 3.187 milj. mk. (Euroopassa 
on Lontoolla, Liverpoolilla, Hampurilla ja Antver- 
penillä suurempi) ja käsittää n. '/- Ranskan ulko- 
maankaupasta. Tuonti (raakasilkkiä, seesamia, 
maapähkinöitä y. m. öljyteollisuuden raaka- 
aineita, viljaa ja jauhoja, villaa, vuotia ja nah- 
koja, oliiviöljyä, puuvillaa, karjaa, viiniä, siirto- 
maantavaroita y. m.) on jonkun verran vientiä 
(puuvilla- ja silkkiteollisuuden tuotteita, kemial- 
lisia aineksia, rautatavaroita sekä osaksi tuonti- 
ryhmässä lueteltuja tuotteita) suurempi. 

Historia. M. on Euroopan vanhimpia kau- 
punkeja ja vietti 1899 2.500-vuotisen olemassa- 



olonsa riemujuhlaa. M:n paikalla oli foinikialai- 
nen uutisasutus. kun Phokiin kreikkalaiset n. 
600 e. Kr. perustivat tänne siirtolan, jonka hal- 
litusmuoto tuli harvainvaltaiseksi tasavallaksi. 
Massaliootit ulottivat kauppaansa kauas Gal- 
liaan ja idässä Tiroliin asti. perustivat lukuisia 
siirtokuntia Välimeren luoteisrannikolle ja esiin- 
tyivät yleensä karthagolaisten vaarallisina kil- 
pailijoina; kuuluisa Pjtheas oli Massaliasta ja 
samoin Eythymenes, jonka sanotaan purjehtineen 
Afrikan länsirantaa Senegaliin a.sti. Puunilais- 
sodissa M. asettui roomalaisten puolelle, mutta 
vastusti Caesaria ja kadotti siitä syystä useim- 
mat alusmaansa. Kristinusko sai M:ssa jalan- 
sijaa hyvin varhain. Kansainvaellusten hävitys- 
ten jälkeen ^I. vähitellen alkoi kohota, ja risti 
retkien aikana se varsinkin edistyi. Sisällisesti 
se oli hajanainen; keskusta sataman ympärill.ä 
oJi tasavaltana, muu kaupunki oli jaettu piis- 
pan ja S:t Victorin apotin kesken. V. 1481 M. 
Provencen keralla liitettiin Ranskaan, mutta säi- 
lytti osan erioikeuksistaan, jotka se sitten Lud- 
vik XIV: n aikana kadotti. Rutto raivosi M:ssa 
useasti, varsin tuhoisana 1720-21 surmaten sil- 
loin 60,000 henkeä. Vallankumouksen aikan:i 
kansa nousi ylimjstöä vastaan, mutta hirmuhal 
lituksen aikana M. asettui girondisHen puolelle. 
Konventin lähettämä kenraali Carteaux kukisti 
sen pian. Napoleonin sotien tuottamista vau- 
rioista M. elpyi verraten nopeasti, ja Algerian 
valloitus sekä Suezin-kanavan avaus tekivät siitii 
maailmankauppakaupungin. E. E. K. 

Marseljeesi (ransk. la marseillaise) , Ranskan 
kansallislaulu suuren vallankumouksen ajalta 
(1792). Sitä on luultu Rouget de Lisien sepittä- 
mäksi ja säveltämäksi. Mutta on käynyt sel- 
ville, että hän on sen sommitellut mukailemalla 
erinäisiä kohtia Racinen näytelmistä; sävelmä 
taas on suorastaan otettu Grison'in ..Esther" 
nimisestä oratorista. Nimensä laulu on saanut 
siitä, että sen ensiksi teki Pariisissa tunnetuksi 
pataljoona Marseillesta tulleita vapaaehtoisia, 
jotka lauloivat sitä m. m. 10 p. elok. 1792 kansan- 
joukkojen hyökätessä Tuilerioja vastaan. T\an 
sallislauluksi se otettiin vv:n 1830 ja 1848 vallan 
kumouksissa ja sitten nvkvisen tasavallan aikan:t. 

I. K. 

Marsh fmiis], James (1790-1846), engl. ke- 
misti, tunnettu menettelystään, jonka kautta 
arsenikin esiintyminen jossakin aineessa pienim- 
mässäkin määrässä voidaan todistaa (Marshin 
koe) . (ks. Arsenikkivety.) Edv. II j. 

Marsh /?n«s7, Othniel Charles (1831-99). 
amer. paleontologi ja dinosaurien tutkija, nimi- 
tettiin 1866 häntä varten erityisesti perustetun 
paleontologian professorinviran hoitajaksi Yalen 
yliopistoon, jota tointa palkatta lioiti kuole 
maansa saakka. Mia tieteellinen toiminta koh- 
distui erilaisiin fossiilisiin luurankoisryhmiin : 
näiden piiristä hän on selittänyt yli 400 lajia. 
Tutkimusaines oli peräisin pääasiallisesti itäisistä 
valtioista. Kalliovuorten mesozooisista ja tertiääri- 
sistä makeanveden sedimenteistä, joiden tutkimi- 
seksi M. 1868-90 tavantakaa järjesti tieteellisiä 
retkeilyjä uhraten niihin omista yksityisvarois 
taan tavattomia summia (arvion nuikaan yli 
milj. mk.). Täältä löydetyistä luujätteistä M. 
on rekon.struoinut nuo nykyisin niin yleisesti tun- 
netut jättiläisliskotyypit, brontosaurukset, stego- 



103 



Marshall— Mars-Ia-Tour 



104 



saurukset, triceratopsit y. m., jotka olivat omiaan 
herättämään mitä suurinta ihmetystä yhtäpaljon 
eriskummaisilla muoto-, kuin jättiläismäisillä 
mittasuhteillaan. Nämä ja muut jätteet hän on 
selittänyt Ameriikan dinosaurioita käsittelevässä 
monografiassaan 1896. Muista M:n julkaisuista 
huomattavimmat ovat liitu- ja tertiäärikauden 
liampaallisia lintuja (odontorniitteja) ja suku- 
puuttoon kuollutta Dinocerata kavioeläinryhmää 
käsittelevät monografiat (1880, 1884), sekä lu- 
kuisista pienemmistä m. m. selitys hänen löytä- 
mänsä jättiläiskokoisen, hampaattoman lentolis- 
kon jätteistä. Keräilemänsä arvokkaat kokoel- 
mat M. lahjoitti ennen kuolemaansa Yalen yli- 
opistolle. V. A. K-io. 

Marshall [mäslj, Alfred (s. 1842), engl. 
taloustieteilijä; 1885-1908 professorina Cambrid- 
gessä; oli v:n 1891 työväenkomitean jäsenenä. 
M. on nykyajan kaikkein huomattavimpia talous- 
tieteilijöitä. Vielä keskeneräisessä pääteoksessaan 
„Principles of economics" (1890) hän on esittä- 
nyt oppijärjestelmän, jonka keskuksena on ha- 
uen arvoteoriansa. Arvoa määrätessään hän ot- 
taa huomioon sekä tuotantokustannus- että raja- 
hyötyteorian. Muita teoksia: ,, Economics of In- 
dustry" (1879; yhdessä vaimonsa Mary P a- 
leyn kanssa), ,,Elements of economics" (1892). 

Marsliall-saaristo [mäsl-J (ennen Mulgrave- 
■saaristo) on Itä-Mikroneesiassa, ulottuen 4° 20'- 
14° 45' pohj. lev. ja 161°-174° länt. pit.; 405 km», 
17,500 alkuasukasta ja satakunta valkoista. M. -s. 
on luoteesta kaakkoon kulkeva, itäiseen (Ratak, 
..päivännousu") ja läntiseen (Ralik, „päivän- 
lasku") jonoon jakaantuva atoUisaaristo (15 atol- 
lia edellisessä, 18 jälkimäisessä ryhmä.ssä), joka 
leviää Saksan suuruisella alalla. Suurin saarista 
on J a 1 u i t. Saaret ovat yksinomaan koralli- 
muodostusta, kohoavat ainoastaan 1-4 m yi. me- 
renp. (korkein on 12 m korkea korallihiekka- 
kinos). Ilmasto harvinaisen tasainen (v:n keski- 
lämpö -f- 27° C, josta kuumin ja kylmin k. poik- 
keavat ainoastaan 0,2°), saderikas. Kasvullisuus 
useimmilla saarilla rehevä (kookospalmut, leipä- 
puut, pandanukset y. m.), vaikka harvalajinen, 
eläimistö köyhä. Asukkaat ovat luultavasti mik- 
roneesialaisia, yleensä vahvarakenteisia; erin- 
omaisia merimiehiä ja laivanrakentajia; enim- 
mäkseen pakanoita. — M.-s : n kauppatuotteet ovat 
fosfaatti, kopra, kilpikonnankuoret, helmiäinen, 
haikalan evät ja trepangit (viennin arvo 11,5 
milj. mk.; tuonnin arvo l,g milj. mk. 1910). — 
M.-s: n lienee löytänyt Alvaro de Saavedra 1529; 
saaria tutkivat 1788 engl. Marshall ja Gilbert. 
V. 1885 Saksa otti ne haltuunsa; hallinnollisesti 
ne kuuluvat Saksan Uuteen-Guineaan. E. E. K. 

Marshin koe [musinj ks. Arsenikkivety. 

Marsilius [-n'-] Padovalainen (n. 1280- 
n. 1340), valtiollinen ja kirkollinen uudistusmies. 
Opiskeltuaan kotikaupungissaan Padovassa M. 
tuli Pariisiin, kohoten siellä 1312 yliopiston reh- 
toriksi. V. 1316 hän sai paavilta kaniikin paikan 
Padovassa. Julkaisi 1324 teoksen ,, Defensor pacis", 
jossa hän esittää keskiajan kannalta katsoen hy- 
vin mullistavia ajatuksia valtion ja kirkon väli- 
sistä suhteista. Occamin (ks. t.) nominalististen 
ajatusten elähyttämänä hän siinä väittää valtion 
syntyvän yksilöiden vapaasta yhteenliittymisestä. 
Lakiasäätävä valta kuuluu kansalle, toimeen- 
paneva ruhtinaalle. Kirkko on uskovaisten yh- 



teys, jossa korkein valta kuuluu yleiselle, kaik- 
kien uskovaisten valitsemalle kirkolliskokoukselle. 
Paavi on kirkolliskokouksen asettama kirkon kor- 
kein virkamies, jonka käsissä on toimeenpaneva 
valta kirkollisissa asioissa. Koko ajallinen elämä 
kuuluu valtion, iankaikkinen kirkon valtapiiriin. 
Kirkko voi määrätä, mikä on katsottava keretti- 
läisyydeksi, mutta omiatuntoja se ei saa pakot- 
taa. V. 1325 M. tuli yhteyteen Ludvik Baierilaisen 
(ks. t.) kanssa, joka otti hänet henkilääkärikseen 
ja suosi häntä kaikin tavoin. Kun Ludvik 1328 
kruunattiin Roomassa keisariksi, oli M. mukana 
ja korotettiin Rooman paavilliseksi vikaariksi. 
Vastapalvelukseksi M. kirjoituksissa puolusti kei- 
sarin ja valtion oikeuksia paavin ja kirkon 
valtavaatimuksia vastaan. [Birch, „Marsilius von 
Padua und Alvaro Pelayo iiber Papst und Kai- 
ser" (1868), P. Meyer, „Marsile de Padoue" (1870), 
Preger, ,,Der kirchen-politische Kampf unter Lud- 
wig dem Baier" (1877), A. Huraut, ..T^tude sur 
M. de Padoue" (1892).] A. J. P-ä. 

Marsipaani (ran.sk. massepain, it. marzapane), 
mantelista, oranssinkukkavedestä t. ruusuvedestä 
ja hienosta sokerista valmistettu makeistahdas. 
Karkeaa m: ia sanotaan mantelimassaksi. 

Marsit, muinainen kansa Keski-Italiassa, sam- 
nilaisten pohjoispuolella; taistelivat Rooman puo- 
lella samnilaissodassa, mutta sitä vastaan suu- 
ressa liittolais- 1. m a r s i 1 a i s-s o d a s s a 91-88 
e. Kr. 

Mars-kenttä (s. o. maaliskuun kenttä) ks. 
M a i-k e n 1 1 ä. 

Marski, samaa juurta kuin marsalkka-sana 
(ks. t.), Ruotsissa ja Tanskassa 1200-luvulta läh- 
tien korkea arvohenkilö, jonka asema ja tehtävät 
olivat kauan epämääräiset. Ruotsissa m:sta 
vasta 1630-luvulla tuli varsinainen virkamies, 
nim. sotakollegin esimies ja sotahallinnon joh- 
taja. V:n 1676 jälkeen ei m:n virkaa enää täy- 
tetty. M:eina olivat m. m. Jaakko de la Gardie, 
Kustaa Horn ja Kaarle Kustaa Wrangel. 

Marski 1. marskimaa (holl. marsch - 
alanko, saks. Marschland) on vuorovesiliikkeen 
alaisilla rannikoilla, etenkin Luoteis-Saksassa ja 
Alankomaissa, alava rannikkotasanko, joka on 
merenpinnan alapuolella tai vain mitättömästi 
sen yläpuolella. Se on syntynyt vuoksen tuomasta 
hiekasta ja lietteestä ja on siten vähitellen ko- 
honnut, niin ettei nousuvesi siihen enää ulotu, 
tai on suojattu padoilla, jolloin sen nimenä on 
polder. M: ia risteilevät kanavat, joista vesi sul- 
kujen kautta pakoveden aikana lasketaan mereen 
tai pumputaan tuulen voimalla m:n yläpuolella 
oleviin, patojen reunustamiin pääkanaviin tai 
jokiin. Padot ja kanavat ovat m:n liikenneteitä. 
— M. on ehtymättömän hedelmällistä ja sopii 
etenkin syöttökarja- ja maitotalouteen. — Pitkä- 
aikainen, tulvavuokseen liittyvä myrsky saattaa 
sortaa padon ja peittää meren alle vuosisatain 
työn tulokset. E. E. K. 

Marskimaa ks. Marski. 

Mars-la-Tour [mars-latur] (Rözonville, Vion- 
ville) , Ranskassa, Meurthe-et-Mosellen departe- 
mentissa oleva kylä, jossa elok. 16 p. 1870 Preus- 
sin prinssin Fredrik Kaarlen johtamat saksalaiset 
(63,000) voittivat marsalkka Bazainen komenta- 
mat ranskalaiset (113,000). Voittajain mieshukka 
25,5 %, voitettujen 15 %. Taktillinen arvo 1,6. 

-Iskm-. 



105 



Marssi — Marstrand 



106 



Marssi (raiusk. «(arc/ie) . 1. Käynti, kulku; sota- 
joukon kulku siirtyessä paikasta toiseen. Sota- 
väen liikkuminen tapahtuu tavallisesti käynti- 
in ii r s s i s s a (n. 120 askelta minuutissa), p i k a- 
marssissa (130 askelta minuutissa) ja 
juoksumarssissa (170 askelta minuutissa). 
Joukon päivässä kulkema matka on nimeltään 
päivämarssi, tavallisesti n. 30 km ; sodan- 
aikana melkoista enemmän: rientomarssi. 
— Joukon siirtyminen paikasta toiseen tapahtuu 
päällikön antaman marssisuunnitelman 
nojalla, jossa ilmaistaan kunkin joukko-osaston 
lähtöaika, kuljettava tie, eri osastojen 
kulkujärjestys, levähdys- ja yöpy- 
m i s p a i k a t, tarpeelliset varokeinot y. m. 
Levähdysajat ovat joko pieniä (n. 10 min.) 
tunnin marssin jälkeen tai suuria (n. 2-4 tun- 
tia), yksi kutakin päivämarssia kohden, joissa- 
kin paikoin matkan viimepuoliskolla. Kahden 
tai kolmea päivän marssin jälkeen annetaan ta- 
vallisesti kokonainen levähdyspäivä. 

Marssiessa joukot seuraavat toisiaan määrät- 
tyjen välimatkojen päästä: komppaniojen väliä 
on 10 askelta, pataljoonain väliä 50 askelta, ryk- 
menttien väliä 75 askelta j. n. e. M a r s s i- 
syvyys on marssivan joukon pituus, joka pa- 
taljoonaa kohden on n. 400 m, 4 hevosen kolon- 
neissa kulkevaa eskadroonaa kohden 120 m; kuu- 
den tykin patterin marssisyvyys on n. 315 m, 
kuormaston seuraaman jalkaväkidivisioonan n. 
16 km, kokonaisen armeiakuunau (kuormastot 
mukaan lukien) n. 58 km. M. v. H. 

2. Mus., sävellys, jonka tarkoituksena on sa- 
maan tahtiin ohjata kokonaisen henkilöryhmän 
yhteistä astuntaa. Tämä tulee kysymykseen eten- 
kin juhla- ja sotilaskulkueissa. M. -musiikkia on 
käj'tetty jo ikivanhoilla ajoilla, kuten voidaan 
päättää tähän saakka säilyneistä kuvista. Taiteel- 
liseen tarkoitukseen m. kohosi kreik. tragediassa, 
jossa kuorot tavallisesti m. -tahdissa laulaen as- 
tuivat näyttämölle ja samoin siltä poistuivat. 
Runsaammin soitinnettuja sotilas-m :eja kä.ytet- 
tiin jo keskiajan loppupuolella, rumpuineen, 
paukkuineen, trumpetteineen ja kimeine sveitsi- 
läishuiluineen. Nykyiseen taiteelliseen muotoonsa 
m. kehittyi oopperain (Lully) sekä orkesteri- ja 
pianosarjojen (Krieger, Couperin) yhteydessä. 
Sotilashautajaisissa käytetään „surumarsseja", 
joita myös tavataan korkeamman taidemusiikin 
yhteydessä (esim. Beethoven, Chopin, Mendels- 
sohn). Yleisesti tunnettu on myös Mendelssohnin 
„häämarssi" (Kesäyön unelmasta) ja Wagnerin 
, .juhlamarssi" Tannhäuser-oopperasta. /. K. 

Marston moor [mustn miidj, Englannissa, 
Yorkin kreivikunnassa oleva kangas, jossa hei- 
näk. 2 p. 1644 Fairfaxin ja Leslien johtamat par- 
lamentin joukot ja .skotlantilaiset (n. 20,000) 
voittivat Pfalzin prinssin Rupertin komentamat 
kuninkaan joukot (n. 18,000). Voittajain mies- 
liukka n. 7.5 ^/r, voitettujen n. 33 %. 

-Islcm-. 

Marstrand [mär-J, kaupunki Etelä-Ruotsin 
länsirannikolla, Göteborgs och Bohus länin lää- 
nissä, Gööteporista luoteiseen; 1,878 as. (1911); 
sijaitsee Marstrandsö nimisen saaren itäran- 
nalla vastapäätä kaupungille kuuluvaa Koön- 
saarta. Huomattavia rakennuksia ainoastaan 
1300-luvulta oleva kaunis kirkko sekä M:n länsi- 
laidassa Karlstenin 1882 lakkautettu linnoitus (ks. 



Karisten). Kauppa, merenkulku ja kalastus 
eivät enää ole huomattavia; toisina vuosina sil- 
linsaalis saattaa kuitenkin olla hyvä (vienti 1910 
liki 5 milj. kg). Satama on erinomainen; kauppa- 
laivasto käsittää 2,066 netto rek.-ton. aluksia, 
1910 satamassa selvitettiin 296.424 rek.-ton. M:Ua 
on päämerkityksensä kylpypaikkana, joksi 
se kauniin asemansa ja terveellisen, harvinaisen ta- 
saisen ilmastonsa takia soveltuukin erittäin hyvin 
(kesä-, heinä-, elo- ja syysk: n keskilämpö -(- 14,4*' 
-j- 16,5° C; yön ja päivän lämpöero vain l°-l,i°). 
Kylpylänä M: ia alettiin käyttää 1822; 1911 kyl- 
pyvieraiden luku oli lähes 5,000. — Historia. 
M. perustettiin Norjan kuninkaan Haakon Haa- 
koninpojan (k. 1263) aikana, pääsi 1500-luvulla 
suureen kukoistukseen tuottoisalla sillikalastuk- 
sellaan, säilytti merkityksensä sen lakattuakin, 
mutta alkoi rappeutua jouduttuaan 1658 Ruot- 
sille. Uusi kukoistuskausi alkoi 1750-luvulla, jol- 
loin silliparvet uudelleen ilmestyivät M:n vesille, 
ja jonkun aikaa (1775-94) M. oli vapaasatamana- 
kin, mutta siliinkalastukseu toistamiseen lakat- 
tua 1808 seurasi 1880-luvulle asti jatkunut taan- 
tuminen. • — M:n sotahistoriasta vrt. Kari- 
sten. (E. E. K.) 

Marstrand, Vilhelm Nikolaj (1810-73 1. 
tansk. taidemaalari. Opiskeli v:sta 1826 Kööpen- 
liiiminan taideakatemiassa ja Eckersbergin joh- 
dolla. Oli 1836-41 akatemiastipendiaattina Ita- 
liassa ja Miinchenissä. Päästäkseen sen jälkeen 
Kööpenhaminan akatemian jäseneksi M. maalasi 
kansankuvauksen, johon otti aiheen eräästä Hol- 
bergin näytelmästä. Holbergin teoksista häii 
myöhemminkin pitkät ajat valitsi laatumaalaus- 
tensa ja piirustuksieusa aiheet, samoinkuin hän 
,,Don Quixote"sta teki sarjan satiirisia piirus- 
tuksia. Vv. 1845-48 M. oli jälleen Roomassa, 
jossa maalasi tunnetut, imeläuvoittoiset osteria- 
kuvansa. Mitä vanhemmaksi M. tuli, sitä enem- 
män hän, kotimaansa ilmanalasta kärsien, kai- 
pasi voimakkaita värejä, jonka vuoksi hän 1850 
matkusti Taalainmaahan maalaamaan ruots. kan- 
sanelämää (Kööpenhaminan Taidemuseossa on 
esim. hänen kookas, tuhathenkilöinen kuvans.i 
,,Kesäsunnuntai Siljan-järven rannalla". 1853). 
Oltuaan vielä kerran Italiassa 1853-54 M. ryhtyi 
vanhojen mestarien tapaan käsittelemään isoja. 
uskonnollisia ja historiallisia sommitelmia, joista 
mainittakoon ,, Kristus opetuslapsineen" (1858. 
Faaborgin kirkossa), ,, Eevan luominen" (Hirsch- 
sprungin kokoelmissa), seinämaalaukset Kristian 
IV: n kappelissa Roskildeu tuomiokirkossa, »Ver- 
taus suuresta ehtoollisesta" (1869, Taideinuseossa). 
,, Yliopiston vihkiminen Fruekirkessä 1479" (keski- 
kuva Kööpenhaminan yliopiston juhlasalissa). 
Paitsi tansk. perhe-cläniää esittäviä laatukuvia M. 
maalasi muoto- ja ryhmäkuvia ja oli yleensä Tans- 
kan monipuolisin maalari. M:u elämäiikuvaus on 
usein kenties liian kertovaista ja tahallista ja 
muodontajultaan heikonlaista, mutta hänellä on 
sommittelukykyä ja mielikuvituksen rikkautta 
sekä, etenkin lukuisissa piirustuksissaan, äly- 
kästä, iloista huumoria. — M:sta tuli 1848 akate- 
mian mallikoulun professori, ja v:sta 1853 häii 
(lukuunottamatta 1857-63) oli kuolemaansa saakka 
akatemian johtaja. W. Runebergin tekemä M:n 
kuvapatsas pystytettiin 1901 Kööpenhaminan 
taidemuseon edustalle. [K. Madsen, ,,V. N. M." 
(19051.] E. R-r. 



107 



Marsu — Marti 



108 




Marsuja. 



Marsu (Cavia cobaya) on 20-24 cm pitkä, mus- 
tan-, keltaisen-, punaisen- ja valkoisenkirjav.a 
(yksiväriset ovat har- 
i.,t'''-">-'-Vu; -■• vinaisia) jyrsijä. Häntä 

on hävinnyt, raajat ja 
korvat lj'hyet. Kynnet 
kaviomaiset. M. on ko- 
toisin Perusta, jossa 
sitä jo ammoisista 
ajoista on pidett}- koti- 
eläimenä, ja jossa al- 
kuasukkaat sitä vielä- 
kin käyttävät ravin- 
nokseen. Eurooppaan .se tuotiin 1500-luvulla, ja 
on nykyään levinnyt useimpiin mailiin kotieläi- 
menä. M. on siisti, vaatimaton eläin; syö kai- 
kenlaisia kasviksia. Naaras synnyttää 2-3 kertaa 
vuodessa 2-5, kuumissa maissa 7:kin poikasta, 
jotka 6-7 kuulcaudessa tulevat täysikasvuisiksi. 
M:n kantamuoto lienee Paraguayssa ja Brasi- 
liassa elävää ape rea (Cavia aperea). Etelä- 
Ameriikassa on useita m:n sukuun kuuluvia la- 
jeja. P. B. 

Marsund [mär-J. kapea salmi Eckerön saaren 
ja Ahvenanmaan manteren välillä. Lauttaus- 
paikka. Salmessa olevalla Ör-saarella luotsiasema. 
M. -niminen kappeliseurakunta mainitaan Ahve- 
nanmaalla 1544. A. Es. 
Marsupialia k s. P u s s i e 1 ä i m e t. 
Marsyas [sifus], alkuaan fry,ygialainen taru- 
l-.enkilö. samannimisen joen haltija ja sen var- 
rella sijaitsevan Kelainain kaupungin suojelija. 
Kreik. tarustossa M. kuvataan seileenokseksi tai 
satyriksi ja fryygialaisilta opitun huilun- 1. pillin- 
soiton edustajaksi. Hänen kerrottiin ryhtyneen 
kilpailuun Apollonin kanssa; ^I. soitti pilliä, 
Apollon kitaraa, jota pidettiin aitokreikkalaisena 
soittimena. Voitettuaan M:n Apollon nylki hä- 
net elävältä ja ripusti hänen nahkansa puuhun. 
Toisessa tarussa ]M. asetettiin Athene jumalatta- 
ren yhteyteen: jumalatar oli muka keksinyt hui- 
lut, mutta kun ne rumensivat soittajaa, oli hän 
heittänyt ne pois ja kironnut ne; M. oli ottanut 
ne omakseen ja siten joutunut jumalattaren vi- 
han alaiseksi. M:n tarusto on tarjonnut aiheita 
sekä antiikki.selle että uudemmalle kuvaamatai- 
teelle. Niinpii oli Ateenan Akropoliissa Myronin 
tekemä kuvapatsasryhmä, Athene ja M., josta on 
säilynyt jäljennöksiä (m. m. n. s. tanssiva satyri 
Rooman Lateraani-museossa). Apollonin ja M:n 
kilpailua esittää Walter Runebergin tunnettu mar- 
moriryhmä (Helsingissä, Suomen taideyhdistyk- 
sen kokoelmissa; kuva ks. liitekuva Kuvan- 
veistotaide III) . O. E. T. 
Märta ks. Marras. 

Märtahan, suuri lahti Taka-Intian länsiranni- 
kolla; siihen la.skevat Irawadi ja Salwen. M:n 
rannikolla ovat Rangoon, Moulmein ja Amherst 
nimiset kauppakaupungit. Vastapäätä Moul- 
meinia Salvvenin oik. rannalla oleva vähäinen M.. 
nykyään mitätön kauppala, oli aikoinaan mahta- 
van Talaingin valtakunnan pääkaupunki, ja 1500- 
luvuUa euroopp. matkustajain usein mainitsema. 
Martagon-lilja ks. L i 1 i u m. 
Marteau /-/ö'/. Henri (s. 1874), ransk. viulu 
taituri ja säveltäjä. Toimi 1900-08 opettajana 
Genöven konservatorissa ja tuli senjälkeen 
Joachimin seuraajaksi Berliinin musiikkikorkea- 
kouluun. Sävelsi etenkin kamarimusiikkia. 



Martel de Janville l-ie'l da zävi'l] ks. G y p. 

Martell /-e'-/, Kaarle ks. Kaarle M a r- 
tell. 

Martellato [-ä'toJ, mus. (it. < marte'Uo - va- 
sara), erityisen ponteva staccato. 

Martens [-n-]. 1. Georg Friedrich von 
M. (1756-1821), saks. oikeusoppinut ja valtio- 
mies. Oltuaan Göttingenin yliopiston professorina 
M. tuli ensinnä Westfalenin kuningaskunnan mi- 
nisteriksi, sittemmin Hannoverin edustajaksi S?k 
san liittopäivillä. Hänen pääteoksensa on maa- 
ilmankuulu kansainvälinen sopimuskokoelma .,Re- 
cueil des traites", joka käsittää sopinuiksia v:sta 
1761 alkaen ja jota sitten on jatkettu meidän 
päiviimme saakka, viimeksi nimellä ,, Nouveau 
recueil des traites". R. E. 

2. Friderik Fromhold von M. (1845- 
1909). ven. kansainvälisen oikeuden tutkija ja 
valtiomies. Palveltuaan jonkun vuoden Venäjän 
ulkoasiainministeriössä M. tuli 1871 kansainväli- 
sen oikeuden professoriksi Pietarin yliopistoon, 
jossa virassa pysyi v;een 1899. Kuolemaansa 
saakka M. sen ohella, sala neuvoksen arvoisena, 
monet vuodet toimi vakinaisena neuvottelevana 
jäsenenä ulkoasiainministeriön neuvostossa sekä 
edusti hyvin etevällä ja huom.attavalla tavalla 
Venäjän valtakuntaa useissa valtioiden välisissä 
kokouksis.sa, m. m. Haagin rauhankonferensseissa, 
joiden kokoonkutsumiseen hän melkoisesti vai- 
kutti. Julkaisi kuuluisan kansainvälisen oikeuden 
oppikirjan, „Sivistysvaltioiden kansainvälinen oi- 
keus" (1882 venäjäksi; sittemmin käännetty sak- 
saksi ja ranskaksi). Tämän erittäin ansiokkaan 
teoksen tieteellistä arvoa haittaa jonkun verran 
Vi:\\ taipimius liiaksi taivuttaa mielipiteensä 
sopusointuun Venäjän hallituksen politiikan vaih- 
telujen kanssa. Arvokas on myöskin Äl:n 
ranskaksi ja venäjäksi toimittama Venäjän ja 
vieraitten valtakuntain välisten sopimusten ko- 
koelma, jonka julkaiseminen aloitettiin 1874. 

R. E. 

Martensen, Hans Lassen (1808-84), tansk. 
jumaluusoppinut, tuli profes.soriksi 1850, Sja*!- 
landin piispaksi 1854. M. liittyi aluksi Saksan 
silloiseen spekulatiiviseen filosofiaan koettaen so- 
vittaa uskoa ja tietoa. Tätä kantaa edustaa 
hänen ensimäinen pääteoksensa „Grundrids til 
moralphilosophiens system" (1841). Vastapainona 
tälle suunnalle olivat hänen mystiikkaa ko.ske- 
vat tutkimuksensa, joista hän julkaisi ,,Mester 
Eckart" (1840) ja ,, Jacob Böhme, thesofiske stu- 
dier" (1881). Filosofinen mietiskely, mystiikka 
ja luterilainen kirkonoppi esiintyvät sopusointui- 
sesti yhtyneinä hänen dogmatiikassaan: ,,Den 
christelige dogmatik" (1849). joka on käännetty 
useimmille Euroopan kielille. M :n arvokkain teos 
on kuitenkin kolmiosainen ..Den kristelige ethik" 
(1871-78), joka todistaa yhtä paljon tekijänsä laa- 
jaa humaanista sivistystä kuin syvää kristillistä 
käsitjstä. M:n dogmatiikka ja etiikka ovat van- 
hemman välitysteologian jaloimpia tuotteita. Elä- 
mänsä vaiheet ja taistelut M. on kuvannut teok- 
.se.ssa ..Af mit levned" (1882-83). Hänen taiste- 
luistaan Kierkegaardin kanssa ks. K i e r k e- 
g a a r d. E. Ka. 

Martes (lat.) ks. Mänty n ä ä t ä. 

Marti, Karl (s. 1855), sveits. evankelinen 
teologi, toimi pappina syntymäseuduillaan Base- 
lin tienoilla, tuli dosentiksi Baseliin 1881, v:sta 



109 



Martiaalinen — Martineau 



110 



1895 asti Vaulian testamentin eksegetiikan pro- 
fessorina Bernissä. Julkaissut monografioja Je- 
remiasta (1889) ja Sakarjasta (1894), raamattu- 
aramean kieliopin y. m.; tunnettu varsinkin 
,,Kurzer Handkommentar" nimisen V:n T:n kom- 
mentaarisarjan toimittajana. On v:sta 1907 „Zeit- 
schrift fiir alttestamentliche Wissenscliaft" nimi- 
sen aikakauskirjan päätoimittaja. M. edustaa 
Wellliausenin koulukuntaa. Ar. H. 

Martiaalinen (lat. martiniin, < Mars. ks. t.), 
sodaiijuuialalle omisleltu, kuuluva; sotaisa, sotu- 
rillinen, miehekäs. 

Martialis [-ia'-], ^I a r e u s V a 1 e r 1 u s (n. 40- 
102), roomal. epigrammirunoilija, syntyisin His- 
paniasta. M:n tuotanto käsittää 15 kirjaa epi- 
grammeja, purevia, imartelevia, usein kauaiita, 
aina taiteellisella mestaruudella kirjoitettuja pa- 
lasia, jotka antavat oivallisen kuvan aikakauden 
seuraelämästä. M. on omalla alallansa maailman- 
kirjallisuuden mestari. — Julk. Friedländer, 1886. 
2 OS., 2:nen pain. 1898. ..Sikermä M:n kompia", 
suom. A. V. Forsman (vlioppilaskunnan Lönnrot- 
albumi, 1884). " E. H-l. 

Martianus Capella [-(t'n- -e'-/, lat. gramma- 
tikko, synt. ]\Iadaurassa Afrikassa, kirjoitti n. v. 
425 ..seitsemiin vapaan taiteen" ensyklopedian 
nimeltä ,.De nuptiis Philologise et Mercurii", käyt- 
täen esikuvinaan Varron ,,Menippolaisia satii- 
reja". Keskiajalla käytettiin hänen kirjaansa 
vleisesti kouluissa. Julk. Kopp, 1836; Eyssen- 
hardt, 1866. E. B-l. 

Martignac [■tinja'kj, Jean Baptiste Sil- 
vöre G ay e de (1776-1832), vikomti, ransk. 
valtiomies; valittiin 1821 edustajakamariin, mis.sä 
liittyi oikeistoon; seurasi 1823 siviilikomissaarina 
Espanjaan lähetettyä ran.sk. armeiaa; korotettiin 
1824 valtiosihteeriksi ja tuli 1828 pääministeriksi, 
jossa toimessa ollessaan hän vasten äärimäisen 
oikeiston tahtoa ajoi perille joukon hyödyllisiä 
uudistuksia, m. m. uuden ja vapaamielisemmän 
painolain: luopui jo 1829. Hänen kuolemansa 
jälkeen ilmestyi „Essai historique sur la revolu- 
tion d'Espagne et sur Tintervention de 1823" 
(1832). J. F. 

Martin, Anton (1729-85), suom. löytöretkei- 
lijä ja tutkija, tuli ylioppilaaksi Turussa 1745, 
Upsalassa 1756, lääketieteen kandidaatiksi 1761. 
Oltuansa Upsalassa Linnen oppilaana M. olti 1758 
osaa Huippuvuorille tehtyyn valaanpyyntiretkeen, 
jonka matkan tuloksina Ruotsin tiedeakatemian 
toimituksissa julkaisi ilmatieteellisiä y. m. muis- 
tiinpanoja. Tämän jälkeen hän teki tutkimus- 
matkan Norjaan; mutta tultuansa tapaturmai- 
sesti raajarikoksi, hänen täytyi jättää matkus- 
tuk-set sikseen ja hän muutti takaisin Suomeen. 
Täällä hän kuitenkin yhä jatkoi tieteellisiä har- 
rastuksiansa, etupäässä lääketieteen ja ilmatie- 
teen aloilla, ja painatti tutkimustensa tuloksia 
jo mainitun tiedeakatemian julkaisuissa. [A.Hul- 
tin, ,,Det ekonomiska tidevarvet i Finlands litte- 
raturhistoria" (ss. 278-83).] Ä'. G. 

Martin [-tä'J, Bon Louis Henri (1810-83), 
rausk. historioitsija; oli uuden ajan historian 
opettajana Sorbonnes.sa 1848-51: valittiin 1871 
kansalliskokouksen, 1876 senaatin jä.seneksi; 
v:sta 1878 akatemian jäsen; tunnetuin hänen 
teoksistaan on liiiiien suuri, monesti uusittu Rans- 
kan historiansa „Histoire de France" (1833-36) ; 
muita julkaisuja: ,,Histoire de la France mo- 



derne, depuis 1789 jusqu'ä nos jours" (1878-85), 
„De la France, de son g6nie et de ses destin§es" 
(1847), „£tude3 d'arch6ologie celtique. Notes de 
voyage dans les pays celtiques et scandinaves" 
(1872). [Hanotaux, „Henri M."] 

Martin, Elias (1739-1818), ruots. taidemaa- 
lari ja vaskenpiirtäjä. Asui suosijansa A. E. 
Ehrensvärdin kutsumana kaksi vuotta Viaporissa 
maalaillen linnoituk.sesta ja sen ympäristöstä tau- 
Injn ja antaen piiriistusopetusta m. m. suosijansa 
pojalle K. A. Elireusvärdille. Oleskeli sitlemmia 
Pariisis.sa ja n. v:sta 1770 Lontoossa, jos.sa 
muoto-, laatu- ja historiakuviensa ohella har- 
rasti pääasiallisesti maisemamaalausta. Jälkeen 
v:n 1782 M. oleskeli, lukuunottamatta Englan- 
nissa oloa 1788-91, pysyväisesti Ruotsissa. Mai- 
semamaalaajana, joka toi Ruotsiin uuden engl. 
luonnonkäsitjksen, M :11a on huomattava sija ko- 
timaansa taiteessa. — M:n veli, Johan Fred- 
rik M. (1755-1816), ja hänen poikansa Fred- 
rik Erik M. (1776-1854) työskentelivät vas- 
kenpiirtäjinä. E. H-r. 

Martin [-tä'J, Henri Jean Guillaume 
(s. 1860), ransk. taidemaalari; J. P. Laurens'in 
oppilas, saanut vaikutu.sta Puvis de Chavan- 
nes'ista. IMaalannut koristeelliseen täpläteko- 
tapaan tyyliteltyjä henkilökuvia sisältäviä ihan- 
teellisia maisemia, joissa M. persoonallisesti on 
osannut yhdistää monumentaalisen tyylin uuden- 
aikaiseen ilma- ja valotutkimukseen. Mn teok- 
sia, joista monet ovat isoja seinämaalauksia, on 
m. m. Pariisissa, Marseillessa ja Toulousessa. 

E. R-r. 

Martinau [-nö'], Karl ls\ a u r i t z (1797-1863) . 
sotilas. Piiiisi 1817 vänrikiksi keisarillisen seu- 
rueen majoitusmestariosastoon (yliesikuntaan). 
Aliluutnantiksi nimitettynä M. seurasi 1819 tulk- 
kina Aleksanteri I:tä tämän matkalla Suomessa. 
Otti yhä kohoten arvoissa osaa 1828-29 v:n so- 
taan Turkkia vastaan. Puolan kapinan kukista- 
miseen 1831, Unkarin sotaretkeen 1849 ja Kri- 
min sotaan 1853-55. Viimemainittuna v. M., ken- 
raalimajurina ja 12:nnen jalkaväen divisioonan 
päällikkönä oli Sevastopolin piirityksen aikana 
mukana useissa tappeluissa, osoittaen varsinkin 
Tsernajan taistelussa 16 p. elok. erinomaista 
urhoollisuutta. Yrittäessään valloittaa takaisin 
n. s. Malakovin tornia (syysk.) M. pahasti haa- 
voittui. — Aateloitu 1854, kenraaliluutnantti 1855, 
Han\inan kadettikoulun johtaja 1858. G. R. 

Martineau [mätinou]. 1. Harriet M. (1802- 
76), engl. kirjailijatar, matkusteli Pohjois-Amerii- 
kassa, myöhemmin Itämailla. Paitsi kertomuksia, 
matkakuvauksia, opettavaisia köyhäinhoitoa ja 
koulua koskevia teoksia hän julkaisi pääteoksi- 
naan: „Illustrations of political economy" (9 os. 
1832-34), , .Eastern life, present and past" (1846), 
„History of England during the thirty years' 
peace" (2 os. 1849-50), „Household education" 
(1849). M. on m. m. vapaasti mukaillut A. Cora- 
ten .,Pliilosophie positive" teok.sen. ..Memorials of 
H. M." (oma elämäkerta, 3 os.) julkaistiin 1877. 
[Mns. Miller, „Harriet M." (1884).] J. IJ-l. 

2. James M. (1805-1900), engl. filosofi ja 
jumaluusoppinut, edellisen veli, synt. Nor\vichis.sa, 
rupesi 1828 unitaariseksi papiksi, vaikutti v:sta 
1840 alkaen sen ohessa filosofian ja kansan- 
talouden professorina eräässä ,, collegessa" Man- 
chesterissa ja sittemmin Lontoossa, missä kuoli. 



111 



Martinez Campos — Martinique 



112 



M. oli syväaatteiuen ja lämminhenkinen uskonnon- 
filosofi. Hän on esittänyt mielipiteitään niiden 
kypsyneessä muodossa teoksissaan „Types of 
ethical tlieory" (2 os., 1885), „A study of reli- 
gion" (2 os., 1888) ja ..The seat of authority in 
religion" (1890). [Drummond ja Upton, ,,Life 
and letters of J. M." (2 os.. 1901).] .-L Gr. 

Martinez Campos [-ti'nepj, A r s e n i o (1834- 
1900), esp. kenraali ja valtiomies; taisteli 1869-72 
Kuhassa kapinallisia ja sieltä palattuaan karlis- 
teja vastaan. Huudatti jouluk. 1874 kuningatar 
Isabellan pojan, prinssi Alfonson kuninkaaksi 
(Alfonso XII). Tunnustukseksi liänet nimitettiin 
kenraalikapteeniksi; vakiinnutti hallitsijan ase- 
man päättämällä karlistisodan. Tukahdutti 1877 
kenraalikuvernöörinä Kuban kapinan, mutta kun 
Cänovas del Castillon ministeristö ei tahtonut 
hyväksyä hänen kapinallisille antamia lupauk- 
siaan, niin M. otti osaa tämän ministeristön 
kukistamiseen, minkä jälkeen oli pääministerinä 
maalisk.-jouluk. 1879 saamatta kuitenkaan Kuban 
politiikkaansa perille ajetuksi; 1881-83 sotaminis- 
terinä Sagastan ministeristössä ja monta kertaa 
senaatin puheenjohtajana. Johti 1894 retkeä ka- 
byleja vastaan Marokossa, ja 1895 liänet lähe- 
tettiin Kubaau tukahduttamaan siellä uudelleen 
syttynyttä kapinaa, mutta kutsuttiin jo 1896 ta- 
kaisin. M. oli aina Espanjan kuningassuvun luo- 
tettavin poliittinen neuvonantaja, johon turvau- 
duttiin varsinkin vaaran hetkellä. E. M-a. 

Martini [-tl'-]. Giambattista (1706-84), 
it. musiikkihistorioitsija, teoreetikko ja säveltäjä, 
tunnettu nimellä P a d r e M. Liittyi jo nuorena 
fransiskaanimunkistoon ja toimi v:sta 1725 ka- 
pellimestarina Bolognan fransiskaanikirkossa. 
Saavutti yleisen maineen teoreetikkona. Kaik- 
kialta tulvi oppilaita hänen luokseen, ja Italiassa 
häntä pidettiin alallaan suurimpana auktoriteet- 
tina. Sävelsi oratoreja, messuja, urkusonaatteja 
y. m. kirkkomusiikkia. Pääteokset: ,, Musiikin his- 
toria" (vanha aika, 3 os. 1757, 1770, 1781), sekä 
..Kontrapunktioppijakso" (2 os. 1774-75) ., /. K. 

Martini [-tl'-J Olaus (1557-1609), Upsalan 
arkkipiispa. Harjoitettuaan opintoja Upsalassa, 
Wittenbergissä ja Rostockissa M. nimitettiin 1584 
koulunrehtoriksi Nyköpingiin, oli pöytäkirjurina 
Upsalan kokouksessa 1593, tuli 1594 Nyköpingin 
kiikkoherraksi ja 1601 Kuotsin arkkipiispaksi. Kä- 
sittäen kalleimmaksi tehtäväkseen Upsalan kokouk- 
sessa juhlallisesti omaksutun luterilaisen opin 
puolustamisen kaikkia harhasuuntia vastaan M. 
joutui riitaan kalvinilaisuuteen taipuvan kunin- 
gas Kaarle IX: n kanssa, joka sai mielipiteilleen 
kannatusta oppineidenkin keskuudessa. M. har- 
rasti innolla kansanopetuksen edistämistä ja kir- 
kollisen järjestyksen vakiinnuttamista. [Thyse- 
lius, „Anteckningar om Olaus Martini" (1880).] 

A. J. P-ä. 

Martini 1. di M a r t i n o [-ti'-], Simone 
(n. 1283-1344), it. taidemaalari; Sienan koulua, 
Duccio di Buoninsegnan etevin oppilas, saanut 
vaikutusta ransk. gotiikasta. Paitsi Sienassa M. 
työskenteli m. m. Orvietossa, Assisi'ssa ja Pi- 
sassa, oli kuningas Robertin palveluksessa Na- 
poli'ssa ja lähti 1339 Benedictus XII:n kutsu- 
mana paavien hoviin Avignoniin, jossa työsken- 
teli kuolemaansa saakka. M. oli Petrarcan ylis- 
tämä taiteilija, jonka puhdasta kauneutta ja 
miniatyyrimäistä hienoutta osoittavissa uskonnol- 




Simone Martini: Guidoriccio da Fogliani (1328j. 

lisissä kuvissa ilmenee goottilais-romanttinen. 
hellän haaveellinen sielunelämä. Hänen teoksis- 
taan mainittakoon Sienan Palazzo Pubblicon Sala 
del consigliossa olevat freskot „Majestas-madonna" 
(1315) ja sotapäällikkö Guidoriccio da Fogliani'M 
ratsastajakuva (1328), pyhän Martinuksen elä- 
mää esittävät fre.skot Assisi'n San Francescon 
alakirkossa sekä taulukuva „Neitsyt Maarian il- 
mestys" (maal. yhdessä Lippo ÄIemmi'n kanssa 
1333) Firenzen Uffizi-galleriassa. E. R-r. 

Martinin- [-t<T-J 1. martiinimenetelmä k>. 
Rauta. 

Martinin- {-tä'-J 1. martiiniprosessi k s. 
Rauta. 

Martinique [-nilc]. Ranskalle kuuluva saari 
Länsi-Intiassa, Pieniä-Antilleja, 40 km etelään 
Dominicasta ja 35 km pohjoiseen Santa Luciasta; 
9S7 km*, 182,024 as. (1906), 184 km^:llä. — Län.si- 
rannikolla syvälle sisään tunkeutujaa Fort-de- 
Francen-lahti jakaa M:n korkeampaan pohjoiseen 
ja matalampaan eteläiseen osaan. Läpeensä tuli- 
peräisistä aineksista syntyneestä vuoriperustasta 
kohoavat tulivuorenkeilat, joita viime aikoihin 
asti oli totuttu pitämään sammuneina; pohjois- 
osassa on Mont Pelee 1,350 m ja Piton de Carbet 
1,207 m, eteläosassa Mont Vauclin 505 m. yi. me- 
renp. Fort-de-Francen-lahden pohjukassa levit- 
täytyy M:n ainoa tasankoseutu, jonka kautta 
huomattavimmat M:n monista joista juoksevat. 
Ilmasto on kuuma (vm keskilämpö Fort-de-Fran- 
cessa -j-25,6°C), vaikka pasaatituulet tekevät sen 
siedettäväksi. Sadetta saadaan runsaasti (yli 

2.000 mm v:ssa), eniten kesä-lokak. Pyörre- 
myrskyt, Antillien vitsaukset, esiintyvät verrat- 
tain harvoin. Kasvullisuus ja eläimistö on Länsi- 
Intian tavallinen; metsät peittivät 1899 24%, sa- 
vannit 18 % pinta-ala.sta. — Kieleltään ja mielel- 
tään ranskalaisista asukkaista on ehkä 10,000 
valkoista, loput neekereitä ja mulatteja. Elinkei- 
noina he harjoittavat hiukan karjanhoitoa, mutta 
etupäässä maanviljely.stä. Sokeriruoko (tuotu saa- 
relle 1650), kaakao, kahvi (tuotu 1723), tupakka 
ja puuvilla ovat tärkeimmät kauppakasvit. Pie- 
nemmällä alalla (151 km*) kuin edellämainittuja 
viljellään bataatteja, jams-juurta, mauiokkia 
y. m. ravintokasveja. Teollisuutta edustaa 15 so- 
keri- ja 63 rommitehdasta (1910). — V. 1910 oli 
viennin arvo 27,6 milj. mk. (sokeri 15,8 ja rommi 

7.1 milj. mk.) ja luonnin 19.6 milj. mk. Sata- 
missa, joista tärkein on M:n pääkaupunki F o r t- 
de-France (27,069 as. 1906), selvitettiin 1910 
O, s milj. netto rek.-ton. aluksia. M:sta haarautuu 
u.seita merenalaisia kaapeleita. — - M:n pankin 
pääoma on 3 milj. mk. — Hallintoa hoitaa ku- 



113 



Martinius Martinuzzi 



114 



vernööri, jonka rinnalla on 9-jäseninen yksityis- 
ja 24-jäseninen 3'leisneuvo.sto: viimemainitun jä- 
senistä 12 valitaan, 12 nimittää kuvernööri. Rans- 
-kan eduskuntaan IM. lähettää 1 senaattorin ja 2 
edustajaa. Tulo- ja menoarvio 1910 päättyi 4,« 
milj. mk:aan, jonka lisäksi Ranska suoritti l,i 
milj. mk.; valtiovelka 4,5 milj. mk. sam. v. — 
Korkeampia oppilaitoksia on 5; kansakouluissa 
on 13,878 oppilasta (1910). — Historia. M:n 
löysi Kolumbus 1502; sen karibilaiset asukkaat 
nimittivät sitä M a t i n i n o ksi (josta sen nyk. 
nimi väännetty). V. 1635 M:lle asettui ranska- 
laisia uutisasukkaita, jotka 1664 myivät sen 
T.änsi-Intian komppanialle; 1675 M. liitettiin Rans- 
kaan, johon se senjälkeen, kolmea lyhyttä eng- 
lantilaisvallan välikautta lukuunottamatta, on 
kuulunut. V. 1902 M:n pohjoisosaa kohtasi hir- 
vittävä hävitys. Sammuneeksi luultu Mont Pe- 
lee alkoi 25 p. huhtik. syöstä ilmoille tuhkaa, 
toukok:n alkupäivinä purkaukset uudistuivat voi- 
m.akkaampina laavavirtojen yhteydessä. Pääpur- 
kaus tapahtui 8 p. toukok.; koko seutu peittyi 
tuhkapilviin. voimakas pj^örretuuli puhalsi vuo- 
resta nousseet myrkylliset kaasut S:t Pierren yli 
tappaen kaikki 40,000 as. ja tuhoten satamassa 
olevan laivaston (yhtä alusta lukuunottamatta) ; 
laavavirta tulvasi mereen asti ja 20 km päähän 
Mont Pellestä maa oli hävitettynä tuhkakenttänä. 
Toukokuun lopulla oli yhtä voimakkaita purkauk- 
sia, tuliperäistä toimintaa jatkui, yhä laimeten, 
vielä heinäkuussa. E. E. K. 

Martinius [-tl'-J. :M a t i a s (1655-1728), kieli- 
opintekijä. synt. Tuuloksessa, tuli 1688 Vii- 
purin kymnaasin lehtoriksi ja kuoli Hauhon 
kirkkoherrana. M. on tullut tunnetuksi suomen 
kieliopin kirjoittajana. Hänen teoksensa „Ho- 

degus Finnicus, Eller Finsk Wägwijsare" 

ilmestyi Tukholmassa 1689. Se on orjallinen 
vaikka jonkun verran laajennettu mukailu Pet- 
rspuksen suomen kielioppia. Säännöt on esitetty 
latinaksi, esimerkit ruotsiksi ja latinaksi. H. O. 

Martin- f-tä'J 1. martiinirauta ks. Rauta. 

Martinus [-tl'-], kolmen paavin nimi: 

1. M. I. (paavina 649-655), sai 1 :sessä lateraani- 
kokouksessa julistetuksi monoteleetit harhaoppi- 
siksi. Keisari Konstans II karkoitti hänet sen- 
tähden Hersoniin Krimin niemelle, jossa hän kuoli 
16 p. syysk. 655. Kirkko kunnioittaa M:ta pyhi- 
myksenä. 

(M. II ja M. III ks. M a r i n u s I ja M a r i- 
n u s II.) 

2. M. IV (paavina 1281-85), maallikkonimel- 
tään Simon de Brie, oli ennen paaviksi tuloaan 
vaikuttanut Ludvik IX: n kanslerina. Paavina 
hän kannatti Napoli'n kuninkaan Kaarle Anjou- 
laisen politiikkaa. Kaarlen vaikutuksesta hän 
julisti Itä-Rooman keisarin Mikael Palaiologok- 
sen pannaan ja katkaisi siten edeltäjiensä aloitta- 
mat yritykset kreik. ja roomal. kirkon yhdistä- 
miseen. 

3. M. V (paavina 1417-31), maallikkonimeltään 
Otto Colonna, otti kardinaalina osaa Pisan kir- 
kolliskokoukseen ja valittiin paaviksi Konstan- 
zin kirkolliskokouksessa. M:n paaviksi tuleminen 
lakkautti n. s. suuren skisman (ks. t.) . Käyttäen 
taitavasti hyväkseen olosuhteita M. osasi tehdä 
tyhjäksi kokouksen suunnitteleman kirkon yleisen 
puhdistuksen, ja hänen itsensä lupaamat uudis- 
tukset supistuivat muutamiin pikkuparannuksiin. 



Hänen 1423 Paviaan kutsumansa ja 1424 Sienaan 
siirtämänsä kirkolliskokous ei liioin saanut huo- 
mattavampaa aikaan. M:n kirkkopolitiikka vah- 
visti suuresti reformatorisen liikkeen horjuttamaa 
paavin valta-asemaa, ja samoin hän palautti 
Kirkkovaltioon kurin ja järjestyksen. Roomaa M. 
kaunisti taiteellisesti arvokkailla rakennuksilla. 
[Pastor, ,,Geschichte der Päp.ste seit dem Aus- 
gange des Mittelalters" (3: s pain. 1901), Valois, 
,,La crise religieuse du XV :e siöcle. le pape et le 
concile" (1909).] A. J. P-ä. 

Martinus Olai [-V- -ä'-J 1. Marten O 1 o f s- 
son (k. 1585), ruots. piispa; harjoitti opintoja 
Wittenbergissä, tuli 1557 koulunrehtoriksi Upsa- 
laan, 1562 Norlannin superintendentiksi ja Gef- 
len rovastiksi, valittiin 1569 Linköpingin piis- 
paksi. Tukholman valtiopäivillä 1577 M. kirjoitti, 
vaikka vastahakoisesti, nimensä sen päätöksen 
alle, jolla papisto hyväksyi n. s. punaisen kirjan, 
mutta katui pian tekoansa ja oli uuden liturgian 
jyrkimpiä vastustajia, minkä vuoksi Juhana III 
pakotti hänet luopumaan julkisesti piispanviras- 
taan itse Linköpingin tuomiokirkossa 1580. M. 
julistettiin lainsuojattomaksi, mutta sai turva- 
paikan Kaarle herttualta, joka asetti hänet kirkko- 
herraksi Nyköpingiin. J. F. 

Martinus Toursilainen [-ti'- turi-J (n. 316 - n. 
400), katol. piispa ja pyhimys. Käännyttyään jo 
nuorena kristinuskoon M. otti 20-vuotiaana eron 
sotapalveluksesta ja rupesi vähän myöhemmin 
erakoksi. V. 370 hän perusti Poitiers'n lähistölle 
luultavasti ensimäisen järjestetyn luostarin länsi- 
mailla. V. 371 ToursMn piispaksi valittuna jSI. pe- 
rusti Marnioutier'n luostarin ja levitti kristin- 
uskoa gallialaisen maalaiskansan keskuuteen. 
Hänen päivänsä on 11 p. marrask. [Reinckens. 
„Martin von Tours, der wundertätige Mönch und 
Bischof" (3:s pain. 1876), Chamard, „Saint Mar- 
tin et son monastöre" (1873). Scullard, „M. of 
Tours" (1891), BernouUi, ,,Die Heiligen der Me- 
ro\vinger (1900).] A. J. P-ä. 

Martin-uuni, uuni. jossa martininmenetelmän 
mukaan valmistetaan valurautaa 1. -terästä, ks. 
Rauta. G. A. A. 

Martinuzzi [-nu'tsi] 1. Utiesenovi<'. 
György, käytti itse nimeä frater Georgiu.s 
= Yrjö veli (1482-1551), unk. valtiomies; eli nuo- 
ruudessaan jonkun aikaa Juhana Corvinuksen ho- 
vissa; meni sittemmin jäseneksi Pauliinilaismun- 
kistooQ ja joutui 1528 läheisiin suhteisiin kunin- 
gas Juhana Zäpolyaan, joka käytti häntä varsin- 
kin lähettiläänä nimittäen hänet 1534 Väradiii 
(Grosswardeinin) piispaksi ja rahastokansleriksi 
ja 1540 alaikäisen seuraajansa Juhana Sigismun- 
din holhoojaksi. M. sai aikaan, että viimemainittu 
valittiin ja kruunattiin Unkarin kuninkaaksi ja 
että Turkin sulttaani lupasi hänelle suojelustaan. 
Mutta kun turkkilai.set 1541 olivat viekkaudella 
anastaneet Budan ja supistaneet Juhana Sigis- 
raundin vallan Siebenbiirgeniin, lähestyi M. Unka- 
rin habsburgilaista vastakuningasta Ferdinandia 
koettaen saada koko Unkarin yhdistetyksi tämän 
valtaan. Pian M. kuitenkin palasi turkkilaisystä- 
välliseen politiikkaansa hoitaen ja järjestäen 
taitavasti Siebenbilrgenin ruhtinaskuntaa. V. 1548 
hän turkkilaisia peläten ryhtyi uusiin neuvotte- 
luihin Ferdinandin kanssa ja luovutti 1551 Sie- 
benbiirgeuiu Ferdinandin sotapäällikölle Castal- 
dolle. M. itse pysyi Siebenburgenin hallitu.smie- 



115 



Martin- 1. martiinivalanteet — Marttyyri 



116 



lienä tullen Esztergomin arkkipiispaksi ja kardi- 
naaliksi. Mutta hänen jatkuvat suhteensa turk- 
kilaisiin herättivät Ferdinandissa ja Castaldossa 
epäluuloja, ja jouluk. 17 p. 1551 viimemainittu 
iiuirhautti hänet. Useimmat uudemmat historian- 
tutkijat eivät pidä M: ia petturina. Loistavan ku- 
vauksen on häne.stä antanut Jokai romaanissaan 
..Yrjö veli". J. F. 

Martin- [-tä'] 1. martiinivalanteet, ne valan- 
teet, joita valurautaa 1. -terästä martiinimenetel- 
iiiiiu mukaan valmislettaes.sa saadaan, ks. R a u t a. 

G. A. A. 

Martiny [-tl'-]. Alexis Hans Benno 
(s. 1836), saks. professori, kokenut ja uuttera 
tiedemies meijeritalouden alalla, ensimäinen, joka 
•Saksassa osoitti meijeritalouden suuren merkityk- 
sen maanviljelykselle, on sittemmin ollut huomat- 
tMvin aloitteentekijä ja toimija Saksan maito- 
talouden järkiperäiselle kannalle saattamisessa. 
Peru.sti 1871 ensimäisen saks. tunnetun maito- 
taloudellisen aikakauslehden ,,Die ^Milchzeitung". 
.Samoin M:n aloitteesta perustettiin 1874 kansain- 
välinen, maitotalouden kaikinpuolista edisty.stä 
tnrkoittava yhdistys ,,Milchwirtschaftlicher Ver- 
pin" (v:sta 1894 nimellä ..Deiitscher Milch\virt- 
-chaftlicher Verein"), nykyäänkin siellä alallaan 
merkittävin. M:n monista teoksista ovat huo- 
mattavimmat: ..Die Milch, ihr Wesen und ihre 
N'er\vertung" (1871), ,,Milchwirtschaftliches Ta- 
schenhuch" (1877-1913) ; ,,Wörterbuch der Milch- 
vvirtschaft aller Länder" (1891 ja 1907) ; „Kirne 
und Girbe" (1895); „Geschichte d. Eahmge\vin- 
iiung" (1909); „Vor hundert Jahren" (1911) 
y m. E. V. K. 

Martius [-tsiusj, Karl Friedrich Phi- 
lipp von (1794-1868), saks. kasvitieteilijä ja 
tutkimusmatkailija, oli aikansa tuotteliaimpia 
luonnonhistoriallisia ja maantieteellisiä kirjaili- 
joita sekä kuuluisa luennoitsija. Opiskeli aluksi 
liiäketiedettä Erlangeuissa, v:sta 1826 kasvitie- 
teen professori IMunchenissä. Otti osaa 1817-20 
Brasiliaan tehtyyn tieteelliseen tutkimusmatkaan, 
joka tuloksiltaan oli 19:nnen vuosis. arvokkaim- 
pia. Älatkatoverinsa eläintieteilijä Spixin kanssa 
hän julkaisi laajan yleisteok.sen ..Reise in Brasi- 
lien" (1824-31). Ka.svit. tulokset julkaistiin useissa 
laajoissa teoksissa, joista ennen muita on mai- 
nittava v:.sta 1840 lähtien lukuisain erikoi.stut- 
kijain avulla toimitettu ,, Flora brasiliensis", 41- 
osainen, suurenmoinen teos, joka valmistui vasta 
1906, siis puoli vuosisataa tekijän kuoleman jäl- 
keen. M. julkaisi myös useita kansatieteellisiä 
teoksia, esim. ..Beiträge zur Ethnographie und 
.Sprachenkunde Amerikas" (1867). 

Martius-kelta/-fsiM.s-/, manchesterkelta, 
naftaliinikelta, naftolikelta, keltai- 
nen väriaine, jota valmistetaan naftolisulfo- 
haposta tai naftyliamiinista nitraamalla. Liuke- 
nee veteen ja alkoholiin. Käytetään villan vär- 
jäykseen, kultavernissan valmistukseen y. m. 

./. r. 

Marto. 1. Kasvit., nu-kerökukinnon lyhyt laa- 
jentunut lapakko (vrt. Kukinto ja Mykerö- 
kukkaiset). M. on muodoltaan vaihteleva, 
pinta voi olla paljas, karva- tai suomupeitteinen. 

- 2. .M. -sanaa käytetään myös merkitsemään he- 
dehiiiitöntä kasvia tai eläintä (etenkin kotieläi- 
mistä puhuen). 

Martta-yhdistys perustettiin keväällä 1899. 



Sen tarkoituksena on levittää naisten keskuuteen 
vali.stusta, herättää toimintahalua sekä edistää 
tietoja sellaisissa käytännöllisen työn haaroissa, 
joita etupäässä voidaan suorittaa kodeissa ja 
kotien kautta. Huomattavan osan toiminnassa 
muodostaa puutarhanhoito ja kananhoito. — 
M.-}-, levittää kansantajuista kirjallisuutta ja 
julkaisee omaa aikakausleliteä, „Emäutälehti". — 
Kesku.stoimikunta, jossa on 15 jäsentä, niistä .'i 
niaaseudiilta, sijaitsee Helsingissä. Haaraosastoin 
uu ympäri koko maata ( 1913 lähes 20U). A-i A'. 

Martti (myös Herra Martti), saarnamies 
ja lainkääntäjä. Tietomme Herra Martista ovat 
jotenkin niukat. V:n 1550 seuduissa hänet maini- 
taan Tukholman suomalaisen seurakunnan kap- 
palaisena. Hän on, todennäköisesti 1548, kääntä- 
nyt kuningas Kristofferin maanlain suomeksi. 
Käännöksen kieli osoittaa M:n olleen kotoisin 
Lounais-Suomesta, Rauman ja Turun väliseltä 
alueelta. Martin käännö.stä on epäilemättä jon- 
kun verran lakiasiaiukäsittelyssä meillä käytetty, 
päättäen siitä, että siitä on säilynyt useita eri 
käsikirjoituksia. Tämä käännös on aikaisekseen 
melkoisen onnistunut. Pahimpana vikana on, 
ettei muutamia alkutekstin sanoja ole oikein ym- 
märretty. Niinpä on viähägande (= asianomai- 
nen) käännetty ,,syynsanojaksi", hodrägt (= koti 
varkaus) ..paatinsiirtämiseksi" j. n. e. (vrt. Lain- 
suomennokset). TI. O. 

Marttila (ruots. S:t Martens, ennen myös 
Nybygd 1. Nyby). 1. Kunta. Turun ja 
Porin 1., Ma.skun khlak., Marttilan-Ko.sken- 
Karinaisten-Tarvasjoen nimismiesp.; kirkolle 18 
km Kyrön rautatieasemalta (Turun-Toijalau ra- 
dalla) ja 25 km Paimion rautatieasemalta 
(Turun-Karjan radalla). Pinta-ala 193. « km*, 
josta viljeltyä maata (1910) 6.646 lia (siinä lu- 
vussa luonnonniityt 1.151 lia) . ^lanttaalimäärä 
35 Vsi- talonsavuja 143, torpansavuja 182 ja muita 
savuja 314 (1907). 2,931 as. (1912); M:ssa (ynnä 
Karinaisissa) oli v. 1901 920 ruokakuntaa, joista 
maanviljelys pääelinkeinona 563:11a. 514 hevosta. 
1,824 nautaa (1910). — Kan.sakouluja 3 (1913). 
Kunnanlääkäri yhteinen Marttilan, Kosken, Kari- 
naisten ja Tarvasjoen kanssa. Apteekki. Säästö- 
pankki. — 2. Seurakunta, keisarillinen, Tu- 
run arkkihiippak., Perniön rovastik.; erotettu ai- 
koinaan joko Uskelasta tai Halikosta, mainitaan 
omana seurakuntana jo 1409. ]M:aan ovat kuulu- 
neet Karinainen, Ko.ski ja Tarvasjoki (1. Eurai- 
nen), jotka kaikki nykyjään ovat itsenäisiä 
khrak:ia. Kirkko puusta, rak. 1765. [K. Killi- 
nen, „Kiinteitä muinaisjäännöksiä Maskun kihla- 
kunnassa", sivv. 52-67 (Suom. muinaism.-yhd. 
aikak. III) ; erinäisiä laajempia tutkielmia ja 
kuvauksia M:n pitäjästä sisältävät ., Uuden Au- 
ran" N:t 242 ja 245 v. 1911; S. G. Elmgren. 
,,Beskrifning öfver S:t Martens socken" (Suomi I 
N:o 17l: Edv. Sjöman. ..Puolituhatta vuotta. 
Muistelmia Marttilan seurakunnista 1409-1909" 
(1909).] L. Il-nen. 

Marttyyri (kreik. wiar<i/ros = todistaja), hen- 
kilö, joka kärsii vakaumuksensa tähden. Van- 
hassa kirkossa sanottiin m:eiksi niitä kristittj-jä. 
jotka menivät kuolemaan uskonsa tähden. .M:eja 
kunnioitettiin jo varhain. M. -kuolemaa pidettiin 
verikasteena, joka korvasi vesikasteen ja sovitti 
suuretkin rikkomukset. Sentähden sanottiin m:n 
kuolinpäiviä heidän syntymäpäivikseen (nataH- 



117 



Marty n— Marxilaisuus 



118 



tia nuirtyrum ) . koska lie silloin syntyivät ian- 
kaikkiseen elämään. M: n muistoa vietettiin ju- 
nialanpalvelnksilla, heidän haudoilleen rakennet- 
tiin kirkkoja, heidän jäännöksilleen osoitettiin 
taikauskoista kunnioitusta ja heitä itseään ru- 
koiltiin pyhimyksinä. Itämaisen kirkon esimer- 
kin mukaan v. 607 toukokuun 13 p:ksi säädetty 
kaikkien marttyyrien juhla siirrettiin 
länsimailla 834 marraskuun 1 p:ään ja laajen- 
nettiin kaikkien p y li ä i n päiväksi. Sitä- 
paitsi vietetään useita muitakin m. -päiviä. M a r- 
t y r o 1 o g i u m i k s i sanotaan m. -luetteloa, jossa 
useimmiten on ilmoitettu m: ien elämän pääpiir- 
teet. A. J. P-ä. 

Martyn [mätin], Henry (1781-1812), engl. 
lähetyssaarnaaja, meni lähetysharrastuksesta so- 
tilassaarnaajaksi Intiaan, jossa virkansa ohessa 
teki lähetystyötä. Oli m. m. kaikkein ensimäisiä 
muhaniettilaislähetykseu harrastajia, valmi.staen 
lJ:n T:n käännöksen persian kielelle. M: n elämä- 
kerta on engl. maailmassa kiinnittänyt sangen 
yleistä huomiota pakana- ja muhamettilaislähe- 
tykseen. [7. P. 

Martyrium [-y'-] (l<it.), marttyyrin tuomio, 
inarttyyrikiiolema; marttyyrin hauta, hautakap- 
peli t. -kirkko. 

Maruna ks. A r t e m i s i a. 

Marut, myrskyn henget, esiintyvät iut. pyhissä 
lauluissa, varsinkin Rig-Vedassa. M., jotka aina 
mainitaan monikossa, ovat nähtävästi alkuaan 
vainajain henkiä; myöiiemmin ne ovat muuttu- 
neet Indran seuralaisiksi, jotka myrskyssä hur- 
jina sj^öksvvät halki ilmojen. E. K-a. 

Marx [-Is], Adolf Bernhard (1795-1866), 
saks. (juut.) musiikkiteoreetikko ja esteetikko. 
Turkin oppilas. Toimitti Berliinissä musiikkileh- 
teä 1824-30, herättäen ymmärtämystä Saksan 
klassillisia mestareita kohtaan. Nimitettiin 1830 
musiikin professoriksi ja 1832 musiikkitireh- 
tööriksi Berliinin yliopistoon. Perusti 1850 
Sternin konservatorin (yhdessä Kullakin ja 
Sternin kanssa) ja opetti siinä v:een 1856. M:n 
silvellykset (oratoreja y. m.) ovat jääneet tun- 
nustusta vaille, mutta hänen kirjallisilla teok- 
sillaan on pysyväistä merkity.stä. Maiuittavim- 
luat niistä ovat: ,.Sävellysoppi" (4 os. 1837-47, Rie- 
mauuin uudistama 1887-90) ja ,,Beethovens Leben 
i\nd Schaffen" (1859, 5:s painos 1901). /. K. 

Marx [-ks], Heinrich Karl (1818-83) , 
saks. sosialisti ja yhteiskuntafilosofi; syntyi 
5 p. toukok. 1818 Trierissä sittemmin protes- 
tanttisuuteen kääntyneistä 
juutalaisista vanhemmista. 
M. syventyi opintoaika- 
iiaan varsinkin Hegelin 
filosofiaan ja tuli 1841 fil. 
tohtoriksi; oli 1842 jon- 
kun aikaa ..Rheinische Zei- 
tung"in toimittajana Köl- 
lissä, mutta kun Preussin 
hallitus lehden jyrkästi 
s'astustuksellisen suunnan 
johdosta oli kieltänyt sen 
ilmest3'misen, luopui M. 
toimituksesta ja muutti 
1843 Pariisiin, missä hän 
.mtautui taloustieteellisiin 
opintoihin ja tutustui 
Karl .Marx. Ranskan valtiollisiin ja 




yhteiskunnallisiin rientoihin omaksuen pian so- 
sialistisen katsantokannan. V. 1844 hän yhdessä 
A. Rugen kanssa ryhtyi toimittamaan julkaisua 
,.Deutsch-französische Jahrbiicher". Tämä yhteis- 
työ päättyi kuitenkin alkuunsa, mutta sam. v. 
M. persoonallisesti tutustui Fr. Engelsiin, jonka 
kanssa hän siitä lähtien oli pysyväisessä läheisessä 
ystävyydessä ja yhteistoiminnassa .sekä tieteelli- 
sessä että käytännöllisessä. Pariisista karkoitet- 
tuna ]\r. 1845 siirtyi Brysseliin, missä liän yh- 
dessä Engelsin kanssa tammik. 1848 ., kommunis- 
tien liiton" toimesta kirjoitti kuuluisan julis- 
tuk.sen „Manifest der kommunistischen Partei" 
(ks. Kommunistinen manifesti). Kun 
Saksassakin sam. v. Ranskan helmikuunvallan- 
kumouksen jälkeen syntyi vapausliikkeitä, lähti 
M. Kölniin, missä hän 1848-49 julkaisi lehteä 
„Neue rlieinische Zeitung". Vallankumou-sliikkeen 
tultua Saksassa kukistetuksi hän karkoitettiin 
Preussista ja asettui loppu -iäk.seen Lontooseen. 
Täällä hän teki luilteraa kirjallista ja tieteellistä 
työtä toimien sittemmin myöskin v. 1864 perus- 
tetun kan.sainvälisen työväenliiton. ,,Internatsio- 
nalen" (ks. t.) johtajana. Elatuksensa M. an- 
saitsi etupäässä kirjoituksilla, joita hän lälietti 
amer. lehtiin (esim. „Ne\v York tribuneen") ja 
aikakauskirjoihin. Hän kuoli 14 p. maalisk. 1883. 

M:n teoksi-sta mainittakoon: ,,Misere de la 
philosophie, reponse ft la philosophie de la mis&re 
do M. Proudhon" (1847). .,Der 18. Brumaire des 
Louis Napoleon" (1852), ,,Enthiillungen iiber den 
Cölner Kommunistenprozess" (1852), „Zur Kri- 
tik der politischen Ökonomie" (1859). .,Inaugu- 
raladresse der internationalen Arbeiterassozia- 
tion", „Das Kapital. Kritik der politischen Ökono- 
mie" (pääteos; 1867-94, 2:sen ja 3:nnen osan jul- 
kaisi M:n kuoleman jälkeen Engels; ensimäinen 
osa myös suomeksi), ,,Gesammelte Schriften von 
K. M. und Fr. Engels 1841-50" (1902), „Theorien 
iiber den ]\Iehrwert" (1905-10). M: n opista sekä 
]\l:ia ja marxilaisuutta koskevasta kirjallisuu- 
desta ks. Marxilaisuus. J. F. 

Marxilaisuus, Marxin ja Engelsin sosialisti- 
nen teoria, perustuu n. s. materialisti- 
seen historiankäsitykseen. Tämän mu- 
kaan yhteiskunnallisen elämän pohjana ovat 
taloudelliset olot, s. o. tuotanto- ja vaihtosuh- 
teet. Näistä ovat viime kädessä kaikki muut 
yhteiskunnalliset ilmiöt: valtiolliset laitokset, 
oikeusölot, vieläpä uskonto, siveysoppi, tiede ja 
taidekin riippuvaiset. IMutta inhimilliset yhteis- 
kunnat ovat lakkaamattoman kehityksen alaiset, 
ja hyväksymällä Hegelin dialektisen menetel- 
män Marx väittää, että kaikki kehitys tapaiituu 
vastakolitien kautta. Tällainen vastakohta syntyy 
yhteiskuutaelämässil silloin kun vallalla oleva 
talousjärjestelmä, s. o. voimassa oleva tuotannon 
järjestys ja sen oikeudellisena ilmauksena oleva 
omaisuusjärjestys, joutuu ristiriitaan n. s. tuo- 
tantovoimain kanssa, joilla Jlarx ennen kaikkea 
tarkoittaa tekniikkaa. Kun tuotantovoimat ke- 
hittyvät sille kannalle, että vallitseva talous- 
järjestelmä ei enää ole niiden todellisena vasti- 
neena, vaan siteenä, joka ehkäisee niitä pääse- 
mästä täyteen vaikutukseen, silloin tuotantovoi- 
mat nousevat ikäänkuin kapinaan talousjärjes- 
telmän muotoja vastaan ja taloudellisessa elä- 
mässä .syntyy pahoja häiriöitä. Tämä ristiriita 
käv lopulta sietämättömäksi; vanhin talousjär- 



119 



Marxilaisuus 



120 



jestelmän täytyy silloin kukistua, ja tuotanto- 
voimat luovat uuden itseään paremmin vastaa- 
van taloudellisen järjestyksen. Viimemainitun 
muuttuessa muuttuvat myöskin siihen perustuvat 
uskonnolliset, siveelliset, valtiolliset, oikeudelli- 
set y. m. »ideologiset" olot. Ulkonaisesti, s. o. ih- 
misten tietoisuudessa, tämä kehitys esiintyy si- 
ten, että syntyy eri yhteiskuntaluokkia ja nii- 
den kesken etujen ristiriitoja. Eri luokat edus- 
tavat nimittäin joko vanhaa, voimassa olevaa 
talousjärjestelmää tai sitä uutta talousjärjestel- 
mää, joka pyrkii ilmoille tuotantovoimien kautta. 
Luokkajako sai alkunsa yksityisomaisuuden mu- 
kana. Siitä lälitien on ollut olemassa toisella 
puolen hallitseva ja ,, riistävä" luokka ja toisella 
puolella tämän luokan hallitsema ja riistämä 
luokka, joskohta riistämisen muodot ja laajuus 
ovatkin aikojen kuluessa vaihdelleet; siitä läh- 
tien on myöskin koko historia ollut luokkatais- 
telun historiaa. 

„Das Kapital" teoksessa y. m. Marx ottaa sel- 
vittääksensä kapitalistisen talousjärjestelmän ke- 
hityslakeja, tämän kehityksen suuntaa ja sen 
välttämätöntä lopputulosta. Kapitalistisessa yh- 
teiskunnassa työn tuotteet alkavat yhä suurem- 
massa määrässä olla tavaroita, s. o. vaihtoa 
varten valmistettuja tuotteita. Voidakseen tulla 
vaihdetuksi tavaran täytyy olla hyödyke, hyödyl- 
linen esine, toisin sanoen, sillä täytyy olla 
käyttöarvoa, minkä määräävät tavaran fyy- 
silliset ominaisuudet. Se suhde, jossa tavarat 
vaihdetaan toisiinsa, on niiden vaihtoarvo 
1. a r V o. Tämä arvo ei riipu niiden hyödylli- 
syydestä, vaan siitä, että niihin on pantu ihmis- 
työtä, jolloin on jätettävä huomioon ottamatta 
tämän työn erikoinen muotokin. Tavaran arvon 
mittana on siihen sisältyvän työn määrä, ja 
tämän mittana se aika, joka menee tavaran val- 
mistamiseen; tämä aika ei kuitenkaan välttä- 
mättömästi ole se aika, mikä tosiasiallisesti on 
käytetty tavaran valmistamiseen, vaan se on 
n. s. keskimääräinen eli yhteiskunnallisesti vält- 
tämätön työaika, s. o. se työaika, minkä tietyn 
tuotteen valmistamiseen tarvitsee työläinen, joka 
tekee työtä keskinkertaisella taidolla ja voima- 
peräisyydellä ja joka käyttää kunakin aikana 
yleisesti käytännössä olevia apuneuvoja ja työ- 
välineitä. Kapitalistiselle tuotantotavalle on kui- 
tenkin ominaista, että tavaran arvo ja tavaran 
hinta, s. o. rahassa ilmaistu arvo, vain sattu- 
moilta menevät yksiin. Sombartin mukaan Marxin 
arvolaki ei ole muuta kuin taloudellinen ilmaisu 
sille tosiasialle, että työn yhteiskunnallinen tuo- 
tantovoima on taloudellisen olemassaolon poh- 
jana. — Samaten kuin arvo on myöskin lisä- 
arvo yhteiskunnallinen tosiasia. Jos esim. teol- 
lisuudenharjoittaja saa myydessään tuotteensa 
liikkeeseensä kiinnitetyn pääoman palaamaan 
takaisin voitolla lisättynä, on tämä voitto lisä- 
arvoa, ja pääoma on juuri lisäarvoa tuottava 
arvo. Lisäarvo syntyy siitä, että työläisen työ 
luo enemmän arvoa kuin mitä hänelle suorite- 
taan työpalkkana. Myöskin työläisen työvoima 
on kapitalismin vallitessa vain kauppatavara, ja 
sen arvon määräävät sen ylläpitämiseksi ja uusi- 
miseksi välttämättömät kustannukset. Oletta- 
kaamme, että työläinen, joka tekee työtä 12 tun- 
tia päivässä, luo 6 ensimäisen tunnin kuluessa 
niin paljon arvoa, että se vastaa viimeksimainit- 



tuja kustannuksia. Silloin se arvo, jonka hän luo 
6 viimeisen tunnin aikana, joutuu kokonaan 
kapitalistin omaksi ja on juuri lisäarvoa. Se 
työ, mikä suoritetaan 6 ensimäiseu tunnin aikana, 
on välttämätöntä työtä; se työ taas, joka suori- 
tetaan 6 viimeisenä tuntina, on lisätyötä. Koska 
siis liikevoiton (lisäarvon) suuruus riippuu lisä- 
työn suhteesta välttämättömään työhön, niin 
kapitalistit pyrkivät anastamaan itselleen mah- 
dollisimman paljon juuri tätä maksamatonta lisä- 
työtä, niinmuodoin toiselta puolen pitentämään 
tj^öaikaa, toiselta puolen lisäämään työvoiman 
tuottavuutta teknillisillä uudistuksilla ja paran- 
nuksilla. Edellinen menettely on suoranaista 
työväenluokan ,.eksploateeraamista", riistämistä, 
jälkimäinen menettely on tämän riistämi.sen tu- 
kena. Keskinäinen kilpailu pakottaakin työläi- 
sen, joka ei saata tuoda markkinoille muuta 
tavaraa kuin työvoimansa, työaikaan, työpalk- 
kaan y. m. nähden tyytymään yhä kovempiin 
ehtoihin. Sitäpaitsi ei palkkatyöläisellä ole kapi- 
talismin vallitessa mahdollisuutta, niinkuin en- 
nen, kohota itsenäisen tuotannonharjoittajan ase- 
maan, vaan hänen täytyy pysyä koko ikänsä 
palkkatyöläisenä, koska kapitalistisen tuotannon 
kehittyessä tuotantovälineiden omistajaksi pää- 
seminen käy hänelle yhä vaikeammaksi ja lo- 
pulta ihan mahdottomaksi. Mitä taas teknilli- 
siin uudistuksiin ja parannuksiin tulee, niin ne- 
kin vain pahentavat työväen asemaa, sillä ko- 
neiden käytäntöön ottaminen ja yhä täydellisem- 
miksi saattaminen vähentää ihmistyötä, tekee 
suuret työväeujoukot työttömiksi ja synnyttää 
näin n. s. teollisuuden vara-armeian. 
josta aina suotuisain konjunktuurein vallitessa 
saadaan tarpeelliset lisävoimat, mutta jota jokai- 
nen liikepula taas kartiittaa ja joka kilpailul- 
laan polkee työssä olevien elinehtoja, puhumatta- 
kaan siitä että koneet tekevät mahdolliseksi 
myöskin naisten ja lasten työvoiman käyttämi- 
sen, ja siitä, että palkkatyöläisten lukua vielä 
lisää käsityöläisten ja taloudellisesti heikkojen 
kapitalististen yrittäjäin sortuminen kilpailussa, 
varsinkin liikepulien aikana. Kaikesta tästä on 
seurauksena, että samalla kuin tuotantovälineet, 
s. o. kapitalistinen rikkaus, kasaantuvat yhä 
harvempiin käsiin (a k k u m u 1 a t s i o n i- 1. k a- 
saantumisteoria), samalla kasaantuu vas- 
takkaiselle, s. o. työväen puolelle, yhä enem- 
män kurjuutta, työntuskaa, orjuutta, tietämättö- 
myyttä, eläimellisyyttä ja siveellistä alennusta 
(k u r j i s t u m i s t e o r i a) . 

Edellä esitetyn kehityksen ja asiaintilan lähei- 
simmässä yhteydessä on se seikka, että myöskin 
tätä nykyä on olemassa sovittamaton ristiriita 
nykyajan pitkälle kehittyneiden tuotantovoimain, 
sen koneisiin ja yhä täydellisemmäksi kehitet- 
tyyn työnjakoon perustuvan tuotannon ja voi- 
massa olevan kapitalistisen talousjärjestelmän 
välillä. Tämä ristiriita ilmenee siinä, että kun 
tuotanto tätä nykyä on yhteis tuotantoa, s. o. 
useiden henkilöiden yhteistoimintaan perustuvaa, 
ovat tuotantovälineet: koneet, raaka-aineet, 
j. n. e. ja myöskin valmiit tuotteet yksityis- 
ten omaisuutta; se ilmenee lisäksi siinä, että 
kun yksityisessä tuotantolaitoksessa tuotanto on 
yksityiskohtia myöten tarkoin suunniteltu ja jär- 
jestelty, vallitsee koko yhteiskunnan tuotannon 
alalla täydellinen epäjärjestys. Jokainen tuot- 



121 



Mary — Maryland 



122 



t<ija valmistaa tuotteensa umpimähkään, tietä- 
mättä, tarvitaanko ja kuinka paljon niitä tar- 
vitaan, saattaako ja kuinka paljon niitä saattaa 
mennä kaupaksi, ja saattaako hän niistä saada 
hinnan, joka korvaa hänen kustannuksensa. 
Tästä on .seurauksena säälimätön kilpailu yksi- 
tyisten yritysten kesken. Kestääksensä siinä on 
jokaisen j^rittäjän pakko parantaa koneistoansa, 
lisätä sen tuotantovoimaa. Tässä suhteessa onkin 
olemassa rajattomat mahdollisuudet, mutta sen 
sijaan on markkinain laajenemisella rajansa. 
Näin s}'ntyy tuontuostakin liikatuotantoa ja sen 
mukana ne liike-elämän häiriöt, joita sanotaan 
liikepuliksi, sitä varmemmin kun kapitalistinen 
tuotantotapa itse pyrkii supistamaan kansallisia, 
sisäisiä markkinoita huonontamalla työväen elin- 
ehtoja, alentamalla sen kulutusta „nälkä7Tiini- 
miksi". — Puheena oleva ristiriita ilmenee ulko- 
naisesti porvariston ja proletariaatin (köyhälis- 
tön) välisessä luokkataistelussa. Samalla kuin 
proletariaatin lukumäärä ja sen etujen yhtei- 
syys lisääntyy, samalla kapitalismi, kokoamalla 
suuria työväenjoukkoja yksiin paikkoihin, aut- 
taa työväkeä pää.semään yhä selvempään tietoi- 
suuteen sen omieu etujen yhteisyydestä ja sen 
ja porvariston etujen vastakkaisuudesta. Toiselta 
puolen osoittaa yhteiskunnan tuotannon alalla 
vallitseva anarkia, ettei porvaristo kykene enää 
hallitsemaan nykyajan pitkälle kehittyneitä tuo- 
tantovoimia. Mutta sen ohessa käy yhä selvem- 
mäksi, ettei sitä enää tarvitakkaan tuotantoa 
johtamassa. Keskinäisen kilpailun johdosta kapi- 
talistien luku vähenee, ja samassa suhteessa kas- 
vaa liikeyritysten suuruus, s. o. pienet liikkeet 
häviävät ja tuotanto keskittyy yhä suurempiin 
laitoksiin (konsentratsioni 1. keskit- 
tymis t e o r i a) . Ja porvariston täytyy myös- 
kin jossain määrin ottaa huomioon tuotantovoi- 
mien pyrkimys päästä irti pääoma-ominaisuu- 
destaan (siitä, että tuotantovälineet ovat yksityis- 
omaisuutta) ja tunnustaa niiden yhteiskunnalli- 
nen luonne, mikä tapahtuu siten, että suuret 
tuotanto- ja liikennelaitokset, esim. posti, sähkö- 
lennätin, rautatiet, muutetaan osakeyhtiöiksi ja 
valtion omaisuudeksi. Kaikki kapitalistien yh- 
teiskunnalliset tehtävät joutuvat siten palkattu- 
jen virkamiesten suoritettaviksi. Edellisille ei 
jää muuta tekemistä kuin tulojensa nostaminen, 
kuponkiensa leikkaaminen ja pörssissä keinotte- 
leminen. ■ — ■ Mutta tuotantovälineiden keskittymi- 
nen ja työn yhteenkertyminen saavuttavat lopulta 
huippukohdan, missä ne eivät enää siedä kapita- 
listista kuortansa. Kapitalistisen talousjärjestel- 
män täytyy silloin luhistua kokoon (romah- 
dusteoria); kapitalismin yhä ahtaammalle 
panema, mutta samalla luokkataistelun kypsyt- 
tämä ja järjestämä köyhälistö anastaa valtio- 
vallan ja siirtää tuotantovälineet yhteiskunnan 
haltuun. Luokkaerotukset ja vastakolitaisuudet 
häviävät, valtio lakkaa olemasta valtiona, s. o. 
riistävän luokan välikappaleena sen vallan ja 
riistämisen ylläpitämiseksi; sanalla sanoen, so- 
sialismi on silloin toimeenpantu, tuotantovoimien 
yliteiskunnallinen luonne voi vapaasti toteutua, ja 
yhteiskunnan tuotanto voidaan järjestää edeltä- 
päin tehdyn suunnitelman mukaan.- — IVIarx ei pe- 
rusta sosialismia eetillisiin näkökohtiin, siihen, 
että sosialismi tyydyttäisi oikeuden ja siveelli- 
syyden vaatimuksia paremmin kuin kapitalismi. 



vaan siihen, että sosialismi hänen käsityksensä 
mukaan on määrätyllä asteella taloudellisen kehi- 
tyksen välttämätön tulos, siihen että kun mää- 
rätyt edellytykset — ennen kaikkea yllämainittu 
tuotantovoimain ja kapitalistisen talousjärjestel- 
män välinen ri.stiriita — kerran ovat olemassa, 
niin sosialistisen yhteiskunnan täytyy syntyä 
kapitalistisesta yhtä välttämättömästi kuin luon- 
nossa toinen ilmiö seuraa toista. 

Marxin teoriaa, joka monin kohdin on kesken- 
eräinen, ei ole sittemmin positiivisesti kehitetty. 
Sen sijaan on viimeisten vuosikymmenien aikana 
syntynyt siihen kohdistuva laaja kriitillinen kir- 
jallisuus. Samalla kuin Marx, joka epäilemättä on 
kaikkien aikojen suurimpia yhteiskuntafilosofeja, 
on voimakkaasti vaikuttanut yhteiskuntatieteelli- 
seen ajatteluun, hän on saavuttanut ehkä vielä 
suuremman merkityksen nykyajan työväenliikkee- 
seen nähden. Kapitalistisen yhteiskunnan epä- 
kohtien paljastamisessa ja arvostelemisessa ja so- 
sialistisen yhteiskuntaihanteen selvittämisessä ei 
Marx tosin ole tuonut esiin mitään sellaista, mitä 
eivät aikaisemmat sosialistit jo olisi esittäneet 
(tulevaisuuden yhteiskunnan yksityiskohtaisesta 
kuvauksesta hän kokonaan kieltäytyy pitäen sitä 
tarpeettomana ja mahdottomanakin). Varsinaista 
uutta ja käänteentekevää sosialistisen teorian 
alalla oli se Marxia mielipide, että sosialismi oli to- 
teutettavissa ainoastaan köyhälistön valtiollisella 
luokkataistelulla. Juuri tämä luokkataistelun aate 
oli vanhemmalle sosialismille vieras tai ainakin 
vastenmielinen, ja sen vuoksi sen edustajat eivät 
myöskään sanottavasti pyrkineet kosketuksiin 
työväestön ja sen keskuudessa heräävän liikkeen 
kanssa. Ennen Marxia sosialismi ja työväenliike 
kulkivat kumpikin omia teitänsä. Marxin suurin 
merkitys on siinä, että hän yhdisti sosialismin 
ja työväenliikkeen. Näin S3'ntyi nykyajan sosia- 
listinen työväenliike, joka kulkee juuri Marxin 
viittomaa uraa. 

[Marxia ja hänen oppiansa käsittelevästä suun- 
nattoman laajasta kirjallisuudesta mainittakoon: 
G. Gross, ,,K. M."; W. Sombart, ,,Das Lebens- 
werk von K. M."; A. v. Wenckstern, „M"; Lieb- 
knecht, „K. M. zum Gedächtniss"; Kautsky, ,,K. 
M:n taloudelliset opit"; Masaryk, „Die philo- 
sophischen und soziologischen Grundlagen des 
Marxismus"; A. Loria, „M. e la sua dottrina"; M. 
Tugan-Baranowsky, ,,Theoretische Grundlagen des 
Marxismus"; M. Adler, ,,M. als Denker"; G. v. 
Charasoff, „K. M."; Hammacher, ,,Das philoso- 
phisch-ökonomische System des Marxismus"; J. 
Spargo, ,,K. M.; his life and work".] J. F. 

Mary [maori], Maria nimen engl. muoto. 

Maryland fmäsrilond] (lyhenn. Md.), valtio 
Yhdysvaltain itäosassa, Atlantin valtameren ran- 
nalla; 31,926 km» (siitä 6,180 km' vesistöjä), 
1,295,346 as. (1910). — M:n pääosa on alava ran- 
nikkotasanko suuren Chesapeake-lahdeu itä- 
(East shore) ja länsipuolella (West shore) , jota 
lännessä osaksi rajoittaa l'otoniao-joki. Länteen- 
päin, mainitun joen pohjoisrantaa pitkin kapea, 
asteittain kohoava kaistale ulottuu Piedmont-ylä- 
tasangon (30-600 m yi. merenp.), Appalakkien 
vuoriston (600-800 m) ja Appalakkien ylätasan- 
gon (800-830 m) poikki (korkein kohta Backbone 
mountain 1,036 m). Joet, joiden suut vuorovesi 
on muodostellut .suppilomaisiksi ja jotka ovat 
kauas sisämaahan kuljettavia, laskevat kaikki 



123 



Marzi pan — Masai 



124 



Chesapeake-lahteeu; suurimmat ovat Potomac ja 
Susquelianna. Ilmasto rannikkotasangolla, 
etenkin sen eteläosassa on lämmin, kesät kuumat, 
talvet leudot; sisämaan ilmasto on jokseenkin 
koleaa. Sataa yli 1,000 mm. — Kasvullisuus. 
Metsiä on pahasti hävitetty; tammea, pyökkiä, 
vaahteraa y. m. on kuitenkin vielä melkoiset mää- 
rät. Met.sämaata oli 1907 35 % (1900 44 %). Suu- 
remmat metsä eläimet on liävitetty; syrjäisillä 
seuduilla tapaa kuitenkin silloin tällöin hirviä, 
karhuja, ilveksiä. Vesilintumaailma on rikas. — 
Asukkaista (1800: 380,546; 1850: 687,049; 
1900: 1,188,044) oli 1900 93,934 ulkomailla synty- 
nyttä (näistä vain parikymmentä suomalaista) , 
ja 19,8 % neekereitä ja mulatteja. Uskontokun- 
tain jäsenistä 35, s % oli roomalais-katolilaisia ; 
väestön enemmistö on protestantteja. 

E 1 i n.k e i n o i s t a on maanviljelys tärkein; 
55,8 % maasta on viljeltyä. Mainittavimmat vil- 
jelyskasvit: maissi, vehnä, peruna, puutarhakas- 
vit, hedelmäpuut ja -pensaat, tupakka (sato nyk. 
8-12 milj. kg vuosittain; oli 1700-luvun jälkipuo- 
liskolle asti valtion päätuote). Karjatalouden 
huomattavimmat haarat ovat nautakarjan- ja si- 
kainhoito. — Lännessä M:n alueelle ulottuu Cum- 
berlandin kivihiiliseutu; kivihiili on tärkein 
vuorityöntuote, 1910 4,? milj. ton. (arvo 30,i milj. 
mk.). Rautamalmia saadaan vähän. Eakennus- 
kiveä (graniittia, kalkkikiveä, marmoria) lou- 
hittiin 1909 5,1 milj. mk: n arvosta. Kalastus on 
tärkeii: osteri npyyuti Cliesapeake-lahden matali- 
koilla tuottaa enemmän kuin missään muussa val- 
tiossa. Koko kalastuksen tuotannon arvo 1908 oli 
17 milj. mk., josta suurin osa tuli ostereiden osalle. 
— - Teollisuus on monipuolinen; tärkeimmät haa- 
rat ovat vaatetusteollisuus, jossa samoinkuin he- 
delmä- ja osterisäilykkeiden valmistamise.ssa M. 
on Yhdysvaltain etevimpiä valtioita, metalli-, 
kone-, tupakkateollisuus. Koko teollisuuden tuo- 
tantoarvo 1909 oli 1,642 milj. mk. (1905: 1,259 
milj. mk., josta 62, s % tuli Baltimoren osalle). — 
Liikennettä edi.stävät erinomaiset vesitiet sekä 
3,484 km rautateitä (1909). Tärkein kauppakau- 
punki on Baltimore, jossa 1910 asui 43, i ^ val- 
tion asukkaista. 

Koulunkäynti on pakollinen; 1910 valtion 
kansa- ja oppikouluissa oli 239,420 oppilasta, 
joista 43,802 neekeriä. Valtio ei ylläpidä mitään 
korkeakoulua, mutta antaa avustusta tunnetulle 
Johns Hopkins universitylle (per. 1876) Balti- 
moressa. Muita yksityisiä korkeakoulujen tapai- 
sia laitoksia on n. 20. 

Hallitusmuoto on v:lta 1867. Kuvernööri vali- 
taan 4 v:ksi. Eduskunnan muodostaa 27-jäseni- 
nen senaatti ja edustajakamari, jonka jä.^^enet, 
lOl luvultaan, valitaan 2 v:ksi. Yhdysvaltain 
kongressiin M. lähettää 2 senaattoria ja 6 edus- 
tajaa. Pääkaupunki on Annapolis (8,609 as. 
1910), Chesapeake-lahden rannalla, etelään Balti- 
more.sta. 

Historia. V. 1632 Kaarle I läänitti M:n 
alueen sir George Calvertille, Baltimoren lordille, 
ja seur. v. Leonard Calvert, sillävälin kuolleen 
lordin toinen poika, kaiuiella aluksella vei sinne 
200 uutisasukasta. Uudelle siirtolalle annettiin 
nimi kuningatar Henriette Marien mukaan („Ma- 
rian 1. Maryn maa"). Calvert ja ensimäiset siir- 
tolaiset olivat katolilaisia ja siirtokunnasta oli 
aiottu turvapaikka Englannin katolilaisille, mutta 



muille uskontokunnille oli kuitenkin myönnetty 
uskonvapaus. V. 1688 Englannin hallitus otti ta- 
kaisin M:n sen omistajalta ja Englannin valtio- 
kirkko tehtiin yksinvallitsevaksi. Kun Calvertin 
.suvun päämies 1714 oli kääntynyt protestantti- 
suuteen, sai hän M:n takaisin. Pennsylvanian 
kanssa oli jo varhain syntynyt riitaisuuksia ra- 
jasta, jonka johdosta kaksi englantilaista mate- 
maatikkoa Charles Mason ja Jeremiah Dixon, sai- 
vat toimekseen rajan käynnin (1763-67). Tätä 
rajaa sekä sen jatkoa länteen (Mason and 
Dixon 1 i n e) pidettiin sitten orjavaltioideii 
pohjoisrajana. Vallankumouksessa M. kannatti 
vapaudenjulistusta ja tuli siten olemaan yksi Yh 
dysvaltain 13 alkuvaltiosta. V. 1790 M. luovutti 
lounaisrajaltaan 181 km*: n suuruisen alueen val- 
takunnan pääkaupungin perustamiseksi. Orja- 
sodassa 1861-65 M. puolittain pakosta liittyi poh- 
joisvaltioihin. E. E. K. 

Marzipan ks. Marsipaani. 

Masaassi ks. M a s saas i. 

Masaby f-hf/J. rautatieasema (V 1.) Helsingin 
Karjan rataosalla, Köklaksin ja Kirkkonummen 
asemien välillä, 30 km Helsingistä. L. H-nen. 

Masaccio [-za'tso], Tommaso di ser Gi«) 
vanni di Mone Guidi (1401-28), firenze- 
läinen taidemaalari, realistisen suunnan alkaja 
ja normaalimestari 1400-luvun it. maalaustai- 
teessa. Käänteentekeviksi ovat tulleet M:n fres- 
kot Firenzen Carmine-kirkon Brancacci-kappe- 
lissa, jonne luin opettajansa Masoiinon (ks. t.'i 
töitä jatkaen maalasi Aatamin ja Eevan kar- 
koituksen paratiisista, veroraha-kohtauksen, osia 
kuninkaanpojan herättämistä esittävästä kuvasta 
(sen on lopettanut ja kappelin maalaustyön 
päättänyt Filippino Lippi) sekä lisäksi kolme 
kuvaa p. Pietarin elämästä (Pietari parantaa 
sairaita, kastaa, jakaa almuja). M:n taiteen 
luonne on monumentaalinen ja tyynen rauhalli- 
nen; siinä on sanottu olevan ,, painavaa voimaa". 
Erityistä huomiota on kaikkina aikoina tunti- 
joissa herättänyt M:n ytimekäs, synteettinen 
taito kuvata ihmistä, jonka ruumiillisuuden hän 
saa tuoduksi varmasti esille. [M. Creutz, ,, Ma- 
saccio" (1908), Knudtzon, „En brochure cm 
Masaccio" (1900).] O. O. 

Masai [-V] (1. Massai), Koillis-Af rikan nee 
keri-seemiläis-haamilaisiin sekakansoihin kuuluva 
kansakunta. Pääosa siitä asuu paimentolaisina 
Englannin ja Saksan Itä-Afrikas.sa Kenian ja Ki- 
lima Ndzaron seuduilla olevilla ylätasankoaroilla. 
Tänne se on tullut Niilin itäpuolelta, jossa asues- 
saan m. vielä oli yhtenä heimokuntana; sittem- 
min se jakaantui varsinaisiin m:hin (oigob) ja 
näiden kukistamiin maataviljeleviin wakuafi-hei- 
nioihin. — M. -mies on varteva (keskipituus 182 
cm) ja solakka; vinot silmät ja ulkonevat poski- 
päät muistuttavat mongolia, siro, suora nenä indo- 
eurooppalaista. Tukka on pitempi kuin neekerin, 
mutta pidetään tyy.stin kerittynä. Vaatetuksena 
käytetään nahka- ja kangasviittoja; sota-asussa 
pistää silmään kasvoja kehystävä tuuhea sulkapää- 
hine sekä saven ja rasvan sekoituksella maalattu 
iho (ks. Afrikka, kuvaliite Af r. kansantyyj' 
pejä II). Sota-aseena on pitkä, leveäkärkinen kei- 
liäs; kilpi on vuodasta, pitkulainen, väreillä kau- 
nistettu. Jousta ja tuliaseita ei juuri käytetä. 
Asumukset ovat sangen yksinkertaisia; huone- 
ja talouskaluja vain nimeksi. Yksinomainen elin 



125 



Masaniello — Masenderan 



126 



keino on karjanlioito; liha, joskus puoliraakana, 
ja maito melkein ainoana ravintona. Orjia ei pi- 
detä. Viime vuosisadan lopulla, etenkin 1891, rai- 
vonneiden karjaruttojen takia kansa monella 
seudulla kuoli nälkään ja heimon vaikutusvalta 
hävisi. — .Sotureina m. -miehet karjanryöstöret- 
kineen olivat ennen uaapurikansain kauhuna; 
vasta eurooppalaiset makasiinikivääreineen ku- 
kistivat heidät. — Yhteiskuntarakenne on täydel- 
lisesti kansanvaltainen. Päällikkönä ja saaliin- 
jakajana on joku toisia taitavampi, usein loihtu- 
taitoinen mies, mutta hänen käskijävaltansa ei 
ole laaja. Kaikki miehet on jaettu kahteen ryh- 
mään: sotilaisiin, naimattomiin, 17-24 v:n ikäi- 
siin (moran), ja nuiiiiin, naineisiin fmorjta^), kum- 
pikin ryhmä taas kolmeen luokkaan, joilla jo- 
kaisella on neuvottelukokouksissa esipuhuja leig- 
venan. — Naisen asema on verraten korkea; vai- 
moa ei osteta. — M. -heimot ovat pakanoita, hei- 
dän jumalansa nimi on Ngai. Kuolleet heitetään 
hyeenain syötäviksi, ainoastaan päälliköt hauda- 
taan. [A. C. Hollis, ,,The Masai, their language 
and folklore"; M. Merker, ,,Die Massai"; Bau- 
mann, „Durch Massailand zur Nilquelle".] 

E. E. K. 

Masaniello /-e'-/ (oik. Tommaso Aniello) 
(n. 1623-47), kapinanjohtaja Napoli'ssa. M., joka 
eli Napoli'ssa kalastajana ja liedelmäkauppiaana, 
ryhtyi 1647 johtamaan kapinaa Espanjan vara- 
kuningasta, Arcosin herttuaa vastaan, joka koh- 
tuuttomasti korotti jo enne-stään raskaita veroja. 
M. pääsi voitolle, ja varakuningas pakotettiin 
.sopimukseen, jonka mukaan uudet verot poistet- 
tiin ja täydellinen anteeksianto luvattiin. Mutta 
menestyksestään huumaantuneena M., joka muu- 
tamia päiviä vallitsi Napoli'ssa, alkoi menetellä 
mielivaltaisesti ja antautua irstaisuuteen. Pian 
hänessä huomattiin mielenvian oireita, kansa luo- 
pui hänestä, ja varakuninkaan palkkaamat sala- 
murhaajat hänet .surmasivat. Kapinan kukisti 
lopullisesti seur. v. Don Juan (nuorempi). — 
M:n kohtalo on antanut aihetta Scriben ja 
Delavignen kirjoittamaan, Auberin säveltämään 
oopperaan ,,Porticin mykkä". G. R. 

Masaryk [-rikj, Tomas Garrigue (s. 
1850), tsek. filosofi, slovakkilaista alkuperää, tuli 
1896 filosofian professoriksi Praagin tsek. yliopis- 
toon. Hänen filosofisia teoksiaan on tutkielmat 
Humesta. Pascalista (1893) ja Brucklesta (1884). 
,,Der Selbstmord als sociale Massenerscheinung 
der modernen Civilisation" (1881) ja sekä tsekin- 
että saksankieliset ,,Versuch einer konkreten Lo- 
gik" (1885) ja ,,Die philosophischen und soziolo- 
gischen Grundlagen des Marxismus" (1899). M:n 
toiminnan pääosa on kuitenkin kohdistunut us- 
konnollis-siveellisiin ja kansallis-valtiollisiin ky- 
symyksiin. Siltä alalta ovat tsekinkieliset ,,Jan 
Hus. Nase obrozenl a reformace" (..Johan Hus, 
meidän kansallinen uudestasyntymisemme ja us- 
konnollinen uudistuksemme"), ,,Nase nynejsi krise" 
(„Nykyinen kriisimme", ,,Ceskä otäzka" (,,Tsek- 
kil. kysymys", 1895) ja „Karel Havllcek" (1896). 
Näissä teoksi.ssa esitettyjä aatteita selostaa sak- 
sankielinen ,,Palackys Idee des bömischen Vol- 
kes" (1898). Venäläistä elämää käsittelevät „Slo- 
vansk6 studie: slavjanofilstvT Kirejevsköho" 
(..Slaavilaisia tutkielmia: Kirejevskijn slavofili- 
syy.s". 1889) ja teos Tol.stoista (1911). Ollen itse 
vanhojen tsekkiläis-slovakkilaisten protestanttien 



jälkeläisiä pitää hän ihanteenaan tsek. u.skon- 
puhdistuksen edelleen kehittämi.stä. Sekä kirjai- 
lijana että yliopiston opettajana on M :11a ollut 
suure.sti herättävä vaikutus koko nuorempaan 
sukupolveen Böömissä. .Julkise.ssa toiminnassaan 
hän on vastustanut kaikkea haaveilua poliittisella 
alalla ja pelottomasti taistellut valetta ja sortoa 
va.staan, millä puolella .se ikinä esiintyykin. Hän 
on perustanut aikakauslehden ,,Athenaeum" 1883. 
,.Nase doba" („Aikamme") 1893 ja sanomalehden 
,,Cas" (,,Aika"). ]\I. johtaa perustamaansa t.sek. 
kansalli.sdemokraattista „realisti"-puoluetta ja on 
Itävallan parlamentin huomattavimpia jäseniä. 

J. J. M. 

Masaua [-sa'-J (myös Massaua, Masso- 
ja li. M a s s a w a. Massua), kaupunki Pu- 
naisen-meren länsirannalla. Italialle kuuluvassa 
Eritreassa; 2,275 as., joista 524 eurooppalaista 
(1908; M:ssa sekä sen esikaupungeissa on 10.000 
as.). — M. sijaitsee M. -lahden pohjoispäässä, 
osaksi muutamilla pienillä saarilla (yksi niistä M. 
nimeltään), osaksi mantereella. Maanpuolelta M:aa 
suojaavat 1885 rakennetut linnoitukset. M:ssa on 
useita huomattavia korallista rakennettuja viras- 
tojen ja varakkaiden kauppiasten taloja, jotka räi- 
keästi erottuvat rahvaan olkikattoisi.'ita majoista. 
Väestö on kirjava, levanttilais-arfikkalais-intialai- 
nen. M:n satama on paras Punaisen-meren länsi 
rannalla, 9-16 m S}'vä, suojainen. Liikenne on 
italialaisten toimesta suuresti kasvanut (1909 sel- 
vitettiin 0,j5 milj. rek.-ton.) ja kauppa on mel- 
koinen: tuonti 11,», vienti 6,8 ja transitokauppa 
3.2 milj. mk. 1910. Tärkeimmät vientitavarat: 
voi, vuodat, vilja, helmet, palmunsiemenet, hel- 
miäinen, vaha. Helmisimpukanpyyntiä harjoite- 
taan meressä M:n ulkopuolella. M. on Pohjois- 
Abessiinian luonnollinen satama, mutta kaupan 
kehittymistä vaikeuttaa liikenneteiden puute. 
Rautatie vie M:sta vain Asmaraan. — M. kuului 
vuoroin Abessiiuialle, Turkille (v:sta 1557), Me- 
kan serifille (1700-luvuu lopulta), Egyptille, 
kunnes 1885 italialaiset sen valtasivat ja tekivät 
siitä Eritrean pääkaupungin, jona se oli v:een 
1900. E. E. K. 

Mascagui l-ka'njij, Pietro (s. 1863), it. 
ooppera nsäveltäjä. Saavutti kuuluisuutensa ensi- 
mäisellä teoksellaan „Cavalleria rusticana" 1890. 
Enimmät hänen seur. oopperoistaan eivät vastan- 
neet niihin liittyviä toiveita. Vasta hänen vii- 
meiseksi (1911) säveltämänsä „Isabeau" on jäl- 
leen tuottanut siuiremman menestyksen. /. K. 

Mascarenhas [-Jcare'n}a.oJ, 1. M a s k a r e e- 
n i t, saariryhmä Intian-valtameressä, itään Ma- 
dagaskarista : Mauritius (Il e-d e-F r a n c e 
1,865 km', 370,393 as. 1911) ja Rodriguez 
(109 km=, 4.826 as. 1911) kuuluvat Englannille. 
Raunion (Bourbon, 1,980 km^ 173.822 as. 
1910), läntisin M:sta. Ranskalle. — Reunionin 
löysi 1505 port. merenkulkija Garcia Mascaren- 
has, josta koko saarirvhmä on saanut nimensä. 

E. E. K. 

Mascaret [maskare'], tulvavuoksen aikana syn 
tyneen mahtavan vuoksiaallon nimi Ranskassa, 
etenkin Gi rondossa. 

Masculinum [-1'-] ks. M a s k u I i i n i. 

Masenderan, M a s a n d e r a n 1. M a z e n d e- 
r a n, maakunta Pohjois-Persiassa, Kaspian-meren 
etelärannikolla ja Elburs-vuoriston pohjoisrin- 
teillä; n. 27,000 km', 150,000-200,000 as. — Alava, 



127 



Masereerautunut— Masku 



128 



viljava rannikkotasanko on vain 15-20 km leveä, 
huonosatamainen. Vuoristot ovat metsäin peittä- 
mät. Ilmasto talvellakin lämmin, paitsi ylem- 
pänä sisämaassa ; kesällä epäterveellinen. Per- 
sian kieltä puhuvat asukkaat ovat sangen sivis- 
tymättömiä, kohtelevat muukalaisia ylenkatseel- 
lisesti ja vihamielisesti. He harjoittavat maan- 
viljelystä ja karjanhoitoa, kalastusta ja metsäs- 
tystä. Kauppa tapahtuu Venäjän kanssa (kauppa- 
).;iikat: Barferus ja Mesediser). Pääkaupunki Sari. 
— M. on osa kreikkalaisten Hyrkaniasta. Fir- 
dausi kiittää sen miesten urhoollisuutta ja sen 
luonnon kauneutta. Abbas Suuren aikana 
(k. 1628) oli M:n kukoistuskausi; hänen puutar- 
hoistaan ja huvilinnoistaan on vielä suurenmoisia 
raunioita. (E. E. K.) 

Masereerautunut (lat. mäceräVe = pehmentää) . 
Tavallista pehmeämpään tilaan muuttunutta ku- 
dosta sanotaan m:ksi. Esimerkkinä masereerau- 
tumisesta mainittakoon kohtuun kuollut ja siellä 
jonkun aikaa ollut sikiö, mahalaukun itsesulatus 
(auiodigestio). mätäneminen, lihan luista erotta- 
minen vedessä mädättämällä luurankoja valmis- 
tettaessa j. n. e. Farm :ssa tarkoitetaan mase- 
reerauksella pieneksi hakatuissa kasvikunnan 
tuotteissa olevain liukenevain aineiden liuotta- 
mista sopivassa lämmössä veteen, alkoholiin, eet- 
teriin j. n. e. y. K. 

Masina (ruots. maskiv, lat. nuichina), kone; 
höyrylaiva, veturi. 

Masing fmäzirjkj, Otto Wilhelm (1763- 
1830), vir. pappi ja kirjailija. M:n isä oli 
lukkari ja suku on virolaista alkuperää (Ma- 
sing = maasifc, mansikka). Saatuaan yliopisto- 
sivistyksensä Torgaussa ja Haliessa M. oli ensin 
jonkun vuoden kotiopettajana. V:sta 1788 läh- 
tien kuolemaansa asti hän palveli pappina, hoi- 
taen erilaisia papillisia luottamustoimia. Mutta 
varsinkin on huomattava hänen runsas ja moni- 
puolinen kirjallinen toimintansa, suoritettu sekä 
saksaksi että erittäinkin viroksi: aapinen, kate- 
kismus ja muita hengellisiä kirjoja, laskuoppi, 
selontekoja viron kielen oikeinkirjoituksesta, ka- 
lentereita j. n. e. M. on käännöksissään m. m. 
kehittänyt viron käyttöä lakikielenä: „Tallo- 
rahwa seadus" (1820). Seur. v. hän alkoi toi- 
mittaa vironkielistä sanomalehteä, ,,Maarah\va 
näddalaleht" (,, Viron kansan viikkolehti"), jota 
ilmestyi numero viikossa neljänä vuotena (1821-23 
ja 1825). Tämä virolainen lehti, toinen järjes 
tyksessä (ensimäinen lehti syntyi ja kuoli 1806), 
muistuttaa sisällykseltään Beckerin ,, Turun 
Viikkosanomia", jotka näyttävät olleenkin viro- 
laisen lehden esikuvana. — Erikseen on mai- 
nittava M:n ansiot viron kielen oikeinkirjoituk- 
-en kehittämisessä. Hän on keksinyt ja alkanut 
ensimäisenä käyttää omaa merkkiä eräälle viro- 
laiselle äänteelle, takaiselle e:lle, jota ennen oli 
monella eri tavalla kirjoitettu; tämä merkki on ö. 
Muut M:n ortografiset parannusyritykset eivät 
saaneet kannatusta, ja vasta Eduard Ahrens va- 
kaannutti viron nykyisen suomen kielen mukai- 
sen oikeinkirjoituksen. H. O. 

Masinissa [-ni'-J, Massylian (Itä-Numidian) 
kuningas 238-149 e. Kr. Toisessa puunilaissodassa 
M. ensin oli karthagolaisten puolella, mutta kun 
sota kääntyi roomalaisille suotuisaksi, liittyi hän 
näihin ja auttoi Scipiota Karthagon alueiden val- 
loittamisessa. Eoomalaisten turvissa M. sitten 



yhä laajensi valtaansa Karthagon kustannuksella, 
kunnes karthagolaiset roomalaisten kanssa teh- 
dystä pakkosopimuksesta huolimatta ryhtyivät 
taisteluun häntä vastaan v. 150, rnikä roomalai- 
sille oli sopivana aiheena aloittaa lopullinen hy- 
vityssota Karthagoa vastaan. Nähdessään vallan- 
himossaan edistäneensä vain afrikkalaisten val- 
tioiden tuhoa M. vastenmielisesti antoi apuansa 
roomalaisten sotatoimille, mutta kuolikin ennen 
sodan päättymistä 90-vuotiaana. Hänen valta- 
kuntansa jakoi nuorempi Scipio hänen kolmen 
poikansa Micipsau, Gulussan ja Mastanabalin 
kesken. E. IJ-l. 

Masinisti (ruots. viaskinist) , koneenkäyttäjä. 

Maskat 1. M u s c a t, Omanin sulttaanikunnan 
pääkaupunki, Etelä-Arabian itärannikolla, Oma- 
nin-lahden rannalla; Matra nimisen etukaupungin 
keralla n. 24,000 as. M. sijaitsee jyrkkien kal- 
lioiden ympäröimän, hyvän ankkuripaikan tar- 
joovan lahden perukassa: maanpuolelta M: ia ym- 
päröi 4-5 m korkea muuri. Ilmasto on kuuma, 
vähäsateinen. — Kaupungin kadut ovat likaiset, 
mutkaiset, talot vähäpätöiset, rappeutumista to- 
distavat. M. on tärkeä kauppapaikka; sulttaani- 
kin harjoittaa laajaa kauppaa. Tilivuotena 1910-11 
viennin (etupäässä taateleita) arvo 6,8, tuonnin 
(riisiä, sotatarpeita, sokeria y. m.) 9,8 milj. mk. 
Sara. V. satamassa selvitettiin 355,325 netto rek.- 
ton. aluksia (näistä 323,071 ton. englantilaisia). 

— M:n valloittivat portugalilaiset 1508; 1650 
arabialaiset karkoittivat heidät. M:.sta tuli sil- 
loin mahtava arab. kauppa- ja sivistyskeskus, 
joka 1700-luvulla valloitti useita tärkeitä port. 
alueita Itä-Afrikassa, tn. m. Sansibarin. V. 1856 
viimemainittu erkani itsenäiseksi sulttaanikun- 
naksi. E. E. K. 

Maskeerata (ks. Maski), asettaa naamio 
kasvojen eteen, naamioida ; kätkeä asettamalla 
jotakin suojaksi eteen; peitellä, tehdä jotakin 
ulkonäöltään harhaanjohtavaksi; biljardipelissä 
pallo on maskeerattu kun sen ja pelaajan oman 
pallon välissä on tiellä kolmas pallo (maski). 

Maskeraati (ruots. maskerad; vrt. Maski), 
naamiaiset, naamiohuvit. 

Maski (ransk. masque, it. maschera, < arab. 
masMaraf = ilvehtijä, ilveily), naamio 1. naamari; 
ampuma-alan ympärillä olevat pensaat, puut, 
aidat y. m. s., jotka estävät vihollista näkemästä 
suoritettavia liikkeitä (milloin ei ole olemassa so- 
pivia luonnonesineitä, asetetaan kentälle irtonai- 
sia puita, viljakuhilaita, luodaan kumpuja j. n. e.) : 
yleensä kaikki mikä on omiansa peittämään 
sotavarusten varsinaisen luonteen. 

Maskin- och Brobyggnads a.-b. ks. Kone- 
ja siltarakennus o.-y. 

Maskopia (väännös hollant. sanasta maal- 
schappij) , kauppaseura; salainen yhteys. 

Masku. 1. Kunta, Turun ja Porin 1., Mas- 
kun kihlak., Maskun-Vahdon-Nousiaisten nimis- 
miesp. ; kirkolle Naantalista 16 km. Turusta 
18 km. Pinta-ala 83.8 km', josta viljeltyä maata 
(1910) 2,841 ha (siinä luvussa luonnonniityt 156 
ha) . Manttaalimäärä 48 '/a, talonsavuja 92, torpan- 
savuja 50 ja muita savuja 232 (1907). 1,541 as. 
(1012), joista ruotsinkielisiä 6. 332 ruokakuntaa, 
joista maanviljelystä pääelinkeinonaan harjoitta- 
via 187 (1901). 329 hevosta, 1,086 naut.ia (1910). 

— Kansakouluja 3 (1913). Säästöpankki (Mas- 
kun y. m. kuntien). — Vanhoja kartanoita: Kan- 



129 



Maskuliini — Masovia 



130 



kainen (ks. Kankaisten kartano) ja Ohen- 
saari. — Luonnonnähtävyyksiä: Härmälän luola 
lähellä Naantalia. — 2. Seurakunta, keis., 
Turun arkkihiippak., Mynämäen rovastik.; mai- 
nitaan erillisenä seurakuntana jo 1234, oli v:sta 
1399 Turun piispan sekä 1807-34 Akatemian 
palkkapitäjänä. Kirkko harmaasta kivestä, rak. 
1232, Joliannes Kastajan ja Ursulan nimikko. 
[K. Killinen, ,, Kiinteitä muinaisjäännöksiä Mas- 
kun kihlakunnassa" sivv. 95-102 (Suom. mui- 
na i.sm.-yhd. aikak. III).] L. H-nen. 

Maskuliini (lat. masculVnum = miespuolinen) , 
n\iespuolista sukua oleva sana. ks. Suku. 

Maskun kihlakunta käsittää Marttilan, Kos- 
ken, Karinaisten, Tarvasjoen (1. Euraisten) , Lie- 
don, Prunkkalan, Pöytyän, Yläneen, Oripään, 
Maarian (1. Rantamäen), Paattisten, Raision, 
Naantalin, Ruskon, Maskun, Vahdon ja Nousiais- 
ten kunnat Turun ja Porin lääniä. Pinta-ala 
(maata) 2.303, i km^; väkiluku 1908 41,378 hen- 
keä (=18 km^:llä). L. Il-nen. 

Maskun tuomiokunta käsittää seuraavat 4 
käräjäkuntaa: 1. Lemu, Askainen, Rymättylä ja 
Merimasku; 2. Nousiainen, Valito, Masku, Rusko, 
Raisio, Naantalin maaseurak. ynnä Luonnonmaan 
saari; 3. Maaria (1. Rantamäki), Paattinen ynnä 
Hirvensalon saari, Lieto ja Prunkkala; 4. Nauvo, 
Korpoo, Houtskari ja Nötön saarnahuonekunta. 
Turun hovioikeuden alainen. L. Il-nen. 

Maslenitsa 1. masljauitsa (ven.), ,,voi- 
viikko", kuusiviikkoisen pääsiäispaaston edellä 
käypä laskiais- eli karnevaaliviikko Venäjällä. 

Masmalo, kansan käyttämä nimitys, joka pai- 
koin merkitsee ohutta ihoa, paikoin kuvetta, nivus 
taipeen tienoita jopa naisen synnyttimiäkin. 

Masochismi ks. Sukupuolipsykologia. 

Masolino da Panicale [-11'- -ku'-J (1383 t. 
'1384-1440), it. taidemaalari, huomattava 1400- 
luvun alun goottilaisen ja naturalistisen suun- 
nan välittäjänä. M:n merkittävimmät maa- 
laukset ovat Rooman San Clemente-kirkossa 
(p. Katariinan ja Klemensin elämää kuvaavia 
freskoja ynnä ,, Ristiinnaulitseminen") , Cas- 
tiglioue d'01onan kollegiaattikirkossa (fresko- 
kuvia Neitsyt ^larian elämästä), Firenzen Car- 
mine-kirkon Brancacci-kappelissa (freskokuvat 
„Aatami ja Eeva", „Pietari saarnaa", „Pietari 
parantaa rampana syntyneen ja herättää kuol- 
leista Tabitan") sekä Castiglione d'01onan kaste- 
kirkossa (freskokuvia Johannes Kastajan elä- 
mästä). M. d. P:n teoksia on usein sekoitettu 
hänen kuuluisan oppilaansa Masaccion (ks. t.) 
töihin, ja tarkkaa rajaa on ollut vaikea tehdä 
edellisen viimeisten maalausten ja jälkimäisen 
ensimäisten välillä. [P. Tolsca, „M. d. P." (1908).] 

O. O. 

Masona, bantuneekerikansa Etelä-Afrikan itä- 
osassa, Englannille kuuluvassa Etelä-Rhodesiassa, 
Mashonaiandissa (M. -maassa). M. on näiden seu- 
tujen alkuperäinen väestö, jonka 1840-luvulta al- 
kaen maahan tulleet matabelet kukistivat ja kar- 
koittivat vuorille. M. -neekerit ovat rauhallisia, 
harjoittavat taidolla ja huolella maanviljelystä, 
valmistavat savi-, kangas-, rauta- ja puuteoksia 
sekä louhivat ennen matabelelaisten tuloa kultaa, 
jota heidäu vuorissaan on runsaasti. Harrasta- 
vat soittoa ja laulua. — Mashonaland (497,165 
alkuas. ja 12,543 valkoista) sopii hyvin valkoi- 
sille uutisviljelijöille ja mineraalirikkautensa 

5. VI. Paineltu -Vi» 13. 



kautta se jo on kehittynyt melkoiseksi vuorityö- 
alueeksi. Pääkaupunki on Salisbury, joka on Kap- 
kaupungista ja Beirasta tulevien ratojen risteyk- 
sessä. ■ — M.-maa.ssa kaivettiin kultaa jo foinikia- 
laisten aikana; foinikialaisten jälkeen arabialai- 
set ottivat kultakaivokset haltuunsa. Jätteinä 
senaikaisesta kukoistuksesta ovat m. m. Zimba- 
buen rauniot. — vrt. Rhodesia. 

E. E. K. 

Masora 1. massora f-ö'-] (uu.shepr.) on ,,pe- 
rintätieto" V:n T:n tek.stin oikeasta lukemise.^^ta. 
Tek.sti oli alkuaan kirjoitettu ainoastaan konso- 
nanteilla, joten sitä ainakin osittain voitiin lu- 
kea eri tavalla. Tavanmukainen oikeana pidetty 
lukutapa periytyi synagogassa ja kouluissa pol- 
ve.^^ta polveen kauan sen jälkeen, kuin heprea 
maanpaon jälkeisellä ajalla oli hävinnyt puhe- 
kielenä. Koska kumminkin oli pelättävä, että oi- 
kea lukutapakin joutuisi unohduksiin, ruvettiin 
kokoamaan kirjallisia muistutuksia ja selityksiä, 
joita aikojen kuluessa oli kirjoitettu tekstien 
käsikirjoitusten laitaan tai loppuun tai heprea- 
laisen tekstin ja siihen liitetyn aramealaisen rin- 
nakkaiskäännöksen väliin. Lisäksi teksti varus- 
tettiin vartavasten tekaistuilla lukumerkeillä, 
jotka osoittavat, millainen vokaali on luettava 
kunkin kerakkeen perässä, koska konsonantti on 
vokaaliton, koska kahdistettu, koska aspireerattu 
y. m. Toisilla merkeillä taas ilmaistaan värssy- 
jakoa, korkoa, paussia y. m. Lukumerkkejä nä- 
kyy ruvetun käyttämään 6-7:nnellä vuosis. j.Kr., 
ainakin osittain syyr. teksteissä käytetyn mal- 
lin mukaan. Lukumerkeillä varustettua tekstiä 
sanotaan punkteeratuksi eli vokaliseeratuksi. 
Tällaisten masora-harrastusten tyyssija oli Tibe- 
rias, myöhemmin myös Babylonia, jossa osaksi 
käytettiin toista vokaalijärjestelmää kuin län- 
nessä. Palestiinan masoreeteista on kuuluisin 
10:nnellä vuosis. elänyt Ahron ben Mose ben 
Aser. Häntä seurasivat n. s. naqdanim eli punk- 
taattorit, joitten toimittamiin käsikirjoituksiin 
tavalliset V:n T:n julkaisut perustuvat. Niihin 
on masorasta otettu myös n. s. gerc-muistutukset, 
joilla osoitetaan miten on luettava toisin kuin 
itse tekstissä on kirjoitettu (kethlbj. Masora 
yleensä on näyttäytynyt hyvin tarkaksi ja hyö- 
dylliseksi Raamatun tutkimukselle. Koska maso- 
reettisen työn tulos kuitenkin vasta verraten myö- 
hään sai kirjallisen vahvi.stuksen, on jmmärrettä- 
vissä, että Raamatusta aikaisemmin tehty kreik. 
LXX-käännös u.seissa kohdin eroaa masoreetti- 
sesta tekstistä ja usein tarjoo paremman luku- 
tavan. — Masora-tutkimuksen päälähteitä on 
ehkä 1100-luvulla syntynyt „Okhla \veoklihi" ni- 
minen teos, jonka Frensdorff julkaisi 18G4, ja 
Jakob ben Khajjimin 1524-25 toimittama rabbii- 
nilainen raamattu, joka sisältää runsaan kokoel- 
man masoraa koskevia tietoja. Vielä si.sältörik- 
kaampi on Ch. D. Ginsburgin teos „The Massorah 
compiled from manuscripts" (1880-85). K. T-t. 

Masoreettinen teksti, masoraan (ks. t.) pe- 
rustuva lukumerkeillä varustettu V:n T:n hep- 
realainen teksti. K. T-t. 

Masovia (puol. Mazoicsze), koillinen osa van- 
haa Puolan valtakuntaa Varsovan, Plockin ja 
Rawan ympärillä, oli v:sta 1207 puoleksi it.^e- 
näinen herttuakunta, kunnes se 1526 liitettiin 
Puolaan, saaden kuitenkin säilyttää muutamat 
erikoisoikeutensa. J. J. J/. 



131 



Maspero — Massachusetts 



132 



Maspero f-porö'], Gaston Camille Char- 
les (s. 1846), ransk. egyptologi, v:sta 1874 Egyp- 
tin filologian ja arkeologian professori College 
de Fraiicessa, 1881-86 ,,directeur des fouilles et des 
musöes" Egyptissä, v:sta 1899 ,,directeur du service 
des antiquites de Tfigypte", on Egj^ptissä toimi- 
tettujen kaivausten johtajana ja useilla teoksilla 
suuresti edistänyt egyptologiaa. Hänen teoksis- 
tansa ovat ,,IIistoire ancieune des peuples de 
rOrient" (l:nen pain. 1875) ja .,Les contes po- 
pulaires de Tfigypte ancienne" {3:s pain. 1905) 
y. m. yleistajuiset. K- T-t. 

Masr, Egyptin ja Kairon arabialainen nimi. 
vrt. Kairo. 

Masreliez [marglje'], Louis (1747-1810), 
ruots. taiteilija, tuli jo lapsena Tukholmaan, 
jonne hänen isänsä kuvanveistäjä J. A. M. kut- 
suttiin ornamenttien muovailijaksi kunink. lin- 
naa varten. Harjoiteltuaan opintoja Tukholmassa 
ja ulkomailla (14 v.) M. kutsuttiin takaisin Tuk- 
holmaan, jossa 1784 tuli maalausakatemian pro- 
fessoriksi ja toimi 1805-10 sen johtajana. M. on 
maalannut alttaritauluja, muotokuvia ja suuren 
määrän koristemaalauksia. M:lla oli huomattava 
vaikutus aikansa ruots. taideteollisuuteen. 

Massa, kaupunki Länsi-Italiassa, Massa e Car- 
rara nimisen provinssin pääkaupunki, Frigido- 
joen varrella 2 km Ligurian-merestä: 9,525 as. 
(1901; kuntana 26,413 as., 1911 30,895 as.). Piis- 
panistuin, ent. herttuan palatsi y. m. Ympäris- 
tön vuorista saadaan marmoria (kuten M:sta vä- 
hän polijoiseen olevassa Carrarassa), joka viedään 
ulkomaille Marina d'Avenza nimisen ulkosata- 
man kautta. — M. kuului kauan Malaspina-, sit- 
ten Cibo-suvulle, korotettiin 1568 ympäristöineen 
ruhtinaskunnaksi, 1664 herttuakunnaksi, joka 
1743 perinnön kautta joutui Modenalle; 1796-1815 
M. oli ranskalaisten hallussa. V. 1859 M. liitet- 
tiin Modenan keralla Italian kuningaskuntaan, 
jonka jälkeen M:n herttuakunnasta sekä muuta- 
mista Modenan ja Parman osista muodostettiin 
Massa e Carrara niminen provinssi: 1,781 
km^ 212,398 as. (1911). (E. E. K.) 

Massa, kappaleen aineen 1. materian paljous. 
Kappale, joka tilavuudeltaan on toista kappa- 
letta 2, 3, 4 . . . kertaa suurempi ja läpeensä sa- 
manlaista ainetta kuin jälkimäinen, sisältää luon- 
nollisesti ainetta 2, 3, 4 . . . kertaa enemmän kuin 
tämä, toisin sanoen kappaleiden m:t ovat suh- 
teelliset niiden tilavuuksiin. Kappaleen m. säi- 
lyy suuruudeltaan samana, joskin siinä tapahtuu 
olomuodon muutoksia tai kemiallisia toimintoja, 
ellei siitä vain mitään oteta pois tai siihen 
mitään lisätä, kuten punnitsemalla helposti voi- 
daan osoittaa. Siten esim. tietyllä vesimäärällä 
on sama m., vaikka se jäätyy, höyrystyy tai 
sähkövirran avulla muutetaan räjähdyskaasuksi. 
Verratessamme aineeltaan erilaatuisten kappa- 
leiden m:oja toisiinsa ei niiden tilavuudet enäii 
kelpaa vertauksen perusteeksi, vaan täytyy etsiä 
kaikelle materialle yhteisiä, kyseenalaista tarkoi- 
tusta vastaavia ominaisuuksia. Sellainen on en- 
sinnäkin kappaleiden ominaisuus vetää toisiaan 
puoleensa. Maa vetää siten kaikkia kappaleita 
puoleensa, s. o. jokaisella aineella on paina- 
vuutta. Koska monella tavalla voidaan todis- 
taa, että yhtäsuurilla m:oilla on yhtäsuuret pai- 
navuudet, on päinvastoin päätelty, että yhtä 
painavat kappaleet ovat m:oiltaan yhtäsuuret. 



Kappaleen painavuus ei kuitenkaan ole sama 
kaikkialla maan päällä, sentähden täytyy, voi- 
daksemme verrata eri paikoilla maan pintaa ole- 
vien kappaleiden m:oja toisiinsa, turvautua sii- 
hen kaikille kappaleille yhteiseen ominaisuuteen, 
että ne vastustavat liikkeelle panemi.sta sekä 
liikkeessä ollessaan nopeutensa muuttami.sta (ks. 
J atka vaisuus). Kuta suurempi kappaleen 
m. on, sitä suurempi on vastustus. Kappa- 
leen m. ilmaisee siis sen kyvyn suu- 
ruutta, jolla se vastustaa liike- tai 
lepotilansa muuttamista. Jos liikku- 
vaan kappaleeseen vaikuttava voima V kasvaa, 
niin liikkeen kiihtyväisyys a kasvaa samassa mää- 
rässä (ks. Kiihtyminen), niin että suhde 

aina on sama. Tämä vakinainen suhde on 

a 

valittu m:n mitaksi: merkitään sitä m:ksi. Siis 

on =m tai V = m.a. Jos kaavaa sovelletaan 

a 

painovoimaan, on V:n paikalle sijoitettava kap- 
j^aleen painavuus P ja a:n sijalle painovoiman 
kiilityväisyys g. Kappaleen m. on siis = 
sen painavuus jaettuna painovoi- 
m a n k i i h t y V ä i s y y d e 1 1 ä. U. S :n. 

Massa (< engl. »h a.sier), „herra", neekeriorjien 
valkoihoisesta miehestä käyttämä nimitys. 

Massa ks. K a a v a u s m a s s a. 

Massaasi (ransk. massage, < kreik. massein 
t. arab. »mss = puristaa, hieroa, vatvoa), hieronta 
(ks. t.). 

Massachusetts [mäs9tsu'sits] (lyh. Mass.: 
nimi massachuset nimisestä intiaanihei- 
mosta) , Yhdysvaltain Uuden-Englannin valtioita, 
Atlantin valtameren sekä New Hampshiren, Ver- 
montin, New Yorkin, Connecticutin ja Rhode Is- 
landin välissä; 21,409 km^ 3,366.416 as. (1910) 
1. 156 km':llä, enemmän kuin missään muussa 
Yhdysvaltain valtiossa lukuunottamatta pientä 
Rhode Islandia. — M:n itäinen ja kaakkoinen osa 
on tasaista, keskinen mäkistä ja läntinen matala- 
vuorista (korkein huippu etelästä pohjoiseen kul- 
kevassa Hoosac-vuoristossa oleva Greylock, 1,077 
m yi. merenp.). Maaperä on yleensä karua, jää- 
kauden kerrosten peitossa; kaakkoisosa on hiek- 
kaista. Täältä pistää mereen suuri, sirpinmuotoi- 
jien Cape Cod muodostaen sainannimisen lahden 
pohjoispuolelleen; eteläpuolella ovat Martha's Vi- 
neyard ja Nantucket nimiset saaret. Keskellä 
valtion rannikkoa on hyväsatamainen M. -lahti, 
jonka perukassa on Boston; pohjoisempana on 
Cape Ann niminen niemi (suomalaisten K i i- 
pin niemi). — Joilla yleensä ei ole liikenne- 
merkitystä, mutta sitä tärkeämpiä ne ovat teolli- 
suudelle erinomaisten koskiensa tähden, joista 1908 
otettiin 260.200 hevosv. Läntisessä vuoristossa 
virtaa kaunis Housatonic, idempänä leveässä 
laaksossa M:n suurin virta Connecticut (molem- 
mat etelään), sekä Merrimac (itään). — Ilmasto 
on talvella kylmä, kesällä lämmin, lännen vuo- 
ristossa kirkas ja terveellinen (Bostonissa v:u 
keskilämpö 4-9,8°C, tammik:n — 3°C, heinäk:n 
-|-21,8°C). Sademäärä n. 1,000 mm v:ssa. Joet 
ovat jäässä 2-3 kuukautta. Vilkas höyrylaiva- 
liikenne pitää auki Bostonin sataman, joka en- 
nen talvella jäätyi. — Metsiä, etupäässä lehti- 
puita, on ainoastaan 29 % pinta-alasta. Alkupe- 
räisistä suuremmista metsäeläimi.stä tavataan 
toisinaan sattumalta karhu ja hirvi. Pienemmät 



133 



Massa e Carrara — Massena 



134 



turkiseläimet ovat lännessii jokseenkin yleisiä. 

— Asukkaista (1800: 422,845; 1850: 994,514; 
1900: 2,805,346) 31,2% oli syntynyt ulkomailla 
(1910); kirkkokuntien jäsenistä 69% oli rooma- 
lais-katolilaisia. Suomessa syntyneitä oli 
19 JO 10,744 ja Ameriikassa syntyneitä suoma- 
laisia 5,426. M. onkin ainoa itävaltioista, jossa 
suomalaisten asutus on huomattavampi (lukuun- 
ottamatta New Yorkia), ja se on Michiganin 
ja Minnesotan jälkeen suomalaisten suosituin 
valtio. Suomen ruotsalaisia täällä lienee enem- 
män kuin missään muussa valtiossa. Ensimäiset 
suomalaiset asettuivat Mriin 1870-luvulla: kivi- 
töillä ,,Kiipinniemellä" ja Quincyssä sekä tehtaa- 
laisina Bostonissa, Maynardissa, Fitchburgissa, 
Worcesterissa, West Gardnerissa y. m. he hankki- 
vat toimeentulonsa. 

Elinkeinot. Vaikka maaperä luonnostaan 
ei ole hedelmällistä, muutamia laaksoja lukuun- 
ottamatta, on se huolellisella hoidolla ja muok- 
kauksella saatu hyvinkin tuottavaksi. Maanvilje- 
lyksen (maissi, kaura, peruna, heinä, tupakka, 
hedelmät) ja karjanhoidon tuotteiden arvo 1905 
oli 378,6 milj. mk. Suuria karpalonviljelyksiä on 
M:n eteläosassa. — Kalastus on tuottavampi kuin 
missään muussa Yhdysvaltain valtiossa: kalan- 
saaliin arvo 1908 oli 36,? milj. mk.; Gloucester 
on maailman huomattavimpia kala.stuskaupun- 
keja. — Vuorityö tuottaa erinomaista graniit- 
tia (15,3 milj. mk:n arvosta 1910), josta M. 
onkin kuuluisa, hiekkakiveä, marmoria, savea 
y. m. s., yhteensä 31,5 milj..mk:n arvosta (1910). 

— Vaikka M:]ta puuttuu sekä kivihiili että 
rautamalmi, on se kuitenkin teollisuudessa Yhdys- 
valtain ensimäisiä (tuotantoarvossa sen voittaa 
ainoastaan 3 valtion teollisuus). V. 1908 tehdas- 
laitoksissa työskenteli 480,134 henkeä, raaka- 
aineita käytettiin 3.465 milj. mk:n ja tuotteita 
valmistettiin 6,061 milj. mk:n arvosta. Yksityi- 
sistä teollisuuden haaroista on jalkineteollisuus 
ensimäinen (valmistusten arvo 881 milj. mk.) ; 
.sitä seuraavat puuvilla-, villa-, kone-, nahka-, 
paperi- ja kumiteollisuus. • — Ulkomaan kauppa 
ja meriliikenne on keskittynyt etupäässä Bos- 
toniin, joka myös on valtion suurin kaupunki 
(670,585 as. 1910; n. 20% koko valtion asukas- 
määrästä). ^ Rautateitä on 3,396 km (1910). 

Opetusolot ovat erittäin korkealla kannalla. 
V. 1910 kansakouluissa oli 538,441 oppilasta. 
Collegeja sekä yliopistoja oli 17 (17,047 ylioppi- 
lasta 1910), niiden joukossa Ameriikan tunne- 
tuin, Harvard university Cambridgessä. Tässä 
kaupungissa ilmestyi 1638 ensimäinen anglosak- 
silaisessa Ameriikassa painettu kirja. 

Perustuslaki v:lta 1780 on vielä pääasiassa 
voimassa. Hallintoa ohjaa vuodeksi valittu ku- 
vernööri, jonka rinnalla on 8-jäseninen neuvosto. 
Lakiasäätävä eduskunta jakaantuu senaattiin 
(40 jäsentä) ja edustajakamariiu (240 jäsentä), 
joiden jäsenet valitaan vuodeksi. Yhdysvaltain 
kongressiin M. lähettää 2 senaattoria ja 16 edus- 
tajaa. — Pääkaupunki on Boston. 

Historia. M:ssa oli alkuaan kaksi eri 
siirtokuntaa, toinen nyk. Plymouthin, toinen 
M.-laliden luona. Ensinmainittu oli Uuteen- 
Englantiin perustetuista engl. siirtoloista ensi- 
mäinen; 1620 kuuluisaksi tulleesta ,.Mayflower"- 
laivasta täällä nousi maihin satakunta henkeä, 
joista monet Yhdysvaltaiu etevimmistä miehistä 



mielellään johtavat sukunsa. M. -lahden siirtola 
perustettiin 1628; 1691 molemmat siirtolat, nyk. 
Maine y. m. yhdistettiin engl. kuvernöörin hal- 
litsemaksi provinssiksi. Vapautussotaan M. otti 
mitä tehokkaimmin osaa. Bo.stonissa alkoi vapaus- 
liike 1773 ja sen nyk. etukaupungissa Charles- 
tovvnissa tapahtui 17 p. kesäk. 1775 verinen 
Bunkersliillin taistelu. V. 1820 M:sta erotettiin 
Maine. E. E. K. 

Massa e Carrara ks. M a s s a. 

Massageetit (ehkä = ,.kalansyöjät", vrt. Hero- 
dotos, I 216), paimeutolai.skan.sa, joka muinoin 
asuskeli .\mudarjan ja Sirdarjan välissä Aral- 
järven itäpuolella. Herodotos kertoo, että naiset 
heillä olivat yhteistä omaisuutta. Vanhukset sur- 
mattiin ja heidän lihansa syötiin keitettynä 
elukanlihan ohella. Heidän jumalanansa oli au- 
rinko, jolle uhrattiiu hevosia. E. T-t. 

Massai ks. Masai. 

Massalla ks. Marseille. 

Massalialaiset (m e s s a 1 i a 1 a i s e t, e u k i i- 
t i t, e u f e m 1 i t i t), Vähässä-Aasiassa 4 :nnellä 
vuosis. esiintynyt uskonnollinen yhdy.skunta, joka 
nähtävästi oli saanut vaikutuksia vanhasta per- 
sialaisten uskonnosta, mutta jonka oppeja muu- 
ten vähän tunnetaan. Vuosisadan lopulla oli Syy- 
riassa. P:niifvliassa ja Lykaoniassa samannimi- 
siä kristillisiä munkkeja, jotka koettivat kestä- 
vien rukousten avulla voittaa ihmistä .syntymästä 
saakka riivaavia pahoja henkiä ja tavoittelijat 
ekstaasia korkeimpana onnen tilana. M. elivät 
kerjuulla, mutta eivät suosineet paastoa. Kirkko 
ahdisti heitä harhaoppisina, jonka vuoksi he pian 
hävisivät. A. J. Pä. 

Massamainen on vuorilaji, jonka ainekset 
ovat sikin sokin, niin että kivi näyttää kaik- 
kiin suuntiin yhtäläiseltä. 

Massaua ks. Masa u a. 

Massavaikutuksen laki, tärkeä, kemiallisia 
reaktsioneja vallitseva laki, jonka mukaan r e a k- 
tsionin tultua tasapainoon tulo 
alkuperäisten aineiden väkevyyk- 
sistä on määrätyssä suhteessa 
reaktsionissa syntyneiden ainei- 
den V ii kevy yksien tuloon eli että tämä 
suhde, lämpömäärän pysyessä muut- 
tumattomana, on vakio (k o n s t a n 1 1 i) . 
Keksijäinsä mukaan nimitetään tätä lakia myös 
G u 1 d b e r g-W a a ge n laiksi. E. M-ncn. 

Massayksikkö ks. Mitta. 

Masseerata (ks. Massaasi), hieroa. 

Massena [seriä'], Andre (1756-1817), Ri- 
voli'n herttua, Esslingin ruhtinas, ransk. mar- 
salkka, meni 1775 Ranskan armeiaan, mutta 
otti eron aliup.seerina 1789; vallankumouksen 
aikana 1792 hän meni vapaaehtoisten pataljoo- 
naan, kohosi jo 1793 brigadikenraaliksi ja 1795 
divisioonakenraaliksi; kunnostautui 1796-97 Ita- 
lian retkellä: oli 1799 ylipäiillikkön.-i Sveitsissä 
ja voitti ven.-itäv. armeian Ziiricliin luona (syysk. 
25 p.), puolusti sittemmin urhokkaasti Genovaa 
itävaltalaisia vastaan; oli Marengon taistelun 
jälkeen (1800) Italiassa olevan armeian ylipääl- 
likkönä, mutta erotettiin ahneutensa ja epä- 
rehellisyytensä vuoksi; korotettiin 1804 marsal- 
kaksi. V. 1805 jälleen Italian armeian ylipääl- 
liköksi nimitettynä IM. piti puoliansa Caldieron 
tai-stelussa (lokak. 30 ja 31 p.) arkkiherttua 
Kaarlea vastaan, otti Pressburgin rauhan jälkeen. 



135 



Massenet — Mastiksi 



136 



Napoli'ii valtaansa, sai otettuansa osaa Preussin 
sotaan 1807 Rivoli'n herttuan arvonimen, tais- 
teli voitokkaasti Itävallan sodassa 1809 useassa 
taistelussa, m. m. Aspernin eli Esslingin luona 
(toukok. 22 p.), jonka johdosta rauhan jälkeen 
nimitettiin Esslingin ruhtinaaksi. M. lähetettiin 
ISIO Portugaliin ja tunkeutui kauas sisämaahan, 
rautta Wellingtonin torjumana ja puutteen pa- 
kottamana hänen täytyi 5 kuukauden perästä 
lähteä sieltä, jonka johdosta joutui Napoleonin 
epäsuosioon: Ludvik XVIII nimitti hänet paa- 
riksi 1814. M:n „M6moires" julkaisi 1849 ken- 
raali Koch. [Gachot, ,,Histoire militaire de M. 
1795-98" ja „La Campagne d'Helvetie"; Beaure- 
gard, .,Le marechal M."] K. O. L. 

Massenet fmasnc'], Jules (1842-1912) , ransk. 
säveltäjä, Thomas'n oppilas. Toimi Pariisin kon- 
servatorissa sävellysopettajana 1878-96. Sävelsi 
etenkin oopperoita (,,Thais" 1894, ..Navarralais- 
nainen" 1894, „Sapho" 1899 y. m.), hengellisiä 
sUveldraamoja („Maria Magdalena" 1873 y. ra.), 
oratorin ,, Luvattu maa" 1900, sekä näyttämö- 
musiikkia (Raciuen ,.Phedre" 1900 y. m.), orkes- 
terisarjoja, lauluja (4 nid.) j. n. e. M:n tyyli 
ei ole vailla taiteellista arvoa, mutta se tähtää 
kumminkin enemmän ulkonaiseen vaikuttavaisuu- 
teen kuin sisäiseen totuuteen. /. K. 

Massicot [-Icö'J, lyijyoksidi (ks. Lyijy). 

Massiivi (ransk. massif, <i lat. masso = tai- 
kina, < kreik. massein = vatvoa), jykevä, tanakka; 
läpeensä samaa ainetta oleva. 

Massilla ks. Marseille. 

Massillon [mäsilonj, kaupunki Yhdysvalloissa, 
Ohion valtion koillisosassa, Ohion-kanavan var- 
rella, tärkeässä rautateiden risteyksessä; 13,879 
as. (1910). Monipuolinen teollisuus. — Per. 1825, 
sai kaupunginoikeudet 1868. Nimitetty J. B. Mas- 
sillonin mukaan. 

Massiini, roomal. aatelissuku, tarun mukaan 
polveutuva diktaattori Q. Fabius Maximus Cunc- 
tatorista. Suku on kuulu kauniista Eoomassa ole- 
vasta palatsistaan, jonka Peruzzio 1535 rakensi 
tarkasti seuraten antiikkisen taiteen parhaita 
esikuvia. E. E-l. 

Massina (ransk. Macina), ent. neekeri- 
valtio Länsi-Afrikassa, Ranskan Sudanissa Ni- 
gerin varrella Timbuktusta lounaiseen. Se kä- 
sitti n. 167,000 km^ alavaa, tasaista maata, joka 
tuottaa useita viljalajeja, maapähkinöitä, puu- 
villaa ja antaa hyvää laidunta suurille karja- 
ja hevoslaumoille. Arviolta n. 4,5 milj. as.; hal- 
litsevina ovat muhamettilaiset fulbet, pääosana 
bambara- ja sonrhay-heimot, jotka ovat paka- 
noita. Hausa-kieli on laajalle levinnyt. M:n pe- 
rustivat 1770 fulbet, jotka levittivät valtansa 
Timbuktuunkin; 1860-luvulla M. rappeutui ja 
joutui 1893 Ranskan haltuun. E. E. K. 

Massinger [viäsindza], Philip (1583-1640), 
er.gl. draamallinen kirjailija, huomattavimpia 
Shakespearen nuorempia aikalaisia. Opiskeli 
Oxfordissa ja eli sitten Lontoossa näyttelijänä 
ja näytelmäin sepittäjänä hyvin tukalissa oloissa. 
Kirjoitti, enemmän Ben Jonsonia kuin Shakes- 
pearea seuraten, lukuisan sarjan näytelmiä, enim- 
mät yhteistyössä muiden kanssa. Niistä mainit- 
takoon marttyyridraama ,,The virgin martyr" 
(pain. 1622), hist. näytelmä „The great duke 
of Florence" (1627), ..The city madam" (1632) 
ja porvarillinen huvinäytelmä „A new way to 



pay old debts" (1633), jota vieläkin esitetään. 
M:n näytelmien luonteet ovat yksipuolisia, mutta 
taiteellisen vakavasti hahmoteltuja, hän on va- 
paa Shakespearen jälkeisessä draamatuotannossa 
vallitsevasta ammattimaisuudesta. [Phelan, „Ph. 
M." („Anglia", 2 nid. 1879) ; v. Wurzbuch (.,Jahr- 
buch der deutschen Shakespeare Gesellschaft", 
35 :s nid., s. 214 ja seur. 1899).] J. U-l. 

Massmann, Hans Ferdinand (1797-1874), 
saks. filologi, julkaissut m. m. ,,Denkmäler 
deutscher Sprache und Litteratur" (1827), 
„Deutsche Gedichte des 12. Jahrhunderts" (2 os., 
1837), „Kaiserchronik" (2 os., 1849-53), „Schrif- 
ten des Ulfilas" (2 os. 1855-56). 

Masson [mäsn], David (s. 1822), engl. kir- 
jallishistorioitsija; engl. kirjallisuuden prof. Lon- 
toossa, sitten Edinburgb'ssä. Teoksista huomat- 
tavimmat: ,, British novelists and their styles" 
(1859), „Wordsworth, Shelley, Keats" (1874), 
,,Recent british philosophy" (1865), „Life of John 
Milton" (1859-79), „Th. Carlyle personally and 
in his writings" (1885). J. E-l. 

Masson [-s5'J, Fröderic (s. 1847), ransk. 
historioitsija; palveli 1866-80 sotaministeriön 
arkistossa; v:sta 1903 akatemian jäsen. ]\I. on 
tutkijana käsitellyt varsinkin Napoleon I:stä ja 
hänen perhettään: teoksia: „Le departement des 
affaires etrangöres pendant la rövolution" (1877), 
..Les diplomates de la rövolution" (1883), „Napo- 
leon et les femmes" (1893), „Napol6on chez lui" 
(1894), ,, Napoleon inconnu" (1895), ,, Napoleon et 
sa famille" (1897 ja seur.), „Jos4phine"(1899-1901), 
„L'imp6ratrice Marie Louise" (1902), ,, Napoleon 
et son fils" (1904), „Autour de Sainte-Hölöne" 
(1908), „Napol6on ä Sainte-H6l6ne" (1911). 

J. F. 

Massora ks. M a s o r a. 

Masswerk (saks.), gotiikille luonteenomainen 
mittausopillinen koristamistapa, ks. Ruususto. 

Massys [mäsais] 1. M a t s y s, M e s s y s 1. 
M e t s y s, alankom. taidemaalari, ks. Metsys. 

Massööri (ransk. masseur), hieroja. 

Mastaba, muinaisegypt. hautamuistomerkki, 
joka on rakennettu tiilestä tai kivineliöistä ta- 
vallisen huoneen tapaan, kuitenkin niin että sei- 
nät kallistuvat sisällepäin, joten se muistuttaa 
katkaistua pyramidia. Sisäseinillä on tav. maa- 
lauksia jotka esittävät vainajan elämää. Itse 
hauta on maan alla, jonne m:n sisästä vie pysty- 
suora kaivo, minkä pohjalta vaakasuora käytävä 
vie hautakammioon. A. M. T. 

Mastai Ferretti [-ta'i -re't-] ks. Pius IX. 

Master [mästa] (engl., < lat. magister, ks. t.), 
oik. mestari, herra; isäntä; johtaja, vrt. M i s t e r. 
— M. of a college [sv a kolidz], collegen esi- 
mies. — M. of a r t s [ats], filos. tohtorin arvoa 
vastaava yliopistollinen arvo. — -M. ofhounds 
[haundz] t. vain Master, parforce-jahdin joh- 
taja. — M. of the b u c k-h o u n d s [Ö9 bak- 
hamidz], ylihovijahtimestari, korkea engl. hovi- 
virka. — M. of the horse [hös], ylihovitalli- 
mestari, kolmas asteikoissa engl. hoviviroista. — 
M. of the rolls [roulz], ,,valtakunnanrekis- 
traattori", Englannin ylituomarien kolmas arvo- 
aste. — M. of the m i n t. Englannin rahalai- 
toksen ylin päällikkö. 

Mastif fi ks. Koira. 

Mastiksi (lat. mastix 1. mastiche, kreik. mas- 
ti'kM) , Khios-saarella viljeltävän Pistacia Ien- 



137 



Mastitis — Matabele 



138 



tiscus kasvin puumaisen, leveälehtisen muunnok- 
sen hartsi. On väritöntä tai kellervää, pinnal- 
taan valkeajauheista, hyvätuoksuista, sulamispiste 
108° C, liukenee osittain alkoholiin, helposti eet- 
teriin ja kloroformiin, muuttuu pureksittaessa 
venyväksi eroten täten läheisestä murenevaisesta 
?andarak-hartsista. Käytetään etenkin kittinä ja 
vernissana, myös hammaspulverina ja -kittinä, 
mausteena päihdyttävissä juomissa ja itämailla 
varsinkin naisten keskuudessa hyvätuoksuisena 
purukumina. Khios-saari oli jo vanhalla ajalla 
mastiksistaan kuulu. Tuotanto nykyisin n. 
125,000 kg v:ssa. ' K. L. 

Mastitis ks. Nisätulehdus. 

Masto, se aluksen rungolle pystytetty iso 
pyöröpuu, joka yhdessä siihen liittyvien pienem- 
pien pyöröpuiden ja köysistön kanssa kantaa 
purjeistoa. Pienissä aluksissa on yleensä vain 
yksi tai kaksi m:oa. Ne ovat joko yhdestä tai 
kahdesta kappaleesta, joista toinen on toisen jat- 
kona. Kaksimastoisissa aluksissa sanotaan pitem- 
pää isoksi m:ksi ja tämän ollessa perimäisenä 
nimitetään lyhempää fokka-m:ksi, kun taas ly- 
hemmän m:u perimäisenä ollessa sitä sanotaan 
kryssi-m:ksi. Isoissa aluksissa on tavallisesti 
kolme tai useampi m., jotka, jos ovat raaka- 
puilla varustettuja, ovat yleensä tehdyt kolmesta 
toisiinsa liittyvästä kappaleesta, kun taas kah- 
velipurjeella varustetut m:t ovat kokoonpannut 
vain kahdesta kappaleesta. M:n alinta kappa- 
letta nimitetään ala-m:ksi ja ylempiä kappaleita 
tangoiksi monine erikoisine lisänimityksineen, 
jotka annetaan tangoille nimiin vaikuttavien eri- 
näisten asianhaarain johdosta. 

Mastodon ks. M a s t o d o n 1 1 i. 

Mastodonsaurus, jättiläiskokoinen triaskau- 
den labyrintodontti. Hyvin säilyneitä pääkalloja 
(n. 1 m pituisia) ja muita luustonosia tavattu 
etenkin Wurttembergin alunaliuskeista. 

V. A. K-io. 

Mastodontti (Mastodon), sukupuuttoon kuollut 
norsueläin; erosi varsinaisista norsuista pääasial- 
lisesti nystermäisiltä poskihampailtaan sekä siinä, 




Mastodontin luuranku. 

että molemmat leuat olivat syöksyhampaallisia. 
Jätteitä useista lajeista tavataan Vanhan ja Uu- 
den maailman nuoremmissa tertiäärikerrostumissa 
(oligoseenista ylöspäin), osittain vielä kvartääri- 
sissäkin. V. A. K-io. 

Mastodynia ks. N i s ä s ä r k y. 

Mastopuu, erittäin pitkä ja tukeva männyn- 
runko; kaupassa arvokkain puutavara, käytetään 
mastoiksi, kaivosral-centeihin y. m. Sopivassa 
maassa katsotaan männyn tarvitsevan vähintään 
140 vuotta kehittyäkseen m :ksi. 



Mastorana, laiturilla vapaasti seisova kiinteä 
nostorana, jonka avulla laiturin ääressä oleviin 
aluksiin ja niistä pois nostetaan mastoja, höyry- 
pannuja ja muita raskaita esineitä. F. W. L. 

Mastovahti, tähystäjä aluksen mastokopissa. 
joita yleisimmin tavataan sotalaivoissa, isoissa 
matkustajalaivoissa ja valaanpyytäjä-aluksissa. 

F. IF. L. 

Mastovalo, merkki- (signaali-) tuli, joka syty- 
tetään aluksen mastoon. 

Mas'udi, A b u-l-H a s a n Ali ai- (k. n. 956) , 
arab. maantieteilijä ja sivistyshistorioitsija, kävi 
tutkimusmatkalla Persiassa, Intiassa, Kiinassa, 
Madagaskarin ja Ceylonin saarilla y. m. ja vie- 
hättävällä tavalla kertoi näkemistään kansoista 
ja maista, minkä vuoksi häntä on sanottu arabia- 
laisten Herodotokseksi. Hänen säilynei.stä teok- 
sistaan on huomattavin Murudz addhahab tvama'- 
ädin aldzaicähir (,, Kullanhuuhdonta ja jalokivien 
kaivokset"), jonka B. de Meynard ja P. de Cour- 
teille julkaisivat ja käänsivät ranskaksi (1861- 
77). K. T-t. 

Masukulumbe 1. m a s i k u 1 u m b v e, seka- 
rotuinen bantuneekerikansa Etelä-Afrikassa, Luo- 
teis-Rhodesian keskiosissa. ^M., joka asuu ylä- 
tasankoseuduilla Luenge-joen varsilla barotse- 1. 
marutse-kansan keskuudessa, harjoittaa pääelin- 
keinonaan karjanhoitoa. M:t ovat kookkaita, 
kaunismuotoisia, mutta velttoja ja petollisia. Mie- 
het käyvät vaatteitta, naisilla on nahkavaippa 
vyötäisillä; tukkakoriste on 15-40 cm korkea. 

(E. E. K.) 

Masurit (puol. muzur, mazoicszanin) . puolalai- 
nen heimo, muinaisen Masovian herttuakunnan 
asukkaat. Saksassa osoittaa tämä nimi erityi- 
sesti Itä-Preussin maakunnan kaakkoisosan, n. s. 
Masurilaisjärvien ympärillä asuvia puolalaisia, 
jotka, lukumäärältään toista sataa tuhatta, ovat 
uskonnoltaan luterilaisia. Tämä alue on Saksassa 
tunnettu nimellä Masurenland. Myöskin Länsi- 
Galitsian tasangon puolalaisia nimitetään masu- 
reiksi. J. J. M. 

Masurkka (puol. rnas^Mr = masurilaineu), puo- 
lalainen tanssi, ryhdiltään ritarillinen, tahti- 
lajiltaan vaihtojakoJnen ^J,; sen pääaiheet esiin- 
tyvät enimmiten seuraavanlaisessa rytmiraken- 

teessa : | J^ J J ] I. K. 

Masut, jäte joka jää vuoriöljyä ti.slatessa. kun 
siitä ^on saatu erotetuksi helposti haihtuvat öljyt 
ja lamppuöljy (150-300°C). M. on sakeaa, mustaa 
öljyä. Käytetään sellaisenaan höyrykattiloiden 
lämmitykseen ja vaununakselien voiteluun. Suu- 
ret määrät masutia jalostetaan tislaamalla alen- 
netussa paineessa ja puhdistamalla erilaisiksi voi- 
teluöljyiksi. Korkeimmalla lämpöasteella tislaa- 
vasta jätteestä saadaan erinäisissä tapauksis.sa 
vaseliinia ja parafiiniä. J. V. 

Masuuni, uuni, jossa takkirautaa valmistetaan, 
ks. E a u t a. 

Matabele [-he'-], kaffereihin kuuluva neekeri- 
kansa Etelä-Afrikan itäosassa. Sambesi'n ja Lim- 
popon välissä, Englannille kuuluvassa Etelä-Rho- 
desiassa. M :t erkaantuivat va.sta lS20-luvulla Ka- 
talin sulukaffereista ja siirtyivät päällikkönsä 
Mosilikatsen johtamina vähitellen nykyisille asuin- 
sijoilleen muodostaen M. -valtakunnan. Sen pe- 
rusta oli kokonaan sotilaallinen. Alituisilla ryös- 
töretkillä m:t levittivät naapurikansoihin kauhua 



139 



Matadi— Matelijat 



140 



ja hävittivät laajalti viljeltyjä maita sekä sulat- 
tivat itseensä kukistettuja kansoja. Mosilikatsen 
seuraaja Lobengula (v:sta 1870) ylläpiti isänsä 
hirmuvaltaa, mutta joutui 1880-luvulla Englannin 
kanssa tekemisiin ja kärsi vihdoin 1893 verisen 
tappion pääkaupunkinsa Gubuhuvayon (Bulaxvayo) 
koillispuolella. — M. -valtakunta muodostaa ny- 
kyään Etelä-Rhodesian lounaisosan (Matabele- 
land) ; se on rikas mineraaleista, etenkin kullasta, 
ja sopii ylimalkaan erittäin hyvin eurooppalai- 
selle uutisviljelykselle; Sambesi'n laaksossa olei- 
leva tsetsekärpänen tekee karjanhoidon niillä seu- 
duin mahdottomaksi. V. 1911 Matabelelandissa 
oli 246,475 alkuasukasta ja 11,039 eurooppalaista. 
Pääkaupunki Bulawayo on Kap-kaupungin radasta 
haarautuvan Salisburyn radan lähtökohta. 

E. E. K. 

Matadi [-ta'-}, piirikunnan pääkaupunki Bel- 
gian Kongossa, Kongon varrella; n. 1,500 as., 
joista satakunta eurooppalaista. M: iin asti pää- 
sevät valtamerialukset, mutta yläpuolella alkavat 
kosket, jotka kierretään M:sta Stanley Pooliin 
vievällä radalla. 

Matadori lesp. maiador, < lat. warf«'re = teu- 
rastaa uhriksi), se henkilö, jonka tehtävänä on 
härkätaisteluissa antaa haralle kuolinisku; me- 
nestyksestään ylpeilevä mies; eräissä kortti- 
peleissä ylimmän kortin nimitys. 

Matalapainekone, sellaisen lauhduttajalla va- 
rustetun höyrykoneen vanhentunut nimitys, 
jonka kattilapaine oli 1-1.5 ilmak. V. L. 

Matalikko syntyy virtaavan veden vaikutuk- 
sesta sorasta, kivistä, hiekasta, lietteestä y. m. 
jokiin, jokien suihin, mereen ja järviin. Usein 
ne kohoavat niin korkealle, että tuottavat suurta 
haittaa laivaliikenteelle, etenkin jos ne, kuten 
usein tapahtuu, ovat liikkuvia. Lämpimissä me- 
rissä korallieläimet muodostavat laajoja m: oja. 

Matami (ks. Mada m e) , etupäässä kaupun- 
kien työläisluokkaan kuuluva nainen (tavall. 
naitu nainen tai leski), varsinkin apulaisnainen. 

Matanzas [mata'npas], San Carlos de M.. 
M. -maakunnan pääkaupunki Kuban pohjoisran- 
nalla, Floridan-salmen varrella, Havannasta itään; 
64,385 as. (1910). M. sijaitsee kauniilla paikalla, 
muutamilla kummuilla M. -lahden perukassa. 
Useita huomattavia rakennuksia. M. on Kuban 
toinen kauppakaupunki; tärkeimmät vientitava- 
rat sokeri ja melassi. Satama on jokseenkin suo- 
jainen, mutta ei kyllin syvä. Ratoja haarautuu 
kolmelle suunnalle. — Ympäristössä ovat Kuban 
huomattavimmat luonnonnähtävyydet: Yumurin 
laakso ja Bellamarin tippukiviluolat. — M. -lahti 
oli 1500- ja 1600-luvuilla merirosvojen tyyssijoja; 
kaupunki per. vasta 1693. Vv. 1844 ja 1846 sitä 
hävittivät rajut hurrikaani-myrskyt. E. E. K. 

Matapan [-pän] (kreik. Tainaron) , Kreikan 
eteläisin niemi 36°22'58" pohj. lev., 22°29'8" it. 
pit. ; Eteläisempi Euroopassa on ainoastaan Punta 
Marroqui Espanjassa. — Vanhalla ajalla M:lia 
oli Tainaron niminen kaupunki ja Poseidonille 
pyhitetty temppeli; manalan portin luultiin ole- 
van siellä. 

Matara (GaliumJ, n. 300 lajia käsittävä kasvi- 
suku A'M6irtce(c-heiniossa, Suomessa 9 lajia, yksi- 
vuotisia tai juurakollisia, hentoja yrttejä, joi- 
den kapeat lelidet ovat säteettä ise.?ti 4-12 kieh- 
kurassaan. Oikeina lehtinä pidetään kuitenkin 
vain kahta kussakin kiehkurassa, muut .selitetään 




.A ho matara. 
1 juurakko, 2 hedelmä. 



korvakkeiksi, varsinainen lehtiasento olisi siten 
vastakkainen. Valkeat tai keltaiset pienet kukat 
ovat usein hyvin runsaskuk- 
kaisissa viuhkoissa, kukkien 
pohjaluku tav. 4, verhiö mel- 
kein hävinnyt, teriö ratas- 
mainen, hedelmä 2-lohkoi- 
nen lohkohedelmä. Hyvin 
yleisiä lajeja meillä kui- 
villa paikoilla a h o-m. (G. 
boreale) sekä ko.steilla pai- 
koilla s u o-m. (G. palustre) 
ja 1 u h t a-m. (G. uligino- 
sum). Luonteenomainen kui- 
ville mäenrinteille etupää.ssä 
Etelä-Suomessa on kelta- 
m. (G. verum), sen keltaisia 
kukkia on käji;etty värjäyk- 
seen. /. V-s. 

Matarenki, kirkonkylä 
Pohjois-Ruotsissa, Yli-Tor- 
nion pitäjässä Tornionjoen rannalla vastapäätä 
Aavasaksaa; kansanopisto, maamieskoulu. ÄL on 
rakennettavaksi päätetyn Karungin-Yli-Tornion 
47 km pitkän radan pohjoisin päätepiste. 

Mateli [mäts] (engl.), kaksi nottelu, kahden 
henkilön tai kahden rylimän välinen kilpailu. 

Mate ks. M a 1 1 e. 

Matee ks. M a 1 1 e. 

Matejko [-c'-], Jan (1838-93), puol. maalari, 
opiskeli .sj-ntymäkaupungissaan Krakovassa ja 
Wienissä. Herätti suurta huomiota suurilla Puo- 
lan historiaa esittävillä ja isänmaallisella innolla 
maalatuilla tauluillaan: „Varsovan valtiopäivät 
1773" (1867, Wienin keis. taulugalleriassa) , 
,.Lublinin liitto" y. m. (jättiläiskokoinen sarja- 
kuva, jonka M. lahjoitti paaville, säilytetään Va- 
tikaanissa) sekä lisäksi pari suurta taistelu- 
kuvausta. Ulkopuolelta isänmaan historiaa on 
M: n taulu ,,Orleans'in neitsyt". Hänen väkival- 
tainen, mutta voimakas värinkäyttönsä muuttui 
vähitellen hurjan raa'aksi. Pienemmissä maa- 
lauksissa (esim. ,,Sigismundin-kellon vihkiminen". 
Pariisin näyttelyssä 1878, jossa M. sai kunnia- 
mitalin) hän osoittaa koloristista taitoa ja makua. 
Hän maalasi myös muotokuvia ja kori.sti Krako- 
van Maria-kirkon kuorin. M:n talo Krakovassa 
on muutettu kansallisgalleriaksi, jossa säilyte- 
tään hänen teoksiaan ja hänelle kuuluneita esi- 
neitä. 

Matelijat (Reptilia), selkärankaisiin kuuluva 
eläinluokka, jonka ennen luultiin läheisesti liitty- 
vän sammakkoeläimiin, mutta joka nykyään usein 
yhdistetään lintujen kanssa .S'«Hrops«cia-ryhmäksi, 
sillä muodonvaihdo-sta (kuten sammakkoeläimillä) 
ei ole; hengitys tapahtuu yksinomaan keuhkojen 
avulla; munassa kehittynyttä sikiötä ympäröi 
arr.nion- ja allantois-kalvo, ja pää liittyy vain 
yhdellä nivelnastalla selkärankaan. M:n ruumiin- 
muoto on tavallisesti pitkäveteinen; raajat ly- 
hyet ja 5-varpaiset kynnelliset tai puuttuvat 
(käärmeiltä). Ihoa peittävät orvaskeden muodos- 
tamat sarveiskilvet tai suomut, joiden alla usein 
(kilpikonnat, krokotiilit) on verinahkassa muo- 
dostuneita luukilpiä. Lepidosaurioilla sarveispeite 
tavallisesti säännöllisin väliajoin uusiintuu siten, 
että vanha ihopeite yhtenäisenä kalvona irtautua 
(nahanvaihdos) . Rauhaset ihossa ovat harvinai- 
set, sisiliskoilla niitä on reiden alapuolella, kroko- 



141 



Matemaattinen — Matematiikka 



142 



tilleillä peräaukon luona ja alaleuassa kuten kil- 
pikonnillakin. Ruumiin tukisolukko on koko- 
naan luutunut; selkärangassa erotetaan kaula-, 
selkä-, lanne-, risti- ja liäntänikamia; kylkiluit;i 
voi olla kaikissa paitsi häntänikamissa. Suljettu 
lantio liittyy tavallisesti kahteen ristinikaniaan. 
Käärmeiden luusto on raajojen häviämisen takia 
paljoa yksinkertaisempi, ks. Käärmeet. Ai- 
voissa huomataan jo selvä aivorungon käyristymi- 
nen ja väliaivojen yhteydessä muutamilla pääla- 
keen ulottuva päässään silmäksi kehittjmyt parie- 
taali-elin. Suussa on terävät, saaliin kiinniottami- 
seen, mutta ei pienentämiseen soveliaat hampaat; 
kilpikonnilla korvaa näitä vahva sarveisnokka, 
kuten linnuilla. Keuhkot ovat pitkät, pussimaiset; 
niiden etuosa on sienimäisesti huokoinen, taka- 
osa taas sileäseinäinen tai useammaksi sileäsei- 
näiseksi pussiksi jatkuva. Käärmeillä on vain 
yksi keuhko. Sydän on kolmilokeroinen: 2 eteistä 
ja kammio, jossa viimemainitussa kuitenkin huo- 
mataan epätäydellinen, krokotiileilla melkein sul- 
jettu väliseinä; aortakaaria on 2. — Useimmat 
m., lukuunottamatta muutamia kilpikonnia ja si- 
siliskoja, ovat lihansyöjiä; pienimmät muodot 
elävät hyönteisistä, suuremmat luurankoisista. 
Monet ovat ihmiselle vaarallisia, kuten krokotii- 
lit ja varsinkin käärmeet. Suurin osa m:ita elää 
maalla, muutamat puissakin; krokotiilit ja useim- 
mat kilpikonnat vedessä. M. kasvavat yleensä 
hyvin hitaasti ja kuten näyttää lakkaamatta; ne 
tulevat usein hyvin vanhoiksi. Ovat sitkeähenki- 
siä ja voivat jossain määrin uudestaan kasvat- 
taa vikaantuneita tai kadottamiaan ruumiinosia. 
Monet lauhkeissa seuduissa elävät m. nukkuvat 
talviunta, kuumissa seuduissa m. taas makaavat 
horrostilassa kuivana vuodenaikana. — Nykyään 
elävät m. muodostavat vain pienen jätteen mui- 
naisesta suuria muotoja käsittäneestä ryhmästä 
(ks. Liskot). Nykyiset m. ryhmitetään seu- 
raaviin lahkoihin: a 1 k u-m. (Prosauria), sisi- 
liskot (Sauria), käärmeet (Ophidia), kro- 
kotiilit (Crocodilia) ja kilpikonnat (Che- 
lonia). Näistä muodostavat 2 viimeistä lahkoa 
Ilydrosatiria-Tyhm&n, muut Lepidosauria-Tyhmä.n. 

P. B. 

Matemaattinen, matematiikkaan (ks. t.) kuu- 
luva, suuretieteelliuen. Koneen tai ilmiön teoreet- 
tisessa selvittelyssä saa niistä monasti helpomman 
yleiskäsityksen, jos kiinnitetään huomio vain 
niiden yksinkertaisimpiin perusominaisuuksiin 
syrjäyttämällä muut vähemmän tunnusmerkilli- 
set ominaisuudet (joskus olennaisiakin). Sellaista 
selittelytapaa käytetään etenkin mekaniikassa ja 
fysiikassa syvällisemmän tutkimuksen pohjana. 
Yksinkertaisennettua konetta tai ilmiötä sano- 
taan m:ksi. Siten sanotaan esim. painotonta, 
taipumatonta viivaa, jolion voima vaikuttaa, 
m:ksi vivuksi ja painotonta suoraa viivaa, 
johon on ajateltu painava piste ripustetuksi, 
m :k s i heiluriksi. - — Ilmasto-opissa puhu- 
taan m:sta ilmastosta (ks. Ilmasto-oppi). 
■ — - Kaikkia epäilyksiä kumoavaa varmuutta jos- 
sain asiassa sanotaan m:ksi. TL S:n. 

Matemaattinen koulukunta ks. T a 1 o u s- 
t i e (1 e. 

Matemaattinen maantiede 1. astronomi- 
nen maantiede on se maantieteen haara, 
joka tutkii maapalloa taivaankappaleena, sen lii- 
kuntoa, sen pintamittoja y. m. s. M:n m:n apu- 



tieteitä ovat matematiikka, tähtitiede, geodesia, 
kartografia, ks. Maantiede. 

Matemaattiset kongressit, kansainväli- 
set, Zurichissä 1897, Pariisissa 1900, Heidel- 
bergissa 1904, Roomassa 1908 ja Cambridges.sa 
1912 ovat käsitelleet sekä tieteellisiä kysymyksiä 
että matemaattista opetustakin koskevia kj^sy- 
myksiä. Pohjoismaisia m:ia k:eja (Ruot- 
sin, Norjan, Tanskan ja Suomen tiedemiehiä var- 
ten) on pidetty Tukholmassa 1909 ja Kööpenhami- 
nassa 1911. 

Matemaattiset merkit. Matematiikassa mer- 
kitään suureita tai funktsioneja kirjaimilla ja 
laskutoimituksia ilmaistaan sovinnaisilla mer- 
keillä, sillä sen kautta voitetaan paljon tilaa 
ja laskutehtävistä saadaan parempi yleiskatsaus. 
Numeroilla, jotka mj'ös ovat m: ia m:ejä, voi- 
daan merkitä vain erillisiä lukuja. Arvoltaan 
mielivaltaisia, mutta vakinaisia suureita mer- 
kitään kirjaimiston ensimäisillä kirjaimilla 
(a h c . . . .), muuttuvaisia suureita kirjaimiston 
viimeisillä kirjaimilla (x y z . . . .) ja funktsioneja 
kirjaimilla f F (f ip. Kuu kirjaimet eivät riitä 
käytetään indekseillä merkittyjä kirjaimia 
Oj a, «3 . ■ . . tai pilkutettuja kirjaimia a' a" a'" .... 
Muutamia tiettyjä lukuja merkitään määrätyillä 
kirjaimilla, esim. ympyränkehän ja halkaisijan 
suhdetta jzAVsl (3,i4159 . . . .) , luonnollisen loga- 
ritmi järjestelmän kantalukua e:llä (2, 71 828 ....). 
— Matemaattisia alkutoiniituksia ilmaistaan seu- 
raavilla merkeillä: -|- (yhteenlasku),- — (vähennys- 
lasku), x^ tai . (kertolasku), ja : (jakolasku). 
Suureitten A:n ja /i:n suhdetta merkitään joko 

A tai A:B, a:n toista, kolmatta ....« :ttä ])o- 
B 

tenssia merkitään a- a' . . . . a" ja « :n neliö-, kuu- 

3 li 

tio- .... ?i :ttä juurta^ n ]/" • • • J " . Imaginaari- 

lukujen yksikkö y —1 kirjoitetaan lyhyemmin /. 
Yhtäläisyysmerkki on =, erisuuruutta ilmai- 
sevat > (suurempi kuin) ja < (pienempi kuin). 
Ätlrettömän .suurta lukua ilmaisee oo. Suluilla 
ilmaistaan, että niiden sisällä merkittyjen lasku- 
toimitusten tulos on käsitettävä yhtenä suureena. 
2' tarkoittaa summaa, d ja ö differentsiaalia ja 
,/* integraalia. Geometriassa ovat tavallisimmat 
m.erkit: /\ (kulma), /\ (kolmio), ° (aste), ' (mi- 
nuutti), " (sekunti), cO (yhdenmuotoisuuden 
merkki), c/5 (yhteellisyyden [yhteneväisyyden] 
merkki). Kahden suoran yhdensuuntaisuutta mer- 
kitään II ja kohtisuoraa asentoa J_. U. S. 'n. 

Matematiikka (kreik. m a f Itr m a = tieto, tiede), 
oppi suureista, niiden ominaisuuksista ja suh- 
teista toisiinsa, huomioonottamalla vain niiden 
muotoa, asemaa ja suuruutta. Matemaattista me- 
nettelytapaa käytetään apukeinona monessa tie- 
teessä kuten analyyttisessä mekanii- 
kassa, matemaattisessa fysiikassa, 
tähtitieteessä ja geodesiassa (sitä- 
paitsi tekniikassa ja käytännön alalla). Sellaisia 
tieteitä sanotaan sovelletuksi m:ksi erotuk- 
seksi puhtaasta m:sta. Samoin kuin suureet 
jaetaan kahteen ryhmään, 1 u k u s u u r e i s i i n 
ja a V a r u u s s u u r e i s i i n, on m :kin jaettu 
lukuja käsittelevään analyysiin sekä geo- 
metriaan, jonka tutkittavana avaruussuureet 
ovat. Jako ei kuitenkaan enää pidä paikkaansa, 
sillä geometria.ssa käytetään paljon analyyttista 



143 



Matematiikka 



144 



menettelyä ja toiselta puolen muutamat analyy- 
sin alat esitetään mukavimmin geometristen kä- 
sittelyjea avulla. Analyysi sisältää alemman 
laskuopin, korkeamman laskuopin 
(lukuteorian), alemman ja korkeam- 
man algebran (ynnä kombinatsioni- 
teorian, todennäköisyyslaskennou, 
pienimpäin neliöiden menetelmän, 
sarja-opin ja ketjumurtoluvut) sekä 
korkeamman analyysin (different- 
siaali- ja integraalilaskennon, ero- 
tus- ja variatsionilaskun, diffe- 
rentsiaaliyhtälöiden ja transfor- 
matsioniryhmien teorian, funkt- 
sioniteorian y. m.). Geometriaan taas kuu- 
luvat a 1 k e i s-, p r o j e k t i i v i-, d e s k r i p- 
tiivi- ja analyyttinen geometria. — 
Joskin jo egyptiläisillä ja kaldealai- 
silla oli taruperäisiltä ajoilta saakka jonkin- 
moisia käytännöllisiä matemaattisia tietoja, joista 
kreikkalaiset epäilemättä sittemmin tuli- 
vat osallisiksi, juontaa järjestelmällinen tieteelli- 
nen m. kuitenkin alkunsa vasta jälkimäisten van- 
himmista viisaista. Silloin alkava antiikin geo- 
metrian kultainen kehityskausi päättyy 3:nnella 
tai 2:sella vuosis. e. Kr., jolloin seisaus tapah- 
tuu. Ensimäisen vuosis. lopussa j. Kr. alkaa 
Intiassa laskuopin ja algebran edistysaika. 
Tämän ajanjakson m. on muodoltaan ja sisäl- 
löltään siksi eroava klassillisen ajan m:sta. ettei 
sitä voida suinkaan pitää jälkimäisen jatkona. 
— Thales (640 e. Kr.), ensimäinen Kreikan 
•seitsemästä viisaasta, pidetään myös kreikkalais- 
ten ensimäisenä matemaatikkona. Hänen sano- 
taan saattaneen ihmisten tietoisuuteen m. m. 
väittämät, että kolmiossa on yhtä suuria sivuja 
vastassa yhtä suuret kulmat ja että puoliympy- 
rän sisältämät kehäkulmat ovat suoria. Hänen 
jälkeensä Pythagoras (n. 580-500) , m : n isä, 
ja hänen oppilaansa kartuttivat tehokkaalla ta- 
valla matemaattisia tietoja. Heidän kunniakseen 
luetaan alkeisgeometrian kahden tärkeimmän 
väittämän keksintö (kolmion kulmain summa = 
2 suoraa ja n. s. Pythagoran väittämä). Kokoa- 
malla kaikki pythagoralaisten tuntemat väittä- 
mät saadaan Euklideen geometrian kahden ensi- 
mäisen kirjan olennainen sisällys. Väittämä 
suorakulmaisen kolmion sivujen neliöistä johti 
pytliagoralaisia oivaltamaan irratsionaaliluku- 
käsitteen. He kehittivät myös verranto-oppia ja 
käsittelivät säännöllisiä monitahokkaita. Ensimäi- 
sen järjestelmättömän alkeisgeometrian oppikir- 
jan suunnitteli Hippokrates (460-372). Hän 
keksi myös, ympyrän neliöimisprobleemin ratkai- 
sua ajatellessaan, n. s. Hippokrateen 
puolikuitten neliöimisen. Saraan problee- 
min ratkaisua ekshaustionikeinon avulla 
suosittelivat sophistit Antiphon ja Bryson. 
4:nnellä vuosis. Platon johti aikakautensa 
geometriallisia tutkimuksia. Se korkea käsitys, 
mikä hänellä oli geometrian ajatusvoimaa kas- 
vattavasta merkityksestä, on painanut leimansa 
kouluopetukseen meidän päiviimme saakka. Hä- 
nen huomiotaan kiinnitti etupäässä geometrian 
alustavien käsitteiden ja aksiomien perustelemi- 
nen, kuten yleensä m:n filosofinen puoli. Hän 
saattoi myös geometrikot ymmärtämään, mikä 
suuri hyöty on n. s. analyysin käyttämisestä 
väittämien ja probleemien ratkaisun keksimi- 



selle, ja kehitti tämän keinon selväksi tieteelli- 
seksi metodiksi. Melkein kaikki kyseenalaisen 
vuosis. loppupuolella toimineet matemaatikot oli- 
vat joko Platonin akatemian ystäviä tai oppi- 
laita kuten Leon, M e n a i k h m o s. D e i- 
nostratos ja Theudio* sekä hänen innos- 
tamiaan. Platonin aloitteesta hänen oppilaansa 
jatkoivat säännöllisten kappaleiden sekä prisman, 
pyramidin, silinterin ja kartion ominaisuuksien 
tutkimista. Leon keksi probleemin rajoittamisen, 
Menaikhmos kartioleikkaukset ja Deiiiostratos 
quadratrix-käyrän. jolla voidaan ratkaista kul- 
man kolmijako- ja ympyrän neliöimisprobleemit. 
Leon ja Theudios keräsiviit ja järjestivät geo- 
metrian alkeet oppikirjoiksi. Delolaisen problee- 
min (kuution kahdistamisen) ratkaisua siumnit- 
telivat Hippokrates. Platon, Menaikhmos (kah- 
den parabelin avulla) ja Platonin aikalaiset 
pythagoralainen A r k h y t a s ja tämän oppilas 
Eudoksos (sanotaan myös järjestäneen ver- 
ranto-opin sellaiseksi kuin se sittemmin esiintyi 
Euklideen 5:nnessä kirjassa). Euklides yh- 
disti ja järjesti, perustuen Leonin ja Theudioksen 
teoksiin sekä omiin tntkimuksiin.sa (m. m. eks- 
haustionikeinon kehittäminen) geometrian alkeet 
meidän aikoihin asti säilyneeseen ,,S t o i k h e i a" 
nimiseen oppikirjaan. Arkhimedes m. m. 
laski .T:n likiarvon ja pallon, silinterin ja kar- 
tion tilavuudet. A p o 1 1 o n i o s kirjoitti erin- 
omaisen teoksen kartioleikkauksista ja nimitti ne 
ellipsiksi, parabeliksi ja hyperbeliksi. Kreikka- 
laisten laskuopilliset saavutukset olivat vähä- 
pätöiset. Loi-stavan poikkeuksen tekee vain 
Diophantos, jonka tuotanto määräämättö- 
m.än analytiikan alalla on suurenmoinen. Hän 
ratkaisi, käyttämättä ollenkaan (kuten edelliset 
tutkijat) avukseen geometrisia piirustuksia, l:sen 
ja 2:sen asteen yhtälöitä. Eratosthenes ja 
is'^ikomakhos rikastuttivat lukuteoriaa. Suu- 
ret tähtitieteilijät Hipparkhos ja Ptole- 
m a i o s laskivat perustuksen trigonometrialle ja 
laskivat trigonometrisia tauluja. Heron esit- 
tää ensi kerran, kuinka kolmion pinta-ala on 
laskettava sen sivujen avulla. P a p p o s keräsi 
ja selitteli edeltäjiensä geometrisia keksintöjä. — 
Kreikkalaisten matemaattisen tuotannon heiken- 
tymisen ja loppumisen jälkeen ajanlaskumme 
käänteessä intialaiset ottivat johdannon 
m:n kehityshistoriassa, jota he suuntasivat luon- 
teensa mukaisille uusille urille. Kun kreikka- 
laisten vahva puoli oli erinomaisen kehittynyt 
muotoaisti sekä taito loogillisesti ja järjestel- 
mällisesti yhdistää käsitteitä toisiinsa, perusti- 
vat intialaiset menetelmänsä välittömään intuit- 
sioniin. Jälkimäisten lukujärjestelmän ja luku- 
jen merkitsemistavan n. s. positsionijärje.stelmän 
täydellisyys ja siitä johtuva kehittynyt lasku- 
taito osoittavat heidän erinomaista lukuaistiaan. 
Heidän matemaatikkonsa keksivät lukujen neliö- 
ja kuutiojuuren oton sekä aritmeettisen ja geo- 
metrisen sarjan yhteenlaskemiskeinon ja olivat 
kombinatsioniteoriaankin perehtyneet. Sovellutta- 
malla algebraa geometriaan he ovat tehneet aimo 
askeleen uudenaikaisen m:n kehityssuuntaan. 
Loistavimmat tulokset saavutettiin määräämättö- 
män analytiikan alalla. He ratkaisivat ensimäi- 
sen asteen yhtälön ax-^-iy = c, olettaen x:\\e ja 
jy:lle vain kokonaisia arvoja, eikä yleensä ratsio- 
! naalisia arvoja (kuten Diophantos), miltei sa- 



u.-j 



Matematiikka 



146 



iT.oiii kuin Euler kiiyttämällä ketjiimurtolukuja. 
Toisen asteen määräämättömien yhtälöiden rat- 
kaisua ajatellessaan he ovat keksineet yleisen, 
sykliseksi nimittämänsä keinon yhtälön 
ay--\-l = X- ratkaisemiseksi (Pellin probleemi). Tuo- 
tanto f^eometrian alalla on ollut paljoa vähä- 
piitöisempi. Intialainen tritronometria erosi suu- 
resti kreikkalaisesta. Edellisessä käytettiin alun 
pitäen sinusta ja sinusversusta, eikä kuten jälki- 
m.äi.sessä kaksinkertaisen kulman jännettä. In- 
tialaisten etevimmät matemaatikot ovat Arväb- 
hatta (s. 476 j. Kr.), Brahmagupta (s. 598) ja 
Bhäskara Achärya (s. 1114). — Roomalai- 
set elivät enimmäkseen kreikkalaisten matemant- 
tisilla tiedoilla lisäämättä niihin mitään arvok- 
kaampaa, ^lyöskin arabialaiset tyytyivät 
siihen, minkä saivat vastaanottaa intialaisilta 
idästä ja kreikkalaisilta lännestä päin. He kiin- 
nittivät huomionsa etenkin niihin m:n osiin, 
joista heille oli hyötyä tähtitieteellisten tauluk- 
kojen laskemisessa ja muilla käytännön aloilla, 
siis laskuoppiin, alempaan altrebraan ja trigono- 
metriaan ftrig. tangentin käyttö on uutta). Hei- 
diin suorittamastaan suurenmoisesta int. ja eten- 
kin kreik. matemaatikkojen teoksien käännös- 
työstä on jälkimaailmalle ollut paljon hyötyä, 
koska sen kautta moni etevä teos (kuten esim. 
Apollonioksen) on säilynyt hukkaan joutumasta. 
Puhtaan m:n vilkkain kehityskausi oli arabia- 
laisilla lOrnnen vuosis. loppupuolella ja ll:nnen 
vuosis. alkaessa. 13:nnen vuosis. keskivaiheilla 
lakkasi heidän vaikutuksensa m:aan kokonaan. 
— Viimemainitun vuosis. alussa esiintyi Euroo- 
passa kaksi etevää matemaatikkoa it. Leonardo 
Pisa n o (Fibonacci) ja saks. Jordanus N e- 
m o r a r i II s. jotka kohoavat korkealle (etenkin 
ensinmainittu) muista m:n edistymiseen nähden 
köyhän ajanjakson matemaatikoista. Leonardon 
etevimmät teokset ovat ,,Liber abaci". ..Pracfca 
geometrire" ja ..Liber quadratorum". jotka sisäl- 
tävät paljon arabialaista oppineisuutta, mutta 
omiakin keksintöjä. Jordanuksen teoksien uraa- 
uurtavin ominaisuus on se, että niissä pysyvästi 
on otettu käytäntöön yleisessä muodossa (kirjai- 
mella) merkittyjä lukuja. 14:nnellä vuosis. ransk. 
O r e s m e keksi potenssit, joiden eksponentit ovat 
murtolukuja, määritteli irratsionaaliluku-käsit- 
teen ja tutki ko'ordinaattigeometrian alkeita. 
15:nnen vuosis. etevimmät matemaatikot ovat 
Nicolaus Cusanus. Peurbach ja jälki- 
mäisen kuuluisa oppilas, terävä geometrikko, tot- 
tunut algebraikko ja henkevä lukuteoreetikko 
Regiomontanus, ensimäinen länsimaalai- 
nen todellisen trigonometrian laatija, sinus- ja 
tangenttitaulujen suunnittelija. Vuosis :n lopulla 
Luca Paciuolo yhdisti aikakautensa lasku- 
opilliset, algebralliset ja geometriset tiedot suu- 
reen teokseen. Leonardo Pi-sanon jälkeen m:n 
edistys oli kauan aikaa lamassa. Parempaa tule- 
vaisuutta ennusti it. T a r t a g 1 i a n ja F e r- 
r a r i'n esiintyminen. Edellisen onnistui rat- 
kaista kolmannen a.steen yhtälöt (1535). (F e r- 
r o n aikaisemmasta ratkai.susta ei ole säilynyt 
tietoja.) Ferrari taas ratkaisi hiukan myöhem- 
min 4:nnen asteen yhtälöitä. C a r d a n o jul- 
kaisi kumpai-setkin keinot ,,Ars magna" nimi- 
sessä teoksessa (1545). Suuri algebraikko ja 
tatava geometrikko V i g t e suunnitteli jär- 
jestelmällistä keinoa (jota Harriot kehitti) 



mielivaltaisen korkean asteen yhtälöiden juurien 
likiarvojen laskemiseksi kuinka suurella tarkkuu- 
della tahansa (1600). Hän kehitti kirjainlaskua, 
tutki algebrallisten yhtälöiden juurien ja koeffisi- 
enttien suhteita, teki tärkeitä trigonometrisia tut- 
kimuksia ja valmisti soveltamalla algebraa geomet- 
riaan analyyttisen geometrian keksinnölle maape- 
rää. Etevä mekaniikan tutkija Stevi n on kyni- 
menmurtolukujen keksijä. 17:nnellä vuosis. monet 
terävät matemaatikot kartuttivat m:n tieto- 
aarteen eri aloja ja avasivat uusia uria. Suurta 
helpotusta numerolaskujen suorittamiselle tuotti 
N a p i e r i n (Neperin) niihin sovelluttama loga- 
ritmien käyttö (1614). Briggs laski logaritmi- 
tauluja, joita Vlack täydensi. DescartesMn 
tekemä analyyttisen geometrian sangen huomat- 
tava keksintö (1637) aiheutti funktsionikäsitteen 
käytäntöön ottamisen m:ssa sekä geometrian ja 
algebran lähemmän yhdistymisen. Vuosis: n lo- 
pulla Newton ja Leibniz samaan aikaan 
keksivät sovellutuksillaan avaroille aloille ulottu- 
man infinitesimaalilaskennon, joka joiiti fuuk- 
tsionikäsitteenkin laajentamiseen. Napier tutki 
myös menestyksellä pallotrigonometriaa. Descar- 
tes keksi määräämättömien koeffisienttien mene- 
telmän ja selvitti mat. merkkikieltä. Muista vuo- 
sis: n suurista matemaatikoista tutkivat D e s a r- 
gues projektiivigeometrian alkeita ja kartio- 
leikkauksia [Brouillon project 1639), koko m:lle 
niin hedelmällisen täydellisen induktsio- 
nin menetelmän keksijä Pascal geomet- 
riaa ja lukuteoriaa. G i r a r d yhtälöoppia (laski 
trigonometrisia tauluja), Cavallieri kartio- 
leikkauksia ja trigonometriaa, Huygens kartio- 
leikkausten neliöimistä, korkeamman asteen käy- 
riä ja ketjumurtolukuja. F e r m a t lukuteoriaa 
(monta uutta väittämää), todennäköisyyslasken- 
toa, maksimeja ja minimejä, Hudde algebraa 
(Hudden sääntö), Roberval ja De la Hire 
geometriaa. Infinitesimaalilaskentoa kartuttivat 
(paitsi keksijät) veljekset Jacques ja Jean 
Bernoulli linfinitesimaaligeometriaa. diffe- 
rentsiaaliyhtälöitä). M:n tutkimusta ulotettiin 
seuraavaan vuosis. mennessä yhä laajemmalle ja 
syvemmälle vä.symättömällä uutteruudella. Suu- 
rimmat ja tuotteliaimmat nerot ]8:nnella vuosis. 
syntyneistä matemaatikoista ovat Euler, L a g- 
range ja Gauss, joiden toiminnan jälkiä on 
miltei kaikilla m:n aloilla huomattavissa. Euler 
kirjoitti laajan integraalilaskentoa ko.skettelevan 
teoksen, esitti differentsiaaliylitälöiden integroi- 
mismetodeja (integroiva kertoja), tutki sarjateo- 
riaa, lukuteoriaa y. m. Lagrange yleistytti ana- 
lyyttisia menetelmiä, keksi variatsionilaskennon, 
peru.sti yksin- ja kaksinkertaisten differentsiaali- 
ylitälöiden yleisen teorian, kehitti lukuteoriaa, 
yhtälöoppia, interpolatsionikeinoja j. n. e. Vuo- 
sis :n viimeisinä vuosina Gauss esitti ensimäiset 
teoksensa (pieaimpäin neliöiden menetelmän). 
Tärkeitä sarjoja esittivät Taylor ja Macia u- 
r i n. Sarjoja tutkivat myös M o i v r e ja S t i r- 
1 i n g, lukuteoriaa W a r i n g sekä etenkin L e- 
gendre ja Laplace (vuosis m lopulla ja 
seur. vuosis:n alussa). ;M o n g e keksi deskrip- 
tiivigeometrian. Geometriaa tutkivat niinikään 
Kästner, Lambertja Carnot (positsioni- 
geometriaa ja transversaaliteoriaa) , different- 
siaaliyhtälöitä d'A 1 e m b e r t, Condorcet, 
Laplace ja Legendre. 19:nnen vuosis. matemaa- 



147 



Mater— Materialismi 



148 



tikkojen pyrkimys suuntautuu edellisen vuosis. 
tulosten kriitilliseen tarkistamiseen sekä yleisten, 
tarkkojen menetelmien muovailemiseen, jonka 
ollessa uusia, tärkeitä aloja on valloitettu. Luku- 
teorialle tuottivat loistavaa edistystä Gaussin 
(kongruenssit, kompleksilukujen käyttö), D i- 
r i c h 1 e t'n, Kummerin ja Kroneckerin 
tutkimukset. Abel ja Jakobi loivat elliptis- 
ten funktsionien teorian, C a u c h y, R i e m a n n 
ja Weierstrass yleisen funktsioniteorian. 
Abelin tutkimuksia on etenkin Hermite jat- 
kanut, Weierstrassin liäuen monet oppilaansa 
Fuchs, Mitta g-L effler, Scliwarz y. m. 
Bftlyai ja Lobatsevskij perustivat epä- 
€ukliidisen (absoluuttisen) geometrian ja Grass- 
m a n n differeutsiaaliyhtälöiden teorialle hedel- 
mällisen 7i-suuntaisen tilan geometrian. Projek- 
tiivi- ja analyyttista geometriaa suuresti kehitti- 
vät paitsi Gaussia, myös P o n c e 1 e t, M o e- 
bius, Steiner, Pliicker, v. Staudt ja 
Chasles. Hilbert on tarkastanut geomet- 
risten aksiomien pätevyyttä. Osittaisdifferent- 
siaali-yhtälöiden teoriaa ovat laajentaneet Rie- 
mann, rouva Kovalevsky ja transformatsioni. 
ryhmäin teorian nerokas luoja Lie. Korkeam- 
man algebran kehityksestä ovat huolehtineet 
Abel, G a 1 o i s, Cayley ja etenkin Kronecker. 
Hermite, Kronecker ja Brioschi osoittivat 
5:nnen asteen yhtälöiden ratkaisun mahdolliseksi 
elliptisten funktsionien avulla. M :n historiaa kir- 
joittivat Montucla 18:nnella vuosis. ja mei- 
dän aikanamme Boncompagni, Hanke 1, 
M. Cantor y. m. U. S:n. 

Mater [-ä-J (lat.), äiti. M. Dei, Jumalan äiti. 

— M. dolorosa [-rö -] ..sureva äiti". • — M. g 1 o- 
riosa [-('/s-J, ..kunniakas äiti" (Neitsyt Maria). 

— Magna mater ks. Kybele ja Rhea. 
Mater dolorosa ks. Mater. 

Materia (lat. mäte'ria), oik. alkuaine; aim»; 
sisällys (muodon vastakohtana), ks. Aine. 

Materiaali (ks. Materia), aine, josta jota- 
kin tehdään, aines. 

Materiaaliprinsiippi 1. aineellinen pe- 
rusajatus, se protestanttisuuden periaate, 
että Raamattu on uskon ja elämän ojennusnuora. 

Materialisatsioni (ks. Materia), aineistu- 
minen, ks. Spiritismi. 

Materialismi, aineellisuuden oppi, on se mieli- 
pide, että kaikki olevainen on ainetta (ks. t.). 
Elämäntoiminnat ja sielunelämä ovat m :n mu- 
kaan vain aineen ominaisuuksia tai aineen toi- 
mintaa. Koska kehittymätön, naiivinen maailman- 
käsitys panee enimmin huomiota ulkonaisiin esi- 
neisiin eilvä tule tarkanneeksi sielunelämän si- 
sällisiä tosiasioita, niin ensimäiset yritykset 
maailman tieteelliseksi selittämiseksi, esim. Krei- 
kan filosofian alkuaikoina, lähenevät m: ia. Kui- 
tenkin silloin ajateltiin — epämääräisesti ja epä- 
selvästi — että se aine, joka on kaiken perustuk- 
sena, samalla on elollinen ja toimittaa jonkin- 
moisia sielullisia toimintoja; tätä kehittymä- 
töntä ajatuskantaa on nimitetty ,,hylotsoismiksi" 
(ks. t.). Selvänä ja jyrkkänä m. esiintyy Demo- 
kritoksen opi.ssa (n. v. 400 e. Kr.). Sittemmin 
sitä kannattivat muinaisaikana esim. stoalaiset 
ja epikurolaiset, uudella ajalla esim. Hobbes, La 
Mettrie, Holbach, Moleschott, Buchner (ks. n.). 

Kun m:n perusaatetta kehitetään selväksi ja 
täsmälliseksi, niin se pukeutuu eri muotoihin: 



1) Sielu on erityinen laji ainetta. Var- 
sinkin muinaisaikana muutamat filosofit väitti- 
vät, että sielu on vain erinomaisen hienoa ainetta; 
sen muodostavat muka hienoimmat, keveimmät, 
liikkuvaisimmat, pyöreät ja sileät atomit (vrt. 
Demokritos ja Epikuros). Kehittyneempi 
ajattelu huomaa, että „hieno aine" ei kykene se- 
littämään sielullisia tosiasioita yhtään sen pa- 
remmin kuin karkea aine. 2) Sielunelämä on a i- 
n e e n 1. aivojen ,,f u n k t s i o n i a", toimin- 
taa. Johdonmukaisesti ajateltuna tämä väite 
merkitsee, että esim. ajatellessamme, iloitessamme, 
tahtoessamme todellisesti tapahtuu vain se, että 
eräät aivojen aineelliset osaset liikkuvat; nuo 
mainitut sielulliset tapahtumat eivät oikeastaan 
ole olemas.sakaan, ne ovat muka jonkinmoista 
näennäisyyttä. Tämäkään käsitys ei ole todelli- 
sesti ajateltavissa; ne sielulliset tosiasiat, joita 
itsetajunnassamme koemme, eivät voi olla sel- 
laista ihmeellistä harhaluuloa eli olematonta. 3) 
Voipi puhua ,,kausaali.sesta" materialismista, joka 
vain väittää, että sielunelämä kokonaan johtuu 
ruumiillisista syistä. Jos tämä oppi- 
suunta myöntää, että sielunilmiöt ovat jotakin 
toista kuin fyysilliset tapahtumat ja ettei niitä 
voida näistä selittää, niin oppi ei enää ole varsi- 
naista m: ia. Se muodostuu silloin paralleli- 
opiksi, s. o. siksi väitteeksi, että sielunelämä 
rinnakkaisilmiönä seuraa määrättyjä hermoston 
toimituksia. Tällaisen paralleliopin maailman- 
käsitys lähenee kuitenkin m: ia, koska sen mu- 
kaan sielunelämä noudattaa samoja mekaanisia 
lakeja kuin hermoston toimitukset. Monet sei- 
kat tuntuvat antavan tukea tämänsuuntaiselle 
käsitykselle, esim. se, että korkealle kehittynyt 
sielunelämä kieltämättä aina ilmenee sidottuna 
korkealle kehittyneeseen ja ke.skittyneeseen her- 
mostoon eli aivoihin, että hermoston sairaudet 
ja vammat aiheuttavat sielullisia häiriöitä j. n. e. 
Kuitenkin monet painavat syyt puhuvat myöskin 
parallelioppia vastaan. ^ — Toisinaan sanotaan, että 
sielunelämä on ruumiillisten tapahtumain , .tulos" 
eli ,, tuote". Tämä väite, selväksi kehitettynä, yh- 
tyy johonkin edellämainituista oppisuunnista; 
sillä tätä ,, tulosta" täytyy ajatella joko jonkin- 
laiseksi erityiseksi aineeksi tahi aineen liikun- 
noksi tahi paralleliopin tapaan eriluontoiseksi 
rinnakkaiseksi tapahtumasarjaksi. — Monien 
m:ia kannattavien kirjailijain esityksissä m:n 
edellämainitut eri muodostukset esiintyvät san- 
gen epäselvästi sekoitettuina toisiinsa. 

Hyvin monet tiedemiehet kannattavat nykyai- 
kana materialistisen (tahi paremmin parallelisti- 
sen) katsantotavan käyttämistä ,.metodologi.sena" 
1. „heuristisena" tutkimusohjeena, s. o. he arvele- 
vat, että tutkittaessa sielullis-ruumiillisia tapah- 
tumia pitää aina etsiä joitakin ruumiillisia sjätä 
kaikkiin esiintyviin ilmiöihin, vaikkei tahdok- 
kaan mitään väittää siitä, onko tosiolevainen si- 
säiseltä, metafyysilliseltä olemukseltaan aineelli- 
nen vaiko henkinen. Tällaisena „regulatiivisena 
prinsiippinä" parallelistinen katsantotapa on 
monissa kohdin osoittautunut hyödylliseksi. — 
,,Psykofyysillisellä m :11a" ymmärretään tavalli- 
.sesti joko parallelioppia tahi m:ia metodologi- 
seksi tutkimusohjeeksi käsitettynä. — N. s. 
„historiallisesta m:sta" ks. Marx. [Fr. A. 
Lange, ,,Geschichte des Materialismus" (7 :s pain. 
1902) ; Bus.se, .,Geist und Körper" (1903) ; P. Wik- 



149 



Materialistinen historiankäsitys — Mathias I Corvinus 



150 



ner, ,,Deu materialistiska verldsclskädningen" 
(1870) ; Paul Janet, ,,Le materialisme contenipo- 
raiu en Allemagne" (1864); Th. Rein, ,. Psyko- 
logi" I (1876, s. 205-263).] A. Gr. 

Materialistinen historiankäsitys ks. ^M a r x i- 
1 a i s u n s. 

Materniteetti (lat. mäter, äiti), äiteys. M a- 
teruiteetti-periaate tietää, että äpärä- 
lapsen ylläpitäminen kmihiu yksin äidille. M.-p. 
vallitsee vielä Ranskan oikeudessa (La recherche 
de la paternitö est interdite) , jos kohtakin vii- 
meisinä aikoina on ryhdytty toimenpiteisiin sii- 
hen perustuvien määräyksien poistamiseen lain- 
säädännöstä. Suomen oikeuden mukaan on isä yhtä 
velvollinen kuin äitikin elättämään ja kasvatta- 
maan äpärälastaan. A. Ch. 

Mathesis /-^-7 (lat.), matematiikka. 

Matliesius- [-te'-] s u k u. joka aikoinaan oli 
Pohjanmaan huomattavimpia pappissukuja, pol- 
veutui erään epäiltävän sukutarinan mukaan 
Lutherin ystävästä Johannes ISIathesi uksesta 
(k. 1565) ; sen ensimäinen varmuudella tunnettu 
kanta-isä on Turun porvari Yrjänä Matinpoika 
1500-luvun lopussa. 

1. Juhana M. (1709-65), valtiollinen uhri, oli 
Pyhäjoen kirkkoherran Niilo M:n poika, tuli 1735 
suomen kielen kääntäjäksi kansliakollegiin, mutta 
vangittiin 1741 syytettynä seurustelusta Venä- 
jän lähetystön sihteerin kanssa, kidutettiin ja 
tuomittiin kuukauden vesi- ja leipä-rangaistukseen 
sekä maanpakoon. Tämä kuitenkin , muutettiin 
linnavankeudeksi. Siitä hänet vapautettiin sää- 
tyjen päätöksen mukaan 31 p:ltä maalisk. 1743. 
M. tuli sitten Pohjanmaan lääninsihteeriksi 1745, 
oli varamaaherrana 1762-63, jona vaikutti Poh- 
janmaan kaupunkien purjehdusvapauden hyväksi; 
kuoli Englannin-matkalla. 

2. Pietari Niilo M. (1711-72), rovasti, 
valtiopäivämies, edellisen veli, julkaisi Upsalassa 
arvokkaan väitöskirjansa ,,De Ostrobotnia" ja 
seppelöitiin maisteriksi 1734. M. tuli 1743 isänsä 
jälkeen Pyhäjoen kirkkoherraksi ja 1763 läänin- 
rovastiksi. Piispa Mennanderin pyynnöstä M. 
otti täydentääksensä Sursillien sukuluetteloa. 
Hän harrasti suomen kielen tutkimista, josta 
1771 kirjoitti Porthanille: ,, Minua on huolestut- 
tanut, että kun muutamat maanmiehemme ovat 
tulleet mainituiksi kirjallisuuden harrastajiksi 
muihinkin kieliin nähden, eivät ole omassa äidin- 
kiele.ssään löytäneet huomion arvoista. Näin ol- 
len ei olekkaan kumma, että kansakuntamme ja 
maamme olot eivät ole paljoa paremmin tunnet- 
tuja kuin Tacituksen aikana." Valittuna valtio- 
päiville 1756, 1760 ja 1765-66, M. kuului myssy- 
puolueeseen ja oli säätynsä huomattavimpia jä- 
seniä. Viimemainituilla hän, vaikka turhaan, 
koetti puolustaa Chydeniusta, kun tämä erotet- 
tiin säädystä. 

3. Yrjö M. (1732-1816), rovasti, runoilija, 
edellisten velipuoli, tuli maisteriksi Turussa 1757, 
Terijärven kappalaiseksi 1760, Sulvalle 1781, kirk- 
koherraksi Uuteenkaarlepyyhyn vasta 1793, kun ei 
ollut tahtonut käyttää ,, valitettavasti kyllä yleistä 
tapaa ostaa, lahjoa, kerjätä, panetella kanssa- 
hakijoitansa j. n. e." Sepitteli taloudellisia kir- 
joituksia, osaksi painettuja Ruotsin tiedeakate- 
mian toimesta, pari uskonnollista kirjaa ,,Samtal 
emellan en präst och en bonde om indragna 
Helgedagar" (Turussa 1773), „En Lärares an- 



märkning öfver en trosbekännelse" (Vaasassa 
1790), sekä varsin laajan ruotsalaisilla alek- 
sandriineilla sepitetyn runoteoksen „Försök tili 
Bibli.sk Manna-Spegel", joka on jäänyt paina- 
matta. [A. R. Saarenseppä, ,,Y. M., pohjalainen 
pappisinies. runoilija ja taloustieteilijä" (1912).] 

K. G. 

Matheus Parisiensis [-tv'- -e'n-] (n. 1195-1259), 
engl. historiankirjoittaja; oli v:sta 1217 bene- 
diktiinimunkkina St. Albansin luostarissa, missä 
kirjoitti teoksensa „Chronica major" ja .,Chro- 
nica minor" (lyhennys edellisestä). Esitys kä- 
sittää ajan 1066-1273, mutta ainoastaan jakso 
1235-59 on kokonaan M. P:n omaa työtä; teos 
on tärkeä lähdekirja. Chronica majorin on jul- 
kaissut m. m. Luard (1874-83); saks. käännös 
(Grandaurin ja Waltenbachin toimittama) ilmes- 
tyi 1890. 

Mathews [mätjuz], William (s. 1837) , amer. 
musiikkipedagogi. Toimitti 1891-1902 Chicagos.sa 
musiikkilehteä ..Music"; julkaisi oppijaksoja 
pianonsoitossa, musiikin historiassa y. m. /. K. 

Mathias (hepr. matja, kreik. T/ieodöros = Juma- 
lan lahja), Jeesuksen oppilaita, arvalla otettu 
12 apostolin lukuun Judas Iskariotin sijaan 
(Ap. t. l,^-.,„). Perintätiedon mukaan hän kuoli 
marttyyrina, julistettuaan evankeliumia kaukai- 
sissa maissa. Hänen nimeensä liittyy sekä apo- 
kryfinen evankeliumi että säännökset 
(paradoseis), jotka, harvoista säilyneistä katkel- 
mista päättäen, sisältävät filosofisia opetuksia. 

Edv. St. 

Mathias (1557-1619), hali. v:sta 1612, s a k s.- 
r o o m a 1. keisari, Itävallan arkkiherttua. Unka- 
rin ja Böömin kuningas, keis. Maksimilian II: n 
poika. Epäluuloisen veljensä keisari Rudolf II :n 
syrjäyttämänä M. vastoin hänen tahtoansa lähti 
1578 Espanjaa vastaan kapinoiviin Alankomai- 
hin eräiden sikäläisten ylimysten kutsusta. Hän 
otti maaherran arvonimen, mutta ei saanut mi- 
tään vaikutusvaltaa ja luopui arvostaan 1581 sekä 
palasi Itävaltaan. Pääsi 1593 Itävallan käskyn- 
haltijaksi. Kun unkarilaiset Turkin avulla oli- 
vat ryhtyneet kapinaan, tunnustettiin M. Rudol- 
fin kykenemättömyyden täiiden 1606 Habs- 
burgin itävaltalaisen sukuhaaran päämieheksi; 
hän teki senjälkeen unkarilaisten kanssa Wienin 
rauhan sekä turkkilaisten kanssa Zsitwa-Torokin 
välirauhan 1606. Kun Rudolf ei täyttänyt rauhan- 
elitoja^ pakotti M. 1608 Itävallan, Unkarin ja 
Määrin säätyjen kannattamana veljensä luovut- 
tamaan hänelle mainitut maat. Itävallan hän 
kuitenkin sai haltuunsa vasta myönnettyään 
sille maalle uskonvapauden 1609. V. 1611 hän 
sai vielä Böömin, gleesian ja Lausitzin. Rudolfin 
kuoltua 1612 1\1. valittiin keisariksi. Saksan 
valtakunnassa uskonpuolueet kiistelivät keske- 
nään, ja kun M., vaikka hän olikin katolismieli- 
nen, koetti ylläpitää välittävää politiikkaa, ei 
hän siinä onnistunut. Sairaana ollen M. myön- 
tyi siihen, että hänen serkkunsa, kiihkokatolinen 
Steiermarkin herttua Ferdinand M:u eläe.ssä 
tunnustettiin Böömin ja Unkarin kuninkaaksi. 
Böömissä alkoivat 1618 ne levottomuudet, jotka 
olivat kolmikymmenvuotisen sodan alkuna. 

G. R. 

Mathias I Corvinus S u u r i (n. 1440-90). hali. 
v:sta 1458, Unkarin kuningas, kansallissankarin 
Juhana Ilunyadyn toinen poika, sai erittäin 



151 



Mathias Johan nis— Matkailijayhdistys 



152 




Mathias I Corvinus. 



huolellisen kasvatuksen, tuli isänsä kuoltua ku- 
ningas Ladislaus Postliumuksen vankina Praagiin 

M EiijB J^ valittiin hänen kuol- 

^86=^^ '■ ^^^ tuaan Unkarin kunin- 

kaaksi 1458. Saksan keisari 
Fredrik III vaati myös 
Unkarin kruunua, mutta 
.** luopui taistelun jälkeen 
vaatimuksestaan 1462. Sen- 
jälkeen M. soti' menestyk- 
sellä turkkilaisia vastaan, 
uudisti sisällisen rauhan ja 
järjesti sotajoukon. Kun- 
nianhimoisena M. yritti 
laajentaa valtaansa myös 
länteen päin, liittyen siitä 
syystä Ranskaan, Sveitsin 
kanttoneihin y. m. valtoi- 
hin. Otti osaa ristiretkeen 
kirkonkiroukseen julistet- 
tusi Böömin kuningasta Yrjö Podiebradia vastaan, 
valloitti Sleesian. Määrin ja Lausitzin (1468-78), 
voitti myös Podiehradin seuraajan, Puolan prinssin 
Vladislavin ja tämän isän, kuningas Kasimirin. 
Kun keisari Fredrik III oli vastoin lupaustaan 
auttanut puolalaisia, aloitti M. häntä vastaan 
sodan, valloitti suuren osan hänen maistaan sekä 
Wienin 1485; täällä M. äkisti kuoli. M. oli 
erittäin lahjakas ja työkykyinen sekä renesanssi- 
ruhtinaan esikuva sivistysharrastuksessaan. Hän 
kokosi kallisarvoisen kirjaston (ks. Co r vi n a), 
perusti Pozsonyin (Pressburgin) yliopiston ja 
kutsui luokseen oppineita, runoilijoita sekä taitei- 
lijoita. il:n aikana perustettiin Unkarin ensi- 
mäinen kirjapaino. Lainlaatijanakin M. oli etevä. 
Hänen hallituksensa oli toisinaan mielivaltainen, 
mutta kansa häntä suosi, koska hän suojeli sitä 
ylimyksiä vastaan. Hän ei jättänyt jälkeensä 
laillisia perillisiä. [Fraknöi, „M. Corvinus, König 
V. Ungarn".] G. R. 

Mathias Johannis (West) (k. 1549), kappa- 
lainen ja kaupunginpedagogi Raumalla, on toden- 
näköisesti V. 1546 suomeksi kääntänyt ruotsalai- 
sen kirkkokäsikirjan ja messun v:lta 1541 sekä 
tuntemattomasta lähteestä suomentanut tai muo- 
dostellut (taikka mahdollisesti itse sepittänyt?) 
opastuksen sairaiden lohduttamiseen (.,Seluin 
vachuistos lohutos ia läkitys"i. Hänen nimensä 
on nimittäin kirjoitettuna sen Helsingin yliopis- 
ton kirjastossa olevan papericodexin viimeiselle 
lehdelle, joka sisältää yllämainittujen tekstien 
käsikirjoituksen; hän mainitaan siinä eodexin 
omistajana, mutta on mahdollisesti myös sen kir- 
joittaja. Joka tapauksessa tekstin kieli viittaa 
Rauman seuduille (esim. aickan s. o. aikkan = 
,, aikaan", rmf^an = ,. rintaan" j. n. e.). — M:n 
käsikirjankäännöksestä tavataan jokseenkin tar- 
koin yhtäpitävä, vain katkelmana säilynyt jäl- 
jennös myöskin eräässä Upsalan yliopiston kir- 
jaston codexissa. Sekä Helsingin että Upsalan 
kirjastoissa tavattavat tekstit, vanhimmat tähän 
asti tunnetut suomalaiset käsikirjoitusmuistomer- 
kit, ovat julkaistut 1893 I:nä osana Suom. kir- 
jallisuuden seuran kokoelmaa „Suomen kielen 
m.uistomerkkejä", julk. E. N. Setälä ja K. B. 
Wiklund. [Suomen kielen muistomerkkejä I, joh- 
datus.] E. N. S. 

Mathieu f-tio'], Adolphe Ghislain 
(1804-76), belg. kirjailija, otti osaa belgialaiseen 



vallankumoukseen 1830. M. on viljellyt melkein 
kaikkia runoudenlajeja. Teoksia m. m.: „Poesies 
de clocher" (1827-46), „Roland de Lattre" (1840), 
,,Le guersillon", ja hist. teos „Le livre de la 
tresorerie des Charles du Hainaut" (1842). 

J. n-i. 

Mathildedal f-tVldedäl], konepaja (omistaja 
M:s bruks a.-b., pääoma 200,000 mk.) Per- 
niössä Salonlahden rannalla, pienen Humledalin- 
joen suussa: valmistaa puima- y. m. maanviljelys- 
koneita sekä höyrykoneita. Valmistusarvo 1908 
0,8 milj. mk., työväestö 150 henkeä (1912: 115 
henkeä). Ei kuulu Suomen metalliteollisuuskont- 
toriin. — V. 1686 Lauritsa Creutz nuor. sai lupa- 
kirjan kankivasaran perustamiseksi Humledalin- 
joen suuhun, mutta veden vähyyden takia lupaa 
ei käytetty. Sensijaan M:ssa harjoitettiin jon- 
kun aikaa teräksen takomista. Ison vihan aikana 
tehdas lienee lakkautettu. Uusi ruukki per. 1852, 
jolloin vuorineuvos V. Z. Bremer sai putlauslai- 
toksen (1854 kankivasarapajan sekä 1857 vals- 
.sauslaitoksen) perustamisluvan. V. 1879 ruukki 
joutui nyk. omistajalle; 1906 lakkautettiin rau- 
ditnvalmistus. E. E. K. 

Matikka ks. Made. 

Matiko, Etelä-Ameriikan kuumimmissa osissa 
kasvavan Piper angHsfifoliitmin ja eräiden mui- 
denkin pippurilajien lehdet ja nuoret varren 
osat y. m., kaupassa vahvasti puserrettuina pak- 
koina. Maku on hyvin karvas, haju aromaatti- 
nen. M:oa kä}'tetään etenkin kotimaassaan 
verenvuotoa ehkäisevänä y. m. lääkkeenä. 

Matin f-iTJ, L e. ran.sk. sanomalehti, perus- 
tettu 1884: sen erikoisalana ovat tuoreet, huo- 
miota herättävät uutiset. 

Matinee (ransk. /nafi?!ee = aamupäivä), aamu- 
päivähuvit, vars. päiväkonsertti. 

Matisse [-ti' s], Henri £ m i 1 e (s. n. 1870) . 
ransk. taidemaalari; uudenaikaisen taiteen radi- 
kaalisimpia edustajia. M. yksinkertaistuttaa pii- 
rustuksen äärimmilleen, niin että se supistuu vain 
muutamiin, summittaisesti ja tavallisesti mus- 
talla vedettyihin ääriviivoihin, joiden väliin värit 
ovat koristeellisesti ja voimakkaasti sovitetut 
ohuina pintoina. M:n taiteen kehittymiseen ovat 
vaikuttaneet Manet, Cezanne ja Gauguin. Itse 
hän eteväksi kiitettynä opettajana on painanut 
leimansa varsinkin Venäjän, Unkarin ja Skandi- 
naavian nuorinmian polven maalaustaiteeseen. M. 
on myöskin harjoittanut kuvanveistoa. E. R-r. 

Matkailijayhdistys. Matkailu-olojen järjes- 
tämistä maassamme ja suurempaa matkailuhalun 
herättämistä varten perustettiin maalisk. 24 p. 
1887 Suomen matkailijaj^hdistys, jonka tarkoi- 
tuksena sen sääntöjen mukaan on laajentaa 
maamme luonnon ja kansan tuntemista. Yhdis- 
tys piti alkuaikanann iäliimpänä päämääränään 
mahdollisimman täydellisen ja luotettavan matka- 
opaskirjan ja siihen liittyvän matkailijakartta- 
kokoelmau aikaansaamista. Ensimäisinä vuosina 
julkaistiin tämän ohjelman mukaisesti neljä vih- 
koa ,,Matkasuuntia" .sekä kuvauksia muutamista 
paikkakunnista ja kulkuväylistä, jonka oliella 
alettiin toimittaa karttoja matkailijoita parhai- 
ten miellyttävistä seuduista. V. 1895 ilmestyi 
toht. A. Ramsayn laatima koko maata koskeva 
täydellinen matkaopaskirja .suomeksi ja ruotsiksi 
(uusi parannettu pain. 1905). Siitä muovailtuna 
on ilmestynyt lyhennetty saksankielinen matka- 



153 



Matkailu 



154 



käsikirja 1896 (uusia paiu. l'j'J'ö ja 1912). Ensi- 
niäinen täydellisempi karttakokoelma, l»äsittävil 
maamme matkailureitit ja kaupunkien asemakaa- 
vat, ilmestyi 1894; sen jälkeen m. on julkaissut 
aina lisäten karttaan sisältyvien alueiden laajuutta 
uusia piiinoksia 1897 ja 1902 sekä lopulta 1909 
karttakirjan, joka sisältää 52 karttalehteä ja an- 
taa koko maasta topografisen yleiskuvan. Useita 
sfiksati.- onglannin- ja ranskankielisiä julkaisuja, 
joissa kuvataan maamme tunnetuimpia nähtävyyk- 
siä ja annetaan käytännöllisiä neuvoja matka- 
töistä maaliamme ja matkoista täällä, m. on jul- 
kaissut ja suurimmaksi osaksi jakanut ilmaiseksi 
mnlkailutoimistojen kautta ulkomaisiin satamiin 
kulkeviin laivoiiiin ja näyttelyihin, joissa on ol- 
lut yuomen osastoja. V. 1891 alettiin toimittaa 
kerr;iii vuodessa julkaisua ,, Turisti, aikatauluja 
ja kulkuvuoroja" ja siilien liittyvää lisäyksiä si- 
säitiiviiä vihkosta. Tarpeen mukaan on vihkojen 
lukumiiäriiä enennetty, ja v:sta 1898 lähtien on 
niitii ilmestynyt vuosittain 6 jopa 7 kpl. M. on 
vielä julkaissut vuosikirjaa, joka on sisältänyt 
kirjoituksia matknilua läliellä olevista kysymyk- 
sistä. \':n 1912 alusta se on alkanut vuosikirjan 
sijasta julkaista aikakauslehteä ,,i\latkailuleliti", 
„Turisttidskrift" (9 vihkoa v:ssa).^ — liähinnäjul- 
kaisujen jälkeen m. on kiinnittänyt huomiotaan 
ainakin muutamien eurooi)|);ilaisia vaatimuksia 
vastaavien matkareittien aikaansaamiseen maas- 
samme. Ensin ryhdyttiin toimenpiteisiin olojen 
parantami-seksi matkareitillä SaimaarKuopio-Ka- 
jaani-Oulujoki. M. ylläpiti säännöllisiä dili- 
genssi-kulkuvuoroja Iisalmen ja Kajaanin välillä 
kesästä 1895 lähtien. Sittenkuin rautatie Kajaa- 
niin valmistui, on kysymyksessä olevan reitin 
merkitys suuresti lisääntynyt, ja nykyään yllä- 
pitiivät m:n koski- ja moottorivenheet kesäisin 
jokapäiväisiä kulkuvuoroja Vaalasta Mullokseen. 
— Matka Heinolasta pitkin Kymijoen yläjuoksua 
mahtavine Mankalan-koskineen ja niiden alta 
rautatieradan varteen muodostaa toisen reitin, 
jonka m. itse kesällä 1908 pani alulle. Myöskin 
tällä välillä ylläpitävät kesäkuukausina m:n 
moottori- ja koskivenlieet jokapäiväisiä vuoroja. — 
Muissakin osissa maatamme m. on koettanut pa- 
rantaa matkailu-oloja rakennuttamalla matkailu- 
majoja (Raaseporin j'^liteyteen, Kolille y. m.) ja 
muutamina ke.säkausini ylläpitämällä tai avusta- 
malla sellaisia sekä rakennuttamalla näkötorneja 
ympäröivän seudun yli koiioaville kukkuloille. 
Viimerniiinituista ovat Puijolla Kuopiossa ja Papu- 
lan miiellä \'itpurissa olevat huomattavimmat. — 
Pysjvästi järjestetyn kanslian sekä neuvoja ja 
tiedonantoja matkailijoille antavan toimiston 
tarve tuli m:n perustamisen jälkeen hyvin pian 
tuntuvaksi, ja ensimäinen aloite tämän tyydyttä- 
miseksi tehtiin 1896, jolloin m. palkkasi erikoi- 
sen toimistonhoitajan. Toimistoa pidettiin avoinna 
ensimäisinä vuosina toukok. 20 p:stä syysk. 6 
p:ään. Pari vuotta myöhemmin oli yhteys ylei- 
sön kanssa jo niin vakiintunut, että m:n toi- 
misto täytyi muuttaa pysyväiseksi laitokseksi, 
joka hoiti ja valvoi matkailijnin tarpeiden tyy- 
dyttämistä ja huolehti m:n käytännöllisestä ja 
kirjallisesta toiminnasta. Sittemmin m. on yh- 
dessä rautatiehallituksen ja maamme .suurimpien 
höyrylaivayhtiöiden kanssa v:sta 1909 ylläpitänyt 
ajanvaatimuksia vastaavaa matkailutoimistoa. 
Paikallisen toiminnan vilkastuttamiseksi eri seu- 



duilla perustettiin yhdi.styk.sen haaraosastoja Vii- 
puriin, Kuopioon ja Kajaaniin (1887, viime- 
mainittu lakkasi 1908, mutta perustettiin uudel- 
leen 1912) ; Lappeenrantaan (1888, lakkasi 1904) ; 
Tampereelle (1893); Savonlinnaan, Ouluun (ha- 
jaantui 1910), Nurmekseen (hajaantui 1905) ja 
Joensuuhun (1895); Jyväskylään (1896) ; Hämeen- 
linnaan ja Käkisalmeen (1904) ; Pielisjärvelle 
(1906); Imatralle (1909); Hankoon (1910); Sot- 
kamoon ja Sortavalaan (1911) sekä Turkuun 
(1912). — Jäsenmäärä oli heti m:n perustamisen 
jälkeen jonkun verran yli 1,800 ja kohosi v:een 
1898 .saakka, ollen silloin 2,363. Senjälkeen luku- 
määrä alkoi vähetä ja laski 1906 noin l,700:aan. 
Sittemmin se on kuitenkin jälleen alkanut kohota 
ja oli 1912 3,998. — Pariisin maailmannäytte- 
lyssä 1889 olivat yksityiset m:n jäsenet ja asiaa 
kannattavat henkilöt suomal. osaston yhteyteen 
järjestäneet matkailunäyttelyn, joka saavutti eri- 
koista suosiota. Samoin m. otti osaa Pariisin 
maailmannäyttelyyn 1900 järjestämällä Suomen 
paviljonkiin .seinäkoristeen ja sai tunnustukseksi 
siitä kultamitalin. Samoin m:n aloitteesta oli 
Suomi edustettuna Berliinin kansainvälisessä mat- 
kailunäyttelyssä 1911. — M. on jossain määrin 
saanut rahallista kannatusta yleisistä varoista, 
osaksi valtiopäivien myöutämänä kannatuksena, 
osaksi valtionvaroista. M:n asioista huolehtii 
keskustoimikunta, paikallisilla haaraosastoilla on 
myöskin omat toimikuntansa. 

M:iä, pääasiallisesti samaan tapaan toimivia 
kuin meidänkin maamme yhdistys, on kaikissa 
maissa. Yleisten tällaisten ohella toimii vielä 
joukko paikallisia yhdistyksiä, joi-sta varsinkin 
lukuisat ,,alppiyhdistykset" (Alpenverein) ovat 
huomattavat. Eri maitten m:t ovat keskenään yh- 
tyneet kansainväliseksi liitoksi (L. I. A. T., Li- 
gue Internationale des Associations touri-stes). 

E. K-ri. 

Matkailu. Halu tutustua uusiin tuntematto- 
miin oloiiiin, päästä uuteen ympäristöön, jossa 
luonnon kauneus tai sen erikoisuus ovat jollain 
lailla mieltäkiinnittäviä, on jo ammoisi.sta ajoista 
ollut huomattavana aiheena matkojen tekoon. Jo 
vanhimmiltakin historiallisilta ajoilta on meille 
säilynyt kertomuksia matkustuksista, joita kulku- 
neuvojen silloisten keiiittymättömien olojen valli- 
tessa vain rikkaat voivat tehdä. Sikäli kuin kul- 
kuneuvot ovat kehittyneet, on matkustuskin puh- 
taasti^ matkustuksen vuoksi tullut yleisemmäksi. 
Paitsi luonnon ihailua ja uusien vaikutelmien ha- 
kua on huomattavana aiheena matkoihin myöskin 
terveyden hoito, joka varsinkin viimeisinä aikoina 
huomattavasti on matkailua lisännyt. — Nykyai- 
kaisen m:n ensimäisinä yleisempinä ilmauksina 
voimme pitää useissa maissa syntyneitä ali)piyh- 
distyksiä. Näistä on Alpine club Lontoossa pe- 
rustettu jo 1857, samanlaisia yhdistyksiä syntyi 
sitten v. 1862 Itävallassa, 1863 Sve'itsi.ssä. 1869 
Saksassa, joka viimeksi mainittu yhtyi Itävallan 
yiidistyksen kanssa yhdeksi 1874. Samanlaisia 
yhdistyksiä ovat vielä Club alpin frangais (per. 
1874) ja Espanjassa samoinkuin Ranskassa toi- 
mivat Pyreneitten vuoriston mukaan nimitetyt 
alppiklubit. Toisia ilmauksia m.-harrastuk.sen 
synnystä ovat paikalliset, kotiseutunsa luonnon- 
kauneudesta ja sen säilyttämisestä huolehtivat yh- 
distykset. Hyvin pian ilmeni näitten eri seuro- 
jen keskuudessa tarvetta yhtyä ja muodostaa koko 



155 



Matkailutoimistot — Matkiminen 



156 



maan käsittäviä yhdistyksiä. Niinpä syntyi v. 
1869 Itävaltalainen m. -seura (österrcichischer 
Toit-ristenldiih), ja 1883 yhtyivät Saksan eri seu- 
rat yhdeksi liitoksi. Yhdessä m. -toimistojen kanssa 
nämä seurat huolehtivat m. -olojen järjestämi- 
sestä. • — Paitsi yksityisten tekemiä matkoja jär- 
jestetään myöskin joukkomatkueita, jotka var- 
sinkin viime aikoina ovat saavuttaneet suurta 
kannatusta. Meillä ou m. -toimisto Finlandia 
järjestänyt tällaisia viimeisinä vuosina Englantiin 
Välimerenmaihin y. m. — Kansantaloudelliselta 
kannalta m. voi eri maille tulla hyvinkin tuntu- 
vaksi tulojen lisääjäksi. Niinpä laskevat Sveitsi 
ja Norja m :sta kertyvät tulonsa kymmenissä mil- 
joonissa markoissa, ja Suomeenkin matkailijain 
ja kylpylaitoksissamme oleskelevien ulkomaalais- 
ten tuomat lisätulot on arvioitu vuosittain nouse- 
van 4-5 milj. mk: aan. E. K-ri. 

Matkailutoimistot. Järjestäessään matkailu- 
oloja ovat matkailijayhdistykset huomanneet vält- 
tämättömäksi perustaa erikoisia toimistoja, jotka 
neuvojen ja tiedonantojen ohella välittävät ylei- 
sölle pilettejä, hankkivat huoneita ja asumuksia 
y. m. s. Yksityisten aloitteestakin on sellaisia 
järjestetty, osittain ovat rautatiet ja höyrylaiva- 
yhtiöt niitä ylläpitäneet. Vanhin ja tunnetuin 
matkailutoimistoista on engl. Thos. Cook & Sons, 
jolla on toimistoja Englannin ulkopuolellakin. Se 
järjestää m. m. jokavuotisia pyhiinvaellusmat- 
koja Palestiinaan ja Mekkaan. 1860- ja 1870-lu- 
vuilla perustettiin Saksassakin yksityisten aloit- 
teesta ensimäiset matkailutoimistot. Saksassa ovat 
eri höyrylaivayhtiöiden toimistot kuitenkin enim- 
min käytettyjä tässä suhteessa. — Meillä toimi 
Suomen matkailijayhdistyksen toimisto aikaisem- 
min yksin välittäen myöskin pilettien myyntiä. 
Vuodesta 1909 lähtien on toiminut valtion rauta- 
teiden, Suomen höyrylaivaosakeyhtiön ja Höyry- 
laivayhtiö Boren yhdessä matkailijayhdistyksen 
kanssa järjestiimä ja ylläpitämä Suo m en ma t- 
kailu toimisto, joka välittää pilettejä koti- 
ja ulkomaisille rautateille ja höyrylaivalinjoille 
ja on yhteydessä ulkomaisten m:jen kanssa vä- 
littäen niiden matka- ja hotelli-kuponkisarjoja. 

E. K-ri. 

Matkakirjallisuus. Sitä myöten kuin mat- 
kailu on tullut yleisemmäksi, on erikoisten mat- 
kailijain tarvetta silmälläpitävien oppaiden ja 
selostusten julkaiseminen käynyt välttämättö- 
mäksi. Jo aikaisemminkin julkaistut matkaker- 
tomukset voivat osaltaan tyydyttää tätä tarvetta, 
ja vasta viime vuosisadalla, samoihin aikoihin kuin 
matkailuharrastus laajemmassa määrässä heräsi, 
alettiin yhtenäisiä, suorastaan matkailijoita var- 
ten toimitettuja opaskirjasia julkaicta. Vanhim- 
pia tällaisia ovat Bädekerin matkakäsikirjat, „Bä- 
dekers Reisehandhiicher", joiden ensimäinen osa 
ilmestyi 1828. Nykyään sisältyy niihin jo eri 
osina kaikki mahdolliset matkailumaat, ja ne ovat 
ilmestyneet lukuisina painoksina. Yhtä vanhat 
ovat myöskin Murrayn englanninkieliset opaskir- 
jat, ,,Handbooks for travellers", joiden ensimäi- 
nen osa ilmestyi 1829. Myöhemmistä ovat näit- 
ten rinnalla saavuttaneet suosiota saksankieliset 
Wörlin matkaoppaat. Eri maitten matkailijayh- 
distykset ovat myöskin julkaisseet oppaita. Niinpä 
on täydellisimmän matkakäsikirjan Suomesta jul- 
kaissut Suomen matkailijayhdistys. — Matkakäs; 
kirjojen oliella ovat käsikartat huomattavimmat 



matkailijayhdistysten julkaisemasta m:sta. Paitsi 
yleisiä karttoja on useissa maissa julkaistu eri- 
koisia polkupyörä- ja automobiiliteitä selostelevia 
karttalehtisiä. ■ — M:een kuuluvat vielä matkailu- 
toimistojen ja -yhdistysten julkaisemat erikie- 
liset selostukset matkateistä, huomattavimmista 
nälitävyyksistä ja paikkakunnista. E. K-ri. 

Matkakoski, koski Tornionjoen alajuoksulla 
Vuoennonkosken alapuolella n. 35 km Torniosta 
poiijoiseen; putouksen pituus 400 m. putouskor- 
keus 5,2 m, lievosvoimamäärä (matalan veden ai- 
kaan) 9,291. L. E-nen. 

Matkanmittaaja ks. A s k e 1 e n 1 u k i j a ja 
1 s k u n 1 u k i j a. 

Matkarahat. Paitsi vakinaista palkkaa ja 
palkkiota voi virkamies virastaan kantaa muita- 
kin palkkaetuja, niinkuin vuokra- ja matkarahoja. 
M. tav. kuuluvat sellaisiin virkoihin, jotka halti- 
jaltaan vaativat matkojen toimittamista. M. suo- 
ritetaan joko matkustussäännön mukaan tahi vi- 
ran rahasääntöön otetulla määrällä. A. Ch. 

Matkaselkä, rautatienasema (IV 1.) Sortava- 
lan-Joensuun rata-osalla 39 km Sortavalasta, 
94 km Joensuuhun; etäisyys Viipurista 217 km, 
Helsingistä 530 km. L. H-nen. 

Matkijalintu (Mimus polyglotUis) on pohjois- 
amer., rastaankokoinen ja rastaansukuinen varpus- 
lintu. M. on tunnettu erinomaisen hyvästä laulu- 
taidostaan, jota lintujentuntijat pitävät sata- 
kielenkin laulua parempana. Osaa lisäksi matkia 
etevästi mitä erilaisimpia ääniä. Asustaa leh- 
doissa ja puutarhoissa, enimmäkseen ihmisasunto- 
jen läheisyydessä. Euroopassa tuttu häkkilin- 
tuna. Puku vaatimaton : selkäpuoli ruskeahkon 
harmaa, siivet tummanruskeat, alapuolet puhtaan- 
valkoiset. E. W. S. 

Matkiminen esiintyy lähinnä n. s. matkimis- 
liikkeenä 1. sellaisena ruumiinliikkeenä, joka vä- 
littömästi aiheutuu siitä, että yksilö on huoman- 
nut toisen tekevän saman liikkeen. Koska mat- 
kimisliike niinmuodoin liittyy havainto- tai mie- 
likuvaan, joka yksilöllä on toisen tekemästä liik- 
keestä, niin se voidaan lukea n. s. ideomotoristen 
liikkeiden joukkoon. M:n esineenä saattaa myös- 
kin olla yksilön itsensä aikaisemmin tekemä liike 
(itsensämatkiminen) . Lähinnä m. esiintyy toisen 
tai omien ruumiinliikkeiden jäljittelynä; silloin- 
kin kun yksilö matkii esim. toisen henkilön is- 
tumistapaa tai muuta liikkumatonta ruumiin- 
asentoa, saattaa katsoa hänen käyttäytymisensä 
perustuvan ruumiinliikkeitä välittävien lihasten 
jännitys- ja herpoamistoimintoihin. Mutta m:n 
käsite laajenee, kun otetaan huomioon, että m:n 
esineinä saattavat olla myöskin ulkonaiset luon- 
nonilmiöt, esim. luonnonäänet tai -muodot, joita 
yksilö hengityselimillään tai ruumiinaseunoillaan 
jäljittelee, taikka myöskin henkiset ilmiöt, esim. 
ajatukset, jotka ilmaistaan ulkonaisin keinoin. 
M:n tavallinen järjestys on, että yksilö aluksi 
jäljittelee vain ulkonaisesti ja puolittain itsetie- 
dottomasti, esim. pukeutuu alitaaseen muodikkaa- 
seen hameeseen tai tekee tavan mukaan kohte- 
liaisuuskäyntejä, vaikka hän kenties, kun ensi ker- 
ran näkee hameen, pitää sitä mauttomana, ja kun 
ensi kerran tekee käyntinsä, tuntee sen perin vas- 
tenmieliseksi, mutta vähitellen yksilö omaksuu 
myöskin ne katsantotavat, jotka sisältyvät mat- 
kittuihin ulkonaisiin muotoihin, niin että hän pi- 
tää epänmkavaa hametta aistikkaana ja kohteliai- 



157 



Matku— Matkustajaliikenne 



158 



suuskäyntejä seuraeläinän hyviin tapoihiu ehdot- 
tomasti kuuluvina. Korostaessaan m:n suurta 
merkitystä parvittain elävien eläinten elämässä 
ja erikoisestikin inhimillisessä yhteiselämässä jot- 
kut nykyaikaiset tutkijat (esim. G. Tarde teok- 
sessaan ,,Les lois de Timitation") ovat jyrkästi 
väittäneet, että yhtei.skunnan varsinaisena ole- 
muksena on m. Tällaisiin väitteihin sisältyy 
kuitenkin liioittelua, sillä yhteiskunta edellyttää, 
pysyäkseen pystyssä ja kehittyäkseen, myöskin 
yksilöjen alkuperäistä tointa ja johtavien henki- 
löjen aloitteita, jopa sitäkin että määrätyssä ti- 
lanteessa, esim. sellaisessa, jossa Sokrates oli, 
kun hän kansan sokeata kostonhalua vastaan 
vaati Aigospotamoin luona voitettuja ateenalai- 
sia sotapäälliköitä oikeudellisesti tuomittaviksi, 
yksilö siveellisen tietoisuutensa nojassa asettuu 
kaikkien muiden käsitystä vastaan. Yleensä täy- 
tyy ottaa huomioon, että inhimillisen toiminnan 
yhtäläisyys saattaa perustua muuhunkin kuin 
m:een, nimittäin samanlaisiin vaikuttaviin syihin 
ja elämänehtoihin, ja että matkimisvietin ohessa 
saattaa esiintyä myöskin taipumus vastustelemaan 
muita ja erottautumaan heistä. Mutta kaikesta 
rajoituksesta huolimatta jää m:lle erinomaisen 
suuri vaikutusvalta sekä alemmilla että ylemmillä 
elämän kehitysasteilla. Esim. kielen synnyssä ja 
kehityksessä m. suuresti vaikuttaa, sillä ensiksi- 
kin monet sanat ovat alkuperältään luonnonäänien 
tai välittömien tunnepurkausten m:ta (onomato- 
poieettiset sanat) ja toiseksi kielellisten ilmaisu- 
merkkien leviäminen yksilöstä toiseen, vanhem- 
masta polvesta nuorempaan, sanalla sanoen kielen 
yhteiskunnallinen käytäntö nojautuu m:een. Sitä 
voimakkuutta, millä matkimisvietti ilmenee ih- 
misen alkuperäisillä asteilla, todistaa se useinkin 
naurettava uskollisuus, millä luonnonkansat jäl- 
jittelevät eurooppalaisten tutkimusmatkailijain 
eleitä ja käytöstapoja, esim. aivastusta, silmäla- 
sien käyttämistä y. m. Sen lisäksi m. on villikan- 
sain maagillisten käsitysten mukaan mahtava 
taikakeino, niin että esim. katsotaan voitavan 
leiritanssilla, jossa liikkeillä matkitaan puhve- 
lien eleitä, houkutella näitä eläimiä metsästä- 
jän saaliiksi. Tällaisten maagillisten käsitysten 
jätteitä on vielä tavattavana sivi.styskansojen- 
kin keskuudessa, esim. merimies viheltelyllään 
tuulta matkien kuvittelee voivansa synnyttää 
purjetuulen (sympaattinen magia, ks. Magia, 
Taikuus). Korkeammalle kehittyneessä yh- 
teiskunnassa voi sekä vanhoillisuuden että edis- 
tysmielisyyden sielut i et eelliseksi ymmärtämiseksi 
jossakin määrin käyttää m:ta selitysperusteena, 
sillä edellinen esiintyy vanhempien sukupolvien 
katsanto- ja käytöstapojen jäljittelynä, traditsio- 
nin 1. perinnäistavan muodostumisena, jälkimäi- 
nen taasen on usein samanaikuisten, uusien tai 
uusina pidettyjen katsomusten ja käytäntöjen, 
,.muotifilosofiojen" m:ta. Niistä yleisistä laeista, 
joita nykyaikainen tutkimus on m:sta esittänyt, 
mainittakoon kaksi. Jos ajattelemme, että uusi 
yksilön käytöstapa saa esteitä kohtaamatta le- 
vitä, niin tämä merkitsee, että yksilö tartuttaa 
tapansa toiseen, joten syntyy kaksi matkittavaa 
voimakeskusta, nämä kaksi taas kukin toiseen, 
joten niitä syntyy 4 j. n. e., toisin sanoen, että 
leviäminen tapahtuu geometrisessa sarjassa. Toi- 
nen laki on se, ettei m. koskaan ole ihan täy- 
dellinen, vaan että matkittu asia jossakin mää- 



rin muodostuu matkijan omalaatuisuuden mu- 
kaan. Kun esim. kansa lainaa toiselta sanan, 
tarun, taidemuodon j. n. e., niin se painaa lai- 
nattuun asiaan oman leimansa, vieläpä kukin 
yksilökin tarkoin katsottuna jossakin, vaikkapa 
vähässäkin määrin muovailee sitä mitä toiselta 
vastaanottaa. Ky.symys m:n sielutieteellisestä 
alkuperästä on riidanalainen, sillä toiset pitävät 
sitä vaistona tai vaistomaisena taipumuksena, 
toiset taasen selittävät m:n mielikuvien asso- 
siatsioneista riippuvaksi uudistamiseksi. Z. C. 

Matku. 1. Säteriratsutila Urjalan pitäjässä 
n. 3 km pohjoiseen Matkun rautatieasemalta. 
Käsitti ennen v. 1904 1 -j^ manttaalia, 3 taloa, 
2.859,185 ha, josta lähes puolet viljelyskelpoista, 
etupäässä ensiluokkaista suomultamaata (kuului- 
sat Matkun suot). Lankarullatehdas läh. M:u 
asemaa. — Tila oli kauan Tammelander-suvun 
hallussa n. v:een 1840, jolloinka sen omistajaksi 
nahnisen kautta tuli hovioikeudenneuvos, sit- 
temmin prokuraattori ja presidentti Carl Edv. 
Gadd, hänen jälkeensä upseeri B. G. Rungell. 
sitten majuri Nj^ström ja kauppaneuvos Vahren, 
jonka perillisiltä Suomen valtio 1904 osti 
tilan palstoitettavaksi. Kauppahinta oli 390,000 
mk. — Nyk. on kartanon alueella 72 mant- 
taaliin pantua ja 47 palstatilaa. Päätilan, 
jonka pinta-ala on jaon jälkeen 236 ha, omis- 
taa ent. koulunopettaja M. Lehtinen. — Pää- 
rakennus on huvilatyylinen, osittain kolmiker- 
roksinen, 1870-luvulta. 

2. Eautatieasema (IV 1.) Urjalan pitäjässä 
Toijalan-Turun radalla Urjalan ja Humppilan 
asemien välillä 180 km Helsingistä, 95 km Tu- 
rusta, 33 km Toijalasta. Oli ennen Humppilan- 
Forssan radan valmistumista nimeltään Forssa. 

A. Es. 

Matkustaja- 1. hyppyantilooppi (GazcUa 1. 
Ätitidorcas cucliore) on hyvin gasellin kaltainen, 
mutta sitä hiukan isompi. Pitkin selkää kulkee 
pitkäkarvainen ihopoimu. M. elää Afrikan etelä- 
päästä ainakin päiväntasaajaan asti suurilla 
aroilla, missä se liikkiui äärettömissä parvissa hä- 
vittäen tieltään kaiken kasvullisuuden, ks. kuva- 
liite A n t i 1 o o p p e j a II, 4. P. B. 

Matkustajaliikenne, se osa yleistä keskuslii- 
kennettä, joka tarkoittaa kulkuneuvojen käyttä- 
mistä henkilökuljetukseen. Sitä tapahtuu maan-, 
vesi- ja rautateitse, tapahtuupa o^a tähän kuulu- 
vaa liikennettä aivan tiettömiäkin teitä, esim. 
karavaaneissa aavikkojen halki. Viime vuosina 
on myös ilmapurjehdusta ruvettu tähän tarkoituk- 
seen käyttämään. 

Sivistyksen karttue.ssa on m. nopeasti, varsin- 
kin höyrylaivain ja rautateiden avulla, kohonnut 
nykyisiin valtaviin määriin. Tarkkaa yhtenäistä 
tilastoa ei kuitenkaan yleensä ole muusta kuin 
rautateiden m:sta, mihin kumminkin lukeutuu 
myös lyhytmatkainen paikallisliikenne, johon ei 
enään, yhtä väliän kuin kaupunkien raitiotielii- 
kenteeseen, sisälly varsinaista matkustamista. 

Suomen valtionrautateillä oli matkustajain 
luku 1871 613.000 henkeä ja niiden kulken\ain 
matkain yhteenlaskettu kilometrimäilrä (= henkilö- 
kilometriluku) 30.5 milj. V. 1911 olivat va.staavat 
luvut 15,2 milj. henkeä ja 594 milj. henkilökilo- 
metriä. ^Matkaili keskimääräinen pituus oli siis 
1871 50 ja V. 1911 39 km. Euotsin rautateillä (yk- 
sityisradatkin lukuunotettuina) oli matkain keski- 



159 



Matkustajavaunu — Matriarkaatti 



160 



pituus 1881 49 ja 1909 43 km, Saksan koko rauta- 
teistöllä 1909 23 ja Itävalta-Unkarin sam. v. 38 
km. 

M. on tiirkeänä tekijänä rautateiden tuloissa, 
vaikka on epätietoista, eikö sen jälkeen kuin 1890- 
luvulla jotenkin kaikkialla on matkustajatarif- 
feja melkoisesti alennettu, matkustajain kuljetuk- 
sen mukavuuksia osaksi kustanneta tavaraliiken- 
teen tuloilla. Rautateiden koko tulosta saadaan 
m :stä Suomen valtionrautateillä n. 40%, Ruot- 
sissa n. 35 %, Saksassa n. 30 7o, Itävalta-Unka- 
rissa n. 25 %, mutta Sveitsissä n. 47 ja Hollan- 
nissa yli 50 %. 

M: n erikoislaatuja erotetaan m. m.: matkailu, 
kuljetus (sotilaiden ja vankien), toivioretket, 
siirtolaisuus ja ,, vaellus" (s. o. sellainen suurehko 
väestön siirtyminen, jolloin joltain seudulta työ- 
kykyiset henkilöt siirtyvät määräajaksi toiselle 
seudulle töihin). J. //. K. 

Matkustajavaunu ks. Rautatievaunu. 

Matkustuskielto. Turvatakseen vastaista ve- 
lallisen varallisuuden ulosottoa myöntää ulosotto- 
laki ulosotonhaltijalle vallan kieltää velallisen 
matkustamasta pois paikkakunnalta ennenkuin 
hän on tehnyt selvän puolestaan. Jos tämä m. 
rikotaan, on velallinen tuotava takaisin ja, mil- 
loin velkoja vaatii, pidettävä vankeudessa niin 
kauan kuin kielto on voimassa. M. lakkaa, jos 
velallinen asettaa pantin tahi takauksen. A. Ch. 

Matkustussääntö, asetus, joka määrää virka- 
miehelle suorittamistaan matkoista ja toimituk- 
sista tulevan matkakustannusten ja päivärahan 
korvauksen. Millä määrällä tämä korvaus on kus- 
sakin eri tapauksessa maksettava riippuu siitä 
arvoluokasta, missä asianomainen virkamies on. 

A. Ch. 

Matlockiitti, keltainen, tetragonisina levymäi- 
sinä kiteinä esiintyvä kivennäinen, kokoomuksel- 
taan emäksinen lyijykloridi (Pb.CUO) . Tätä ai- 
netta tavataan galeniitin ja cerussiitin keralla 
Matlockissa Derbyshiressä. P. E. 

Matohämäliäkit (Linguatulina) ks. H ä m ä- 
häkkieläimet. 

Matolääkkeet. Matojen olon suolistossa .saa sel- 
ville tutkimalla ulostuksia, joissa tällöin on lois- 
ten munia, ja madot voi karkoittaa erilaisilla 
m:llä. Heisimatoja vastaan käytetään menestyk- 
sellä eräiden saniaisten (Polystichum filix 
7nas ja P. spitiulosum) juurakoista laitettua uu- 
tosta — sitä on filisiinikapseleissa ja eri filisiini- 
valmisteissa, filikonissa, filmaronissa, fihnosiinissa 
y. m. — sekä granaattiomenapuun (Pu- 
nica granatumj juuren ja varren kuorta, k u s s o- 
kasvin (Hagenia abyssinica) kukkasia ja kama- 
laa {Mallotus philippi7iensis-Y>u\\eria.) , joka kas- 
visaine on lievin tavallisista m :stä. Suolinkaisten 
karkoittamiseksi ovat tehokkaimpia n. s. mato- 
siemenet (Artemisia Cinan kukat) ja etenkin 
niistil valmi.stettu santoniini. joka kumminkin 
järjettömästi käytettynä samoin kuin muutkin 
m. synnyttää erilaisia myrkytysoireita. Kiho- 
matojen poistamiseksi käytetään erilaisia aineita 
sekä peräsuolihuuhteluja. Parhaiten suojeltuu 
sisälmysmadoilta noudattamalla kaikessa tarkkaa 
puhtautta sekä nauttimalla kalaa ja lihaa vain 
keitettynä tai paistettuna. A. R:nen. 

Matomainen lisäke ks. Umpisuoli. 

Matonokkeli (Buphaga africana) on kottarai- 
sen kokoinen ja kaltainen keski-afr. varpuslintu. 



Nokka on omituisen muotoinen, lyhyt, suora, 
tasapaksu, keltatyvinen ja punakärkinen. Pyrstö 
on nalkkimainen, sen sulkien kärjet ovat suipot, 
muistuttaen tikkojen pyrstöä. Pyrstön avulla ne 
voivat taitavasti kiipeillä suurten eläinten, ku- 
ten norsujen, kamelien, aasien, puhvelien ja 
antilooppien ruumiilla, karvoista kiinnipitäen ja 
syöden näiden ihosta kaikenlaisia kiusaavia syö- 
päläisiä. E. 11'. S. 

Matosade, se välistä talvella esiintyvä ilmiö, 
että hyönteiset, esim. hyppyhäntäiset, pehmeä- 
siipi.sten kovakuoriaisten toukat eli n. s. ..lumi- 
madot", vaaksiaisten toukat y. m. leudon ilman 
sattuessa äkkiä suunnattomin joukoin ryömivät 
esiin piilopaikoistaan ja laajoilla aloilla peittä- 
vät lumen tai paljaan maan. IJ. S-s. 

Matotauti. Tavallisimmat ihmisen loismadot, 
jotka Suomessa tavataan, ovat leveä heisimato, 
sileäpäinen kapea heisimato, suolinkainen ja kiho- 
mato. H e i s i m a t o j e n aiheuttamat tauti- 
ilmiöt ovat erilaisia riippuen melkoisesti kunkin 
potilaan tilasta. Toisin ajoin ne synnyttävät hy- 
vinkin arveluttavia häiriöitä, toisin ajoin tuskin 
huomattavia tai ei häiriöitä lainkaan esiinny. 
Nämä tautitilat ilmenevät joko vatsavai- 
voina tahi kaikenlaisina y 1 e i s h ä i r i ö i n ä, 
kuten hermoston ja veren sairaloisuuksina. 
Vatsavaivat esiintyvät monenlaisin eri oi- 
rein, kuten ruokahalun vaihteluina, näläntun- 
teena, oksennuksina, kuvotuksina, ähkykipuina, 
umpena tai ripulina. Liikuskellessaan suolis- 
tossa osuvat madot väli.sti mahalaukkuun ja ok- 
sennetaan ulos suun kautta. Yleisoireista huo- 
mattavimmat ovat ravitsemushäiriöt, kalpeus, 
jleinen heikkous, väsymys, lailituminen sekä 
hermoston vaivat, kuten huimaus, näkö- ja kuulo- 
häiriöt .sekä kouristukset. Erittäin tärkeät ovat 
madoista johtuneet veren muutokset, erilaiset 
vähäverisyyden eli anemian tilat. Näistä vaaral- 
lisin on pahanlaatuinen väliäverisyys (anaeniia 
perniciosa). Tässä iho käy kellanharmaan kalva- 
kaksi, syntyy vesipöliöä, sydämentykytystä, hui- 
mausta ja yleinen kuihtuminen, mikä välistä vie 
kuolemaankin. 

Suolinkaiset voivat synnyttää, jos niitä 
on runsaasti, yleensä samanlaisia vatsaliäiriöitä 
kuin heisimadotkin sekä yleisvaivoja. Vaaralli- 
simpia kumminkin, vaikka onneksi harvinaisem- 
pia, ovat niiden vaellukset ohutsuolesta maksaan, 
virtsaelimiin, vatsaonteloon ja mahalaukkuun, 
mistä ne helposti joutuvat suuhun sekä täältä 
kurkunpäähän ja nenään tullen hengenvaaralli- 
siksi. 

Kihomadot vaeltelevat ulos perÄa ukosta ta- 
vallisesti iltaisin ja öisin synnyttäen kiusallisen 
kutkun. Tästä häiriytyy yölepo melkoisesti, mikä 
vaikuttaa haitallisesti yleisvointiin varsinkin lap- 
silla. Rladellessaan saattavat loiset joutua nais- 
ten sukuelimiin ja aiheuttaa vaivoja. Peräsuo- 
lessa voi syntyä tulehduksia ja raapimisesta ihot- 
tumia. A. R.-ven. 

Matotskin sar, salmi, joka erottaa Novaja 
Zemljan pohjois- ja eteläsaaret toisistaan. M. s. 
on 90 km pitkä, 7,5-4 km (kapeimmalla koh- 
dallaan 650 m) leveä. Ainoastaan länsi- ja 
lounaistuulilla se puhdistuu jäistä. 

Matrassi (kesk. lat. maträ'tium, ransk. mate- 
las, saks. Matratze), vuoteen patja. 

Matriarkaatti (< kreik. ??iä/c"r = äiti, ja arkhe' 



161 



Matricaria — Matterhorn 



162 




Kamelisaunio. 



= valta) 1. äiti valta (saks. M utterrecht) , ni- 
mitys, jota käytetään ilmaisemaan sitä seikkaa, 
että eräissä kansoissa sukulaisina pidetään ai- 
noastaan äitiä ja äidinpuoleisia, mutta ei isää 
eikä isän heimolaisia. M. esiintyy luonnonkan- 
soilla aikaisella kehitysasteella, ja joskus myös- 
kin sivistyskansoilla, esim. muinaisilla egyptiläi- 
sillä ja eräillä Vähän-Aasian muinaiskansoilla. 
Se ei merkitse sitä, että valta olisi naisten kä- 
sissä, vaikka joskus saattaa niinkin olla laita; 
m:n vallitessa heimoon kuuluvilla miehillä, s. o. 
naisten veljillä ja pojilla on sama valta kuin 
perheenisillä patriarkaalisissa yhteiskunnissa. 
[Baeliofen, ..Das Mutterreclit", We.stermarck, ,,Uet 
menskliga äktenskapets historia".] J. F. 

Matricaria, saunio, saunakukka, kasvi- 
suku mykerökukkai.sten heimossa. N. 50 lajia, 
etenkin Viilinteren maissa, 
Länsi-Aasiassa ja Etelä-Eu- 
roopassa, meillä 3 lajia. 
Ruohokasveja hienoliuskai- 
sin lehdin; mykeröissä laita- 
kukat kielimäisiä, valkeita, 
joskus ne puuttuvat, kehrä- 
kukat torvimaisia keltaisia, 
marto enemmän tai vähem- 
män kupera. K e h r ä s a u- 
n i o 1 1 a (M. discoideaj 
puuttuvat laitakukat, my- 
kerö korkea ja kapea; kasvi 
vahvasti ryydintuoksuinen; 
maassamme yleinen asu- 
tuilla paikoin teillä ja pi- 
hoilla, ollen tyypillisimpiä 
ihmisen seuralaisia; kotoi- 
sin Pohjois-Ameriikasta ja Itä-Aasiasta. K a- 
melisaunion (M. chamomillaj valkeat laita- 
kukat ovat taaskäänteisiä, marto tälläkin kor- 
kea ja kapea ja koko kasvi ryydintuoksuinen, 
vanliastaan tunnettu lääkekasvi (ks. K a m o- 
m iiii tee), kasvaa pelloilla y. m. eteläosissa 
maatamme. Yleinen koko maassa, etupäässä asu- 
tuilla paikoin on tuoksuton saunio (M. ino- 
doraj. jonka mykeröt ovat isommat kuin edelli- 
sillä. I. V-s. 

Matriisi (lat. mäirix = einä), yleensä syvennys- 
kaava, jossa valmistetaan valettuja, puristettuja 
tai pakotettuja y. m. töitä, tavallisesti: se kirjaimen 
kuvan sisältävä valinmuotti, johon painokirjasin 
valetaan. Kohokuvalla varustettu teräsleimasin, 
jolla kirjaimen syvennyskuva pakotetaan mat- 
riisikappaleeseen, on nimeltään patriisi (< lat. 
pater = isä) . Matriiseja voidaan myöskin valmis- 
taa galvanoplastiikan avulla. 

Matrikkeli (lat. matri'cula- luettelo, < mä't- 
jta; = emä), jonkun seuran tai laitoksen nimi- 
luettelo, jäsenluettelo; Norjan maarekisteri. 

Matrikulaarimaksut (saks. Matrikularhei- 
träge), ne suoranaiset lisämaksut, joita Saksan 
eri valtiot suorittavat yhteisiin valtakunnan- 
menoihin, mikäli valtakunnan muut tulot eivät 
niihin riitä. Ne lasketaan valtioiden asukasluvun 
mukaan ja määrätään vuodeksi kerrallaan. 
Matrimonium {-ö'-J (lat.) , avioliitto. 
Matronalia ]-nu'-], juhla, jonka Rooman nai- 
misissa olevat naiset joka maaliskuun 1 p. viet- 
tivät Juno Lucinan kunniaksi, ja jolloin mies- 
ten oli tapana antaa vaimoilleen lahjoja ja emän- 
tien kestitä orjiaan. E. E-l. 
6. VI. Painettu "',2 13. 



Matroona (lat. mätrö'na), muin. -roomalaisilla 
laillinen aviovaimo, perheenemäntä; nykymerkin- 
nössään = vanhanpuoleinen, arvokas (liliavahko) 
naitu naineu. 

Matruusi (alankom. matroos, ■< ransk. mate- 
lot, normanni laisten välityksellä < isl. mötunaiitr 
= ..ruokatoveri"), merimies, laivamies; merisotilas. 

Matsujama (M at su y am a), Ehime nimisen 
maakunnan pääkaupunki Japanissa, lähellä Si- 
koku-saaren länsirantaa; 44,106 as. (1908). Rauta- 
tie vie 7 km: n päässä olevaan Mitsu nimi.seen 
satamakaupunkiin. 

Matsukata [-kä'-], Masajosi (s. 1835), 
jap. valtiomies; perehtyi ollessaao Japanin edus- 
tajana Pariisin näyttelyssä 1878 tarkoin Euroo- 
pan raha-oloihin; oli 1881-92 ralia-asiain ministe- 
rinä saaden järkevillä toimenpiteillään, m. m. 
Japanin valtiopankin perustamisella (1882), tor- 
jutuksi uhkaavan valtion vararikon; ajoi 1897 pe- 
rille Japanin siirtymisen kultakannalle; hoiti 
raha-asiain ohessa 1891-92 ja 1896-97 myöskin pää- 
ministerin tointa; uudelleen raha-asiain ministe- 
rinä 1898-1900; korotettiin markiisiksi 1907. 
M. on vaikuttanut tuntuvasti maansa raha-olojen 
ja talouselämän kehitykseen; julkaissut: ..Report 
on the post-bellum finance administration of 
Japan. 1896-1900" (1901). J. F. 

Mattatias ks. Makkabealaiset. 

Matte (brasilial. nimitys), espanjankiel. m ä t e. 
useimmissa euroopp. kielissä tavalli.se.sti, vaikka 
erehdyttävästi muodossa 
m a t e. Suomessa sen mu- 
kaisesti käytetty muo- 
toa m a t e e. Nimi tar- 
koittaa alkuaan astiaa, 
josta siiviläpäisellä put- 
kella imien nautitaan 
eräiden //ex-lajien. eten- 
kin /. paragilayeiisis- 
puuu t. -pensaan kuiva- 
tuista ja hienonnetuista 
lehdistä valmistettua 

teentapaista juomaa: ny- 
kyään nimeä käytetään 
sekä tästä juomasta että 
itse kasvista. Matte- 
teetä 1. Paraguay- 
teetä nautitaan ylei- 
sesti suuressa osassa 

Etelä-^Ameriikkaa, m. -puu, myös tunnettu nimillä 
h e r v a, y e r b a. kasvaa siellä Etelä-Brasiliassa, 
Paraguayssa ja pienessä osassa Argentiinaa. Suu- 
rin osa lehtiä kootaan toistaiseksi metsistä, vil- 
jelys ei ole tahtonut onnistua, mutta on lisäänty- 
mään päin, sitä on m. m. yritetty Misionesin suo- 
malaisensa siirtolassa Argentiinassa. Jesuiittain 
tiedetään aikoinaan viljelleen m :ea hyvällä menes- 
tyksellä, Jesuiittatee- ja 1 ä h e t y s t e e-ni- 
mitykset ovat vielä muistoina näiltä ajoilta. M :ea 
valmistetaan kuten teetä kaatamalla kuumaa vettä 
hienoiksi jauhennetuille lelidille, juoman maku 
on hyvin karvas, mutta väitetään siil:en pian tot- 
tuvan. \'aikutus on virkistävä ja elähyttävä, sa- 
mantapainen kuin kahvin ja teen, m. sisältääkin 
osaksi samoja aineita, m. m. koffeiinia. Euroo- 
passa m. ei vielä ole voittanut sanottavasti jalan- 
sijaa. (F V-s.) 

Matterhorn (ransk. Mout Cervin, it. Monte 
Cervino), vuorenhuippu Etelä-Sveitsissä, Penni- 




Matte-pensaan nU.^a ja lu.nte- 

teen juomavälinppt (kannu 

ja imupilli). 



163 



Matte u cci — Matto 



1G4 



nin-alpeissa, Italian rajalla, länteen Monte Eo- 
jtasta. M. on 4,482 m korkea, gneissistä muodos- 
tunut, jyrkkärinteinen pyramidimainen keila. 
M:n pohjoisjuurella on M.-gletseri ja kaakkois- 
puolella ]\Iatterjoch-sola (3,322 m yi. morenp.) vie 
Sveitsin puoleisesta Zermattin laaksosta Italian 
puoleiseen Tournanclien laaksoon. M:n huipulle 
noustiin ensi kerran vasta 1865: alastuUessa ret- 
kikuntaa kohtasi tuho, niin että seitsemästä mie- 
hestä ainoastaan kolme (niiden joukossa E. Whym- 
per; ks. t.) pelastui. (E. E. K.) 

Matteucci [-u'tsi], Carlo (1811-68), it. fyy- 
sikko ja valtiomies, tuli 1832 fysiikan professo- 
riksi Bolognaan, 1838 Ravennaan ja 1840 Pisaan, 
1860 senaattoriksi, 1862 kansanvalistusministe- 
rikbi Katazzi'n ministeriöön ja hiukan myöhem- 
min it. sähkölennätinlaitoksen päälliköksi. Vä- 
hää ennen kuolemaansa IM. siirtyi takaisin tie- 
teelliselle alalle, toimien professorina Firenzessä. 
M. on tutkinut .sähköoppia ja magnetismia, ku- 
ten induktsionisähköä, sähkölennätin-taitoa ja 
sähkövirtailuja eläinten ruumiissa (sähköraus- 
kua). Hän keksi lepäävässä lihaksessa kulkevan 
sähkövirran ja tämän virran muuttumisen lihak- 
sen toimiessa. Teoksia: ..Lezioni di fisica" (4:s 
pain. 18.51). „Traite des phenomenes electro- 
physiologiques des animaux" (1844), ..Lezioni sui 
fenomeni fisico-chimici dei corpi viventi" (2:nen 
pain. 1848). M:n elämäkerran on kirj. Bianchi 
(1874). U. S:n. 

Matteuksen evankeliumi ks. Matteus. 

Matteus, apo.etoli ja evankelista, myöskin 
Leevi nimeltään, oli Alplieuksen poika ja, en- 
nenkuin rupesi Jeesusta seuraamaan, tullivirka- 
mies Genesaretin järven piirissä. U:ssa T:ssa 
kerrotaan vain liäneu kutsumisensa (Matt. Q»-,,: 
Mark. 2,4; Luuk. 5^-.,„) . Muut tiedot hänestä. 
hänen lähetystoimensa etäisissä maissa ja hänen 
marttyyrikuolemansa, ovat perin epäluotettavat. 
Kuvissa on hänen vieressään enkeli. — M : n e v a n- 
kel i um i on läliinnä kirjoitettu Palestiinan jua- 
talaiskri-stityille luultavasti Jerusalemin hävityk- 
sen jälkeen ja todistaa, viittaamalla profeettoih n. 
että Jeesus on V:n T:n lupaama Messias. Sen 
perustuksena lienee ^Matteuksen kirjoittama ara- 
mealainen kokoelma Jeesuksen lauseita „Logia". 
sekä Markuk.sen evankeliumi. Th. Zahn y. m. kan- 
nattavat erästä vanliaa mielipidettä, että Matteuk- 
sen evankeliumi muka on käännös Matteuksen 
kirjoittamasta arameankielisestä evankeliumista. 
Tätä olettamusta puolustavat moniaat tämän evan- 
keliumin kreikan kielessä tavattavat ,.heprealai- 
suudet". Edv. ^t. 

Mattheson [-fezovj, Johann (1681-1764), 
saks. musiikkikirjailija, aikansa kuuluisimpia. 
Toimi 1699-1705 Hampurin oopperassa laulajana, 
kapellimestarina ja säveltäjänä, sekä 1715-28 
Hamj)urin tuomiokirkon musiikinjolitajana. Lu- 
kuisilla teoreettisilla julkaisuillaan hän avasi uu- 
sia uria: tärkeä lillideteos on ..Ehrenpforte", ku- 
vaus silloisen ajan musiikkimiehistä (Bachia ei 
siinä mainita). Ennätti myös säveltää 8 ooppe- 
raa, 24 oratoria ja kantaattia y. m. /. A'. 

Mattheus ks. Matteus. 

Matthisson [-tisso7iJ. Friedrich von (1761- 
1831), saks. runoilija; teatterinjohtajana ja 
kirjastonhoitajana Stuttgartissa 1812-28. M:n 
luontoa kuvailevat lyyrilliset runoelmat, joissa 
hän liikkui Ilallerin ja E. von Klei.stin aloitta- 



malla uralla (,,Gedichte", 1787), herättivät aika- 
laistensa ihailua (m. m. Wielandin ja Schillerin). 
Hänen muistelmissaan (..Erinnerungen") on mie- 
lenkiintoisia paikka- ja henkilötietoja. [R. Weiss. 
„Cber M:s Gedichte" (1896); Boschulte, „Fr. M., 
seine Anhänger u. Nachahmer" (1900).] J.H-l. 

Mattias, ruots. jumaluusoppinut ja saarna- 
mies 1300-luvun edelliseltä puoliskolta, tuli mais- 
teriksi Pariisissa ja sitten Linköpingin kanii- 
kiksi sekä Pyhän Birgitan rippi-isäksi. Kuoli 
Tukholmassa, todennäköisesti 1350 palattuaan 
Maunu Eerikinpojan Venäjälle tekemällä risti- 
retkeltä. Hänen suurin raamattuteoksensa ,.Glosse 
super totam bibliani" (3 os.) on hävinnyt. Hänen 
muhsta teoksistaan mainittakoon ,,Exposicio su- 
per apocalypsin", ,,Homo conditus" sekä „Copia 
exemplorum"', joka aakkosellisessa järjestyksessä 
sisältää lyhyeen muotoon sovitettuja legendoja ja 
kertomuksia. M. oli voimakas kansanomainen 
saarnamies. 

Matti Kettilmundinpoika (k. 1326). Ruotsin 
valtionhoitaja. Suomen päämies, on syntyperäl- 
tään tuntematon. Ensi kertaa hänet vielä nuorena 
mainitaan osanottajana Torgils Knuutinpojan 
rustiretkeen Inkerinmaalle 1299 ja mainitaan kun- 
nostautuneena sodassa venäläisiä vastaan. Birger 
kuninkaan ja hänen veljiensä, herttuain, väli- 
sessä taistelu.ssa hän oli jälkimäisten miehenä ja 
sanotaan heidän drotsetikseen. Kun kapina puh- 
kesi Birgeriä vastaan oli M. K. sen etunenässä ja 
valittiin 1318 valtakimnan „drotsetiksi ja esimie- 
heksi", ja on varmaankin vaikutusvallallaan edis- 
tänyt surmatun Eerik herttuan pojan Maunun 
vaalia valtakunnan kuninkaaksi. Jonkun vuoden 
perästä hän kuitenkin — vapaaehtoiscstiko vai 
pakosta, on vaikea sanoa — näyttää jättäneen 
etusijansa valtaneuvostossa, ja mainitaan 1324 
Suomen käskynhaltijaksi. Täällä hän näyttää hal- 
linneen hyvin itsenäisesti, joutuen m. m. kiivaa- 
seen riitaan Tallinnan kaupungin kanssa, joten 
sota juuri oli puhkeamaisillaan, kun kuolema 11 
p. toukok. 1326 Turussa tempasi hänet pois. Tes- 
tamentissaan, joka on Turussa kirjoitettu, hän 
tn. m. muistaa runsailla lahjoilla Turun tuomio- 
kirkkoa ja luostaria, vieläpä hän maksoi omas- 
taan 200 hopeamarkalla Suomen talonpoikien puo 
lesta erään äsken määrätyn veron. K. G. 

Matti Laurinpoika ks. K r u u s. 

Mattilan lepokoti sijaitsee Hausjärven pitä- 
jässä Salpausselän liarjanteella 3 km Oitin rauta- 
tieasemalta Lammille vievää maantietä myö- 
ten; VVerner Söder.strömin perustama 1907 osta- 
malleen Mattilan tilalle. Heikompia sairaita ei 
oteta vastaan. Lääkäriä ei ole, vaan johtaa lai- 
tosta diakonissa apulaisenaan sairaanhoitajatar. 
l\od'ssa on 35 huonetta: niistä on 26 (joissa yh- 
teensä 40 vuodetta) varattu vieraiden makuuhuo- 
neiksi. Tavallinen päivämaksu on 4-7 mk.; tal- 
visin hinnat ovat alennetut. Ä. Es. 

Matto, yleensä seinäverhona, istuimen peit- 
teenä, pöytäkoristeena y. m. verhona käytetty ku- 
tomatuote, mutta varsinkin lattianpeite. — Itä- 
maiden muinaiskansat, assyrialaiset, babylonia- 
laiset ja persialaiset käyttivät koristeellisesti ku- 
dottuja m:oja suurissa palatseissaan väliseininä 
siten muodostaen pienempiä huoneita, samoin sit- 
temmin roomalaiset, joiden juhlissa ja voittosaa- 
toissa m:t myös olivat tärkeinä koristu.skeinoina, 
jopa rikkaissa yksityisasunnoissa seinäkoristei- 



165 



Matto Grosso— Mattra 



166 



nakin. Bysanttilaisessa kirkossa m:oja käytettiin 
seinä- ja alttarikoristeina. Myöhemmällä ajalla 
niiden käytäntö euioopp. hallitsijain ja ruiitinai- 
den palatseissa synnytti n. s. gobeliini- (ks. t.) 
mattojen valmistustavan. 

M:jeu kudonta on vanhaa itämaista teollisuutta, 
joka lienee kehittynyt Indus-joen rantamilla, ja 
kukoistaa näillä tienoilla vieliikin vanhassa ih:»- 
nuudessaan. Sitä harjoitetaan siellä todellisena 
taiteena, josta ovat todistuksena nykyäänkin kuu- 
luisat pers., int. ja turk. m:t. Ne jakautuvat kah- 
teen pääryhmään : kilim-tekniikkaan, jonka tuot- 
teet ovat sileäpintaisia kankaita tai punoksia 
muistuttavia m:oja, ja smyrna-tekniikkaan. jonka 
tuotteet ovat nukka- tai tupsupintaisia. Viime- 
mainitut ovat arvokkaampia ja kalliimpia, edel- 
liset taas tavallisempia. Tyyliin nähden itämai- 
set m:t eivät ole yhtä vaihtelevia kuin eurooppa- 
laiset. Muodoltaan ne ovat tav. nelikulmaisia tai 
pitkulaisia ja niissä on ympärikäyvä reunusta. 
Keskustan muodostaa väri vaihtelussaan hämmäs- 
tyttävän koristeellinen malli, tähdistä ja kulmik- 
kaista muodoista^ sommiteltu ja usein säteittäi- 
sesti jatkuva eri suuntiin, tarvitsematta silti ke- 
hittyä täysin symmetrisiksi muodoiksi. Koriste- 
muodot ovat usein kasvi- ja eläinaiheisia, mit- 
tausopilliset kuviot taas ovat voitolla eräissä pers. 
ja kaukasial. malleissa, etenkin reunaraidoissa. 
Värit ovat yleensä mestarillisesti valittuja, ja 
verraten vjiliälukuiset päävärit vallitsevat täy- 
dellisesti koko monikirjavan kokonaisuuden. Van- 
han ajan värit olivat aina kestäviä luonnon- 
värejil, mutta viimeisien vuosikymmenien kuluessa 
o\at keinotekoiset huonommin kestävät värilajit 
sielläkin voittaneet jalansijaa värikirkkautensa 
sekii huokeutensa takia, alentaen tuotteiden arvoa. 

Euroopp. m. -teollisuus on, kuten taidekin, ot- 
tanut vaikutelmia kaikista vallit.sevi.sta tyyleistä, 
ja aina milloin tyylikehitys on väsähtänyt, on 
palautumalla itämaisiin malleihin saatu uutta 
alkuperäisyyden tuoreutta. 17:nnellä vuosis. oli- 
vat pobeliiniverhot alallaan vallitsevina ja Brys- 
selin m:t suuressa maineessa. Sittemmin m:ojen 
kudonta on kehittynyt moneen suuntaan ja muut- 
tunut melkein yksinomaan tehdasteollisuudeksi. 
Kudontaan näliden m:t voidaan jakaa seuraa- 
vasti: yksinkertaiset kankaat, kaksinkertaiset 1. 
käännettävät kankaat, punotut 1. solmitut sidok- 
set ja samettikankaat. Yksinkertaiset m. -kankaat 
ovat yleensä paksulankaisia ja karkeita mattoja, 
joiden sidos on joko palttina tai toimikas; raaka- 
aine joko puuvillaa, pellavaa, hamppua tai vil- 
laa, usein n. s. karvamattoja, tai useampia näistä 
yhdessä. Viime aikoina karkeat kookos-m:t ovat 
tulleet käytäntöön eteis- ja porras-m:ina sekä 
hienommat suurina huone-m:ina. Kuviot ovat 
joko pitkittäisiä tai poikittaisia raitoja, joskus 
pieniä ruutukuvioita. 

Kaksinkertaiset m:t muodostaa kaksi päällek- 
käin kudottua eriväristä kangasta, jotka kuvioiden 
mukaan vaihtavat asemaa päältä alle, kulkien 
toistensa läpi. Kummankin kankaan sidos on 
palttina. Kaakaaineena on joskus pellava tai 
hamppulanka, mutta tav. kerrattu karkea kampa- 
villalanka (n. s. K i d d e r m i n s t e r-m:t). M:n 
molemmat puolet ovat samanlaiset, väri vain 
vaihtuu. Vaihtelevampia aiheita tavataan kuiten- 
kin skotl. m:i.ssa, joissa kolme päällekkäin ku- 
dottua kangasta värivaihdosten mukaan muuttaa 



asemaa. Sametti- ja plyysi-m:oja on monta eri 
lajia. Hienoimpia näistä ovat Axminster-m:t. 
j ista pnrliaat ja kauneimmat kudotaan kiisin. 
Koossapitävänä osana on paksusta hamppu- 
langasta kudottu palttinasidos, johon kutoessa on 
punottu lyhyitä, noin 5 cm;n pituisia, eriväri- 
siä langanpäitä kuvio-aiheen mukaan. Itämailla 
kudotaan vieläkin hienompia lajeja, joissa langan- 
päiden a.seme.sta käytetään eriväreihin värjättyä 
pitkä.syistä löysää villaa. Koneellisesti niitä ei 
ole o.sattu täydelleen jäljitellä, mutta kudotaan 
kyllä samantapaisia siten, että erityisesti valmis- 
tetaan moninkertainen lanka kuteeksi, jossa ker- 
rattujen lankojen väliin on kiinnitetty eriväri- 
siä langanpäitä määrätyssä järjestyksessä. Kun 
tämä kude kudotaan kankaaseen, muodo.stuu 
tupsumainen pinta langanpäistä. Näissä on har- 
vempi nukka kuin edellisis.sä eikä värisovitus 
voi tulla yhtä kauniiksi. — Erittäin arvokkaan 
lajin muodostavat Brysselin-m :t (ks. t.). Näitä- 
kin jäljitellään siten, että otetaan yksinkertainen 
nukkaloimi, johon painamalla värjätään kuviot 
niin paljoa pitemmäs.sä mittasuhteessa, kuin loi- 
men kutistuminen nukkaa muodostaessaan vaatii. 
Usein leikataan pintasilmut auki, joten ne muis- 
tuttavat tavallisia plyysi- f' t-e/oM?--^ mattoja, joissa 
myö.skin on yksinkertainen nukkaloimi, mutta 
kuviot painetaan vasta valmiiseen mattoon, kun 
plyysin nukka on aukileikattu. Plyysi-m:oja ku- 
dotaan nykyään koneessa kaksi päällekkäin siten, 
että peruskapkaat ovat kaksinkertaisen nukka- 
pituuden etäisyydellä toisistaan ja nukkaloimi 
risteilee vuoroon kummassakin kankaassa sitoen 
kankaat toisiinsa. Tämän yhdistävän nukan leik- 
kaa automaattisesti toimiva kutomakone poikki 
erottaen siten matot toisistaan ja kokoaa kum- 
mankin omalle tukilleen. E. J. S. 

Matto Grosso 1. Mato Grosso (port. = 
,. suuri metsä"), valtio Brasiliassa, Etelä-Amerii- 
kan sisäosassa; n. 1,5 milj. km^ 142,000 as. 
(1908), on harvimmin asuttu Brasilian valtioista; 
intiaaniväestöstä ei ole tyydyttäviä laskelmia. 
M. G. on n. 450 m korkeaa tasankoa (korkein 
kohta 950 m) , jonka keskellä olevat selänteet 
ovat Amazon-jokeen ja La Plataan laskevien suu- 
rien lisäjokien välisenä vedenjakajana. Maa on 
ylimalkaan rämeistä, sadeaikana osittain tulvan 
peitossa, varsinkin eteläosassa, Paraguayn var- 
silla. Muualla se on osaksi kivikkoista, hedelmä- 
töntä (canipos cerrados) tai laitumeksi soveliasta 
niittyä (campos iiniposj. Harva savannimetsä 
laajenee ainoastaan jokien varsilla sekä jllämai- 
nitulla vedenjakajalla varsinai.seksi aarniomet- 
säksi; vedenjakajan metsäseuduista valtio onkin 
luontoonsa soveltumattoman nimensä saanut. — 
Ilmasto on kuuma; lounaasta tulevat pampero- 
tuulet lauhduttavat sen kuitenkin toisinaan 
_|. 12°- -(- 14° :een. — Taloudellisesti M. G. ou 
vielä kokonaan kehittämätöntä; maanviljelys an- 
taa kuuman ilmaston tuotteita kotitarpeiksi: 
metsissä on paljon käyttämättömiä arvokkaita 
[)uulajeja. Eteläosasta viedään Paraguay- ja 
Paranäjokia myöten vähän nahkoja y. m. karjan- 
hoidon tuotteita. Vuorista saatiin ennen kultaa 
ja timantteja; nykyään enään vain mitättömästi. 
— M. G:n pääkaupunki on Cuyabä (34,39;5 as. 
1900), Paraguayhin laskevan Cuvabän varrella. 

E. E. K. 

Mattra ks. M u 1 1 r a. 



167 



Mattsson — Maunu 



168 



Mattsson, Gustaf Otto ^s. 1873), suom. 
kemisti, sanomalehtimies, yliopp. 1891, suoritti 
kurssin polji:eknillisen opiston kem. osastossa 
1891-95. fil." kand. 1898, fil. lis. 1905 (väitös- 
kirja ..Pyrenets syntes och genesis") ja yliopis- 
ton dosentti 1906. V. 1899 M. nimitettiin kemian 
apuopettajaksi polj-teknilliseen opistoon ja 1908 
kemian lehtoriksi teknilliseen korkeakouluun. 
^I. on julkaissut useita tutkimuksia orgaanisen 
ja fysikaalisen kemian alalla. Hänen etevä kir- 
jailijakykynsä on esiintynyt puhtaasti kirjalli- 
sellakin alalla, esim. teoksessa „En sommarfärd 
tili de lyckliga öarna" (1907) ja useissa tila- 
päisissä julkaisuissa, sekä hänen sanomalehtimies- 
toiminnassaan. jota hän on harjoittanut nuoruu- 
de.sta asti (., Helsingfors posten"). ., Argus" (.,Nya 
Argus") nimisen aikakauskirjan toimittaja v:sta 
1908 ja ..Dagens tidning" lehden päätoimittajana 
v:sta 1912, jossa lehdessä hän m. m. salanimel- 
lään ,.Ung Hans" on julkaissut leikillisiä päivä- 
kirjoituksiaan. M. oli valtiopäivillä 1904-05 ja 
1905-06. edustajana porvarissäädyssä. 

Maturiteetti (lat. mö/;7VHs = kypsä), kypsyys. 
— M.-t u t k i n t o. m.-k i r j o i t u s, kypsyystut- 
kinto, kypsyyskirjoitus, erinäisissä yliopistolli- 
sissa opinnoissa esiintyviä tutkintoja ja kokeita. 

Matutinum [-1'-] (lat.), huomenmessu katoli- 
.sessa jumalanpalveluksessa. 

Matzen, Henning (1840-1910), oikeusoppi- 
nut ja politikko, tuli 1869 valtio-oikeuden ja myö- 
hemmin myöskin oikeushistorian ja kansainoi- 
keu.sopin professoriksi _ Kööpenhaminan yliopis- 
toon. M. on julaissut ..Den danske statsforfat- 
ningsret", ,,Forelaesninger over den danske tings- 
ret". Tanskan oikeiston johtajana M. suuresti vai- 
kutti sanotun maan sisälliseen politiikkaan. V:sta 
1895 M. oli yksi , .Institut de droit international"in 
toimivia jäseniä sekä tuli v. 1901 Haagin välitys- 
oikeuden jäseneksi. Ollen n. s. porolaidunkomis- 
sionin puheenjohtaja ]M. kävi 1909 Suomessakin. 

A. Ch. 

Mau, August (1843-1909), saks. arkeologi, 
huomattava erikoisesti Pompeji'ssa toimitettujen 
kaivausten tieteellisten tulosten julkaisijana. 
Hänen suurin ansionsa on Pompeji'n seinämaa- 
lauksissa vallitsevien eri tyylien keksiminen. 
Teoksia: „Pompeianische Beiträge" (1879); ,.Ge- 
schichte der dekorativen Wandmalerei in Pom- 
peji" (1882); ,,Fuhrer durch Pompeji": toim. 
yhdessä J. Overbeckin kanssa 4:nnen pain. tä- 
män teoksesta ,. Pompeji" (1884) sekä yksinään 
..Pompeji in Leben u. Kunst" (2:nen pain. 1908). 

E. E-l. 

Maiibeuge [m6bo'z], linnoitettu kaupunki 
Pohjois-Ranskassa, Nord-departementissa. Sambre- 
joen varrella n. 5 km Belgian rajalta; 13,569 as. 
(1906: kuntana 21,520). Kauppa- ja teollisuus- 
kculu y. m. oppilaitoksia. Useita suuria masuu- 
neja, rautatehtaita ja konepajoja. — M. joutui 
Ranskalle Nijmwegenin rauhassa 1678; Vauban 
linnoitti sen. Linnoituksia on lisätty ja vah- 
vistettu 1870 jälkeen ja 1895. (E. E. K.) 

Mauch [mauhj, Karl (1837-75), saks. Afri- 
kan tutkija, matku.steli Transvaalissa sekä Sam- 
besi'u ja Limpopon välisellä alueella imatka- 
kertomus ,.Reisen im Innern von Siidafrika 
1865-72"), löysi 1871 Zimbabuen rauniot, jotka hän 
otaksui Raamatun mainitseman Ofirin jätteiksi. 

Ma\ii /-m'-/, yksi Havvaii-saarista, Hawaii'n 



luoteispuolella; 1,885 knr. 25.416 as. (1900). 
M. jakaantuu itäi.seen ja läntiseen osaan, jotka 
10 km leveä kannas yhdistää. Itäosa.ssa on 
3,068 m korkea sammunut tulivuori Mauna 
Haleakala, jonka aukko on maailman suurin: 
12 km pitkä, 3.6 km leveä, 848 m syvä. Tuli- 
peräinen toiminta on kokonaan tauonnut. — 
M :11a on suuria sokeriruokoistutuksia. useita so- 
pivia satama- ja lastauspaikkoja. Pääkaup. La- 
haina. E. E. K. 

Maulbronn, kauppala Neckarin piirissä Wurt- 
tembergissä. kuuluisa muinaisesta sistersiläisluos- 
taristaan, joka nyt on protestanttisena teologi- 
sena seminaarina. — M:ssa pidetty n. s. Collo- 
qv-ium matilbriinnense koetti turhaan poistaa lu- 
terilaisen ja reformeeratun ehtoollisopin eroavai- 
suuksia. M:ssa hyväksyttiin ja allekirjoitettiin 
myös n. s. Formula maulbrunnensis. 

Mauna Kea (=,, Valkoinen vuori"). Hawaii- 
s;iaren korkein vuori, 4,208 m, aikoja sitten sam- 
munut tulivuori; saanut nimensä huippurotko- 
jen ikuisesta lumesta. Etelään M. K:sta on toi- 
nen, maailman suurin vielä toimiva tulivuori 
Mauna Loa 1. Mauna Roa (= „Iso vuori"), 
4.168 m yi. merenp. Sen laavavirroista synty- 
nyt huippu on melkein kuin laakea ylätasanko. 
Huipulla on viisi aukkoa, joiden yhteinen nimi 
on Mokuaweoweo, ja kaakkoissivulla saariston 
merkillisin ihme K i 1 a u e a (ks. t.) . E. E. K. 

Mauna Loa ks. Mauna Kea. 

Maunu (lat. Magnus, „suuri", isl. M a g- 
n u s, ruots. Magnus, Mäns), ristimänimi, 
joka varsinkin Pohjoismaissa on ollut tavallinen 
ja useain hallitsijain nimenä. 

Maunu I (k. 1308), Suomen piispa 1291-1308, 
ensimäinen suom. mies, joka tähän virkaan pääsi, 
oli syntyisin Märtälän talosta Ruskosta ja ennen 
ollut Turun kaniikkina. Tärkein tapaus hänen 
piispanaikanansa oli piispanistuimen siirto Tur- 
kuun ja tuomiokirkon vihkiminen 1300. Kun 
hämäläisiä hänen aikanansa oli kolidannut an- 
kara hävitys venäläisten puolelta, antoi hän 
heille anteeksi joka neljännen nahan, joka sa- 
vulta tai jousella oli piispalle maksettava. Hän 
otti ensimäisenä piispansinettiinsä pyhän Hen- 
rikin kuvan. K. G. 

Maunu II, Turun piispa, ks. T a v a s t. 

Maunu III, Turun piispa, ks. Särkilahti. 

Maunu, Norjan kuninkaita. 

1. M. Hyvä (1024-47), Olavi Pyhän poika, 
joutui 4-vuotiaana 1028 isänsä paetessa Norja.sta 
Gardarikiin, Novgorodiin, jossa oli v:een 1034. 
jolloin kutsuttiin palaamaan Norjaan ja 1035 
siellä tunnustettiin kuninkaaksi. Tanskan kanssa 
syttynyt sota päättyi sopimukseen, jonka mu- 
kaan M. Hardeknutin jälkeen 1042 sai myöskin 
Tanskan kruunun. Mutta jo 1047 hän kuoli 
sotaretkellä Tanskaan, jossa hänen asettamansa 
jaarli Sven Estridsson oli noussut kapinaan. — 
2. M. H a r ald i n p o i k a. Harald Härdräden 
poika, hallitsi kolme vuotta 1066-69. — 3. M. 
Barfod. ,.Paljassääri" (1073-1103), Olavi Kyr- 
ron poika, tuli kuninkaaksi 1093. Oli sotainen 
hallitsija, joka teki retken Skotlantiin ja laski 
valtansa alle Orkney- ja muut Skotlannin pohjois- 
puolella olevat saaret. Sota Ruotsin kuningasta 
Ingeä vastaan päättyi M:n ja Ingen tyttären 
Margareeta Fridkullan (ks. t.) avioliittoon. Mutta 
uudella sotaretkellä Man-saarelle ja Irlantiin M. 



1G9 



Maunu 



170 



kaatui taistelussa iirejä vastaan. — 4. M. So- 
kea (1115-39), Sigurd Jorsalankävijän avioton 
poika, tehtiin kuninkaaksi 1130, mutta joutui 
1035 taistellessaan Harald Gilleä vastaan tap- 
piolle, kuohittiin, sokaistiin ja pantiin luosta- 
riin. Viimeksimainitun kuoleman jälkeen seur. v. 
M. uudestaan nostettiin valtaistuimelle, mutta 
kaatui syttyneessä sodassa. — 5. M. E r 1 i n g i n- 
poika (1156-84), nostettiin jo 5-vuotisena 
valtaistuimelle isänsä, läänimies Erling Skakkeu, 
holhouksen alaisena. Tämä teki liiton mahtavain 
kirkkoruhtinasten kanssa, joiden käsiin suurin 
valtiollinen valta Norjassa silloin joutui, ja M. 
kruunattiin juhlallisesti 1064, ensimäisenä Poh- 
joismaiden hallitsijoista, kuninkaaksi. V. 1074 
nousi kuitenkin birkebeinien puolue kapinaan 
häntä vastaan, Erling kaatui taistellessaan 1179 
heidän johtajaansa Sverre Sigurdinpoikaa vas- 
taan (ks. t.) ja viisi vuotta myöhemmin myös 
M. suuressa meritaistelussa Sogne-vuonossa. — 
6. M. VI Lagaböte, s. o. ,,Lainparantaja", tuli 
isänsä Haakon Haakoninpojan kuollessa 1263 
kuninkaaksi. Hän oli rauhaa rakastava ruhtinas, 
joka rahasta luovutti Skotlannille Man-saaren ja 
n. s. Etelä-saaret. Hänen aikanansa tekivät 
karjalaiset hävitysretkiä Pohjois-Norjaan ja esti- 
vät kuninkaan läänimiehiä lapinveroa kanta- 
masta. Hansa-kauppiaille hän myönsi ylen suu- 
ria etuoikeuksia, joten Norjan oma kauppa tä- 
män ajan jälkeen väheni. Myöskin kirkolle hän 
antoi suuria oikeuksia. Muistettava on M. lain- 
säätäjänä: hän taivutti Norjan neljä eri laki- 
käräjä-piiriä hyväksymään yhteisen lain koko 
valtakunnalle, ja julkaisi myöskin uuden kau- 
punginlain. Hän kuoli 1280 parhaassa iässään, 
ainoastaan 42 vuoden vanhana. — 7. M. VII 
Eerikinpoika, Norjan kuninkaana 1319-55 
(43), ks. Maunu, Ruotsin kuninkaita 2. K. G. 

Maunu, Ruotsin kuninkaita. 

1. Maunu Birgerinpoika (1240-90), 
Ruotsin kuninkaana 1275-90, oli Birger Jaarlin 
ja Ingeborg Eerikintyttären, Eerikin kuningas- 
sukua, poika. Isän kuoleman jälkeen hän pian 
riitaantui vanhemman veljensä, velton ja siveet- 
tömän Valdemarin kanssa, ja otti voitettuansa 
hänet Hofvan luona 1275 kuninkaan nimen. 
Paitsi Valdemaria vastaan, joka vasta 1278 lo- 
pullisesti luopui kruunusta, täytyi M:n hallituk- 
sensa alussa kukistaa vaarallinen ylimysten ka- 
pina, jonka johtajat 1280 Tukholmassa mestat- 
tiin. M. oli tarmokas hallitsija. Alsnön herrain- 
päivillä toukokuussa 1279 tehtiin päätös vero- 
vapaudesta niille, jotka valtakunnalle tekivät 
sotapalvelusta ratsain, ja perustettiin siten n. s. 
vapaamiesten sääty. Kuinka vähän M :11a oli 
tarkoitus siten lujittaa eri ylimyssäädyn asemaa, 
näkyy kuitenkin siitä, että samassa kokouksessa 
kiellettiin väkinäinen kestityksen vaatiminen 
talonpojilta ja tehtiin päätös erityisten maja- 
talojen asettamisesta matkustajain tarpeeksi. 
Tämä toimenpide tuotti M:lle Lado n lukon 
nimen. Kirkon oikeuksia ja verovapautta vah- 
vi.stettiin 1281 annetulla asetuksella. Birger Jaar- 
lin rauhanlait uudistettiin ja niiden lisäksi sää- 
dettiin Skenningessä 1284 n. s. kuniukaanrauha. 
Tässä säännössä M. ilmoitti mielipiteensä olevan, 
että semmoisissa asioissa, joissa parannusta kai- 
vattiin ja joista ei ennen laissa määräyksiä ollut, 
kuninkaalla oli oikeus neuvoskuntansa kanssa 



lakia säätää. Myöskin valtaneuvoskunta muo- 
dostui varsinaisesti M:n hallituksen aikana. 
M. oli naimisissa Holsteinin kreivin Gerhardin 
tyttären Hedvigin kanssa. Hän kuoli 18 p. jouluk. 
1290 ja haudattiin oman määräyksensä mukaan 
Riddarholman saarella olevaan harmaaveljesten 
luostariin. 

2. M. Eerikinpoika (1316-74), Ruotsin 
kuninkaana 1319-63, edellisen pojanpoika, hert- 
tua Eerik Maununpojan (ks. t.) poika, valittiin 
1319 Ruotsin kuninkaaksi ja tuli samaan aikaan 
äidinisänsä, kuningas Haakoniu kuoleman jäl- 
keen myöskin Norjan hallitsijaksi. Ruotsissa 
hoiti kuninkaan alaikäisenä ollessa hallitusta 
valtaneuvoskunta, ensi alussa drotseti Matti Ket- 
tilmundinpojan johdolla. Täten tottui ylimystö 
pitämään valtakunnan ohjia käsissään, mikä 
seikka ei liene ollut vaikuttamatta myöhempiin 
tapauksiin. V. 1332 M. julistettiin täysi-ikäi- 
seksi, suoritti 3 vuotta myöhemmin kuninkaan- 
kulkunsa ja vietti sam. v. häänsä Namurin prin- 
sessan Blancan kanssa. M. oli nähtävästi re- 
hellinen ja alamaistensa parasta harrastava hal- 
litsija, mutta vailla sitä tarmoa, jota ajanhetki 
olisi vaatinut valtakunnan johtajalta. Se epä- 
edullinen kuva, jonka ajan, ylimysmielisessä 
hengessä kirjoitetut kronikat hänestä antavat ja 
josta hänelle m. m. on annettu pilkkanimi S m e k 
(Liehakko). varmaankaan ei ole oikeuden- 
mukainen. Hallitukseen ryhtyessänsä 1335 hän 
kielsi orjuuden valtakunnassaan ja uudisti sam. v. 
Maunu Ladonlukon kiellon pakollista kesti- 
tystä vastaan. Nähtävästi v. 1350 hän julkaisi 
yleisen maanlain koko valtakunnalle ja sa- 
maan aikaan kaupunginlain. Norjassa ol- 
tiin tyytymättömiä unioniin Ruotsin kanssa, ja 
jo 1343 julistettiin M:n nuorempi poika Haa- 
kon siellä kuninkaaksi, kuitenkin aluksi, v:een 
1355, isän holhouksen alla. Olot valtakunnan 
itärajalla olivat kauan pysyneet levottomina. 
M. päätti saattaa siellä Torgils Knuutiupojan 
työn loppuun valloittamalla Nevajoen ja Inkerin- 
maan, ja teki sitä varten 1348 ja 1350 sinno 
kaksi ristiretkeä, joilla hänellä ensin oli jonkun 
verran menestystä (hän sai m. m. Pähkinäsaaren 
valtaansa), mutta jotka lopulta jäivät tuloksitta. 
Nämä retket tuottivat m. m. M:lle paljon me- 
noja ja saattoivat valtakunnan raha-asiat epä- 
järjestykseen, ja tämä antoi Ruotsin ylimyksille, 
jotka olivat kuninkaasen tyytymättömiä siitä 
syystä, ettei hän tarpeeksi suostunut heidän neu- 
vojansa noudattamaan, tilaisuuden nousta ilmi 
kapinaan kuningasta vastaan. He houkuttelivat 
puolelleen M:n pojan Eerik herttuan, joka 135(1 
otti itselleen kuninkaan nimen ja seur. v. tun- 
nustettiin isän kanssahallitsijaksi ja sai hal- 
tuunsa suurimman osan valtakunnasta. Tosin 
Eerik, kuoli jo 1359 ruttoon, mutta M:n asema 
ei tullut paremmaksi. Jo 1332 oli :M. melkoi- 
sella rahasummalla HoLsteiuin kreiviltä Juha- 
nalta ostanut Skänen ja Blekingen. jotka täniii 
oli saanut Tanskalta pantiksi. ]\Iutta kun Vai 
demar Atterdagin valta Tanskassa oli vahvistu- 
nut, pyrki hän saamaan nuo maakunnat takai- 
sin, mikä hänelle onnistuikin 1360 väkivallan 
ja petoksen avulla. Jälleen nousivat ylimykset 
M:ua vastaan, ja 1362 valittiin M:n nuorempi 
poika Haakon (ks. t.) isän kanssahallitsijaksi 
mvös Ruotsiin. Mutta kun Haakon näytti sopi- 



171 



Maunu— Maupassant 



172 



yau isänsä kanssa, lähtivät 1363 useat ylimykset 
Saksaan ja tarjosivat kruunun M:n sisaren- 
pcjalie Albrekt Mecklenburgilaiselle, joka tuli 
Tukholmaan ja tunnustettiin kuninkaaksi. äI. ja 
Haakou voitettiin perinpohjaisesti Enköpingin 
luona 1365, ja edellinen joutui vaneriksi. Vasla 
1371 hän pääsi vapaaksi, lopullisesti luopumalla 
Kuotsin kruunusta, ja 3 vuotta myöhemmin hän 
hukkui haaksirikkoon Norjan rannalla, iv. O. 

Maunu, Ruotsin prinssejä. 1. M. B i r- 
gerinpoika (1300-20), kuningas Birger Mau- 
nunpojan poika, pelastui n. s. Hätunan leikissä 
(ks. t.) erään uskollisen palvelijan toimesta 
Tanskaan, jossa häntä senjälkeen kasvatettiin. 
Kun kapina syttyi Birgeriä vastaan, taisteli hän 
i-sänsä puolesta, mutta suljettiin Stegeborgin lin- 
naan, jossa hänen lopulta täytyi antautua ruot- 
salaisille, vietiin Tukholmaan ja 1320 nuoruu- 
destaan huolimatta mestattiin. — 2. M. (1542-95), 
Kustaa Vaasan poika. Itägöötanmaan herttua, 
tuli, oltuansa jo ennen luonteeltaan omituinen, 
1563 kokonaan mielisairaaksi, niinkuin kerro- 
taan mielenliikutuksesta, kun häneltä oli otettu 
suostumus veljensä Juhana herttuan kuoleman- 
tuomioon. Tämä kesti M:n kuolemaan a.sti. Ker- 
takin hänen kerrotaan linuanakkunasta syöksy- 
neen veteen, muka vedenneidon houkuttelemana, 
mutta tulleen pela.stetuksi. [Tidander, ,,Hertig 
Magnus af Öster götland".] K. G. 

Maunu, Tanskan kuningas 1042-47, ks. 
M a u n u, Norjan kuninkaita, 1. 

Maunu, Tanskan prinssejä. 

1. M. Niilonpoika (k. 1134), Tanskan 
kuninkaan Niilo Sveninpojan (1104-31) ja ruots. 
prinsessan Margareeta Ingentyttären poika, mur- 
hautti 1131 orpanansa Knuut Lavardin (ks. t.), 
jonka pelkäsi aikovan kilpailla kruunusta, ja pa- 
keni sen jälkeen Ruotsiin Länsigöötanmaahan, 
jossa hänet oli kuninkaaksi valittu. Palatessansa 
Tanskaan hän joutui tappiolle taistellessaan 
Eerik Emunea vastaan ja kaatui Fotevikin tais- 
telussa Skänessa. 

2. M. Henrikinpoika (k. 1161), oli Tans- 
kan prinssin Henrik Skatelaarin ja Ingridin. 
Inge vanhemman pojantyttären poika ja vaati 
äitinsä perintöoikeudella itselleen Ruotsin kruu- 
nua. V. 1160 (tai 1159) hän Upsalassa äkkiarvaa- 
matta hyökkäsi Eerik Pyhän kimppuun, joka sur- 
mattiin, ja anasti kuningasvallan, mutta kaatui 
jo seur. V. taistelussa Kaarle Sverkerinpoikaa 
vastaan. 

3. M. (1540-83), ,,Liivinmaan kuningas", Kris- 
tian III:n poika, tuli 1560 Saarenmaan piispaksi, 
sittenkuin viran edellinen haltija rahasta oli 
sen Tanskalle myynyt, mutta Pohjoismaiden .seit- 
senvuotisessa sodassa 1563-70 hän menetti suu- 
rimman osan maistansa. M. meni silloin Mosko- 
vaan, tunnusti Iivana Julman yliherraksepsa ja 
sai tältä Liivinmaan kuninkaan arvon sekä hä- 
nen sukulaisensa 13-vuotisen Marian puolisok- 
sensa. Huolimatta tsaarin avusta hänen ei kui- 
tenkaan onnistunut ylläpitää valtaansa ja lo- 
pulta hän kauhistuneena venäläisten harjoitta- 
mista julmuuksista ja omaakin henkeään peläten 
vetäytyi pois heistä sekä kuoli 1583 kurjuudessa. 
[Th. Schiemann, ,,Characterköpfe u. Sittenbilder 
aus der balti.schen Geschichte"; K. H. v. Busse, 
..Herzog M., König von Livland" (1871).] 

K. G. 



Maunu Ladonlukko ks. Maunu, Ruotsin 
kuninkaita. 

Maunu Niilonpoika (k. n. 1560), Viipurin 
linnanisäntä, Ahtisten herra, oli Suomen enim- 
män käytettyjä aatelismiehiä ja käskynhaltijoita 
Kustaa Vaasan hallituksen aikana, tuli 1533 Ali- 
sen Satakunnan tuomariksi, 1535 Kokemäenkar- 
tanon läänin voudiksi, ja 1545 Niilo Grabben 
jälkeen Viipurin käskynhaltijaksi. Hän näyttää 
ensin nauttineen kuninkaan suurta luottamusta, 
mutta sitten esiintuodaan häntä vastaan koko 
joukko valituksia: hän on antanut linnan raken- 
nusten rappeutua ja siellä säilytetyn viljavaras- 
ton pilautua; hän on harjoittanut laajaa kaup- 
paa venäläisten kanssa, niille myynyt, kaiken 
muun ohessa, hevosia 3,000 markasta, ja venä- 
läisille kauppiaille toimeenpannut suuria pitoja 
linnassa; talonpojilta hän on anastanut heidän 
tilojansa ja ottanut laittomia veroja. Kaiken tä- 
män johdosta Kustaa Vaasa itse Suomessa käy- 
dessään 1555 pani hänet pois viralta. Kuului 
aatelissukuun, jonka vaakuna kuvasi kolmea tulen 



A'. G. 
Henry Rene A 1- 
ransk. kirjailija, pol- 




Maupiiissant. 



liekkiä sinisellä pohjalla. 
Maupassant [mopasä']. 
bert Guy de (1850-93). 
veutui vanhasta lothrin/^o- 
nilaisesta aatelissuvusta : 
äiti. joka johti hänen ki~ 
vatustaan, oli runoilija AI 
fred de PoittevinMn sisar 
ja Gustave Flauberfin lap- 
suudenystävätär, Kahd'.^k- 
santoista-vuotiaana 1868 
M. astui virkamieheksi 
meri- ja 1878 kultusniinis 
teriöön, mutta virkauralle 
hänellä ei ollut harras- 
tusta. Jo varhain hi- 
räsivät hänen kirjallisd 
harrastuksensa, joita en-i ^ 
alussa Flaubert ohjasi. ^ 
]\I:n varsinainen esikois- 
julkaisu oli runokokoelma 
,,Des vers" (1880), Sam, v. julkaistu novelli 
,,Boule de suif", terävän huomiokyvyn ja oival- 
lisen proosatyylin mestarinäyte, saattoi hänet 
yhdellä iskulla naturalistisen koulun edustajain 
ensi riviin. Sitä seurasi pitkä sarja novelleja, 
ilmestyen ensin „Gil Blas" ja „Eclio de Paris" 
lehdissä ja sittemmin kirjanmuodossa, yhteensä 
kolmattakymmentä novellinidettä, joi.sta mainit- 
takoon: „La maison Tellier" (1881), „Miss Har- 
riett" (1884), „Monsieur Parent" ja „Contes du 
jour et de la nuit" (1885), „Le Horla" (1887), 
„L'inutile beaute" (1890). Näihin liittyy 6 ro- 
maania: „Une vie" (1883), „Bel-ami" (1885), 
„Mont-Oriol" (1887), „Pierre et Jean" (1888), 
,,Fort comme la mort" (1889) ja „Notre coeur" 
(1890), M:n ehkä taiteellisin ja syvin romaani. 
Lisäksi M. kirjoitti pari näytelmää sekä myös 
kirjallisia tutkielmia. Koko tämän jättiläistuo- 
tannon hän suoritti n. 10 vuoden ajalla, saavut- 
taen nopeasti maailmanmaineensa yhtenä ransk. 
kirjallisuuden suurimpia novellinkertojia, ransk. 
,.conte"n puhdasverisimpänä edustajana. Ku- 
kaan ei ole me.starillisemmin kuin M. osannut 
antaa reliefiä ja tärkeyttä jokapäiväisille ai- 
heille. Hänen katseensa on niin terävä ja selkeä 
ja hänen kielensä niin varmaa ja taipuisaa, että 



173 



Maupeou— Maurer 



174 



liän muutamalla sanalla saa kuvattavansa ilmi- 
«lennoiduksi. Ja mitä hän kuvaakin, on käsitys 
niin tuore ja välitön, niin vapaa sairaloisuu- 
desta ja teennäisyydestä, että liäii voi sanoa pal- 
jon sellaista, mikä muilla kirjailijoilla tuntuisi 
loukkaavalta. Mutta tämän aisti-iloisen todelli- 
suudenkuvaajan tavaton tuotteliaisuus ja muu- 
ten kuluttavat elintavat mursivat pian hänen 
voimansa. ,,Le Horla" jo ilmaisee hänen taiste- 
luaan sen mielisairauden peikkoja vastaan, joka 
pian oli pimittävä hänen mielensä. Raskaat van- 
huuden- ja kuolemanajatukset luovat hänen vii- 
meisiin romaaneihinsa syvästi väreilevää sielul- 
lista herkkyyttä. V. 1892 hän teki itsemurha- 
yrityksen tuntiessaan mielisairauden pääsevän 
voitolle ja kuoli 18 kuukautta myöhemmin hermo- 
sairaalassa. Hän oli useita kertoja kieltäytynyt 
ottamasta vastaan kunnialegioonan merkkiä sekä 
sijaa lianskan akatemiassa. — V. 1902 alettiin 
julkaista hänen koottuja teoksiaan. [G. Brandes. 
..Samlede .skrifter", VII, XVI; Paul Mahn, „Guy 
de ÄI., sein Leben u. seine Werke" (1908) ; J. Le- 
mäitre. ..Les contemporains" I, V, VI; Maynial, 
„La vie et l'avre de M." (1906).] 

Maupeou [mopiVJ, Ren6 Nicolas Char- 
les Augustin de (1714-92), ransk. valtio- 
mies; oli alkuansa Pariisin parlamentin jäsenenä 
tullen ensimäiseksi presidentiksi 1763; tuli 1708 
isänsä Eene Charles de i\I:n jälkeen kans- 
leriksi ja suursinetinsäilyttäjäksi. i\I. on tullut 
kuuluisaksi taistelustaan parlamentteja vastaan. 
Tehdäkseen lopun niiden valtiollisesta vastustuk- 
sesta hän erään Pariisin parlamentin ja hallituk- 
sen välisen riidan johdosta 1771 erotti tämän 
parlamentin jäsenet virohstansa ja asetti uuden 
parlamentin. Samaten hän teki maakuntaparla- 
menteille ja kahdelle suurelle Pariisin keskus- 
virastolle, jotka kannattivat Pariisin parlament- 
tia. Nämä toimenpiteet herättivät suurta suut- 
tumusta, vaikka niistä oli itse oikeudenkäytölle 
hyötyä. Ludvik XVI:n noustua valtaistuimelle 
M. kukistui ja vanhat virastot uudistettiin 1774. 
[Flammeront, ^,Le chancelier il. et les parle- 
ments".] J. F. 

Maupertuis fmoprrtyl']. Pierre Louis 
Moreau de (1698-1759), ran.sk. matemaatikko 
ja geodeetti, oli alkujaan upseeri, mtitta jätti piak- 
koin sotilasalan antautuakseen tieteelliseen toi- 
mintaan. M:n pääansio on hänen johtamansa 
astemittausretkikunta, joka Ranskan akatemian 
lähettämänä toimitti kuuluisan Lapin astemittauk- 
den Tornionjoen laaksossa 1736-37. Tämä mit- 
taus, jonka tieteellisistä tuloksista M. teki sel- 
koa kirjassaan ,.La figure de la terre" (1738), 
osoitti lopullisesti maapallon olevan napojen koh- 
dilta litistyneen (vrt. Astemittaus). Miuitti 
1740 Fredrik Suuren kutsusta Berliiniin, missä 
toimi tiedeakatemian presidenttinä 1746-53. M:n 
tieteelliset julkaisut koskevat monta eri alaa 
(„Oeuvres", 1768;. //. R. 

Maura y Montaner [i -e'rj, Antonio 
(s. 1843), esp. valtiomies, tuli ensin tunne- 
tuksi etevänä asianajajana; valtiollisessa toi- 
minnassaan hän ensin liittyi vapaamielisiin, 
mutta muodosti sitten maltillisen väliryhmän; 
<di 1902-03 sisäasiainministerillä Silvelan kon.ser- 
vatiivisessa ministeristössä, 1903-04 pääministe- 
rinä, jolloin m. ra. sai aikaan Ranskan kanssa 
.sopimuksen Ranskan ja Espanjan etupiireistä 



Alaiokossa; tuli 1907 uudelleen pälministerik~i 
ja koetti 1909 ankarilla toimenpiteillä tukahut- 
taa erään Marokkoon telitävän retkikunnan joh- 
do.sta alkanutta lakkoliikettä ja Barcelonassa 
puhjenneita anarkistilevottomuuksia, hankkien 
m. m. vahvistuksen kirjailija Ferrerin kuole- 
mantuomiolle, mutta oli pakotettu juuri Ferrerin 
mestauksen herättämän ylei.sen suuttumuksen 
johdosta luopumaan vallasta, vrt. F e r r e r. M. on 
edelleen konservatiivien pääjolitajia. J. F. 

Maurenbrecher f-hreharj, Wilhelm (183S- 
92), saks. historioitsija: v:sta 1884 professo- 
rina Leipzigissä; oli ensimäisiä, joka käytti hy- 
väkseen Simancas-kaupungissa olevaa esp. val- 
tionarkistoa, ja hänen tärkeimmät teoksensa kos- 
kevatkin vastareformatsionin historiaa; jul- 
kaisuja: „Karl V und die deutschen Protestan- 
ten 1545-55" (1865), „Studien und Skizzen zur 
Geschiehte der Reformationszeit" (1874), ,,Ge- 
schichte der Katholischen Reformation" (1880K 
.,Die Griindung des deutschen Reiehes 1859-71" 
(1892). 

Maurepas [morfHl'], Jean Frödöric Ph6- 
lypeaux de (1701 ;81), kreivi, ransk. valtio- 
mies; hoiti v:sta 1725 taitavasti Ranskan meri- 
asioita, mutta menetti paikkansa 1749 sen joh- 
dosta että oli sepittänyt purevan komman ma- 
dame Pompadourista: tuli Ludvik XVI:n nous- 
tua valtaistuimelle 1774 pääministeriksi ja otti 
ministeristöön uudistusten harrastajia sellaisia 
kuin Turgofn ja Neekerin, mutta ellen pinta- 
puolinen, itsekäs ja kateellinen hän antoi näiden 
pian kukistua. V. 1778 hän sai Ranskan asettu- 
maan siirtokuntien puolelle Pohjois-Ameriikan 
vapaussodassa; hänen nimessään julkaistut muis- 
telmat eivät liene hänen kirjoittamiansa. J. F. 

Maurer. 1. Georg L u d \v i g von M. (1790- 
1872), lainoppinut ja valtiomies, tuli 1826Munehe- 
nin yliopiston professoriksi, toimi 1832-34 Kreikan 
hallituksen jäsenenä, 1847 taas Bayerin ulkoasiain- 
ja oikeusministerinä. M. on kirjoittanut m. m. 
..Gescliichte des altgerm. und namentlich altbayr. 
öffentlich-miindlichen Gerichtsverfahren". ..Das 
griech. Volk in öffentlicher, kirchlicher und pri- 
vatrechtlicher Beziehung vor und nach dem Frei- 
heitskampf bis zum 31 juli 1834" (3 os.) ,.Ge- 
schichte der Städteverfassung in Deutschland" (4 
OS). ' A. Ch. 

2. Konrad von M. (1823-1902), muinais- 
germaanilaisen ja varsinkin Norjan oikeushi.«to- 
rian tutkija, edellisen poika, tuli 1847 ylimää- 
räi.seksi ja 1855 vakinaiseksi profes.soriksi Miinche- 
nin yliopistoon, josta virasta otti eron 1893. 
Paitsi luennoissaan M. on käsitelljt muinais- 
pohjoismaista oikeutta lukuisissa teoksissaan. 
Niistä mainittakoon: ,,Die Entstehung des isländ. 
Staates und seiner \'erfassung" (1852). ..Die Bekeli 
rung des nor\veg. Stammes zum Christentum"' 
(2 os. 1855-56). „Island von seiner ersten 
Entdeckung bis zum Untergange des Freistaates" 
(1877). ,.Udsigt over de nordgermaniske Retskil- 
ders Historie" (1878). Sama saksaksi Holzen- 
dorffin ensyklopediassa. Muinaisruotsalaista oi- 
keutta käsittävät M:n julkaisemat ,.Das älteste 
Ifofrecht des Nordens" (1878) ja „t'ber die alt- 
sch\vedisch. Ciesetze und deren Ausgaben" (1879). 
V. 1875 M., saatuaan siilien kutsumuksen, Kris- 
tian nian yliopistossa piti luentoja m. m. muinais- 
norjalaisista oikeuslähteistä. M:n merkitys suo- 



175 



Mauretania — Mauritta 



17G 



malais-ruotsalaiselle oikeudelle on siinä, että hän 
ilmoittamalla kotimaansa aikakauskirjoissa uu- 
sinta ruotsalaista lainopillista kirjallisuutta teki 
tämän oikeuden tunnetuksi Saksan lakimiehille. 
— M:n kuoltua on ,, Kristiania Videnskabsselskab" 
julkaissut M:n käsikirjoituksessa olevat luennot 
varustaen ne harhaan johtavalla otsakkeella 
„Vorlesungen iiber altnordische Rechtsgeschichte" 
(5 OS.)- Esitys ei koske Ruotsia eikä Tanskaa 
vaan ainoastaan Norjan oikeushistoriaa. A. Ch. 

Mauretania (Mauritania), vanhalla ajalla 
alkuaan luoteisin osa Afrikkaa, vastaten joten- 
kin nyk. Marokkoa. Nimi johtuu mauri 1. 
maurusii nimisistä asukkaista. M:n kunin- 
gas Bocchus jätti 106 e. Kr. vävynsä Jugurthan 
roomalaisille, jolloin hän sai länsiosan Numi- 
diaa (suuren osan nyk. Algeriaa). Bocehuksen 
suvun sammuttua Augustus antoi M :n Juba II :lle 
25 e. Kr. Keisari Claudius teki sen 42 j. Kr. Koo- 
man provinssiksi; se laajennettiin itäänpäin .sekä 
jaettiin kahtia: läntinen provinssi sai nimen M. 
Tingitana (Pohjoisosa Marokkoa, pääkaupunkina 
Tingis, nyk. Tanger), ja itäinen M. Ca^sariensis 
(suurin osa Algeriaa, pääkaupunkina loi Cfesa- 
rea, nyk. Cherchel). V. 429 M. joutui vandaa- 
leille, 534 bysanttilaisille ja 7:nnen vuosis. lo- 
pulla arabialaisille. Maurilaiset jakaantuivat hei- 
moihin ja viettivät alkuaan paimentolaiselämää; 
he palvelivat myös palkkasotureina Karthagon ja 
Rooman armeioissa. Foinikialaiset, karthagolaiset 
ja roomalaiset perustivat heidän maahansa kau- 
punkeja. Maa oli hedelmällistä, ja paljon viljaa 
vietiin sieltä Etelä-Eurooppaan. Roomalaisaikaua 
tieteet ja taiteet kukoistivat M:ssa. G. K. 

Maurice [moris], John Frederick Deni- 
son (1805-72), engl. teologi ja sosiaalinen kir- 
jailija. M., joka vuodesta 1840 oli professorina 
Lontoon King college-opistossa, pakotettiin 1853 
eroamaan professorinvirastaan ikuisia rangais- 
tuksia kieltävän oppinsa vuoksi, mutta tuli 1866 
uudestaan siveysopin professoriksi Cambridgeen. 
M:n virastaerottaminen antoi melkoista vauhtia 
vapaammille uskonnollisille virtauksille Englan- 
nissa. Yhdessä Kingsleyn (ks. t.) kanssa hän in- 
nokkaasti harrasti köyhälistön kaikinpuolista ko- 
hottamista ja oli hänen rinnallaan kristillisen 
sosialismin (ks. t.) tärkein johtomies maassaan. 
Hänen vaikutuksestaan syntyi 1854 Englannin 
ensimäinen työväenopisto: „Working men's col- 
lege", joka sittemmin on ollut esikuvana muille 
samanlaisille laitoksille. Hänen teoksistaan mai- 
nittakoon: „Theologioal essays" (6:s pain. 1904), 
„Social morality" (1869). [Fr. Maurice, „Life of 
F. D. Maurice" (4: s pain. 1885).] E. K-a. 

Mauriinit (lat. Congregatio Savcti Mauri, 
ransk. La congregation de Saivt Maur), benedik- 
tiläismunkkikuntaan kuuluva kongregatsioni ; se 
sai paavilta vahvistuksen 1621 ja 1627 ja ni- 
niensä Benedictukson oppilaasta pyhästä 
Mauruksesta; 1700-luvulla sillä oli lähes 
kaksisataa luostaria, johsta kuuluisin oli S:t Ger- 
main-des-Prös Pariisissa; hajosi Ranskan vallan- 
kumouksen aikana. M. tulivat tunnetuiksi an- 
karan siveellisestä elämästään, uskonnollisesta 
suvait.sevaisuudestaan ja ennen kaikkea suuren- 
moisesta tieteellisestä harrastuksestaan. Viime- 
mainittu sai alkunsa siitä, että m. rupesivat ke- 
räämään aineksia luostarien, munkkikuntain ja 
pyhimysten historiaan, mutta harrastus laajeni 



sitten muillekin historian aloille. Heidän kes- 
kuudestaan lähtivät uudenaikaisen diplomatiikan 
perustajat ja kehittäjät Mabillon (ks. t.), 
T o u s t a i n ja Tassin (ks. D i p 1 o m a- 
t i i k k a) . Heillä on suuret ansiot myöskin kro- 
nologisen tieteen kehittäjinä. He ovat julkais- 
seet Ranskan historian ja ylei.sen kirkkohistorian 
alalta suurenmoisia lähdekokoelmia, esim. „Scrip- 
tores rerum gallicarum et francicarum", oivalli- 
sia painoksia aikaisempien kirkollisten kirjaili- 
jain teoksista y. m. Restauratsionin aikana pe- 
rustettu Solesmes-kongregatsioni, joka koetti jat- 
kaa m:ien tieteellisiä traditsiooneja, ei toiminnas- 
saan kyennyt kohoamaan näiden rinnalle. [Brog- 
lie, ,, Mabillon et la societg de Tabbaye de St. 
Germain des pres ä la fin du XVII :e siecle". 
Gigas, „Lettres des Bönedictins de la congrega- 
tion de Saint-Maur", Heimbucher, ,.Die Orden 
und Kongregationen der katholischen Kirche" I.] 

J. F. 

Maurilainen tyyli, muhamettilaisten Luoteis- 
A f rikassa ja seitsemän vuosisadan kuluessa Es- 
panjassa harjoittama loistava taide, jonka tunne- 
tuimmat rakennustaiteelliset tuotteet ovat Cordo- 
ban moskeia 786, Sevillan Alcazar (kunink. 
linna) ja Granadan Alhambra (noin 1200-luvulta). 

U-o N. 

Maurilaiset (essp. los moros, lat. mauri<^ kenties 
kieik. ma«ros = musta), vanhalla ajalla Atlas- 
maiden asukkaat 1. berberit; heidän maansa oli 
Mauretania (ks. t.) . Arabialaisen valloituksen 
jälkeen 7:nnellä. vuosis. nimi tarkoittaa alkupe- 
räisten m:n ja arabialaisten vars. rannikkokau- 
pungeissa asuvaa sekarotua; ja sittenkuin ara- 
bialaiset olivat valloittaneet Espanjan 711, sitä 
alettiin käyttää heistäkin. Vanhojen m:n se- 
koittumattomat jälkeläiset vetäytyivät vuoristoon 
ja alkoivat käyttää itsestään berberein nimeä. 
Maurilais-arabialaiset kehittivät Espanjassa kor- 
kean sivistyksen; Cördoba, Granada y. m. kau- 
pungit olivat tieteiden ja taiteiden, varsinkin 
rakennustaiteen ja runouden pesäpaikkoja, 
muun Euroopan vielä ollessa raakuuden val- 
lassa. Granadan kukistuttua 1492 useimmat 
m. jäivät Espanjaan ja kääntyivät ulkonai- 
sesti kristinuskoon, minkä jälkeen heitä sa- 
nottiin moriskeiksi (ks. t.) ; 1609 heidät karkoi- 
tettiin Afrikkaan. Nyk. tarkoitetaan m :11a 
Pohjois-Afrikan kaupunkien arabialaisia, joi- 
hin on sekaantunut berberiläistä, osaksi myös 
espanjalaista verta. Jalojen kasvonpiirteidensä ja 
vaalean ihonvärinsä puolesta he eroavat puh- 
taista arabialaisista sekä berbereistä. — M:n ni- 
mellä käsitetään myös Senegalista pohjoiseen asu- 
vat heimot (Trar.sa y. m.), joissa on berberiläistä, 
arabialaista ja osaksi neekeriverta ja jotka elä- 
vät paimentolaisina ja sotilaina. — M:ksi nimite- 
tään vielä Ceylonissa arabialaisten ja singhalee- 
sien sekarotua. G. R. 

Maurit ks. M a u r i 1 a i s e t. 

Mauritia, muutamia lajeja käsittävä viuhka- 
palmusuku troopillisessa Etelä-Amer iikassa (vrt. 
C a t i n g a s) . M. flexiiosa, m i r i t i- 1. ita- 
palmu, komea, metsiä muodostava puu kosteilla 
paikoin Brasiliassa, Venezuelassa y. m., hyvin 
tärkeä alkuasukkaille, jotka puun ytimestä val- 
mistavat eräänlaista saagoa, i p u r u m a-jauhoa, 
lehdistä nuoria, mattoja y. m., mehusta palmu- 
viiniä; usein he rakentavat asuntonsakin kor- 



177 



Mauritius— Maurokordatos 



178 



kealle maasta runkojen väliin pingotetuille ma- 
toille. Toinen tärkeä brasilialainen laji on viini- 
palmuna tunnettu M. vinifera, sekin monipuoli- 
sesti hyödyllinen. (I. V-s.) 

Mauritius [-tsi-; engl. äänt. möri's9sj, rans- 
kalaisaikana 1 1 e-d e-F r a n c e. Englannille kuu- 
luva saari Intian valtameressä, 880 km Mada- 
gaskarista itään ja 185 km EtHmionista koilliseen. 
M. on muodoltaan soikea, 58 km pitkä lounaasta 
koilliseen, 37 km leveä, 1,863 km-; 373.07] as. 
(1909), 200 km':llä. M. on melkein kokonaan 
tuliperäistä syntyä; ainoastaan paikoitellen on 
korallikalkki- t. m. s. kerroksia. Vuoristot ja- 
kaantuvat kolmeen ryhmään, joiden välissä on 
ylätasankoja (Moka, Plaines Wilhelms y. m.). 
Korkeimmat huiput ovat Montagne de la Ri- 
viere noire (826 m) lounaisessa ryhmässä ja omi- 
tuinen, terävään kärkeen päättyvä Pieter Botte 
(818 m) luoteisessa. Rannat ovat yleensä kor- 
keita ja äkkijyrkkiä, paitsi luoteessa ja koilli- 
sessa. Koralliriutat ympäröivät niitä ja vai- 
keuttavat merenkulkua. Ilmasto kesällä tu- 
kahduttavan kuuma (Port Louisissa + 32°- 
4- 36° C) paitsi sisäosan ylätasangoilla (-f 21°- 
-\- 27° C) ; kuivempana talvivuodenaikana vii- 
leämpi (huhti-marrask.) . M :ta pidettiin ennen 
erittäin terveellisenä, mutta viime vuosis. keski- 
vaiheilta alkaen terveydelliset olot ovat suu- 
resti huonontuneet, kenties hindulaisten maahan- 
muuton takia. Koleraan esim. 1854 kuoli 17.000 
ja malariaan 1867 30,000 henkeä. Pyörretuulet, 
M. -o r k a a n i t, esiintj'vät tuhoavina tammi- 
kuusta huhtikuuhun; ne kestävät tav. 8 tuntia. 
Sademäärä vaihtelee, sisämaassa suurempi (Clu- 
nyssa 3,748 mm) kuin rannikoilla (keskim. 
2.000 mm). — Jokia on paljon, mutta vähäisiä, 
vesimäärä vaihtelee suuresti; liikenteelle arvot- 
tomia. • — Alkuperäinen kasvullisuus oli 
rehevä ja antoi maisemille viehättävän leiman. 
Siitä on kuitenkin enää vain jätteitä vuorien 
rinteillä; leimapuita täällä ovat ebenholtsi-, 
palmu- ja pandanu.spuut. Madagaskarilainen 
..matkustajan puu" (Urania speciosa) esiintyy 
m.yös. Maisemaluonteelle määräävinä nykyään ovat 
kirkkaanvihreät sokeri ruokoistutukset. Alkuperäi- 
nen eläimistö oli omituinen; nisäkkäät puuttui- 
vat tykkänään. Lintumaailman puolesta M. muis- 
tuttaa Madagaskaria; drontti, Aplianapteryx 
y. m. s. jättiläislinnut ovat täältäkin sukupuut- 
toon hävitetyt, samoin aikaisemmin lukuisat jät- 
tiläiskokoiset maakilpikonnat. — Löydettäes.sä M. 
oli asumaton: nykyisen väe.stön pääaineksen muo- 
dostavat neekeriorjuuden lakkauttamisen (1834-39) 
johdosta työntekijöiksi sokeri-istutuksille tuodut 
liindulaiset. Näitä ja heidän jälkeläisiään !M:lla 
1901 oli 259,086 (koko väestö ilman sotilaita 
371,023). Hindulaisten haltuun on siirtynyt pal- 
jon maata. Kiinalaisia oli 3,509; loput olivat 
eurooppalaisia, afrikkalaisia, aasialaisia sekä näi- 
den sekarotuisia jälkeläisiä. Valkoisesta väestöstä 
suurin osa on roomalais-katolisia (1901 oli 
117,102); protestantteja on vain 6,644. liindu- 
laiset ovat enimmäkseen brahmalaisia. Port Loui- 
sissa on roomalais-katolisen ja protestanttisen 
piispan istuin. Kansakoulut ovat osaksi valtion, 
osaksi sen avustamia; 1910 niitä oli 149, oppi- 
laita 20,947. Koulupakkoa ei ole. — Pääelin- 
keino on maanviljelys; maa on jokseenkin 
hedelmällistä, mutta kivistä, niin ettei voida 



käyttää auraa. Sokeriruoko on viljelyskasveista 
tärkein; tiliv. 1910-11 sadosta valmistettiin 
222,835 ton. raakasokeria. Muita kuuman ilmas- 
ton kasveja voidaan menestyksellä viljellä ja 
hallitus suosiikin niitä, ko.ska riippuvaisuus yksin- 
omaan sokerisadosta tekee ]\I: n taloudellisen ti- 
lan epävarmaksi. Kauppatilasto kuitenkin osoit- 
taa, ettei muilla viljely.skasveilla ole juuri mi- 
tään merkitystä. Vähäinen on myös karjanhoito; 
vuorityötä ei enää ole (ennen rautakaivoksia). 
teollisuus rajoittiui sokeritehtaisiin. Kalastus 
tyydyttää oman tarpeen. Kauppa: vienti 62,» 
milj. mk. (sokeria 58,2 milj. mk., aloe-kuituja 
1,1 milj. mk., melassia, kookosöljyä. riisiä), 
tuonti 63 milj. mk. (1910; tav. vientiä pie- 
nempi). — M:n kauppalaivasto käsittää 59 alusta, 
4.919 rek.-ton. (1911). M:n satamissa, joista 
tärkein Port Louis, selvitettiin 986,267 netto 
rek.-ton. 1910. Rautateitä on 208 km. Meren- 
alaiset kaapelit Austraaliaan, Sansibariin ja Ma- 
dagaskariin. Säännöllinen höyrylaivayhteys m. m. 
Marseilleen ja Southamptoniin.- — Rahayksikkönä 
on Intian rupia; mitat ja painot metriset. — 
M. ynnä siihen kuuluvat alueet: Rodriguez, St 
Brandon 1. Gargados, Trois Fr^res ja Chagos 
nimiset saaret (yhteensä 340 km^ 6,115 as. 1909) 
muodostavat M. nimisen siirtomaan, jonka pää- 
kaupunki on Port Louis. Hallinnon etu- 
nenässä on kuvernööri, jonka rinnalla on 7-jäse- 
nineu toimeenpaneva neuvosto. Lakiasäätävässä 
neuvo.stossa on 27 jäsentä, joista 10 valitaan. 
Siirtomaan tulot 18,- milj. mk., menot 15,9 milj. 
mk. (tiliv. 1910-11), valtiovelka 32.? milj. mk. 
(1910). — lVI:n löysi 1505 portugalilainen Masca- 
renhas. Hollantilaiset ottivat sen haltuunsa 1598 
ja antoivat sille nimen Morits Oranialaisen mu- 
kaan, he eivät kuitenkaan perustaneet M:lle mi- 
tään vakituista siirtolaa ja luopuivat siitä koko- 
naan 1710. Ranskan Itä-Intian kauppa.seura 
omisti M:n 1715, antaen sille nimeksi Ile-de- 
France. Etevä kuvernööri Mah6 de Labourdon- 
nais (1734-46) laski perustan sokeriruo'on vilje- 
lykselle ja M:n varallisuudelle. V. 1810 englanti- 
laiset valloittivat M:n ja se jätettiin heille Pm- 
riisin rauhassa 1814 ehdolla, että asukkaat sai- 
sivat pitää ranskalaiset lait, ranskan kielen ja 
roomalais-katolisen opin. E. E. K. 

Mauritius-hamppu, eräiden Fourcroya-\a']ien 
(ks. U) lehtien irroitetuista putkilojänteistä val- 
mistettu punonta-aine. laadultaan ja käytöltään 
jotenkin samanlaista kuin A^iarc-lehdistä saatu, 
johon se usein sekoitetaankin. 

Maurokordatos [mavro- -da'-], Aleksand- 
ros, M:n ruhtinas (1791-1865), Kreikan vapaus- 
sodan pääjolitajia; Khioksesta kotoisin olevaa 
fanarioottisukua, jonka useat jäsenet olivat olleet 
IMoldovan ja Valakian hospodareja. M. liittyi 
Valakiassa hetairiaan ja puuhasi v:sta 1821 
Kreikassa säännöllisen hallituksen ja eduskun- 
nan perustamista .sekä sotajoukon muodostamista. 
Oli puheenjohtajana ensimäisessä kreik. kan- 
salliskokouk.sessa 1822, joka laati itsenäisyys- 
julistuksen; sitten johtavana jäsenenä toimeen - 
panoneuvostossa. Puolusti urhoollisesti Misso- 
lunghi'a marraskuusta 1822 tammikuuhun 1823. 
Saadakseen aikaan yksimielisyyttä IM. luopui hä- 
nelle tarjotusta presidentin toimesta P. Mauro- 
mikhaliksen hyväksi, ruveten itse vähäksi aikaa 
ulkoasiain ministeriksi sekä myöhemmin valtio- 



179 



Mauromikhalis—Mausoleum 



180 



sihteeriksi. Ibrahim pasan saavuttua 1825 M. 
palasi sotajoukkoon, osoitti urhoollisuutta Spha- 
gian ja vars. Missolunghi'n puolustuksessa (1826) , 
jonka kukistuttua hän vetäytyi syrjään. Presi- 
dentti Kapodistriaan aikana JI. esiintyi vastus- 
tuksen johtajana; Kapodistriaan murlian jälkeen 
(1831) ja hänen veljensä luovuttua presidentin 
virasta (1832) väliaikainen hallitus nimitti M:n 
raha-asiain valtiosihteeriksi. Kuningas Oton ai- 
kana liän oli raha-asiain ministerinä, sittemmin 
ministeripresidenttinä (1833). Seur. vuosina hän 
oli milloin lähettiläänä eri maissa, milloin taas 
hallituksen jäsenenä, 1841, 1844 sekä 18.54-55 
ministeripresidenttinä. O. R. 

Mauromikhalis [mnvrom 'ha'-], P e t r o s, myös 
Petro bei (1775-1848), kreik. vapaudensankari, 
synt. mainoottisuvusta; tuli 1816 IMainan her- 
raksi (hei): yhtyi hetairiaan ja aloitti 1821 ka- 
pinan Moreassa. V. 1822 hän tuli Astroksen 
kongressin presidentiksi ja 1824 toimeenpanevan 
neuvoston päämieheksi. Kun hän vastusti ve- 
näläi.smielistä presidenttiä Kapodistriasta, vangi- 
tutti tämä hänet 1831; mutta kostoksi siitä ]\I:n 
poika Georgios ja veli Konstantinos murhasivat 
Kapodistriaan sam. v. Viimemainitun surmasi- 
vat heti presidentin seuralaiset; Georgios tuo- 
mittiin kuolemaan ja ammuttiin. Uusi hallitus 
laski Petros M:n vapaaksi, ja kuningas Otto 
nimitti hänet 1836 valtioneuvoston varapresiden- 
tiksi. G. R. 

Maury [morV], Jean Siffrein (1746- 
1817), ransk. Ivardinaali; saavutti mainetta 
muistopuheillaan ja kirjoituksillaan ja taitavana 
saarnamiehenä; tuli 1785 akatemian jäseneksi ja 
valittiin 1789 säätykokoukseen, missä oli oikeis- 
ton paraimpia puhujia; pakeni 1792 Eanskasta 
Italiaan ja nimitettiin 1794 kardinaaliksi: lä- 
hestyi sittemmin Napoleonia, palasi 1806 Rans- 
kaan ja nimitettiin vasten paavin tahtoa Pa- 
liisin arkkipiispaksi; menetti tämän viran bour- 
bonien palattua 1814 ja läksi Roomaan, missä 
paavi piti häntä jonkun aikaa vankeudessa; 
kuuluisa on M:n teos ,,Essai sur Teloquence de 
la chaire"; ..Oeuvres clioisies" julkaistiin 1827, 
..Correspondance diplomatique et memoires in6- 
dits du Cardinal M." 1891. [Ricardin kirjoit- 
tama elämäkerta.] J. F. 

Maury [niorV], Louis Ferdinand Al- 
fred (1817-92), ransk. kulttuurihistorioitsija, 
tuli 1862 College de Francen professoriksi ja 
oli 1868-88 valtioarki.ston hoitajana pelastaen 
sen joutumasta tuhon omaksi kommuunikapinau 
aikana; v:sta 1857 instituutin jäsen; teoksia: 
„La terre et Thomme" (1857), ,.ITistoire des 
religions de la Grece antique" (1857-60), ,,La 
magie et Tastrologie dans Fantiquite et au 
moyen äge" (1860), ,,Le sommeil et les reves" 
(1861), ,,Croyances et legendes de Tantiquite" 
(1863), „Les forets de la Gaule et de Tancienne 
France" (1867). 

Maury [möri], ]\I a 1 1 h e w Fontaine 
(1806-73), yhdysvaltalainen hydrografi, astui 182.') 
Ylidysvaltain sotalaivaston palvelukseen, määrät- 
tiin 1839 Washingtonin merikarttalaitoksen virka- 
mieheksi, 1842 .sen johtajaksi, 1844 Washingtonin 
meritiet, observatorin johtajaksi. M. vaikutti 
uraauurtavasti merituulia, merivirtoja ja par- 
haita purjehdusreittejä koskevilla tutkimuksil- 
laan, joten häntä voidaan pitää käytännöllisen 



hydrografian. perustajana. M :n ansiosta Brysselin 
kansainvälisessä kongressissa sovittiin yhden- 
mukaisesta merihavaintojärjestelmästä. ■ — • Orja- 
sodan alettua M. asettui Etelävaltioiden puo- 
lelle, ja lähti siinä kadotettuaan melkein koko 
omaisuutensa ensin Englantiin, sitten keisari 
Maksimilla nin keralla Meksikkoon, missä hän 
järjesti kiinapuun viljelyksen. V:sta 1868 kuo- 
lemaansa asti meteorologian professorina Virgi- 
nian sotaopistossa. Julkaisuja m. m. : „Wind- and 
curreut-charts", „The physical geography of the 
sea", ,,Sailing directions", „Nautical monographs", 
,,Astrouomical observations". (E. E. K.) 

Mauser f-zdr], Wilhelm (1834-82) , saks. ki- 
vääriteknikko. Työskenteli kotiseudullaan Obern- 
dorfissa olevassa valtion a.setehtaassa ja keksi 
täällä veljensä Paulin kanssa 1865 sotilaskivää- 
rin (ks. Ampuma-aseet). V. 1874 veljekset 
ostivat Oberndorfin tehtaan ja valmistivat siinä 
kiväärejä Belgialle, Turkille, Ruotsille, Espan- 
jalle y. m. M. keksi myös pistoolin, revol- 
verin y. m. Sai Saksan valtion palkinnon kek- 
sinnöistään. V. L. 

Mauserkivääri ja -pistooli ks. Mauser ja 
A m p u m a-a s e e t. 

Mausoleum [-e'-] (kreik. maussö'leion = suuri, 
komea hautarakennus). Nimi tarkoitti alkuaan 
sitä suurenmoista muistomerkkiä, jonka kaaria- 
lainen kuningatar Artemisia rakennutti Hali- 
karnassoksen 353 e. Kr. kuolleen veljensä ja 
puolisonsa Maussoloksen haudalle ja joka luettiin 
,, seitsemän maailmanihmeen" joukkoon. Se oli 
nelikulmainen marmorirakennus, jossa korkean 
alikerroksen päällä kohosi joonialaisen pylvähis- 
tön ympäröimä ylikerros, joka kannatti porras- 
pyramidin muotoista kattoa; tämän huipulla sei- 
soi marmorinen nelivaljakko. Rakennus oli ko- 
ristettu erinomaisen runsailla pysty- ja korko- 
kuvilla, joiden tekijöiksi mainitaan Skopas, 
Bryaksis, Timotheos ja Leokhares, siis aikansa 
etevimpiä kreik. taiteilijoita. Rakennuksen sa- 
notaan vielä 12:nne]la vuosis. j. Kr. olleen jo- 
tensakin hyvässä kunnossa. V. 1520 turkkilais- 
ten ahdistamat johanniitta-ritarit purkivat sen 
mikä siitä silloin oli jäljellä, käyttääksensä täh- 
teitä Budrun nimisen linnansa vahvistamiseksi. 
Sieltä on sitten 1840- ja 1850-luvuilla, varsinkin 
C. Th. Newtonin toimesta korjattu Lontoon Bri- 
tish ^luseumiin suuri joukko paremmin tai huo- 
nommin säilyneitä korkokuvia (aihe: amatsoni- 
tnhstelut) , kuvapatsaita ja arkkitehtuuriosia, jotka 
kaikki erinomai-sella tavalla valaisevat 4:nnen 
vuosis. korkealle kehittynyttä, tavattoman eloi- 
saa kreik. taidetta. — Muita kuuluisia m:eia 




Halikarnassoksen mausoleumin korkokuvia. 



181 



Mauste— Maxmo 



182 



mainittakoon keisari Iladrianuksen valtava hau- 
taiakennus, Moles Hadriani, nyk. San Anjjelon 
linna Roomassa. — Porissa on A. Gallen-Kallelan 
rakentama ja simrityylisillä freskomaalaiiksilla 
koristama Juseliuksen m., ks. G a 1 1 e n-lv a 1- 
1 e 1 a. 

Mauste, aine, jota voimakkaan maun tai 
hajun vuoksi käytetään ruoka- tai nautintoai- 
neissa ruokahalun t. ruuansulatuksen kiihottami- 
seksi. M:ita ei voi jyrkästi erottaa ravinto- ja 
nautintoaineista, useat niistä ovat samalla tär- 
keitä ravintoaineita tai muuten ruumiille tarpeel- 
lisia (esim. sokeri, keittosuola). Keittosuolaa, 
etikkaa sekä eräitä harvinaisia eläinkunnasta 
saatuja m:ita (ambra, myski) lukuunottamatta 
melkein kaikki m:t ovat kasviaineita. Suurin 
osa m:ista, varsinaiset ,. ryydit", saadaan kas- 
veista, jotka sisältävät haihtuvia öljyjä ja joilla 
siten on aromaattinen haju ja maku. Kotimai- 
sista „ryytikasveista" useimmat kuuluvat huuli-, 
sarja- ja ristikukkaisten heimoihin, ulkomaisia 
on enimmän heimoissa Zingiheracece, LaitracecB ']a 
Myrtaccce.- — M:ina käytetään monenlaisia kasvin- 
osia: juuria tai jiuirakoita ovat esim. inki- 
vääri ja p i p p u r i j u u r i : erikoinen maan- 
alainen varsi on sipuli, kuorta kaneli; 
lehtiä ja maanpäällisiä varsia diili, persilja, 
laakeri. minttu, m e i r a m i, r u o h o- 
laukka y. m.; kukintoja, kukkia t. kukan- 
osia liumala, safrani, ryytineilikka; 
hedelmiä ja siemeniä kumina, korianteri, 
anis, katajanmarja, sinappi, pip- 
puri, muskotti, kardemumma, va- 
nilji, karvasmanteli. Aromaattisiin ai- 
neisiin eivät kuulu sokeri, sitruuna- 
ii a p p o y. m. Myös keinotekoisesti valmistetaan 
nykyään erinäisiä m:ita. — ,,Eyydit" ovat ai- 
koinaan olleet erittäin kalliita ja niiden käyttö 
siitä huolimatta esim. keskiajalla tavattoman 
suuri. Uudempina aikoina vilkastunut liikenne on 
suuresti alentanut hintoja, mutta käyttö on suh- 
teellisesti vähentynyt. Troopillisissa maissa sa- 
notaan ilmaston veltostuttavan ruuansulatuseli- 
mistöä, m: iden käyttö onkin siellä paljon suu- 
rempi kuin muualla. Ylenmääräinen m:iden 
käyttö on ruuansulatukselle haitallista. 

Maustekasvit vrt. Mauste. 

Maustiniet ks. Mauste. 

Mauthner, Fritz (s. 1849), saks. kirjailija 
ja arvostelija, saavutti ensimäisen menestyk- 
sensä kokoelmalla nykysaks. novelliparodioja 
..Nacli beriilimten Musteru" (2 sarjaa 1879-80). 
M:n kirjavasta tuotannosta mainittakoon lisäksi 
kriitillis-satiiriset „Einsame Fahrten" (1879), 
Von Keller zu Zola" (1887), romaanit ,,Xantippe" 
(1884), „Der letzte Deutsche von Blatna" (1886) 
y. m. sekä laaja tieteellinen teos ,,Beiträge zu 
«iner Kritik der Spracho" (1901-02), joka terä- 
västi osoittaa kielen riittämättömyyttä ajatus- 
ten ilmaisijana. J. Jl-l. 

Mauve [nioife], Anton (1838-88), holl. taide- 
maalari; nykyajan Hollannin huomattavimpia 
maisema- ja eläinmaalaajia. 

Mavors, Mars (ks. t.) jumalan nimen van- 
hempi muoto, joka tavataan ikivanhoissa rooma- 
laisissa rukouksissa sekä myöhempinä aikoina 
runoilijain teoksissa. E. H-l. 

Max, Gabriel C o r n e 1 i u s (s. 1840) , saks. 
taidemaalari; kuvanveistäjä Joseph M:n poika. 



Opiskeli synnyinkaupuiif^issaan Praagissa, Wie- 
nissä ja Pilotyu johdolla Miiuchenissä, jossa 1879- 
83 oli taideakatemian professorin'!. Paitsi kolo- 
ristiseu hienoja tunnelmamaisemia M. on käte- 
vällä tekniikallaan maalannut romanttisen .senti- 
me:itaalisia tai mieltäjärkyttävän patologisia ai- 
heita, jotka hän on valinnut etupäässä marttyyri- 
kertomuksista, legendoista. Raamatusta ja ru- 
noista. Hänen tunnetuimpia kuviaan ovat esim. 
,, Kristuksen pää pyh. Veronikan hikiliinassa" 
(1874) ja tendenssimaalaus .,Vivisektori" (1883). 
[Klemt (1886); Mann (1890).] E. R-r. 

Maxentius f-e'-J, Marcus Aurelius V a- 
1 e r i u s, Rooman keisari 306-312, Maximianuk- 
sen poika. Hänet kohottivat valtaistuimelle pre- 
toriaanit, ja hänen hillitön ja vihattu valtansa 
kesti aina siihen saakka kunnes hänen kanssa- 
hallitsijansa Kon.stantinus Suuri nousi .sotaan 
häntä vastaan. M. joutui tappiolle Milviuksen 
sillan luona ja hukkui pakoretkellä Tiberiin. 

E. Hl. 

Maxilla f-i'l-J, luurankoisten yläleuka, nivel- 
jalkaisten toinen (ja kolmas) leukapari. ks. N i- 
V e 1 j a 1 k a i s e t. 

Maxim [inäksim], Hi ram (s. 1840), amer. 
insinööri. V. 1883 M. keksi Lontoossa, jonne oli 
miuittanut, pikatykin, joka itsetoimivasti ampuu 
600:kin laukausta peräkkäin, kun ensimäinen 
laukaus on käsin laukai.stu (ks. Ampuma- 
aseet). M. on sitäpaitsi tehnyt tärkeitä kaasu- 
kone-, sähkölamppu-, lentokone- y. m. keksin- 
töjä. Viime vuodet v:een 1911 M. on ollut erään 
lontoolaisen liikkeen johtajana. V. L. 

Maximianus [-id'-]. 1. Marcus Aurelius 
Valeri us M., Rooman keisari, syntyisin alhai- 
sesta säädystä Sirmiumin seuduilta. Diocletianus 
korotti hänet Caesariksi v. 285 ja nimitti hänet 
seur. V. Augustukseksi, antaen hänelle valtakun- 
nan länsiosat hallittaviksi (Mediolanum, Mi- 
lano) pääkaupunkina. M. taisteli voitollisesti 
gallialaisia vastaan Rein-virran varrella ja tor- 
jui maurilaisten ankarat hyökkäykset. Mutta 
kun hänen olisi tullut jakaa valta poikansa Ma- 
xentiuksen, Galeriuksen (ks. t.) vävyn kanssa, 
koetti hän taivuttaa Konsta ntinusta (ks. t.) puo- 
lelleen kukistaakseen IMaxentiuksen. Kun tämä 
yritys ei onnistunut, nousi hän taisteluun Kons- 
tantinusta vastaan, mutta joutui sotilastensa 
hylkäämänä vangiksi ja pakotettiin surnuiamaan 
itsensä^ Massiliassa v. 310. 

2. C. G a 1 e r i u s V a 1 e r i u s M., ks. G a 1 e- 
rius. E. II-l. 

Maximinus [-mi'-]. 1. C. J u 1 i u s V e r u s M.. 
liikanimeltä Traakialainen (Thrax) . Roo- 
man ensimäinen sotilaskeisari, jonka legioonat 
Aleksanteri Severuksen tultua murhatuksi v. 235 
j. Kr. korottivat valtaistuimelle. Hän kävi tar- 
niokkaasti sotaa germaaneja y. m. kansoja vas- 
taan, mutta joutui riitaan Rooman senaatin 
kanssa ja sai surmansa taistellessaan sen nimit- 
tämää vastakeisaria Maximusta vastaan 238. — 
2. C. G a 1 e r i u s ^' a 1 e r i u s M., alhaissukuinen 
illyrialainen, jonka keisari Galerius v. 305 nimitti 
Ca?sariksi, antaen hänelle Itämaat hallittaviksi. 
Kun Galerius nimitti toisen hallitsijatoverinsa 
Liciniuksen seuraajak.seen, otti ^I. itse Augustuk- 
s(Mi nimen, mutta juutui häviölle tai.stelussa Lici- 
niusta vastaan ja kuoli pakomatkalla 313. E. H-l. 

Maxmo 1. M a k s m o, ks. M a k s a m a a. 



183 



Maxvvell — Mayor 



184 



Maxwell [mäksual], James Clerk (1831-79), 
»koti. fyysikko, tuli 1856 fysiikan professoriksi 
Aberdeeniin, 1860 Lontoon King's CoIlege'iin 
(1865 asti) ja 1871 Cambridgeen. M. on tullut 
tunnetuksi etenkin kuuluisan teoksensa ,,Treatise 
on eleetricity and magnetism" (1873) kautta, 
jossa hän matemaattiseen muotoon sommitteli 
Faradayn teorian sähkövoiman välillisestä leviä- 
misestä. Tämän teorian mukaan eetteri on miltei 
täydellinen eristäjä (dielektricum), jossa sähkö- 
voiman vaikutus jatkuu hiukkasesta hiukkaseen 
dielektri.sen polarisatsionin välityksellä. M. teok- 
sessaan osoittaa, että valoa voidaan pitää elektro- 
magneettisena ilmiönä ja hän on sentähden 
,, elektromagneettisen valoteorian" perustaja. M:n 
teoria ei aluksi voittanut suurtakaan tunnus- 
tusta, ennenkuin Hertz sähköaaltoja koskettele- 
villa kokeillaan todensi sen oikeaksi. M. on myös 
tehokkaasti kartuttanut kineettistä kaasuteoriaa 
tärkeillä lisillä, esittämällä m. m. lain suhteelli- 
sesta todennäköisyydestä, jolla määrätty kaasu- 
molekylin nopeus esiintyy; hän on huolelliseksi 
teoriaksi yhdistänyt Faradayn olettamukset ja 
keksinnöt magneettisista voimaviivoista, tehnyt 
kaaviollisen esityksen lämpö-opista j. n. e. Teok- 
sia: „0n Faraday's Iines of force" (1856), ..Theory 
of heat" (1871), „Matter and motion" (1876). 

U. S. -n. 

May fmei], Phil (1864-1903), engl. pilakuvien- 
piirustaja; avusti etevällä taiteellaan varsinkin 
.,Punch'' lehteä. [Elämäk. „The Phil M. folio" 
(1904).] 

May [mei], Sir Thomas Erskine (1815- 
86), engl. valtiollinen kirjailija, oli 1871-86 ali- 
huoneen ensimäisenä sihteerinä, korotettiin 1886 
paariksi lord Farnboroug h'n nimellä ; jul- 
kaisuja: ,,A treatise upon the la\v, privileges, pro- 
ceedings, and usage of parliament" (1844), ,,Cons- 
titutional history of England since the accession 
of George III, 1760-1860" (1861-63), Hallamin sa- 
maa ainetta käsittelevän teoksen jatko. J. F. 

Maya ks. Maj a-k ansat. 

Maya-kielet ks. Maj a-k i e 1 e t. 

Maydell, Georg Johan ks. Maijdell. 

Mayenne [maje'nj. 1. Joki Länsi-Eanskassa; 
lähteet Orne-departementissa, virtaa etelään, yh- 
tyy AngersMn yläpuolella Sartlieen, laskee Maine- 
nimisenä Loireen. Pituus 185 km. Purjehdus- 
kelpoinen Lavalista asti. — 2. Departementti 
edellämainitun joen ympärillä; 5,212 km^ 297.732 
as. (1911). M:n luonto on hyvin viehättävä. 
Karjanhoito ja maanviljelys kehittyneitä. Vuori- 
työtä harjoitetaan jonkun verran. Pääkaup. 
L a V a 1. — 3. Edellämainitussa departementissa 
olevan arrondissementin pääkaupunki; 7,003 as. 
(1906; kuntana 10,020). M. sijaitsee M.-joen 
kummallakin puolen, rautateiden risteykse.ssä. Se 
on vanhanaikaisesti ja säännöttömästi raken- 
nettu, syntynyt linnan ympärille, jota nyt käyte- 
tään vankilana. Pellava- ja puuvillatehtaissa 
M:ssa ja sen ympäristöllä työskentelee 8.000 hen- 
keä. Maanviljelyskoulu. ■ — ■ M:n linna rakennet- 
tiin 1000-luvun alussa. M :.sta tehtiin 1573 hert- 
tuakunta, joka annettiin Charles de Lorrainelle 
(Guise-sukua). Mazarin osti herttuakunnan ja 
antoi sen 1661 sisarentyttärensä Hortense Man- 
cini'n miehelle Armand de la Meilleraie'lle. 

(E. E. K.) 

Mayenne [maje'n] ks. G u i s e 4. 



Mayer [majdr], Johann Tobias (1723-62) , 
saks. tähtitieteilijä, 1751 matematiikan prof. Göt- 
tingenissä. 1754 Göttingenin observatorin johtaja. 
Havaitsi kuun pintamuodostuksia, määräsi kiinto- 
tähtien paikkoja, tutki tähtien itseliikuntoa, 
miltä alalta julkaisi luettelon 1760. M:n pääan- 
sio on kuun liikkeen tarkka tutkiminen; sen tu- 
loksena olivat hänen 1752 julkaisemansa kuun- 
taulut ,,Novffi tabulae motuum Solis et Luna^", joi- 
den avulla longitudin määrääminen merellä kuun 
havainnoista tuli tarkemmaksi ja joista Englan- 
nin parlamentti sen takia myönsi osan tätä tar- 
koitusta varten jo 1713 määräämästään palkin- 
nosta. 77. R. 

Mayer [majdr], Julius Robert (1814-78). 
saks. luonnontieteilijä, suoritti lääkärintutkin- 
non 1838, jatkoi opintojaan Miinchenissä ja 
Pariisi-ssa, meni 1840 laivalääkärinä Bataviaan. 
Matkalla sinne hänellä oli riittävästi aikaa fy- 
sikaalisiin kokeiluihin ja luonnontieteelliseen 
miettimiseen. Perille tultua hän huomasi, Luimi- 
tettuaan suoneniskuja muutamille Javaan äsken 
saapuneille eurooppalaisille, näiden laskimoveren 
hyvin punaiseksi ja päätteli siitä että aineen- 
vaihto on pienempi kuta korkeampi ilmanlämpö- 
tila on, seikka, joka o.soittaa, että osa ravinto- 
aineiden energiasta kuluu ruumiinlämmön syn- 
nyttämiseksi. Hän päätteli edelleen että mekaa- 
ni.sta työtäkin voidaan muuttaa lämmöksi, sillä 
tavoin että määrättyä työtä aina vastaa tietty 
lämpömäärä. Keksimäänsä periaatetta hän sovel- 
lutti johdonmukaisesti niin orgaaniseen kuin epä- 
orgaaniseen luontoon ja määräsi myös lämmön 
mekaanisen ekvivalentin 365 kg. -metriksi (oikoa 
arvo 427 kgm). Tutkimuksensa tulokset hän pil- 
kaisi otsakkeella ,,Bemerkungen iiber die Kräfte 
der unbelebten Natur" ,.Liebigs Annalen"issa 1842, 
sekä teoksissa ,,Die organische Bewegung in ihrem 
Zusammenhang mit dem Stoffvvechsel" (1845),^ 
,,Beiträge zur Dynamik des Himmels" (1848), 
..Bemerkungeii iiber das mechanische Äquivalent 
der Wärme" (1851). Myöhemmistä julkaisuista 
on huomattavin ,,Die Torricellische Leere und 
iiber Auslösung" (1876). Kootut tenkse'-^-i \'"\n 
julkaisi nimellä „Die Mechanik der Wärme" 
(1867; 3:s lis. pain. Weyrauchin toimesta 1893). 
[Weyrauch, „R. M." (1890); Gross, ,.R. M. und 
Hermann v. Helmholtz" (1898) ; Friedländer, 
„J. R. M." (1905).] V. ii:n. 

Mayer [niujarj. Otto (s. 1846), saks. julki- 
sen oikeuden tutkija, toimi yliopiston opettajana 
ensin Strassburgissa sekä siirtyi 1903 Leipzigin 
yliopiston professoriksi. Kirjoittanut erittäin 
ansiokkaan Saksan hallinto-oikeuden oppikirjan, 
,,Deutsches Verwaltungsrecht" (1895-96, uusi pain. 
ilmestymässä) sekä ,,Das Staatsrecht des König- 
reichs' Sachsen" (1909) y. m. R. E.' 

Ma3niard [meindd], pieni tehda.skaupunki 
Yhdysvalloissa, Massachusettsin valtiossa, Bosto- 
nista länteen. M:ssa asustaa noin 1,000 suoma- 
laista, enimmät työskentelevät kutomoissa. Ym- 
päristöllä on joitakuita suom. farmareita, joista 
eräät hyvinkin vauraita. 

Mayor [meio 1. medj (engl. < lat. major). 
Englannissa ja Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa 
kaupunkikunnan hallitusmiehen (pormestarin) 
nimi. Englannissa m: n virka on etupäässä vain 
kunniavirka ja sen haltijalla on pääasiallisesti 
edu.stavia tehtäviä. Lontoon cityn ja kahdeksan 



185 



Mayr— Mazdeismi 



186 



muun kaupungin pormestaria sanotaan 1 o r d 
mayoriksi. Yhdysvalloissa m :llä on laaja 
hallinnollinen valta. J. F. 

Mayr [mairj, Georg von (s. 1841), saks. 
tilasto- ja taloustieteilijä; tuli 1868 ylim. pro- 
fessoriksi Miincheniin, 1809 sikäläisen tilastolli- 
sen toimiston jotitajaksi, 1872 ministeriaalineuvok- 
seksi Baierin sisäasiainministeriöön, oli 1879-87 
alivaltiosiliteerinä Elsass-Lotliringenin ministe- 
ristössä, 1891-98 yliopiston opettajana Strass- 
burgissa; v:sta 1898 jälleen professorina Miin- 
clienissä. M. on nykyajan kaikkein huomatta- 
vimpia tilastotieteilijöitä; teoksia: „Die Gesetz- 
mässigkeit im Gesellschaftsleben" (1877), ,,Sta- 
tistik und Gesellschaftslehre" (pääteos, 1895, 
1897), ,,Grundriss zu Vorlesungen iiber prak- 
tiselle Nationalökonomie" (1900); julkaisee v:sta 
1890 aikakauskirjaa ,,Allgemeines statistisches 
Arehiv". J. F. 

Mayr [tnair], Heinrich (1854-1911), saks. 
nietsäiilioitomies. Vv. 1888-90 metsätieteen profes- 
sori Tokion yliopistossa ja v:sta 1893 kuolemaansa 
saakka metsäntuotanto-opin professori Munche- 
nin yliopistossa. Teki laajoja metsäkasviopillisia 
tutkimuksia miltei kaikissa maanosissa, etenkin 
Pohjois-Ameriikassa ja Itä-Aasiassa, sekä toi- 
meenpani kotimaassaan järjestelmällisiä viljelys- 
kokeita ulkomaalaisilla metsiipuilla. Matkojen ja 
tutkimuksien tuloksena oli sarja arvokkaita jul- 
kaisuja, joista huomattavimmat ovat ,,Fremd- 
ländisclie Wald- und Parkbäume fijr Europa" 
(1906) ja „Waldbau auf naturgesetzlicher Grund- 
lage" (1909). L. l-o. 

Mazagran f-zagrä'J (ransk.), kylmä musta 
kahvi, jota tarjotaan laseista lisäämällä seltteri- 
vettä (jäätä ja konjakkia). Nimitys johtuu Algie- 
rissa olevasta IMazagranin kylästä, jossa arabia- 
laisten 1840 piirittämällä ransk. joukolla ei lo- 
pulta ollut paljon muuta kuin kahvia ravin- 
nokseen. 

Mazarin [-zarä'J, Jules, it. Giulio M a- 
zarini (1602-61), kardinaali, ransk. ministeri; 
synt. Etelä- Italiassa sisi- 
lialaisesta aatelissuvusta: 
opiskeli yliopistoissa, meni 
paavin sotapalvelukseen ja 
toimi myös diplomaattina, 
osoittaen vars. Ranskan 
ja Espanjan riitaisuuk- 
sien sovittamisessa suurta 
taitoa; kääntyi liengelli- 
seen säätyyn ja tuli 1634 
Richelieu'n suosituksesta 
paavin lähettilääksi Pa- 
riisiin. V. 1640 Richelieu 
sai hänet siirtymään Rans- 
kan palvelukseen ja käytti 
häntä sittemmin tiirkeissä 
Mazarin lähetyksissä, V. 1641 Riche- 

lieu toimitti hänelle kar 
dinaalin arvon ja kuoUessian suositti häntä 
kuningas Ludvik XIII:lle seuraajakseen. ]\I:llä 
ei ollut Riciieiieu'n neroa, mutta hän oli taitava 
ja viekas, työkykyinen ja sitkeä ja hänellä oli 
suuri ihmistuntemus; väkivaltaisia keinoja hän 
aina vältti. Kun Ludvik XIII: n kuoltua 1643 
kuningatar Anna Itävaltalainen otti hallitus- 
ohjat käsiinsä, nimitti hän M:n ensimäiseksi 
.niinisterikseen. Kardinaalista tuli hänen rakas- 




tajansa, ja kenties oli heidän välillään salai- 
nen avioliittokin. — M:n sisäpolitiikka ei ollut 
onnellinen; hän laiminlöi elinkeinot ja hänellä 
oli raha-asioista suuria vaikeuksia; vieläpä häntä 
syytettiin valtionvarain anastamisesta; hän ri- 
kastutti mj-ös kohtuuttomasti sukulaisiansa. Yli- 
mykset häntä vihasivat, ja heihin liittyi Parii- 
sin parlamentti, joka vastusti kardinaalin vero- 
säännöksiä, sekä Pariisin väestö (ks. Fr on de). 
V. 1049 M:n ynnä nuoren kuninkaan Lud- 
vik XIV:n ja hallituksen täytyi läliteä Pa- 
riisista, ja parlamentti julisti hänet valta- 
kunnankiroukseen. Hän palasi, mutta karkoitet- 
tiin jälleen ja lähti Saksaan, johtaen kuitenkin 
edelleen Ran.skan asioita. Sittenkuin hovi oli 
päässyt voitolle ja rauha oli tehty, palasi M. 
1653 riemusaatossa Pariisiin. Hänen valtansa oli 
nyt suurempi kuin koskaan ja hän käytti sitä 
kuninkuuden vahvistamiseksi. M. edisti tieteitä 
ja taiteita, perusti kirjaston (Bibliothöque maza- 
rine) y. m. sivi.styslaitoksia. — Ulkopolitiikas- 
saan, jossa M. niinikään jatkoi Richelieu'n työtä, 
hänellä oli menestystä: Westfalenin rauhassa 
1648 Ranska sai Elsassin ja Pyreneitten rau- 
hassa 1059 Artois'n ja Roussillon'in. Vv. 1879-95 
julkaistiin ,,Lettres du cardinal M. pendant son 
ministere". [Cheruel, ,,Histoire de France pen- 
dant la minorite de Louis XIV" ja „Histoire de 
France sous le ministere de M. 1651-61"; Cousin, 
„La jeunesse de M."; Masson, „M."; Hassall, 
„M."] G. R. 

Mazatlan [mapatla'n], kaupunki Länsi-Meksi- 
kossa, Kalifornian-lähden suussa Sinaloa-val- 
tiossa; 17,852 as. (1900). M. on rakennettu 
kapealle niemelle; satama suojattu, mutta sen 
suussa särkkä. Useita huomattavia rakennuksia: 
ilmat, havaintoasema, merikoulu. Rautatien pääte- 
kohta. Langaton sähkölennätinasema. Teollisuus 
(sahoja, puuvillatehtaita, valimolta y. m.) melkoi- 
nen. Vienti käsittää vuotia, kalaa, kultaa, hopeaa. 

E. E. K. 

Mazda ks. Mazdeismi. 

Mazdeismi 1. m a z d a 1 a i s u u s, muinaisper- 
sialainen uskonto. Nimitys johtuu jumalan ni- 
mestä Mazda, joka merkitsee ,,kaikkiviisa.sta". 
Jumalan toisena nimenä on Ahiira („herra"). 
Myöhemmin nimet sulivat yhteen muodoiksi Aura- 
mazda, Auharmazd, Oharmazd, joista kreik. 
nimenmuoto Ormuzd. Hän on ainoa Jumala, kai- 
ken luoja ja siveellisen maailmanjärjestyksen 
ylläpitäjä, henkinen olento, jota ei vanhempina 
aikoina yritettykään kuvan nuiodossa esittämään 
eikä palvelemaan. Hänen rinnallaan oli kyllä 
ylienkeleitä (aniesas spentas, a^nsaspands), kuten 
Vohu Mano („hyvä mieliala"), Asa Vähistä 
(„paras vanhurskaus"), Khsathra Vairiya („tah- 
dcttu valtakunta") y. m., mutta ne olivat ai- 
noastaan hänen tahtonsa täyttäjiä olevaisen eri 
piireissä. Kuitenkaan ei Ahura Mazda voi säi- 
lyttää valtaansa tai.^telutta. Häntä vastassa on 
hänen kaksoisveljensä, palia henki Ako Mainyit, 
Ahriman, jolle m:n pyhäin kirjan, Avestain 
(ks. t.) nuoremmissa osissa omistetaan kaiken 
pahan ja turmiollisen, kuten yön, kylmyyden, 
polttavien tuulien, vahingollisten kasvien ja eläin- 
ten ja, ennen kaikkea, kuoleman luominen. Pa- 
hain henkien, d a e v a i n, johtajana hän työsken- 
telee kaikkialla Ahura Mazdaa ja hyviä lienkiä 
vastaan. Tässä taistelussa täytyy ihmisenkin 



187 



Mazeppa — Mazzini 



188 



määrätä kantansa. Häueu on vapaasti valittava 
hj'vä ja käytettävä, elämänsä voimakkaaseen kult- 
tuurityöhön Ahura Mazdan vallan vahvistami- 
seksi. Mutta tärkeä on myöskin (verettömien) 
uhrien toimittaminen ja rituaalisen puhtauden 
säilyttäminen. A.skeesi sen sijaan suorastaan 
kielletään. Näin eläen uskovainen välttää kuol- 
tuaan ,, valheen asunnot" ja pääsee osalliseksi 
..parhaasta" s. o. paratiisista. Mutta hyvän ja 
pahan välisessä taistelussa tapahtuu lopullinenkin 
ratkaisu. Päivien lopulla syttyy yleinen maailman- 
palo. Valheen vallassa olleet ihmiset puhdistuvat 
tulen kautta, pahat henget, myöskin itse Ahri- 
inan, tuhotaan. Tällaisena oppi esiintyy Avestain 
vanhimmissa osissa, semminkin G«f/ia-lauluissa, 
joiden .syntyminen asetetaan uskonnon perusta- 
jan Zarathustran (ks. t.) aikoihin 600: n vai- 
heilla. Myöhemmin m. rappeutui. Ylienkelit ko- 
hosivat Ahura Mazdan rinnalle luonnon eri pii- 
rien itsenäisiksi haltioiksi, miuittuen samalla 
todellisiksi luonnonjumaliksi, joita usein oli vai- 
kea erottaa heidän hallitsemastaan alkuaineesta, 
ja muita jumalia, kuten esim. Mithra, saatiin 
vanhasta kansanuskonnosta. — Ensimäinen m:ia 
tunnustava ruhtinas oli Vistaspa (Hystaspes), 
profeetan aikalainen ja suojelija. Vielä muha- 
mettilaisen valloituksen jälkeen 642 m. säilyi 
vuosisatoja, jopa kehittyi siveysopissa yleisinhi- 
millisempään suuntaan. Nykyään vielä on m: ia 
parsii a is uuden nimellä Intiassa, jossa sen 
n. 100,000 tunnustajaa elää kauppiaina tai työ- 
miehinä. Persiassa m:n kannattajia lienee tus- 
kin 10.000. [E. Lehmann, „Zarathustra" (2 osaa 
1899, 1902); A. V. W. Jackson, „Grundriss der ira- 
nisclien Philologie" II (1904); A.J.Pietilä, .,Drei 
Versuchungsgesehichten : Zarathustra, Buddha, 
Christus" (1910) sekä ., Zarathustra, Buddha, Kris- 
tus" (1911).] A. J. P-ä. 

Mazeppa {-e'paj, Ivan Stepanovits 
(n. 1G40-1709), kasakkapäällikkö, oli Puolan ku- 
ninkaan Juhana Kasimirin hovissa paasina; 
joutui erään kertomuksen mukaan Ukrainaan 
siten, että muudan puol. ylimys mustasukkaisuu- 
desta sitoi hänet alastonna hevosen selkään ja 
hänet vihdoin pahasti runneltuna siellä pelas- 
tettiin; pääsi ensin silloisen hetmanin eli päälli- 
kön Samoilovitsin sihteeriksi, ja kun tämä oli 
erotettu virasta 1687, valittiin M. hetmaniksi. 
Hän puolu.sti rajoja turkkilaisten ja tataarien 
hyökkäyksiltä sekä oli Pietari Suurelle hyvänä 
afuna tämän taistellessa turkkilaisia vastaan; 
Pietarilla olikin häneen rajaton luottamus, vaikka 
häntä useasti syytettiin Venäjää vastaan kapi- 
nallisesta mielialasta. M. taisteli vielä 1704 ja 
1705 ruotsalaisia vastaan; mutta Altranstadtin 
rauhan jälkeen (1706) hän rupesi keskustele- 
maan Kaarle XII:n kanssa, tarjoten hänelle 
kasakkainsa apua. ]\I:lla oli kuitenkin vain 
muutamia tuhansia mukanaan yhtyessään 1708 
Kaarle XII:een; Pultavan taistelun jälkeen hän 
pakeni Ruotsin kuninkaan kanssa ja oleskeli 
sitten Benderissä. [Jensen, „Mazepa".] 

K. O. L. 

Mazer /-.saV/, Karl Peter (1807-84), ruots. 
m.aalari, opi.skeli Tukholmassa ja Pariisissa, otti 
osaa v:n 1830 vallankumoustaisteluihin. Oleskeli 
1835 ja seur. vv. Suomessa, sai useita tilauksia, 
(maalasi m. m. Pohjalaiselle osakunnalle J. L. Ru- 
nebergin kuvan). Toimi sittemmin Tukholmassa 



valokuvaajana; kuoli Napoli'ssa. [Ahrenberg. 
„Människor som jag känt", I (1904).] 

Mazuranic {-ziVranitsJ, Ivan (1814-90), 
kroats. runoilija ja valtiomies, oli 1873-80 
Kroatsian baanina. Hän otti huomattavaa osaa 
illyriläiseen liikkeeseen ja on kirjoittanut eepillis- 
kansallisen runoelman ..Smrt Smail-Age-Cengiö i" 
(,,Smail-Aga-Cengicin kuolema", 1857), joka on 
eteläslaavilaisen kirjallisuuden huomattavimpia 
runotuotteita. M. on myöskin onnistuneella ta- 
valla täydentänyt Gundulicin „Osman" nimisen 
eepoksen, sepittämällä siihen kadonneitten sijasta 
kaksi viimeistä laulua, ja julkaissut saksal.- 
kroatsialaisen sanakirjan (1842). J. J. M. 

Mazzini [matsfvij, Giuseppe (1805-72), it. 
patriootti ja kumousmies; liittyi aikaisin Ita- 
lian vapauttamista ajavien carbonarien seuraan: 
vangittiin Piemonti-ssa 1830, mutta laskettiin 
puolen vuoden jälkeen vapaaksi, jolloin muutti 
Marseilleen. Täällä hän perusti yhdistyksen „La 
giovine Italia" (Nuori Italia), jonka päämääränä 
cli muukalaisten karkoittaminen ja Italian yh- 
distäminen tasavallaksi ja joka pian saavutti 
paljon kannattajia pitkin Italiaa. Saatuaan käs- 
kyn poi.stua Ranska.sta ja sittemmin myöskin 
Sveitsistä M. 1837 asettui Lontooseen, missä 
1840 perusti viikkolehden ,,L'apostolato popolare'" 
pitäen samalla läheistä yhteyttä kotimaassa ole- 
vien vapaudenystävien kanssa. Vallankumous- 
vuonna 1848 hän palasi Italiaan ja otti mo- 
nella tavalla osaa tämän ajan vaiherikkaisiin 
tapauksiin; maali.sk. 1849 hän valittiin jä.senek.si 
siilien triumviraattiin, jonka tuli hoitaa tasa- 
vallaksi julistetun Rooman hallitusta. M. toimi 
väsymättömästi järjestääksensä ja puolustaak- 
sensa tasavaltaa paavin avuksi tulleita ransk. 
joukkoja vastaan. Rooman antauduttua heinäk. 
sam. V. hän pakeni jälleen Lontooseen, missä 
hän yhdessä Kossuthin ja Ledru-Rollinin kanssa 
perusti euroopp. vallankumouskomitean, jonka 
päämääränä oli ylei.seuroopp. tasavallan aikaan- 
saaminen. Samalla hän yhä edelleen piti vireillä 
kumousliikettä Italiassa järjestäen 1850-luvulla, 
niinkuin hän oli tehnyt jo aikaisemminkin, 
useita kapinayrityksiä, jotka kuitenkin huonosti 
valmistettuina raukesivat tyhjiin; tuomittiin 
1857 toisen kerran kuolemaan. Vv:n 1859-60 
ratkaisevista tapauksista, joilla Italian yhteys 
pantiin hyvälle alulle, M. pysytteli syrjässä. 
Hän piti yhdi.styneen Italian muodostumista ku- 
ningaskunnaksi onnettomuutena ja jatkoi veh- 
keilyjään senkin jälkeen kuin 1866 oli saanut 
armahduksen, jota hän ei tahtonut ottaa vas- 
taan. Hän kuoli 10 p. maalisk. 1872 Pisassa, 
ja haudattiin suurilla juhlallisuuksilla ja val- 
tion kustannuksella syntymäkaupunkiinsa Ge:io- 
vaan, jonne hänelle sittemmin on pystytetty 
mui.stopatsas. M. ei ollut valtiomies, vaan va- 
pauden haaveilija, hehkuva, omaa voittoa pyytä- 
mätön isänmaanystävä, uupumaton salaliittojen 
ja kapinahankkeiden suunnittelija ja senvuoksi 
kaikkien Euroopan hallitusten kauliu. Enemmän 
kuin vehkeilyillään hän on vaikuttanut Italian 
vapautumisen ja yhdistymisen hyväksi innostut- 
tavilla kansallistuntoa herättävillä kirjoituksil- 
laan. M:n „Scritti editi e inediti" ilmestyivät 
1861-91; hänen kirjeenvaihtoansa on julkaistu 
monta kokoelmaa. [Simoni, „M. Histoire des 
conspirations mazziuiennes"; Schack, „ Joseph M. 



189 



Mazzoni— Mechelin 



100 



und die italienische Einlieit"; Luzio, ..Giuseppe 
,M.", johon liittyy hyvä bibliojrrafia.] J. F. 

Mazzoni [matsö'nij, Guido (s. 1859), it. 
oppinut ja runoilija, nykyään Firenzen „Isti- 
tuto superiore"n professori. Runoilijana hän 
syvästi ja herttaisesti kuvaa etupäässä perhe- 
elämää iloineen ja suruineen; runokokoelmat: 
„Poesie" (1882). „Nuove poesie" (1886), ..Poesie" 
(1890), „Le voci della vita" (1893). — M:n tie- 
teellisestä teoksista mainittakoon .,Laudi cortonesi 
del sec. XIII" (1890), ,,Avviamento allo studio 
critico delle lettere italiane" (1891), ,,Le odi e 
il giorno di G. Parini commentati" (1897), 
„L'Ottocento" (1905), ,,Esercitazioni sulia lettera- 
tura religiosa in Italia nei secoli XIII e XIV" 
(1905). J. n-i. 

Mc ks. M a c. 

Meade fmidj, George Gordon (1815-72), 
pohjoisamer. kenraali; tuli tykistöupseeriksi 1835, 
oli mukana Meksikon sodas.sa; tuli sisällisen so- 
dan syttyessä brigadikenraaliksi pohjoisvaltioiden 
vapaaehtoisiin joukkoihin ja kunnostautui useissa 
tappeluissa, esim. Antietamissa y. m.: tuli kesäk. 
1863 Potomac-armeian ylipäälliköksi ja voitti 
Leen Gettysburgissa heinäk. sam. v. Grantin tul- 
tua ylipäälliköksi maalisk. 1864 M. johti edelleen 
Potomac-armeiaa sodan loppuun asti. 

Meadowe [medou], Sir Philip (1626-1718), 
engl. diplomaatti; saapui syysk. 1657 Englannin 
lähettiläänä Tan.skaan ja oli Kaarle X:n Kustaan 
hyökättyä 1658 Tanskan saarille välittäjänä 
niissä rauhanneuvotteluissa, joiden tuloksena oli 
Roskilden rauha; oli tämän jälkeen Englannin 
edustajana Kaarle X:n Kustaan luona ja puu- 
hasi turhaan ruotsalais-tanskalais-englantilaista 
liittoa Itävaltaa ja Espanjaa vastaan; palasi 
Englantiin jo 1659: julkaissut m. m. ,.A narra- 
tive of the principal actions occurring in the 
wars bet\vixt Sweden and Denmark before and 
after the Roschild treaty" (1677). J. F. 

Meanderi -koriste. Vähän-Aasian kiemurtelevan 
Maiandros- (nyk. Älenderes-) joen mukaan nimi- 
tetty, taideteollisiuidessa ja arkkitehtuurissa käy- 
tetty jatkuva koristeaihe. M :ta on pääasialli- 
sesti kaksi muunnosmuotoa: toinen pehmeäkiertei- 
nen (spiraalimeanderi, „aaltonauha", ..juok.seva 
koira"), toinen kulmikkaasti taittuva (ä la greo- 
que) nimellä tunnettu). M: n, joka on ornamen- 
tiikan varliaisimpia ja eniten levinneitä muoto- 
aiheita (Kiinassa ja Japanissa, Meksikon aztee- 
keilla), tapaa jo kivi- ja pronssikauden ornamen- 
tiikassa, lootus-kukan yhteydessä egyptiläisten 
hautojen kattoihin maalattuna tapetintapaisena 
kuosina ja nauhakoristeena, mutta etenkin Krei- 
kan taiteelle siitä yhdessä palnietin kera kehit- 
tyi varsinainen ydinaihe. l-o V. 

Meanderit (nimitys johtuu Vähässä-Aasiassa 
olevasta Maiandros-joesta, jolla on hyvin kiemur- 
televa uoma), joenuomien kiemurat. M. ovat 
yleisiä kaikkialla, missä joki juoksee tasangolla. 
Ne syntyvät siten, että joki mutkapaikoissa (jotka 
alkuaan saattavat olla vain väliän käyriä) syö- 
vyttää enemmän mutkan ulkopuolista rantaa, 
koska virta sillä puolen on vuolaampi, kun taas 
mutkan sisäpuolella pohjaan kerrostuu jokiliet- 
teitä. Näin mutkat suurenevat ja muodostuvat 
toisinaan laajoiksi silmukoiksi, joitten kannas 
lopulta saattaa katketa, jolloin joki taas juoksee 
suoraa tietä. Tehtävänsä menettäneet meanderi- 



nniui/z/z/zyE^^ 






SHEEEfEJiI 















1Ö5 EöVPTIlAI/FM HAUTAKA^nioM (tAT<VTA. 

Meanderi-kiiiistoitn. 

silmukat pian täyttyvät suultaan ja jäävät umpi- 
lammiksi tai rimmiksi joen sivulle. P. E. 

Mechelin [mekelVn], Leopold Henrik 
S t a n i s 1 a u s (s. 1839) , suom. oikeusoppinut ja 
valtion\ies, synt. 24 p. mar- 
rask. 1839 Haminassa, yli- 
opp. 1856. fil. maist. lS(i(i. 
lakit. kand. 1864, lakit. 
tohtori 1873. Yhdyspankin 
johtaja 1867-72, tuli vai 
tio-oikeuden sekä kann' 
raali- ja politialaino]» n 
professoriksi 1874, senaa^ 
toriksi ja valtiovarain tci 
mituskunnan apulaispääl 
Ukoksi 1882. kaui^pa- ji 
tecllisuustoimituskunnaii 
päälliköksi 1888, erosi se- 
naatista 1890. Filosofian 
kunniatolitori Upsalassa 
1893. Karkoitettiin maasta 
1903, sai palata joulukuussa 
1904 ja nimitettiin laillisen 

järjestyksen palauttamisen jälkeen 1905 senaatin 
talousosaston puheenjohtajaksi, josta Suonien val- 




Lei> .McchiMiii 



191 



Mecheln— Meckel 



192 



tiolliseii aseman jälleen kiristyessä erosi 1908. 
M., joka jo 1872 v:n valtiopäivillä oli edustajana 
porvarissäädyssä sekä 1876 korotettiin aatelissäii- 
tyyn. on 1877-78 v:n valtiopäivistä alkaen toimi- 
nut tämän säädyn huomattavana jäsenenä valtio- 
päivillä; 1909-13 nyk. eduskunnan jäsen. M. on 
toiminut useitten valiokuntain, erittäinkin val- 
tiovarainvaliokunnan ja nyk. eduskunnassa pe- 
rustuslakivaliokunnan sekä 1899 asevelvollisuus- 
valiokunnan pulieenjohtajana, ja hänen vaiku- 
tuksensa valtiopäivillä on aina ollut erittäin suuri. 
Oltuaan 1880 perustetun liberaalisen puolueen 
jolitomieliiä M. tämän puolueen hajottua ei lukeu- 
tunut millinkään erityiseen puolueeseen, kunnes 
edustajantoimensa jolidosta nyk. eduskunnassa on 
yhtynyt ruots. kansanpuolueeseen. M:n toiminta 
matin hallituksessa on niinikään ollut erittäin 
suuriarvoinen; m. m. hän aikoinaan johti neuvot- 
teluja Venäjän raha-asiain ministerin kanssa Ve- 
näjän ja Suomen kauppasuhteiden järjestämisestä 
sekä oli ven. ministerin Gortsakovin kanssa Mad- 
ridissa neuvottelemassa Venäjän ja Espanjan uu- 
desta, Suomellekin tärkeästä kauppasopimuksesta. 
Senaatissa ollessaan M. on laatinut tärkeitä mie- 
tintöjä tai antanut huomattavia lausuntoja useista 
mitä tärkeimmistä kysymyksistä sekä tehnyt huo- 
mattavia aloitteita, m. m. aiotun uuden Hallitus- 
muodon luonnoksen, joka 1907 senaatin ehdotuk- 
sena julkaistiin. M. on ollut jäsenenä useassa val- 
tion komiteassa, ollut edu.stajana kirkollis- 
kokouksissa 1886 ja 1893, pankkivaltuusmiehenä 
1877-82, toiminut Helsingin kaupungin val- 
tuusmiehenä 1875-78 ja 1891-99 (suurimman 
osan tästä ajasta valtuuston puheenjohtajana), 
toiminut useiden yhdistysten jäsenenä tai pu- 
heenjohtajana (m. m. Suomen taideyhdistyksen 
puheenjoht.) sekä ollut taloudellisissa yrityksissä 
mukana y. m. Harvinaisen kykynsä, puhetaitonsa, 
laajan kokemuksensa ja tietomääränsä sekä eh- 
dottoman perustuslaillis-vapaamielisen kantansa 
vuoksi M. Suomen oikeustaistelussa syystä on esiin- 
tynyt ensimäisenä johtomiehenä. Laajat tuttavuus- 
suliteet, harvinainen kielitaito ja esittämiskyky 
sekä kirjalliset tuotteet ovat tehneet M:n nimen 
Suomen ulkopuolellakin sangen tunnetuksi ja ar- 
vossa pidetyksi (niinjiä on joskus puolivirallisesti 
pyydetty hänen lausuntoaan tärkeistä kysymyk- 
sistä), samalla kuin hänen isänmaallinen toi- 
mintansa erityi.sesti on hänelle hankkinut Venä- 
jän suomivihoUisten vihamielisyyden. M. on nyk. 
rauhanliikkeen huomatuimpia edustajia; hän on 
tehokkaasti ottanut osaa n. s. rauhankongressei- 
hin y. m. M:n teoksista, joille on ominaista 
älyllisyys ja loistava esitystaito, mainitta- 
koon: ,.0m statsförbund och statsunioner" (väi- 
tö.sk. 1873), ..Precis du droit public du Grand- 
duchö de Finlande" (1886; myös ven. ja engl.), 
.,Das Staatsrecht des Grossfiirstentums Finnland" 
(n. s. Marquardsenin kokoelmassa 1889) sekä 
joukko huomattavia kirjasia (suurin osa on ilmes- 
tynyt myöskin suomeksi, jotkut venäjäksi ja rans- 
kaksi), kuten ,,Finlands grundlagars innehäll" 
(1896), ,,Till frägan om Finlands autouomi och 
grundlagar" (1903), ,,01ika meningar i rysk- 
finska fr&gor" (1908), „De rättsliga förhällan- 
dena mellan Ryssland och Finland" (1909), 
..Granskning af den ryskä lagen af den 17 (30) 
juni 1910". M. on toimittanut kokoelman Suomen 
perustuslakeja ja järjestäviä asetuksia. Kokoelma- 



teos „Suomi 19:llä vuosisadalla" on M:u johdolla 
julkaistu. R. E. 

Mecheln [mehelnj (flaam. Mechelen, ransk. 
Malines), kaup. Belgiassa, Antverpenin maakun- 
nassa, Sciieldeen laskevan Dylen ja Louvain'ista 
Antverpeniin vievän kanavan varrella, monen 
rautatien risteyk.sessä; 59,372 as. (1910). M. on 
leveäkatuinen, kauniisti rakennettu. Rakennus- 
taiteellisesti ja historiallisesti mieltäkiinnittävä 
on tuomiokirkko S :t Rombaud (aloitettu 1100- 
luvuUa, valmis 1400-luvulla, torni vielä kesken- 
eräinen, 99 m korkea) on goottilaisen rakennus- 
taiteen mestariteoksia; se sisältää m. m. Van 
Dyckin alttaritaulun. Parissa muussa kirkossa 
(Notre Dame ja S:t Jean) on Rubensin tauluja. 
M. on Belgian kirkollinen keskus, sillä M :n arkki- 
piispa on valtakunnan kirkon primas. M :ssä 
on pari pappisseminaaria, kasvit, puutarha, arvo- 
kas kaupunginarki.sto ja siihen liitetty kirjasto. 
— - Taloudellinen toiminta on hiljaista; vanhas- 
taan kuuluisat ovat M:n pitsit, lisäksi valmiste- 
taan pellava-, hamppu- ja villatavaroita, huone- 
kaluja, öljyjä; huomattavat ovat valtion rauta- 
tienkonepajat. Kauppa yllämainituilla tuotteilla 
melkoisen vilkas. • — M:n nimi oli keskiajalla 
Machlhiia 1. Malinas; se kasvoi 700-luvulla S:t 
Rombaud'n luostarin ympärille. M. joutui 915 
L'egen piispoille, sittemmin Brabantin herttuoille. 
Alankomaiden vapaussodassa sekä sodissa 1600- 
ja 1700-luvuilla M. kärsi suuria vaurioita. V. 
1804 Napoleon revitti M :n linnoitukset. E. E. K. 

Mechithar (1676-1749), armeenialainen munkki, 
joka tutustuttuaan länsimaiden kirkolliseen elä- 
mään ja sivistykseen otti elämänsä tehtäväksi 
kansan.sa uskonnollisen ja henkisen kohottamisen 
koulutoimen ja kirjallisuuden kautta. 1695 hän 
liittyi unieerattuihin armeenialaisiin, jotka tun- 
nustavat Rooman paavin vallan; sen johdosta 
vainottuna hän siirtyi Konstantinopolista Venet- 
sian alueelle ensin Moreaan, sitten 1717 San 
Lazzaron saarelle Venetsiassa, jossa hän perusti 
luostarin ja munkiston. Tämä M e c h i t a r i 1 a i s- 
ten veljeskunta on tieteellisistä ja kirjallisista 
harrastuksistaan tullut miltei yhtä kuuluisaksi 
kuin Ranskan mauriinit. Se on julkaissut pai- 
nosta sekä länsimaista kirjallisuutta armeenian- 
kielellä että muinais-armeenialaista kirjallisuutta 
rikkaan kirjastonsa vanhojea käsikirjoitusten 
mukaan. Emäluostarilla on haaraosastoja kai- 
kissa Euroopan maissa, joissa armeenialaisia on 
runsaammin, sekä kouluja ja kasvatuslaitoksia, 
joissa nuoriso saa länsimaista sivistystä. Vei- 
jistö on erittäin tehokkaasti edistänyt Armeenian 
kansan ja kirkon elämää viime vuosisatojen ai- 
kana (ks. Armeenian kirkko). J. G. 

Mechitharilaisten veljeskunta ks. Mechi- 
thar. 

Meckel [mekol], Jakob Klemens (1842- 
1906), saks. sotilas, tuli upseeriksi 1862 ja otti 
osaa 1870-71 v:n sotaan: toimi 1884-88 Japa- 
nissa sota-akatemian opettajana ja yliesikunnan 
järjestäjänä valmistaen siten japanilaisten voit- 
toja 1904-05; Saksaan palattuaan yleni kenraali- 
majuriksi ja brigadinpäälliköksi 1896, jolloin erosi 
sotapalveluksesta; teoksia: ,,Grundriss der Tak- 
tik" (1877), „Allgeirieine Lehre von der Truppen- 
fiihrung im Kriege" (1881). 

Meckel [mekol], Johann Friedrich 
(1781-1833), saks. anatomi, oli professorina Hai- 



193 



Mecklenburg 



194 



lessa v:sta 1808 alkaen kuolemaansa saakka. Hä- 
nen toimialansa oli erittäin laaja ja häntä voi- 
daan pitää eläinanatomian ja epämuodostus-opin 
perustajana Saksassa. Tärkeimmät julkaisut: 
..Beiträge zur vergleichenden Anatomie" (2 nid., 
1808-12), j.Handbuch der patliologischen Anato- 
mie" (2 nid., 1812-18), „Handhuch der mensch- 
lichen Anatomie" (4 nid., 1815-20), ,,Tabulic ana- 
tomico-patliolo£ric£B" (1817-26), ,,Descriptio mon- 
strorum" (1826) sekä klassillinen teos ,. System 
der vergleichenden Anatomie" (5 nid., 1821-30, epä- 
täyd.). Toimitti sitä paitsi „Deutsches Archiv 
fiir Physiologie"-aikakauskirjaa, jonka jatkona 
oli (1826) ,. Archiv fiir Anatomie und Physio- 
logie". E. Th-n. 

Mecklenburg [melhnhurhj] (oikeammin Mek- 
lenhurg), alue Pohjois-Sak.sassa, Itämeren ran- 
nalla, Elben itäpuolella. M. jakaantuu kahteen 
suurherttuakuntaan (jotka lisäksi omistavat muu- 
tamia pieniä alueita Preussin rajojen sisäpuo- 
lella) : M.-Schwerin, 13,127 km-, 639,9.58 as. 
(1910) ja M.-S t r e 1 i t z, 2.930 km=, 106,442 as. 
(1910). Edellinen käsittää Sch\verinin ja Giistro- 
win herttuakunnat, Rostockin piirikunnan, Schwe- 
rinin ruhtinaskunnan ja Wismarin herrakunnan, 
jälkimäinen Strelitzin herttuakunnan (1. Stargar- 
din piirikunnan) M.-Sclnverinin kaakkoispuolella 
sekä Ratzeburgin rulitinaskunnan sen luoteispuo- 
lella, Traven suun varrella. — ÄI. kuuluu Poh- 
jois-Saksan alankomaahan. Sen kautta kulkee 
luoteesta kaakkoon Baltilainen järviselänne, joka 
täällä on 40-50 km leveä ja täyttää suurimman 
osan maasta. Se on 60-100 m korkea; korkein 
kohta M.-Strelitzis.sä oleva Helpter Berg 179 m. 
Maiseman luontoon on jääkausi ratkaisevasti vai- 
kuttanut. Siitä kertovat murtokivisoramuodostu- 
mat, vierinkiviharjut ja harvinaisen monet jär- 
vet. Vuoriperusta on paleozooinen ; sen päällä on 
liitu-, tertiäärisiä y. m. nuorempia kerrostumia. 
Rannikko (228 km pitkä) on enimmäkseen loiva 
(paitsi paikoitellen, kuten Doberanin luona). 
harvasaarinen (tärkein saari Poel) ja -lahtinen 
(huomattavin Wismarin-mutka) . Ilmasto mante- 
reinen; v:n keskilämpö n. -^-8°C, erotus kylmim- 
män ja lämpimimmän kuukauden välillä ranni- 
kolla (Rostockissa) 18.3°C, sisämaassa (Xeu-Stre- 
litzissä) 19,7°C. Länsiosissa sataa n. 650 mm, 
itäosissa 550 mm. — Järviä ja isompia lampia on 
yli 600; ne peittävät 850 km^ 1. 5,3% M:n pinta- 
alasta. Suurimmat ovat Muritz-See (133 km^) , 
Schweriner See ja Plauer See. Jokia on paljon, 
mutta pieniä; useimmat laskevat Elbeen. Pisim- 
mät ovat Elde (220 km), joka tulee Muritz- ja 
Plauer See järvistä ja laskee Elbeen Dömitzin 
luona, sekä Warno\v (130 km), joka laskee Itä- 
mereen muodostaen Breitling nimisen haffin. 
Elbe koskettaa kahdessa kohdin M.-Schwerinin 
lounaisrajaa. Yllämainitut joet ja pari muuta 
ovat kuljettavia; useita kanavia. Metsäkasvulli- 
suutta 18.8%, hiekkanummia ja soita 9,3% pinta- 
alasta (1900). 

Alasaksaa puliuva väestö on sekarotua, ger- 
maanilaisten ja germaanilaistuneitten vendien 
jälkeläisiä. V. 1900 maalla asui 52 %. kaupun- 
geissa 48 % väestöstä. Asukastiheys (M.-Sch\ve- 
rinissä 48,8, M.-Strelitzissä 36,.i henkeä km-:llä) 
on alhaisempi kuin missään muussa Saksan val- 
tiossa (Saksassa keskimäärin 120 henkeä km":llä). 
Väestön lisääntyminen on niinikään tavattoman 
7 VI. PaiiiPttu '5 i„ i:{ 



pieni (1871-1900 9%; Koko Saksassa sam. ajalla 
37,3%) ja sekin tuli kokonaan kaupunkien osalle; 
maaseudulla väestön lukumäärä joko vähentyi 
(ritaritiloilla 11,? %) tai pysyi paikoillaan. Tämä 
asiaintila johtuu onnettomi.sta maanomistus- 
oloista. Talonpojilla ei ole maata, vaan se kuu- 
luu ruhtinaalle (M.-Schwerinissä 42,s %, M.-Stre- 
litzissä 56% alasta), aatelistolle ja kaupungeille. 
Talonpojat olivat v:een 1820 maaorjia ja nyt he 
ovat kruunun tai aateliston vuokramieliiä. Heiltä 
puuttuu myös kunnalliset ja valtiolliset oikeudet. 
Siirtolaisuus oli viime vuosisadan jälkipuoliskolle 
asti h3'vin suuri, mutta nykyään mitätön (1911: 
119 henkeä). — Uskonto on evankelinen; 1905 
sitä tunnusti 97,5 % väestöstä. Roomalais-kato- 
lisia oli 14,592, juutalaisia 1,780. — Kansanope- 
tusta varten on n. 1,500 kansakoulua. Korkein 
sivistyslaitos on Rostockin yliopisto (955 ylioppi- 
lasta kevätlukuk. 1912). 

Pääelinkeino on maatalous, jota harjoittaa n. 
45 % väestöstä. Peltoa M.-Schwerinissä on 
57,4%, M.-Strelitzissä 47,5% pinta-alasta; niitty- 
ynnä laidunmaan vastaavat luvut: 13,6%, 10% 
(1900). Tärkeimpien viljely.skasvien sato 1911: 
rukiin 0,39, kauran 0,s, vehnän O, is, perunan 0,9» 
milj. ton. Sadosta riittää paljon vietäväksi. Kar- 
janhoito tuottaa myös paljon yli oman tarpeen. 
V. 1907 hevosia oli 124,641, nautakarjaa 429,732, 
sikoja 664,230, lampaita 517,123. — Kalastus on 
huomattava sivuelinkeino. — Mineraalikunnan 
tuotteista kannattaa mainita vain kalkki, savi ja 
keittosuola. Turvetta käytetään polttoaineena. — 
Teollisuu.styöväestöstä ';< on käsityöläisiä. Tehdas- 
teollisuus jalostaa etupäässä maatalouden tuot- 
teita. Melkoinen sahateollisuus saa raaka-aineet 
osaksi omista metsistä, osaksi Skandinaaviasta. 
Vientitavarat ovat maatalouden-, tuontitavarat 
teollisuudentuotteita, siirtomaantavaroita, kivi- 
hiiltä y. m. Rostock ja Wismar ovat tärkeimmät 
kauppakaupungit. M:n satamissa selvitettiin 2.? 
milj. netto-rek.-ton. 1909; oma kauppalaivasto kä- 
sitti 36,574 netto-rek.-ton. 1912. — Rautatiever- 
kon pituus 1910: 1,413 km (asukasmäärään näh- 
den enemmän kuin muualla Saksassa). 

Hallitusmuoto, hallinto ja oikeudenhoito. Pe- 
rustuslain mukaan v:lta 1755 molemmat suurhert- 
tuakunnat ovat miehenpuolelta perinnöllisiä, ra- 
joitettuja monarkioja. Ruhtinassuvut ovat läheistä 
sukua 4;oisilleen ja perivät toinen toisensa. Jos 
molemmat suvut sammuvat, siirtyvät kruunut 
Preussille. — Korkein hallinnollinen keskus- 
virasto M.-Schwerinissä on neljä ministeriötä, 
joiden päämiehet muodostavat valtioministeriön. 
M.-Strelitzissä on valtioministerin johtama val- 
tioniinisteriö korkein hallinnon edustaja. — Mo- 
lemmilla suurherttuakunnilla on v:sta 1528 yh- 
teiset valtiopäivät, Laudesunion. Se jakaantuu 
Ritterschaft\in (jonka itseoikeutettuja jäseniä on 
liki 800 ritaritilan omi.stajaa) ja Landsehaftun 
(kaupunkien edustajat, pormestarit; M.-Sch\veri- 
nistä 42, M.-Strelitzistä 7). jotka muodostavat, 
M:n, Wendenin ja Stargardin piireiiiin jakaantu- 
neina, yhden kamarin ja ääne.stävät pääluvun mu- 
kaan. Maalaisväe-stöllä ei ole minkäänlaisia omia 
edustajia. Ratzeburgin ruhtinaskunta (jolla on 
oma 21-jäseuinen eduskuntansa) ja Neu-Streli- 
tzin kaupunki, joilla ei ole edustajia valtiopäi- 
villä, ovat välittömästi .suurherttuan hallinnon 
alaisina. Laudesunion kokoontuu kerran v:ssa, 



195 



Medalji — Meddah 



196 



vuoroin Sternbergissä ja Malchinissa; istuntojen 
väliaikoina sillä on Rostockissa edustajanaan 9- 
jäseninen valiokunta. — Tilapäisesti, erikoisia 
kysymyksiä pohtimaan kokoontuu suurherttuan 
kutsusta Konvokationstage ja tarpeen vaatiessa, 
ilman kutsua Deputationstage (Landes-, Kreis- 
ja Amtskonvent). — Paikallishallinto ruhtinaalli- 
silla tiluksilla on suurherttuain paikallisten vi- 
rastojen (Domanialämter) käsissä. Aateliset hoi- 
tavat sitä omilla tiluksillaan itse; tärkeämmissä 
kysymyksissä heitä edustavat valitut Polizeiäm- 
ter. Niitä kaupungeissa vastaa Magistratskolle- 
gium (jäsenet u.seimmissa kaupungeissa valitsee 
suurherttua). Kunnallisia asioita varten kaupun- 
geissa on Burgerrepresentatioti (Rostockissa Ilun- 
dertniänner) ja maaseudulla ainoastaan ruhtinaal- 
lisilla tiloilla uuden kunnallisasetuksen mukaan 
Dorfgemeinde. — Saksan liittoneuvostossa M.- 
Schvverinillä on 2 ääntä, M.-Strelitzillä 1 ääni. 
Saksan valtiopäiville edellinen lähettää 6 edus- 
tajaa, jälkimäinen 1 edustajan. ■ — Korkein kir- 
kollinen hallinto on suurherttuain käsissä, jotka 
hoitavat sitä Oberkirchenratm (M.-Shwerinissä) 
ja Konsistoruimin (M.-Strelitzissä) kautta. ■ — 
Molempien herttuakuntain korkein oikeusa.ste on 
yhteinen Oberlandesgericht, Ro-stockissa; sen 
alaisina M.-Schwerinissä on 3 Landgerichte ja 
43 Amtsgerichte nimistä tuomioistuinta; M.-Stre- 
litzissä vastaavat luvut ovat 1 ja 10. — Raha- 
asiat. M.-Sch\verinillä on kolme toisistaan ero- 
tettua valtionrahastoa ja tulo- ja menoarviota. 
Suurin on hallitsijan; tulot (domeenista, varsi- 
naisista veroista y. m. s.) ja menot (varsinaiset 
valtion menot, matrikulaarimaksu y. m.) päät- 
tyivät tiliv. 1910-11 26,4 milj. mk: aan. Hallitsi- 
jan ja valtiopäiväin yhteinen tulo- ja menoarvio 
päättyi sam. v. 7,8 milj. mk: aan. Valtiopäiväin 
yksin määrättävä tulo- ja menoarvio on aivan 
mitätön eikä sitä julkaista. Valtiovelka 166 milj. 
mk. (1911). — IM.-Strelitzin tuloarvio 5,8 milj. 
mk., menoarvio 5.8 milj. mk. (1910-11), valtio- 
velka 2.» milj. mk. (1910). — Molempien suur- 
herttuain vaakuna on samanlainen: musta, kruu- 
nattu hopeasarvinen häränpää: molempain mai- 
den värit: sininen, keltainen, punainen. — M.- 
Sch\verinin hallituskaupunkeina ovat S e h w e- 
rin ja L u d w i g s 1 u s t, M.-Strelitzin N e u- 
s t r e 1 i t z. E. E. K. 

Historia. Vanhimpaan aikaan nyk. M :ssa 
asui germaaneja. Heidän jätettyään maan tuli 
.sijaan slaaveja 6:nnella vuosis.: länsiosaan maata 
asettui obotriitteja, itään lutitzeja (vilzejä) , lou- 
naiseen redareja. Saksan kuningas Henrik I ku- 
ki.sti M:n slaavilaiset n. 930 ja aloitti heidän 
käännyttämisensä kristinuskoon, jota työtä Otto 
T Suuri jatkoi hiippakuntia peru.stamalla. Kui- 
tenkin M:n asukkaat taas vapautuivat sekä pa- 
lasivat pakanuuteen. Vasta 1160 Saksin herttua 
Henrik Leijona kukisti obotriitit lopullisesti, si- 
joitti maahan saksalaisia uutisasukkaita ja pe- 
rusti Sclnverinin hiippakunnan. Obotriittien ruh- 
tinas Pribislav sai kuitenkin pitiiä heidiln maansa 
lääninä; hänestä polveutuu vieläkin hallitseva 
rulitiiiaallinen suku. Vv. 1202-27 M. maksoi ve- 
roa Tanskan kuninkaalle Valdemar Seierille. 

V. 1229 M., joka silloin käsitti vain kolman- 
neksen nyk. alueestaan, jaettiin neljään, eri suku- 
haarojen hallitsemaan osaan; näistä jäi 1436 ai- 
noastaan yksi, n. s. M:n sukuhaara, jäljelle, joten 



toisten alueet joutuivat sille. Sen jäsenet olivat 
jo ennen liittäneet M: iin uusia maita (Stargardin, 
Schwerinin) ; 1348 Albrekt II sai M:n herttuan 
arvon. M:n herttuoista mainittakoon Albrekt III. 
joka 1364-89 oli Ruotsin kuninkaana (ks. Al- 
brekt Mecklenburgilainen); hän hal- 
litsi M:ssa 1384-1412. Johan IV ja Albrekt V, jotka 
hallitsivat yhdessä, perustivat Rostockin yliopis- 
ton 1418. Evankelinen oppi tunnustettiin valtion 
uskonnoksi 1549. V:sta 1555 M. oli enimmäkseen 
jaettuna kahteen osaan, M.-Schvveriniin ja M.- 
Gustrowiin. — Kun näiden maiden herttuat, Aadolf 
Fredrik ja Johan Albrekt II olivat kolmikym- 
menvuotisessa sodassa pitäneet Tanskan puolta, 
antoi keisari Ferdinand II heidän maansa Wal- 
lensteinille, joka karkoitti herttuat 1628. Kustaa 
Aadolf asetti heidät jälleen arvoonsa 1631, ja kei- 
sari tunnusti heidän oikeuten.sa Praagin rauhassa 
1635. Westfalenin rauhassa 1648 heidän täytyi 
luovuttaa Ruotsille Wismarin kaupunki .sekä Poe- 
lin ja Neuklosterin piirit, mutta he saivat kor- 
vaukseksi sekulariseeratut hiippakunnat Schweri- 
nin ja Ratzeburgin y. m. Varsinkin talonpoikais- 
sääty oli kärsinyt sodassa ja suurimmaksi osaksi 
menettänyt vapautensa. • — • Gustrowin haara sam- 
mui 1695. — V. 1701 Hampurin sopimuksessa M. 
jaettiin M.-Schweriniin ja M.-Strelitziin. V. 1755 
annettiin M.-Schwerinissä n. s. perustuslaillinen 
[rerintösopimus, joka (M.-Strelitzinkin siihen yh- 
dyttyä) on perustuk.sena M:n nykyiselle valtio- 
säännölle. Fredrik Frans I (1785-1837) sai 1803 
Wismarin, Poelin ja Neuklosterin lainan pant- 
tina takaisin Ruotsilta ja otti, samaten kuin 
M.-Strelitzin herttua Kaarle, 1815 suurherttuan 
arvonimen. Fredrik Frans IV:n aikana (v:sta 
1897) Ruotsi 1903 luopui oikeudestaan Wismarin 
y. m. takaisinlunastamiseen. 

M. on viime aikoihin saakka jäänyt takapajulle 
muusta Saksasta, kun hallitukset ja ritari.sto ovat 
koettaneet ylläpitää vanhaa tilaa. V. 1820 tapahtu 
neen talonpoikain vapautuksen jälkeen heidän ti- 
lansa ei suuresti parantunut. Kauppaa ja teolli- 
suutta ehkäisivät rajoittavat määräykset. V. 1848 
tapahtuneiden levottomuuksien johdosta .suurhert- 
tuain (Fredrik Frans TI:n M.-Schwerinissä ja 
Georgin ]\I.-Strelitzissä) täytyi luvata uusi valtio- 
sääntö, ja sam. v. kokoontui perustuslakia säätävä 
kokous. Sen laatima perustuslaki julkaistiin kui- 
tenkin vain M.-Schwerinissä; sitä vastustivat 
m. m. M.-Strelitzin hallitus sekä ritari.sto, ja 
sittenkuin Saksan liittokunnan asettama sovinto- 
oikeus oli julistanut sen pätemättömäksi, se pe- 
ruutettiin, ja täydellinen taantumus seurasi. 
M.-Schwerin otti osaa 1866 v:n sotaan Preussin 
puolella. Molemmat valtiot tulivat jäseniksi 
Pohjois-Saksan liittokuntaan 1867, Saksan tulli- 
yhdistykseen 1868 ja Saksan valtakuntaan 1871. 
Sen jälkeen on myönnetty elinkeino- ja uskon- 
vapaus; jo 1867 M.-Schwerinissä annettiin kruu- 
nuntilojen vuokraajille perinnöllinen vuokra- 
oikeus. [Witte. ,,Mecklenburgische Geschichte".] 

G. R. 

Medalji ks. M i t a 1 i. 

Medaljonki (it. medaglione), korko- tai valo- 
kuva tai maalaus pyöreässä tai soikeassa kehyk- 
sessä; miniatyyrikuvan, hiuskiehkuran y. m. 
mui.stoesineen ympyriäinen tai soikea kotelo. 

Meddah /-fl-7 (arab., = ylistyspuhuja, turk. myös 
= sadunkertoja) , itämaiden kahviloissa tavallinen 



197 



Medeia— Medici 



198 



henkilö, joka elättää itseään ammattisadunkerto- 
jana. 

Medeia [mi-], lat. Medc'a, kreik. taruhenkilö, 
Aian kuninkaan Aieteen tytär, rakastui Argo- 
nauttien päällikköön Jasoniin ja auttoi häntä 
taioillaan suorittamaan Aieteen määräämät ih- 
meelliset ansiotyöt ja anastamaan kultataljan; 
seurasi sitten Jasonia hänen kotimatkallaan, 
lolkoksessa M. vehkeillään sai aikaan Jasonin 
vainoojan, kuningas Peliään surman. Karkoitet- 
tuina lolkoksesta Jason ja M. turvautuivat Ivo- 
rinthokseen. Siellä Jason kihlasi kuningas Kreo- 
nin tyttären Kreusan. IJyljätty M. surmasi kos- 
toksi sekä Kreusan että omat Jasonille synnyttä- 
mänsä lapset ja pakeni sitten siivekkäiden käär- 
meiden vetämissä vaunuissa Ateenaan, jossa hä- 
nestä tuli kuningas Aigeuksen puoliso; toisen 
tarun mukaan hän palasi Aiaan. ks. A r g o- 
nauttien retki. M. on päähenkilönä Euri- 
pideen samannimisessä tragediassa; uudella ajalla 
ovat m. m. Corneille ja Grillparzer käsitelleet 
hänen taruansa murhenäytelmissä. O. E. T. 

MedeJpad [medelpäd], maakunta Ruotsissa, 
Norrlannissa, Pohjanlahden rannalla; 7,490 km", 
101,192 as. (1911), 14 kmMlä. — M. on 130 km 
pitkä idästä länteen, 85 km leveä etelästä poh- 
joiseen. Se on kaunisluontoista, epätasaista maata, 
joka lännestä päin, Jämtlandin rajoilta 300-400 
m:stä alenee silpoutuneelle rannikolle päin; tä- 
män edustalla ovat Alnö ja Brämö nimiset saa- 
ret. Järviä on paljon (suurimmat Holmsjön 
50 km- ja Leringen) , yhteensä vettä on n. 447 km^ 
Ljungan ja Jndal-joki ovat tärkeitä uittoväyliä, 
ja niiden laaksoissa ovat M:n suurimmat asutus- 
keskukset. M:n huomattavin tuote on puutavarat. 
Sahateollisuuden keskusta on yllämainittujen jo- 
kien suiden välissä oleva Sundsvall. Muista teol- 
lisuuslaitoksista mainittakoon 1912 perustettu 
suurenmoinen typpitehdas Ljunganin varrella. 
Sundsvallin ympärillä olevan sahateollisuusalueen 
käsittävä käräjäkunta on Ruotsin taaj immin asut- 
tuja alueita (116 as. km-:llä). Väestö lisääntyi 
1870- ja 1880-luvuilla ripeästi suuren synty- 
neisyyden ja maahanmuuton johdosta, mutta 
lisääntyminen on nykyään pienempi kuin keski- 
määrin Ruotsissa. — M. muodostaa Ängerman- 
landin keralla Västernorrlaads Iän 
(ks. t.) nimisen läänin (v:sta 1810). (E. E. K.) 

MedeJplan, Daniel ks. Kirjapaino- 
taito. 

Medenimijät (NecturinidcB) vastaavat Van- 
hassa maailmassa Ameriikan kolibreja. M:n kieli 
on sangen pitkä ja venyvä, pitkittäisuurteinen 
ja päästään kaksijakoinen. Höyhenistö on useim- 
miten kiiltävän metallihohteinen. Elävät kuk- 
kien teriössä oleskelevista hyönteisistä ja kuk- 
kien medestä. Jluokaa hakiessaan ne eivät kui- 
tenkaan räpyttele yhdessä kohtaa niinkuin ko 
librit, vaan riippuvat tiaisten tapaan jaloillaan 
oksista. Ryhmän n. 120 lajia ovat levinneet suu- 
rimpaan osaan Afrikkaa ja Jntiaa sekä Sunda- 
saarille, Uuteen-Guineaan ja Pohjois-Austraa- 
liaan. Afrikkalaisista on tärkein v i u h k a- 
pyrstö (Promerops caffer), ryhmän kookkain, 
tavattoman pitkäpyrstöinen laji. Jntiassa ja Ma- 
lajin saaristossa asustavista mainittakoon pitkä- 
nokka! nen kääpiöhämähäkinsyöjä (Ara- 
chnothera lonc/irostrifi). E. W. 8. 

Medevi [mi'-], Jiuotsin vanhimmat terveysläh- 



teet, Itä-Göötanmaalla, Vetternin rannalla Västra 
Ny nimi-sessä pitäjässä, 18 km rautatiematkaa 
Motalasta pohjoi-seen. Raudanpitoisia lähteitä on 
kolme; ensimäisen niistä Urban JJjärne (jonka 
muistopatsas on kylpylän puistossa) otti käy- 
täntöön 1677. Ivylpyvieraiden luku kylpykautta 
kohti (niitä on kaksi kesä.ssä) on n. 1,100. M:n 
omistaa yhtiö. (E. E. K.) 

Media ks. M e e d i a. 

Mediaani (lat. 7Medirt'?i7*s = keskessä oleva). 
1. Suora viiva, joka kolmiossa yhdistää kärkipis- 
teen ja vastakkaisen sivun keskipisteen. Kolmion 
3 m:ia leikkaa toisensa samassa pisteessä, kol- 
mion painopisteessä, niin että kärjenpuo- 
linen osa m:sta on 2 kertaa vastakkaisen sivun- 
puolista osaa suurempi. U. S:n. 

2. Mediaanitaso {kasvit, ja eläint.) - 
ke.^-kitaso. 

Mediaatti (< lat. «icdMem = välirengas), välil- 
linen; entisessä Saksan valtakunnassa sellaisen 
alueen nimitys, joka ei ollut välittömästi valta- 
kunnan alainen, vaan jonkun valtakunnansäädyii 
alainen; vastakohta: immediaatti (ks. t.). 
— Mediatiseerata, tehdä mediaatiksi, vä- 
lilliseksi, riippuvaiseksi. Entisessä Saksan valta- 
kunnassa mediatiseerauksella tarkoitettiin sitä. 
että itsenäinen valtakunnansääty (ruhtinas, kau 
punki, j. n. e.) alistettiin jonkun suuremman 
valtion suvereenisuuden alaiseksi. Sen mediati- 
seerauksen johdosta, joka pantiin toimeen 1803. 
1806 ja 1815 (Wienin kongressissa) väheni valta 
kunnan välittömien maa-alueiden luku 296:sta 
38:ksi, vapaiden valtakunnankaupunkien luku 
4:ksi. Niistä mediatiseeratuista, joiden esi-isillä 
on ollut valtakunnan välitön alue, käytetään nyt 
nimitystä Standesherren. Nämä nauttivat vielä- 
kin erikoisia privilegioita (m. m. he ovat vapau 
tettuja asevelvollisuuden suorittamisesta) ja ovat 
syntyperänsä puolesta hallitsevien ruhtinassuku- 
jen jäsenten vertaiset. J. F. 

Mediae [-ie] nimityksellä tarkoitetaan kieli- 
opissa vanhastaan g-, d- ja fe-äänteitä. Nimitys 
on johtunut siitä, että vanhat grammatikot arve- 
livat näiden konsonanttien olevan ikäänkuin 
tenues- (k, t, p) ja aspiratae- (kh, th, ph) ään- 
teiden keskivälillä (lat. medius = keskivälillii 
oleva) . 

Mediantti (lat. »ncdiHs = keskimäinen), 3:s sä- 
vel asteikossa. Nimensä se on saanut siitä, että 
sävellajin tärkeimmät sävelet, toonika ja domi- 
nantti, m:n välityksellä yhtyvät melodiseksi 
tahi soinnulliseksi kokonaisuudeksi. esim. 
c(T)^e(M) — g(D). M :11a on merkitystä myös 
rinnakkaisten sävellajien yhtymäkohtana. /. K. 
Medicago ks. M a i 1 a n e n. 
Medici [miditki], kuuluisa, porvarillista alku- 
perää oleva firenzeläinen suku, joka 1400-luvulla, 
säilyttämällä ta.savaltaiset muodot, pääsi Firen- 
zen valtion johtoon ja 1500-luvulta alkaen hal- 
litsi Toscanaa perinnöllisellä suvereenisella val- 
lalla, sekä erityisesti on kuuluisa sivistysharras- 
tuksistaan. Suku mainitaan jo 1100-luvulIa, ja 
1300-luvulla sillä oli huomattava sija ylemmän 
porvariston keskuudessa. Varsinkin pankkiiri- 
liikkeellä se hankki itselleen suuren omaisuuden. 
Cosimo Vanhemmasta (ks. Medici 2.) polveu- 
tuva haara hallitsi, paria lyhyttä väliaikaa lu- 
kuunottamatta, v:een 1537, jolloin valta siirtyi 
nuoremmalle. Cosimon veljestä Jjorenzosta ])ol- 



199 



Mediciläinen Venus 



200 



ventnvaHe haaralle. Se hallitsi (v:sta 1569 Tos- 
canan suurherttuan arvolla) v:een 1737, jolloin 
se sammui, mutta sivuhaaroja on M:n suvusta 
olemassa vieläkin. Tähän sukuun ovat myös kuu- 
luneet muutamat paavit, joista mainittakoon Leo 
X ja Klemens VII (ks. n.) , edellinen Lorenzo dei 
M:n („il Magnifico"n) poika, toinen hänen vel- 
jeupoikansa. Suvun mahtavuuden varsinainen 
perustaja oli 1. Giovanni d'A verardo dei 
M. (de' M.) (1360-1429). Hän laajensi suvun 
pankkiiriliikettä, puuhasi alempain säätyjen hy- 
väksi toimeenpantavaa ta.sai.sempaa verotusta ja 
joutui siten ristiriitaan ylimystön kan.ssa. 

2. C o s i m o dei M., myös Cosimo Van- 
hempi (1389-1464), edellisen poika, avusti ai- 
kaisin isäänsä hänen pankkiiriliikkeessään ja 
ryhtyi hänen kuoltuaan johtamaan kansanval- 
ta i.sta oppositsionia ylimystöä vastaan. Samalla 
Cosimo, ollen innokas taiteiden harrastaja, laa- 
jensi vaikutusvaltaansa myös anteliaasti avusta- 
malla taiteilijoita; kaupungin hallitukselle hän 
antoi lainoja sen ollessa rahantarpeessa. V. 1433 
ylimyspuolue vangitsi sekä karkoitti hänet maan- 
pakoon, mutta jo seur. v. hänen vastustajansa 
vuorostaan karkoitettiin, ja Cosimo palasi sekä 
johti sitten kuolemaansa saakka tasavallan poli- 
tiikkaa. Itse hän pysyi näennäisesti syrjässä, 
mutta osasi toimittaa kaikki tärkeämmät virat 
puoluelaistensa käsiin. Hän oli viisas ja sitkeä 
sekä käytti vihollisiansa vastaan väkivaltaisim- 
piakin keinoja; rikkautensa avulla hän ylläpiti val- 
tiollista vaikutusvaltaansa. Hän kaunisti Firen- 
zeä komeilla rakennuksilla ja taideteoksilla; hä- 
nen aikanaan vaikuttivat taiteilijat Donatello, 
Bruuelleschi, Ghiberti, Luca della Kobbia y. m. 
C. tarjosi turvapaikan turkkilaisten tieltä pa- 
keneville kreikkalaisille oppineille, edisti Marsi- 
lio Ficinon toimittamaa Platonin latinalaista 
käännöstä, perusti n. s. platonilaisen akatemian 
sekä Firenzen ensimäisen julkisen kirjaston. 

3. Piero dei M. (1416-69), liikanimeltä il 
guttoso (it. = luuvaloinen), oli kivuloinen eikä 
erittäin vallanhimoinen, peri kuitenkin isänsä 
valta-aseman ja kukisti tarmokkaasti salaliiton, 
jonka ylimykset 1466 olivat tehneet häntä vas- 
taan Luca Pitti'n johdolla, sekä pysyi sitten val- 
lassa kuolemaansa saakka. Oli vähemmän lahja- 
kas kuin isänsä, mutta luonteeltaan häntä ja- 
lompi. 

4. Lorenzo dei M. (1449-92), edellisen van- 
hin poika, tunnettu liikanimellä il m a g n i- 

fico (it. = komeudenhalui- 
nen, tai = arvonimi ., yl- 
häisyys"). Peri veljensä 
Giulianon kanssa vallan 
isän kuollessa. Lorenzo oli 
ulkomuodoltaan ruma ja 
luonteeltaan intohimoinen, 
Ullitta hän oli etevä halli- 
I 1 -miehenä ja diplomaat- 
tina, jonka ohessa hänellä 
oli suuria runolahjoja sekä 
innokasta taideharras- 

tusta; hän oli saanut erit- 
täin huolellisen kasvatuk- 
sen. Liikemiesälyä häneltä 
puuttui. Toisin kuin edel- 
täjänsä bän vaati valta- 
Lorenzo dei Medici. asemansa ulkonaistakin 




tunnustamista, mutta herätti siten paljon vasta- 
rintaa. Lorenzon viholliset, Pazzi-suku y. m. teki- 
vät paavi Sixtus IV :n myötävaikutuksella salalii- 
ton häntä vastaan 1478. Tarkoitus oli murhata Lo- 
renzo sekä hänen veljensä Giuiiano Firenzen tuo- 
miokirkossa jumalanpalveluksen aikana. Tuuma 
toimeenpantiin, mutta vain Giuiiano kaatui. Lo- 
renzo sensijaan pääsi pakenemaan, nostatti kansan 
salaliittolaisia vastaan sekä kosti heille verisesti. 
Kun paavi tämän johdosta julisti Lorenzon kirkon- 
kiroukseen ja koko Firenzen interdiktiin, ja alka- 
neessa sodassa paavia sekä Napoli'n Ferdinan- 
dia vastaan tasavalta oli kärsinyt vastoinkäymi- 
siä, lähti Lorenzo Firenzen lähettiläänä roh- 
keasti Ferdinandin luo sekä sai raulian solmituksi 
edullisilla ehdoilla; samoin myöhemmin paavin 
kanssa (1480). Tiiman jälkeen hän muuttamalla 
valtiomuodon lisäsi malitiansa saaden m. m. rat- 
kaisevan vaikutuksen virkamiesten vaaleihin. Hä- 
nen hallituksensa muuttui sortovaitaiseksi, ja hän 
käytti m. m. valtion varoja yksityisten, tulilaa- 
misesta rappeutuneiden raha-asiainsa parantami- 
seen. Kansaa hän viihdytti toimeenpanemalla 
loistavia juhlia. Lorenzon aikana Firenze oli ul- 
konaisesti mahtava (sen valta laajeni yli Tosca- 
nan) ja hän esiintyi suhteessa uli<ovaltoihin sen 
täysivaltaisena hallitsijana. Hänen avu.starai- 
naan u.seat taiteilijat vaikuttivat Firenze.ssä 
(Benozzo Gozzoli, Botticelli, Verrocchio, nuori 
Michelangelo y. m.), hän seurusteli runoili jäin ja 
oppineiden (Angelo Polizianon, Pico della Miran- 
dolan) kanssa ja hän sepitti itse useita lyyril- 
lisiä runoja, joissa kansanomainen sävy vallit- 
see. Lorenzo oli Italian ruhtinasten joukossa 
renesanssikauden tyypillisin edustaja. — Hänen 
poikansa Piero dei M. (1471-1503) herätti 
kansan vihaa itsevaltiudellaan sekä karkoitettiin 
veljineen 1494. — Täydellinen kokoelma L. dei 
M:n runoelmia ,,Opere di L. de' M." julkaistiin 
1826. [Reumont, „L. de' M. und sei ne Zeit"; 
Aimstrong, ,,L. de' M."; Buser, „L. de' M. als 
italienischer Staatsmann"; Lebey, „Essai sur 
Laurent de M."] 

5. Cosimo dei M., myös Cosimo I 1. Suuri 
(1519-74), Toscanan ensimäinen suurherttua; 
toista, Cosimo Vanhemman veljestä Lorenzosta 
polveutuvaa M. -suvun haaraa, pääsi 1537 hert- 
tuaksi ja Firenzen valtion johtajaksi (Alessandro 
dei M:n, Lorenzo il Magnificon pojanpojan pojan 
jälkeen). Cosimo oli tarmokas ja häikäilemätön 
valtiomies, joka verisesti kukisti tasavaltalaisten 
viimeisen vapautumisyrityksen. Valloitti 1555 
Sienan, jonka Filip II jätti hänelle 1557. Sai 
paavilta 1569 Toscanan suurherttuan arvon. Jär- 
jesti hallinnon virkavaltaiseen henkeen; suosi 
tieteitä ja taiteita. — Sittenkun hänen sukunsa 
oli sammunut 1737, sai Toscanan Lothringenin 
iierttua Frans Stefan, Itävallan Maria Teresian 
puoliso. — Sukuun kuuluivat myös 

6. Katariina dei ÄI. (Lorenzo il Magni- 
ficon pojanpojan tytär) ks. Katariina Me- 
dici, sekä 

7. Maria dei M. (Cosimo Suuren pojan- 
tytär) ks. Maria, Eanskan kuningattaria. 

O. R. 
Mediciläinen Venus, kuuluisa antiikkinen 
Aphroditen (Venuksen) marmorikuvapatsas; esit- 
tää lemmenjumalatarta sirona ja viehkeänä nuo- 
rena naisena, joka seisoo alastomana suojellen 



201 



Medicus — Medoc 



202 



käsillään alastomuuttaan julkeilta katseilta; 
asento on, samoin kuin kasvojen ilmekin, sangen 
keimaileva; ■ — huomattava on kuitenkin, että 
kädet eivät ole antiikkisia. Myöhempää lisäystä 
on myöskin jalustassa oleva piirtokirjoitus, jossa 
kuvan tekijäksi mainitaan ateenalainen Kleome- 
nes. Kuvapatsas on tyyppiä, joka on kehitetty 
Praksiteleen kuidolaisesta Aphroditesta ja jota 
m. m. myös jonkun verran vakavammaksi ja 
arvokkaammaksi kuvattu n. s. Capitolion Venus 
edustaa. M. V., joka on saanut nimensä siitä, 
että sitä ensin säilytettiin Rooman Villa Medi- 
oissa, on tätä nykyä Firenzen Uffizi-palatsissa. 
Kuva ks. Aphrodite. O. E. T. 

Medicus (lat.), lääkäri. 

Medievaali (mlat. medicevalis, < lat. medium 
(EVMm = keskiaika) , kirjasinlaji, joka alkuaan on 
muodosteltu keskiaikaisten käsikirjoitusten kir- 
joituskirjainten mukaan. Tätä kirjasinlajia käy- 
tetään erittäin hienostettuna kallisarvoisissa koru- 
teoksissa: esim. Medievaali. 

Medikamentti (lat. 7yiedicame'ntum), lääke. 

Medikofiilitutkinto vaaditaan fyysis-matem. 
tiedekunnan ylioppilaalta ennenkuin hänet kir- 
joitetaan lääkeopilliseen tiedekuntaan. M:ssa suo- 
ritetaan tutkinto kemiassa, fysiikassa, eläin- ja 
kasvitieteessä sekä äidinkielinen kirjoitus jossa- 
kin yllämainituista aineista, jonka lisäksi vielä 
kielikoe latinan, saksan, ranskan tai englannin 
kielessä. M: n korvaa vastaava kandidaattitut- 
kinto. 

Mediko-legaalinen (lat. medicus = parantava, 
ja legälis = la.\\\\Tien), oikeuslääkeopillinen. 

Mediko-mekaaninen (lat. medicus = parantava, 
ja mekaaninen, ks. t.) voimistelu ks. 
Sairasvoimistelu. 

Medimnos, muinaiskreik. kuivan tavaran (tav. 
viljan) mitta, Attikassa 52,5» litraa. E. R-n. 

Medina [-l'-J farab. - „kaupunki", täydellinen 
nimi Medinet en-A e5t = ,,profeetan kaupunki"; ai- 
kaisempi nimi J a t r i b) , linnoitettu kaupunki 
Länsi-Arabiassa, Hedzazissa, 400 km pohj. Mekasta, 
210 km Punaisen-meren rannalta. M. sijaitsee 
tulivuoriperäisellä ylätasangolla, noin 870 m yi. 
merenp. Ympäristö on palmulehtoineen, hedelmä- 
puutarhoineen ja viljeltyine tasankoineen Ara- 
bian viljavimpia seutuja; asukkaat ovat ammoi- 
sista ajoista eläneetkin pääasiallisesti maanvilje- 
lyksestä. — Kuuluisaksi M. on tullut sen kautta, 
että Muhammed 622 pakeni Mekasta tänne (ks. 
Hedzra) ja kuoli täällä (632). Kuuluisin ra- 
kennus onkin profeetan hauta ja sitä ympäröivä 
profeetan moskeia. M. oli kalifien pääkaupunki 
v:een 661, jolloin umaijadi-kalifit tekivät Da- 
maskoksesta pääkaupungin. Myöhemmin M. on 
ollut milloin itsenäisten hallitsijoiden (emiirien) 
milloin Turkin, Egyptin y. m. vallanalainen. 
V:sta 1812 on M:ssa turkkilainen linnoitusväki. 
— M., jonka asukasluku nykyään lähentelee 
20,000 :ta, on muhamettilaisten Mekan jälkeen 
pyhin kaupunki. Käynti siellä on hyvä työ, jos- 
kohta ei pakollinen. Kristityiltä ja juutalaisilta 
on pääsy sinne kuoleman uhalla kielletty. Ai- 
noastaan muutamien eurooppalaisten, m. m. sveit- 
siläisen Burckhardtin, maamiehemme Wallinin ja 
englantilaisen Burtonin, on onnistunut vale- 
puvussa siellä käydä. V:sta 1908 yhdistää M:n 
Maaniin, Dama.skokseen ja Aleppoon muhametti- 
laisten itsensä rakentama rautatie (Hedzaz-rata) , 



jota paraikaa pidennetään Mekkaan. Pari aseman- 
väliä ennen kuin saavutaan M:aan, on jokaisen 
ei-muhamettilai.sen astuttava junasta pois. Kun 
Bagdad-radan sivurata Aleppoon valmi.stuu. voi 
Bosporista ke.skeytymättä kulkea junassa M:aan 
ja Mekkaan. //. U-u. 

Medina-mato ks. F i 1 a r i d ae. 

Medina Sidoida /-*'- -dö''], Don Alonso 
Perez de Guzman El Bueno (1550-1615). 
herttua, esp. imiraali; oli 1588 Englantia vas- 
taan lähetetyn „voittamattoman armadan" pääl- 
likkönä (ks. Armada), mutta osoitti tässä sa- 
maten kuin myöhemmissä päälliköntoimissa täy- 
dellistä kykenemättömyyttä; nautti siitä, huoli' 
matta Filip II: n suurta suosiota. 

Medinet-el-Fajum, Egyptin Fajum-provinssin 
pääkaupunki (muinoin Crocodilopolis-Arsinoe) , 
rautatiellä yhdistetty Kairoon. 37,320 as. (1907). 
Puuvillatehtaita, viljan, hedelmien, ruu.suöljyn 
kauppaa y. m. (vrt. F a y Ö m.) K. T-t. 

Medinet Habu [-1'- -u'-], rauniopaikka, muinoin 
kristittyjen asuma kylä, ylisessä Egyptissä Niilin 
vas. rannalla vastapäätä Luksoria, vanhan The- 
ban aluetta. Siinä nähtävien temppelien vanhin 
osa on 18:nnen dynastian ajalta, toiset osoittavat 
ptolemaiolaisten aikuista tyyliä. Huomattavin on 
Kiimses III:n rakennuttama komea Amonin temp 
peli, jonka korkokuvat esittävät tämän kunin- 
kaan sotaisia urotöitä m. m. meritappelun. Kansa- 
tieteellisesti tärkeä on pohjoisiin (eurooppalaisiin) 
kansoihin kuuluvien vankien esitys. [Daressy, 
„Notice explicative des ruines de Medinet Habou" 
(1897).] K. T-t. 

Meding [me-], Johann Ferdinand Mar- 
tin Oskar (1829-1903) , saks. romaaninkirjoit- 
taja. Palveli v:sta 1859 Hannoverissa virkamie- 
henä, saavuttaen hallintoneuvoksen arvon ja ku- 
ningas Yrjö V:n luottamuksen. Seurasi hallitsi- 
jaansa 1866 maanpakoon, vetäytyi 1870 yksityis- 
elämään ja rupesi salanimellä Gregor Samarow 
kirjoittamaan valtiollisia romaaneja, joissa hän 
käytti hyväkseen tutustumistaan poliittisen juo- 
nittelun koneistoon ja esitti haikailematta ja 
edes nimiä muuttamatta kuuluisia tai muuten 
tunnettuja henkilöitä. Tunnetuin M:n teoksista 
on „Um Szepter und Kronen" (1872) johon sar- 
jaksi liittyvät „Europäische Minen und Gegen 
niinen" (1873), „Z\vei Kaiserkronen" (1874-75). 
„Kreuz und Sdnvert" (1875) ja .,Held und 
Kaisei^" (1876). Vähempi menestys oli sar- 
joilla „Höhen und Tiefen" (1879-80, 2 nid.), 
„Des Kronprinzen Regiment" (1880, 3 nid.). 
„Gipfel und Abgrund" (1888, 4 nid.). Muitakin 
romaaneja M. kirjoitti, käyttäen salanimiä 
D. v. Geyern, K. v. Walfeld ja L. War- 
ren. J • -ff''- 

Mediolanum [-la'-] ks. Milano. — M. a u 
1 e r c o r u m ks. l5 v r e u x. 

Medisiini (lat. medicVna, s. o. res t. arsj, lääke, 
lääkintätaito, lääketiede. — Adj. Medisiini- 
n e n. 

Medisinaalikollegiumi ks. C o 1 1 e g i u m m e- 
d i c o r u m. 

Medisineerata (lat. medicVna s. o. res = lääke) , 
ottaa läiikkeitä. 

Meditatsloni (lat. meditätiö), mietiskely. — 
Mediteerata (lat. meditiVri), mietiskellä. 

Medium ks. Meedio ja M e e d i u m i. 

Medoc [■o'kJ, alue Lounais-Ranskassa, Giron- 



203 



Med rese — Megakl es 



20Jc 



den departementissa, Gironden länsipuolella. M. 
on 70 km pitkä, 6-20 km leveä (n. 1,000 km^) , 
karun näköinen hiekkainen tasankoseutu, jonka 
matalilla kummuilla on Ranskan parhaita viini- 
tarhoja (peittävät n. '/j M:n alasta). M.-v i i- 
n e i s t ä (bordeaux-viinejä) tunnetuimmat ovat 
Chäteau-Margaux, Chäteau-Lafitte ja Chäteau- 
Latour. Tavallisina vuosina M:n viinin valmis- 
tus on 80,000 hl. (E. E. K.) 

Medrese [-re'-J (arab., = „opintopaikka"), islami- 
lainen korkeakoulu, tavallisesti jonkun moskeian 
yhteydessä. K. T-t. 

Medulla [-u'-] (lat.) ydin. — M. o b 1 o n- 
g a t a ks. Aivot. — M. spinalis ks. Selkä- 
ydin. 

Medum, paikka Egyptissä Niilin vas. puolella, 
n. 90 km Kairosta etelään, kuuluisa Snofrun ra- 
kentamasta porraspyramidista. vrt. Egypti, 
palsta 543 ja liitekuva I. K. T-t. 

Medusa [-du-], lat. 3Iedu'sa. 1 . ks. G o r g o. — 
2. ks. Meduusat. 

Meduusat ks. Hydrozooit ja Liuska- 
meduusat. 

Medzidije [-dl'-], turk. hopearaha = 20 piaste- 
ria = noin Smk. 4,5» = jirmilik. Käytännössä myös 
7j ja 7* m. vrt. Beslik, Kiri. Kulta-m. = j y s- 
1 i k, ks. t. K. T-t. 

Medzlis (arab. > turk.), istunto (paikka), neu- 
vosto, virkakunta y. m. K. T-t. 

Meedia (mpers. Mada, ass. ja hepr. Ma- 
dni) käsitti muinaisuudessa luoteisosan Iraania, 
melkein nyk. Aserbeidzanin maakunnan. Sen ra- 
joina oli lännessä Zagros-vuori, pohjoisessa El- 
burs ja Kaspianmeri, idässä Parthiaan päin Kas- 
pian portit ja etelässä Elam (Susiana). Länsi- 
ja pohjoisosa on vuorinen, keski- ja itäosa o.sit- 
tain hyvin hedelmällistä pengerylänköä. Tärkein 
vesistö on Kaspian-mereen lounaasta laskeva 
Amardos-joki (nyk. Kisil Usen, Sefid Rud) . Pää- 
kaupunkina oli 9:nnellä vuosis. Sagbitu, myöhem- 
min Ekbatana (nyk. Hamadan). M:n vanhimman 
historian tuntemisen päälähteet ovat assyrialai- 
set nuolenpääkirjoitukset. Alkuväestö kuului luul- 
tavasti siihen vaaleaihoiseen kansanryhmään, joka 
asui Traanin koko länsiosas.sa. Nimet M. ja mee- 
dialaiset esiintyvät ensiksi 9:nnellä vuosis., jol- 
loin Assyrian kuningas Salmanassar III (859-825) 
taisteli Amadai (=Madai) nimisiä Meedian hei- 
moja vastaan. Hänen poikansa Samsi-Adad V:n 
sotakertomuksissa mainitaan M:ssa voitettujen 
ruhtinasten joukossa iraanilais-nimisiä, mistä nä- 
kyy, että iraanilaiset jo olivat anastaneet aina- 
kin osan M:aa. Sargon (722-705) laski lopulli- 
sesti M:n valtikkansa alle. Hänen voittamistaan 
ruhtinaista kaikilla on iraanilaiset nimet. Yhden 
nimessä esiintyy mazda (vrt. Ahuramazda) 
sana, mi.stä voitanee päättää, että M:n iraanilai- 
set jo 700 paikkeilla tunnustivat Zoroasterin us- 
kontoa. Sanheribin aikana Assyria menetti osan 
M:aa. Asarhaddonin ja Assurbanipalin aikoina 
meedialaiset tekivät yhä uudistuvia hyökkäyksiä 
Assyriaa vastaan. Siihen aikaan näkyy jonkun 
meedialaisen ruhtinaan onnistuneen yhteisval- 
tioksi yhdistää M:n ruhtinaskunnat. Tämä oli 
Herodotoksen mukaan Deiokes (ks. t.) , josta ei 
tiedetä, oliko hän sama kuin assyrialaisten mai- 
nitsema Dajaukku, jonka Sargon vangitsi 715. 
Hänen poikansa Phraortes (647-625) , jolla kunin- 
kaana näkyy olleen nimi Astyages I, saman läh- 



teen mukaan kukisti persialaiset ja kaatui so- 
dassa Assyriaa vastaan. Suurvallaksi kohotti M:n 
Phraorteen poika Kyaksares (ks. t.) , joka kukisti 
.skyyttiläiset ja yhdessä Babylonin assyrialaisen 
maaherran Nabopolassarin kanssa voitti Assyrian 
ja hävitti Niniven 606. Hänen hallitessaan M:n 
valtakunta oli voimansa huipulla, käsittäen Iraa- 
nin. Elämin, Assyrian ja Armeenian. Mutta hä- 
nen poikansa Astyages II: n aikana (585-550) 
Persiassa alaruhtinaana hallitseva Kyyros (ks. t.) 
irtaantui ja saattoi M:n Persian alaiseksi. Aleksan- 
teri Suuri valloitti M:n 330, ja hänen kuoltuaan 
se joutui seleukideille, joilta Parthian Mithra- 
dates riisti sen 2:sen vuosis. keskivaiheilla. Vielä 
roomal. triumviirin Antoniuksen aikana M. esiin- 
tyy sotaisena voimana, mutta häviää sitten his- 
torian näyttämöltä. [Lenormant, ,,Sur la mo- 
narchie des Mede.s" (1871), Oppert, ,,Le peuple et 
la langue des Mödes" (1879), Delattre, „Le peuple 
et Tempire des Mödes" (1883) , Präsek, „Geschichte 
der Meder und Perser" (1906).] K. T-t. 

Meedio (lat. medium = vsili\\ä. oleva, välittäjä) 
on spiritismin mukaan ihminen, jolla on se omi- 
tuinen kyky, että hänen välityksellään, vaikut- 
tamalla hänen mieleensä tahi käyttämällä apu- 
naan hänen ..hermovoimaansa", jotkut henkiolen- 
not, erittäinkin vainajien henget, voivat vaikut- 
taa aineelliseen maailmaan ja lähettää ihmisille 
tiedonantoja (ks. Spiritismi). 

Meediumi (lat. medium = keski), indoeuroopp. 
kielissä esiintyvä verbin päämuoto (esim. kreik. 
trepomai = käännyn, mutta akt. tr e pö = käännän). 
ks. Verbi. 

Meelo 1. melonsillo ks. Faaraorotat. 

Meer, van der M. ks. V e r m e e r. 

Meeting [mitirjj (engl.), julkinen kansanko- 
kous, valtiollinen tai yhteiskunnallinen neuvot- 
telukokous mielipiteiden selvillesaamiseksi. 

Mefistofeles [-o'-J 1. Mefisto, ihmishahmoi- 
nen piru, joka tarun mukaan seurasi tohtori 
Fnustia (ks. t.), esiintyy ensiksi M e p h o s t o- 
philes nimisenä vanhassa saks. kansankirjassa 
V :lta 1587. Nimen alkuperä ja merkitys on hämärä. 
Nykyinen M. -muoto on peräisin Goethen „Faust"- 
runoelmasta. [vrt. Goebel, kirjoitus lehdessä „Bei- 
lage zur Allgemeinen Zeitung", 25, VIII, 1905. 
N:o 195.] J. H-l. 

Megabazos [-ga'-] (lat. Megaha'zus) , pers. 
sotapäällikkö, jonka Dareios palatessaan skyytti- 
Iäisten maahan tekemältään retkeltä (513 e. Kr.) 
jätti Eurooppaan saattamaan Traakian suur- 
kuninkaan vallan alaiseksi. E. R-n. 

Megaceros (Cervus megaceros 1. euryceros) 
ks. Jättiläishirvi. 

Megafoni (kreik. megas-=iso, ja p/i ÖTie' = ääni), 
Edisonin 1878 suunnittelema kaukopuhelulaitos. 
Siinä on kaksi suurta suppilonmuotoista kuulo- 
torvea, joita yhdistää pitkä puhetorvi. 

Megaira, lat. Meg(B'ra (vrt. kreik. m,egai'rö 
= liiaksun, kadehdin), kreik. tarustossa yksi Eri- 
nyksistä (ks. t.). — Uudemmissa kielissä M :11a 
usein tarkoitetaan pahasisuista, raivoisaa naista 
ylipäätään. O. E. T. 

Megakles [-kWs], useiden Alkmeonidien (ks. t.) 
nimi. Tunnetuimmat ovat: 1. M. vanhempi, joka 
Kylonin (ks. t.) tehdessä valtiokaappausyrityk- 
seusä oli arkonttina ja vastapuolueen johtajana. 
Tällöin hän paikan pyhyydestä piittaamatta ja 
vastoin lupaustaan surmautti Kylonin kannatta- 



205 



Megalepolis — Megri 



20(; 



jat, jotka olivat etsineet turvaa Athenen temppe- 
listä, minkä rikoksen vuoksi Alkmeonidien suku 
tuomittiin karkoitettavaksi Ateenasta. ■ — 2. M. 
nuorempi, edellisen pojanpoika, Sikyonin tyran- 
nin Kleistheneen (ks. t.) vävy ja ateenalaisen 
Kleistheneen (ks. t.) isä, oli Ateenan puolue- 
riidoissa „rannikkolaisten" (para'lioi) johta- 
jana, mutta yhtyi 554 e. Kr. „tasankolaisten" 
päämieheen Lykurgokseen itsevaltiaaksi tekeyty- 
nyttä Peisistratosta vastaan, jonka he karkoitti- 
vat. Myöhemmin kuitenkin liittoutuneet riitaan- 
tuivat, ja M. tarjosi apuaan Peisistratokselle, 
joka nai hänen tyttärensä. Mutta Peisistra- 
tok&en jälleen päästyä itsevaltiaaksi (548 e. Kr.) 
kylmenivät hänen ja M:n välit; viimemainittu 
liittyi uudelleen tasankolaisiin, ja Peisistratos 
korkoitettiin toistamiseen. E. R-n. 

Megalepolis [-lH'-] (kreik., = suuri kaupunki), 
lat. Megalö'polis, muinaiskreik. kaupunki lounai- 
ses.sa Arkadiassa, Helisson-joen varrella. Kuu 
.•\rkadian yhteiskunnat n. 370 yhtyivät liitto- 
valtioksi, perustettiin Epameinondaan myötävai- 
kutuksella tämän pääkaupungiksi M. siten, että 
40 Lounais-Arkadian kyläkuntaa yhtyi yhdeksi 
,, suurkaupungiksi", jonka suuruus kuitenkin pian 
hävisi seuraavien aikojen myrskyihin. Jäljellä 
on M:sta m. m. liittokokouksen avaran kokous- 
salin, n. s. Thersilionin sekä siihen läheisesti 
liittyvän suuren teatterin jäännökset, ks. A r- 
k a d i a. O. E. T. 

Megaliittihaudat ks. Esihistorialliset 
ajanjaksot, palsta 815. 

Megaliittinen (kreik. megas = suuri, ja lithos - 
kivi), suurista kivi-stä tehty, esim. esihistorialli- 
nen muistomerkki. 

Megalokastron ks. Kandia. 

Megalopolis ks. Megalepolis. 

Megalosaurus, suurikokoisia muotoja käsit- 
tävä liskosuku teropodien ryhmää. Takaraajat 
eturaajoja puolta pitemmät; reisiluu n. 1 m:n 
mittainen. Suurin osa jätteistä, etenkin ham- 
paita, tunnetaan Englannin jura-kerrostumista. 

V. A. K-io. 

Megamys, jättiläismäinen fossiilinen jyrsijä 
(sarvikuonon kokoa), jonka jätteitä on tavattu 
Etelä-Amer iikan plioseenikerrostumista. 

V. A. K-io. 

Megaptera ks. Ryhävalas. 

Megara. 1. Kreik. kaupunki, muinoin kau- 
punkivaltio, jonka alueena oli Boiotiaan, Atti- 
kaan, Saronin-lahteen, Korinthoksen alueeseen ja 
Korintin-lähteen rajoittuva pieni M e g a r i s- 
maakunta (n. 470 km"). Maa on enimmäkseen 
karua vuorimaata (pohjoisessa Kithaironin riii- 
teet, etelässä Geraneia-vuoristo) ; asukkaat olivat 
liistoriallisena aikana doorilaisia. M:n kaupunki 
sijaitsi pienellä tasangolla 2 km Saronin-lah- 
desta; tämän rannalla oli satamakaupunki Ni- 
saia. M :11a oli 8:nnella ja 7:nnellä vuosis. e. Kr. 
sangen huomattava sija kreik. yhteiskuntien 
joukossa; sieltä käsin perustettiin siirtolakau- 
punkeja niin länteen (Sisilian M. Hyblaia, ks. 
alempana) kuin pohjoiseen (m. m. Kalkhedon ja 
Byzantion Propontiin rannoilla). Olipa ainakin 
ajoittain Salamis-saari M:n hallussa. Sittemmin 
M. joutui alakynteen kilpailussa Korinthoksen 
ja varsinkin Ateenan kanssa. 7:nnen vuosis. 
lopulla ateenalaiset valloittivat Salamiin. Kat- 
kerat M:ssa raivonneet luokkataistelut kuvautu- 



vat Theogniin runoissa (6:nnen vuosis. alku- 
puolella). 5:nnestä vuosis. alkaen M. on riita- 
kapulana ateenalaisten ja peloponnesolaisten (lä- 
hinnä korintholaisten) kesken, nojautuen mil- 
loin toisiin, milloin toisiin. — Tätä nykyä M e- 
g a r i s kuuluu eparkhiana Attikan nomokseen, 
pääkaupunkina nytkin M. (n. 8,000 as.). Mui- 
naisuuden muistomerkkejä on m. m. säilynyt 
Theagenes nimisen ,, tyrannin" (7:nnellä vuosis.) 
rakennuttaman vesijohdon jäännöksiä. — 2. M. 
Hyblaia, Kreikan megaralaisten (n. 730 e. Kr.) 
perustama siirtolakaupunki Sisilian itäranni- 
kolla. Sieltä käsin perustettiin Sisilian etelä- 
rannikolle Selinus. N. 483 e. Kr. Syrakusan 
hallitsija Gelon hävitti M. Hyblaian; osa asuk- 
kaista siirrettiin Syrakusaan, muut myytiin or- 
jiksi. O. E. T. 

Megaralainen oppikunta ks. M e g a r a n 
o p p i k u n t a. 

Megaran oppikunta, kreik. filosofinen oppi- 
suunta, jonka perusti Sokrateen oppilas E u k l i- 
des Megaralainen (ks. t.). M. o:n esittämistä 
opeista tiedetään kovin vähän varmaa. Riidan- 
alaista on, tarkoittaako se, minkä Platon „So- 
phistes" dialogissaan kertoo eräistä „idean ystä- 
vistä" M. o:aa. Jos niin on, niin tämä oppikunta 
on esittänyt opin ideoista, joka oli suoranaisena 
valmistuksena Platonin filosofian perusaattee- 
seen. Oppikunnan myöhemmistä edustajista kuu- 
luisin oli Stilpon Megaralainen, joka yhdisti 
siihen myöskin kyynillisen oppikunnan mieli- 
piteitä. A. Gr. 

Megaris ks. M e g a r a. 

Megaspelaion [-pi'leonJ (kreik., = ,, suuri luola"). 
Kreikan suurin ja rikkain luostari Akhaiassa, 
Arkadian vuorten pohjoispuolella. Päärakennuk- 
sen alaosa on suuressa luolassa, josta luostarin 
nimi. M. on idiorrhytminen luostari, s. o. jo- 
kaisella sen munkeista on oma maakaistale, 
jonka sato tulee hänelle. M:n Luukaan teke- 
mäksi mainittu madonnankuva houkuttelee sinne 
suuret laumat pyhiin- 
vaeltajia. — M. lie- 
nee perustettu 300- 
luvulla. E. E. K. 

Megatherium, suku- 
puuttoon kuollut jy- 
kevärakenteinen jät- 
tiläislaiskiainen (nor- 
sun kokoa). Muinoin 
levinnyt Etelä- ja Poh- 
jois-Ameriikassa; ko- 
konaisia luurankoja 
löydetty Argentiinan 
kvartäärisistä pampas- 
savista. V. A. K-io. 

Megiddo (hepr. Megiddö'n), vanha kanaani- 
lainen kuninkaallinen kaupunki, kuului myö- 
hemmin Manassen alueeseen, sijaitsi Kisonin. 
„M :n vesien", partaalla, Jisreelin lakeuden 
länsipuolella, mainitaan usein Raamatussa lä- 
hellä olevan Taanakin yhteydessä. 

Megri, ent. kreikkalaiskatolinen luostari Ve- 
näjän rajalla olevan ja osittain rajan tuolle puo- 
len lankeavan Megri-järveu Suomen puoleisella 
rannalla. Luostarin syntymäaika on tuntema- 
ton. 1880-luvun alkupuoliskolla oli siellä vielä 
2 munkkia. Nyk. se on metsänvartijoiden asun- 
tona. A. Es. 




Megatherium. 



207 



Mehädia— Mehiläinen 



208 



Mehädia [mähä-J, kauppala Kaakkois-Unka- 
rissa. Krassö-Szörenj^in komitaatissa, Tonavan 
lisäjokeen Csernaan laskevan Bela-Rekan ja Te- 
mesvärista Orsovaan vievän rautatien varrella; 
n. 2,500 as., enimmäkseen romaanialaisia ja sak- 
salaisia. — il: n kolidalla oli roomal. siirtokunta 
Ad mediani Tonavalta Daakiaan vievän sotilastien 
varrella. — M:sta n. 8 km itään, kauniissa Cser- 
nan laaksossa, ovat jo roomalaisajoilta tunne- 
tut kuumat rikinpitoiset lähteet (-\- 37°--(- 56° C) 
(roomalaisten Thei-mce, Fontes 1. Aqikb Ilerculis), 
joiden luo on syntynyt uudenaikainen kylpylä 
Ilerkulesfiirdö (ks. t.). Se on Unkarin enim- 
min kävtettvjä kylpypaikkoja (1909 kylpyvie- 
raita 6.432).' " E. E. K. 

Mehemed = M u h a m m e d (ks. t.) . 

Mehemed Ali, oik. Muhammed Ali (1769- 
1849), Egyptin käskynhaltia, .synt. Makedoniassa, 
rupesi sotilaaksi, lähetettiin Egyptiin ja osoitti 
urhoollisuutta Napoleonin .sotaretken aikana. 
Pääsi ranskalaisten poistumisen jälkeen (1801) 
tapahtuneissa, turkkilaisten ja mamelukkien vä- 
lisissä taisteluissa miltei it.senäi.seksi Egyptin 
hallitsijaksi. V. 1806 Turkin hallitus tunnusti 
hänet Egyptin käskynhaltiaksi. Raivattuaan 1811 
murhalla tieltä mamelukkien päälliköt M. A. ryh- 
tyi järjestämään maan hallintoa. Onnellisilla so- 
dilla hän kukisti vahhabilaiset ja valloitti suu- 
ren osan Arabiaa (1811-18) sekä v:sta 1810 Nu- 
bian ja Kordofanin. Saadakseen varoja euroop- 
palaisen mallin mukaan järjestettyyn sotavoi- 
maansa M. A. 1814 omisti itselleen kaiken maan, 
josta oli maksettava vuokraa sekä teki myös teol- 
lisuuden monopoliksi. Sulttaani Mahmud II: n 
pyynnöstä M. A. lähetti ottopoikansa Ibrahimin 
kukistamaan kreikkalai.-^ten kapinaa 1825; kun 
M. A. korvaukseksi tästä pyysi sulttaanilta Da- 
niaskuksen pasakunnan Ibrahimille ja hänelle 
annettiin vain Kreetta, niin hän aloitti sodan 
Turkkia vastaan 1831, saaden m. m. voiton Ko- 
nian tappelussa 1832. Kutahian rauhassa 1833 
M. A. sai Syyrian sekä myös Ibrahimille alueita. 
V. 1839 sota syttyi uudestaan ja turkkilaiset 
lyötiin, mutta kun useimmat suurvallat vastusti- 
vat häntä .sekä lähettivät laivaston Aleksandriaan, 
täytyi M. A: n, jota ainoastaan Ranska kan- 
natti, taipua sekä m. m. luopua Syyriasta 1840. 
V. 1841 sulttaani tunnusti hänet Egyptin pe- 
rinnölliseksi käskynhaltiaksi vuotuista veroa vas- 
taan. JI. A :11a oli suuria hallitsijalahjoja; hän 
edisti myös maanviljelystä ja kauppaa; muuten 
hän oli välinpitämätön keinoistaan ja nautinnon- 
himoinen kuten itämainen despootti ainakin. 
[Mouriez, ,,Histoire de Mehemet Ali".] G. R. 

Mehemed Ali pasa ks. Muhammed Ali 
p a s a. 

Mehiläinen, varsinainen 1. hunaja- 
mehiläinen (Apis mellifica) on m:sten hei- 
moon kuuluva, lähes tavallisen ampiaisen kokoi- 
nen, tummanru.skea tai kellertävä hyönteinen, 
joka on kotoisin lämpimistä maista (ehkä In- 
tia.sta), mutta viihtyy kaikkialla, missä vain on 
kukkia ja lämmintä päivänpaistetta. Asuu suu- 
rissa yhteiskunnissa, villitilassa vahakakuilla 
täyttämissään ontoissa puissa, kesynä olkisissa 
ympyriäisissä tai kulmikkaissa puisissa pesissä. 
Kesällä on yhteiskunnassa 1 kuningatar, n. 
10-60,000 työmeh i 1 äi st ä ja 300-1,000 koi- 
rasta, k u h n u r i a. 



Kuningatar 1. emo, ainoa mehiläisyhteis- 
kunnan täydellisesti kehittynyt naaras, on yhteis- 
kunnan suurin jäsen. Sen pää on pitkulainen, 
ja suhteellisen kapeat verkkosilmät eivät kosketa 
toisiaan. Paitsi verkkosilmiä, jotka kumpikin 
ovat kokoonpannut n. 3,500 :sta 6-kulmaisesta 
yksityissilmästä, on kuningattarella, samoin kuin 
muillakin jäsenillä, kolme kolmioon asettunutta 
pikkusilmää otsassa. Tuntosarvet ovat 13-niveli- 
.set. Työ-m:t, jotka ovat mehiläisyhteiskun- 
nan pienimmät jäsenet, ovat naaraita, joiden 
sukuelimet ovat surkastuneet. Silmät ja tunto- 
sarvet ovat samanlaiset kuin kuningattarella. 
Mutta niillä on täydellisemmin kehittyneet suu- 
osat kuin muilla mehiläisyhteiskunnan jäsenillä, 
ja takaraajoissaan erityiset varustukset siitepölyn 
keräämistä varten. Takasäärien ulkopinta on 
näet kuoppamaisesti sisäänpainunut ja karvojen 
reunustama, muodostaen „vasun"; ensimäinen 
nilkkanivel on suuresti laajentunut ja kantaa 
kymmenessä poikkirivissä kankeita sukasia; tä- 
ten syntyy ,, harja". Kuhnurien ruumis on 
leveämpi kuin naaraitten ja työ-m:sten, niiden 
tuntosarvet ovat 14-niveliset ja verkkosilmät ovat 
suuremmat koskettaen toisiaan päälaella. — Naa 
raksilla ja työ-m:illä on takaruumiinsa päässä 
terävä, väkäsillä varustettu ontto pistin, joka on 
myrkkyrauhasen yhteydessä. Takaruumiin ala- 
pinnassa on työ-m:illä ruumiin nivelten väliin 
aukenevia pieniä kaivomaisia koteloita 1. „vaha- 
pusseja", joihin vaha kerääntyy pieniksi suo- 
muiksi. Ruokatorvensa yhteydessä m:llä on n. s. 
kupu 1. mesimaha, jonka suulla on erityisiä 
sulkulihaksia. Tähän työ-m. nielee kotiin kulje- 
tettavan meden ja tyhjentää sen sitten jälleen 
oksentamalla varastohuoneisiin, kennoihin. 

Kuningatar kehittyy hedelmöitetystä munasta, 
joka on laskettu pähkinänmuotoiseen, pyöristet- 
tyyn, alaspäin riippuvaan, muita kennoja paljoa 
suurempaan kuningatarkennoon. Kuningatar- 
toTlkka saa parempaa ruokaa kuin muut toukat 
ja kehittyy valmiiksi kuningattareksi 16-17 päi- 
vän kuluttua. Pesässä on useampia, n. 9-13 ku 
ningatarkennoa toukkineen. Ensiksi syntynyt 
kuningatar koettaa tappaa pistimellään vielä ken- 
noissa olevat siskonsa, kulkee iltasin pesässään 
huutaen ,,tyyt, tyyt", johon kennoissa olevat sis- 
kot vastaavat ,,kvak, kvak". Jos kuningattaren 
onnistuu tappaa kilpailijansa, kantavat työ-m :t 
vainajat pesästä. Kun kuningatar yksinvaltiaana 
on tullut kolmen päivän vanhaksi, lentää se kuh 
nurien kanssa kirkkaana ja lämpimänä päivänä pe- 
sästä ,,häälennolleen" hedelmöityäkseen korkealla 
ilmassa. Iledelmöitymisen onnistuttua ensimäison 
tai seuraavien lentojen aikana kuningatar alkaa 
n. 3 päivän perästä munia. Kuningatar hedelmöi- 
tyy yhdellä kerralla elinajakseen. Jos se kyl- 
mien ilmojen tähden ei voi tehdä hedelmöitymis- 
lentoaan määrätyn ajan kuluessa, alkaa se kui- 
tenkin munia siementämättömiä munia, joista 
syntyy koiraksia. Nuoret m:t ruokkivat kuninga- 
tarta täysin sulaneella ruokamehulla niin run- 
saasti, että se voi munia vuorokaudessa keski- 
kesällä }'li 3,000 munaa. Munintansa kuningatar 
alkaa jo huhtikuussa, munii runsaimmin heinä- 
kuussa ja lopettaa sen syyskuussa. Elää 3-0 
vuotta. Jos kuningatar jostakin syystä kuolee, 
kasvattavat työ-m :t kesällä itselleen työmehiläis 
toukasta uuden kuningattaren, joka hedelmöityt- 



209 



Mehi iäinen 



210 




Mehiläisyhteiskunnan jäspnet. 
1 työmehiläinen. 2 kuningatar. 3 kuhnuri. 




Mfhiläispn kehitys, .\limraassa kam- 
miossa muna, sitä seuraavassa nuori 
toukka, 3:ssa täysikasvuinen, kam- 
mioon suljettu toukka, 4:ssä kotelo. 



Työmehiläisen vasen 

takajalka. Seh säUri 

vasuineen, B harja 

(altapäin). 




Mehiläisten parveilu. 



Kappale kennorakennetta pinikpbyk.';essä. Yläreunassa katettuja hunaja- 
kennoja, keskellä tyomehiläisraunia ja -toukkia sisältäviä kennoja, niiden 
alapuolella isompia kuhnurikennoja sekä alimpana 3 kuningatarkennoa. 



tyään alkaa munia. — Työ-m. kehittyy hedel- 
möitetyn kuningattaren työmehiläiskennoon mu- 
tiimasta siemennetystä munasta; 3 päivän ku- 
luttua tä.stä tulee toukka, joka nuorten työ- 
ni :sten ruokamehulla, khyluksella ruokkimana 
kehittyy 21 päivässä täysimuotoi.seksi ja kah- 
den viikon kuluttua syntymästään lähtee eusi 
kerran lento-m:nä kokoomaan siitepölyä ja 
mettä. Työ-m :n sukuelinten kehittymättömyys 
riippuu ahtaasta asunnosta ja huonommasta ra- 
vinnosta, sillä a.sunnon ja ravinnon paranta- 
minen saa työmehiläistoukan kehittymään ku- 
ningattareksi. Työ-m. tekee pesässä ja sen ulko- 
puolella kaiken työn, elää kesällä raskaassa työssä 



II. G-8 viikkoa. Syksyllä syntyneet työ-m. elä- 
vät talven yli seuraavaan kevääseen, n. 8 kuu- 
kautta. — kuhnuri, siitoskykyinen koiras, .syn- 
ty}^ siementämättömästä munasta, kasvaa koiras- 
kennossa, on 3 päivää munana, 6 päivää avoken- 
nossa työ-m :sten ruokittavana toukkana. 15 päi- 
vää kotelona suljetussa kennossaan, jonka jälkeen 
se ryömii esiin täysin kehittyneenä. Syö huna- 
jaa ja työ-m :sten antamaa ruokamehua. Kuhnu 
rit lentävät kirkkaina ja tyyninä päivinä hetki 
seksi ulos, ilmestyvät vasta kesäkuussa ja siitä 
edelleen pe.sään, elävät vain kesän, kunnes työ- 
m:t elokuussa sadon loputtua ajavat ne ulos pe- 
sistä nälkään kuolemaan. Kiima alkaa n. 2 viik- 



211 



Mehiläinen 



■21-2 



koa syntymän jälkeen ja kestää 3-4 viikkoa. Kuh- 
nureita voi pesässä olla yli 1,000 kpl., vaikka nii- 
den ainoaan elämäntehtävään, kuningattaren he- 
delmöittämiseen tarvitaan vain yksi, joka hedel- 
möittäessään kuolee. Hoitaja koettaa niitä hävit- 
tää pesistä pois turhanpäiten syömästä. Niin- 
kauan kuin nuori kuningatar on hedelmöittämä- 
tön, sallivat työ-m:t koirasten olla pesässä, mutta 
kun se on tapahtunut, karkoitetaan ne. Emotto- 
mat m:t antavat sen sijaan kuhnurien elää tal- 
veen asti, mutta talvehtiminen on harvinaista. 

Elämä. Heti kun keväällä varjossa on läm- 
pöä 10-11°C, alkaa toiminta mehiläiskunnassa. 
Työ-m:t syöksyvät pesästä ulos, lentävät pesien 
edessä innokkaasti ja pudottavat pois talven ai- 
kana ruumiiseen kasaantuneet ulostuksensa („puh- 
distuslento"). M:t eivät nim. talvella ulosta pe- 
siinsä. Vatsurin talvella sattuessa ne likaavat 
pesänsä ja kuolevat. Puhdistuslento sattuu Etelä- 
Suomessa tav. huhtikuun puolivälissä. Tällöin 
lämpö pesissä nousee, kuningatar alkaa munia ja 
työ-m:t lähtevät auringonpaisteella pajuista sii- 
tepölyä kokoomaan. Kuningatar munii ensin 
keskuskakun kennoihin ja sitten joka suunnalle 
piiriä laajentaen. Päivä päivältä kuningatar li- 
sää munintaansa, heinäkuussa se on korkeimmil- 
laan. Kolmen-kahdeksan viikon kuluttua on pe- 
sään siten kehittynyt paljon nuorta polvea, työ- 
maa, jopa koiraksiakin ja viimein kuningatta- 
riakin. Vanha, talven yli elänyt suku sen sijaan 
alkaa kuolla vanhuuttaan. — Työ mehiläispesässä 
on järjestetty. Kaikkein nuorimmat, imettäjä- 
ra:t ruokkivat äsken munasta tulleita toukkia, 
kunnes kennon kansi peitetään vahalla ja toukka 
jää kannen alle ryömiäkseen lopuksi ulos täysi- 
niuotoisena m:nä. Kennoa kannella varustettaessa 
työ-m. on tullut r a k e n n u s-m:ksi, kykeneväksi 
vahaa ruumiistaan hikoilemaan ja kennoja raken- 
tamaan. Iän kasvaessa tulee samasta työ-m :stä 
pesän varastojen hoitaja v a r a s t o-m., sittemmin 
pesän lentoaukolla oleva v a r t i j a-m., ja lo- 
puksi lento- 1. sat o-m., jolloin se kokoaa siite- 
pölyä, hunajaa, vettä, kittivahaa y. m. Ankaran 
työn vuoksi kesällä työ-m :sten siivet kuluvat 
pian rikkinäisiksi, niiden elämä kestää täten ke- 
sällä vain n. 1 '/^ kuukautta. 

Keväällä syntyy pesiin m:iä paljoa enemmän 
kuin kuoleman kautta poistuu. Siitä johtuu, että 
kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa on pesässä 
asukkaita enemmän kuin siihen hyvin mahtuu ja 
uusia valmistuu yhä. Koiras-m:iäkin on ehtinyt 
jo munista kehittyä. Nuori kuningatar on myös- 
kin kennossaan valmis ryömimään ulos. Silloin 
valtaa .sukupuolivietti m:t. parveilu alkaa. 
Työ-m :t syöksyvät virtana ulos pesästä, joukossa 
koiraksia, parven loppupuolella pesän vanha ku- 
ningatar. Jonkun aikaa, n. 10 minuuttia, ilmassa 
liideltyään m:t asettuvat toisistaan riippuen suu- 
reen palloon esim. puunoksaan. Hoitaja ottaa pal- 
lon kiinni ja sijoittaa tämän uuden yhteiskunnan, 
esi parven asumaan johonkin tyhjään pesään. 
Lauluesiparveksi sanotaan esiparvea, 
jonka mukana on nuori kuningatar — vanha on 
tällöin vähää ennen parveilua kuollut. Vieläkin 
voi vanha koti olla ahdas ja noin 9 vuorokauden 
perästä lähtee siitä j ä 1 k i p a r v i nuoren hedel- 
möittämättömän kuningattaren seurassa. Hedel- 
möityttyään nuori kuningatar alkaa munia uu- 
dessa kodissaan. Vanhassa, väestä harvenneessa 



kodissa tappaa jäljelle jäänyt nuori kuningatar 
pistimellään kennoissa olevat siskonsa, alkaa he- 
delmöityttyään munia ja rauha on palannut. Yh- 
destä yhteiskunnasta on tullut kolme luonnollisen 
parveilun kautta. Vahva esiparvikin voi vielä sa- 
mana kesänä antaa uuden parven, neitsyt- 
parven. Erikoisluontoinen on nälkä- 1. k e r- 
juuparvi, jolloin koko yhteiskunta jättää pe- 
sänsä. Tähän ovat syynä joko lukemattomat vaha- 
koin toukat vahakakuissa, vatsurin pilaama 
asunto tai ruuan puute. 

Parveilun jälkeen m:sten toiminta heikkenee 
vähitellen ; mikäli syksy lähenee, vähentää ku- 
ningatar munintaansa päivä päivältä, kunnes lo- 
pettaa syys-lokakuussa kokonaan. Keväällä synty- 
neet, kesän hunajan kokoojat, ovat kaikki kuol- 
leet. Syksyllä syntynyt uusi sukupolvi saa tal- 
vehtia jatkaakseen toimintaansa seuraavana ke- 
väänä. — Talvella m:t ovat toistensa vieressä ti- 
heässä pallossa, kuningatar keskustassa, lämpöi- 
simmässä paikassa. Palloryhmä on lämmön säily- 
miseen nähden edullisin. M:t eivät tee mitään tal- 
vella, ovat puolihorroksissa ; lämpö pesissä on 
verrattain alhainen, pesän kulmissa voi olla 
jäätä, mehiläispallossa silti kyllä n. -(-10°C 
lämpö. Ravintoa, hunajaa, m:t käyttävät tai; 
veliäkin, mutta ulostukset jäävät ruumiiseen ke 
vääseen saakka. 

M:t eivät tunne hoitajaansa, ovat verrattain 
alhaisilla henkisillä lahjoilla varustettuja, vais- 
tot ohjaavat koko toimintaa. Paikallisuus-aisti 
on erinomainen, m:t kiinnittävät huomionsa pe- 
sän paikkaan eikä sen muotoon. Kun pesää vä- 
häsen siirtää paikaltaan, niin m:t lentävät har- 
haan. Tavallinen lentomatka on n. 3 km, joskus 
6:kin joka suuntaan pesältä. Ne vainuavat, missä 
on hunajaa tai kuollut pesä, ja elokuussa mistä 
pesästä kuningatar puuttuu ryöstääkseen siitä 
hunajan; tuntevat erinomaisen tarkkaan huna- 
jan hajun. Hajusta tuntevat myös vieraan m:n 
ja kuningattaren, ja ottavat sen hengiltä, jos 
harhalento tapahtuu. Hoitaja voi kuitenkin m:iä 
pettää, kun tekee ne saman hajuisiksi tavalla tai 
toisella. 

M:t ovat erinomaisia mestareita tekemään va- 
hasta kuusikulmaisia kennoja ja kennojen yhdis 
telmistä vahakakkuja. Ei tunneta, miten m. voi 
rakentaa kennot tarkalleen määräkokoisiksi ja 
säännöllisiksi; taito johtunee selittämättömästä 
vaistosta, joka vuosituhansia on periytynyt pol- 
vesta polveen. M:t ovat erinomaisen ahkeria, 
puhtaita, järjestyshaluisia. Pienikin rikka ja 
kuollut m. viedään kauas pois pesästä. Pesää suo- 
jellaan erinomaisella urhoollisuudella, pistintä 
käytetään kuoleman uhalla. M:t ovat ammoisista 
ajoista olleet elämäntapojensa ja taidokkaan 
asuntonsa vuoksi mitä suurimman ihailun esi- 
neenä. Niiden ympärille on kutoutunut tavatto- 
man suuri satuverkko; eri kansojen uskontoihin- 
kin, pakanallisiin ja kristinuskoon, m. ja sen 
tuotteet ovat löytäneet tiensä. Raamatussa. 
V:ssa T:ssa puhutaan paljon m:istä ja niiden 
tuotteista, osaksi U:ssa Trssakin. Katolisissa 
maissa m:t ovat tuotteineen olleet suurena teki- 
jänä eri kirkollisissa toimituksissa. Kastetilai- 
suudessa annettiin lapselle hunajaa hopealusi- 
kasta ja jumalanpalveluksissa poltettiin vaha- 
kynttilöitä. Vahankäyttö perustui syvään kris 
tiiliseen käsitykseen ja liittyi Kristuksen persoo 



■2li 



Mehiläinen— Mehiläishoito 



214 



naan kuvaamaan sitä. Uskonpuhdistuksen val- 
taanpäästyä hävisivät vahakynttilät; m:t, niiden 
elämäntavat ja hoito joutuivat unhotuksiin. Kui- 
tenkin m:sten ihailu on säilynyt kaikissa kan- 
soissa, joskohta se tieteen valaisemana on saanut 
uuden suunnan ja muodon. [Cowan, „Die Ho- 
nigbiene" (1891) ; De Rauschenfels, „Atlante die 
Apicoltura" (1901); Fleischmann, „Beiträge zur 
Naturgeschichte der Honigbiene (1908).] 

A. M. (U. S-s.) 

Mehiläinen, E. Lönnrotin 1836-37 Oulussa ja 
1839-40 Helsingissä toimittama kirjallinen aika- 
kauslehti, ensimäinen suomen kielellä. 

Mehiläiset 1. hunajapistiäiset (Apidae 
1. Anthophila), heimo pistiäisten 1. ampiaisten 
lahkossa. Tuuheakarvaisia tanakkarakenteisia 
hyönteisiä. Karvat enimmäkseen sulkamaisesti 
haarautuneet. Reisirengas 1 -nivelinen, keskiruu- 
miin ensimäinen nivel hyvin lyhyt ja pieni, muo- 
dostaen ylhäällä vain kapean reunan. Yläleuat 
vahvat, 2-hampaiset; alaleuat muodostavat yh- 
dessä alahuulen kanssa kehittyneen imulaitoksen. 
Toukat vaikeahkoja, raajattoniia ja liikkumatto- 
mia. Täysimuotoiset hyönteiset syövät yksinomaan 
mettä, jota ne kukista imevät. Useimmat lajit ke- 
räävät pesäänsä sekä mettä, jota kuljetetaan „mesi- 
mahassa", että siitepölyä, jonka kuljettamiseksi 
naarailla on erityiset varustukset takaraajojen 
säärissä tai takaruumiin alapinnassa. Elintapo- 
jensa puolesta voidaan m. jakaa kahteen pääryh- 
mään: yksin eläviin- 1. erakko-m:iin ja 
y h t e i s k u n t a-m:i i n. Edellisistä mainitta- 
koon : maamehiläinen (Andrena), kaivaa 
hiekkaan, soraan tai saveen pesäkolonsa. M u u- 
rarimehiläinen (Chalicodoma) kiinnittää 
pesänsä rakennusten seiniin, käyttäen rakennus- 
aineena „muuriruukkia", jonka se valmistaa syl- 
jellä ja vedellä sotketuista hienoista hiekkajyvä- 
sistä. — Useat erakko-m. laativat pesänsä puun- 
koloihin tai onttoihin runkoihin ja tekevät joko 
kammioiden väliseinät tai koko kammiot savesta. 
Muudan Osmio-laji käyttää hyväksensä tyhjiä 
kotilonkuoria. laatien säännöllisesti tällaisiin 
pesäsolunsa. Villamehiläinen ( Anthidium ) 
tekee kammionsa kokonaisuudessaan hienoista vil- 
loista, joita se kerää karvaisten kasvien varsista 
ja lehdistä. Pihkamehiläinen (Diphysis 
serratulae) käyttää samaan tarkoitukseen maito- 
horsman pitkiä lehtiä, jotka se liittää lujasti 
yhteen pihkalla. Verhoilijamehiläinen 
1. lehdenleikkaajamehiläinen (Me- 
gachile) tekee maahan kaivamaansa koloon pit- 
kän rivin sormustimen kokoisia kammioita pie- 
nistä lehtipalasista. Lehtipalaset leikataan irti 
terävillä yläleuoilla ja ne ovat hyvin säännöl- 
listä muotoa, solun pohjiin käytettävät ympyriäi- 
siä, laitoihin käytettävät pitkulaisia. 

Yhteiskunta-m:iin kuuluvat kimalaiset 
(Bomhus) (ks. t.) ja varsinaiset mehiläiset 
(Apis) (ks. Mehiläinen). V. S-s. 

Mehiläishaukat (Pervis) tunnetaan erittäin- 
kin siitä, että nokan ja t-ilmän välissä on pie- 
niä, pyöreäpäisiä höyheniä eikä karvamaisia 
sukahöyheniä. Nokka on heikko, tyvestä alkaen 
heikosti kouki.stunut. Nilkat tasakokoisten verk- 
kokilpien peittämät. Ainoa maassamme pesivä 
laji, mehiläishaukka (P. apivorus) on hiu- 
kan hiirihaukkaa suurempi; pyrstö, joka ulottuu 
hieman siipienkärkiä ulommaksi, on pyöreäpäinen 



ja siinä on 3-4 leveää, mustanruskeaa poikkijuo- 
vaa. Näistä tuntomerkeistä sekä keltaisesta silmä- 
terän kehästään helppo erottaa hiirihaukasta. Väri 
on tavattoman vaihteleva. Selkäpuoli aina tumman- 
ruskea, jonkunverran kirjava, alapuoli milloin val- 
kea, milloin ruskea, milloin kirjava. Asustaa Poh- 
jois- ja Keski-Euroopassa, on jokseenkin ylei- 
nen koko Etelä- ja Keski-Suomessa ja pesii vielä 
Polijois-Suomessakin napapiiriin saakka. Muut- 
taa talveksi Afrikkaan, Kapmaahankin asti. Pe- 
sii metsissä, pesä korkeassa kuusessa tahi petä- 
jässä, rungon puolivälissä. Munat, 2-3, ovat 
pj'öreämäiset, puutervan väriset. Syö mehi- 
läisiä ja kimalaisia, erittäinkin niiden kenno- 
kakkuja toukkineen ja hunajineen, myöskin hii- 
riä, sammakoita, linnunpoikasia (rastaiden) 
y. m. s. Luonteeltaan hidas ja liikkeissään köm- 
pelö. Kuva liitteessä Petolinnut. E.W.S. 

Mehiläishoito. Mehiläisiä on jo ikivanhoista 
ajoista pidetty kotieläiminä — täysin vapaana ih- 
misen hoitamaa lajia ei enää missään tavatak- 
kaan. Eri tahoilla maapalloa on kehittynyt suuri 
joukko muunnoksia ja rotuja, jotka poikkeavat 
toisistaan kokoon, väriin, ruumiin karvapeit- 
teen laatuun, luonteeseen y. m. nähden. Erotetaan 
kaksi päärotua, nim. saksalainen ja egyp- 
tiläinen, joista muut ovat syntyneet ristisii- 
toksen kautta. 

Parveiluhalu voi olla suurempi tai pienempi. 
Sen mukaan puhutaan parveiluhaluisista, joihin 
kuuluvat kanervamehiläiset ja krainilaiset mehi- 
läiset, ja parveiluhitaista, joita ovat pohjoismaa- 
laiset, italialaiset ja kyprolaiset mehiläiset. Par- 
veiluhaluiset sopivat syyssatoseutuihin ja hitaat 
kevätsatoseutuihin. Ominaisuudet muuttuvat pian. 
Parasta on pitää kotimaisia mehiläisiä. 

Pohjoismaalaisen mehiläisen kotimaana 
pidetään Ruotsia, Norjaa ja Suomea. Sa on tum- 
manruskea, hidas parveilemaan, alkaa myöhään 
hoitaa toukkia, mutta lisääntyy joutuisasti, an- 
taen 1-2 parvea vuodessa, toukkien syntyminen 
loppuu aikaiseen syksyllä; ahkera kokoomaan hu- 
najaa, hyvä talvehtimaan eikä erityisen piston- 
haluinen. Suomessa yleinen. Kanervamehi- 
Iäinen ks. t. Saksalainen mehiläinen, sa- 
manlainen, kuin siitä polveutuva kanervamehiläi- 
nen (ks. t.), on erilaisten olosuhteiden vaikutuk- 
sesta tullut parveiluhitaaksi. Hyvä hunajamehi- 
läinen. Väriltään tumma, elää Pohjois- ja Keski- 
Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, levinnyt yli Poh- 
jois- Ameriikankin. Sekaantunut nykyään lukemat- 
tomiin rotuihin. Sopiva Keski-Euroopan ilmastoon, 
talvehtii hyvin, yleensä sillä on pohjoismaalaisen 
mehiläisen ominaisuudet. Krainilainen me- 
hiläinen on kotoisin Krainista Itävallasta. Taka- 
ruumiin ympärillä on keltaiset, vähän tummem- 
mat juovat kuin italialaisilla. On hyvin leppyi- 
nen ja erinomainen parveilemaan, kasvattaa run- 
saasti toukkia ja voi senvuoksi antaa vuodessa 
4 ä 5 parvea. On erittäin ahkera ja syyssatosuh- 
teihin sopiva, vähemmän sopiva hunajankokoo- 
jaksi kuin parveilua varten. Italialaisen 
m.ehiläisen kotimaa on Pohjois-Italia, Tyroli ja 
Italian-Sveitsi. Levinnyt sieltä Etelä-Ranskaan 
ja Saksaan, Englantiin, Austraaliaan sekä Ame- 
riikkaan. Ameriikassa se on hallitsevana rotuna 
krainilaisten rinnalla. Erittäin kaunis, loisto- 
mehiläiseksi sanottu muunnos, takaruumiin ym- 
pärillä on heleänkeltaiset juovat. Ovat sangen 



215 



Mehiläishoito 



216 



leppyisiä, eivät parveiluhaluisia, mutta hyviä hu- 
najankokoojia ja erittäin taipuisia ryöstämään. 
On huono talvehtimaan kylmemmässä ilmastossa. 
Mehiläisten elämän tutkimiselle ovat italialaiset 
mehiläiset olleet suureksi hyödyksi. Kypro- 
lainen mehiläinen on kotoisin Kypron-saarelta 
ja syntynyt risteytymällä saks. ja egypt. mehiläi- 
sestä. Pienempi edellisiä, rakentaa pienempiä 
kennoja kuin muut. Väriltään keltainen, kau- 
niimpi italialaistakin, kohtuullisen hyvä talveh- 
timaan, hyvin hedelmällinen, hidas parveilemaan, 
hyvä hunajankokooja, mutta hirmuinen pistä- 
mään, jonka vuoksi miltei mahdoton hoitaa. Har- 
vinainen. Egyptiläinen mehiläinen asuu 
Egj^ptissä, Syyriassa ja Kiinassa. On '/s pienempi 
muita mehiläisiä, rakentaa suhteellisesti pienem- 
piä kennojakin sekä on erittäin kaunis; puna- 
keltainen väriltään. Ei kestä Keski- ja Pohjois- 
Euroopan talvia. On ahkera kokoomaan hunajaa 
ja ryöstönhaluinen. Pi.stohalunsa tähden ei sitä 
yleensä käytetä Euroopassa. Muita eteläisiä me- 
hiläisiä, jotka eivät voi Euroopassa talvehtia, 
ovat kauniin-keltainen Palestiinan mehiläi- 
nen ja Pohjois- ja Keski-Af rikasta kotoisin oleva, 
tummanruskeakarvainen puunilainen mehi- 
läinen. 

Suomeen, Turun seuduille tuotiin mehiläisiä 
Ruotsista v:n 1800 paikkeilla; jo puoli vuosisataa 
aikaisemmin oli m:oa kokeiltu Uudellamaalla. 
Jo muinaissuomalaiset kuitenkin ilmeisesti tun- 
sivat mehiläisen. Nykyään m :oa harjoitetaan 
meillä etenkin Lounais- ja Etelä-Suomes.sa, mutta 
Sf onnistuu j)aljoa pohjoisempanakin. Viimeisen 
kymmenen vuoden aikana m. on arvaamattoman 
nopeasti mennyt maassamme eteenpäin. On tultu 
huomaamaan, että järkiperäinen m. meilläkin hy- 
vin kannattaa sivuelinkeinona, jolloin voi pitää 
5-10 pesää ja saa niistä hunajaa omiksi tarpeiksi 
ja osan myydäkkin — yksi yhteiskunta tuottaa 
vuosittain n. 10-40 kg hunajaa. Kuitenkin tuo- 
daan meille vielä ulkomailta vuosittain n. 200,000 
mk:n arvosta hunajaa. Sille, joka pitää 300 pesää 
ja enemmänkin, muodostuu hoito pääelinkeinoksi. 
Tällaisia hoitajia on paljon Ameriikassa ja koko 
lailla Euroopankin lämpimissä seuduissa: Sak- 
sassa, Itävallassa, Ranskassa y. m. 

M:oa harjoitetaan kahdessa tarkoituksessa: 
joko hunajan saamista tai uusien parvien hank- 
kimista varten. ISIolempia tarkoituksia voidaan 
harvoin toteuttaa yhtaikaa. Hoitotapa on jär- 
jestettävä sen mukaan, kumpaa halutaan. Sellai- 
sissa vuoristoseuduissa, missä on vähän kukkia, 
harjoitetaan mehiläisten parveiluhoitoa. Annetaan 
joko mehiläisten itsensä parveilla mahdollisim- 
man paljon tai lohkaistaan keinotekoisesti uusia 
parvia, jotka sitten myydään haluaville. Tästä 
menettelystään on kuuluisaksi tullut Krain Itä- 
vallassa, josta vuosittain lähetetään tuhansittain 
mehiläisyhteiskuntia kaikkiin maailman osiin. 
Missä taasen on viljavat apilapellot tai laajat 
kanervikot, siellä hoito on suunniteltu hunajaa- 
tuottavaksi.. Mehiläisten ei anneta parveilla, 
jonka kautta yhteiskunnan voimat heikkenisivät, 
vaan koetetaan ne pitää koossa, jotta kesällä 
valko- ja alsikeapilaiden kukkiessa olisi kussakin 
pesässä mahdollisimman paljon väkeä kokoomassa 
hunajaa. Kuuluisilla Liineburgin kanervikoilla 
Hannoverissa mehiläiset kokoovat päähunajasadon 
elokuussa. Meillä taasen, kuten monessa muussa- 



kin maassa, virtaa hunajaa pesiin etupäässä 
heinänteon aikana apilaista. Hoito meillä on 
yleensä suunnattu hunajansaantia varten, parvia 
otetaan vain omiksi tarpeiksi. 

Keväällä varsinaisen toiminnan pesissä al- 
kaessa, siis Etelä-Suomessa n. huhtikuun lopulla, 
hoitajan tulee pesien pohjilta poistaa talven ai- 
kana, kuolleet mehiläiset, jottei pesän asukkailla 
olisi liiaksi vaivaa niiden uloskantamisessa. En- 
simäisenä lentopäivänä, puhdistuslentopäivänä. 
hoitaja tarkastaa, onko kussakin pesässä kunin- 
gatar, työmehiläisiä ja hunajaa. Jos kaikki ou 
kunnossa, turvataan pesät vain lämpimiksi ja 
annetaan niiden olla rauhassa ja koskematta kun- 
nes tulee lämpöisemmät ajat. Jo.skus, lämmön ko- 
hottua varjossa n. 15° C, tehdään kevättarkastus. 
jolloin kukin pesä tutkitaan erittäin tarkasti ja 
epäkohdat ja puutteet poistetaan mahdollisimman 
pian. Aikaisena keväänä ei yleen.sä ole muuta 
huolta, kuin katsoa, että pesissä on ruokaa ja 
lämpöä, jos yhteiskunta muuten on normaali. 

Vasta karviaismarjain kukinta-aikana anne- 
taan joka ilta mehiläisille kiihotusruokaa, hunaja- 
vettä n. pari kahvikupillista, jotta kuningatar 
munisi enemmän ja siis mehiläisiä syntyisi mah- 
dollisimman paljon. Ruokintaa pitkitetään n. 
pari viikkoa, kunnes parvi lähtee pesästä tai jol- 
lei sitä haluta, niin valmi-stetaan tilaa pesässä, 
jotta mehiläiset mahtuvat siinä olemaan ja työs- 
kentelemään, kunnes suuri hunajankeräys alkaa 
heinäkuun alussa. 

Esiparvi ja mahdollisesti muut parvet voivat 
lähteä pesästä kesäkuun lopussa ja heinäkuun 
alu.ssa. Jos ne ovat halutulta ja tahdotaan me- 
hiläistarhaa lisätä, niin ne otetaan kiinni ja sijoi- 
tetaan uusiin pesiin. Uusia parvia voidaan hank- 
kia myös keinotekoisesti; tällöin nostetaan van- 
hasta pesästä toukkakakku kuningattarineen ja 
muine mehiläisineen uuteen pesään, johon kakun 
kummallekin puolelle pannaan 2-3 keinotekoisilla 
vahaväliseinillä varustettua kehää tai puolival- 
mista uutta kakkua. Täten saatu uusi pesä pan- 
naan vanhan paikalle joka taas siirretään uuteen 
paikkaan. Vanhan pesän lentomehiläiset tulevat 
silloin sen paikalle siirrettyyn uuteen pesään 
asukkaiksi — tästä nimi lentoparvi. La- 
kaisuparvi taas saadaan kun ,, lakaistaan" 
tai ravistetaan vanhasta pesästä mehiläisiä uu- 
teen pesään. Näin menetellen voi muodostaa uu- 
den parven useammistakin eri pesistä otetuista 
mehiläisistä. Parvet antavat hunajaa tavallisesti 
vasta seuraavana vuonna. Parvet hoidetaan ja 
niiden työtä autetaan ja joudutetaan keinotekoi- 
silla kakuilla, mutta ilman niitäkin voi toimeen - 
tulla. Parveillut äitipesä ei sinä kesänä kykene 
hunajaa antamaan. Ne yhteiskunnat taasen, 
jotka eivät ole parveilleet ja voimiaan hajoitta- 
neet, ovat hunajapesiä, kokoovat hunajaa yhteis- 
voimin. Joskus hunajapesätkin yrittävät par- 
veilla, mutta sitä koetetaan estää. 

Meillä heinänteon aikana sattuva päähunaja- 
sato kestää n. 2 viikkoa. Tänä aikana asetetaan 
Iiunajapesien päälle hunajalaatikot, mihin hunaja 
kerääntyy. Kun laatikot ovat täyttyneet ja hu- 
naja huomataan kypsäksi, poistetaan se ja tyhjät 
laatikot pannaan sijaan. Tätä pitkitetään koko 
satoaika ja hunajalinko, jolla kakuista hunaja 
poistetaan, on ahkera.ssa käynnissä. Kun apilas 
on niitetty, on hunajasatokin viljelysmailta lo- 



li: 



Mehiläishoito 



218 



piissa. Vahvat yhteiskunnat ryntäävät tällöin 
usein elokuussa ryöstämään heikkojen yhteiskun- 
tain pesiä, joista usein puuttuu kuningatar. Hoi- 
taja koettaakin senvuoksi pitää huolta siitä, että 
yhteiskunnat kehittyvät tasaväkisiksi ja että jo- 
kaisessa on kuningatar. Heinäkuussa olleen pää- 
sadon jälkeen on mehiläisillä pieni lepo-aika, kun- 
nes syystoiminta alkaa. Sadon aikana on paljon 
mehiläisiä raskaassa työssä kuollut, siivet kun 
ovat kuluneet rikki. Yhteiskunnat ovat siten 
melkolailla heikenneet. Mutta elokuussa voi hoi- 
taja sadottomana aikana, kuten keväälläkin, hu- 
najavedellä kiihottaa kuningatarta munimaan, jo- 
ten syntyy paljon nuoria mehiläisiä talveksi. 

Elokuussa Iiävitetiiän myöskin vanhat kunin- 
gattaret, uudet, erityisesti kasvatetut, pannaan si- 
jalle. Työmeliiläiset itse ajavat elokuussa kulmu- 
rit pois pesistä nälkään kuolemaan. 

Puhdistuslennon päivästä heinäkuuhun, par- 
veiluaikaan, on mehiläisten toiminta yhä kasva- 
nut, mutta heinäkuusta alkaa se samassa suh- 
teessa laskeutua. Kuningatar välientää munin- 
taansa. Noin elok. 20 päivän vaiheilla hoitajan 
tulee tarkastaa, onko pesissä hunajaa tarpeeksi 
talven ajaksi. Jollei ole, niin puuttuva osa an- 
netaan ruokkimalaitoksella. Hunaja on paras ra- 
vinto, mutta sen puutteessa voidaan antaa sokeri 
vettäkin (sama painomäärä sokeria ja vettä) . 
Tämä kelpaa täysikasvuisille, mutta ei ole hyvää 
toukille, joiden luonnollinen ravinto on hunaja. 
Syystarkastuksessa katsotaan myös, onko yhteis- 
kunta tarpeeksi väkirikas kestääkseen yli talven. 
Pesät laitetaan talvikuntoon, varustetaan olki- 
matoilla lämmön säilyttämiseksi. Senjälkeen pe- 
siin ei enää kajota, vaan mehiläiset saavat olla 
rauhassa, lennellä kauniina päivinä ulkona ja 
odottaa talven tuloa. Talvehtimisaika alkaa, kun 
lämpömittari vakituisesti pysyy -[- 10° C alla, 
syys- tai lokakuussa. 

Talvella mehiläisille ei tehdä mitään eikä meidän 
ilmastossamme voikaan mitään tehdä ankarain 
pakkasten vuoksi. Odotetaan vain siksi, kunnes 
seuraavana keväänä mehiläiset uudestaan alka- 
vat vakituisen toimintansa. 

M. on erittäin hauskaa. Sivuelinkeinona har- 
joitettuna se vie vain vähän aikaa, mutta luon- 
nollisesti hoitajan kaiken ajan, jos se on pääelin- 
keinoksi muodostunut. Meillä ei ainakaan tois- 
taiseksi ole m:oa suositeltava pääelinkeinoksi 
epävakaisten kesien vuoksi. 

Mehiläishoitovälineitä. Mehiläis- 
pesä ou suojus, jonka sisälle mehiläiset ovat 
vaharakennuksensa valmistaneet. Suojusta mehi- 
läiset eivät itse kykene rakentamaan, vaan ne 
etsivät tarvittaessa asuinpaikakseen onton puun, 
seinän, olkikaton, kallion, tiheän pensaan t. m. s. 
Mehiläishoidossa käytetyt pesät jaetaan sisustuk- 
seensa nähden kiinto- ja irtorakenteisiin ja muo- 
tonsa mukaan pysty- ja makaaviin pesiin: pyl- 
väs- ja kaukalomuotoihin. Vanhanaikuisiin kiinto- 
rakenteisiin pesiin mehiläiset saattoivat rakentaa 
vahakakkunsa mielin määrin pesän seinämiin 
kiinni, jota vastoin uudenaikaisissa pesissä vaha- 
kakut ovat rakennetut säännöllisesti irtonaisiin, 
pesästä ulos saataviin kehyksiin. Välimuotoja 
ovat: puoliksi irto- ja kiintorakenteiset ja puo- 
liksi pylväs- ja kaukalopesät : pallon tai kuution- 
muotoiset, a) Kiintorakenteisia ovat van- 
himmat pesämuodot, luonnon tarjoomat tai nii- 



den mukaan jäljitellyt pesät. Keskiaikana kai- 
verrettiin terveitäkin puita mehiläisten asun- 
noksi ja pölkkypesät olivat yleiset. Pölkkypesää 
käytettiin joko pystyasennossa, pylväänä, tai 
makaavassa asennossa, päältä aukihakattuna, kau- 
kalona. Pölkyt olivat 40-50 cm paksuja ja 100- 
150 cm pitkiä, sisältä onttoja, parilla ovella va- 
rustettuja, sivuille oli tehty reikiä mehiläisten 
leiito-aukoiksi. Myöhemmin kyliättiin laudoista 
keveämpiä pesiä, kuitenkin jäljittelemällä pylväs- 
ja kaukalomuotoja. Kaukalonmuotoisia pesiä, pit- 
kiä lautalaatikoita ovat vielä „K r a i n i n laa- 
tiko t", joissa lähetetään mehiläisiä maailman 
kaikkiin osiin. 

Paremman talvehtimisen vuoksi alettiin käyt- 
tää myöskin o 1 k i p e s i ä, niitä oli jo egypti- 
läisillä, heprealaisilla, kreikkalaisilla ja rooma- 
laisilla. Hma vailituu paremmin olkiseinäisten 
pesien läpi. Mainituilta kansoilta olemme perin- 
tönä saaneet pallon- ja kiuitionmuotoiset pe- 
sämme. Näitäkin pesiä käytettiin pystypesinä tai 
kyljellään makaavassa asennossa. — Tunnetuin 
kiintorakenteinen ja yhä vielä Saksassa. Liine- 
burgin kanervikoilla ja muuallakin laajalti käy- 
tännössä oleva pesä on liineburgilainen 
o 1 k i p e s ä. Se on kumoonkäännetyn .syvän pa- 
dan näköinen, korkeus ja leveys sisältä on n. 
35 cm sekä tilavuus n. 30,000 cm'. Tämä pallon- 
muotoinen pesä on enimmän luonnollisen pesän 
mukainen, kaikin puolin mehiläisille sopiva. Tal- 
vehtiminen käy siinä hyvin ja siitä lälitee usein 
monta parvea. Edellämainittu pesä on kokonai- 
nen ja jakamaton, mutta myös osastoihin jaettuja 
pesiä käytetään. Vanhin tällainen on C h r i s t in 
pesä, samoin osastoihin jaettuja olkipesiä ovat 
Kanitzin pesät, joita Saksassa käytetään 
paljon sekä ympyriäisiä että neliskulmaisia. 
Christin ja Kanitzin pesät ovat molemmat pysty- 
pesiä, b) Välimuotoja, samalla sekä kiinto- 
että irtorakennetta, ovat edellämainitut Kanitzin 
pfsät; niiden osastot ovat 16-21 cm korkeita ja 
31-33 cm leveitä, onttoja olkisylintereitä, mutta 
vaharakenne on osastoissa kiintonainen, aivan 
samoin kuin liineburgil. olkipesissäkin. Vasta kun 
osastojen päälle asetettiin irtonaisilla kehillä va- 
rustettu hunajalaatikko, syntyi välimuoto, 
joka osaksi, hunajalaatikossa, oli irtorakenteinen. 
c) I r t o r a k e n t e i s i s t a, kehillä varuste- 
tuista^ pesistä ovat huomattavimmat: G r a v e n- 
horstin kaariolkipesä, liineburgil. olki- 
pesän muodostelma, neliskulmainen ja pitkulai- 
nen, kaukalon muotoinen, siinä on 14-16 ylä- 
päästä kaarevaa kehää, ja hunaja-osasto on pe- 
sän toisessa päässä laudalla erotettuna toukka- 
osastosta. Tämä katoksessa säilytettävä, yksin- 
kertainen ja halpa pesä on saanut Saksassa pal- 
jon suosijoita, koska se kehillä varustettuna on 
paljoa käytännöllisempi, helpompi käsitellä ja 
kuljetella kuin luneburgil. olkipesä. 

Dzierzonin kaksoispesä ks. Kak- 
sois p e s ä. 

Liedloffin pesässä on 4 kerrosta, joka 
kerros varustettuna puolikehillä. Talveksi asete- 
taan mehiläiset 3 :een ylimpään kerrokseen ja alin 
kerros jätetään tyhjäksi, jotta ilma pesässä py- 
syy hyvänä ja on tarpeeksi tilaa kuolleille me 
hiiäisille. Monikehäisyytensä tähden hankala hoi- 
taa, mutta siitä huolimatta sillä on paljon suosi- 
joita Saksassa. 



'219 



Mehiläishoito 



220 




Mehiläishuone Pohjois-Suomea varten. 










Liincbiirgilainen 
olkipesä. 




A. Mäkisen amer. 
1. latomapesil. 



Lehtipesä. 





>feliil;Ustarha Pohjois-Saksassa. 

Allekirjoittaneen Suomen oloihin sovittama 
amer. 1. 1 a t o m a p e s ä. Kehiä (26x41 cm) 
10 kpl. kusijakin osastossa. Alaosastoissa koko 
kehät ja hunajaosastoissa puoli-kehät. Katto ja 
pchja irtonaiset. Hoitotapa siinä on ameriikka- 
lainen. — Edellisestä selviää, että latomapesät 
ovat useista irtonaisista ja toisistaan helposti 
erotettavista ja toistensa päälle ladotuista, kan- 
nettomista ja pohjattomista ontoista olki- tai 
puukerroksista muodostettuja mehiläisasuntoja, 
Latomamenettelytavan mukaan ovat laaditut ame- 
riikkalaiset, miltei kaikki englantilaiset ja rans- 
kalai.set pesät. Kehillä tai ilman niitä varus- 
tettuja kerroksia voidaan helposti lisätä tois- 
ttnsa päälle tarpeen mukaan, kesällä ja .syk- 
syllä ottaa pois hunajakerrokset ja jättää jäl- 
jelle vain jksi mehiläisten asumakerros talveksi. 



Hiinajalinko. 



Porin helpot ja nopeat hoitaa, mutta irrallinen 
rakenne pohjista alkaen lienee vaikuttanut, että 
ne Pohjolan kylmässä ilmastossa ovat vähemmän 
käytännössä. Kerrosten alla on luonnollisesti ir- 
tonainen pohja ja kaikkein päällä ylinnä katto. 

Thiiringenin kaksoispesä ks. K a k ■ 
s o i s p e s ä. Allekirjoittaneen Suomen oloihin so- 
vittamana ja levittämänä tullut meidänkin maassa 
laajalti tunnetuksi ja käytetyksi. 

L e h t i p e s ä. mehiläispesä, jota käsitellään 1. 
hoidetaan vahakakkujen kapeiden sivujen puo- 
lelta, on kylmä- tai lämmiurakenteinen ja kak- 
kuja voidaan käännellä kuin kirjan lehtiä. Ke- 
hät lepäävät pesän pohjalla olevien rautapuik- 
kojen päällä. Mikä kehä tahansa voidaan ottaa 
ovesta ulos ja toiset kehät saavat silti olla pai- 
koillaan pesässä. Avaamalla oven voi heti nähdä 



221 



Mehiläishoito 



222 



kehien väliin ja kehiä voi selailla ja pesään voi 
katsella kuin avattuun kirjaan. Rothsehiitzin val- 
mistamana tunnettu jo 1869 ja Albertin täyden- 
tämänä 1873 tullut Saksassa laajalti käytäntöön. 
[A. Alberti, „Die Bienenzucht im Blätterstock" 
(1902).] 

Muita pesämuotoja. Eri kansoilla on 
omat, jossain suhteissa luonteenomaiset mehiläis- 
pesänsä. Hyvistä, Pohjoismaissa käytetyistä pe- 
sistä mainittakoon muutamia. Tanskassa 
on päältä ja takaa käsiteltäviä, kiintonaisella 
pohjalla ja neljälläkin irtonaisella hunajalaati- 
kolla varustettuja, lämminrakenteisia kaukalo- 
pesiä. Huomattavat ovat M ö 11 e r in pesä, ke- 
hys (31,jx31,s cm), Vorbeckin pesä, n. s. 
Holstebro-kehyksillä (26,tx31,s) ja E r s 1 e w in 
raatalakehäinen pesä (35,sx20,9). Pesät ovat yk- 
sityispesiä ja varustetut jaloilla, usein tasakat- 
toisia. Ruotsissa on paljon tanskalais-malli- 
sia y. m. kaukalopesiä, mainittakoon S v e a- 
p e s ä, kehys (30x30), Lundgren in 1910 
mallinen latomapesä, kehys (30x30). kaukalo- 
pesiä Wieslanderin kehyksillä (27,8X36,«) sekä 
korkeilla ja matalilla saks. normaalikehillä. 
X orjassa käytetään kaukalopesiä korkeilla 
ja matalilla saks. normaalikehillä sekä uudemman- 
mallisia. Suomessa vanhin kehäpesämalli on 
Dzierzonin kaksoispesä, nykyään miltei hävinnyt 
ja sijaan tullut enimmän levinneeksi ja vallitse- 
vaksi malliksi Gerstunjrin 1. Thiiringenin kaksois- 
pesän sovitelma halpuutensa ja järkiperäisen ra- 
kenteensa vuoksi. 

Edelliset pesät ovat kaikki olleet yksityis- tai 
kaksoispesiä. Mutta ])esiä voidaan asettaa myös- 
kin monta kymmentä rinnakkain saman katok- 
sen alle, jolloinka pesät lämmittävät toisiaan 
eivätkä kaipaa kaksinkertaisia seiniä. Tällaisia 
on paljon käytännössä Saksassa, Sveitsissä, Itä- 
vallassa y. m. Valoisin, käytännöllisin ja kau- 
nein on Gerstungin suunnittelema paviljonki, so- 
pien 30 ja 60 pesälle. 

Mikä monista hyvi.stä pesistä on paras, ei 
voida sanoa, sillä pesän muoto riippuu hoito- 
tavasta ja maan olosuhteista. Kullakin pesällä 
on etunsa ja varjopuolensa. Järkiperäinen ja 
liyvä on sellainen pesä, missä mehiläiset voivat 
luontonsa mukaisesti kehittyä ja asua ja missä 
mehiläishoitajan on niitä helppo ja mukava hoita:i. 
Hunajalinko (ks. t.) . 

Kuhnuripyydys, mehiläi-spesän lento- 
aukolle kiinnitettävä, sulkuristikosta ja puusta 
tehty häkki, jolla pyydystetään kesällä pesän 
liiat koirakset pois hunajavarastoa syömästä. 
Itsestään sulkeutuva luukku estää paluutien hä- 
kistä. Työmehiläiset solakkaruumiisempina voi- 
vat pyydyksen raoista kulkea kuormineen pe- 
sään ja takaisin ulos. Olkipesissä pyydys on 
tarpeellinen, mutta ei puupesissä, koska hoitaja 
kennokakkujen avulla voi rajoittaa kuhnurien 
luvun pienimpään mahdolliseen. 

K u n i n ga t a r h ä k k i, joko puusta, rauta- 
langasta tai läkkipellistä tehty pieni, malliltaan 
vaihteleva, tulitikkulaatikon tai putken näköinen 
suojus, jonne kuningatar pannaan turvaan työ- 
mehiläisten pistoksilta. Sitä käytetään uutta ku- 
ningatarta suureen mehiläisyhteiskuntaan siirret- 
täessä ja yleensä kuningatar-hoidossa. Häkin läpi 
työmehiläiset voivat ruokkia kuningatarta, mutta 
eivät ulotu sitä pistämään. Oltuaan häkissä 



2-3 päivää on kuningatar saanut saman hajun 
kuin pesän muut mehiläiset, joten se vapautet- 
tunakin voi elää turvallisena, 

Kuningatarpesä, pieni, neli.skulmainen 
laatikko, kääpiömehiläispesä. johon mahtuu 1-2 
lavallista irtonai.sta hunajakakkua tai ainoastaan 
2 kakun puolikasta. Niitä voi käytännössä aset- 
taa yhden tai useampia rinnakkain lämmittä- 
vään suojuslaatikkoon. K:ssä on useimmiten 
irtonainen pohja ja kansi; on käytännössä vain 
kesäisin, jolloin siinä pidetään nuorta kuninga- 
tarta 1,000-200 työmehiläisen seuras.sa hedelmöit- 
tymistä varten. Siitä on se suuri etu, että sääs- 
tyy paljon työmehiläisiä. [Klein, .,Die moderne 
Königinnenzucht" (1909).] 

Kuningatarseula, ympyriäinen, n. 22 cm 
leveä, 13 cm korkea, 3 cm: n korkuisten jalkain 
kannattama, vakannäköinen, sinkkisestä sulku- 
ristikkopellistä tehty mehiläishoitoväline. Sen 
yläreunaan on kiinnitetty 70 cm pitkä suppilo- 
mainen pussi. Käytetään tavallisimmin jälki - 
parvissa olevien nuorten kuningattarien pois- 
seulomi.sta varten, joten hoitaja pääsee kuningat- 
tarien etsimisvaivasta. Hannemannin seula eni- 
ten käytetty. On neli-skulmaisia puisiakin seuloja. 
Kuorimis haarukka, metallinen, puisella 
kädensijalla varustettu mehiläishoitoväline, jolla 
kuoritaan hunajakakun kennojen kannet pois. 
jotta hunaja pääsee kennoista ulos kakkuja lingo- 
tessa. ^luistuttaa näöltään ja kooltaan pientä 
muurilusikkaa, jonka levyn reunaan on kiinni- 
tetty 20 parsinneulan suuruista piikkiä rinnak- 
kain noin 1 mm päähän toisistaan. Tunnetuim- 
mat ja parhaat ovat saks. Rietschen ..Badenia" 
ja Heidenreichin ,,Reform", 

Kuorimisveitsi, puukahvalla varustettu, 
muurilusikan näköinen, molemmista syrjistä ja 
kärjestä hyvin teräväksi hiottu, n. 16,5 cm pitkä 
ja 3,5-6 cm leveä, joko ohut tai paksu terä<5- 
veitsi, jolla kuoritaan hunajakakkuja ennen nii- 
den linkoamista. Paras on paksuteräinen Bing- 
ham.in veitsi. Mukavampi kuin veitsi on kui- 
tenkin Rietschen ..Badenia" kuorimishaa- 
rukka. 

M e h i 1 ä i s h a r j a, mehiläishoitoväline, tehty 
vaateharjan jouhia pitemmistä, ainoastaan yhteen 
riviin nidotuista hevosen jouhista. Käytetäiin 
mehiläisten pois-harjaamiseen hunajakakuilta ja 
pesän^ seinämiltä, tarvitaan joskus parvia kiinni- 
otettaessa ja niitä pesiin sijoitettaessa ja mo- 
nessa muussa työssä. Hyvä, mutta ei välttämä- 
tön esine. Tulee toimeen vispilälläkin, kankealla 
koivun varvulla, jäykällä heinän korrella y. m. 
sen tapaisella. 

Mehiläisharso, pussin tapainen, kasvojen 
ympärillä ja niistä irti oleva suojustin, on tehty 
musta.sta harsokankaasta, jonka silmut ovat n. 
3 mm suuruiset, niin että meliiläisot eivät pääse 
sen läpi, Har.son yläpäähän kiinnitetty kumi- 
' nauha vetää harson kiinni hattuun, Alipää pis- 
tetään takin kauluksen alle. Tarpeellinen suu- 
remmissa töissä suojelemaan hoitajaa mehiläis- 
pistoksilki, 

M e h i 1 ä i s k a r k o i 1 1 a j a, kulmikas tai pyö- 
reä lakkinen esine, jota käytetään meliiläisten pois- 
tamiseksi hunajalaatikosta hunajaa korjattaessa. 
Rakennettu kalarysän periaatteelle, mehiläiset 
pääsevät kulkemaan sen läpi kahden taipuvan 
vieterin välitse yhteen .suuntaan, mutta ei enää 



223 



Mehiläishoitovälineet— Mehren 



224 



samaa tietä takaisin vieterien sulkeutumisen täh- 
den. Kiinnitetään tavallisesti koko pesän peittä- 
vään lautaan, joka työnnetään hunajulaatikon ja 
pesän väliin. Yön aikana kulkevat mehiläiset 
itse ilman hoitajan pakotusta, savua tai muuta 
ärsytj-skeinoa käyttämättä karkoittajan läpi hu- 
najalaatikosta pesään. Hunajanotto mehiläisistä 
tyhjentyneestä laatikosta on sen jälkeen erittäin 
helppoa. Karkoittajia on monenmuotoisia, tunne- 
tuimmat ovat Porterin karkoittaja sekä Has- 
tingin ja Bösehin siitä tekemät muunnokset. 

Mehiläiskäsineet, kumikankaasta teh- 
dyt sormikkaat, joita mehiläishoitaja käyttää kä- 
sissään suojelemaan niitä mehiläispistoksilta. 
Tarpeelliset suuremmissa töissä ja välttämättö- 
mät sellaisille hoitajille, joilla on erikoinen tai- 
pumus ajettumiseen mehiläispistoksista. Tottu- 
nut hoitaja toimii ilman käsineitä, sillä työs- 
kentely käy siten paremmin. 

Mehiläisseula ks. Kuningatarseula 
(edellä). 

O 1 k i k a i r 1 n., paksusta teräspellistä tehty, 
8 cm läpimittainen ontto sylinteri, jonka toi- 
sella teräväksi hiotulla päällä leikataan meliiläis- 
pesän päiillykseen ympyriäinen ruokkimisreikä. 

[Kirjallisuutta: Suomeksi: O. M. Reuter, 
„Meliiläiset ja niiden hoito" (1902) ; A. Mäkinen, 
»Mehiläishoidosta" (1903) ; Mikko Ilkka, ,.Mehiläis- 
kirja" (1910); Kaarlo Vanamo, ,, Mehiläishoidon 
opas" (1911); Mikko Ilkka, ,, Pieni mehiläiskirja" 
(1911) ; Juhani Pankko. ..Mehiläishoidosta" (1913) ; 
Matti Järvi, »Mehiläishoidon käsikirja" (1913); 
Maeterlinck, »Mehiläisten elämä"; aikakauskir- 
jat: ,, Suomen siipikarjan- ja mehiläishoitolehti"; 
,,Kekri". Ruotsiksi: J. W. Le\veren, »Hand- 
bok i praktisk biskötsel"; Alb. Ljuugström, ,,Hand- 
bok i biskötsel"; aikakauskirjat: »Bitidningen"; 
»Bigärden". Tanskaksi aikakauskirja: ,, Tid- 
skrift for biavl". Saksaksi: Gerstung, ,,Der 
Bien und seine Zucht" (1910); Aug. Ludwig. 
„Unsere Bienen" (1906); O. Pauls, ,,Der Imker der 
Neuzeit": Franz Tobi.-cli, ,, Jung-Klaus' Lehr- und 
Volksbuch der Bienenzucht", aikakauskirjat: 
»Die deutsche Bienenzucht"; ,, Deutsche illustrierte 
Bienenzeituiig"; »Leipziger Bienen-Zeitung". 
Englanniksi: Langstroth, ,,The Honey-Bee" 
(1911); Co..!:, »The Bee-Keeper's Guide" (1910); 
Root, »The A B C and X Y Z of Bee Culture"; 
Miller, ,,yifty Years Among the Bees" (19111: 
Cowan, »The British Bee-Keeper's Guide Book" 
(1911): Sinimins, ,.Modern Bee Farm and its Eco- 
nomic Management" (1904), aikakauslehtiä: ,,The 
American Bee Journal"; ..The Gleanings in B^e 
Culture"; »The Bee-Keepers' Review"; »The Bri- 
tish Bee Journal"; ,, Bee-Keepers' Record".] 

A. M. 

Mehiläishoitovälineet ks. Mehiläishoito. 

Mehiläiskarkoittaja ks. Mehiläishoito. 

Mehiläiskasvisto käsittää kaikki ne kasvit, 
joista mehiläiset kokoovat mettä tai siitepölyä. 
Kevään ensimäiset mehiläiskasvit meillä ovat 
pajulajit (etup. siitepölyä), keskikesällä apilas- 
lajit antavat melkein koko hunajasado», syk.syn 
paras hunajakasvi on kanerva, jonka antama sato 
meillä, etup. kylmän ilmaston vuoksi, kuitenkin 
on sangen pieni. ks. Hunajakasvi. A. M. 

Mehiläiskoi ks. V a h a k o i. 

Mehiläiskuoriainen (Trichodes apiarius), 8-15 
mm pitkä pehmeäsiipinen kovakuoriainen, jonka 



ruumis on kiiltävän mustansininen, peitinsiivet. 
lukuunottamatta kärkeä ja kahta poikkijuovaa. 
kilkkaan punaiset. Toukka syö puupistiäisten, 
erilaisten villien mehiläisten, joskus myös ta- 
vallisen mehiläisen toukkia ja koteloita sekä 
tiiysimuotoisia puolikuolleita eläimiä. Suomesta 
tuntematon. U. S-s. 

Mehiläismyrkky ks. M e h i 1 ä i s p i s t o s. 

Mehiläispesä ks. Mehiläishoito. 

Mehiläispistos. Mehiläisen pistin tekee ihoon 
pienen haavan, johon valuu mehiläismyrkkyä, eri- 
tyisissä rauhasissa valmistunutta muurahaishap- 
j)oa muistuttavaa nestettä. Tämä aikaansaa an- 
karaa kirvelyä, tulehdusta ja sitä seuraavaa ajet- 
tumista ihossa. Pistos tuottaa muutamille ihmi- 
sille koko päiväksi paiioinvointia, oksennusta, 
nokkoskuumetta tai pyörtymystä. Sopiva vasta- 
myrkky haavaan on ammoniakki, kun pistin on 
ensin haavasta poistettu. Lieventävästi vaikuttaa 
myöskin myrkyn pikainen poisimeminen, kyl- 
män ja tuoreen maan haavalle asettaminen, vesi- 
kääreet, jauhettu peruna y. m. Mehiläishoitaja 
tottuu pian mehiläismyrkkyyn, ajettuu harvoin 
ja pitää pistoksia vähäpätöisyyksinä. A. M. 

Mehiläisrodut ks. Mehiläishoito. 

Mehiläisseula, kuningatarseula ks. 
Mehiläishoito. 

Mehiläissusi (Philanihus triangulum), hieta- 
pistiäisiin (Sphegidce) kuuluva hyönteinen. Ruu- 
mis 9-16 mm pitkä, musta, takaruumis keltatäp- 
läinen, pää hyvin leveä. Pyydystää toukilleen 
ravinnoksi mehiläisiä, joskus muitakin pistiäi- 
siä. Maahan kaivamiinsa koloihin se kätkee 
näitä kuhunkin 4-6 kpl. sekä asettaa jokaiseen 
koloon yhden munan. Tekee muualla Euroo- 
passa monin seuduin mehiläishoidolle suurta tu- 
hoa. Suomesta tuntematon. U. S-s. 

Mehiläissyöjät (Meropidce), kirskulintu-heimo 
ja -suku (MerupsJ, 45 lajia, jotka ovat levinneet 
yleisemmin vain Vanhan maailman, erittäinkin 
Afrikan troopillisiin seutuihin. — Palearktisella 
alueella tavataan 3 lajia, joista tärkein on m e- 
hiläissyöjä (Merops apiaster) ; kaunisväri- 
nen, punaruskean-, keltaisen-, sinivihreän-, val- 
kean- ja mustankirjava, 25cm:n pituinen. Nokka 
pitkä, heikosti alaskaareva, pyrstön kaksi keski- 
mäistä sulkaa, kuten koko suvulla, muita pi- 
temmät. Asustaa Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afri- 
kassa ja Länsi-Aasiassa. Eksyy usein pesimä- 
alueensa ulkopuolellekin (muudan saatu Muo- 
nion-Lapissa) . Pesivät joukoittain rantatörmiin 
kaivamiinsa, 1-2 m:n syvyisiin koloihin. Ruo- 
kana ovat lennosta pyydystetyt hyönteiset, var- 
sinkin ampiaiset, kovakuoriaiset, kärpäset ja 
heinäsirkat. E. W. S. 

Mehiläistäi (Braula cocca), pieni, litteä, täi- 
kärpäsiin (Pupipara) kuuluva siivetön, sokea 
hyönteinen, joka elää loisena mehiläisen karvoi- 
hin kiinnitettynä ja imee nesteitä sen ruumiista. 
M:ksi nimitetään myöskin toukohärän (ks. t.) 
ensimäistä toukka-astetta. 

U. 8-s. 

Mehren [me-J, August ÄI i k a e 1 Ferdi- 
nand van (1822-1907), tansk. orientalisti, see- 
mil. filologian prof. Kööpenhaminassa 1854-98, 
kirjoitti teoksen ,,Die Rhetorik der Araber" 
(1853), käsitteli islamilaisten kansojen maantie- 
dettä, m. m. heidän tietojansa pohjoismaista, ja 
Avicennan suhdetta kreik. filosofiaan, julkaisi 



Mehukasvit— Meijeriliike 



226 



arabiaksi ja ranskaksi „Cosmographie de Schenis 
Eddin Dimasqui" (1866-74) y. m. K. T-l. 

Mehukasvit. M:eilla on suojeluskeinona lii- 
allista kuivuutta vastaan suuri vesisolukko, josta 
näiden kasvien mehevyys ja löyhä rakenne sekä 
turpeat ja paksut muodot riippuvat. Vesisolu- 
kon paikan mukaan erotetaan varsimehu- 
kasveja (esim. kaktukset) ja 1 e h t i m e h u- 
kasveja (esim. maksaruohot). 

Mehul [mey'l], l^tienne Nicolas (1763- 
1817), ransk. oopperansäveltäjä. Toimi 1773-78 ur- 
kurina kotikaupungissaan Givefssä ja siirtyi sit- 
ten Pariisiin opiskelemaan. Gluckin kehoituk- 
sesta hän suuntasi työnsä etupäässä oopperan 
alalle. Otti osaa konservatorin perustamiseen 
1794 ja valittiin akatemiaan 1795. M:n lukui- 
.sista teoksista on ainoastaan „Joseph" (1807) 
jäänyt ohjelmistoon. 7. K. 

Meibom f-btim], Marcus (M e i b o m i u s) 
(1626-1711), tansk. musikologi. Toimi Ruotsin 
ja Tanskan hoveissa, sekä professorina ja kir- 
jastonhoitajana Upsalan yliopistossa; siirtyi sit- 
ten Hollantiin. Pääteos: ,,.\ntif[uae musioae aue- 
tores septem" (1652). /. K. 

Meibomin rauhaset, useat pienet, rasvaa erit- 
tävät rauhaset silmäluomirustojeu sisällä. Nii- 
den tulehduksesta syntyvät näärännäpyt. 

E. Th-n. 

Meidani /-«'-/, arab. kirjailija, k. 1124 Nisa- 
burissa, toimitti sananlaskukokoelman, jonka 
G. W. Freytag julkaisi ja käänsi latinaksi ni- 
mellä ,.Ara"bum proverhia" (1838-43) . ./T. T-t. 

Meidingerin elementti (sähköpari) ks. 
Galvaaninen elementti. 

Meier-Graefe [mäier-grffej, Julius (s. 1867), 
saks. taidehistorioitsija. Kuului aikakauskirja 
„PaQ"in perustajiin 1895. Toimi senjälkeen Parii- 
sissa m. m. ,,Maison moderne" nimisen taide- 
kaupan johtajana. Taidekirjailijana M. -G. on 
erittäin tuottelias, vilkas, radikaalinen ja tai- 
puvainen horjuttamaan jo vakiintuneita käsityk- 
siä. Hänen nykyajan taiteen ja taideteollisuu- 
den pääasiallisesti ihan uudenaikaisimpia vir- 
tauksia käsittelevistä teoksistaan mainittakoon 
,.Edv. Munch" (1895), ,,Entvvickelungsgeschichte 
der modernen Kunsf (3 os., 1904; uusittu engl. 
pain. 1909), „Der Fall Böcklin" (1905), „Corot 
iind Courbet" (1905), .,Der junge Menzel" (1906), 
,,Impressionisten" (1907), „William Hogarth" 
(1907), „Die grossen Engländer" (1908), „Hans 
von Maröes" (3 os., 1909-10), ,,Spanische Reise" 
(1910) ja kirjaset ,,C<izanne", ,,van Gogh" ja 
„Renoir'' (1910-11). E. R-r. 

Meigen, Johann Wilhelm (1764-1845), 
saks. hyönteistieteilijä. Tutki etupäässä kaksi- 
siipisiä, pääteos: „Die europ. zvveifliigeligen In- 
sekten" (1818-37, 7 nid. ; l:sestä ja 2:sesta nid. 
luisi pain. 1851). TJ. S-s. 

Meijerfeldt. 1. Johan August M. (1664- 
1749), ruots. soturi, kenraalikuvernööri, oli .syn- 
tyisin Liivinmaalta, otti kunnostautuen osaa 
Kaarle XII: n sotiin; joutui Pultavan luona van- 
giksi, mutta pääsi pian vapaaksi. Nimitettiin 
1713 Pommerin kenraalikuvernööriksi ja oli siinä 
virassa rauhanteon jälkeenkin. Korotettiin vapaa- 
herraksi ja kreiviksi. — 2. Johan August 
M. (1725-1800), soturi, edellisen poika, palveli en- 
sin ulkomaalla, otti sitten osaa seitsenvuotiseen 
sotaan, ja nimitettiin jouluk. 1788 Anjalan lii- 
8. VI. Painettu 'Vis 13. 



ton kukistuttua Suomen maasotajoukon ylipääl- 
liköksi, jona sitten johti tätä sotaa paitsi ku- 
ninkaan itsensä ottaessa sotatapauksiin osaa. Ni- 
mitettiin 1790 sotamarsalkaksi ja 1792 yhdeksi 
„valtakunnan herroista". Hänen kuolemansa jäl- 
keen 1806 lahjoitettiin liäneu sodanaikainen kir- 
jeenvaihtonsa Turun yliopiston kirjastolle, avat- 
tavaksi 1856, ja sen perustuksella on G. Rein 
kirjoittanut teoksensa „Kriget i Finland ären 
1788, 1789 ja 1790", jossa osa näistä kirjeistä 
on painettuna. Hänen puolisonsa Lovisa Augusta 
Sparre oli yksi Kustaa III: n hovin ,, kolmesta 
sulottaresta". K. G. 

Meijerfelt ks. Hangon linnoitus. 

Meijerhof [-övj. 1. Maatila (alkuperäinen nimi 
,,]\]ajorhoff"), luonnoltaan perintötila, Pieksä- 
mäen pitäjässä kirkonkylästä kaakkoon Pyhäjär- 
ven rannalla. Käsitti aikoinaan laajoja alueita 
Pieksämäen, Kangasniemen ja Rautalammin pitä- 
jissä, nyk. 1 manttaalin, 3 tilaa n. 1^800 ha. - — 
Tilan muodosti 1781 majuri Gustaf Adolf Tiger- 
stedt ostamistaan taloista, ja se pysyi Tigerstedt- 
suvun hallussa v:een 1910, jolloin sen osti maan- 
viljelijä A. J. Timonen. 

2. Seisauslaituri lähellä ^I:n maatilaa Mikkelin- 
Kuopion rataosalla Kantalan ja Pieksämäen 
asemien välillä n. 5 km viimemainitulta etelään. 

A. Es. 

Meijeri (saks. Mcicrei, < il/ cer = tilanhoitaja), 
huone tai huoneisto, jossa maitoa järjestelmälli- 
sesti hoidetaan tahi käsitellään erilaatuisten tuot- 
teiden valmistamista varten. Siten on voi- ja 
juusto-m:eitä sekä yhdistettyjä kumpaankin tuo- 
tantoon. Kun eri aikoina maitoa on käsitelty var- 
sin eri tavoilla, niin on myöskin m. ollut raken- 
nettu ja sisustettu sen mukaan, mitä tapaa eli 
järjestelmää milloinkin on noudatettu maitotalou- 
denhoidon eri kehitysaikoina. Suomessa ja yleensä 
pohjoismaissa aikain kuluessa käytäntöön tul- 
leista järje.stelmällisistä meijerimuodoista ovat 
tärkeimmät holsteinilainen pytty-m. ja tästä pa- 
rannetut Destinonin ja Gussauderin allas-m:t, 
kylmävesi- ja jäävesi-m:t sekä keskipakois- 
koneilla varustetut .separaattori- ja radiaattori- 
m:t, jotka molemmat viimemainitut ovat meillä 
nykyään yleisimmät. E. v. K. 

Meijerikonsulentti ks. Maanviljely s- 
V i r k a m i e h e t. 

Meij,erikoulu ks. Maatalousopetus. 

Meijeriliike on Keski- ja Pohjois-Euroopan 
maissa, joissa maanviljelystä ja karjanhoitoa luir- 
joitetaan elinkeinoina, varsin tärkeä 1 ikeyritys- 
muoto karjan tuotannon rahaksi muuttamista 
varten. Monet taloudelliset vaikeudet ja kilpailu 
eri maiden kesken ovat pakottaneet kehittämään 
m:tä niin hyv n teknillise.sti kuin taloudellises- 
tikin siihen huomattavaau asemaan, jossa se ny- 
kyään on esim. Alankomaissa, Saksassa, Tans- 
kassa, Sveitsissä, Ruotsissa ja Suomessakin. M:(ä 
haijoittavat joko yksityiset karjanomistajat ja 
li kemiehet, osakeyhtiöt tahi osuu.skunnat. 

Suomen maataloustilasto v:lta 1911 käsittiul 
658 meijeriä, joista enimmät ja parhaat (156) 
ovat Turun ja Porin läänissä (23,?%). Omista- 
jista oli 2H yksityisiä, 87 osakeyhtiöitä ja 360 
(1912 388) osuuskuntia 1. siis viimemainituita 
54.7% kaikista. Käyttövoimana on meijereis.sil 
enimmäkseen höyry 1. 45,i%:lla koko luvusta. 
Muista meijereistä käyttää 24,8% käsi-, 13,o% he- 



227 



Meijeriliike 



228 




Huittisten osuusnipijeri. 



vos- ja 3,0% vesivoimaa sekä 12,4^:^ jolvo kalita 
tai useampaa eri voimaa. Muutamissa on sähkö- 
voima jonkun muun voiman oliella. 

IMeijereistä valmisti 570 voita, 6 juustoa ja 82 
molempia. Näistä oli osuuskuntien hallussa 3-17 
vei- sekä 13 voi- ja juustomeijeriä. Meijerien 
voin tuotanto teki v. 191 J 12,769.234 kg, 
joista osuusmeijerien osalle tuli 80,6%, yksityis- 
ten 8,2% ja osakeylitiöitten 11.2%. Voin valmis- 
tukseen meijerit käyttivät yhteensä 308,56S, 181 
kg maitoa 1. siis keskimäärin 24.33 kg maitoa 
kutakin voikiloa kohti. Juuston tuotanto 
teki sam. v. 1,744.229 kg, josta 78.5 % valmistet- 
tiin yksityis-, 10. i % osakeyhtiöitten ja 11.4% 
osuuskuntien meijere ssä. Siitä tuli enimni.än 
Uudenmaan läänin osalle (59,»%). — ^lyöskin 
maidonmjyntiä kaupunkeihin harjoittavat mo- 
net varsinkin parempien kulkiiteitten varsilla ole- 
vat meijerit ja n istä ovat muutamat alkaneet lä- 
hettiiä sterilisoitua maitoa pulloissa Pietariin. 

Vienti ulkomaille käsitti v:n 1911 kaup- 
patilaston mukaan 12.351,319 kg vo ta, 993,004 
kg juustoa ja 10.746.000 kg maitoa ja kermaa 
(nettopainoa), jotka vientitavarat rahaksi arvioi- 




tuina tekevät yhteensä 38.217,000 mk. Voi vie- 
däiin piiiiasiallisesti Englantiin, juusto ja ma to 
Venäjälle, ilutta meijeriliikkeemme viennin mer- 
kitystä arvosteltaessa on huomioonotettava vas- 
taavien karjantuotteiden ulkoa tuonti, m kä 1911 
oli 596.700 kg voita, 252.000 kg juustoa ja 
159.900 kg maitoa ja kermaa 1. raliaksi arvioi- 
tuina yliteensä 2.001.000 mk. — Kotimaisten 
markkinain välittämää meijerituotteiden määrää 
on tilaston puutteessa mahdoton arvioida. 

Suomen meijerien taloudellisesta ase- 
masta 1911 on tarkkoja tietoja ainoastaan 300 
osuusmeijeristä. Jouluk. 31 p. näiden yhteen- 
laskettu tiliasema osoitti: 



Varoja: Mpijprinmaisiuitta . . 7.261 .43:^ mk. 
Sivuliikkpissä .... 1.^3.746 „ 
Muita varoja . . . . 2.93H.476 ., 

FeUq/a; Valtiolaino.ia .... 

Pankki- y. ra. velkoja . 

0-uiismjiksu-, täytp- 
laina-. vara- ja kun- 
nossapitorahastot . . 4.749.997 

Ylijäämä . . . 



2.(106.167 mk. 
2,743,586 „ 



10,354,655 mk. 



9.499.7.-0 



854.905 mk. 



Samojen meijerien voitto- 
näytti yhteensä: 



ja tappiotili 1911 



Tuloja; Tuotteista 

Muita tuloja . . . . 
J/eHo/a.- Maidosin ja kermasta 

Kulunkpihm . . . . 

Kuoletuksiin . . . . 

Muita menoja . . . 

Ylijäämä 



30.200.348 mk. 
2.217.407 „ 32,417,755 mk. 



26.29.5.828 mk. 
3.Ö6Ö.087 „ 
951.210 „ 
750.725 „ 31 ,.562.850 



854,905 mk. 



Isonkyrön osuusmeijeri. 



Äleijerituotteiden viennin ulkomaille välittävät 
muutamat yksityiset li'kkeet sekä voinvienti- 
o.^^uusliikkeet Valio r. 1. ja Oma r. 1. Viennin liel- 
])ottamiseksi valtio avustaa erityisellä määrä- 
rahalla voin kuljetuslaiva n omistajia ja erityis- 
ten Englannissa ja Saksassa Suomen meijerien 
etuja valvovain asiamiesten palkkaamista. Koti- 
maassa p'tävät huolta meijerien teknillisestä ke- 
hityksestä valtion palkkaamat konsuleutit sekä 
useat ammattikoulut, ja taloudenhoidossa opas- 
taa meijereitä Pellervo seura, joka myös vuosit- 



229 



Meijeristi — Meillet 



230 




Sisäkuva Kiikalan osuusmeijeristä. 

tain kokoo osuusmeijerien liiketilaston. Äleije- 
rien perustamiseksi valtio myöntää edullisia lai- 
noja. Niinikään valtion kustannuksella toimii 
Hangon satamassa vointutkimuslaboratori ynnii 
sen yhteyteen 1912 perustettu tarkastusasema, 
jonka tehtävänä on tutkia kaiken Hangon kautta 
ulkomaille vietävän voin laatu, vedenpitoisuus. 
oikeaperäisyys y. m. ominaisuudet, jotta vientiä 
varten ala-arvoinen voi saataisiin pidätetyksi 
kotimaahan. Tarkastusaseman tutkimat vientivoit 
merkitään erityisillä merkeillä (lokakuun 8 p:stii 
1913 lähtien), joi.sta n. s. tarkastusmerkki 
(voidrittelin sisä- ja ulkopuolella) ilmaisee ulko- 
maiselle ostajalle voin olevan väärentämätöntä 
suomalaista tuotetta, joka on valmistettu valtion 
tarkastuksen alaisessa meijerissä, ja toiseksi 
laatumerkki (drittelin sivussa), joka takaa 
voin ensiluokkaiseksi, suomalaiseksi luonnon- 
voiksi ollen siten reklaamimerkkinä. Niiden mei- 
jerien voit, jotka eiviit saavuta mainittujen merk- 
kien käyttöoikeutta, mutta joiden tavara kui- 
tenkin on kauppakelpoista, leimataan vientikel- 
poisen tavaran merkillä. Tällainen merkintä- 
järjestelmä on varmaankin lisäiivä suomalaisen 
voin mainetta ja kysyntää ulkomailla, (vrt. M a i- 
t o t a 1 o u s, AI e i j e r i). E. v. K. 

Meijeristi (ruots. mejerist), meijeriliikkeen 
miespuolisen johtajan nimitys, jota naispuoli- 
selle vastaa meijerska. Näiden sijaan on 
viimeaikoina elidotettu otettavaksi käytäntöön 
epäonnistunut nimitys ,.meijerikkö". E. v. K. 

Meijeritalous vrt. Maito, Maitota- 
lous, M e : j e r i 1 i i k e, M a i d o n t a r k a s- 
t u s. [„Maalienki" I siv. 275 ja 290 ja II siv. 
556: E. V. Konow, „Meijerioppi" (1909); N. Eng- 
ström och L. F. Kosengren, ..Ilandbok i mejeri- 
husli.^llning" (1901-07); B. Boggild, „Ma?lkeri- 
bruget i Daiimark" (1907); 'NV. Fleischmanu, 
..Lehrbuch der Milclnvirtsciiaft" (1908) : W. Kircli- 
ner, ,,Handlnich der Milchxvirtscltaft" (1907) : 
C. O. Jensen, ,,Grundr ss der Milclikunde und 
Milchhygiene" (1903); Kr. Storen, „Meierilaere" 
(1911).] E. V. K. 

Meilahti (ruots. ]M e j 1 a n s. ennen H i n- 
dersnäs), Helsingin kaupungin omistama yk- 
sinäinen verotalo, jonka tilukset, yhteensä n. 
218 ha, sijaitsevat Helsingin luoteispuolella Pie- 
nestä Huopalahdesta itään. M. oli 1600-luvulla 
Munkkiniemen kartanon alaisena augmentti- 
talona, kuuluttuaan aikaisemmin Helsingin kau- 



pungille, jolle se vielä saman vuosisMi kuluessa 
uudelleen lahjoitettiin. Tila joutui sittemmin jäl- 
leen yksityisten haltuun, kunnes se 1871 oston 
kautta lopullisesti siirtyi Helsingin kaupungille. 
M:n tilan alue on isoksi osaksi vuokrattuna hu- 
vila- ja viljelyspalstoiksi. Sen alueella ovat m. m. 
kenraalikuvernöörin huvila Bjälbo, Seurasaari. 
Tilkan sairashuone, ukkokoti, lastenkoti y. m. 
.\I:n vanha päärakennus on Pienen Huopalahden 
lannalla huvilapalstalla n:o 21 (Bredablick). 

A. Es. 

Meilby [-yj, virallinen nimi Sjöskog-Meilby. 
valtion omistama vuokralle annettu säteriluon- 
toinen majurin virkatalo Helsingin pitäjilssä. kä- 
sittää 1 "/30 manttaalia, n. 650 ha. Suuri kauppa- 
puutarha. — Tila oli 1600-luvulla Creutzhammar- 
suvun säterinä ja sen sammuttua 1657 Löwe- 
suvulla. Aluodostettiin ison reduktsionin jäl- 
keen virkataloksi. Tilan myöhemmistä asujista 
mainittakoon Kaarle Juhana Adlercreutz (v:een 
1806), jonka rakennuttama kartanon 180") val- 
r-Mstunut kaksikerroksinen, taitekattoinen pää- 
rakennus on. Nyk. vuokraaja agronomi G. C0I6- 
rus. A. Es. 

Meilhac [mejalcj, Henri (1831-97), ransk. 
huvinäytelmänkirjoittaja, toimi aluksi pila- 
kuvien piirtäjänä; kuvia selittävien sukkeluuk- 
sien kirjoittaminen saattoi hänet kiintymään 
kirjallisuuteen ja näyttämöön. M:n esikoisnäy- 
telmä oli yksinäytöksinen ..La Sarabande du 
Cardinal", mutta ensimäinen suuri menestys j-ksi- 
näytöksinen ,,L'autographe", joka ivaa tekijän 
turhamaisuutta. — Parasta M. loi yhdessä Ludo- 
vic Halövyn kanssa, varsinkin operetti-librettis- 
tinä. Heidän yhteisistä tuotteistaan tällä alalla 
on mainittava „La belle H6lene" (1865), ,,Barbe 
bleue" (1866), ,.La vie parisienne" (1868). ,,La 
grandeduchesse de Görolslein"' (1867), ,,Les bri- 
gands" (1869) ; lisäksi komediat ,. Fanny Lear" 
(1868) ja Pariisin tapoja kuvaava näytelmä 
.,Frou-frou" il869). Yhdessä Ph. Gillen kan-i.sa 
M. m. m. kirjoitti tekstin Massenefn .,Manon" 
nimiseen oopperaan (1884). Vasta myöhemmin 
M. u.skalsi yksin kirjoittaa huvinäytelmiä, joista 
paras on ,.]\Ia cousine" (1890). ]^I :lle luonteen- 
omaista on hieno huomiokyky ja sukkelat päähän- 
pi-stct. [Doumic-, ,.De Scribe ä Ibsen" (1896): 
Fröderix, ,,Trente ans de critique", II (1900).] 

J. II-l. 

Meili, Friedrich (s. 1848), sveits. oikeus- 
oppinut. M. tuli 1885 professoriksi Ziirichiin. 
jossa hän v:sta 1890 on kansainvälisen yksityis- 
oikeuden professorina. Hänen tutkimuksensa 
ovat etupäässä käsitelleet kansainvälistä yksi- 
tyis- ja iiallinto- (liikenne-) oikeutta. Julkai.ssut 
m. m. „Telegraphenrecht" (1873), „Telephonreclit" 
(1885), „Prinzii)ieu des selnveiz. Patentgesetzes" 
(1890). „Institutionen der vergleichendeu Rechts- 
xvissenschaff (1898), ,.Internationales Zivilpro- 
zessrecht" (1904-06), ..Die Luftschiffalirt im lui- 
tionalen Recht und Völkerrecht" (1908i. ..Lehr- 
buch des internationalen Konkursreohtes" (1909). 
..Lehrbuch des internationalen Strafrechts und 
Strafprozessrechts" (1010). R. E. 

Meillet Imcije'], Antoine (s. 1866), ransk. 
kielentutkija, v:sta 1906 vertailevan kielitieteen 
professorina College de Francessa, on julkaissut 
useita eteviä tutkimuksia vertailevan indo- 
eurooppalaisen kielitieteen sekä armeenian ja 



231 



Meinander — Meissner 



232 



slaavilaisten kielten alalta, kuten ,,fitudes sur 
relymologie et le vocabulaire du vieux slave" 
(2 OS. 1902-05) , .,Esquisse d'une grammaire corn- 
pa ree de rarmönien classique" (1903), ..Intro- 
duction ä Tetude comparative des langues indo- 
europeennes" (1903, useita painoksia, käännetty 
saksaksi ja venäjäksi), „Altarmenisches Elemen- 
tarbuch" (1913). M. on kehittänyt ympärilleen 
kokonaisen koulukunnan nuorempia ranskalaisia 
tutkijoita. J- J. J^. 

Meinander, suom.-ruots. suku, josta eräs haara 
korotettu Suonien aatelissäätyyn nimellä a f M. 
Suvun vanhin tunnettu jäsen, Alisen Savon kih- 
lakunnan kruununvouti Olof M., kuoli 1725. 
Sen muista jäsenistä mainittakoon: 1. Karl 
Fredrik M. (k. 1803), tähtitieteen dosentti Tu- 
run akatemiassa, matematiikan ja logiikan leh- 
tori Porvoossa. 2. Adolf M. (1762-1804), otti 
osaa 1788-90 vuosien sotaan, jossa hän kohosi ma- 
juriksi, tuli 1802 Oulun maaherraksi ja aateloitiin 
] 802 nimellä Edelsvärd. Hänen poikansa oli 
Fredrik Wilhelm Edelsvärd (ks. t.). 3. Berndt 
Johan M. (k. 1865), majuri, edellisen veljen- 
poika; osoitti urhoollisuutta 1808 v:n sodassa ja 
haavoittui Koljonvirralla. 4. Curt Fredrik 
M. (k. 1878), edellisen veli, toimituskunnan pääl- 
likkö Euotsin meripuolustusdepartementissa: tai- 
tava virkamies ja ahkera kirjojen y. m. kokooja. 
5. A d o 1 f W i 1 h e 1 m M. (k. 1841) , majuri, edel- 
listen serkku, otti osaa 1808-09 v:n sotaan. 6. 
Otto Andreas M. (k. 1865), edellisen veli. 
kenraaliluutnantti; Pavlovin kadettikoulun joh- 
taja. Korotettiin 1854 Suomen aatelissäätyyn, ja 
hänen poikansa 7. N i k o 1 a i M. (k. 1895) , eversti 
y. m., kirjoittautui 1881 ritarihuoneen jäseneksi 
nimellä a f M. G. R. 

Meinhard, holsteinilainen munkki, Liivinmaan 
ensimäinen piispa, ks. Liivinmaa. 

Meiningen [mäi-J. 1. Herttuakunta, ks. 
S a c h s e n-M e i n i n ge n. — 2. Sachsen-M:n 
hoittuakunnan pääkaup., Werra-joea varrella; 
17.131 as. (1910). — M:n vanhin osa paloi mel- 
kein kokonaan 1874 ja on nyt uudelleen raken- 
nettu suurkaupungin tapaan. Huomattavin ra- 
kennus on vanha herttuallinen linna Elisabethen- 
burg (perust. 1682), joka sisältää taulukokoel- 
man, kirjaston (n. 44,000 nid.), rahakokoelman, 
arkiston y. m. Erinomaisista näyttelijöistään 
(Meininger) kuuluisa hoviteatteri. Sachsen-M:n, 
Sachsen-Koburgin sekä parin preussilaisen piiri- 
kunnan yhteinen ,,Landgericht". Lukio, reaali- 
lukio, opettajaseminaari. — Teollisuus vähä- 
pätöinen. (E. E. K.) 

Meiningenin näyttelijät, Sachsen-Meininge- 
nin hallitsevan herttuan hoviteatteri.seurue, joka 
1874-90 vieraili Saksassa ja ulkomailla, saavut- 
taen erinomaisella yhteisnäyttelemisellään ja tar- 
kan tyylikkäällä näyttämölleasetuksellaan kaik- 
kialla ihailua ja tunnustusta. [R. Prölss, „Das 
herzoglich meining. Hoftheater und die Biihnen- 
reform" (1882) ; ,,Fuhrer durch das Repertoire 
der M." (1887) ; H. Herrig, „Die M." (1879) : 
Richard, ,,Chronik sämtlicher Gastspiele des 
herzoglich sachsen-meiningenschen Hoftheaters 
1874-90" (1890); Grube, „Die M." (1905).] 

J.. E-l. 

Meioniitti ks. Skapoliitti. 

Meirami (Origanum) , kasvisuku huulikukkais- 
ten heimossa, n. 12 lajia, etupäässä Välimeren- 




Metsilmeirami. 



maissa; korkeahkoja yrttejä, joilla on vastakkai- 
set lehdet ja runsaskukkainen viuhkokukinto; 
aromaattinen tuoksu ominai- 
nen. Meillä kasvaa villinä 
Etelä-Suomessa kuivilla pai- 
koin m e t s ä-m. (O. vulgarc), 
jolla on punaiset kukat niin- 
ikään punaisten suojusleh- 
tien hangoissa. Lehdistä ja 
kukista on ennen valmi-stettu 
jonkinlaista teetä. Ryyti- 
maa (O. majorana) viljel- 
lään sangen yleisesti mau.ste- 
kasvina, menestyy Lapissa 
saakka ; sen lehdet ovat har- 
maanvanukekarvaiset, kukat 
punertavan valkeat, hyvin 
pienet. /. V-s. 

Meisseli ks. Taltta. 

Meissen [mäi-J. 1. Kaupunki Saksin kuningas- 
kunnassa, Dresdenin piirikunnassa Elben ran- 
nalla Meisse ja Triebisch nimisten purojen vä- 
lissä, Dresdenistä Leipzigiin vievän rautatien 
varrella; 33,884 as. (1910), suurimmaksi osaksi 
protestantteja. — M. sijaitsee kauniissa asemassa 
useilla kukkuloilla; vanhanaikaiset rakennukset 
ja kaidat, mutkittelevat kadut lisäävät sen vie- 
hätystä. Kaupungin yli Schlossberg-vuorella ko- 
hoava tuomiokirkko (aloitettu 1200-, valmis 1400- 
luvulla, useaan kertaan uusittu) on hienoimpia 
varhaisgoottilaisen tyylin tuotteita Saksassa. Se 
sisältää m. m. Vischerin ja Cranachin teoksia. 
Tuomiokirkon vieressä on Albrechtsburgin linna 
(1471-83; uusittu 1676, jolloin sai nyk. nimen). 
Schlo-ssbergiltä vie 1200-luvulla rak. silta Afra- 
bergille, joka on saanut nimensä S:t Afran 
luostarin mukaan. Vaaliruhtinas Morits lak- 
kautti luostarin 1543 ja perusti sen sijaan „ruh- 
tinaskoulun". Saksan kuuluisimpia (oppilaita 
ni. m. Lessing). Raatihuone (1479), Frauenkirche, 
Nikolaikirche y. m. — Kuuluisan M e i s s e n i n- 
posliinin valmistuspaikka. V. 1710 tänne 
perustettiin J. F. Böttgerin toimesta Euroopan 
ensimäinen posliinitehdas, joka v:een 1860 si- 
jaitsi Albrechtsburgissa, sen jälkeen Triebischin 
laaksossa. Työntekijäin lukumäärä on n. 600. 
Muita teollisuuslaitoksia: samottitehtaita (2,400 
työmiestä) , juuttitehtaita, valimoita, olutpani- 
nioita, sokeritehtaita. Ympäristössä viljellään 
paljon hedelmiä ja viiniä. • — • M:n perusti 928 
Henrik I turvaksi vendejä vastaan; 961 raja- 
kreivien asunto ja piispanistuin. — 2. Ent. saks. 
rajakreivikunta, perust. 965, rajoittui etelässä 
Böömiin, vastaa nyk. Saksin kuningaskunnan 
osaa. M:n rajakreivi Fredrik Sotaisa pääsi 1423 
Saksin vaaliruhtinaaksi. Saksilaisten maiden 
jaossa 1485 M. joutui Albertin sukuhaaralle. 

E. E. K. 

Meissner fmäis-J, Alfred (1822-85), saks. 
runoilija, kuului nuoren Saksan kumoukselliseen 
runoilijapiiriin; parasta hänen lyriikkansa, esim. 
Byronin ja George Sandin muistolaulut. M :n suu- 
remmista sepitelmistä sai kertomaruno ,,Ziska" 
(1846) paikoittaisella värikkyydellään unhotta- 
maan taiteellisen yhteyden ja syvyyden puutteen. 
Vielä mainittakoon Heinen-sävyinen koomillinen 
eepos ,,Der Sohn des Atta Troll", murhenäytelmät 
,,Das Weile des Wrias" (1850) , ,, Reginald Arm- 
strong" (1853) ja „Der Prätendent von York" 



233 



Meissner— Mekaaniset seokset 



234 



(1857), sekä joukko yleisön huvitteluhalulle 
liiaksi uhraavia romaaneja (,, Die Sansara", 1858; 
,,Zwischen Fiirst und Volk", 1861 ; „Sch\varzgelb", 
1862-64, 8 nid.; „Die Kinder Roms", 1870; „Oriola", 
1874; ,,Auf und nieder", 1879 y. m.) , joiden tekijä 
muutoin M:n kuoltua eräs Fr. Hedrich väitti ole- 
vansa. M. on mielikuvitukseltaan rikas, aikansa 
byronilaisen pessimismin ja kansanvaltaisten aat- 
teiden valtaama, mutta syvyyttä vailla oleva ru- 
noilija. [Wehl, ,,A. Meissner, Eriunerungen" 
(1892).] J. El. 

Meissner [mäis-], Bruno (s. 1868), saks. 
orientalisti, prof. Breslaussa v.sta 1904, otti 
assyriologina osaa saks.-itämaalaisen seuran 
kaivaustöihin Babylonis.sa 1899-1900; julkaisuja: 
„Assyr.-babyl. Chrestomathie" (1895), „Seltene 
assyr. Ideogramme" (1906-10), ,,Assyr. Gramma- 
tik" (1907) y. m. A'. T-t. 

Meissonier [mesonjt'], Jean Louis Er- 
nest (1815-91), ransk. taidemaalari; Cogniefn 
oppilas, sai suurinta vaikutusta vanhoista holl. 
maalareista. Työskenteli ensin kuvittajana, kun- 
nes v:sta 1834 alkoi asettaa näytteille maalauk- 
siaan, joissa M. pienen pienessä koossa esitti 
yleensä ilman kertovaa tai draamallista sisäl- 
lystä, mutta erinomaiseen piirustus- ja sommit- 
telutaitoon sekä mitä tarkimpiin tutkimuksiin 
peru.stuen tapakuvauksia 1500-, 1600- ja 1700-lu- 
vuilta, joista mainittakoon ..Lukeva herrasmies" 
(1840), ,.Sakinpelaajat" (1841), „Taiteenharrast:i- 
jia" (1852) ja „Eatsastajia ravintolan edustalla" 
(useita sommitelmia). Myöhemmin M. samalla 
äärettömällä huolella ja pienessä koossa käsitteli 
aiheita Napoleon III:n ja viimein Napoleon I :n 
sotahistoriasta. Sellaisia ovat esim. „Napoleon 
III Solferinon taistelussa" (1864, Pariisin Louv- 
ressa) sekä ,,1814" (Napoleon esikuntineen pa- 
luumatkalla, 1864, Louvressa) ja ,.Friedlandin 
taistelu 1807" (1875, New Yorkin Metropolitan- 
mu.seossa). Hän maalasi myöskin muotokuvia 
(esim. Dumas nuor. luonnollisessa koossa, Louv- 
ressa), maisemia, teki etsauksia ja vähäkokoisia 
veistoksia. M., jonka taiteilijamaine nyk. on 
ylenmäärin laskeutunut, oli aikansa suosituimpia 
maalareita, jonka pienistä kabinettitauluista voi- 
tiin maksaa jopa 1000 fr. neliösenttimetriltä. M:n 
kuvapatsas pystytettiin 1905 Louvren edustalle. 
[G. Larroumet (1895). O. Greard (1897) ja 
L. Bönedite (1911).] E. R-r. 

Meissonier [mesonjc'J, J u s t-A u r ö 1 e (n. 
1695-1750), ransk. kultaseppä, maalari, kuvan- 
vei.stäjä, arkkitehti ja sisustustaiteilija, Oppe- 
norfin, G. Boffrand'in y. m. kera rokoko-taiteen 
luoja. Julkaissut, paitsi lukuisia hovijuhlia var- 
ten laatimiaan piirustuksia, useampia huomatta- 
via kompositsionikokoelmia, arkkitehtina suun- 
nitellut m. m. Pariisin St.-Sulpice-kirkon julki- 
sivun, vaikka työ jätettiin it. Servandoni'lle. 

U-n N. 
Meitzen [mäitsenj, August (1822-1910), 
saks. tilasto- ja taloustieteilijä, toimi kauan 
aikaa hallintovirkamiehenä, oli 1867-72 Preussin 
tilastollisen toimiston, 1872-82 Saksan valtakun- 
nan tilastollisen viraston jäsenenä, ylimääräi- 
senä professorina Berliinin yliopistossa 1875-92. 
jolloin tuli kunniaprofessoriksi. M. on tullut 
erityisesti tunnetuksi agraarihistorian ja maa- 
talousolojen tutkijana; teoksia: .,Die Kul- 
turzustände der Slawen vor der deutschen Ko- 



lonisation" (1864), „Der Boden und die land- 
vvirtschaftlichen A^erhältnisse des preussischen 
Staates" (1868-73; 1895, 1901), „Die Au.sbrei- 
tung der Deutschen in Deutschland und ihre 
Besiedelung der Slavvengebiete" (1879), „Ge- 
schichte, Theorie und Technik der Statistik" 
(1886), „Siedelung und Agrar\vesen der West- 
germanen und Ostgermaneu, der Kelten, Kömer, 
Finnen und Sla\ven" (1896). J. F. 

Mej, Lev Aleksandrovits (1822-62). 
ven. runoilija. Oli isänsä puolelta saks. synty- 
perää. Kirjoitteli useihin eri aikakauskirjoihin 
käännöksiä (Byron, Schiller, Heine, Anakreon), 
mukaelmia ja omintakeisia runoja. Runoissaan 
hän oli muototaituri, jolta puuttui sisällyksen sy- 
vyyttä. Parhaina pidetään runoja, jotka ovat se- 
pitetyt kansanrunon hengessä. M. on myös tun- 
nettu historiallisten näytelmien tekijänä (..Tsaa- 
rin morsian" ja .,Pihkovan nainen"). 

V. J. M -k la. 

Mejico ks. M e k s i k k o. 

Mejlans ks. Meilahti. 

Mekaanikko (ks. Mekaniikka), henkilö, 
joka tieteellisesti tai käytännös.sä harjoittaa 
mekaniikkaa : koneseppä. 

Mekaaninen (ks. Mekaniikka), mekaniik- 
kaan kuuluva; koneellinen. 

Mekaaninen ekvivalentti ks. Lämpö. 

Mekaaninen lämpöteoria ks. Lämpö. 

Mekaaninen rapautuminen ks. R a p a u t u- 
m i n e n. 

Mekaaninen teknologia on se osa teknilli 
siä tieteitä, joka käsittelee niitä työtapoja, 
apuneuvoja, koneita, y. m., mitä käytetään me- 
kaanisin keinoin valmistettaessa tarve-esineitä 
raaka-aineista (metallista, puusta, kuituaineista, 
kivestä y. m.). Nykyisen suuren teknillisen ke- 
hityksen takia m:n t:n ala on laaja: tieteelli- 
seij käsittelyn ja opetuksen vuoksi on ollut pakko 
jakaa m. t. moneen erikoisosaan. Yleinen 1. 
vertaileva m. t. käsittelee työtapoja, y. m. 
rylimitellen yhteen samantapaiset työtavat ja 
samalla tavalla työskentelevät koneet riippumatta 
raaka-aineista, tuotteiden laadusta j. n. e. E r i- 
k o i s-m. t. selittää, missä järjestyksessä ja mi- 
ten työt määrättyjä esineitä (esim. lukkoja, 
kelloja) valmistettaessa .suoritetaan ja mitä ko- 
neita y. m. apuneuvoja tällöin tarvitaan, tai 
millä keinoin eri raaka-aineista esineitä valmis- 
tetaan, taikka myöskin eri teoUisuusammatteja 
(valantaa, sorvausta, kehruuta j. n. e.). — Ylei- 
nen m. t. antaa käsityksen erikoisammattien pe- 
rustei.sta, erikois-m. t. taas on välttämätön kun- 
kin ammatinhaaran tuntemiseksi. P-o P-o. 

Mekaaniset sedimendit, sellaiset sedimentit, 
jotka ovat muodostuneet kiinteistä ja liukene- 
mattomista rapautumisjäännöksistä. joko kemial- 
lisesti muuttumattomista vuorilajien kappaleista 
(sora) tai kivennäisrakeista (hiekka) tai myös 
kemiallisessa rapautumisessa syntyneistä liukene- 
mattomista hajaantumistuotteista (savi). Xäistä 
alkuaan irtonaisista maalajeista syntyy iskostu- 
malla vastaavia kiinteitä vuorilajeja (konglo- 
meraatti, hiekkakivi, savikivi). P. E. 

Mekaaniset seokset, kahden t. useamman 
aineen seokset vaihtelevassa määrässä, joissa 
aineosat ovat riippumattomia toisistaan, .säilyttä 
vät ominaisuutensa ja voidaan toisistaan erottaa 
mekaanisilla keinoilla. M. s. ovat kemiallisten 



^35 



Mekaniikka— Mekka 



236 



yhdistysten vastakohtia. Viimemainittujen ko- 
koomus on muuttumaton ja niiden aineosat ke- 
miallisesti sidottuina toisiinsa (ks. K e m i a 1 1 i- 
s e t y h d i s t y k s e t) . Edv. Hj. 

Mekaniikka (kreik. mc/i:/iane' = työkalu, ase), 
kappalten tasapainoehtoja (jännitystiloja) ja liik- 
keiden lakeja käsittelevä tiede. Puhtaasti tieteel- 
listä ni:aa sanotaan analyyttiseksi m:ksi 
erotukseksi alkeellisesta ja sovelle- 
tusta m:sta. Analyyttinen m. johtaa, lähtien 
muutamista yksinkertaisista käsitteistä ja koke- 
mukseen perustuvista tosiasioista, korkeamman 
analyysin (infinitesimaalilaskennon) avulla lait 
kappalten levosta ja liikkeestä. Sovellettuun 
m:aan kuuluu monta eri tiedonhaaraa, kuten 
kone-oppi, joka esittää m:n lakien sovelta- 
mista koneitten rakenteeseen ja liikkeeseen, sekä 
graafillinen statiikka, jossa kysymyk- 
■;iä koneosien vahvuudesta y. m. seikkoja ratkais- 
taan mittausopillisten piirustusten avulla. M:aa 
sovelletaan samoin rakennusalalla, mekaaniseen 
lämpöteoriaan j. n. e. Sitä m:n osaa, jossa lii- 
kettä tarkastetaan ainoastaan tila- ja aikakäsit- 
teitä silmällä pitämällä, sanotaan f o r o n o- 
m iäksi 1. kinematiikaksi. Statiikka 
on oppi kappalten lepotilasta : dynamiikassa 
(kinetiikassa) käsitellään liikettä massa- ja voima- 
käsitteen yhteydessä. M. jaetaan myös toiselta 
näkökannalta katsoen geo-, hydro- ja aero- 
mekaniikkaan, joista ensinmainittu osa 
esittää jähmeiden, toinen nesteiden ja kolmas 
kaasujen lepo- ja liiketila-opin. — Ensimäiset 
huomattavat keksinnöt teoreettisen ni:n ahilla 
ovat statiikan perustajan A r k h 1 m e d e e n te- 
kemät. Ne koskettelevat vivun tasapainoehtoja 
ja nesteeseen upotetun kappaleen painomenetystä 
(Arkhimedeen laki). Hän suunnitteli myös monta 
mekaanista ja hydraulista kojetta, m. m. väk:'- 
pyörästön, päättömän ruuvin, areometrin ja n. s. 
Arkhimedeen ruuvin, oivalsi painopisteen ole- 
massa-olon ja määräsi sen aseman muutamissa 
yksityisissä tapauksissa. Paitsi Arkhimedestä 
ovat aleksandrialaiset mekaanikot K t e s i b 1 o s 
ja -hänen oppilaansa Heron (150-100 e. Kr.) 
suunnitelleet joukon koneita (edellinen painepum- 
pun, jälkimäinen aiolopiilin. Heronin kaivon ja 
FIcronin suihkun). Heron on myös kirjoittanut 
heittokoneiden valmistusta koskettelevan teoksen. 
Tähän pysähtyi kuitenkin m:n kehitys pitkiksi 
ajoiksi. Keskiajalla on sangen vähän m:n edis- 
tystä havaittavissa. Leonardo da Vinci 
(1452-1519) keksi hiushuokoisuuden, teki havain- 
toja kitkasta, kehitti vipusääntöjä, suunnitteli 
dynamometrin ja u.seita yhdistettyjä koneita. 
Ubaldo del Monte '(1545-1607) kirjoitti 
mekaniikan (1577), jossa hän täydensi kone- 
teoriaa, .selittäen koneita vipulaitoksina. Alank. 
Stevin (1548-1620) havaitsi, että kolme voi- 
maa pitää toisensa tasapainossa, jos ne suhtaan- 
tuvat toisiinsa kuten kolmion sivut (keksi voi- 
nmin suunnikkaan staatillista tapausta varten i. 
Hän osoitti hydrostaattisen paineen astian poh- 
jaa vasten olevan riippumattoman astian muo- 
dosta, havaitsi että hydrostaattinen paine pysty- 
suoraan ylöspäin on ylitäsuuri kuin paine alas- 
päin samaa pintaa vasten ja määräsi nesteen 
paineen suuruuden parallellipipedisen astian sei- 
nää vasten. Suurenmoiset ovat dynamiikan pe- 
rustajan Galilein (1564-1642) ansiot m:n 



edistymiseen nähden. Hän vastusti siihen aikaan 
asti oikeana pidettyä Aristoteleen käsitystä liik- 
keestä huomauttamalla liikkeen jatkavaisuudesta. 
keksi putousliikkeen, kaltevaa pintaa alas vieri- 
vän kappaleen liikkeen ja heiluriliikkeen lait. 
G;:lilein etevin oppilas T o r r i c e 1 1 i avasi uuden 
tutkimusalan terävillä keksinnöillään nesteiden 
purkaantumisesta astiasta. Hän tutki sitä paitsi 
kappaleiden heittoliikettä ja keksi ilmapuntarin. 
Huygens (1629-95) tutkien fysikaalista hei- 
luria osoitti, kuinka heilahduspisteen asema on 
määrättävissä. Hän käytti heiluria kellon käyn- 
nin säntillistyttämiseksi. Hänen lieiluritutkimuk- 
sensa saattoi hänet jolitamaan lait ympyränmuo- 
i toisessa keskeisliikkeessä syntyneen sentrifugaali- 
voiman suuruudesta. Newton (1643-1727), 
' gravitatsioniteorian kuuluisa perustaja, esitti en- 
j nen tuntemattomalla täydellisyydellä teoksessaan 
1 ,,Philosophiae naturalis principia mathematica" 
I (1687) liikkeiden yleiset lait. voimien yhdistä- 
j misen ja erottamisen säännöt ja todisti tarkasti 
väittämän että. jos ellipsiä, parabelia tai hyper- 
beliä myöten liikkuva kapp;ile pysytteleikse ra- 
dassaan, tämän polttopisteestä lälitevän voiman 
vaikutuksesta, niin voiman täytyy olla verran- 
nollinen polttopisteen ja kappaleen etäisyyden ne- 
liöön kääntämiillä (hän todisti käänteisväittä- 
mänkin). Sitä paitsi hän osoitti, että Kepplerin 
toinen ja kolmas väittämä ovat hänen yleisen 
väittämänsä seurauksia. Ne\vtonin (sekä Leib- 
nizin) keksimän infinitesimaalilaskennon avulla 
voitiin korkeampaa m:aa suuresti täydellisentää. 
Moni etevä matemaatikko sovellutti gravitatsioni- 
lakia taivaankappalten liikkeisiin, kuten L a- 
p 1 a ce (,,Mccanique celeste". 1799-1825) ja G a u s s 
(..Theoria motus corporum coele.stium", 1809). 
Jean Bernoulli esitti oletettujen (virtuel- 
lien) siirtojen })eriaatteen. d'Alembert'in väit- 
tiimä, joka muuttaa mielivaltaisen massapisteiden 
dynaamisen järjestelmiin vapaasti vaikuttavilla 
apuvoimilla staatilliseksi, rakentaa statiikan ja 
dynamiikan välisen sillan. Lagrange yhdisti 
samaksi kaavaksi molemmat viimemainitut lait 
..Möcanique analytique"ssään (1788), jossa hän 
myös soveltaa keksimäänsä variatsionilaskentoa 
m: aan. Analyyttista m: aa ovat edelleen kehit- 
täneet Poisson, Poinsot, Hamilton, 
Green, Jacob i y. m.; sitä on viime aikoina 
alettu .sovelluttaa konetekniikankin alalla. Kine- 
matiikan erottaminen m :sta Ampören ehdo- 
tuksesta on helpottanut liikeprobleemien tarkas- 
telua. Sillä alalla ovat työskennelleet M o n g e, 
Willis, Chasles, Resal, Reuleaux. 
Graafillisen statiikan perustajia ovat C u 1 m a n n 
(..Die graphische Statik", 1865) ja C r e m o n a. 

U. S: n. 
Mekanismi (ks. Mekaniikka), koneellis- 
ten (mekaanisten) lakien alainen kokonaisuus; 
koneisto, konerakenne. 

Mekanoterapia (kreik. »((?/tfca7(e' = välikappale, 
ja thera pe' in = ho\to) , medikomekaanisten konei- 
den käytäntö, ks. S a i r a s v o i m i s t e 1 u. 

Mekka, kaupunki Hedzazissa. Länsi-Arabiassa, 
n. 400 km etelään Medinasta ja n. 100 km Dzid- 
desta, M:n satamakaupungista, lähimmästä kau- 
pungista Punaisen-meren rannalla. M. sijaitsee 
n. 400 m yi. merenp., hedelmättömässä laak- 
sossa, jota alastomat ylängöt ja autiot hiekka- 
aavikot ympäröivät. — ]M. on Arabian ja koko 



237 



Mekkapalsami — Mekong 



238 



niuhaniettilaisinaailman uskoiinollinen keskus. Jo 
enuen Muhammedin esiintymistä M. oli pyhä 
kulttipaikka ja erittäin tärkeä kauppakaupunki, 
jonka kautta kulki suuri osa idän kauppaa. 
Täällä pantiin myös vuosittain toimeen laulu- 
ja runokilpailuja (ks. M u' a 1 1 a q a t) . M :ssa 
syntyi 570 Muhammed, joka polveutui vanhasta 
mekkalaisesta Koreis nimisestä kauppasuvusta. 
Muhammed oli tosin maamiestensä vainoomana 
pakotettu 622 pakenemaan Medinaan, mutta pa- 
lasi 630 valloittaen M-.n. Siitä saakka on M. 
ollut muhamettilaisten pyhin paikka, jossa jo- 
kaisen muiiamettilaisen on ainakin kerta eläis- 
sään käytävä ja jossa käytyään pyhiinvaeltaja 
saa arvonimen hadji. Pyhiinvaeltajien vuosit- 
taista lukua ei ole voitu koskaan tarkkaan mää- 
rätä. Vielä 1880-luvulla se tuskin nousi 100,000:ta 
korkeammalle, mutta on viime vuosina, varsinkin 
Hedzaz-radan valmistuttua Medinaan saakka, 
noussut vähintään 2- jopa 3-kertaiseksi, ja on 
tämän radan valmistuttua ]M:aan asti vielä 
tuntuvasti nouseva. jM. muodostui täten samalla 
erittäin tärkeäksi kauppakaupungiksi, jonka 
asukkaat — nykyään n. 60,000 — parhaasta 
päästä elivät kaupasta. Viime aikoina, uusien 
kulkuväylien avautuessa, tämä M:n merkitys on 
vähentynyt. — M:n tärkein pyhättö on Mesdzid 
el-haräm (,,pyliä moskeija"), jolla on myös ni- 
menä beit-Allah (,. Allahin talo"), ja sen pyhin 
kappeli Ka'aba, rakennettu pyhän kiven — mus- 
tan meteorikiven — ympärille. Tärkeä on myös 
Zemzem-lähde, jonka vedellä muka on ihmeitä- 
tekevä vaikutus. Julilamenoista tärkein on käynti 
kaupungin ulkopuolella olevalla Arafat-vuorella, 
jolla perintätiedon mukaan Muhammed it.se ru- 
koili. Edelleen kuuluu jokaisen pyhiinvaeltajan 
velvollisuuksiin Ka'aban kappelin kiertäminen 
seitsemästi ja pyhän kiven suuteleminen. Pyhiin- 
vaeltajista, joita kaikista maailman ääristä tul- 
vii M:aan, sortuu hyvin suuri luku tauteihin 
ja matkalla kestettäviin kärsimyksiin. Viime 
vuosina on kuitenkin kansainvälisistä syistä 
alettu tarkemmin valvoa pyhiinvaeltajien retki- 
kuntia niiden mukana kulkeutuvien ruttotautien 
ehkäisemiseksi. — Mia.in on pääsy kristityiltä 
ja juutalaisilta kuoleman uhalla kielletty. Usea 
eurooppalainen on kuitenkin pyhiinvaeltajan pu- 
vussa päässyt sinne, m. m. maamiehemme G. A. 
W a 1 1 i n (1845), joka tästä vaarallisesta ret- 
kestään kertoo matkakertomuksissaan. Valtiolli- 
.sei^ti M. on aikojen kuluessa kuulunut monen 
valtion hallintopiiriin, viimeksi Turkin, jolla on 
M:ssa tuomari, kuvernööri ja sotilaskomennus- 
kunta. M:n ja samalla koko Hedzazin todellinen 
hallitsija on kuitenkin ]\I:n seriffi, joka kuuluu 
Muhammedista muka polveutuvaan sukuun. [Wal- 
lin, ,,Reseanteekningar" III 317 ss. : Burckhardt. 
..Travels in Arabia"; Snouck Hurgronje, .^lekka".] 

//. Il-a. 

Mekkapalsami (G i 1 e a d i n palsami). Ara- 
biassa ja Egyptissä ka.svavasta Covimiphora Ofio- 
6c/sawi H »n -puusta tihkuva vaaleankeltainen, välii- 
tellen tummeneva, hyvältä tuoksuva palsami. M. 
oli vanhalla ja keskiajalla erittäin suuressa ar- 
vossa pidetty lääkeaine. Nykyään se ei enää 
esiinny kauppatavarana Euroopassa, mutta on Itä- 
mailla yhä edelleen säilyttänyt vanhan maineensa 
lääkeaineena. /. V-s. 

Meklari (ruols. mälclare) 1. kaupanvälit- 



täjä 1. v ä 1 i 1 1 ii j ä on henkilö, joka amraatti- 
uiaisesti välittää tavarain, arvopaperien ja vekse- 
lien sekä kiinteistöjen ostoa ja myyntiä. Myöskin 
laivanselvittäjä (ks t.) 1. laivansuorija sekä 
luuitokaupautoimittaja ovat m: ja. M. siis on asia- 
mies, jonka toimena on aikaansaada puheeksi 
tullut liikevälipuhe asiapuolia yhteenviemällä. 
Kun agentti mäiirätyn liikehuoneen pysy- 
vänä asiamiehenä tahi edustajana välittää väli- 
puheita sekä tavallise.sti tämän lisäksi myös te- 
kee valmistavia sopimuksia, toimii m. aina s a- 
tunnaisten toimenantajain puolesta. T o i- 
m i t u s k a u p p i a a s t a (komissionääri.stä) ja 
tavarantoimittajasta (speditööristä) m. 
eroaa siinä, ettei hän asianosaisena tee väli 
puhetta, kuten on laita ensinmainittuihin nähden, 
ne kun tosin päättävät välipuheen toimenantajan 
eduksi mutta omaan nimeensä. M:ja on kahta 
lajia: virallisesti määrättyjä valantehneitä m:ja 
ja vapaasti toimivia m: ja. — Suomessa voimassa 
olevana oikeutena tällä alalla täj-tyy edelleen pi- 
tää 6 p:Jiä heinäk. 1720 annettua meklari- 1. 
välittäjäsääntöä sekä Helsingin ja Turun kau- 
pungeille 26 p:nä elok. 1863 vahvistettuja aivan 
yhtäpitäviä kaupanvälitys- ja laivansuorimissään- 
töjä kuin myös viimemainittuna päivänä vahvis- 
tettuja Turun kaui)papörssin sääntöjä. Sitävas- 
toin Uudenmaan läänin kuvernöörin 2ö p:nä 
hulitik. 1912 vahvistamat säännöt Helsingin kau- 
pungin pörssille eivät sisällä mitään määräyksiä 
m :n-toimesta. V:n 1720 välittäjäsääntö rajoittaa 
oikeuden harjoittaa m:ii-ammattia yksinomaan 
virallisesti niiiärättyihin valantehneisiin nnihiii 
kaupungissa ja sisältää säännöksiä ainoastaan 
niistä. Tästä huolimatta on yksityinen välitys- 
toiminta Suomessa vähitellen kehittynyt niin 
maalla kuin kaupungissakin aivan vapaana 
nuiista säännöstelevistä määräyksistä kifn niistil. 
joita yllämainitut välittäjä- ja pörssisäännöt voi- 
doan katsoa jossain määrin mutta ainoastaan 
määrättyjä paikkoja varten sisältävän. Näin ol- 
len 31 i):nä maalisk. 1879 elinkeinoista annetun 
asetuksen 14 §:n säännös siitä, että m. -toimi 
0!i jätettävä erilleen niistä elinkeinohaaroi.sta, 
joita jokainen saa vapaasti harjoittaa, on osaksi 
jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Uudenaikaisen ja 
täydellisen lainsäädännön aikaansaami.seksi tällä 
alalla lainvalmistelukunta 1909 laati ehdotuksen 
asetukseksi välittäjistä, mutta ehdotus ei ole joh- 
tanut asetuksen antamiseen. A. Ch. 

Mekong [-o'-J (Me Nam Kovtj), Taka-Intian 
suurin joki ja maapallon suurimpia. Alkaa Tii- 
betissä, lähdejokina Dsatsu (läliteet Danglavuo- 
ristossa, 5,110 m yi. merehp., 33° polij. lev., 94° 
it. pit.) ja Dzitsu, ja on tunnettu nimellä Namtsu 
Kiinan rajalle asti, jossa .se saa nimen Lantsan- 
kiang. Pääkulkusuunta Tiibetissä on luoteesta 
kaakkoon, sitten Siamin rajoille asti etelään. 
Siamin pohjoispäässä se tekee jyrkän polvekkeen 
itään, saa ensimäisen huomattavamman sivujoen 
Namhun vas., virtaa tästä Xien Khanin liihelle 
etelään, kääntyy sieltä, ollen Siamin ja Ranskalle 
kuuluvan Laos-maakunnan välirajana, ensin itään, 
sitten kaakkoon ja vihdoin etelään. Khongin 
luona (14° pohj. lev.) M. syök.syy Bassac-ylän- 
göltä rantatasangolle. jonka se itse vähitellen on 
nmodostanut. Hiukan alempana .se saa vas. Se- 
kong nimisen lisäjoen. Pnom Penhin luonaM:sta 
haarautuu luoteeseen Tonle-sap, joka vie laajaan, 



239 



Mekoniumi — Meksikko 



240 



matalaan Tonle-sap-järveen. Tämä vastaanottaa 
nousuveden aikana M:n liikaveden ja laskee sen 
taas kuivana aikana (lokak.-toukok.) M:iin. 
Piiom Penhin -luona alkaa M:n suurenmoinen 
(70,000 km-) , nopeasti kasvava suistomaa, jota 
suuremman Aasiassa muodostaa vain Ganges- 
Brahmaputra. Pääsuuliaaroja on kaksi, Fleuve 
anterieur ja Fleuve posterieur. M. laskee Etelä- 
Kiinan-mereen. M:n pituuteen nähden sen lii- 
kennemerkitys on mitätön. Kiinassa ja Tibe- 
tissä M. virtaa selvänä vuoristojokena syvässä 
lauksossa korkeiden vuorijonojen välissä, toisi- 
naan katkaisten ne kapeissa kuiluissa (Giundan 
luona 30-40 m leveä, Goneahin kallioiden välissä 
ainoastaan 20 m leveä) , jossa se kiitää vinhasti 
ryöppyen. Vuolaita koskipaikkoja M:ssa on edel- 
leen rantatasangolle asti, joten ainoastaan alku- 
asukasalukset vaivoin voivat sitä käyttää Luang 
Prabangiin (20°45' pohj. lev.) asti; osa tästä 
matkasta on ranskalaisten toimesta perattu, niin 
että höyryalukset paikoitellen voivat sillä kul- 
kea. M:n suusta Pnom Penhiin asti on hyvä 
höyrylaivatie. • — M:n yläjuoksu on suureksi 
osaksi vielä tutkimatonta; vasta Kenghungista 
alaspäin M. on tarkasti tutkittu (Doudart de 
Lagr6e'n ja Frangois Garnier'n retkikunta 1866- 
68). M:n pituus lienee n. 4,500 km, vesialue 
810,000 km^ Vesimäärä Pnom Penhin luona on 
sadeaikana 120,000 m' sek., kuivana aikana 
60.000 m\ E. E. K. 

Mekoniumi (kreik. meArön = unikko). 1. Opiu- 
min nimitys. — 2. Lapsenpihka (ks. t.) . 

Meksikko. 1. Liittotasavalta (virall. Estados 
unidos mexicanos 1. Kepublica Mexicana; esp. 
Mejico 1. Mexico, esp. äänt. Meliiko) Pohjois- 
Ameriikan etelä- ja Keski-Ameriikan luoteis- 
osassa, Meksikon-lähden sekä Karaibin-meren ja 
Ison valtameren välissä, ulottuu pohjoisessa 
32°42' pohj. lev. (rajana Yhdysvaltoja vastaan 
on pitkän matkaa Rio Grande del Norte) ja ete- 
lä.ssä 14°30'42" pohj. lev. (Englannin Hondu- 
rasta ja Guatemalaa vastaan ovat rajajoet Usu- 
macinta ja Hondo) ; 1,987,250 km- (josta Eevillä 
Gigedo-ryhmän ja rannikkosaarten osalle tulee 
4.042 km=), 15,115,612 as. (1910), 8 km=:llä. — 
M:n pituus luoteesta kaakkoon on n. 3,000 km, 
suurin leveys 1,200 km, pienin (Tehuantepecin 
kannaksella) 216 km. Suurimman osan siitä 
täyttää pohjoisesta etelään kapeneva ja kohoava 
ylätasanko, jota idässä, lännessä ja etelässä Poh- 
jois-Ameriikan Yhdysvalloista jatkuvat Kordil- 
lieerit reunustavat. Itäinen reunavuorista, Sierra 
Madre oriental, laskeutuu jyrkkänä Meksikon- 
lähden rantatasangolle, läntinen. Sierra Madre 
Occidental, muodostaa pohjoisessa Isoon valta- 
mereen laskeutuessaan useita penkereitä, etelässä 
.se melkein välittömästi vaipuu mereen. Ensin- 
mainittu reunavuoristo on pohjoisosassaan (etu- 
päässä liitukauden kerrostuneita aineksia) n. 
2.000 m yi. merenp. Rio Panucon eteläpuolella 
se kohoaa korkeammaksi, useita kookkaita tuli- 
vuorenkeiloja (Cofre de Perote 4,089 m, Malinche 
4,461 m, Orizaba 5,550 m) nousee laavan laa- 
jalti peittämistä liitu-, juura- ja tertiäärikauden 
kerroksista syntyneistä vuorijonoista. Läntinen 
reunavuoristo on pohjoisessa myöskin alavampaa, 
Rio Grande de Santiagon eteläpuolella se kohoaa 
kääntyen samalla itään (Nevado de Colima 4.400 
m, Volcan de Colima 3,886 m, Toluca 1. Xinan- 



tecatl 4,623 m, Iztaccihuatl 5,286 m, PopocatepetI 
5,452 m) — tällä osalla vuoriperä on enimmäk- 
seen vulkaanista syntyä — ja yhtyy vihdoin 
itäiseen reunavuoristoon ainoastaan 1.000 m kor- 
keassa Tehuacanin solassa. Sierra Madre-jonot 
laskeutuvat etelässä jyrkästi 500 km pitkään Rio 
Mescalan hautasyvänteeseen. Siitä alkaa ala- 
vampi Etelä-M:n vuoristomaa, josta vain paikoi- 
tellen kohoaa yksinäisiä korkeampia huippuja 
(Cerro de San Felipe 3,300 m, Zemboaltepec 
3.396 m). ■ — Tuhoisat maanjäristykset ja tuli- 
vuorenpurkaukset ovat jokavuotisia ilmiöitä eten- 
kin yllämainitun hautasyväuteen seuduilla. Eu- 
rooppalaisten tulon jälkeen on kymmenkimta tuli- 
vuorta ollut toiminnassa, joka näyttää olevan yhä 
vilkastumassa. 

Reunavuoristojen ulkopuolella maa tertiääri- 
ajalla vajosi; lännessä se siirrosviivaa myöten 
upposi Isoon valtamereen. Kalifornian-lahti on 
vajoamisallas. ja Kalifornian niemimaa, Las^ 
tres Marias, Tiburon y. m. rannikkosaaret ovat 
rannikkovuorijonon tähteitä. Ison valtameren 
rannikolla (7,300 km: n pituudelta) on useita hy- 
viä luonnonsatamia (Salina Cruzin-, Acapulcon-. 
Sihuatanejon- ja Manzanillon-lahdet), vaikka se 
pääpiirteissään on verrattain suoraviivainen (ete- 
lässä on Tehuantepecin mutka). Idässä vajoamis- 
alueesta syntyi rannikkotasanko (hiekka- ja 
kalkkikiveä, merkeliä), jonka leveys pohjoisessa 
on 100 km, Veracruzin luona vain 25 km. Lento- 
hiekkakinokset (medanos) peittävät suuret alat, 
ja pasaatituulet kulettavat hiekkaa kauas sisä- 
maahan. Rannikko (2,780 km pitkä) on hyvin 
Ahtenäineu, rämeinen. Laguuneja on paljon; 
paikoitellen ne muodostavat pitkiä, joentapaisia 
kulkuväyliä kapean maansärkän sisäpuolella. 
Luonnonsatamia ei ole (Veracruzin ja Tampicon 
satamat ovat keinotekoisia). Idässä, Campeche- 
lahden toisella puolen M:oon liittyy geologisesti 
aivan vieras jäsen, Y u c a t a n. jonka rakenne 
(tertiääristä kalkkikiveä), pinnanmuodostus (ala- 
vaa tasankoa, korkein kohta 400 m yi. merenp.), 
satamaton laguuni- ja mangroverannikko y. m. 
ominaisuudet läheisesti muistuttavat Floridaa. 

Vesistöt. Joet ovat suhteellisen lyhyitä, 
enimmäkseen koko juoksun koskirikkaita, vuori- 
purojen luontoisia. Useat ovat uurtaneet syviä 
(250-300 m) kuiluja, harrancos, jotka muistutta- 
vat Yhdysvaltain jokien cauoneja. Ainoastaan 
harvat ovat edes suupuoleltaan kuljettavia. Suu- 
rin on rajajoki Rio Grande del Norte, joka las- 
kee Äleksikon-lahteen ; sinne laskee vielä Rio 
Panuco (rannikkotasangolla kuljettava n. 3 m 
syvillä aluksilla) . Rio Papaloapan (kuljettava 
260 km), Rio Grijalva. Länsirannikolle: Rio 
Grande de Santiago 1. Lerma (pisin Isoon valta- 
mereen laskevi-sta) , Rio de las Balsas 1. Mescala. 
— Järviä, paitsi rannikkolaguuneja, on useita 
keskusylätasangolla, etenkin sen eteläosassa: 
Chapala, Texcoco, jonka länsirannalla M:n pää- 
kaupunki, Chalco y. m. 

Ilmastoon vaikuttaa paljon ratkaisevam- 
min korkeussuhteitten vaihtelu kuin leveysaste- 
asema. Erotetaan korkeuteen nähden kolme il- 
mastovyöhykettä: tierra calientc (kuuma maa) 
käsittää rannikkotasangot ja vuorten rinteet 
1,000 m:iin yi. merenp.; kuumimman kuukauden 
keskilämpö + 22°- + 30° C, kylmimmän -\- 17,5°- 
+ 25° C; tierra templadaan (lauhkea maa) taas 



241 



Meksikko 



242 



kuiihui suuri osa keskiisylänköä ja Etelä-M:n 
vuoristomaata 1, 000-2, 000:een m yi. merenp.; 
kuumimman kuukauden keskilämpö -j- 20°- 
+ 25° C, kylmimmän + 10°- + 20° C. Ylimpänä 
on Herra fria (kylmä maa). Ikuisen lumen rajan 
yläpuolelle kohoaa kolme vuorenhuippua. — 
Koska M. on pohjoiseen päin avonainen, saattaa 
lämpötila äkkiä tuntuvasti aleta ,, kylmien aalto- 
jen" ja pohjoismyrskyjen vaikutuksesta (ranni- 
kolla alle 0°:een, ylätasangolla alle — 10°:een). 
— Sadeaika (tiempo de aguaj on kesällä, kuiva- 
aika (tie)npo de seca) talvella. Sade on rankkaa, 
sen yhteydessä tapahtuu voimakkaita sähköpur- 
kauksia. Pasaatituulilta suojassa olevalla kes- 
kusylängöllä sademäärä on vähäinen (San Luis 
Potosissa 393 mm, M:n pääkaupungissa 702 mm), 
samoin kuin rannikon pohjoisosassa ja Kalifor- 
nian niemellä (Guaymasissa 711 mm). Itäranni- 
kolla (paitsi Yucatanissa) ja länsirannikon etelä- 
osassa taas runsas (Tuxpanissa 1,532 mm, Coli- 
ma.ssa 1,053 mm). — Kuivana aikana ylätasan- 
golla ovat rasituksena tuulen nostamat hiekka- 
pyörteet (remolinos) ja tomupilvet (polvaderasj, 
jotka aiheuttavat hyvin yleisiä hengityselinten 
tauteja. Rannikon laguunivyöhykkeessä asustaa 
malaria. 

Kasvisto ja eläimistö. On kaksi pää- 
kasvistoaluetta: tierra calienten ja osaksi templa- 
dan troopillinen, ja kuivan, kylmemmän 
ylätasangon. Edellinen liittyy etelässä lä- 
heisesti keski -amer. kasvistovyöhykkeeseen: useat 
palmulajit, cedro (Cedrela odorataj mahonki, 
villapuu, ebenholtsi, mansenilla (Hippomane 
Mancinella), useat kautsukkikasvit, mimoosat, 
anona-lajit, sinipuu, risiinikasvi, ananas, köyn- 
nöskasvit muodostavat reheviä aarniometsiä. Ran- 
nikon hiekkakinosvyöhykkeen kasveista mainitta- 
koon opuntiat, Croton- y. m. s. lajit. Ylätasangon 
kasvisto on sangen itsenäinen; sadat kaktus- 
lajit, agavet (125 lajia), yucca y. m. s. ovat 
sille ominaisia. Ylätasanko- ja troopillisen vyö- 
hykkeen välissä on vyöhyke troopillisia ja puoli- 
troopillisia kasvimuotoja sekaisin. Ylätasangon 
korkeammilla vuorenrinteillä, jossa sataa run- 
saammin, on suuria tammi- ja arbutusm etsiä, ja 
näiden yläpuolella havupuumetsiä (Taxodium 
mexicavum, Piniis Montezumoe, Abies religiosaj. 
Eläimistöön nähden voi myös huomata kaksi 
pääaluetta: troopillisen metsävyöhykkeen (useita 
opinalajeja, jaguaari ja pari muuta isoa kissa- 
eläintä, nenäkarhu, aguti, paka, pekkari, n. 50 
kolibri-lajia, jättiläiskäärme, krokotiili, skorpio- 
neja) ja ylätasankovyöhykkeen, jonka eläimistö 
on jotenkin samanlainen kuin Arizonassa ja 
Uudessa Meksikossa (sonoralainen: musta 
karhu, pesukarhu, harmaakettu, kojootti, haisu- 
eläin, virginialainen hirvi, jänis, preeriakoira, 
maakotka, useita kauniisti laulavia varpuslintuja). 
Väestö muistuttaa paljon enemmän Etelä- 
kuin Pohjois-Ameriikan asukkaita. Alkuperäinen 
intiaaniväestö (aztekit, zapotekit, mixtekit, maja- 
heimot, totonakit y. m.), joka espanjalaisten 
M:oon tullessa osaksi oli varsin korkealla sivistys- 
asteella, ei hävinnyt sukupuuttoon, vaikka tosin 
vain pieni osa siitä säilyi kokonaan puhtaana 
syrjäisissä vuoristoissa ja pohjoisessa. Näitä in- 
tiaaneja (indios bravos), jotka eivät nimellisesi i- 
kään ole kääntyneet katolisuuteen, on n. 200,000 
(komantsit, apatsit, yuma, yaqui y. m.). Suuri 



osa on vielä meidän päiviimme säilyttänyt rotu- 
ominaisuutensa, mutta omistanut maahan tullei- 
den tapoja ja uskonnon; vielä lukuisampi, suh- 
teellisesti yhä kasvava, on intiaanien j-i espanja- 
laisten sekarotu. Kaupungeissa ja kaivosalueilla 
espanjalaisten jälkeläiset kreolit ovat pääväes- 
töuä. Neekereitä ja muita kansoja on verraten 
väliän; tällä vuosisadalla japanilaiset ovat M:ssa 
päässeet melkoiseen vaikutukseen. V. 1900, jol- 
loin asukkaita oli 13.607,259, väestöstä oli 19 % 
valkoihoisia, 38% intiaaneja, 43 <yc sekarotuisia. 
As:sta 1910 oli ulkomaalaisia 94,911, joista es- 
panjalaisia 22,863, guatemalalaisia 21.276, yhdys- 
valtalaisia 14,147. Sam. v. siirtolaisia saapui 
79,484. — Uskonto. Roomalais-katolinen kirkko 
oli valtiokirkkona v:een 1857, jolloin ryhdyttiin 
sen erottamiseen valtiosta (myöhemmin täj-den- 
nctty, vrt. Historia). Samoihin aikoihin val- 
tiolle peruutettiin kirkon suunnaton maaomaisuus 
(n. 73"'/2 koko maasta), luostarit y. m. Melkein 
koko väestö on vielä katolinen; katolista kirk- 
koa johtaa nyk. 7 arkkipiispaa ja 23 piispaa. 
— Protestantteja on vain 55,751 (1910). — Asu- 
kastiheys on suurin (15-44 as. km-:llä) ylä- 
tasangon eteläosassa, jonka keskustassa, Ana- 
huacin laakso.ssa M:n pääkaupunki on. Muualla 
asukastiheys on 0,2-17. 

Elinkeinot. Maanviljelykseen ei 
ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota vuorityön rin- 
nalla, vaan se on yhä alhai.sella kehitysasteella. 
Viljeltyä maata on vain n. 6 «^ M:n alueesta. 
Suurin osa ylätasankoa kaipaa kastelulaitoksia, 
joiden rakentaminen kuitenkin monella seudulla 
kohtaa voittamattomia luonnonesteitä. Missä luo- 
tetaan sateeseen (ylätasangon eteläosissa), aiheut- 
taa sään epävarmuus usein monta katovuotta pe- 
rätysten. Pääviljakasvit ovat vehnä ja maissi 
(etelässä). Viimemainittu tuottaa kastelluilla 
alueilla ja tierra calientella 2-3 satoa 
v:ssa. Pavut, frijolrs, ovat kansanravintona ylei- 
set. Viljaa ei riitä maasta vietäväksi. Tärkeä 
arokasvi on Opuntia ficus indica, jonka hedelmä 
on yleinen ravintoaine. Kuumalla, kostealla ran- 
nikkovyöhykkeellä, jossa viljantuotanto yleensä 
on vähemmän tärkeä, viljellään melkein kaikkia 
troopillisen ilmaston viljelyskasveja: sokeriruo- 
koa (raakasokeria ja melassia valmistettiin 
100,000 ton. tiliv. 1911-12), tupakkaa, kaakaota, 
riisiä,^bataattia, kahviherneitä. hedelmiä (ananas- 
hedelmiä, banaaneja, viinirypäleitä, oliiveja, koo- 
kospähkinöitä, appelsiineja y. m.), kahvia (44 
milj. kg 1904K puuvillaa; erikoi.sesti meksikko- 
lainen viljelyskasvi on a g a v e (Yuratanilla ja 
Oaxacan valtiossa), josta saadaan kuituja (sisal- 
hamppua 1. henequeniä, villinä kasvavista aga- 
veista ixtleä: tärkeimpiä vientitavaroita), ja nes- 
tee.stä valmistetaan pulque ja ?»iescaZ- nimisiä kan- 
sallisjuomia. — Metsät (9 y^ M:n alasta) si- 
sältävät runsaasti arvokkaita puulajeja; kautsuk- 
kia valmistetaan paljon, ja suuria Ilevca- ja Cas- 
tilloa-isiutnksia on perustettu yksinomaan yhdys- 
valtalaisella pääomalla (n. 40,000 ha, enemmän 
kuin missään muualla). — Karjanhoito laa- 
joilla heinäaroilla on tärkeä (24 % maasta on 
soveliasta karjalaitumiksi), mutta karjarodut ovat 
ala-arvoisia. V. 1902 oli: nautakarjaa 5. m milj., 
hevosia 0,8» milj., nuuileja ja aaseja 0,«s milj-, 
lampaita 3.4s milj.. sikoja 0,«s milj. — Meren 
tuottei.sta mainittakoon helmet (Kalifornian-lah- 



243 



Meksikko 



244 



desta) ja kilpikonnat (Yucatanin rannikoilta). 

V u o r i t y ö on espanjalaisten tulosta asti ol- 
lut pääelinkeinona. Ainoastaan 5:ssä M:n32:sta 
valtiosta ja territorista ei ole kaivoksia. Kaivos- 
työ tarkoittaa melkein yksinomaan jaloja metal- 
leja; niitä on täliän asti M:sta saatu enemmän 
kuin mistään muusta maasta, etupäässä etelä- ja 
länsiosista. Kullantuotannossa M. jo on jäänyt 
viidennelle sijalle (37.482 kg 1910), mutta ho- 
pea ntuotannossa (2,219,975 kg) se yhä on ensi- 
mäinen (n. 'j^ maailman hopeansaaliista), ja 
hopea on ^I:n tärkein vientitavara. Hopean 
yhteydessä tavataan lyijymalmia (126.000 ton.) ; 
vielä saadaan vaskea (55.000 ton.), sinkkiä 
(54,000 ton.), antimonia, grafiittia, suolaa, asfalt- 
tia y. m. Kivihiiltä saadaan vain 700.000 ton. 
v:ssa, eikä se ole laadultaan hyväii, mutta sitä 
on laskettu kaikkiaan olevan n. 300 milj. ton.. 
joten se tulevaisuudessa voi saada M:n teollisuu- 
delle tärkeän merkityksen. Koko vuorityön tuo- 
tannon arvo 1910 oli 810 milj. mk., josta ho- 
pean osalle tuli puolet. — Teollisuus on 
alullaan. Hallitus edistää sitä maltillisilla .suo- 
jelustulleilla y. m. Puuvillatehtaita oli (1910) 142. 
joissa 31,963 työntekijää ja 702.874 kehrää: tu- 
pakkatehtaita 451, väkijuomatehtaita 1,674, useita 
sokeri- ja villatelitaita. 

Liikenne ylätasangolla on varsin helppoa, 
rautateiden rakentaminen siellä ei ole kohdannut 
suuria vaikeuksia, mutta yhteys rannikon ja 
ylätasangon välillä on sangen hankala. Ennen 
rautateiden rakentamista pääkaupungista ranni- 
kolle päästiin vain vuoripolkuja. Rautateitä: 
25.287 km, joista 19,877 km valtion huostassa 
(1912). Ensimäinen rautatie avattiin 1854. Poh- 
joi.se.ssa M:n rautatieverkko on yhteydessä Yhdys- 
valtain rautateistön knnssa. — Sähkölennätin- 
linjoja (valtakunnan, valtioiden ja yksityisten) 
83.286 km; 9 kipinäsälikötysasemaa : pulielimia 
13.000, lankoja 47.700 km ' (1911-12) . Postitoi- 
mistoja 2,858 (1910-11). — Kauppalaivas- 
tossa on 32 höyryalusta. 16.648 netto rek.-ton., 
50 purjealusta, 8,712 netto rek.-ton. (1911). Ulko- 
maisessa merenkulussa selvitettiin 7,? milj. 
netto rek.-ton. (tiliv. 1909-10). Tärkeimmät .sata- 
mat: Veracruz, Tampico ja Coatzacoalcos (Puerto 
Mexico) itärannalla, Acapulco länsirannalla. — 
Kauppa (tiliv. 1911-12; milj. mk.). Vienti: 
hopeaa 224.9, kultaa 125,2, va.skea 84. i, heneque- 
niä 53,7, kahvia 33.9, kautsukkia 29.9. vuotia, 
guayulea. karjaa, lyijyä, kaiiviherneitä, ixtleä. 
puuta, sokeria, j^hteensä 748; tuonti (kankaita, 
koneita, kivihiiltä, ravintoaineita) 466.9. Vien- 
nistä meni Yhdysvaltoiiiin 562.a. Englantiin 100, 
tuouni.sta tuli Yhdysvalloista 247, Saksasta 59.-, 
Englannista 54. M: n ja Yhdysvaltain välisen 
kaupan arvot kuvastavat yleensä Ylidysvaltain 
suunnatonta merkitystä M:n taloudellisessa elä- 
mässä. — Pankkeja (1910) 32, joi.sta 24:llä 
setelinanto-oikeus; etevimmät: Banco nacional. 
Bank of London and Mexico, Banco central, M:n 
kauppa- ja teollisuuspankki. Setelit käyvät nimel- 
li.sarvostaan. Rahayksikkönä on hopea- 
peso 1. dollari, jonka arvo on määrätty va.s- 
taamaan 0,75 g puhdasta kultaa (= Smk. 2:51); 
1 peso = 100 centavos. Lyödään myös kulta-, 
pron.ssi- ja nikkelirahoja. — Mitat ja painot 
metriset v:sta 1896. 

Opetusolot. Kansanopetus on maksuton. 



koulunkäynti pakollinen. Entinen kansanopetuk- 
sen täydellinen laiminlyönti ilmenee siitä, että 
1895 84 (/o väestöstä oli vailla lukutaitoa. Viime 
aikojen edistyksestä puhuvat seuraavat luvut: 
kansakouluja on 9,083, niissä oppilaita 575,972, 
keskikouluja 34, oppilaita 4.231 ; yksityisten ja 
yhdisty.sten kouluja 2.499, oppilaita 152,917 (1905). 
Pääkaupungi.ssa olleen yliopistoa (per. 1551, lak- 
kautettu 1865) sijaan on peru.stettu useita am- 
matti-oppilaitoksia: 68, oppilaita 9,327 (1905). 
V. 1912 annetun lain mukaan kansakouluopetus 
ulotetaan intiaaneihin. — Sanomalehtiä 459 (1904). 
Valtiomuoto ja hallitus. V:n 1857 
perustuslain (viimeksi uusittu 1912) mukaan M. 
on liittovaltio (valtakunnan eri osien itsenäisyys 
nyk. melkein vain nimellinen), jonka etunenässä 
on 6 v:ksi (ennen v:tta 1904 4 v:ksi) valittu 
[)residentti (vaalit salaiset, välittömät). Hänen 
rinnallaan on 8 valtiosihteerin (uiko-, sisä-, oi- 
keus-, opetus-, talous-, liikenteen ja yleisten ra- 
kennusten, raha- ja kauppa- sekä sotaministeriöi- 
den esimiehet) muodostama neuvosto. Lainsää- 
tämisvalta on kongressilla, joka jakaantuu se- 
naattiin ja edustajakamariin. Senaattiin (puheen- 
johtajana v:sta 1904 valittu varapresidentti) va- 
litaan 56 jäsentä (2 jokaisesta valtiosta ja liitto- 
alueesta). Edustajakamariin kuuluu nyk. 233, 
2 v:ksi valittua jäsentä (1 40.000 as. kohti), 
-äänioikeus on jokaisella hyvämaineisella meksik- 
kolaisella miehellä, naineilla 18 ikävuodesta, nai- 
mattomilla 21 ikävuodesta alkaen. Kongressi ko- 
koontuu 2 kertaa v:ssa. — Oikeuslaitos 3-astei- 
nen: korkein tuomioi.stuin (17 jäsentä, valitaan 
6 v:ksi), 3 valaoikeutta, 32 piirioikeutta. — 
M:n valtiot ja territorit ovat: Tamauli- 
pas, Veracruz, Tabasco. Campeche. Yucatan, ter- 
ritori Quintana Roo (Atlantin rannikon 
valtiot, 323,610 km^ 1,997.011 as.. 6 kmMlä) , 
Aguascalientes. Guanajuato, Queretaro, Hidalgo, 
Tlaxcala. Puebla, M. 2, Distrito Federal (liitto- 
alue). Morelos (e t e 1 ä-v 1 ä t a s a n g o n val- 
tiot, 137,422 km=, 5,269.004 as., 38 km=:llä). 
Chihuahua, Coahuila, Durango, Nuevo Leon, 
Zacatecas, San Luis Potosi (p o h j o i s-y 1 ä- 
tasangon valtiot, 694.594 km^ 2.674.010 as.. 
4 km':llä), territori Baja California Norte, ter- 
ritori Baja California Sur, Sonora, Sinaloa. ter- 
ritori Tepic, Jalisco, Michoacan (molemmat viime- 
mainitut ulottuvat osaksi etelä-ylätasangolle. ovat 
tämän ryhmän taajimmin asuttuja), Colima, 
Guerrero, Oaxaca, Chiapas (Ison valtameren 
rannikkovaltiot, 831.422 km^ 5,175.587 as.. 
6 km-:llä). Kullakin valtiolla on oma kuvernööri, 
eduskunta, tuomioistuin ja lakikirja. Di.^trito Fe- 
deralin lakikirja on voimassa kaikissa territo- 
reissa. Liittovaltion pääkaupunki ks. M. 3. 
— Valtion tulot (tulo- ja menoarvio v:lle 
1912-13) 260 milj. mk. (tullit 120.2, maavero 
81.6 milj. mk.), menot 260 milj. mk. Valtio- 
velka 1,104,9 milj. mk. (1911). Sotavoima 
pestattu (asevelvollisuus nimellinen), rauhan- 
aikana 43.969, sotakannalla 83,500 upseeria ja 
sotamiestä. Sotalaivasto: 5 tykkivenettä ja 14 
muuta alusta, miehitys 1,456 upseeria ja sota- 
miestä. — M:n vaakuna: merestä kohoavalla 
kalliolla kasvava kaktus ja sillä levitetyin siivin 
i.stuva kotka, käärme kynsissä. Lippu: vihreä, 
valkoinen, punainen vaakasuorasti, keskellä kotka. 

E. E. K. 



245 



Meksikko 



246 



Historia. M:n niinen espanjalaiset valloit- 
tajat antoivat sille alueelle, joka lieiilän tulles- 
saan maahan oli aztekien (ks. t.) ylivallan alai- 
sena. Samaa nimeä kansa käytti itsestään (mexi- 
cdil, m.on. niexica, samaa juurta kuin Mexitli, 
yksi aztekien sodanjumalan nimiä). Laajim- 
massa merkityksessä INI. tuli käsittämäiin koko 
esp. Keski- ja Polijois-Ameriikan Panaman knn- 
uaksesta etelässä Kalifornian ja Texasin polijois- 
rajaan asti. M:n intiaanilieimot olivat valloituk- 
sen alkaessa hyvin erilaisella sivistystasolla. — 
Vanliojen perintJitietojen nuikaan I\I:n valloitti- 
vat pohjoisesta tulleet kansanlieimot 500-600 lu- 
vuilla; huomattavin niistä oli toltekien kansa, 
joka näyttää levittäneen maalian korkeampaa si- 
vistystä. 1000-luvulla he hävisivät M:sta hallit- 
sevana kansana; osa heistä jatkoi retkeänsä ete- 
lään, Keski-Ameriikkaan päin. Useita kansain- 
vaelluksia seurasi, niinikään pohjoisesta. 1200- 
liivulla saapui ,, seitsemän heimoa", jotka ottivat 
maan haltiuuisa; niistä sotaisimmat ja malitn- 
\ immat olivat aztekit. He perustivat saarelle 
Texooco-järveen Tenoclititlanin kaupungin (nyk. 
M:n kaupungin paikalle) n. 1325 )a kävivät pit- 
källisiä sotia naapuri- ja sukulaiskansojansa vas- 
taan saattaen heidät valtansa alle; n. 1430 lie 
kahden muun heimon kanssa tekivät liiton, joka 
jäi pj^syväi seksi: aztekeilla oli siinä johtava 
asema. Pleidän liallitsijansa laajensivat yhä valta- 
kuntaa 1400-luvulla, mutta siöällisesti heikkona 
se ei jaksanut kestää hyvin varustettujen ja jär- 
jestettyjen espanjalaisten hyökkäystä, joka alkoi 
Moteuczoma (esp. Montezuma) II: n hallitessa 
(1502-20). 

Valloituksen suoritti Hernando Cortez (ks. t.) 
1519-21; monen vaiheen jälkeen se päättyi Tenocli- 
titlanin hävitykseen. Cortez rakennutti iiuden 
kaupungin entisen raunioille ja valloitti koko 
maan (v:een 1526); hän mestautti myös urhoolli- 
sen Quauhtemoein (Guatemozinin), Montezuman 
seuraajan ja M :n viimeisen kotimaisen hallitsijan. 
Maata, jota sanottiin Uudeksi Espanjaksi, hal- 
litsi aluksi Cortez ..kuvernöörin ja kenraalikap- 
teenin" arvolla, sivullaan hänellä oli siviilihallin- 
toa hoitava virasto. Cortez alkoi pontevasti kehit- 
tää maan runsaita rikkauksia. Mutta vallanjako 
aiheutti riitaisuuksia, ja v:sta 1535 hallinto an- 
nettiin varakuninkaille; ensimäinen heistä oli A. 
de Meudoza. — Kuten muissakin Espanjan siirto- 
maissa alkuasukkaita kohdeltiin julmasti ja ra- 
sitettiin varsinkin kaivostöillä: heidät käänny- 
tettiin kristinuskoon väkisin. Uuden Espanjan 
varakuningaskuntaan kuului suurin osa varsi- 
naista M:oa sekä Yucatau, Texas, osa nyk. Loui- 
sianaa ja Tyyiien-meren rannikko niin kauas poh- 
joiseen kuin asutus ulottui; sen ylivallan alaisia 
olivat lisäksi vielä Manila, San Domingo ja Gua- 
temala. Paiknllisliallintoa hoitivat alkaldit ja in- 
tiaanien tarkastajat (corregidor^s). V. 1547 
M:sta tuli arkkiiiiippakunta; maalian tuotiin ink- 
visitsioni 1571 ja useita luostareita perustettiin. 
Esp. valloitta ji.sta ja alkuasukkaista syntyi pian 
lukuisa sekarotu. ]\laata nyljettiin armottomasti 
muka emämaan hyöd\ksi. Ainoastaan Euroo- 
passa syntyneillä espanjalaisilla (gnchupincs) oli 
oikeus virkoihin, ja he yksin saivat harjoittaa 
kauppaa. M:ii kreoleilla ei ollut oikeutta viljellä 
jalompia kasveja, kuten viiniköynnöstä, öljypuuta 
y. m. Kaikki teollisuustavaransa M:n oli tuo- 



tava emämaasta. Espanjassa oli oikiMis kaujmn- 
käyntiin M:n kanssa rajoitettu Cadizin ja Sevil- 
lan kaupunkeihin. M:ssa se sai kulkea vain kah- 
den sataman kautta: Veracruzin Meksikon-läh- 
den ja Acapulcon Tyynen-meren rannalla. V. 1778 
.\I:n kaupan yksinoikeus annettiin muillekin Es- 
panjan kaupungeille, ja maan Inilinnossi tehtiin 
jiarannuksia ; kuitenkin olot monessa suhteessa 
säilyivät muuttumatta. Kun Napoleon 1808 
.■syöksi Esjianjan Bourbon-suvun vallasta, asetti- 
vat M:n asukkaat oman hallinnon Ferdinand 
VII: n nimessä. Kreolit toivoivat nyt saavansa 
samoja oikeuksia kuin emämaassa syntyneet, ja 
kun tiima toive ei täyttynyt, alkoi vallankumouk- 
sellinen liike. 

V. 1810 pappi Hidalgo teki onnistumattoman 
kapinaj^rityksen; hänet vangittiin ja mestattiin 
seur. V.; pappi ilorelos, joka jatkoi yritystä, sai 
saman kohtalon 1815. V. 1820 vapausliike sai 
uutta vauhtia, kun saapui sana perustuslaillisten 
menestyksestä Espanjas.sa sam. v. ; liikkeen pää- 
johtaja oli Guerrero. Useiden pappien ja virka- 
miesten pyynnöstä, jotka pelkäsivät radikaalista 
kirkollista muutosta, kenraali Augustin de Itur- 
bJde ryhtyi johtamaan vajiausliikettä pysyttääk- 
seen sen maltillisempana. jM :n viimeinen esp. vara- 
kuningas 0'Donoju luovutti vihdoin 1821 pää- 
kaupungin Tturbidelle ja tunnusti ÄI:n itsenäi- 
seksi, jota myönnytystä Espanjan hallitus kuiten- 
kin kieltäytyi vahvistamasta. 

Iturbide huudatti itsensä keisariksi 1822 (Au- 
gustin I), mutta kun syntyi tasavaltalainen ka- 
pinaliike häntä vastaan, luopui hän vallasta, ja 
Mi.sta muodo.stui liittotasavalta Yhdysvaltojen 
mallin mukaan (valtiosääntö v:lta 1824). Maa 
jaettiin 19 valtioon ja 5 territoriin; ensimäiseksi 
presidentiksi tuli Guadalupe Vittoria. Orjuus 
poistettiin 1825. — Puolueriitoja syttyi heti hal- 
linnon keskitystä vaativan puolueen (escoceses) 
ja radikaalisen, kansanvaltaisen ryhmän (yorki- 
nos) välillä. Viimemainittu puolue korotti 1828 
piesidentiksi vapaudensankari Guerreron, ja 
seur. v. kaikki espanjalaiset karkoitettiin M:sta, 
josta ailieutui turha yritys Espanjan puolelta 
valloittaa maa takaisin. Guerreron kukisti kohta 
varapresidentti Bustamente, ja tämän vuorostaan 
kenraali Santa Anna. joka 1834 huudettiin dik- 
taattoriksi ja valmisti uuden, keskityksen aat- 
teelle^ rakennetun valtiosäännön (vahvistettu 
1836). Eri valtioiden sijaan tuli sotilaallisesti 
hallittuja maaherrakuntia. Ensimäinen presi- 
dentti uuden perustuslain aikana oli Bustamente. 
V. 1836 Espanja tunnusti M:n itsenäisyyden, sit- 
tenkuin espanjalaisten karkoitustuomio oli peruu- 
tettu. Hallitusmuodon muutoksen tähden Texas 
erosi ]\I:sta Yhdysvaltain avulla 1836. Seuraa- 
vat ajat olivat levottomat. Kysymys Ranskan 
alamaisille annettavasta vahingonkorvauksesta ai- 
heutti sodan tämän valtion kanssa (1838-39). 
Santa Anna pääsi vielä pari kertaa diktaatto- 
riksi (1841-43: 1844), mutta karkoitettiin jälleen: 
häntä seurasivat presidentteinä de Herrera ja 
Paredes. Viimemainitun aikana (v:sta 1846) syt- 
tyi sota Yhdysvaltain kanssa Texasin kysymyk- 
sestä; yhdysvaltalaiset tunkeutuivat M:oon ja 
valloittivat viimein pääkaupungin. Jo 1846 Ylä- 
Kalifornia oli riistetty M:lta. Bauha tehtiin 1848 
Guadalupe Hidalgossa, missä IM. rahakorvausta 
vastaan luovutti Yhdysvalloille Uuden-M:n ja 



247 



Meksikko 



248 



Ylä-Kalifornian sekä suostui Texasin itsenäisyy- 
teen ja sen alueen laajennukseen. Herrera hallitsi 
sitten presidenttinä rauhallisesti v:teeu 1851; 
mutta hänen seuraajansa Aristan täytyi jo 1853 
väistyä Santa Annan tieltä, joka sam. v. sai dik- 
taattorinvallan elinkaudekseen. Hän pani toi- 
meen liallinnon keskityksen ja vallitsi ankaruu- 
della, nojautuen sotajoukkoon ja papistoon: Gads- 
denin sopimuksessa 1853 hän luovutti osan nyk. 
Arizonaa Yhdysvalloille. V. 1855 Santa Anna lo- 
pullisesti syöstiin vallasta. Eräs hänen seuraa- 
jistaan, Comonfort. sääsi vapaamielisen perustus- 
lain (1857) sekä muita uudistuksia varsinkin pa- 
piston liiallisen vallan supistamiseksi, mutta hä- 
net karkoitettiin jo seur. v. Tämän jälkeen kiis- 
telivät keskenään klerikaalinen puolue, jolla oli 
M:n kaupunki vallassaan ja pääjohtajana kenr. 
Miramon, sekä vapaamielinen puolue, joka asetti 
vastaliallituksen Veracruzin kaupunkiin etevän 
intiaanin Benito Juarezin johdolla. V. 1861 viime- 
mainittu voittajana marssi pääkaupunkiin, tuli 
ensin presidentiksi ja sitten diktaattoriksi sekä 
pani toimeen joukon papistoa vastaan tähdättyjä 
lakeja. Taloudelliset riitaisuudet, varsinkin M:n 
kongressin päätös lakkauttaa korkojen maksu ul- 
komaisista lainoista, antoivat kuitenkin nyt Eu- 
roopan valloille aihetta sekaantua M:n asioihin. 
Niin esim. Napoleon III rupesi kiivaasti ajamaan 
Jecker nimisen pankkiirin korvausvaatimuksia. 
Englanti, Ranska ja Espanja päättivät ryhtyä yh- 
teistoimiin (Lontoossa 1861) ja lähettivät sota- 
voimia ÄI:oon. Jo seur. v. M. teki sopimuksen 
Englannin ja Espanjan kanssa, jotka kutsuivat 
pois joukkonsa, mutta ranskalaiset jäivät maa- 
han, vieläpä miehittivät marski Bazainen joh- 
dolla pääkaupungin 1863. Napoleon näet tahtoi 
käyttää hyväkseen Yhdysvaltain voimattomuutta 
sisällisen sodan aikana muodostaakseen M: n 
ransk. vasallivaltioksi. Ranskan toimesta keisa- 
riksi valittu Itävallan arkkiherttua Maksimilian 
(1863-67) kukistui kuitenkin pian ja mest:it- 
tiin. 1857 v:n tasavaltainen hallitusmuoto as- 
tui nyt jälleen voimaan, ja Juarez valittiin uu- 
destaan presidentiksi 1867 ja 1871, mutta sai 
myöhemmällä hallituskaudellaan taistella kapina- 
yrityksiä vastaan (k. 1872). Hänen seuraajansa 
Lerdo de Tejada toimeenpani kirkon eron val- 
tiosta y. m. vapaamielisiä parannuksia. Hänet 
kukisti 1877 Porfirio Diaz, joka ensin oli ollut 
Juarezin puoluelainen ja sittemmin hänen vas- 
tustajansa (ks. Diaz. Porfirio). Hän oli val- 
lassa 1877-1911 (1880-81 Gonzales oli nimellisesti 
presidenttinä). Diaz uudisti ankaruudella jär- 
jestyksen, paransi kulkuneuvot, kehitti teolli- 
suutta, toimitti suurenmoisia satama- ja kuivat- 
tamistöitä ja järjesti opetusolot. Ulkopolitiikas- 
saan hän lähestyi Yhdysvaltoja myöntämättä 
niille kuitenkaan mitään M :n holhontavaltaa. Dia- 
zin hallitus muuttui myöhemmin kovin mielival- 
taiseksi. Varsinkin hänen suosikkijärjestelmänsä 
herätti tyytymättömyyttä, ja vihdoin syttyi sisäl- 
lissota 1911; sen johdo.sta Diaz luopui virastaan 
sam. v. Hänen vastustajansa Madero valittiin 
presidentiksi, mutta Diazin puoluelaiset ryhtyi- 
vät kapinaan jo 1912 Huertan ja Felix Diazin, 
P. Diazin veljenpojan, johdolla ja pääsivät voi- 
tolle; Madero kukistettiin ja murhattiin 1913. 

G. R. 
2. Valtio M:n liittotasavallassa, yläta.sangon 



eteläosassa, käsittää m. m. Anahuacin laakson ja 
sen reunavuori ston sekä ulottuu osaksi viimemai- 
nitun eteläpuolelle; 23,185 km^ 989,510 as. (1910), 
42 km^:llä. — M:ssa on useita järviä, joista Tex- 
cocon pinta on alimpana. Texcoco (30 km^) on 
matala, vesi suolaista, vaikka siihen laskevat joet 
ja järvet ovatkin makeavetisiä. Rannat rämei- 
set, ennen hyvin usein tulvien peitossa; valtakun- 
nan 5 km päässä oleva pääkaupunki kärsi niistä 
kovasti. Näiden ja terveydellisten haittojen pois- 
tamiseksi kaivettiin 70 km pitkä kanava (valm. 
1900). joka johtaa Tezeocon ja muiden järvien ve- 
den Tula nimiseen Panucon lisäjokeen. Muista 
järvistä mainittakoon uivista puutarhoistaan 
kuuluisa Xochimilco. Ilmasto on terveellinen, 
lauhkea, kuiva. Pääelinkeinot : maanviljelys (vilja, 
sokeri, pulque, kahvi, hedelmät), karjanhoito; 
teollisuus melkoinen. — Pääkaupunki T o 1 u c a 
(31,247 as. 1910). — M:n rajojen sisäpuolella on 
liittoalue, jossa valtakunnan pääkaupunki. 

3. M:n liittotasavallan pääkaupunki. M:n ylä- 
tasangon eteläosassa, Anahuacin (1, ^I:n) laak- 
sossa 2,265 m yi. merenp., 5 km Texcoco- järvestä 
länteen. 470.659 as., enimmäkseen intiaaneja ja 
sekarotuisia (1910). M. muodostaa lähimpine ym- 
päristöineen tasavallan liittoalueen (Di- 
strito federal), 1,499 km=. 720.753 as. (1910). — 
M:n asemasta ja ympäristöstä ks. M. 2. — M:n 
kadut ovat leveät, säännölliset, mutta yleensä 
huonosti kivetyt, paitsi lännessä, varakkaammissa 
kaupunginosissa, joissa myös on sähkövalaistus 
ja hyvä raitiotieliikenne. Vanhat espanjalaiset 
rakennukset ovat kivestä, enimmäkseen kaksiker- 
roksiset, rintavarustuksineen, rautaportteineen ja 
ikkunasuojuksineen tarkoitetut kestämään an- 
karaakin piiritystilaa. Uudemmissa kortteleissa 
talot ovat kauniimpia. — M:n keskusta on 
Plaza de la constitucion 1. Pl. mayor; muita 
toreja: Pl. de San Domingo (jonka luona San 
Domingon vanha luostari ja kirkko, ent. inkvi- 
sitsionioikeus, vanha tullihuone) . Pl. de San 
Fernando (jolla Guerreron muistopatsas), Pl. 
^Icrelos (Moreloksen muistopatsas) . Leveä bule- 
vardi Paseo de la reforma (n. 5 km) on M:n 
hienoin katu; sillä on Kolumbuksen, Gua- 
temozinin, aztekkien viimeisen ruhtinaan, Jua- 
rezin y. m. muistopatsaat. Liikekaduista etevjn 
on Plaza de la constitucionilta länteenpäin vievä 
Calle de los plateros-Calle de San Francisco- 
Avenida Juarez- j. n. e., joka vie suuren Alameda 
nimisen puiston ohi (intiaanien ent, tori ja vanha 
mestauspaikka) , — Huomattavin rakennus on 
tuomiokirkko Plaza de la constitucionin ääressä 
(kirkkoja nyk. n. 60, ennen kirkon omaisuuden 
peruutusta 120i. Se on kreik. ristin muotoinen 
(alettu 1573, lopullisesti valmis 1811. 130m pitkä, 
60 m leveä), sijaitsee samalla paikalla kuin Cor- 
tezin hävittämä aztekkitemppeli 1. teooalli. Tuo- 
miokirkossa on m, m. suurenmoinen, kallisarvoi- 
nen pääalttari. Saman torin luona on vielä kan- 
sallispalatsi (205 m pitkä), jossa on useiden hal- 
litusvirastojen huoneistoja, senaatti, kansallis- 
museo (paljon meksikkolaisia muinaisesineitä, 
m. m. kuuluisa „kalenterikivi") , tähtit. observa- 
tori y. m. — Oppi- ja sivistyslaitok- 
sia: insinööri-, lakit, ja lääket. opistot (per. 1865 
lakkautetun yliopiston sijaan), maanviljelys-, 
kauppa-, taide-, musiikki-, farmaseuttikoulut, mi- 
; neria (vuori- ja insinöörikoulu), sotakoulu. Kan- 



249 



Meksikon-lahti— Mela 



250 



salliskirjastossa on 225,000 nid. ; San Carlos-aka- 
temiassa taidemuseo ja -koulu. Tieteellisiä seu- 
roja: maantieteellinen, geologinen, luonnontieteel- 
linen, teknillinen. Iturbide-teatteri. — Arkkipiis- 
panistuin. — Teollisuus on elpynyt melkoi- 
seksi (kangas-, tupakka-, jalkine-, nahkatehtaita, 
viinapolttimoita, olutpanimolta, konepajoja), sen- 
j aikeen kuin sähkövoimaa on ruvettu ottamaan 
l^ähiseutujen koskista. Useissa esikaupungeissa on 
niinikään teollisuuslaitoksia. — M. on liittotasa- 
vallan rautatieverkon keskus. 

Historia. M. on rakennettu samalle pai- 
kalle, jolla sijaitsi aztekkien luultavasti 1325 tai 
1327 perustama pääkaupunki Tenochtitlan. Se oli 
paalutuksille ja matalille saarille rakennettu, sil- 
loin paljon laajempaan Texcoco- järveen; helposti 
puolustettavat vallitiet yhdistivät sen manteree- 
seen. Tenochtitlan kasvoi nopeasti; espanjalais- 
ten tullessa siinä sanotaan olleen 60,000 taloa ja 
ympärysmitta oli 20 km. Cortez hävitti sen mel- 
kein kokonaan marrask. 1521 ja rakennutti 
400,000 intiaanilla uuden kaupungin hävitetjm 
paikalle. Texcoco-järveä kuivattiin, niin että M. 
joutui 5 km päähän siitä. — Yhdysvaltalaiset val- 
loittivat M:n 1847, ranskalaiset 1863. Keisari 
Maksimilianin (kruunattu M:n tuomiokirkossa 
1864) iiallussa M. pysyi v:een 1867. E. E. K. 

Meksikon-lahti, rannikkomeri, Atlantin valta- 
meren läntisin osa ja n. s. A m e r i i k a n-v ä 1 i- 
meren pohjoisosa. M.-l:ea rajoittaa pohjoisessa, 
lännessä ja osaksi etelässä Ameriikan manner, 
idässä ja osaksi etelässä Floridan-niemi, Kuba sekä 
Yucatanin-niemi. M.-l:n pituus on 1,800 km, le- 
veys 1,100 km, pinta-ala n. 1,56 milj. km-, ranni- 
kon pituus 5,000 km. Atlantin-valtameren kanssa 
M.-l. on yhteydessä ainoastaan 195 km leveän (ka- 
peim.malla kohdalla 80 km) Floridan-salmen, ja 
Karaibin-meren kanssa 120 km leveän Yucatanin- 
salmen kautta. Suurin syvyys on n. s. Sigsbee 
(3,875 m) Yucatanista luoteeseen. Floridan länsi- 
puolella on kauas mereen ulottuva Florida-mata- 
likko; samanlainen, Campeclie-matalikko, on Yu- 
catanin edustalla. Yleensä rantavedet ovat mata- 
lia (paitsi Kuban luona) ja rannikot vähäisiä 
poikkeuksia lukuunottamatta alavia, hiekkaisia 
tai liejuisia. Lahtia ei ole muita kuin haffeja ja 
laguuneja, joiden edustalla on matalia maatuma- 
saaria ja -niemiä. Muunlaisia saaria ovat ainoas- 
taan Floridan ja Yucatanin-niemimaan edustalla 
olevat pienet korallisaaret (cayos, keyft). Hyviä 
luonnonsatamia on harvassa; New Orleans, Gal- 
veston, Veracruz y. m. ovat keinotekoisesti ra- 
kennettuja. - — M.-l:een laskevat monet suuret vir- 
rat (Mississippi, Rio Grande del Norte y. m.) 
tuovat siihen tavattomat määrät makeaa vettä 
(5,5 milj. km':n alalta). Siitä syystä M.-l:n vesi 
• on vähemmän suolaista kuin valtameren. — Veden 
lämpö pinnalla on ympäri vuoden hyvin korkea 
(kesällä keskimäärin -f 28,3° C, talvella -f 22,8° C, 
v:ssa -f25,7°C) ja vaikuttaa tuntuvasti ympäris- 
tön ilmastoon. Syvemmällä lämpötila alenee; 
1,400 m:n syvyydessä vallitsee alituinen -f4°C 
lämpö. — Yucatanin-salmen kautta tulee M.-l:een 
voimakas merivirta (nopeus keskimäärin 63 km 
vuorokaudessa) ja Floridan-salmesta lähtee vielä 
voimakkaampi Floridan-virta, joka on Golf-virran 
(golf -IsAxii, s. o. M.-l.) alkuna. Itse M.-l: n virta- 
suhteista ei olla vielä aivan selvillä. — Tuulet pu- 
haltavat talvella tav. pohjoisesta ja luoteesta, ke- 




A. J. Mela. 



säilä itä-koillisen ja itä-kaakkoisen väliltä. Usein 
tuulet kasvavat hirmumyrskyiksi (syyskesän ja 
syksyn hurricanes ja talven nortes 1. yiorthers) , 
jotka tuottavat suurta tuhoa paitsi merenkulki- 
joille myös rannikkokaupungeille synnyttämällä 
tavattomia tulvia. E. E. K. 

Mel (lat.) , hunaja. 

Mela, lyhyt airo, jonka molemmissa taikka vain 
toisessa päässä on leveähkö lapa. Mela on ylei- 
nen soudin villikansojen keskuudessa; sivistys- 
maissa sitä käytetään ruuhissa ja kanooteissa 
sekä sisäjärvien veneissä olijaukseen. F. W. L. 

Mela (alk. Malmberg), Aukusti Ju- 
hana (1846-1904), luonnontutkija ja kouhimics. 
Synt. Kuopiossa maalisk. 
8 p. 1846, yliopp. 1865, fil. 
kand. ja maist. 1873. Yli- 
opiston eläint. museon ama- 
nuen.ssi 1883-88. Suom. nor- 
maalilyseon lehtori v:sta 
1888, oltuaan sitä ennen 
opettajana useissa muissa 
oppilaitoksissa sekä maa- 
seudulla että Helsingissä. 
— Innokkaasti työskennel- 
len oman maan luuran- 
koiseläimistön ja kasvis- 
ton kokoomuksen selvittä- 
miseksi, suomeukielisLMi 
luonnonhist. kirjallisuu- 
den luomiseksi ja luonnon- 
tieteellisten käsitysten ja 
oppien levittämiseksi maassamme M. on koulu- 
työnsä ohella suorittanut suuren joukon vaiva- 
loisia ja paljon merkitseviä esiraivaajan töitä. 
Varsinkin ovat hänen ansionsa suuret suomenkiel. 
luonnonhist. kirjallisuuteen nähden, jonka isänä 
M. on pidettävä Lönnrotin (ensimäisen suom. kas- 
vion tekijän) rinnalla. Ensi sijalle hänen teok- 
sistaan on asetettava „Suomen luurankoi.set" 
(1882), jonka pienimpiinkin yksityiskohtiin ulot- 
tuva, tarkkuus ja luotettavuus on yhä vieläkin esi- 
merkiksi kelpaava. Sen alkuasteeksi voidaan kat- 
soa M:n kymmentä vuotta aikaisemmin julkaise- 
maa kirjasta ..Suomen eläimistö nuorisolle"(1872). 
Useimmat muut suuremmat teoksensa M. laati lä- 
hinnä tyydyttääk.seen oppikoulujen oppikirjain 
tarvetta. Näitä oppikirjoja ovat: »Lyhykäinen 
kasvipppi ja kasvio kouluja varten" (1877, 3 :s 
pain. 1892-95), joka sitten jakaantui kahdeksi 
eri kirjaksi, kasviopiksi ja kasvioksi (kasvion 
5 :s pain., „Suomen kasvio", 1906): ansiokas 
„Koulun eläinoppi" (1899, 2:nen pain. 1903; 
myös ruots.) y. m. Opetu.svälineeksi ^I. laati yh- 
dessä prof. J. A. Palmönin kera „Luonnonopilli- 
.sen kuvaston" (1880). Suurin kirjallinen yritys, 
jolla M. koetti herättää suuren yleisön harras- 
tusta luomakuntaan, oli Brehmin ,.Tierleben"in 
mukaan toimitettu „Zoologia kansalaisille", josta 
valmistui vain osa ,, Imettäväiset" (1896). Tätä 
alaa edustaa myös M:n suom. (ja myös ruots.) 
asuun saattama suurehko kuvateos : C. Hoffman 
„Kuvia kasvikunnasta" (1883). Toimitti ,, Luon- 
non ystävää" v :sta 1900 alkaen kuolemaansa 
saakka, suomenteli kirjasia, m. m. ,, Tieteiden 
taistelut" (1897), johon liitti omintakeisen luvun 
„Dar\vinismista". M:n moninaisia harrastuksia 
kuvaavana mainittakoon vielä, että hän useita 
vuosia toimitti pilalehteä „Matti Meikäläistä", 



251 



Mela— Melanchthon 



252 



oli suosittu esitelmöitsijä, „Vanamo"-yhdistyksen 
eusimäineu pulieenjolitaja (1896-1904), innolcas 
keräilijä (kasveja, eläimiä, kivettymiä, mineraa- 
leja) ja lopulta myös lahjoittaja, säädettyäiin 
kokoelmansa julkisille laitoksille, m. m. osan yli- 
opistolle, sekä varoja m. m. ,,Vanamo"ylidistyk- 
selle ja Savo-karjalaiselle osakunnalle. [Siltala, 
„A. J. M." (Luonnon ystävä, 1904), Natunen, 
„Luettelo M:n kirjoituksista" (Luonnon ystävä. 
1904).] T. h'. J-i. 

Mela, P o m p o n i II s, roomal. maantieteilijä, 
Espanjan Tinpenterasta, kirjoitti n. v. 43 j. Kr. 
hyviin lähteisiin perustuvan 3-kirjaisen maantie- 
teen „De chorographia". Lähtien Pohjois-Afri- 
kasta se kuvailee tarkoin piirtein havaintoja mat- 
kiilta silloisen maailman ympäri, antaen siellä 
täällä tietoja kansoista, to voista y. m. Julk. 
Friek (1880). E. Hl. 

Melafyyri, tertiäärikautta vanhempien basalt- 
tien nimity.~. ks. Basaltti. 

Melaleuca, n. 100 lajia käsittävä myrttika-svi- 
suku; Austraaliassa ja Kuakkois-Aasiassa kasva- 
via kauniita puita ja pensaita, joilla on kapeat, 
nahkeat lehdet ja valkeat t. punaiset kukat. il. 
gcnistifoliau lehdi.stä valmistetaan teen tapaist.a 
juomaa, M. Leucadendrnn\n useista muunnoksista 
saadaan kajeputöljyä (ks. t.). Useita la- 
jeja viljellään Euroopassa kori.stekasveina. 

/. V-s. 
Melanchthon [-a'rilton], Filip (1497-1560), 
snks. humanisti ja uskonpuhdistaja, il. syntyi 
16 p. helmik. 1497 Bret- 
tenissä Etelä-Saksassa; hä- 
leu isänsä Georg Sclnvarz- 
■rd oli aseseppä, äiti Bir- 
bara Reuter kuuluisan hu- 
manistin J. Reuchlinin si- 
sarentytär. Isä kuoli ai- 
kaisin, mutta Reuchlin oh- 
jasi lahjakkaan sukulai- 
sensa luku-uralle ja klas- 
sillisten kielten opinnoi- 
liin; jo 12-vuotiaana tuli 
poika Heidelbergissa yli- 
oppilaaksi ja 19-vuotiaana 
lubingenissä maisteriksi; 
■.illoin hän jo oli kirjoitt:)- 
nut kreikan kieliopin. Op- 
pineitten tapaan hän oli 
isänsä sukunimestä muo- 
dostanut samaa merkitsevän kreikkalaisen („mu.sta 
maa"; myöhemmin hän kirjoitti nimensä J!e- 
lanthon, s. o. ,, hunajakukka"). M. oli inno.stuk- 
sella liittynyt humanismin harrastuksiin. 
Eteväksi tunnettuna humanistina hän 1518 Reuch- 
linin suositukse.-ta kutsuttiin kreikan kielen pro 
fe.ssoriksi Wittenbergiin, jossa Luther vähää en- 
nen oli aloittanut uskonpuhdistuksen. Tutustu- 
minen Lutheriin ja hänen aatteisiinsa teki välit- 
tömästi M:iin mitä syvimmän vaikutuksen; hän 
omisti kokonaan Lutherin uskonnollisen kat- 
santokannan ja astui empimättä v:sta 1519 liänen 
asetoverikseen alkaneessa taistelussa. Tlänestä tuli 
uuden liikkeen ensimäinen teologi. Teologiansa 
sisällykseen nähden M. oli Lutlierista melkein 
täydellisesti riippuvainen, mutta hän osasi paljon 
pai emmin kuin Luther itse antaa uusille ajatuk- 
sille selvän ja täsmällisen tieteellisen muodon. Jo 
jouluk. 1521 M. julkaisi uskonopin esityksen ni- 




Filip Melanchthon. 



mellä ,,Loci communes rerum theologicarum"; 
tämä uskonpuhdistuksen ensimäinen dogmatiikka 
ilmestyi sitten yhä laajennettuina laitoksina, 
"^'liopistossa hän pian siirtyen teologiseen tiede- 
kuntaan etenkin vaikutti raamatunselittäjänä: 
tärkein hänen teoksistaan siltä alalta oli Rooma- 
laiskirjeen selitys v. 1532. Hänen kielitaitonsa 
teki hänet arvokkaaksi Lutherin apumieheksi 
Vanhan testamentin saksannoksessa, joka valmis-- 
tui 1534. 

Ennen pitkää M. joutui, vastoin haluansa, yli- 
opistotyönsä ohessa olemaan mukana ajan suu- 
rissa kirkkopoliitillisissa taisteluissa. M :n maltil- 
lisuus, varovaisuus, sovinnollisuus ja kaikk a näkö- 
kohtia huomioon ottava tunnollisuus tekivätkin 
hänet varsin sopivaksi kaikenlaisiin neuvottelui- 
hin, jos kohta nämä hänen luonteensa ominai- 
suudet myös usein ilmenivät epäröivänä arkuu- 
tena ja liiallisena myöutyväisyyteiiä. jo-^ta oli hait- 
toja uskonpuhdistuksen asialle. Augsburgin valtio- 
päivillä 1530 ^I :11a oli erittiiin huomattava osa. 
Siellä esitetty Augsburgin tunnustus 
(ks. t.) ja sitä selittävä Aug.sburgin tunnustuk- 
seu puolustus (ks. t.). muodostumassa olevan lu- 
terilaisen kirkon ensimäi.set tunnustuskirjat, oli 
vat M:n laatimia. Muista neuvottelutilaisuuksista, 
joissa M. oli mukana, mainittakoon keskustelut 
sveitsiläisten kanssa Marburgissa 1529 ja Kasse- 
lissa 1534 ja katolisten kanssa Wormsissa 1540 
ja Regensburgissa 1541. — Samaan aikaan M. oli 
mukana siinä työssä, joka tarkoitti evankeli.sen 
seurakuntaelämän ja sen muotojen kehittämistä 
siellä, missä uskonpuhdistus oli voitolle päässyt. 
Niinpä M. piti l.")27-28 seurakuntien tarkastuksia 
Saksin vaalirulitinaskunnassa ja kirjoitti havain- 
tojensa johdosta ,, Tarkastajien neuvoja Saksin 
kirkkoherroille", ^'v. 1.138-39 hän kävi Branden- 
burgissa, 1539 Leipzigissä neuvoja antamassa: 
toisiin maihin hän lähetti kirjallisia lausuntoja. 

M:n kehitys oli kiiynyt tyynesti ja tasai- 
sesti; hänellä ei ollut Lutherin ankaria uskon- 
nollisia taisteluita ja syviä kokemuksia. M :n 
koko ajatustapa oli vähemmän välitön, järki- 
peräisempi ja .samalla käytännölli-sempi. Hän 
veti etualaan .sellaisia kristinu.skon puolia, jotka 
-suoranaisesti kohdistuivat kristilliseen elämiiän. 
ja pelko tai huomio, että jotkut puolet uskon- 
puhdistuksen opetu.stavassa saattoivat väärin kä- 
sitettyinä aiheuttaa käytännöllisiä vaaroja, sai 
liänet u.sein heikontamaan Lutherin ajatuk- 
sia. Toisia, asiallisesti suurempia poikkeuksia 
Lutherista aiheutui siitä, että M. taipui huomaa- 
maan va.stakkaiselta taholta esitetyissä muis- 
tutuksissa varteen otettavaa. Niinpä hän, joka 
Lutherin ja Erasmuksen v. 1525 kiisteliessä tah- 
don vapaudesta oli kokonaan ollut Lutherin puo- 
lella, sittemmin pani enemmän painoa sille tttä 
Uimisen talito kääntymyksessä jollakin tapaa 
myötävaikuttaa Jumalan armon kanssa — minkä 
johdosta häntä .syytettiin „synergismi.stä" (k.>. t.). 
Samoin hän ehtoollisopissa Marburgin keskuste- 
lun jälkeen kallistui siihen Z\vinglin ja Lutherin 
)p|)ia välittävään käsitykseen, jota Butzer (k.s. t.) 
ja sittemmin Calvin edustivat. Nämä poikkea- 
vat käsityksensä hän toi varovalla tavalla esiin 
u.skonoppiiisa ja Aug.sburgin tunnustuk.sen uu- 
sissa painoksissa, muuttaen sananmuotoa ainakin 
<en verran, että toistenkin käsitys asioi.sta .saat- 
toi mahtua siihen. Monet teologit Lutherin ym- 



253 



Melander 



254 



paristossa kantelivat hänelle M: ia vastaan, mutta 
eivät saaneet luinen luottamustaan horjutetuksi. 
Kuitenkin oli heidän väleissiUin loppuvuosina sa- 
laista kireyttä; Lutherin kiivas luonne pitiM:ia 
painon alla ja esti häntä olemasta täysin avomie- 
linen. 

\'aikka M. olikin empimättä omistanut uskon- 
puhdistuksen yleiset periaatteet, oli hän taipu- 
muksiltaan kauttaaltaan vanhoillisempi kuin 
Lutiier. Hän antoi suuren arvon vanliakirkolli- 
selle perintätiedolle. Keskiajan kirkollisesta jiir- 
jestyksestä hän olisi mielellään säilyttänyt enem- 
män, m. m. piispanviran. Yleensä luin oli var- 
man, vakaan järjestyksen mies: jyrkemmin kuin 
Luther hyväksyi hän pakkotoimenpiteitä, jopa 
kuolemanrangaistuksen käyttämistä uskonnon 
asioissa. Kristillistä seurakuntaa (kirkkoa) hän 
pikemmin piti kasvatuslaitoksena kuin uskovais- 
ten yhdyskuntaiua ja teroitti seurakunnan jäsen- 
ten kuuliaisuusvelvollisuutta johtajiansa kohtaan. 
Hyvän jiirjestyksen vuoksi M. myös pyrki luteri- 
laisessa kirkossa luomaan uutta oppitraditsionia, 
jonka auktoriteeteiksi hän asetti paitsi Raamat- 
tua Augsburgin tunnustuksen ja Lutlierin sekä 
muiden hänen kanssaan yhtä pitii vien Wittenber- 
gin teologien opin. Täten Rl., ja ennen muita 
juuri hän, antoi alun sille kehitykselle, jonka 
tuloksena oli 1600-luvun luterilainen puhdasoppi- 
suus, uusi kaavateologia, joka astui vanlum sko- 
lastiikan sijalle. Kuitenkin ]\I:n oma menettely 
osoitti, ettei hän suinkaan tahtonut tätä oppitra- 
ditsionia niin alitaaksi kaiileeksi yksilölliselle 
mielipiteiden vapaudelle kuin miksi se ennen pit- 
kää tuli. 

Lutherin kuoltua 1546 M. joutui Saksan us- 
konpuhdistuksen teologisena johtajana vastuun- 
alaiseen asemaan, jonka taakkaa hänen luontoi- 
sensa mies ei täysin kyennyt kantamaan. Kuu 
evankelisille onnettoman Schmalkaldenin sodan 
jälkeen heitä koetettiin pakottaa hyväksymään 
kirkollista järjestystä, joka tiesi osittaista palau- 
tumista katolisaikuiseen (ks. Inter im), piti 1\L 
useita vaatimuksia elulonvallan asioina, joihin 
saattoi suostuu kieitäniiittä evankelista uskoa (ks. 
Adiafora). Tämän johdosta hyökkäsivät „aito- 
luterilaiset" (1\L Flacius y. m.) silmittömästi h;l- 
nen kimppuunsa, syyttäen hiintä salakatolisuu- 
desta; ja M:n täytyi lopulta myöntää tässä 
asiassa erelityneensä. Näin lierännyt epäluulo 
aiheutti uudistettuja hyökkäyksiä M:ia vastaan; 
häntä syytettiin „salakalvinismista" ehtoollis- 
opissa, „synergismistä" ja muista poikkeuksista 
luterilaisesta vaniiurskauttaniisopista. — M :n 
osuus uskonpuhdistuksessa on hiinen vanhoillis- 
ten taipumustensa takia kieltämättä osaltaan 
vaikuttanut, että uudistuksen johdonmukainen ku- 
hitys monessa tärkeässä kohdassa keskeytyi ja pa 
lautui vanhoihin uriin; mutta toisaalta olisi il- 
man häntä tuskin sitäkään saavutettu pysyväi- 
seksi tulokseksi, mikä kuitenkin saavutettiin. 

Aivan yksimielistä tunnustusta on saanut M:n 
työ protestanttisen oppikoulu- ja yli- 
opisto-opetuksen uudistajana. Pysyen hu- 
manismin sivistysihanteille uskollisena ja yhdis- 
täen ne uskonpuiidistuksen aatteisiin hän mitä 
pontevimmin vastusti nuuitaniissa uskonnollisissa 
piireissä, varsinkin kasteeiuuidistajilla, vallitsevaa 
tieteitten ja sivistyksen halveksimista. V. 1526 
M. NUrnbergissä järjesti ensimäisen protestantti- 



sen kymnaasin, josta tuli mallilaitos monille muille, 
ja ..Tarkastajain neuvoissa" 1527 hän laati 3-luok- 
kaisten latinakoulujen eli n. s. triviaalikoulujen 
ohjelman, jota on sanottu Saksan oppikoulun pe- 
rustuskirjaksi. M:n oppilaat ja ystävät olivat 
halutuimpia koulujen johtajia, ja hänen kirjoitta- 
mansa oppikirjat eri aineissa levisivät kaikkialle. 
M:n luoma oppikoulutyyppi, joka muodollisesti 
liittyi keskiaikaiseen, mutta sisällyk-seltään oli 
perinpohjin uusittu, pääsi vallalle kaikissa lute- 
rilaisissa maissa ja säilyi pääpiirteissään saman- 
laisena viime vuosisadan alkupuolelle saakka. 
XI: n suunnitelmien mukaan järjestettiin myös 
1536 Wittonl)ergin yliopisto, jonka esimerkki 
niinikään tuli määrääväksi lukuisille muille lu- 
terilaisille yliopistoille. Etupäässä M:n ansioksi 
on luteril. maihin nähden luettava, ettei uskon- 
puhdistus tehnyt aukkoa eurooppalaisen sivistyk- 
sen kehitykseen, vaan tuli uuden, entistä eloisam- 
man sivistysaikakauden aluksi. Syystä on M. saa- 
nut ,. Saksanmaan opettajan" ( jirceceptor Gcrma- 
II ice) kunnianimen. 

M., joka ruumiiltaan oli hento ja terveydeltään 
aina heikonlainen, kuoli Wittenbergissä huhtik. 
19 p. 1500. Hänen jälkimaineensa luteril. kir- 
kossa oli kauan riidanalainen. Puhdasoppisuu- 
den aikana häntä ylenmäärin soimattiin, valis- 
tusaikana taas ylenmäärin kiitettiin Lutherin 
kustannuksella. Vasta myöhemmin on opittu tasa- 
puolisemmin arvostelemaan hänen ansioitaan ja 
heikkouksiaan. [M: n kootut teokset Wittenber- 
gissä 1562-64, täydellisemmin Bindseilin toimit- 
tamina sarjassa ,, Corpus Reformatorum" I-XXVIII 
(1834-60); elämäkertoja: Camerarius (1566), K. 
Sciimidt (1861), K. Hartfelder, „Ph. M. als Prie- 
ceptor Germaniffi" (1896), G. EUinger (1902), 
Jaakko Gummerus, ,,F. M., hänen elämänsä ja 
vaikutuksensa" (1897).] J. G. 

Melandei" [-a'-]. 1. Henrik L e o p o 1 d Rl. 
(1819-90), yliopettaja; fil. kand. 1844. tuli toi- 
seksi kolleegaksi Kuopion korkeampaan alkeis- 
kouluun 1845, koulun konrehtoriksi 1851 ja reh- 
toriksi 1853; nimitettiin 1864 historiallisten ai- 
neiden yliopettajaksi silloin perustettuun Helsin- 
irin normaalilyseoon, jonka vararehtorina toimi 
eri kertoja. Tunnetuksi M. on tullut erittäinkin 
kirjoittamistaan hi.storian oppikirjoista (ensimäi- 
-;et painokset ruotsiksi 1868-72, suomeksi 1873-75), 
joita ^^ikoinaan yleisesti käytettiin opetuksen poh- 
jana kaikissa maamme kouluissa jopa Ruotsiss;i- 
kin. Kasvatusopillisen yiidistj^ksen aikakauskir- 
jan ahkerana aputoimittajana M. oli sen perus- 
tamisesta asti 1864. 

•1. Kurt Reinhold M. (s. 1858), hi.storian- 
tutkija, edellisen poika, yliopp. 1877, fil. kand. 
IS83, fil. lis. 1887, tuli sam. v. Pohjoismaiden 
l'istorian dosentiksi, historian lehtoriksi Turun 
suom. lyseoon 1888, Helsingin ruots. reaalilyseoon 
1901 ja yliopettajaksi suom. normaalilyseoon 1904. 
iM. on julkaissut suuren joukon tutkimuksia Suo- 
men historian alalta, erittiiinkin 1600-lukua kos- 
kevia, joista tässä mainittakoon: ,, Kuvaus Suo- 
men ynnä Inkerin ja Käkisalmen läänin oloista 
VV. 1617-34" I (väitöskirja, 1887); „Muistiiu- 
panoja Suomen mitta- ja painosuhteista 15-sata- 
luvun loppupuolella ja seuraavan vuosisadan 
alulla" (Hist. arkisto XI, 1891); »Vuokraukset 
ynnä talojen l.vlienn.vkset Suomessa. Käkisalmen 
läänissä ja Inkerissä vv. 1617-34" (Ilist. ark- 



255 



Melaneesia— Melaneesialaiset 



256 



XVI, 1900) ; ,,Cber die Hamarteilung in Finland 
im 17. Jalirliundert" (Suom. tiedeakatemian toi- 
mituksia, B I, 1909) y. m. 

3. G u s t a f M. (s. 1861), fyysikko, edellisen veli, 
yliopp. 1879, fil. kand. 188."), f il. toht. ja dosentti 
1890, meteorolopisen keskuslaitoksen johtaja 1908. 
M. on tutkinut lämmön vaikutusta barvennettuihin 
kaasuihin (,,De la dilatation des gaz ä des pressions 
inf^rieurs ä la pressiou atmospherique", „t^ber den 
Einfiuss der Wand der Gefässe bei Studien ilber 
Gase", 1886-94) ja syitä vesihöyryn tiivistymi- 
seen ilmassa („Sur la condensation de la vapeiir 
d'eau dans Tatmosphöre", 1897; ,,t?ber einen 
Universal-Spektralnpparat", 1901), julkaissut sar- 
jan tutkimuksia, jotka koskevat valon vaikutusta 
magneetteihiu ja kap|>aleiden sähkötilaan (,,'Öber 
die Erreguug statischer elektrischer Ladungen 
durch Wärme und Bestralilung", 1906), tutkinut 
en aineiden ominaisuutta tavallisessa lämpö- 
tilassa levittää valosäteitä, jotka ovat niin heik- 
koja, ettei silmämme voi niitä suoraan erottaa 
(,,t)ber Lichtemission der Stoffe bei niedrigen 
Temperaturen", 1910), julkaissut ,,Das finniselle 
Bad vom Standpunkte der Phys'k" (1912). M. on 
alkuunpannut koko Suomea koskevat magneetti- 
set mittaukset sekä ,,Thnala" nimisen leija-aseman 
lähellä Helsinkiä. Suom. tiedeakatemiassa M. 
on aiheuttanut Sodankylän magneettisen observa- 
torin perustamisen. 

Melaneesia ks. Oseaania ja Melanee- 
sialaiset. 

Melaneesialaiset (< kreik. melcis = muuta, ja 
ne.sos = saari), kansanrotu, joka asuu Austraalian 
mnntereen pohjois- ja koillispuolella olevilla saari- 
ryhmillä: Uudessa-Guineassa, Bismarckin saaris- 
tossa, Salomonin- ja Santa Cruzin-saarilla, Uu- 
silla-Hebrideillä, Uudella-Kaledonialla, Banksin-, 
Torresin- ja Fidzi-saarilla. Kaikkiaan heitä on 
n. 1 7j milj. M:sta käytetään myös papua nimeä, 
mutta oik. se käsittää vain osan Uuden-Guinean 
asukkaista. — M:n kansatiet. asemasta ollaan 
vielä epävarmoja; tutkimustyö heidän keskuudes- 
saan on vasta alulla, ja suuret osat hei- 
dän asuma-aloistaan ovat vielä aivan tuntemat- 
tomat. — Useat tutkijat asettavat m. Itä-Intian 
saariston negfoidLsten heimojen yhteyteen. — B. 
Hagen olettaa m:n tulleen nyk. asuinsijoilleen län- 
nestäpäin. Raja polyneesialaisia vastaan idässä 
on epäselvä (ks. Fidzi-saaret). 

M:n vartalo on tav. keskikokoinen, kallo doliko- 
kefaalinen, hampaat ja poskipäät hieman ulkone- 
vat, nenä ja suu leveät, huulet pak.sunlaiset, otsa 
kapea. Ihonväri vaihtelee melkein mustasta här- 
män n-ruskeaan. Tukka paksu, kihara, mutta ei 
villainen, parrankasvu huono. — Kömpelöraken- 
teisinta ja alkuperäisintä tyyppiä edustavat Bis- 
marckin saaristolaiset; heidän ihonvärinsä on 
kuitenkin hyvin vaalea. M:sta kookkaimpia ovat 
Salomonin saaristolaiset, mutta myös mustaihoi- 
simpia. (ks. liitekuvaa Austraalian ja 
Oseaanian kansantyyppejä I.) 

M:n luonteesta ei voi saada mitään yhteis- 
kuvaa. Kuten luonnonkansat yleensä he ovat 
helposti kiihottuvia, mutta pitkävihaisia ja kos- 
tonhaluisia, vaikka osaavat kostonaikeitaan hy- 
vin salata. Eurooppalaisten harjoittamat, orjamet- 
sästyksiä muistuttavat työväen pakkovärväykset 
monella saariryhmällä ovat tehneet heidät mel- 
kein kaikkialla vihatuiksi, joka m:n sotaisuuden 



ja julmuuden takia on suuresti vaikeuttanut saa- 
ristojen tutkimista. Henkiset kyvyt ovat 
korkeammat kuin mitä m:n aineellisesta kehitys- 
asteesta voisi päättää. Taipumus lauluun ja soi- 
tantoon on suuri. M:n valmistamat, etelämeren, 
ehkä koko maailman merkillisimmät tanssinaa- 
marit ovat parhaita esimerkkejä heidän eriskum- 
mai.se.sta kuvanveisto- ja puuleikkelytaiteestaau. 
Ajanlasku kehittynyt. Lukusanoja tav. 3 :een, kor- 
keintaan 6:een. — Vaatetus (niinestä, leh- 
di.stil, ruohosta y. m. s.) yleensä hyvin vähäinen, 
miehet käyvät usein alasti. Koristuksia sitävas- 
toin käytetään paljon, varsinkin tukkaa kaunis- 
tetaan monella tavalla: kalkin y. m. avulla .se 
muokataan suuriksi paakuiksi tai pitkiksi suor- 
tuviksi (tekotukkaa käj^tetään usein apuna), joi- 
hin kiinnitetään kukkia, sulkia, bambukampoja 
y. m. Hio u.sein maalataan; tavataan myös iho- 
naarmutusta. — Asumukset ovat enimmäk- 
.scen suunnikkaanmuotoiset. Usein rakennetaan 
paaluille, tai suojaudutaan jollain muulla tavalla 
äkkihyölvkäyksiltä (puihin rakennetut majat). 
Katto hyvin korkea, räystäät ulottuvat aivan 
alas. Bakennukset ovat tav. isoja (joskus 150-200 
m pitkiä), monen perheen asuttavia. Naimatto- 
mat miehet asuvat erikseen suurissa yhteisasun- 
noissa, joita myös käytetään varastoaittoina. — 
Kalastus-, metsästys- ja etenkin sota-aseet ovat 
huolella ja taidolla valmistetut sekä koristetut, 
vaikka rauta on yleensä tuntematonta. Sota- 
aseista tärkeimmät: keihäs, nuija, jousi ja nuoli, 
bambupuukko, kilpi ; sotakanootit kantavat lähes 
30 miestä, mutta niitä käytetään vain kuljetuk- 
seen, sillä taistelut suoritetaan maalla. Pää- 
elinkeinona on maanviljelys (tarro, banaani, 
saago, leipäpuu, kookospalmu), joka on melkein 
yksinomaan naisten liuolena; miehet auttavat ai- 
noastaan uusien peltojen raivauksessa. Kotieläi- 
miä vain koira, sika (usein metsistynyt) ja kana. 
Kalastus ja metsästys ovat tärkeitä sivuelinkei- 
noja. Nautintoaineita on verrattain vähän (kava- 
juoma, tupakka ja beteli tavallisimmat). — Muu- 
tamissa käsitöissä m. ovat mestareita. Tuot- 
teista mainittakoon puuleikkausten ja rakennus- 
ten lisäksi etenkin muutamissa osissa Englannin 
Uutta-Guineaa harjoitettu saviastia-teollisuus, 
joka on niin kukoistava, että sen tuotteilla käy- 
dään laajaa vaihtokauppaa. Eteviä laivanraken- 
tajia on esim. Louisiadi-saaristossa, mutta yleensä 
m:n alukset eivät merikelpoisuudessa ole polynee- 
sialaisten kanoottien veroisia. Kauppa on 
enimmäkseen vaihtokauppaa; maksuvälineinä käy- 
tetään usein sikoja. On rahojakin: simpukankuo- 
resta hiottuja, nauhoihin ripustettuja enimmäk- 
seen levyn tai renkaan muotoisia kappaleita, 
diicarra; rikkailla päälliköillä voi olla 2,000 :kin 
nauliaa di\varraa. 

Yhteiskunnalliset olot ovat aivan ke- 
hittymättömät (paitsi Fidzi-saarilla), päällikön 
valta on hyvin rajoitettu. Valtioita Melaneesiassa 
ei ole koskaan muodostunut. Salaisia seuroja on 
esim. duk-duk. — Perheessä naisella on alhaisempi 
asema kuin Polyneesiassa; monivaimoisuus tavalli- 
nen, vaimot ostetaan. Lapset kuuluvat missä isän, 
missä äidin sukuun. Uskonnolliset käsitteet hä- 
märät. Vainajien henkiä palvellaan ja peljätään. 
Papit toimivat loitsijoina, mutta yleensä heidän 
vaikutusvaltansa on vähäinen. Tanssit ja juhlat 
liittyvät usein uskonnollisiin menoihin, samoin 



257 



Melaneesian lähetys— Melartin 



258 



ympärileikkaus, milloin sitä tavataan. Ylhäisten 
hautausnieaot ovat komeat ja monimutkaiset. 
.Muutamilla saarilla tunnetaan tabu,va\kkn paljon 
laimeampana kuin Polyneesiassa. Ihmissyönti jok- 
seenkin yleinen. 

M. kielet ks. M a 1 a i j i I a i s-p o 1 y n e e- 
•i i a 1 a i n e n k i e 1 i k u n t a. E. E. K. 

Melaneesian lähetys ks. Englannin kir- 
kon lähetysseurat. 

Melanemia (kreik. melos -min^ta, ja liaivta 
= veri), mustahkon väriaineen (melaniinin) il- 
mestyminen vereen, aiheutuen siitä, että punaiset 
verisolut liajaantuvat suurissa joukoissa (etu- 
päässä vaikeissa horkka-tapauksissa ja muutamaa- 
lajisissa myrkytyksissä). Näin syntynyt väri- 
aine saattaa sijoittua milloin mihinkin elimeen, 
kuten pernaan, maksaan, munuaisiin, keuhkoihin 
tai aivoihin aikaansaaden niissä suonentulppau- 
tumisia. E. Tli-n. 

Melange [-lä'z] (ransk.), sekoitus; monikossa 
I Mehnigesj kirjannimenä = Varm, sekalaista, va- 
littuja kappaleita. 

Melaniitti ks. Granaatti. 

Melankhlainoi /-«'/?-/ (kreik. meläs = musta, 
tumma, ja /i-/i/ai?)rt = viitta, vaippa), „mustnviit- 
taiset", muinaisajan kansa, joka ITerodotoksen 
tietojen mukaan asui skyyttiläisten maan poiijois- 
puolella, androphagien itä-, ja tyssageettien länsi- 
puolella, 20 päivänmatkan päässä Krimin niemi- 
maasta ja Asovan merestä; heidän maansa ta- 
kana oli järviä ja asumattomia maita. Reicliard 
ja Scliafarik arvelevat heidän asuneen Volgan 
lähteiden, Ilmajärven, Suomenlahden ja Laatokan 
välisessä maassa. ITerodotos huomauttaa, että 
,, mustaviittaiset" eivät olleet skyyttiläisiä, vaik- 
kakin heidän elintapansa olivat samanlaiset kuin 
näiden. Y. W. 

Melankolia (kreik. w( eZr/s = musta, ja khnlc- 
sappi), sairaloinen alakuloisuus 1. mielisairaus, 
jota ennen pidettiin itsenäisenä tautimuotona, 
mutta joka Krrepelinin laatiman järjestelmän 
mukaan luetaan suurimmaksi osaksi kuuluvaksi 
m a a n i s-d epressiiviseen mielisai- 

rauteen (vrt. Mania). M:n tärkeimmät oi- 
reet ovat: masentunut 1. tuskallinen mieliala, 
alentunut itsetunto, ajatuskyvyn vaikeutuminen 
ja tahdon ilmauksien suurempi tai vähempi esty- 
minen. Näistä sairaloisista ominaisuuksista saat- 
taa kumminkin osa jiiädii pois ja saattaapa niit- 
ten sijaan tulla maanisiakin aireita, joten syntyy 
hyvin erilaisia taudinkuvia. Silloin esim. kun 
tuska on vallitsevana piirteenä, vaihtuu estymi- 
nen usein motoriseksi kiihottuneisuudeksi, sai- 
ras valittaa lakkaamatta ja on alituisessa liik- 
keessä. Samoin saattaa itsetuntokin olla alenta- 
misen asemasta kohonnut, ja sairas ärtjMsenä 
syyttää ympäristöään eikä itseään. Taudinkulku 
on useimmiten pitkäveteinen kestäen väiiintiiän 
6-12 kuuk. Tavallisesti ovat oireet taudin alussa 
kiihotuksellista laatua (valittamista, pelkoa, unet- 
tomuutta j. n. e.), sitten seuraa yleinen väsymys 
jii välinpitämättömyys ja lopuksi tulee usein 
lievä maaninen jälkitila. Tämän ohimentyä on 
henkilö useassa tapauksessa täysin terve, joissa- 
kuissa jättää tauti jälkeensä affektien liiallisen 
herkkyyden, ja muutamissr. vuosikausi \ kestä- 
vissä (varsinkin vanhemmalla puolen ikää esiin- 
tyvissä) se saattaa aikaansaada henkisiä vajauk- 
sia jopa tylsistymistäkin. — Aniharvoin on tau- 
9. VI. Painettu i»/i2 l?.. 



din laatu sellainen, että sairaan hoitaminen käy 
päinsä yksityis-olois.sa; useimmiten hänet täytyy 
sijoittaa johonkin sopivaan laitokseen eli mieli- 
sairaalaan, joko senvuoksi että kotiolot eivät ole 
hiinelle sopivat, tai siitä syystä että hänellä on 
itseään ja muita vahingoittavia pyyteitä, kuten 
vääriä itsesyytöksiä, itsenuirhalialn.i j. n. e. Omais- 
ten jTitykset lievissä tautitapauksissa saada sai- 
raan alakuloisuus haihtumaan houkuttelemalla 
liänet huveiliin tai kuljettamalla häntä kylpy- 
paikasta toiseen eivät tavallisesti johda toivot- 
tuun tulokseen, vaan päinvastoin pahentavat hä- 
nen tilaansa. M:aa potevilla on melkein aina 
käsityskyky säilynyt, ainoastaan vaikeissa stu- 
por- ja tuskatiloissa tavataan ajoittaista seka- 
mielisyyttä. Harha-aistimuksia saattaa tässä ku- 
ten maniassakin esiintyä, mutta ainoastaan poik- 
keusta pauk.sessa ne tulevat etualalle taudin- 
kuvassa. — Symptomaattisen suunnan edustajat 
antavat m :lle lisänimityksiä, kuten agitnus, atto- 
iiita, hypocliovdrica y. m., osoittamaan kulloinkin 
jotakin huomattavampaa piirrettä taudin esiinty- 
misessä. E. Th-n. 

Melanoma (kreik. meZäs = musta), tummapig- 
uienttisiä, palianlaatuisia kasvaimia (melanosar- 
koma ja melanokarsinoma) , jotka muodostavat 
li el posti haarapesäkkeitä. 

Melanoosi (kreik. vieläs = muf^ta) , ihon ja mui- 
den kudosten tavallisuudesta poikkeava tumman- 
ruskea väritys. 

Melanteriitti (r a u t a v i h t r i 1 1 i) . mineraa- 
lina esiintyvä ferrosulfaatti (FeSOj + THjO) ; sama 
aine kuin keinotekoisesti valmistettu rautaviht- 
rilli. Luonnossa sitä muodostuu raudanpitoisten 
rikkiylidistysten rapautuessa. P. E. 

Melart ks. M e 1 a r t o p ae u s. 

Melartin [-t'n], Erik Gabriel (1780-1847), 
arkkipiis])a. Tultuaan 1797 ylioppilaaksi ]\1. opis- 
keli klassillisia kieliä, filo.sofiaa, matematiikkaa, 
ja luonnontieteitä, kunnes pääsi maisteriksi 1802. 
V. 1804 M. nimitettiin kreikan kielen dosentiksi 
yliopistoon, mutta siirtyi jo seuraavana vuonna 
matematiikan ja luonnontieteen opettajaksi Vii- 
purin kymnaasiin. Tehtyiiän itsensä tunnetuksi 
mulempien kasvatusopillisten aatteiden hartaana 
edustajana M. nimitettiin 1810 Viipurin kuver- 
iiementin oppilaitosten tarkastajaksi ja otti myö- 
hemmin teliokkaalla tavalla osaa Viipurin läänin 
oppilaitosten jiirjestämiseen. Yliopistoon M. kiin- 
nitettiin 1812, jolloin hänet nimitettiin jumaluus, 
opin neljänneksi professoriksi. V. 182G hän sai 
jumaluusopin tohtorin arvon. V. 1828 tapahtu- 
neessa aineiden järjestelyssä M. sai dogmatiikan 
opotusaineekseen. Oltuaan jo 1820 ehdolla Por- 
voon piispanvirkaan hän sai Tengströmin kuole- 
man jälkeen toisen vaalisijan arkkipiispan i.stui- 
rnelle ja sai nimityksen 1833. Nauttien sekä pa- 
piston että hallituksen luottamusta M. toimi jo 
professoriaikanaan jiisenenä katkismus- ja käsi- 
kirjakomiteoissa. Arkkipiispaiui ollessaan hän 
otti tehokkaasti osaa 1843:n koulujärjestyksen 
valtnistuksiin sekä kirkon ja koululaitoksen 
leski- ja orpokassan järjestämiseen. Mielipiteil- 
tään valistusajalla vallinneen neologiseu suunnan 
vaikutuksen alaisena M. ei voinut ymmärtää 
kansassa versovaa syvempää uskonnollista elä- 
mää sellaisena kuin se ilmeni heränneisyysliik- 
keessä. Vaikkei voinutkaan kieltää heränneiden 
pappien toimintahalua ja lämmintä uskonnollista 



259 



Melartin — Melbourne 



260 



tunnetta, niin hän kuitenkin heidän toiminnas- 
saan näki vain kypsymätöntä intoilua, joka syn- 
nytti eripuraisuutta ja uhkasi, tieteen edistyk- 
sistä huolimatta, taantumuskaudella, jolloin viha 
järkeä vastaan, sokea uskon-into ja pimeys saisi- 
vat vallan. Uskoipa hän pietismin aiheuttaneen 
kansan keskuudessa mielisairauden, itsemurhain, 
lastenmurhain y. m. surullisten ilmiöiden lisään- 
tymistä. Maassa par'aikaa käytävässä suomalai- 
suuden taistelussa INI. asettui kansallisen asian 
kannattajain riveihin, oli Suom. kirj. seuran pe- 
rustajia ja ensimäinen puheenjohtaja ja valmisti 
1837 ministerivaltiosihteerille aiotun ehdotuksen 
suomen kielen saattamisesta maan viralliseksi 
kieleksi, jota ehdotusta ei kuitenkaan koskaan 
annettu asianomaiseen paikkaan. Ahkerana, tun- 
nollisena, ystävällisenä ja avuliaana miehenä 
arkkipiispa M. jätti jälkeensä yleisesti kunnioi- 
tetun muiston. [Lindström, „Äminnelsetal öfver 
erkebiskopen E. G. Melartin" teoksessa ,,Hand- 
lingar rörande prestmötet i Äbo 1859".] 

A. J. P-ä. 

Melartin [-l'n], Erkki Kustaa (s. 1875) , 
säveltäjä, s. 7 p. helmik. Käkisalmessa. Opiskeli 
Plelsingin musiikkiopistossa sävellystä M. Weirc- 
liuksen johdolla 1892-97, jatkoi valtionstipendillä 
opinnoltaan 2 v. Wienissä prof. Eob. Fuchsin 
johdolla. Sieltä palattuaan toimi teorian ja mu- 
siikkihistorian opettajana Helsingin musiikkiopis- 
tossa, 1908-10 Viipurin orkesterin johtajana sekä 
syksystä 1911 musiikkiopiston johtajana Helsin- 
gissä. Nauttii valtion elinkautista eläkettä. M. on 
maamme etevimpiä, tuotteliaimpia ja melodiarik- 
kaimpia säveltäjiä. Hänen lauluissaan on monta 
verratonta helmeä ja hänen kamarimusiikki- ja 
sinfoniset teoksensa alkavat jo herättää huomiota 
Venäjällä, Skandinaavian maissa ja Englannissa. 
Sävellyksiä: 4 sinfoniaa (e-moll, e-moll, f-duur, 
e-duur), ooppera ,,Aino", 3 sinfonista runoelmaa 
(,, Siikajoki", „Traumgesicht", ,, Patria") , 3 lyy- 
rillistä sarjaa orkesterille, 4 jousikvartettia 
(c-moU, g-moll, ess-duur, f-duur), 2 viulusonaattia 
(e-duur, ciss-moll), 1 viulukonsertti (d-moll), 
1 promotsionikantaatti, pari suurehkoa mieskuoro- 
teosta orkesterin säestyksellä („Värträdet", „I1- 
raarinen"), suuri joukko näytelmämusiikkia, lu- 
kemattomia soolo- ja köörilauluja, piano- ja viulu- 
kappaleita. Suurin osa M:n pienemmistä sävel- 
lyksistä on ilmestynyt painosta osaksi kotimai- 
sella kustannuksella, osaksi Leipzigissä, Kööpen- 
haminassa ja Lontoossa. O. M-o. 

Melartopseus- (ja Mela rt-) suku on pe- 
räisin Varsinais-Suomesta, jossa sen ensimäinen 
tunnettu jäsen Paulus M. 1500-luvun keski- 
vaiheilla tavataan kirkkoherrana Kemiössä. Sen 
alkuperäinen nimi näyttää olleen Mesileipä, 
josta M. on jokin käännös ja muodostus. Suvun 
huomattavimmat jäsenet ovat: 1. Petrus 
H e n r i c i M., joka harjoitettuansa opintoja Sak- 
sassa (ylioppilaana Rostockissa 1573, Witten- 
bergissä 1576) ja siellä maisteriksi vihittynä 
1587 tuli koulumestariksi Strengnäsiin; määrät- 
tiin 1594 piispa Eerik Sorolaisen apulaiseksi Tur- 
kuun ja 1605 Mariestadin (Vermlannin) super- 
intendentiksi, jona kuoli 1610 (luult. hän myös 
on 5 :n Hemmingin virsikirjaan otetun nimimer- 
killä P. M. merkityn virren tekijä). 2. Gab- 
riel Petri M., alaopettajana Turun koulussa 
1602-06, maisteri Wittenbergissä 1608, Turun 



koulun rehtori, Eerik Sorolaisen apulainen. 1633 
nimitetty Viipurin hiippakunnan piispaksi, jona 
kuoli korkeassa iässä 1641. 3. Kristian ^I. 
(1684-1753), ylioppilas Turussa 1702, sotilaspappi, 
joutui vangiksi Perevolotsnan luona 1709, nimi- 
tetty 1716 Viipurin kirkkoherraksi ja kaksi 
vuotta myöhemmin tuomiorovastin nimellä sinne 
asetetun konsistorin esimieheksi, jona kiitettä- 
vällä tavalla toimi Itä-Suomen kirkollisten olo- 
jen järjestämiseksi: uusia seurakuntia perustet- 
tiin, konsistori puolusti seurakuntalaisten oi- 
keutta valita pappinsa, vastoin lahjoitusmaiden 
omistajain yrityksiä saada ne määrätä, tehtiin 
esityksiä koululaitoksen parantamisesta y. m. 

K. G. 

Melas, Michael von (1729-1806), vapaa- 
herra, itäv. kenraali, oli mukana seitsenvuoti- 
sessa sodassa, 1787-91 Turkkia vastaan käydyssä 
sodassa ja taisteli 1790-luvulta alkaen ranska- 
laisia vastaan tullen 1794 sotamarsalkkaluutnan- 
tiksi ; saavutti yhdessä Suvorovin kanssa Tre- 
bian ja Novi'n voitot 1799 ja voitti yksinään 
sam. V. Genolan luona; joutui tappiolle taistel- 
lessaan Bonapartea vastaan Marengon luona 1800. 

Melassi (rausk. melasse) , raakasokerin emä- 
vesi, tummanruskea, sakea siirappi, josta ei so- 
keria enää saada kiteytymään. Se sisältää keski- 
määrin 50 % sokeria, 20 % muita orgaanisia ai- 
neita, 10 % kivennäisaineita ja 10 % vettä. So- 
keri ruokomelassista valmistetaan käyttämällä ja 
tislaamalla rommia; sokerijuurikasmelassista 
erotetaan vielä erikoisin keinoin suurin osa soke- 
rista tahi sitä syötetään karjalle sellaisenaan. 

J. V. 

Melatar esiintyy Kalevalassa kosken haltijana. 
Vastaava kansanruno on kuitenkin Lemmen loit- 
sua, jossa Melutarta mielivaimoa rukoillaan: „ota 
mieluisa melasi, mesi keitä, mieli käännä". Tar- 
koittanee Neitsyt Mariaa, tavallista meden keit- 
täjää ja lemmen nostajaa. K. K. 

Melba, N el ly (s. 1859), austr. koloratuuri- 
laulajatar (oik. Helen Mitchell). Esiintyi 
ensin 6-vuotiaana ihmelapsena. Opiskeltuaan 
Murchesi'n johdolla Pariisissa hän kohosi maa- 
ilmanmaineeseen. Hänen tasasävyinen äänensä 
ulottuu laajalle alalle: c — f^ /. K. 

Melbourne /-6an/, kaupunki Kaakkois-Austraa- 
liassa, Victoria-valtion pääkaup. ja Austraalian 
liittovaltion hallituksen väliaikainen istuin; etu- 
kaupunkeineen 591,830 as. (1911; asukasmääräl- 
tään Austraalian toinen kaupunki). — M. si- 
jaitsee lauhkeailmastoisessa (v:n keskilämpö 
+ 14,2° C, tammik:n +19,i° C, heinäk:n -f8,7° C), 
erittäin terveellisessä seudussa, 4,5 km Port 
Phillip-lahden perimmäisen poukaman Hobson's 
bayn pohjoispuolella. Yarra-joen oik. rannalla. 
Tässä varsinaisessa M:ssä oli 1901 ainoastaan 
68,374 as., mutta siihen liittyy, osaksi aivan 
kiinnikasvaneeua, kauas sisämaahan ja 16 km 
pitkin Port Phillip-lahden rannikkoa ulottuva 
esikaupunkikehä (sisempänä Fitzroy, Collingwood, 
Eichmond, Prahran idässä, South M., Port M. 
etelässä, North M. pohjoisessa, ulompana Kew, 
Hawthorne, St. Kilda, Brighton idässä, Williams- 
town, Footscray, Essenden, Flemington, Kensing- 
ton lännessä ja Brunswick pohjoisessa), jossa 
sam. V. oli 427,705 as. Toiset näistä esikau- 
pungeista ovat itsenäisiä kaupunkeja, toiset itse- 
näisiä kuntia. — M :llä on täydellinen suurkau- 



261 



Melbourne — Meleagros 



262 



pungin leima; kadut suorat, leveät, monikerrok- 
siset liikehuoneistot ja yleiset rakennukset pa- 
latsimaisia. Pääkatu on luoteesta kaakkoon kul- 
keva Elizabeth street. Sen poikki, Yarra-joen 
kanssa yhdensuuntaisesti kulkevat: pitkin joen 
rantaa Flinders street, meriliikenteen keskusta, 
Collins street, suurten liikepalatsien katu, vilkas- 
liikkeinen Bourke street y. m. Suuria puistoja 
sekä avonaisia paikkoja on paljon. Huomatta- 
vimpia rakennuksia: kummulla seisova parlamen- 
tin talo (sisältää myös 52,000 nid. käsittävän 
kirjaston), kaupungin talo (sitäpaitsi kullakin esi- 
kaupungilla on oma kaupungintalo), kirjaston 
talo (100,000 nid.), joka myös sisältää taide-, 
kansatieteellisen ja teknologisen museon, posti- 
talo, rahapaja, Carlton gardens-puistossa oleva 
mahtava näyttelyrakennus, jossa Austraalian 
liittovaltion ensimäinen parlamentti avattiin, ku- 
vernöörin palatsi Yarra-joen eteläpuolella olevassa 
suuressa puistossa (samalla kasvitiet. puutarha) : 
protestanttinen tuomiokirkko St PauFs cathedral 
ja katolinen tuomiokirkko St Patrick's cathedral. 
Yliopisto (avattu 1855; 500 ylioppilasta ja 1,150 
kuuntelijaa 1911), 3 college-opistoa, observatori, 
eläintiet. puutarha, useita teattereita (Princess 
ja Theatre royal etevimmät). Flemingtonissa pi- 
detään vuosittain marraskuussa suuret kilparat- 
sastukset, joihin kerääntyy väkeä kaikkialta 
Austraaliasta. ■ — Teollisuuslaitoksista mainitta- 
koon : myllyt, talikeittämöt, parkituslaitokset, 
laivaveistämöt ja valimot. Paljon tärkeämpi on 
kauppa. Melkein koko Victorian ulkomaankauppa 
käy M:n kautta. Tärkeimmät vientitavarat: 
kulta, villa, vuodat, nahka, jauhot y. m. raaka- 
aineet. M:n satamana oli ennen Williamsto\vn. 
Sittemmin Yarra syvennettiin ja sen juoksua 
suorennettiin, niin että nykyään 7 m syvällä 
uivat alukset pääsevät M:n keskustaan asti. Pit- 
kin Yarran rantoja on allastelakoita, kuivia tela- 
koita, veistämöitä y. m. — Taaja rautatieverkko 
haarautuu sisämaahan ja rannikolle. M:ssä on 
sitäpaitsi raitiotieverkko. — M:n paikalle perus- 
tettiin 1835 pieni kylä, jolla aluksi oli nimenä 
Dootigala. V. 1841 M:ssä oli 11,000 as., 
1851 Ballaratissa tehtyjen kultalöytöjen vaiku- 
tuksesta M:n väkiluku kasvoi huimaavasti (1861 
191,254 as.) ja tuli 1851 Ne\v South Walesista 
erotetun Victoria-siirtomaan pääkaupungiksi. 

E. E. K. 
Melbourne [-hsn], William L a m b (1779- 
1848), engl. valtiomies; tuli asianajajaksi 1804, 
valittiin 1805 ensi kerran alihuoneeseen, missä 
liittyi whig-puolueeseen ; siirtyi 1829 ylihuonee- 
seen; oli 1827-28 ministeristön jäsenenä; tuli 
1830 sisäasiainministeriksi Greyn ministeristöön 
kannattaen suurta parlamentin parannusta; oli 
Greyn jälkeen pääministerinä 1834, toisen ker- 
ran 1835-41. M. ei ollut puhujana eikä valtio- 
miehenä erityisen huomattava; hänen suurim- 
maksi valtiolliseksi ansiokseen on sanottu sitä, 
että hän taitavasti johti nuoren Victoria ku- 
ningattaren ensimäisiä askeleita hallitsijana. 

Melbye l-hy], Daniel Herman Anton 
(1818-75), tansk. taidemaalari; työskenteli enim- 
mäkseen Kööpenhaminassa, Hampurissa ja Parii- 
sissa. Maalasi merikuvia taitavasti ja draamal- 
lista vaikuttavuutta silmälläpitäen, mutta tavoit- 
taen usein liiaksikin ulkonaisia häikäi.sykeinoja 
ja käsittäen luontoa pintapuolisesti. Hiili- ja 



liitupiiruslukset ]M:n viime vuosilta kuuluvat hä- 
nen parhaimpien saavutustensa joukkoon. — M :n 
veli, Knud Frederik Vilhelm H a n n i- 
bal M. (1824-82), oli myös merimaisemien maa- 
laaja. E. R-r. 

Melchers [meltsaz], Julius Gari (s. 1860), 
alankom.-amer. taidemaalari; saanut varsinaisen 
taidekasvatuksensa Pariisissa. Asunut vuorotel- 
len Ranskassa, Hollannissa ja New Yorkissa sekä 
v:sta 1909 taideakatemian professorina Weima- 
rissa. M. on sävyltään kansainvälisissä, etevää 
luonteenkuvausta ja voimakasta koristeellista 
väriaistia ilmaisevissa realistisissa maalauksis- 
saan kuvannut varsinkin alankom. kansanelämää. 
Washingtonin kongressikirjastoon M. on tehnyt 
suuria seinilmaalauksia. E. R-r. 

Melchior-metalli, uusihopea (ks. t.) . 

Meldolan sini, naftolista ja nitrosodimetyli- 
aniliinista valmistettu väriaine. Käytetään puu- 
villan värjäykseen. J. V. 

Meleagrina ks. Simpukat. 

Meleagris ks. K a 1 k k u n a. 

Meleagros [-le'-], lat. tav. Mele'ager. 1. Kreik. 
tarusankari, Aitolian Kalydonin kuninkaan Oi- 
ncuksen ja (kureettien heimoa olevan) Thestioksen 
tyttären Althaian poika. Hänen synnyttyään 
moirat (kohtalottaret) ilmoittivat, että hänen oli 
määrä kuolla, kun paraikaa liedessä palava halko 
oli palanut loppuun. Althaia silloin tempasi ke- 
käleen tulesta ja pani sen talteen. Kun M. oli 
varttunut jaloksi urhoksi, niin Artemis jumalatar, 
rangaistakseen Oineusta laiminlyödystä uhrista, 
lähetti hirveän metsäkarjun vainioita hävittä- 
mään. Tehdäksensä maanvaivasta lopun M. pani 
toimeen metsästyksen, johon yhtyi sankareja koko 
Hellaasta. Kun hirviö oli tapettu, syntyi kunnia- 
palkinnosta (taljasta) riita, jossa M. surmasi 
äitinsä veljet. Surunvimmassaan Althaia pisti 
kohtalokkaan kekäleen tuleen; siten M. sai sur- 
mansa. — Iliadissa kerrotaan M:n taru toisin. 
Kekälettä ei siinä mainita. Karjunajon jälkeen 
syntyneestä riidasta sukeutuu aitolialaisten ja 
kureettien sota. Voitto on edellisten puolella, 
niin kauan kuin M. on sodassa mukana. Mutta 
kun hän on taistelussa kaatanut enonsa, niin 
Althaia rukoilee manalan valloilta poikansa kuo- 
lemaa. Katkeroituneena M. vetäytyy pois tais- 
telusta. Aitolialaiset eivät voi enää pitää puo- 
liaan;^ kureetit piirittävät Kalydonia. Turhaan 
aitolialaiset tarjoavat M:lle suuria lahjoja: tur- 
haan papit, isä, äiti, sisaret ja ystävät rukoile- 
vat häntä pelastamaan kaupunkia. Vasta kun 
kureetit tunkevat kaupunkiin ja pistävät sen 
tuleen, taipuu M. puoli-sonsa Kleopatran rukouk- 
sista. Hän torjuu viholliset ja pelastaa kan- 
sansa. Siihen kertomus katkeaa. Tämä tarun 
muoto muistuttaa suuresti Iliadin pääailietta. 
Akhilleuksen vihaa; onpa arveltu, että se. ken- 
ties kehitettynä vanhassa (myöhemmin hävin- 
neessä) eepoksessa, on ollut Iliadin suunnitelman 
esikuvana. — ]M:n taruun on liittynyt runsaita 
lisäpiirteitä, osaksi muista tarupiireistä. Niinpä 
karjunajoon ottaa osaa m. m. sankaritar Ata- 
lante (ks. t.) ; hänelle M. (jota välistä kuvataan 
häneen rakastuneeksi) antaa kunniapalkinnon 
karjun kaadnnnasta. — M:n kuoltua Althaia ja 
Kleopatra hirttäytyvät; hänen surevat sisarensa 
muuttuvat helmikanoiksi (Melmprides). — M:n 
kohtaloa käsiteltiin usein antiikkisessa runou- 



263 



Meleda — Melilla 



264 



dosea ja kuvaamataiteessa. Niinpä Skopas esitti 
Kalydonin karjunajon Tegean Atlienen-tenippelin 
päätykolmio-veistokuvaryhniässä. — INIonet an- 
tiikkiset marmorisarkofairit ovat koristetut M:n 
kohtaloita esittävillä korkokuvilla. — Vatikaa- 
nin Belvederen kuuluisaa u. s. „Antinousta" pi- 
detään tätä nykyä M:n kuvapatsaana. — 2. 
M. G a d a r a 1 a i n e n ks. Kreikkalainen 
a n t h o 1 o g i a. O. E. T. 

Meleda {-Ic-J (slaav. Ml jet: vanhan ajan Me- 
lite), eteläisin suuremmista Dalmatsian saarista; 
99 km^ 1,617 as. (1900). M.-kanava erottaa M:n 
Sabbioncellon niemimnasta. M. on vuorinen. Luo- 
teisrannikolla on erinomainen Porto Palazzon 
s&toma, jonka luona on roomalaisia palatsin- 
jätteitä. — Yhteen aikaan oletettiin, että M. 
oli se ^lelite, jonka rannalla apostoli Paavali 
kärsi haaksirikon, vaikka se todennäköisesti ta- 
pahtui Maltalla, jonka nimi ennen niinikään oli 
Melite. 

Heleena (kreik. w?eZös = musta), tarkoittaa al- 
kujaan jokaista tilaa, jossa joko oksennuksen 
tai ulostuksen mukana poistuu ruumiista iiyyty- 
nyttä, tummanpunaista verta. Nykj-ään tarkoi- 
tetaan m :11a kuitenkin miltei yksinomaan pien- 
ten lasten veri-oksennuksia ja ulostuksia (me- 
Icena neonatoriim). Tällainen vereneritys johtuu 
joko .synnytyksen aiheuttamista verenkiertohäi- 
riöistä, ruuansulatuskanavassa olevista haavoista 
tai n. s. hemorrhagisesta diateesista. Nimellä 
v a 1 e-m. (mclcena spuria) tarkoitetaan sellaisia 
pienten lasten veriok.sennuksia, joissa oksennettu 
veri on peräisin suussa, nenässä tai nielussa ole- 
vista haavoista. Y. Tv. 

Meleerata (ransk. meler), sekoittaa. — M e- 
1 e e r a 1 1 u, väriltään epämääräinen, sekaväri- 
nen : kirjava. 

Melegnano [-lenjä'noJ, ennen il a r i g n a n o, 
pieni it. kaupunki, 15 km kaakkoon päin Mila- 
nosta; Ranskan kuningas Frans I voitti siellä 
Milanon herttuan palkoissa olevat sveitsiläiset 
1-3 ja 14 p. syysk. 1515; 8 p. kesäk. 1859 ranska- 
laiset saivat siellä voiton itävaltalaisista. 

Utelen, Berent van, .saks. aatelismies, saa- 
pui Severi Norbyn kanssa Ruotsiin ja tuli pää- 
mielieksi Stegeborgin linnaan, jossa hänen joulu- 
kuussa 1521 täytyi antautua Kustaa Vaasalle. 
Pian liukas saksalainen kuitenkin saavutti Kus- 
taan luottamuksen, meni naimisiin hänen pikku- 
serkkunsa Margareeta Vasen kanssa, tehtiin 152.3 
valtaneuvokseksi, sai tärkeän Kalmarin linnan 
lääniksi ja lähetettiin seur. v. laivaston ja sota- 
joukon kanssa Gotlantia valloittamaan. Tääliii 
iiän ensin toimi menestyksellä, mutta teki sitten 
sovinnon Severi Norbyn kanssa. Turvakirjeellä 
hän 1525 tuli Tukholmaan, jossa lupasi antaa 
kuninkaan haltuun Kalmarin, mutta M:n käs- 
kyläiset siellä, varmaankin hänen salaisten oh- 
jeidensa mukaan, kieltäytyivät sitä luovuttamasta, 
joten se verisellä piirityksellä oli valloitettava, 
il. itse vaimoineen pakeni Saksaan, jossa hän 
vielä useasti mainitaan osallisena Kustaa Vaasaa 
vastaan suunnatuissa hankkeissa, viimeisen ker- 
ran 1538 yhteydessä Smälandissa kapinaan ru- 
venneen talonpojan Jon Anderssonin kanssa. 

K. G. 

Melendez Valdes f-ndej)], Juan (1754-1817), 
esp. runoilija, liittyi, opiskellessaan Salaman- 
cassa lakitiedettä, ryhmään nuoria runoilijoita. 



joiden pyrintönä oli vapauttaa esp. runous rans- 
kalaisista kahleista kansalliselle polijalle. V. 1780 
akatemia ])alkitsi hänen ,.Ratilo" nimisen eklo- 
ginsa, ja Javellanosin avulla iiän Salamancassa 
sai professorin paikan. Miiiisteristönsä aikana 
Javellanos hankki hänelle hallinnollisen viran, 
jonka M. V. menetti ministeristön kukistuessa. 
Ranskalaisten tultua maahan hän liittyi uuteen 
hallitukseen, joutui sentakia vainonalaiseksi ja 
vällti vaivoin kuoleman. 

Sittenkuin ranskalaiset oli karkoitettu. täytyi 
M. V:n paeta Ranskaan, ja hän kuoli Montpel- 
lier'ssä. M. V:n aito-lyyrilliset runot (ensimäinen 
nidos 1785) olivat kiiänteentekeviä. Hän on kui- 
tenkin suurempi tyylitaidoltaan kuin omaperäi- 
seltä inspiratsioniltaan. Tämä kansalaisena 
heikkoluonteinen runoilija vapautti esp. runouden 
ransk. kaavain pitkilaikaisesta orjuudesta, ansai- 
ten kunnianiTuen „restaurador del Parnaso". [M. 
V -.n eliiiTiiikerran kirjoitti Quintana; kriitillisen 
tutkielman E. Mcrimöe (1894). vrt. Cueto-Valmar, 
,, Historia oritica de la poesia castellana en el siglo 
XVIII" (1893).] J. n-i. 

Meles ks. M ä y r ä. 

Melica, h e 1 m i k k ä, heinäkasvisuku; ainoa 
villi laji meillä, nuokkulielmikkji (M. nu- 
finis), on 25-60 cm korkuinen mätästsivä heinä, 
jonka 2-kukkaiset (3:s kukka surkastunut) rus- 
keat tähkylät ovat harvassa yksipuolisessa nuok- 
kuvassa tertussa. Yleinen lehdoissa ja metsä- 
mailla, kallionrotkoissa y. m. koko maassa. 

7. V-s. 

Melich, Janos [mälih järtosj (s. 1872), unk. 
kielentutkija, f il. toht. 1890. v:sta 1896 kirjaston- 
hoitajana Unk. kansallismuseon kirjastossa, v:sta 
1901 unk. etymologian dosenttina Budapestin yli- 
opistossa, v:sta 1911 ylimäär. professori (honoris 
causa). Julkaissut unk. ja slaav. kielitieteen alalta 
useita tutkimuksia; piiiiteokset : ..Szläv jövevöny- 
szavaink" (,, Slaav. lainasanamme", 1903-05), „A 
magyar szötärirodalom törlönete" („Unk. sana- 
kirjan historia", 1907), sekä (yhdessä V. Lumtze- 
riii kanssa) ,, Deutsche Ortsnamen imd Lelinwör- 
ter des ungarisciien Sprachschatzes" 1900. On 
sitäpaitsi julkaissut muutamien vanhojen unk. 
sanakirjojen ja painotuotteiden uudispainoksia. 

Z. G. 

Melikertes [-le'rtes], kreik. tarustossa Atha- 
m.aan ja Inon poika, jota äiti piti sylissään heit- 
täytyessään mereen: pidettiin samana kuin Pa- 
löimon niminen merenhaltija; ks. A t h a m a s. 
On arveltu M. nimen viittaavan foinikialaiseen 
alkuperäiln (ilelqart). 

Melikov ks. Lori s-M e 1 i k o v. 

Meliliitti, vulkaanisissa vuorilajeissa ainek- 
sena esiintyvä keltaisenharmaa, tavallisesti ly- 
hjiksi prismoiksi muodostunut tetragoninen mine- 
raali, kokoomukseltaan ftkermaniitin (Ca^SijOjo) 
ja gehleniitin (CajAlaSijO,,,) isomorfinen seos. Sitä 
on varsinkin basalttisissa laavavuorilajeissa (meli- 
liittibasalteissa) , esim. Vesuviuksella, Capo di 
Bovessa ja Eifelissä. P. E. 

Melilla [-ICljaJ 1. M 1 i 1 a. Espanjalle kuuluva 
lujasti linnoitettu kaupunki ja rangaistussiirtola 
Marokon pohjoisrannikolla, Cap Tres Forcas- 
kärkeen päättyvän niemen itärannalta pistävällä 
kapealla niemekkeellä; n. 9.000 as. — M. on Er- 
Rif-alueen tärkein kauppapaikka; kauppavaihto 
(vienti vuohennahkoja, munia ja vahaa, tuonti 



I 



265 



Melillinen — Melkisedek 



2G6 



teollisuudentuotteita ja teetä) 1900-05 vuosittain 
keskimäärin 5 milj. mk. Läheisyydessä kaivoksia, 
jonne vie rautatie. — M. on ensimäinen espanja- 
laisten anastama paikka Afrikan mantereella 
(1490). l\if-heimo on sitä usein ankarasti hä- 
tyyttänyt. — M. on luultavasti roomalaisten 
R u s a d i r. E. E. K. 

Melillinen (< kreik. mc' los = \au\n, lauhiruuo), 
laulu-; m. r u n o u s = laulurunous; tav. tällä ni- 
mellä tarkoitetaan kreik. monodi.sta lyriikkaa, 
s. o. yhden laulettavaa tunnelmarunoutta. 

O. E. T. 

Melilotus ks. M e s i k k ä. 

Melin f-l'-J, Hans Magnus (1805-77), 
ruots. teologi ja raamatuiikääntäjä, toimi v:sta 
1834 alkaen o])ettajana Luiulin teologisessa tiede- 
kunnassa, ensin dosenttina, sitten adjunktina ja 
vihdoin v:sta 1847 professorina; v. 18G5 hän 
tuli teol. professoreista arvoasteessa ensimäiseksi 
ja Lundin tuomiorovastiksi, oli jilsenenä Ruotsin 
akatemiassa, jonka suuren kultamitalin sai 1853, 
myöhemmin myös pari palkintoa. Kuuluisaksi 
tuli M. luentojeusa kautta, jotka hän piti Lun- 
dissa 1841-42 D. F. Straussin oppien kumoami- 
seksi (Föreläsningar öfver Jesu lefverne, 4 nid., 
1842-51; 3:s pain. 1872). Enimmin työtä ja 
vaivaa hän uhrasi suuren raamattuteoksen jul- 
kaisemiseen: „Den ITeliga skrift, i beriktigad 
öfversättning och med förklarande anmärkningar" 
(1858-65; uusi lyhennetty pain. 1875-78; helppo- 
hintainen pain. m. m. 1883), jota on paljon käy- 
tetty meidänkin maassamme. Hänen selityksis- 
sään ilmenee pyrkimys välittää ilmestyksen ja 
tieteen välillä; häntä eläliyttää valoisa luotta- 
mus siihen, että jokainen tieteen voitto on omansa 
edistämään uskonnon asiata. M. oli runoilija- 
luonne ja käänsi mielelliiän virki.styksekseen 
ulkomaiden runoilijain teoksia, esim. Göthen 
„Faust"in (1872), ruotsinkielelle. Yksityisessä 
elämässään hän oli tunnettu vaatimattomuudes- 
taan. Ar. II. 

Melinde ks. M a 1 i n d i. 

Meline f-^nj, F 61 ix Jules (s. 1838), ransk. 
politikko. toimi 18C0-luvulla asianajajana Parii- 
sissa, valittiin 1872 kansalliskokoukseen, 1876 
edustajakamariin, 1903 senaattiin; oli 1883-85 
maanviljelysministerinä, 1888-89 edusta jakamar in 
puheenjohtajana. 1890-98 päiiministerinä. Äl. on 
etupäässä tullut tunnetuksi .suojelustullien har- 
rastajana ja hänellä on olkit tärkeä osa v:n 1892 
pitkälle menevän tullilain aikaansaamisessa; on 
ollut oikeisto-tasavaltalaisten jolitajia ja vastusti 
pääministerinil ollessaan Dreyfus'in jutun tar- 
kastettavaksi ottamista; suurta huomiota herätti 
hänen teoksensa: ,.Ije retour ä la terre et la 
surproduction industrielle, tout en faveur de 
Tagrifultiire" (1905). J. F. 

Meliniitti, räjähdysaine, joka on sulatettua 
pikriinihuppoa (ks. t.). 

Melioratsioni (lat. mclionVtio = parannus), 
maanparaniius. M :11a laajemmassa merkityksessä 
ymmärretään kaikkia sellaisia töitä, joitten tar- 
koituksena on lisätä ja kohottaa maan satoi- 
suutta. Tavallisesti käsitetään sillä kuitenkin 
ahtaammin ainoastaan kuivatusta ja vesitystä, 
iiialli.sen veden poistamista ja hyödyllisen veden 
johtamista viljelysmaille. M. jaetaan perusparan- 
nuksiin ja viljelysparannuksiin. Viljelysparan- 
nuksiin kuuluvat kaikki sellaiset työt kuin täy- 



dellisempi muokkaaminen, runsaampi lannoitta- 
minen, apulantojen käyttäminen j. n. e., s. o. työt, 
jotka hetkellisesti tai lyhemmäksi ajaksi lisää- 
vät maan satoisuutta. Perusparannuksilla käsite- 
tiiän sellaisia töitä, jotka aikaansaavat paran- 
nusta ])itemniäksi aikaa, edellyttäen, että töitä 
pidetään kunnossa. Näihin töihin luetaan usein, 
paitsi edellämainittua kuivatusta (suonkui- 
vatus, järvenlasku, joenperkkaus j. n. e.) ja v e s i- 
t y s t ä, myösk in uudisviljelys, teitten 
teko, tilusjärjestely, y. m. Siten kuu- 
luvat viljelysparannuk.set varsinaisiin maanvil- 
jelystöihin. jotavastoin perusparannukset edel 
lyttävät erikoisia sitä varten kehitettyjä, etu 
päässä maanviljelyksen vesirakennukseen pereli- 
tyneitä asiantuntijoita. /. A. .9-//. 

Meliorismi (lat. jHc/ior = parempi), elämänkat- 
sonms, joka pysyttelee oi)timisiniii ja pessimis- 
min välimailla. M:n mukaan ei pidetä täydelli- 
sen hyvän saavuttamista välttämättömyytenä eikä 
myöskään mahdottommitena, vaan mahdollisuu- 
tena, jonka toteutuminen edellyttää osaltaan 
myöskin iniiimillistä tahtoa ja toimintaa. Kiisit- 
teen ensimäinen käyttäjä lienee George Eliot: 
siihen sisältyvää elämänkatsomusta puolustaa fi- 
losofisesti esim. \V. James teoksessaan „Pragma- 
tism" (1907, myös suom.). Z. C. 

Melisma (kreik.), sävelkuvio, joka syntyy 
siitä, että samalla tavulla lauletaan useampia 
säveliä ( vrt. K o 1 o r a t u u r i) . — Helismaat- 
tinen sävelkulku on sellainen, jossa m :oja 
esiintyy; sen vastakohtana on syllaabinen 
1. tavullinen sävelkulku, jossa kutakin tavua 
vastaa yksi sävel. Niiitä nimityksiä käytetään 
etenkin puhuttaessa keskiaikaisesta kirkkolau- 
lusta. • /. A'. 

Melite ks. Malta ja M e 1 e d a. 

Meljnikov, Pavel I v a n o v i t s (1819-83) , 
ven. romaaninkirjoittaja, joka käjj^tti salanimeä 
Andrej Petserskij. Hänen kertomuksis- 
saan ja laajoissa romaaneissaan ilmenee kansan- 
elämän ja muinaisuuden syvä tuntemus. Erit- 
täin hyvin hän tunsi Pohjois- Venäjän lahkolais- 
ten elämää, jota kuvaavat hänen teoksensa ..Met- 
si.ssä" ja „Vuorilla". Lahkolaisten erikoistunti- 
jana hän otti osaa hallitukseu asettamien komi- 
teain töiiiiu. V. J. M-lla. 

Melkart (mi7/.>/.-rtrf = kaupungin kuningas), 
mahtavan Tyroksen pääjumala. Kaupungin me- 
renkiilkijain kanssa levisi i\I:n palvelus laa- 
jalle foinikialaisiin siirtomaihin, m. m. Kartha- 
goon, josta vuosittain liilietettiin uhrilahjoja hä- 
nen pyhäkköönsä emäkaupunkiin. Luonteeltaan 
ajateltiin M. lempeäksi ystäviään, mutta hirmui- 
seksi vihollisiaan kolitaan, ja hänestä kerrottiin 
sankaritaruja, joiden takia häntä verrattiin 
rierakleeseen. Erään tarun mukaan M. polttaa 
itsensä, unitta nousee tuhasta uudistuneena jäl- 
leen, toisen mukaan hän matkustaa vieraille 
maille ja kuolee, mutta nou.see keväiin tullen 
haudastaan. M. on hehkuvan auringon jumala 
ja hänelle ulirattiin ihmisuhreja, ks. F o i n i- 
k i a. E. K-a. 

Melkisedek (hepr. tnalh-isedck ..kuninkaani on 
v:inhurskaus" tai ..vanhurskauden kuningas"), 
Saalemin, s. o. epäilemättä Jerusalemin kuningas, 
joka ,, Korkeimman Jumalan" (vi 'eljöii) pappina 
siunaa Aabrahamia, kun tämä voitokkaana palaa 
sotaretkeltään ja jolle Aabraham maksaa kym- 



267 



Mell— Mellin 



268 



nienyksen voittosaaliistaan (1 Moos. 14, g ja seur.)- 
M. on ruhtinaallisen ylipapin tyyppi, josta lainat- 
tiin piirteitä Messias-kuvaan (Ps. 110^; Hebr. 7). 

Ar. H. 

Mell, Alexander (s. 1850), itäv. sokeain- 
opettaja, v:sta 1886 keisarillisen sokeainlaitoksen 
johtajana Wienissä; julkaisuja: paljon käytetty 
käsikirja ,,Encyklopädisches Handbuch des Blin- 
denwesens" (1900), ,,Der Blindenunterrieht" 
(1909). 

Mellberg [-bärjj, Edvard Julius (1842- 
1905), suom. pedagogi, yliopp. 1860, fil. kand. 
1863, fil. lis. ja fn.^toht. 1871. M. nimitettiin 
matematiikan ja fysiikan lehtoriksi Vaasan lu- 
kioon 1865 sekä matematiikan ja luonnontietei- 
den yliopettajaksi ruotsalaiseen normaalilyseoon 
1877. Hän on paitsi viimemainitussa koulussa 
antanut opetusta monessa muussa Helsingin 
ruotsinkielisessä oppilaitoksessa. M. väitteli ma- 
tematiikan professorin virkaa varten 1876 (väitös- 
kirja: ,,Teorin för determinantkalkylen"). Pro- 
fessorin arvonimen M. sai 1895. Julkaisuja: „0m 
gravitationen" (1865), ,.0m ytspänning hos 
vätskor" (väitöskirja fil. lis. tutkintoa varten 
1871), „Quelques recherches sur les liquides" 
(Acta soc. scient. fenn. 1897), sekä joukko pal- 
jon käytettyjä oppikirjoja. (V. S:n.) 

Melliitti, hunajankeltainen, tetragonisesti ki- 
teytyvä kivennäinen, kokoomukseltaan kide- 
vedenpitoinen melliittihapon aluminiumsuola, 
ALCioOii-t-lSHjO. M. on yksi niistä harvoista 
mineraaleista, joita on pidettävä orgaanisina yh- 
distyksinä. Sitä tavataan ruskohiilessä Arternissa 
Thiiringenissä, Luschitzissa Böömissä sekä kivi- 
hiilessä Tulan lähellä Venäjällä y. m. P. E. 

Mellilä. Loimaaseen kuuluvan Perän 1. Perän- 
kulman rukoushuonekunnan erottamisen M e 1- 
lilä nimiseksi khrak:ksi on tuomiokapituli vah- 
vistanut (marrask. 1912) ja päättänyt lähettää 
asian senaatin ratkaistavaksi; uuden khrak:n 
ala tulisi käsittämään % nykyisen Loimaan alasta. 

L. H-nen. 

Mellin [-i'n], Axel Gustaf (1775-1856), 
vapaaherra, virkamies; yliopp. 1788, palveli ensin 
Turun hovioikeudessa, tuli 1808 asessoriksi Vaasan 
hovioikeuteen ja 1809 ritarihuoneen sihteeriksi, 
jota virkaa hän oli toimittanut Porvoon valtio- 
päivillä. Nimitettiin hallituskonseljin yleiseksi 
esittelijäsihteeriksi, 1816 senaatin oikeusosaston 
sekä 1822 Suomen asiain komitean jäseneksi. Tuli 
komitean hajottua jälleen senaatin oikeusosas- 
toon 1826; 1831 oikeusosaston varapuheenjohta- 
jaksi, jona hän oli v:een 1854, tullen erotessaan 
tod. salaneuvokseksi. M. oli myös jäsenenä 1814 
asetetussa lakikomiteassa sekä siinä komiteassa, 
jonka tuli 1827 tehdä ehdotuksia Viipurin läänin 
isoajakoa varten sekä verotusta koskeviksi ase- 
tuksiksi; oli niinikään 1849 uuden metsäasetus- 
ehdotuksen tarkastamista varten asetetun komi- 
tean puheenjohtajana. Tuli yliopiston 200-vuoti- 
sessa riemujuhlassa 1840 lakitieteen kunniatohto- 
riksi. G. B. 

Mellin [-i'n], Gustaf Henrik (1803-76), 
ruots. kirjailija, synt. Eevonlahdella Pohjan- 
maalla. Jäätyään varhain orvoksi hän sai suku- 
laisensa, runoilija Franzenin kodissa kasvatuk- 
sensa. Tuli ylioppilaaksi Upsalassa 1821, vihit- 
tiin papiksi 1829. Virkatoimiensa ohella hän oli 
tavattoman tuottelias ja monipuolinen kirjailija, 



joka saavutti huomatun aseman Tukholman senai- 
kuisessa kirjallisessa maailmassa. Julkaistuaan 
esikoisteoksensa „Erik XIV och hans son", jolla 
hän 1828 voitti Ruotsin akatemian toisen palkin- 
non, hän saavutti varsinaisen maineensa seur. 
V. ensimäisellä historiallisella novellillaan „Blom- 
man pä Kinnekulle", jota seurasivat sittemmin 
.,Sivard Kruses bröllop" (1830), „Anna Reibnitz" 
(1831), „Gustaf Brahe" (1832), y. m. M:n his- 
torialliset novellit, jotka muodostavat hänen var- 
sinaisen alansa, ovat vilkkaasti esitettyjä, toi- 
mintarikkaita ja aikaväritykseltään varsin onnis- 
tuneita. V. 1846 hän julkaisi ne yhtenä kokoelmana 
nimellä „Historiska minnen frän fäderneslandets 
forntid". Vv. 1832-46 M. toimitti „Vinterblom- 
mor" nimistä kalenteria, jossa hän julkaisi sekä 
novelleja että lyyrillisiä runoja. Useita arvokkaita 
historiallisia, biografisia ja etnografisia teoksia 
on M. niinikään julkaissut, kuten „Svenskt 
pantheon" (1832-36), ,,Krigen och statshvälfnin- 
garna i vara dagar" (1848-49), ,,Den skandina- 
viska nordens historia" (1850-55), ,,Skildringar 
af den skandinaviska nordens folklif och natur" 
(1855-76) y. m. Myöskin historiallisien oppikir- 
jojen tekijänä M. oli tuottelias ja kirjoitti tekstiä 
u.seihin kuvateoksiin („Sveriges store män", 1840- 
49) sekä julkaisi saarnakokoelman ,,Den christ- 
liga predikaren" (1838-41). Useat M:n teoksista 
ovat käännetyt vieraille kielille, myöskin suo- 
meksi. H. Kr-n. 

Mellin [-i'71], Robert Hjalmar (s. 1854), 
Helsingin teknillisen korkeakoulun professori, 
yliopp. 1875. fil. kand. 1880, fil. lis. 1882, yli- 
opiston matematiikan dosentti 1884, sam. v. poly- 
teknillisen opiston vanhempi matematiikan opet- 
taja, professori 1897; teknillisen korkeakoulun 
johtaja 1904-07. M. on julkaissut: „De alge- 
braiska funktionerna af en oberoende variabel" 
(väitösk. 1881), kokonaisen sarjan määrättyjä 
integraaleja koskettelevia tutkimuksia etenkin 
gammafunktsioneja ja niiden käyttöä lineaaristen 
differentsiaaliyhtälöiden integroimiseksi, tiede- 
seuran aktoissa „0m en ny klass af transcendenta 
fuDktioner, hvilka äro närä beslägtade med 
gammafunktionerna" (XIV ja XV os.), »tJber 
die fundamentale Wichtigkeit des Satzes von 
Cauchy fiir die Theorien der Gamma- und der 
Hypergeometrischen funktionen" (XXI os.), josta 
tiedeseuralta sai palkinnon 1897, ,,'Cber gewisse 
durch bestimmte Integrale vermittelte Beziehun- 
gen zwischen linearen Differentialgleichungen 
mit rationalen Koeffizienten" (XXI os.), „Zur 
Theorie zweier allgemeinen Klassen bestimmter 
Integrale" (XXII os.), ,,t)ber hypergeometrische 
Reihen höherer Ordnung" (XXIII os.) , ,,t?ber eine 
Verallgemeinerung der Riemannschen Funktion ^" 
(XXIV os.), ,.Eine Formel fiir den Logarithmus 
unendlicher Produkte von endlichem Geschlecht" 
(XXIX OS.), ,,Die Dirichletschen Reihen, die zah- 
lentheoretischen Funktionen und die unend- 
lichen Produkte von endlichem Geschlecht" 
(XXXI os.) sekä Acta mathematicassa „'Cber die 
transcendente Funktion Q(x)" (2:n nide), jjtJber 
gewisse durch Gammafunktionen ausdriickbare 
unendliche Produkte" (3: s nide), ,,Zur Theorie 
der Gammafunktion" (8:s nide), ,,Cber einen 
Zusammenhang zwischen linearen Differential- 
und Differenzengleichungen" (9:s nide), ,,Zur 
Theorie der linearen Differenzengleichungen erster 



269 



Melloni — Meloni 



270 



Ordnung" (15 :s nide), „tJber die Integration par- 
tieller linearer Differentialgleichungen durch viel- 
fache Integrale" ja ,X'ber die Integration simul- 
taner linearer Differentialgleichungen" (22: s 
nide) , ,X'ber deu Zusamuienhang zwischen deu 
linearen Differential- und Differenzengleichun- 
gen" (25: s nide). 

Melloni [-ö'-], Macedonio (1798-1854), it. 
fyysikko, tuli 1824 fysiikan professoriksi Par- 
maan, mutta oli pakotettu osanottajana sikäläi- 
seen vallankumoukselliseen toimintaan pakene- 
maan ulkomaille 1831 ja asettui asumaan Parii- 
siin. V. 1839 M. tuli Napoli'n taiteiden ja am- 
mattien konservatorin johtajaksi ja johti v :een 
1848 asti Vesuviuksella sijaitsevaa ilmatieteellistä 
observatoria. ÄI. osoitti epäämättömällä tavalla 
keksimänsä lämpöpariston ja Nobilin termo- 
multiplikaattorin avulla valo- ja lämpösäteiden 
identtisyyden ja huomasi, että lasi ja jää ime- 
vät lämpöaaltoja, sekä että vuorisuola läpäisee 
ne. Hän näytti myös toteen, että kuunvalokin 
lämmittää. V. S: n. 

Mellottaa ks. M e 1 1 o t u s. 

Mellotus tarkoittaa takkiraudan muuttamista 
eli puhdistamista takoraudaksi. Eri mellotus- 
tavat ks. K a u t a. G. A. A. 

Melo (oikeastaan M eli o), Francisco Ma- 
nuel de (1611-65), esp. ja port. kirjailija, synt. 
Lissabonissa, palveli kunnostautuen Flanderin 
sotaväessä, taisteli sitten kapinallisia vastaan Ka- 
taloniassa ja sai Filip IV:ltä toimeksi kirjoittaa 
tämän sodan historian. M:oa syytettiin Fran- 
cisco Cardosou murhasta, ja hänet tuomittiin, 
vaikka olikin viaton, 9-vuotiseen vankeuteen ja 
lähetettiin vihdoin Brasiliaan. Kansk. hovin toi- 
mesta hän pääsi palaamaan ja eli sitten Lissa- 
bonissa. Hänen pääteoksensa „Hi.storia de los 
movimientos, separaciön y guerra de Cataluna en 
tiempo de Felipe IV", on kirjoitettu silminnäki- 
jän tarkkuudella, mallikelpoisella esitystaidolla, 
ja osoittaa kokenutta valtiollista katsetta. M:n 
runot, ,,Las tres musas de Melodino" (1649), il- 
maisevat Quevedon vaikutusta. J. H-l. 

Melodia (kreik. nielodi'a, < ?«eZos = laulu, ja 
öde = rmxo) 1. sävelmä on 1-ääuinen säveljakso, 
joka sekä rytmillisessä että melodisessa suhteessa 
vaikuttaa eheänä kokonaisuutena. M:n rytmil- 
linen eheys riippuu iskuista (ks. t.) ja säe- 
jä.senteh'stä (ks. Säe). • — Sen melodinen 
yhtenäisyys taas johtuu sävellajin tärkeimpäin 
sävelten (,,pääsävelteu") esiintymisestä säveljak- 
son huomattavimmilla kohdilla, kuten 1) säkei- 
den tahi säeryhmien päätöksissä, 2) säkeiden 
alkusävelinä tahi pääiskujen kohdalla, 3) sävel- 
kulun liikkuessa laajemmissa intervalleissa, eten- 
kin kvarteissa ja kvinteissä. Kaikki muut sävel- 
lajiin kuuluvat sävelet esiintyvät melodisessa 
suhteessa vähemmän huomiota kiinnittävällä ta- 
valla, esim. asteittaisessa sävelkulussa ja ryt- 
millisesti heikommilla tahdinosilla. — M:n tai- 
teellinen arvo riippuu sitäpaitsi myös sen a i- 
heellisesta yhtenäisyydestä, joka johtuu sa- 
mojen sävelaiheiden ja niiden muuntelujen esiin- 
tymisestä sävelmän eri jäsenissä (säkeissä ja 
säeryhmissä), vrt. I m i t a t s i o n i. I. K. 

Melodiikka (ks. Melodia), oppi melodin- 
nuiodostuksen laeista. Varsinaista m:n oppijak- 
soa ei ole tätä nykyä käytännössä, vaan tämä 
puoli musiikkiopintoja on pääasiassa jätetty op- 



pilaiden vaiston varaan. Muutamia yrityksiä 
puutteen poistamiseksi on tosin tehty (Bussler, 
Riemann, Cremers, Rietsch) . Mutta tyydyttävien 
tulosten saavuttamista ehkäisee suuressa mää- 
rässä se seikka, että tutkijainkin musiikkiaisti 
on liiaksi totuttautunut nykyajan moniääniseen 
säveltyyliin. Arvokkaita m:n aineksia sisältävät 
yksiäänisiltä aikakausilta säilyneet musiikki- 
teoreettiset teokset, muinaiskreikkalaiset ja var- 
haisemman keskiajan latinankieliset. /. K. 

Melodinen aksentti ks. Korko. 

Melodraama (kreik. meZos = laulu, ja dräma- 
toiminta) , muinaisaikaan soiton säestämä näy- 
telmä, nykyään yleensä soiton säestämä lausunto. 
M:aa käytetään sekä puhenäytelmissä (Goethen 
,,Egmont") että oopperoissa (Beethovenin »Fi- 
delio") erityisillä kohdilla, jotka täten pääsevät 
ympäristöstään huomattavasti eroamaan. Puhe- 
osia sisältävissä sävelnäytelmissä m. on sopiva 
keino välittämään siirtymistä puheesta lauluun 
ja päinvastoin. Kokonaisia m. -teoksia tavataan 
njdcyään enimmiten balladinmuotoisina. Mutta 
yrityksiä on tehty m:n käyttämi-seen myös laa- 
jemmissa muodoissa (Rousseau, „Pygmalion", 
1770; Benda, „Ariadne", 1775; Schumann, ,, Man- 
fred", 1849). — Ranskassa sana melodrame lisäksi 
vielä merkitsee varsinkin kansanomaista näytel- 
mää, jossa viljalti esiintyy järkyttäviä kohtia. 

LE. d J. H-l. 

Meloe ks. Toukohärkä. 

Melofoni (kreik. n? eZos = laulu, ja p/jö-zic' = ääni), 
k'tarrinmuotoinen harmonikantapainen soitin, 
keksittiin Ranskassa 1820-luvulla; käytännöllistä 
merkitystä se ei ole saavuttanut. /. K. 

Melografi (kreik. meZos = laulu, ja grapliein = 
kirjoittaa), mus. (pianografi, kromarografi y. m.), 
on pianoon liitettävä laite, jonka avulla saadaan 
nuotintapaisiin merkkeihin säilymään, mitä het- 
ken innoituksessa on pianolla soitettu. Tämän- 
laisia keksintöjä on tehty lukemattomia, 18:nnelta 
vuosis. alkaen. /. K. 

Meloksen Aphrodite 1. M e 1 o 1 a i n e n A., 
ks. Aphrodite („Milolainen A.") ja Kreik- 
kalainen taide [IV, 1545]. Kuva: ks. 
Aphrodite. 

Melolontha ks. Turilas. 

Meloni (Cucumis melo), kurkun sukuun kuu- 
luva ja kurkkua muistuttava kasvi. M:n kukat 
ja lehdet ovat kuitenkin pie- 
nemrhät ja suuret hedelmät 
pyöreähköt, yleisillä laa- 
duilla pinnalta uurteiset 
sekä erinomaisen mehevät ja 
maukkaat. M. lienee kotoi- 
sin Itämailta, ehkä Intiasta 
ja on nykyään suosittu vil- 
jely.skasvi lauhkean vyö- 
hykkeen lämpimimmissä 
osissa ja kuumassa vyöhyk- 
keessä kaikissa maanosissa. 
Lukuisi.sta laaduista ja muunnoksista ovat esim. 
Persiassa viljellyt kuuluisia aromaattisesta maus- 
taan. /. V-s. 

M. on epäilemättä hienoin keittiökasvitarhaan 
kuuluva hedelmä, jota Euroopassa paljon viljel- 
tiin jo keskiajan alussa ja Suomessa — Turun 
tienoilla — 16:nnella vuosis. Pohjoismaissa se 
on ainoastaan ylellisyyskasvi, sillä se vaatii me- 
nestyäkseen niin pitkää kasvukautta ja niin pal- 




Meloni. 



271 



Melonipuu — Meltola 



272 



joii lämpöä, että sen viljelystä ei meillä voida 
avomaalla harjoittaa. M:ien viljeleminen vaatii 
mitä suurinta huolellisuutta. Kylvö toimitetaan 
viimeistään huhtikuun kuluessa lämpöiseen la- 
vaan asetettuihin, puoleksi mullalla täytettyihin 
ruukkuihin. Sitämukaa kuin taimet kasvavat, 
täytetään ruukku mullalla. Kun taimeen, paitsi 
sirkkalehtiä, on kehittynyt kaksi lehteä, istute- 
taan se varsinaiselle kasvupaikalle. Parhaiten ni. 
viihtyy runsaasti savensekaisessa, mieluimmin 
rnohoturpeista muodostuneessa maassa, johon se- 
koitetaan puoleksi muuta kevyempää ja ravitse- 
vampaa multaa. Kukkimisen aikana on taimia 
tuuleutettava runsaasti. Iltapäivisin kukkimisen 
jälkeen suihkutetaan taimia, jonka jälkeen akku- 
nat suljetaan, niin että syntyy noin 30-35° kor- 
kuinen kostea lämpö. Kesäkuun alkupuoliskolle 
saakka on lavat peitettävä huolelli.sesti yöksi. On 
varottava, ettei kastella liian paljon eikä niin, 
että runko ja varret kastuvat. Kun hedelmät 
alkavat kypsyä, lopetetaan kasteleminen. Taimi 
leikataan 4:nnen tai 5:nnen leliden yläpuolelta. 
Tällöin kasvaa kaksi haaraa, jotka jälleen ty- 
pistetään. Samalla tavalla leikataan vielä kaksi 
kertaa, niin että saadaan kaikkiaan 16 haaraa. 
Kasvihuoneissa ei päähaaraa leikata, ennenkuin 
se on kasvanut toivottavan pitkäksi. Sivuhaarat 
sitävastoin leikataan heti kolmannen ja näistä 
kasvaneet versot neljännen leliden jläpuolelta. 
— Useimmiten on välttämätöntä iiarventaa he- 
delmiä, varsinkin jos halutaan saada ne kehitty- 
mään isoiksi. — Viljelyslaadut jaetaan kolmeen 
ryhmään: Kantalup-, verkko- ja itämaiset m:t. 

D. W. II. 
Melonipuu (Carica papnyn), Caricaceoe-\\^\- 
moon kuuluva puu, kotoisin 
Etelä- Ameriikasta, mutta hy- 
vänmakuisten hedelmiensä 
vuoksi viljelty kaikkialla tro- 
piikeissa. Hedelmät muis- 
tuttavat melonia, ovat muo- 
tl T^ Tjfej, doltaan pyöreitä fe .soikeita 
»" ja voivat painaa n. 7 kg. M. 

on n. 6 m korkea, ulkomuodol- 
taan pjilnuimainen, sillä sor- 
mi liuskaiset, pitkäruotiset 
lehdet ovat haarattoman var- 
ren latvassa. Kaikki osat 
sisältävät kellahtavaa mai- 
tiaisnestettä, joissa on pepsii- 
uin tavoin vaikuttavaa ent- 
symiä: maitiaisnestettä käy- 
tetään ihotautilääkkeenä. 
/. V-s. 

Melos [me-: uuskreik. äänt. mi-] (myös M ilo). 
Kreikalle kuuluva saari Ai^reian-meren lounais- 
csassa, luetaan tav. Kykladeihin; 148 km-, 4,804 
as. (1907). — M. on jrneissi perustalle kasaantu- 
neista tuliperäisistä aineksista ja plioseeniker- 
roksista syntynyt vuori (Hapios Elias 772 m). 
Tuliperäisiä ilmiöitä: solfatarit, lämpimät lähteet, 
maaperän korkea lämpötila. Polijoisesta tunkeu- 
tuu syvä lahti, joka erottaa M -.n kaliteen osaan. 
Maanviljelys tuottaa viljaa, viiniä. Vuorista saa- 
daan monenlaisia mineraaleja. Asukkaat ovat 
erinomaisia merimiehiä. Pääkaup. on Pia ka 
polijoisrannikolia. Sen luona on löydetty muinai- 
sen M. nimisen pääkaupungin jätteitä. Laajohsta 
maanalaisista hautakammioista on tavattu paljon 




Melonipuu. 



taideteoksia, m. m. Venuksen marmorinen kuva- 
patsas (n. s. Milolainen Venus: ks. A p h r o d i t e), 
joka 1820 siirrettiin Pariisin Louvreen. • — M. oli 
alkuaan foinikialainen siirtokunta; Lakoniasta 
käsin, se sitten -sai doorilaisen asutuksen. Koska 
M. peloponnesolais-sodassa tahtoi p\'S}ä puolueet- 
tomana, hyökkäsivät ateenalaiset sen kimppuun 
ja surmasivat väestön. Sen sijaan lälietettiin sinne 
Attikasta asukkaita, jotka Lysandros vuorostaan 
karkoitti. jM:n kukoistus oli ainiaaksi mennyt. 

— Turkkilaiset valloittivat 1.537 ]\I:n, joka v:n 
1341 jälkeen jonkun aikaa oli ollut itsenäisenä 
valtiona. — Nykyään M. on hallintopiiri Kykla 
dien nomoksessa. E. E. K. 

Melozzo da Forli [-lo'-J (M. degli Am- 
brosi) (1438-94), it. taidemaalari, eli parhaasta 
päästä Roomassa, paavi Sixtus IV :n ja hänen 
sukulaisensa Girolamo Riarion palveluksessa, suo- 
rittaen siellä pääteoksensa, m. m. Si.xtus IV: n 
kirjaston freskot ja SS. Apostoli-kirkon kuori- 
freskon. Edellisistä on .säilynyt Sixtus IV:tä ja 
hänen lähimpiään esittävä rylimäkuva (nyk. 
Vatikaanin kokoelmissa), jälkimäisistä katkelmiti 
(Rooman Pietarinkirkon sakaristossa ja Quiri- 
nalen palatsissa), joista Jeesuksen taivaaseen- 
a.stumista kuvaava katkelma osoittaa maalarin 
tyylillisen erikoisuuden: hän oli uudemman ajan 
inaalaustaiteilijoista ensimäinen, joka varsinai 
.semmin rupesi esittämiiän ihmisiä lyhennyksessä, 
katsottuna alhaalta ylöspäin (it. di sotto in su). 

— Viime aikoina on forlilai.sen mestarin voi 
maka.stunteinen, leveätyylinen maalaus saavutta- 
nut entistä suurempaa ihailua; yhä uudestaan 
ovat M:n saattaneet puheenaineeksi ne seit.se- 
niiiä vapaata taitoa kuvaavat, Urbinon hovista 
liihteneet, nj^k. Lontoossa ja Berliinissä olevat 
n:aalaukset, joita on väitetty vuoroin ]M:n, vuo- 
roin Urbinon hovi.ssa oleskelleen alankom. maa- 
la rin Justus van Gentin, vuoroin heidän 
molempien yhteisesti tekemiksi. [Augu.st Schmar- 
.so\v, ,M. d. F." (1886), Onni Okkonen, „M. d. F. 
und seine Schule" (1910).] O. O. 

Melpomene [-me'v('J (lat. Melpo'meve) , ., laula- 
jatar", kreik. runoudessa yksi ylideksji.stä muu- 
sasta (runottaresta) ; erityisesti tragedian runo- 
tar. Kuvaamataitee.ssa hänen tunnusmerkkinään 
on tavallise.sti traagillinen naamari. O. E. T. 

Meltaus, maatila Rovaniemellä Ounasjoen var- 
rella läliellä sitä kohtaa, missä Sodankyläs.sä ole- 
vasta Unarijärvestä tuleva Meltausjoki laskee 
Ounasjokeen. Sen mukaan on saanut nimensä 
M:n metsänhoitoalue, joka käsittää Rovaniemen 
pitäjiin polijois- ja länsiosassa olevat kruunun- 
maat, yliteensä 220.000 ha. A. Es. 

Melto, mellottamalla saatu, valmistettu; peh- 
meä. G. A. A. 

Meltola (ruots. M el d oi a), allodisäteri Pai- 
mion pitäjä.ssä Paimionlahden rannalla 7 km 
Paimion rautatieasemalta etelään, käsittää paitsi 
päätilaa 3 rälssitaloa, yhteensä 4 manttaalia, 
n. 1.000 ha. — Mainitaan ensikerran tutkinto- 
käräjien tuomiossa 1405, jolloinka M:n silloiset 
omi.stajat Ljunge ja Nils Skaelgi menettivät sen. 
koskapa tila oli laittomasti kruunulta joutunut 
pois. V. 1490 arkkipiispa Jaakko Ulfinpoika, Tu- 
run piispa Maunu Siirkilaliti, valtionhoitaja Sten 
Sture ja asemies Knut Posse lahjoittivat sen 
Naantalin luostarille. Vesteräsin resessin kautta 
tila peruutettiin jälleen kruunulle. M:n omisti 



273 



Meltorauta — Memfis 



274 



1500-luvun lopulla Niilo Olavinpoika, mestattu 
Viipurissa 1599. Vielä sam. v. lahjoitettiin tila 
valtaneuvos Svante Bielkelle, joka 1608 luovutti 
sen Kaarle IX :n määräyksen mukaan Pietari 
Plägmanille, Eiirnrootli-suvun kantaisälle. Sit- 
temmin olivat M : Il omistajina kreivi Kustaa Iloni 
ja Niilo Bielke 1600-luvulla sekä seur. vuosis:lla 
vanha karoliini Johan Bluni ja hovioikeuden- 
neuvos Gudmund Adlerheth, kunnes se 1761 os- 
ton kautta siirtyi laamanni Erik Johan af Pa- 
leenin haltuun. Hänen jälkeensä tuli M: n omis- 
tajaksi hänen vävynsä majuri J. R. Relibinder, 
jolta sen peri luinen ainoa poikansa, ministeri- 
valtiosiiiteeri, kreivi Robert Henrik Rehbinder. 
Hänen kuoltuaan 1841 sai tilan hänen leskensä, 
o. s. Hedeuberg, ja tämän kuoltua 1845 hänen 
veljensä poika C. L. Iledenberg, jonka pojan- 
pojan varatuomari E. R. L. Hedenbergin bai- 
lussa tila nykyään on. — Kartanossa on kreivi 
Rehbinderin laaja kirjasto ja runsas muotokuva- 
kokoelma. A. Es. 

Meltorauta, mellottamalla saatu rauta; usein = 
hitsirauta (ks. Rauta). 

Meltoteräs, mellottamalla saatu teräs; usein = 
hitsiteräs (ks. Rauta). 

Melusina {-l'-J, ransk. tarun mukaan meren- 
neito, puoleksi nainen, puoleksi kala; ilmaantui 
kreivi Raimondille. joka vei hiinet aarteiueen ko- 
tiinsa. M. rakensi Lusignanin linnan, mutta ka- 
tosi, kun Raimond kerran oli yllättänyt hänet alas- 
tomana ja nähnyt hänen knksoismuotonsa. Sit- 
temmin M. näyttäytyi surupukuisena linnan kor- 
keassa tornissa vain milloin joku suvun jäsen 
pian oli kuoleva. M.-tarina on aiheena Jean 
d'Arras'n romaanissa (1387, pain. 1478). Kau- 
neimmin sitä on käsitellyt Moritz v. Schxvind. 
[Marie Novvack, ,.Die Melusinensage" (1886); 
J. Kohler, ,,Der Ursprung der Melusinensage" 
(1895): Roy, ,,]Melusine" (1898).] J. III. 

Melville [-vii]. 1. Saari Austraalian pohjoisran- 
nikolla, Van Diemenin-lahden suulla; 4,350 knr. 
Aspley-salmi erottaa jNImi lännessä olevasta 
Bathurstin-saaresta. — 2. Parry-saaristoon kuu- 
luva saari Pohjoisessa jäämeressä, Ameriiknn 
potijoispuolella; 4'2,500 km'. M:n löysi Parry 
1819, joka talveliti sen etelärannalla olevassa 
satamassa. M:n eteliipuolella olevaa merenselkää 
nimitetään M :n-s a 1 m e k s i. — 3. Iludsonin- 
lahden suun länsipuolelta Baffinin-maahan i)äin 
ulottuva suuri niemimaa. Furu- ja Heela-salniet 
erottavat sen Baffinin-maasta. Franklin tutki M:n 
rannikkoja 1821-22. — 4. M.-l a h t i, Baffinin- 
lahden mutka Grönlannin länsirannikon pohjois- 
osassa. — 5. Hamilton-joen järvenmuotoinen suu 
Labradorin koi 11 isra unikolla. 

E. E. K. 
Melzi [-tsi], Francesco (n. 1492-jälkeen v:n 
1566), it. taidemaalari; Leonardo da Vinci"n oppi- 
las, joka seurasi liäntä Ranskaan. Lälieinen ystä- 
vyys opettajaansa on telmyt ylliäissyntyisen, tai- 
detta kenties vain amatöörin kannalta Imrjoitta- 
neen M:n enemmän tunnetuksi kuin hänen teok- 
sensa, joista eräs Milanon Ambrosianassa oleva 
punaliitupiirustus on varmasti hiinen nimellään 
merkitty, jotavastoin Leonardon tyyliin maalatut 
taulut ,,Vertumnus ja Pomona" (Berliinin Kai- 
ser-Friedrich-museossa) ja „Colombina" (Pietarin 
Eremitaasissa) ainoastaan otaksutaan hänen te- 
keniikseen. E. R-r. 



Membraani (lat. memhru^na - iho, kalvo), 
kalvo. 

Membrum, moa. niembra (lat.), jäsen, elin. 

Memel [mc-]. 1. Joki ks. Niemen. — 2. 
Piirikaupunki preussilaisessa Königsbergin halli- 
tusalueessa Itäpreussissa, lähellä Venäjän rajaa 
Kurisciies Haffiin laskevan Dange-joen suu.ssa; 
21.470 as. (1910). — M:n satama on tilava, tur- 
vallinen, melkein jäätymätön, väylä 5-6 m syvä. 
Vastapäätä, Kurische Nehrungin kärjessä on luja 
linnoitus. M. käy suurta välityskauppaa Venä- 
jältä tulleilla tavaroilla (puutavaroita, viljaa, 
pellavansiemeniä, pellavaa, hamppua, öljykakkuja 
y. m.). Pari laivaveistämöä, rauta-, tujjakka- 
y. m. tehtaita. Ympäristössä paljon sahoja. — 
M. perustettiin 1252 saksalaiselle ritarikunnalle 
kuuluvan Memelburgin linnan turviin. Kustaa 
Aadolf valloitti M:n 1627; Ruotsin hallussa .se 
oli 1629-35. (E. E. K.) 

Memento [-me'n-] (lat.), ,,muista!", muistutus. 
— Memento m o r i, muista kuolemaasi. 

Memfis (muin. egypt. il/c«-??c/'er = ,,hyvä olin- 
paikka", myö\\. Mevfe, kopt. i1/cn?jc; assyr. il/empi, 
Ra am. Möf 1. Nöf), Egyptin vanhin tunnettu pää- 
kaupunki, Niilin länsirannalla, n. 15 km etelään 
Kairo.sta, nykyään T e 1 1-M o n f s. o. Menifis-kuk- 
kula, läliellä Sakkaraa. M:n perusti kuningas 
Menes, joka sitä varten siirsi Niilin uoman idem- 
mäksi, rakennuttamalla valtavan lammikon, joka 
vieläkin tasoittelee Niilin tulvavettä. Menes ko- 
rotti Ptah jumalan valtion ylijumalaksi ja ra- 
kennutti liänelle ]\I:een temppelin, josta aikojen 
kuluessa tuli Egyptin kuuluisin. Senkin jälkeen, 
kun 12: unen dyua.stian aikana pääkaupungiksi 
tehtiin Tebe Poiijois-Egyptissä, oli M:n ja .sen 
temppelin maine suuri, ja kun keskusliallitus 
21 :nnen dynastian aikana taas siirtyi EteläEg.vp- 
tiin, koliosi M:n arvo ja merkitys uudelleen. 
Mutta vähitellen alkoi vieraita kansoja tulvia 
Egyptiin. Ensin etioi)ialaiset, sitten ass. kunin- 
gas Assarhaddon ja persialai.set Kambyseksen 
johdolla vuoron perään valloittivat M: n. Alek- 
sandrian synty asetti M:n yhä enemmän var- 
joon, ja keisari Theodosiuksen sotajoukot (n. 380 
j. Kr.) hävittivät lukemattomia määriä M:n iki- 
vanhoja muistomerkkejä. V. 638 M; joutui ara- 
bialaisten valtaan. Kairon perustaminen antoi 
M:lle lopullisen kuoliniskun, ja sen vaniioja ra- 
kennuksia alettiin käyttää uusien kaupunkien. 
varsin)<in Kairon, rakennusaineiksi. Vielä 
12:nnella vuosis. olivat M:n mahtavat rauniot 
mnailmaa ihmetyttämässä, mutta nykyään on 
kiiupunki kokonaan maan tasnlle hajonnut. Mui- 
luiistutkijatkaan eivät ole täällä tehneet kaivauk- 
sia ennenkuin vasta viime vuosina (etupäässä 
Flinders Petrie). Sen sijaan ei ajan hammas ole 
py.stynyt M:n ikivanhaan hautausmaahan, missä 
valtavat pyramidit — kuningasten haudat — ja 
lukemattomat yksityishaudat n. 50 km pitkänä 
jonomi ulottuvat pitkin Libyan erämaan rajaa. 
Paremmin kuin mitkään muut muistomerkit 
nämä Egyptin pitkän loistokauden eri ajoilt:i pol- 
veutuvat pyramidit meille todistavat .sen nuiinai- 
sen sivistyksen suuruutta, ja senjälkeen kuin on 
opittu lukemaan egyptiläi.sten kirjoitusta, avaa- 
vat pyramidien hautakammiot runsaine kirjoituk- 
sineeti meille tämän ikivanhan sivistyksen salai- 
suuksia. lM:n hautausmaa olikin Egyptin suurin 
(ks. myös E g y p t i ja P y r a m i d i t) . [de Mor- 



275 



Memling— Memphis 



276 




Hans Memling: Martin Newen- 
hoveniu muotokuva. 



gan, „Carte de la nöcropole memphite" (1897) ; 
Quibell, „Excavations at Saqqara" (1908-09); 
Flinders Petrie, „Menipliis" (1909).] E. H-a. 

Memling (M e m 1 i n c, M e m 1 i n c k) , Hans 
(n. 1430-n. 1495), flaamil. taidemaalari; synt. Sak- 
sassa Mainziu lähei- 
syydessä. Roger van 
der Weydenin oppi- 
las, brabantilaisen 

koulun päämesta- 
reita, työskenteli n. 
v:sta 1467 kuole- 
maansa saakka Brug- 
ges.sa. M:n aikai - 
simpia maalauksia 
ovat kolmiosainen 

„Sir John Donne of 
Kid\vellyn alttari- 
taulu" (n. 1468, De- 
vonshiren herttuan 
kolvoelmissa Chats- 
Avorthissa) ja Danzi- 
gin Maariankirkossa 
oleva, viimeistä tuo- 
miota esittävä siipi- 
alttari (1471). Brug- 
gen Johannes-hospi- 
taalissa ovat M:n 
kuuluisimmat, vv. 1479-88 maalatut teokset, joista 
ensi sijassa ovat mainittavat pienen goottil. kir- 
kon muotoinen Ursulan pyhänjäännösarkku, jossa 
pyhimyksen elämäntarina on esitetty lukuisissa 
pienikokoisissa kuvissa; n. s. „ Johannes-alttari", 
joka kuvaa pyh. Katariinan ja Jeesus-lapsen kih- 
lausta; sekä eräs diptyykki, jonka toinen taulu- 
puolisko sisältää M:n erään parhaimman, lah- 
joittaja Martin van Ne\venhovenia esittävän 
muotokuvan. Muita M:n uskonnollisia ja muoto- 
kuvamaalauksia on Miinchenissä, Lyypekissä, Ber- 
liinissä, Torinossa, Wienissä, Antverpenissa, Lon- 
toossa y. m. — M., jonka sommittelultaan hieno- 
aistisissa ja väreiltään pehmeästi sointuvissa 
teoksissa koko vanhan alankona, taiteen miellyt- 
tävimmät ominaisuudet ovat keskittyneinä, ei ole 
J. van Eyckiu tapainen jyrkkä realisti eikä mi- 
kään uusien taiteellisten ilmaisukeinojen luoja, 
mutta hän on kaikkia muita alankom. taiteili- 
joita herkempi ja tunnelmallisempi runollisen 
kauneuden tulkitsija. Kölnin koulusta hän ken- 
ties peri lyyrillisen romanttisuutensa, ja vanhoja 
miniatyyrimaalareita muistuttaa hänen tavatto- 
man sirotekoinen ja tarkka esitystapansa. [A. 
Wauters, ,,Sept ötudes pour servir ä Thistoire 
de PLans M." (1893) ; L. Kämmerer, „Hans M." 
(Knackfussin ,,Kunstlermonogr.", 1899) ; James 
Weale, „Hans Memlinc" (1901) ja K. Voll, „M. 
Des Meisters Gemälde in 197 Abbildungen" 
(1901).] E. R-r. 

Memmi, Lippo (k. n. 1356), it. taidemaalari 
Sienan koulua; Simone di Martinon lanko ja op- 
pilas sekä työtoveri ja seuraaja. 

Memnon {-nmij, kreik. tarustossa Eos juma- 
lattaren (aamuruskon) ja Tithonoksen poika, kau- 
kana idässä asuvien aithiopien kuningas, uljas 
sotasankari. Aithiopis nimisessä kyklisessä eepok- 
sessa kerrottiin M:n tuoneen Troiaan, setänsä 
Priamoksen avuksi, suuren sotajoukon. Taiste- 
lussa hän m. m. kaatoi Nestorin pojan Antilo- 
khoksen, mutta sai itse surmansa Akhilleuksen kä- 



destä. Äidin rukouksesta Zeus kuitenkin antoi 
vainajalle ikuisen elämän; toisten tarujen mu- 
kaan Eos korjasi kuolleen pojan ruumiin. Hänen 
hautaansa, linnaansa y. m. muistomerkkejään näy- 
tettiin eri paikoissa Fryygiaa ja Syyriaa, Suu- 
sassa, Egyptin Thebassa y. m. ks. Memnonin 
patsas. O. E. T. 

Memnonin patsas, pohjoisempi kahdesta n. 
20 m:n korkuisesta kuningas Amenhotep (kreik. 




MiTiiiiuiiiii jiatsas. 

Ame?wphis) III: n kuvapatsaasta, jotka seisovat 
Egyptin Medinet Habussa (muinaisen Theban 
alueella). Muinoin kerrottiin tämän patsaan aina 
auringon noustessa äännähtävän eli soivan. Kreik- 
kalaiset luulivat sitä Memnonin (ks. t.) kuvapat- 
saaksi ; Memnon muka siten tervehti aurinkoa tai 
äitiään aamuruskoa. Patsaassa on runsaasti krei- 
kan- ja latinankielisiä piirtokirjoituksia, joissa 
matkailijat kolmena ensimäisenä vuosis. j. Kr. 
ovat ikuistaneet vaikutelmiaan ja mietteitään. 

O. E. T. 

Memoaari (ransk. memoire, <C lat. memo'ria = 
muisti), muistelma. — M e m o a a r i t, muistelma- 
teos. 

Memorandum /-«'-/ (lat.), kirjelmä, kirjalli- 
nen ohje; valtioiden välinen diplomaattinen kir- 
jelmä, jossa lyhyesti tehdään selkoa jonkun kysy- 
myksen tila.sta. 

Memoriaali (lat. memoriä'lis). 1. Lausunto; ha- 
kemus; anomus; virkakirjelmä; pohjapöytäkirja. 
— 2. Katip. Kirjanpidossa kirja, johon merki- 
tään aikajärjestyksessä kaikki muut liiketapah- 
tumat paitsi kassaviennit (vrt. Kirjanpito). 

Memphis. 1. ks. M e m f i s. — 2. Kaupunki Yh- 
dysvalloissa, Tenesseen valtion suurin, Mississip- 
pi'n itärannalla; 131,105 as. (1910; 1900: 102,320, 
joista 49,910 neekeriä). Siististi rak. (useita huo- 
mattavia hallinto- ja liikepalatseja), kadut leveät, 
puistoja paljon. N. 600 m pitkä rautatiesilta vie 
Mississippi'n yli. Useita korkeampia oppi- ja am- 
mattilaitoksia, joista Hannibal medical college ja 
Le Moyn normal institution ovat ueekereitä var- 
ten. Protestanttisen piispan istuin. N. 8 km: n 
päässä on 14,000 kansalaissodassa kaatuneen so- 
tilaan hautausmaa. - — Teollisuus huomattava (tuo- 
tannon arvo 110 milj. mk. 1905), mutta tärkein 
on M:n kauppa ja liikenne; M. on monen 
rautatien risteyskohta ja sinne saakka pääsevät 
suuret jokialukset. Kauppatavaroista mainittakoon 
etenkin puuvilla (Yhdysvaltain tärkein sisämai- 
nen puuvillamarkkinapaikka; puuvillapörssi). 



277 



Mena — Mendel 



278 



puutavarat, siirtomaantavarat, hevoset, muulit. — 
Ransk. rakensivat M: n kohdalle linnoituksen 
1600-luvulla; 1797 se joutui Yhdysvalloille. V. 
1849 M. sai kaupunpinoikeudet. Vv. 1862 ja 
1864 M:n luona oli laivasto- ja maataistelu Poh- 
jois- ja Etelävaltioiden sotavoimien välillä: 1870- 
luvuUa raivosi keltakuume, joka uhkasi hävittää 
koko kaupungin. E. E. K. 

Mena = M e n e s (ks. Egypti, palsta 543), n. 
3400 e. Kr. elänyt faarao, joka 18:nnen dynastian 
jälkeisen perintätiedon mukaan ensimäisenä hal- 
litsi koko Egj-ptiä. Itse asiassa näkyy jo Narmer 
niminen ruhtinas valtikkansa alle yhdi.stäneen 
Etelä- ja Pohjois-Egyptin. Herodotoksen mukaan 
M. perusti Memfiksen. K. T-f. 

Menabrea [-e'-J, Luigi F ed e r i c o(1809-96), 
kreivi, sittemmin Valdoran markiisi, it. sotilas ja 
valtiomies, palveli alkuansa upseerina insinööri- 
kunnassa, sittemmin m. m. Torinon yliopiston 
professorina; otti kenraalimajurina ja insinööri- 
joukkojen päällikkönä osaa v:n 1859 sotaan joh- 
taen m. m. Peschieran piiritystä; johti kenraali- 
luutnanttina sotatoimia Anconassa ja Capuassa 
ja Gaetan piiritystä; oli 1861-62 meriministerinä 
ryhtyen rakentamaan Spezzian suuria arsenaa- 
leja; 1867-69 pää- ja ulkoasiainministerinä; sit- 
temmin lähettiläänä Lontoossa ja Pariisissa. 

J. F. 

Menageria [-ze-J (ransk. menagerie, < me- 
na5e = talous; talouteen tarvittavat nelijalkaiset 
ja siipikarja), eläintenkesyttäjän tai -näyttäjän 
eläinkokoelma. 

Menam (Me Nam), joki Taka-Intiassa, Sia- 
min päävirta. M:n lähteet ovat 19° 30' pohj. lev. 
Lao-valtioissa, Doi Luangin vuori.stos.sa. Pää- 
kulkusuunta on eteläinen. M. laskee mahtavain 
suistomuodostusten (pituus n. 200 km) kautta 
Siamin-lähden pohjoisperukkaan, 63 km Bang- 
kokin alapuolella; pituus n. 1,200 km. — M. on 
Siamin sisäosien tärkein liikennetie, vaikka suu- 
remmat höyryalukset eivät sitä voikkaan käyt- 
tää. Useat ]\I:n lisäjoista (Menium, Siamin his- 
toriallinen virta, jonka varrella Sakotai ja Sawan- 
kalok, kaksi Siamin vanhaa pääkaupunkia ja 
Meping oik., Nam Sak vas.) ovat niinikään kul- 
jettavia. M:n suuret kesätulvat ovat Siamille 
yhtä tärkeät kuin Niilin Egyptille. Kalastus on 
tuottoisa. E. E. K. 

Menandros (lat. Menander). 1. (342-290 e. Kr.), 
kreik. huvinäytelmäinkirjoittaja, n. s. uuden 
attikalaisen komedian etevin edustaja, sepitti 
alun toista sataa näytelmää, joista kuitenkin 
meidän aikoihimme oli säilynyt ainoastaan suuri 
joukko lyhyitä katkelmia, osaksi vain yksityisiä 
.säkeitä; jonkunmoisen kuvan M:n tuotannon laa- 
dusta antoivat kuitenkin roomal. komediankir- 
joittajain Plautuksen ja varsinkin Terentiukson 
jäljennökset. Vasta 1897 Egyptissä tehdyt pa- 
pyruslöydöt (m. m. 51 säettä käsittävä ,.Peri- 
keiromene" näytelmän loppukokoelma), mutta var- 
sinkin 1905 löydetty ja 1907 julkaistu n. s. „Me- 
nandros-kirja", joka sisältää osaksi laajanpuolei- 
sia otteita 4 näytelmiistä (..Heros". „Samia", 
„Epitrepontes", ,,Perikeiromene") ovat voineet 
antaa välittömän vaikutuksen M:n runoili jaluon- 
toesta. Toiselta puolen järkiperäinen suunnittelu 
ja keveä tyyli, toiselta puolen luonnetyyppien 
tarkka havaitseminen ja hieno psykologinen erit- 
tely sekä maailmanmiehen hillittyyn huumoriin 



yhtynyt elämänviisaus ovat M:lle ominaisia. M:n 
katkelmat on julkai.ssut Kock, „Comicorum atti- 
corum fragmenta" (3:s osa) ; myöhempiä löytöjä 
tai niihin perustuvia editsioneja ovat julkaisseet 
Nicole, Hunt ja Grenfell, Kretschmar, Lefebore, 
van Leeu\ven, Robert, Korte, Sudhaus, Capps y. m. 
[Guizot „jM6nandre, 6tude hi.storique et litteraire" 
(1855), Horkel, „Die Lebensweisheit des Komi- 
kers Menander" (1857), Liibke, ,, Menander und 
seine Kunst" (1892) y. m., Edv. Rein, ,, Uudet 
Menandroksen nävtelmäin katkelmat" (Valvoja 
1909).] 

2. Kreik. reettori 3: unen vuosis. jälkimäiseltä 
puoliskolta; hänen nimellään käy 2 n. s. „epi- 
deiktisiä" (näyte) puheita käsittelevää kirjoitel- 
maa, joista kuitenkin vain toista pidetään hänen 
tekemänään (julk. Walz, „Rhetores graci" III) . 
M. sepitti m. m. myös Demostheneen puheisiin 
selityksiä, jotka ovat olleet myöhempien ,,skho- 
lionien" perustana. [Bursian, „Der Rhetor Me- 
nandros u. seine Schriften" (1882), Nitzsche, 
,,Der Rhetor Menandros und die Scholien zu 
Demosthenes" (1883).] 

3. M. ,,Protector" (Protiktor) , bysanttil. his- 
toriankirjoittaja 6:nnen vuosis. jälkimäiseltä puo- 
liskolta, käsitteli runsaista ja luotettavista, var- 
sinkin maan- ja kansatiedettä valaisevista tie- 
doistaan huomattavassa historiateoksessaan vv:n 
558-582 välistä aikaa; siitä on säilynyt vain lu- 
kuisia katkelmia, jotka ovat julkaistuina kokoel- 
massa ,, Corpus scriptorum historia; byzantinse", 
Mignen „Patrologia grEeca"ssa, Dindorfin teok- 
sessa „Historici graeci minores" (2:nen os.) y. m. 

E. R-n. 

Menant [-nä'J, Joachim (1820-99), ransk. 
tuomari ja assyriologi, julkaisi suuren joukon 
Assyrian ja Persian historiaa, kieliä ja kirjalli- 
suutta valai.sevia teoksia, osaksi yhdessä J. Op- 
pertin kanssa. A'. T-t. 

Menard [-nu'rj, Ren6 (s. 1862). ransk. taide- 
maalari. Maalannut pääasiallisesti romanttisia, 
koristeellisesti käsiteltyjä ja kla.ssillisen rauhalli- 
sia tunnelmamaisemia, joissa useimmiten nähdään 
henkilökuvaesityksiä. Pariisin Faculte de droit'ssa 
ovat M:n 1909 tekemät seinämaalaukset , .Kulta- 
aika", „Paimenelämää" ja ,, Antiikkinen unelma". 
Antellin kokoelmissa on häneltä eräs ihanteelli- 
nen maisema iltavalaistuksessa ja „Causse Ma- 
jeau" niminen ransk. maisema. E. R-r. 

Mendel, Gregor Johann (1822-84), kuo- 
lemansa jälkeen kuuluisaksi tullut luonnontut- 
kija, syntyi Heinzendorfin 
kylässä Itävallan Slee- 
siassa heinäk. 22 p. 1822. 
Isä oli maanviljelijä, van- 
haa saksalaista talonpoi- 
kaissukua; puutarhanhoi- 
toon innostuneena hän pe- 
rehdytti aikaisin poikan- 
sak n siihen. Opiskeltuaan 
erinäisissä alemmissa kou- 
luissa poika tuli Trop- 
paun kymnaasiin ja lo- 
puksi Olmutziin. Trop- 
paussa eräs opettajista, 
muuan augustinolais- 

munkki, näyttää houku- 
telleen poikaa luostari 'n 
kuvaillen luostarielämän (iregor .\Iondel. 




279 



Mendel 



280 



sopivaisuutta vapaaseen tieteelliseen työhön. Joka 
tapaiilcsessa M. 21-vuotiaana joutui St. Thomasin 
luostariin Briinniin. Muutamia vuosia myöliem- 
min liänet vihittiin papiksi ja 1851 -53 liiln luos- 
tarin kustannuksella opiskeli matematiikkaa, fj^- 
siikkaa ja biologiaa Wienin yliopistossa, tullen 
senjiilkeen kokeell sen fysiikan opettajaksi Briin- 
nin reaalikouluun kunnes 1868 nimitettiin apo- 
tiksi. — Jo noviisina M. oli liankkinut luostarin 
tilavaan puutarhaan suuren joukon viljelyskasvi- 
lajeja ja -muunnoksia, joita hiin viljeli tarkkoja 
havaintoja tehden. M. m. hän huomasi sen ilmei- 
sen pysyvjlisj^yden, mikä on ominaista kasveille, 
joilla kukkien erikoinen rakenne estää ristisii- 
toksen (esim. liernekukkaiset) . Niimii liavainnot 
saivat M:n epäilemään samoihin aikoihin esi-a- 
tyvää darvinistista oj)pia lajien jatkuvasta muut- 
tumisesta, ja vakaumus lajien pysyväisyydestä 
olikin liänen periytymistutkiinustensa perustana. 
Wienistä palattuaan M. alkoi varsinaisen uraa- 
uurtavan tieteelli.sen työskentelynsä. Hänen mie- 
lenkiintonsa oli kohdistunut sekasikiökvsvmyk- 
seen ja useiden vuosien kuluessa (18.56-63) hän 
toimitti luostarin puutarhassa puutarlialierne- 
(Piftiim sntivnm) ja papu- (Pliaseolus) rotujen 
suilleen klassillisia risteyttämiskokeitaan. jotka 
ovat saaneet perustavan merkityksen nykyaikai- 
sessa perinnöliisyj'stutkimuksessa. Tulokset M. 
julkaisi 1865- sarjassa ,,Verhandlunpen des na- 
turforsclienden Vereins in Briinn" nmellä ,.Ver- 
suche iiber Pflanzenhybr-den" (uusi painos 1901: 
n:o 121 0.st\valdin Klassiker-sarjassa). 

Jo ennen M:iä monet etevät tiedemiehet olivat 
kohdistaneet tutkimiik.sensa sekasikiöiden jälke- 
läisiin, mutta he olivat tarkastaneet eri suku- 
polviin kuuluvien yksilöiden välisiä suh- 
teita. I\I. taas otti lälitökolulaksi risteyttämi- 
seen valittujen kasvien yksityiset ominai- 
suudet ja seurasi erikseen kunkin ominaisuu- 
den periytymistä. Samalla hän myöskin eristi 
tarkoin kunkin yksilön jiilkeiäiset monessa pol- 
vessa sekä lask- niiden luvun. Koeaineiston tark- 
kaa ja numerollista käsittelyä helpotti suuresti 
se. että herneellä tapahtuu säännöllisesti itsc- 
hedelmöitys, satunnaisia risteytyksiä sattuu har- 
voin. M:n nerokas ja itsenäinen menettelytapa 
oli tietyst' äärettömiin vaivaloinen ja aikaa vievä, 
mutta .se laskikin perustuksen perinnöllisyyden, 
„kohtalon" ja „sattuman" luvatun alueen, tie- 
teell selle hallitsemiselle. M:n onnistui matemaat- 
tisesti määritellä yksityisten omnaisuuksien pe- 
riytymisen lait koekasveissaan; myöhemmät tut- 
kimukset ovat osoittaneet näiden lakien pitäviin 
paikkansa suvullisessa lisääntymsessii koko elol- 
liseen maailmaan nähden — iliminenkin mukaan- 
luettuna. Esimerkkinil ^lendelin laista 
mainittakoon yksinkertaisin tapaus, jossa van- 
liemmat eroavat toisistaan viiteen ominaisuu- 
teen nähden. Jos risteytetään kaksi muuten sa- 
manlaista hernerotua, joista toisella on keltaiset, 
toisella vihreiit siemenet, niin ensimäisen seka- 
sikiöpolven (F^) kaikki yksilöt ovat keltasiemeni- 
siä. Vaikka jälkeläiset saavat toiselta puolen 
keltasiemenisyyden, toi.selta puolen vihreäsieme,- 
nisyyden aiheen, ei viimemainittu tule F, :ssä 
ollenkaan esille, se on piilevä, recessiivinen. 
kun taas keltasiemenisyys on vallitseva, do- 
mineeraava. Mutta kun 7^,-yksilöiden sukupuoli- 
solut keliittyvät, tapahtuu aiheiden jakaantumi- 



nen niiden ke.sken siten, että keskimäärin puo- 
let saa keltasiemenisyyden aiheen ja toinen puoli 
taas vihreäsiemenisyyden aiheen. Näiden „puh- 
taiden" sukupuolisolujen yhtyessä F]-.ykslöiden 
liedelmöityksessä, syntyy taas sekä kelta- että 
vihreäs-emenisiä kasveja (Fs-polvi) luvultaan 
määrätyssä suhteessa j. n. e. (vrt. Perinnöl 
li syys). Tämä M:n keksintö on nykyaikaisen 
perinnöllisyystutkimuksen perusta. Nerokkaan 
deduktsionin kautta ^1. sai edelliimainitun lain 
mukaisuuden johdetuksi määrätyi.stä olosuhteista 
sukupuolisolujen syntymisessä ja niiden yhtymi- 
sessä hedelmöityksessä. M. huomasi myös. ettei- 
vät vanliempain eri ominaisuudet per'ydy yhtenä 
ryhmänä, kokonaisuutena, vaan aivan toisis- 
taan riippumatta, joten ne voivat kombi- 
neerautua mitä erilaisimm ksi yhtymiksi — huo- 
mio, jolla on arvaamaton merkitys rodunjalostus- 
työssä. Jos esim. risteytetään kaksi silkkiperhos- 
rotua, joista toisessa toukka on tummasti 
poikki juovainen ja kotelokoppa valkea, 
toisessa taas toukka juovaton ja sen keh 
räämä kotelokoppa keltainen, niin voidaan 
saada kaksi uutta rotua, joista toisessa 
toukka on juovikas ja kehrää keltaisen 
kotelokopan, toisessa taas toukka on juovaton 
ja kotelokoppa valkea. Sitäpaitsi sekaskiö- 
polven jälkeläisissä. F^-polvessa tietysti myös 
alkuperäiset rodut esiintyvät, ja eri rotujen sum- 
mittainen yksilöluku on edeltäpäin laskettaviss.i. 
Per nnöllisyysnäkökannalta katsoen siis omi- 
naisuudet, eivätkä lajit, ovat syvemmä^.sä 
merkityksessä bioloii^isia kokonaisuuksia. Laji on 
..elävää mosaiikkia" (Naudin). — Edellämainit- 
tuhin tuloksiin päästyään M., kuten hänen kir- 
jeistäiln luonnontutkija NäireliMle kily soiville, 
jatkoi risteyttämiskokeitaan hyvin lukuisilla kas 
veilla. jotka kokeet yhä vahvistivat hänen ha- 
vaintojensa oikeutta. Sen s jaan erittäin vaiva- 
loiset //frrffcfHm -kokeet antoivat aivan poikkea- 
via tuloksia, mikä. kuten nyt tiedetään, riippuu 
tillle suvulle ominaisesta partenoirenesstä. M. teki 
myös laajoja periytyväisyyskokeita mehiläi.sten 
suhteen — hänellä oli ylitaikaa 50 parvea kokei 
lujen esineinä; tulokset ovat kuitenkin valitetta- 
vasti joutuneet hukkaan. Otaksutaan M:n it- 
sensä, loppuikäiinsä synkistäneen syvän ala 
kuloisuuden vallassa. hävittäneen muistiin- 
panonsa. — Paitsi biologisia tutkimuksia M. on 
tehnyt mallikelpoisia meteorolojrisia havaintoja, 
tutkinut auringon pilkkuja y. m. — M. kuoli 
1884 p-tkällisen taudin runtelemana ja syvästi 
pettyneenä. Aikalai.set eivät ymmärtäneet hänen 
tutkimustensa arvoa. Ne jäivätkin siten yli 
30 v:ksi unohduksiin, varsinkin kun samoihin 
aiko'hin polveutumhsoppi lo stavine tuloksineen 
kokonaan vallitsi luonnontutkijain harrastusta. 
Vasta 1900 M: n teos keksittiin uudelleen, mutta 
nyt jo on kaikkialla sivistysma ssa kokonaisia 
tieteell'siä koulukuntia työskentelemässä M:n 
viitoittamaa suuntaa, harjoittamassa „mendeli8- 
miä", vuosi vuodelta yhä arvokkaammin tuloksin. 
[Bateson, ,,Menders Principles of Heredity" 
(1909): Correns. ,, Gregor Mendels Briefe an 
Carl Nägeli" (1905).] " T. N. 

Mendel, TT e r m a n n (1834-76). saks. musiikki 
kirjailija. Toimi Berliini.ssä musiikkikauppiaana 
ja musiikkilehden toimittajana (1870-76). Kir- 
joitti Nicolain ja Meyerbeerin elämäkerrat. Jul- 



281 



Mendelejev — Mendelssohn 



282 



kaisi (v:sta 1870) musiikkitietosanakirjaa, jonka 
sittemmin Reissmann suoritti loppuun (1883). 

/. K. 
Mendelejev f-lc'jef], D m i t r i j (1834-1907), 
ven. kemisti, professori Pietarin yliopistossa v:sta 
18Ö3. M:n nimi on erityisesti yhdistetty hänen 
(samaan aikaan kuin L. Meyer) ilmisaamansa 
alkuaineitten jaksollisuuden (periodisiteetin) la- 
kiin (1869), joka sisältää, että alkuaineitten omi- 
naisuudet ovat jaksoittain rii[)puv:»isia (periodi- 
sia funktsioneja) niiden atomipainoista, ja että 
alkuaineiden atomipainot tiiten miiäräävät nii- 
det' luonteen. Tähän seikkaan perustuu alku- 
aineitten luonnollinen järjestelmä (ks. Alku- 
aineitten periodinen järjestelmä). 
Jaksollisuuden lain avulla M. voi edeltiipäin ar- 
vata uusien tuntemattomien alkuaineitten ole- 
massaolon ja edeltäpäin arvioida niiden ominai- 
suudet. Ennustukset toteutti uusien alkuaineit- 
ten: gailiumin, skandiumin ja germaniumin, ilmi- 
saaminen. M:n lukuisat kokeelliset tutkimukset 
koskivat fysikaalis-kemiallisia ja molekuiaari- 
fysikaalisia olosuiiteita. Hänen suuressa, usealla 
kielellä ilmestyneessä oppikirjassaan (1869 ven., 
1891 saks. nimellä ,.Grundlagen der Chemie'") 
käytettiin fysikaalisen kemian oppeja paljon laa- 
jemmin kuin aikaisemmissa kemian oppikirjoissa. 

Edv. llj. 
Mendelin laki ks. M e n d e 1, Gregor Johann 
ja Perinnöllisyys. 

Mendelssolin [-nhn]. 1. Moses M. (1729-86), 
saks.-juut. filosofi ja valistusmies, synt. Dessaussa 
köyhistä vanliemmista, har- 
joitti opintojaan aluksi 
suuressa köyhyydessä, tuli 
sitten kotiopettajaksi rik- 
kaan juut. tehtailijan per- 
heeseen Berliiniin, sittem- 
min kirjanpitäjäksi ja lo- 
pulta osalliseksi liikkee- 
seen. M. oli kyttyräselkä! - 
nen. Hän tutustui jo nuo- 
rena Lessingiin ja toimi 
muutamissa kirjallisissa 
hankkeissa yhteydessä tä- 
uiiiii kanssa. Kannatti lu- 
kuisissa miellyttävästi kir- 
joitetuissa ja jalolienkisissä 
teoksissa yleistajuista va- 
listusfilosofiaa, joka kat- 
soo tärkeimmäksi telitäväkseen todistaa oikeaksi 
ihanteellista maailmankatsomusta, etenkin Juma- 
lan olemassaoloa ja sielun kuolemattomuutta, sekä 
levittää yleisöön nämä vakaumukset ynnä ihmis- 
rakkautta ja valistunutta siveysoppia. M:n tun- 
netuimmat teokset ovat: „Phädon oder iib. die 
Unsterblichkeit" (1767) ja „Morgenstunden od. 
Vorlesungen iib. das Dasein Gottes" (1785). M. 
työskenteli väsymättä kohottaakseen sorretut us- 
konveljensä oikeudellisen ja yhteiskunnallisen 
tasa-arvon osallisuuteen, sekä samalla valistaak- 
seen heitä ja vapauttaakseen heitä heidän en- 
nakkoluuloistaan. Teoksessaan ,, Jerusalem od. iib. 
religiöse Macht u. Judenthum" (1783) hän kau- 
niisti esittää vapaamielistä uskontoaan, joka on 
järjenmukainen, kansallisista yksipuolisuuksista 
vapautunut jumalanusko. Hän pysyi kuitenkin 
juutalaisen .seurakunnan jäsenenä, katsoen juut. 
uskonnon paraiten vastaavan filosofista uskonnon- 




Moses Mendelssohn. 




Felix Mendelssohn- 
Bartholdy. 



ihannettaan. M:n ,,Gesammelte Schriften", 7 os., 
ilmestyivät 1843-4.") ja sisältävät hänen poikansa 
Jo.sefin kirjoittaman elämäkerran. A. Gr. 

2. F e 1 i X M. ( M e n (1 e 1 s s o h n-B a r t h o 1 d y) 
(1809-47), saks. säveltäjii. edellisen pojanpoika. Sai 
jo varhain (Berliinissä) 
perusteellista opetusta pia- ■ 
non- ja viulunsoitossa sekä 
(Zelterin opi)ilaana) mu- 
siikin teoriassa. Esiintyi 
1818 julkisesti pianonsoit- 
tajana. Alkoi säveltää 
1820, ja sai tilaisuutta 
sävellystensä esittämiseen 
varakkaiden vanhempainsa 
kotona pidetyissä joka- 
viikkoisissa musiikki-ilta- 
missa, joihin pieni orkes- 
terikin otti osaa. Tutustui 
1821 Weberiin ja Goetiieen. 
Huolimatta varhaisesta ke- 
hittymisestään M. vältti 
äkkikypsyyden vaaran sita- 
mansa huolellisen ja moni- 
puolisen kasvatuksen avulla. Sävelsi 1826 kuului- 
san ja täysin mestarillisen uvertyyrinsii Shakes- 
pearen ..Kesäyönunelmaan". V. 1829 hän esitti 
Berliinissii Bacliin ,,]Matteuspassion"in, siten herät- 
täen lOOvuotise.sta unohduksesta tämän ikiteok- 
.sen. Matkusti sam. v. Lontoo.seen. josta kiisin hä- 
nen säveltjijämaineensa levisi yli Eurooj)an. I^yhyt 
käynti Skotlannissa herätti aiheen uvertyyriin 
,,Hebridit", jonka hän sävelsi Boomassa 1830. 
Berliinin yliopi.ston tarjoomaa musiikin profes- 
suuria M. ei ottanut vastaan. Mutta kun hän 
1833 haki Berliinin ..Singakademien" kuoronjoh- 
tajatointa, jätettiin hänet keskinkertaisen kilpai- 
lijan vuoksi syrjään. Toimittuaan 1833-3.5 ka- 
pellimestarina Diisseldorfissa, M. siirtyi Leip- 
zigin „Gewandhaus"-konserttien johtajaksi ja ko- 
hotti sikäläi.sen musiikkielämän eurooppalaiseen 
maineeseen ja merkitykseen. Nimitettiin 1836 
Leipzigin yliopistossa kunniatohtoriksi. Perusti 
1843 Leipzigin konservatorin. Toimi samalla 
myös, kuningas Friedrich Willielm IV :n nimen- 
omaisesta pyynnöstä, Berliinissä „yli-soitannon- 
jolitajana" (Generalmusikdirektor). Mutta tästä 
aiheutui liikarasitus, jota hänen terveytensä ei 
kestänyt. Järkyttävä tieto rakkaan sisaren (ks. 
Hensel) äkillisestä kuolema.sta vihdoin heikonsi 
hänen voimansa, kunnes pian senjiilkeen päättyi 
hänen omakin nuori, rikas ja ^päivänpaisteinen 
elämänsä. — M:n teoksista ovat tärkeimmät 
2 oratoria, „Paavali" ja „Elias", 4 sinfoniaa, 
useat uvertyyrit, viulukonsertto sekä lyyrilliset 
pianokappaleet „Lieder oline Worte" (.sanattomia 
lauluja). Hän sävelsi myös lukuisia kamari- 
nnisiikki- ja pianoteoksia, soolo- ja kuorolauluja, 
urkukappaleita y. m. Aikanaan M. oli säveltä- 
jiinä ja esittävänä taiteilijana kaikkien ihailema, 
niiidcuin hän mj-ös ilimi.senä oli mitä miellyttä- 
vimpiä persoonallisuuksia. Hänen lyyrillis- 
rcmanttista sävellystyyliänsä jäljitteliviit useat 
liänen aikalaisensa ja seuraajansa. Myöhempi 
draamalliseen vakuuttavaisuuteen pyrkivä aika- 
kausi käänsi terävän arvostelunsa M:n useissa 
teoksissa ilmenevää sentimentaalisuuteen taipu- 
vaa melodisuutta vastaan. Nykyisellä ajalla on 
tästä huolimatta jälleen opittu antamaan an- 



283 



Mendes — Menelaos 



284 



saittu tunnustus hänen tuotantonsa jaloudelle ja 
välittömyydelle. Myös musiikin yleisen kehityk- 
sen kannalta on M:n elämäntyö ollut mitä suuri- 
arvoisin. Sekä orkesterisoitinnuksessa että pie- 
noismuotojen teknillisessä käsittelyssä M. on en- 
simäisenä käyttänyt taidekeinoja, joiden merki- 
tys sittemmin on jäänyt pysyväiseksi. Ja aina- 
kin muutamat hänen sävellyksistään (kuten 
viulukonsertto, ,,Kesäyönunelma", „PIebridit"), 
ovat sitä harvinaista lajia, jonka nuorekkuus ei 
koskaan lakastu. /. K. 

Mendes, muinainen kaupunki Egyptin itäisessä 
suistomaassa, kuuluisa siinä palvellusta oinaasta, 
jonka temppelin Ptolemaios Philadelphos kor- 
jautti. K. T-t. 

Mendes [made' s], Abraham Catulle 
(1841-1909), ransk. kirjailija ja runoilija, juut. 
syntyperää, parnassolaisen koulun perustajia, 
vaikutti moneen lupaavaan aloittelijaan, m. m. 
Fr. Copp6e'hen. Ominaista hänelle oli tavaton 
taituruus jäljitellä muita runoilijoita. Hänen lois- 
tavalla muoto- ja tyylitaidolla kirjoitetut romaa- 
ninsa ovat sävyltään uskallettuja ja väkevästi 
aistillisia. Runomuotoinen näytelmä ,,Le roman 
d'une nuit" (1863), tuotti hänelle vankeus- ja 
sakkorangaistuksen. M:n runot, „Po6sies", il- 
mestyivät 1872. Hänen romaaneistaan mainitta- 
koon „Le roi vierge" (1880), „Mephistoph6la" 
(1890), „La maison de la vieille" (1894), „Gog" 
(1896). M:n parhaat draamat: ,,Les möres enne- 
mies" (1882), „La f emme de Tabarin" (1887), 
„La Eeine Fiammette" (1889; M:n pääteos, esi- 
tetty suomeksi nimellä ,,Orlanda kuningatar"), 
„M6d6e" (1898), „Scarron" (1904). V:sta 1893 
M. oli ,,Le Journal" lehden teatteriarvostelijana. 
M. oli Ranskan aikaisimpia Wagnerin-ihailijoita, 
on kirjoittanut kirjan hänestä. [Lemaltre, 
„Impressions de theätre". II, V; Faguet, „Pro- 
pos de th6ätre" (1906); Banville. „C. Mendes" 
(L'Artiste 1864, 1, II) ; Weyl, „Le theätre de 
C. M." (Revue d'Art dramatique, 1898. V, ss. 
83-92).] J. E-l. 

Mendes Leal /-a'-7, J o s # da Silva (1818-86), 
port. kirjailija ja valtiomies, oli ulkoasiain mi- 
nisterinä, 1874 valtuutettuna ministerinä Parii- 
sissa ja 1882 lähettiläänä Madridissa. M. L:n 
runoelmat (,,Cauticos", 1858) sisältävät monta 
lyriikan helmeä. Hänen hist. ja sosiaaliset näy- 
telmänsä (,,0s dous renegados", ,.Egaz Moniz", 
,,0 tributo das cem donzellas", „As tres cidras 
do amor", ,, Pedro", „A escala social", „0s ho- 
mens de marmore", ,,0s homens de vidro") osoit- 
tavat ransk. romantiikan vaikutusta; itsenäisem- 
piä ovat hänen huvinäytelmänsä (parhaita niistä 
on „0 tio Andrö"). M. L. on kirjoittanut myös 
suosittuja romaaneja, kuten „A menina de V^al- 
de-Mil". Teos ,,Relagöes de Portugal com a curia 
rnmana" tuotti hänelle paikan Tiedeakatemiassa 
184.5. [Brito Aranha, „Memorias de Mendes Leal" 
(1887).] J. H-l. 

Mendikantti (lat. mendVcare = kerjätä), ker- 
jäläismunkki. ks. Fransiskaanit, Domini- 
kaanit, Au gustinolaismunki s to. 

Mendoza [-do'])aJ. 1. Valtio Argentiinan länsi- 
osassa, Chilen rajalla; 146.378 km^ 225,246 as. 
(1910), enimmäkseen mestitsejä. M:n läntinen, 
Andes-vuorten täyttämä osa on mineraalirikas, 
itäinen, paikoitellen aroluontoinen tasankoseutu 
on mainiota laidunta ja tuottaa kasteltuna hy- 



viä vilja- ja tupakkasatoja. Buenos-Ayres-Valpa- 
raison rautatie kulkee M:n läpi korkeain Ber- 
mejo- ja Uspallata-solain (3,842 m ja 3,760 m) 
kautta. — Espanjalaiset alkoivat siirtyä M:aan 
jo 1559. — 2. Edellämainitun valtion pääkaup., 
707 m yi. merenp. Andes-vuoriston juurella, 
Buenos-Ayres-Valparaison radan varrella; 42,496 
as. (1911). Maanjäristysten takia rakennukset 
ovat matalia, vaatimattomia. Piispanistuin, kan- 
salliskollegi, maanviljelyskoulu, opettaja- ja opet- 
tajatarseminaari. Ympäröivä maaseutu tuottaa 
hedelmiä, viinirypäleitä, viljaa; kauppatavarana 
varsinkin viini. — M:n perusti 1560 esp. Pedro 
de Castillo. E. E. K. 

Mendoza f-do'paJ, Diego Hurtado de 
(1503-75), esp. humanisti, runoilija, historioitsija 
ja valtiomies, oppi klassilliset kielet ja arabian 
kielen, opiskeli Salamancassa filosofiaa ja valtio- 
tieteitä, matku.steli Italiassa tiedonhaluisena hu- 
manistina ja nuorena soturina, taisteli Pavian 
edu.stalla ja sai Kaarle V:ltä valtiollisia luot- 
tamustoimia, oli lähettiläänä Venetsiassa 1532-37, 
Roomassa 1547-51; joutui 1563 Filip II :n epä- 
suosioon ja vietti loppuikänsä tiluksillaan Grana- 
dassa, humanistisissa ja kirjallisissa harrastuk- 
sissa. Saaden vaikutusta Italian renesanssista 
M. johti esp. runo- ja proosatyylin uusille urille. 
Pääteos: suurpiirteinen , .Historia de la guerra de 
Granada" (Moriskojen kapina 1568), joka on tuot- 
tanut hänelle kunnianimen Espanjan Sallustius. 
]\I:n runoelmat (sonetteja, kanzoneja, eklogeja ja 
epistoloita) , ovat kootut nimellä „Obras poeticas". 
Veijariromaani ,,Vida de Lazarillo de Tormes". 
jonka tyyli on tavattoman vilkas ja luonteva, 
sitävastoin tuskin lienee hänen tekemänsä, kuten 
aikaisemmin yleensä on luultu. [J. Fesenmair, 
„Don Diego Hurtado de M." (1883-84) ; E. Seuan 
y Alanso, ,,Apuntes biograficos" (1886).] J.E-l. 

Mendoza [■do'paJ, luigo Lopez de, tun- 
nettu Santillanan markiisin nimellä 
(1398-1458), esp.-provencelainen runoilija, rikas 
ja ylhäissukuinen mies, myöskin etevä valtio- 
mies, sotapäällikkö sekä tieteen ja taiteen suo- 
sija. Hänen runonsa (canciones, dezires, amoro- 
sos, pastorelas, proverbios) saavuttivat aikalais- 
ten ihastuksen; niissä huomataan suurta Danten 
ja Petrarcan vaikutusta. Kuuluisimmat hänen 
teoksistaan ovat: ,,Coronaci6n de Mosseu Jordi 
de Sant Jordi", ,,Cornodicta de Ponza" (1435), 
,,Infierno de los enamorados", „Diälogo de Bias 
contra fortuna" ja „Centiloquio". Hänen 42 so- 
nettiansa ovat ensimäiset tätä runolajia espanjan 
kielellä. 

Menekkipula on liikepula, joka syntyy sen 
johdosta, että kaupaksi tuotettuja tavaroita joko 
ei saada ensinkään myydyksi tai voidaan myydä 
vain tuntuvalla hinnanalennuksella, ks. Liike- 
pula ja Liikatuotanto. 

Menelaos [-neläos] (lat. Menelaus), kreik. taru- 
sankari, Atreuksen poika, Spartan kuningas. 
Kun Paris oli ryö.stänyt M:n puolison Helenan, 
niin M. läksi Odysseuksen kanssa Troiaan vaa- 
timaan takaisin Helenaa, ja kun siihen ei suos- 
tuttu, saivat hän ynnä hänen veljensä Agamem- 
non kehoituksillaan Kreikan ruhtinaat ryhty- 
mään kcstosotaan Troiaa vastaan. Itse hän otti 
retkeen osaa 60 laivalla ja esiintyy Iliadin mu- 
kaan sodassa voimakkaana ja urhoollisena sanka- 
rina, mutta samalla lempeäluontoisena. Hän 



285 



Menelik— Menger 



286 



voitti Pariin kaksintaistelussa ja suojeli Patrok- 
loksen ruumista sekä pelasti sen vihollisten kä- 
sistä. M. oli myös muiden urhojen mukana „puu- 
hevosessa". Kun hän Troian valloituksen jäl- 
jestä tapasi Helenan, alkoi hän heti surmata tä- 
män, mutta luopui aikeestaan naisen ihanuuden 
ja Afroditen vaikutuksesta. Helenan kera M. 
sitten purjehti kotia kohti, mutta Malean nie- 
ruen kohdalla hänet 3'llätti myrsky, joka ajoi hä- 
net Kreettaan. Menetettyään useimmat laivansa 
hän joutui Egyptiin ja harhaili senjälkeen itä- 
mailla, kunnes hän vihdoin 8:ntena vuotena pääsi 
takaisin Spartaan. E. R-n. 

Menelik, oik. Menilek (s. 1844), Abessinian 
keisari; oltuaan ensin alikuninkaana Soassa M. 
kruunautti itsensä Johannes keisarin kuoleman 
jälkeen 1889 koko Abessinian hallitsijaksi. Juuri 
näihin aikoihin italialaiset pyrkivät levittämään 
valtaansa Eritreasta Abessiniaan ja M. näytti 
aluksi taipuvan heidän ylivallan vaatimuksiinsa. 
Mutta muutamia vuosia myöhemmin hän rikkoi 
suliteensa heihin ja turvasi Aduan loistavalla voi- 
tolla 1896 Abessinian itsenäisyyden. Englannin 
kanssa tekemissään sopimuksissa M. takasi it- 
selleen laajan etupiirin lännessä, lounaassa ja 
myöskin Somalimaassa. Samalla kuin hän py- 
syttelihe hyvissä väleissä Euroopan suurvaltain 
kanssa, esti hän niitä saavuttamasta tuntuvam- 
paa vaikutusvaltaa Abessinian politiikkaan. Si- 
sällisessä hallituksessaan M. oli sovinnollinen, 
piti arvossa eri maakuntain omituisuuksia ja 
koetti yhteisillä eduilla liittää lääniruhtinaat ja 
aateliston itseensä. Ylintä hallitusta järjestäes- 
sään hän jossain määrin noudatti eurooppalaisia 
esikuvia, esim. jakamalla kansliansa seitsemään 
departementtiin. Kun hänellä ei ole poikaa, ju- 
listi hän 1909 tyttärensä pojan I j a s u n (Jeassu) 
kruununperilliseksi; sam. v. M. sairastui tylsä- 
mielisyyteen ja v:sta 1911 hallitusta on johtanut 
kruununperillinen. J. F. 

Menendez y Pelayo [-ne'ndep ipela'joJ,M a t- 
celino {18.56-1912), esp. oppinut ja kirjailija, 
jonka kriitilliset pääteokset ovat ,,Horacio en 
Espana", „Historia de las ideas esteticas en Es- 
paQa", ,,La ciencia espaiiola", ,, Historia de los 
heterodoxos en Espana" ja sarja kirjallishistorial- 
lisia ja filosofisia tutkielmia nimellä ,,Estudios 
de critica literaria". M. oli professorina Madridin 
korkeakoulussa. J. H-l. 

Menenius Agrippa [-ne'- -gri'p-J, room. pat- 
riisi, konsulina v. .503 e. Kr. Kun plebeijit v. 494 
riitauduttuaan patriisien kanssa lähtivät Koo- 
masta Pyhälle vuorelle, perustaakseen sinne 
siirtokunnan, sai A. heidät palaamaan esittämällä 
heille vertauksen ruumiin jäsenistä, jotka nousi- 
vat kapinaan vatsaa vastaan ja kuitenkin itse 
joutuivat siitä kärsimään. 

E. n-i. 

Menephtha 1. M e r e n p t a h (kreik. Ame- 
nephtes), faarao Kamses II:n poika ja seuraaja, 
n. 1226-1215, kukisti hallituksensa 3:ntena v. Pa- 
lestiinan kapinaan nousseet heimot, joiden jou- 
kossa Israelkin mainitaan ensi kerta historiassa. 
Pari vuotta myöhemmin M. voitti libyalaiset, 
jotka yhdessä Välimeren saaristolaisten sardinia- 
laisten, sisilialai.steu, akhaialaisten (lckeiDes),\yy- 
kialaisten ja tyrsenien eli etruskilaisten (terse) 
kanssa olivat hyökänneet suistomaahan. Saadak- 
sensa rakennusainetta kuolinterappeliinsä M. van- 



daalin tavoin hävitti edeltäjiensä rakennuksia, 
vrt. Egypti, palsta 544. K. T-t. 

Menes ks. M e n a. 

Menesjärvi (lap. Menesjäyri), järvi [nä- 
rin Lapissa Mene.sjoen vesistössä, n. 8 km ylä- 
puolella Menesjoen laskua Paadarjärveen; pituus 
9 km, suurin leveys 1 '/= km- korkeus yi. merenj). 
n. 143 m. Järvi on erinomaisen luonnon hana; 
lounaispuolella näkyvät Viipustunturit, kauneim- 
pana niistä Juuvvugiellas (,,Jokikielinen"), jonka 
korkeus 549 m yi. merenp. M :n itärannalla saman- 
niminen majatalo Kittilän-Inarin postitien (n. s. 
,,ratsutien") varrella; 4 penink. Repojoen maja- 
taloon (eteläänpäin) ja jotenkin sama matka (ve- 
sitse) Paadarjärven ja Juutaanjoen kautta Ina- 
rin kirkolle. L. Unen. 

Menestrels [-stre'l] (lat. ministeriä' les), keski- 
ajalla Ranskassa ja Englannissa kierteleviä .soit- 
tajia ja laulajia (jongleureja, vrt. t.), varsinkin 
sellaisia, jotka olivat jonkun herran vakinaisessa 
palveluksessa ja jotka itse olivat runoilijoita ja 
ennen kaikkia kouliintuneita soittajia. J. II-l. 

Mene tekel, lyhennys aramealaisista sanoista 
nicnc rnenU teqel ufarsln, jotka luultavasti ovat 
käännettävät: , .luettu, luettu, punnittu ja — 
puoli-miinoja" (Dan. 5^). Nämä sanat, jotka tun- 
tematon käsi oli kirjoittanut Belsasarin (ks. t.) 
palatsin seinään, tiesivät Danielin selityksen mu- 
kaan valtakunnan häviötä; m. t. sentähden on 
sama kuin varoitushuuto. K. T-t. 

Menetelmä ks. M e t o d i. 
Menetrier ks. Menestrels. 
Mengelberg [-berhj], Otto (1817-90), saks. 
taidemaalari. Työskenteli Diisseldorfissa maalail- 
len etupäässä uskonnollisia tauluja. Ateneumissa 
on häneltä taulu ,, Kristus vangittuna" (1857). 

E. R-r. 
Menger. 1. Karl M. (s. 1840), itäv. taloustie- 
teilijä, oli 1873-1903 professorina Wienissä. M. 
on n. s. itävaltalaisen kouhdcunnan perustajia ja 
puoltaa vasten historiallista koulidvuntaa deduk- 
tiivisen metodin käyttämistä taloustieteessä (vrt. 
Böhm V. B a \v e r k) ; teoksia: ,,Grundsätze der 
Volkswirtschaftslehre" (1871), „Untersuchungen 
tiber die Methode der Sociahvisseuschaften"(1883) , 
Schmolleria ja historiallista koulukuntaa vastaan 
suunnattu ,,I)ie Irrtiimer des Historismus in der 
deutschen Nationalökonomie" (1884), ,,Zur Kri- 
tik dec politischen Oekonomie" (1887). 

2. Anton M. (1841-1906), edellisen veli, itäv. 
lainoppinut ja yhteiskuntafilosofi; oli 1875-99 
lainopin professorina Wienissä. Ollen vakaumuk- 
seltaan sosialisti M. „antoi yhteiskunnallisia pers- 
pektiivejä oikeustieteelle ja lainopillisen muodos- 
tuksen sosialistien vaatimuksille"; teoksia: ..Das 
Recht auf den vollen Arbeitsertrag in geschicht- 
licher Darstellung" (1886), „Das biirgerliche Recht 
und die besitzlosen Volksklassen" (1890). .,Die 
sozialen Aufgaben der Rechtswissensehaft" (1895), 
„Neue Staatslehre" (1903, myös suomeksi: 
,,Uusi valtio-oppi") , jossa hän esittää, miten ny- 
kyinen ,, individualistinen valtavaltio" olisi muu- 
tettava sosialistiseksi eli ,. demokraattiseksi kan- 
saiivaltioksi", missä tuotantovälineet ja „käyttö- 
osineet" (rakennukset, huonekalut, kirjat j. n. e.) 
olisivat valtion tai valtion järjestöjen omaisuutta, 
mutta pikemmin kuluvat ja kulutettavat ,.kulu- 
tusesineet" (ruoka, vaatteet y. m.) yksityisten pe- 
rinnöksi menevää omaisuutta; „Neue Sittenlehre" 



287 



Mengs — Menninkäiset 



288 



(1905), „VolkspoHtik" (1906, myös suomeksi: 
,,l\ansanpolitiikka"). J, F. 

Mengs, Anton Raphael (1728-79), saks. 
taidemaalari. Toimi v:sta 1749 Dresdenin hovi- 
maalarina, v:sta 1754 Rooman Capitoliumilla 
olevan maalausakatemian johtajana, kutsuttiin 
1761 Madridiin hovimaalariksi ja oli v:sta 1776 
kuolemaansa saakka Roomassa. Opiskeli ensin 
tanskalaissyntyisen, Dresdenin liovimaalarina toi- 
mineen isiinsä Ismael jM:u jolidolla ja jo v:sta 
1741 Roomassa, jossa piti esikuvinaan varsinkin 
Rafaelia ja Correggioa sekii antiikin taidetta. 
M. oli ekliktinen uusklassillisuuden tienraivaaja, 
joka ystävänsä Winckelmaiinin henkeen tavoitti 
„klassillista" tyyliä koettamalla sulattaa yhteen 
antiikin ja reuesanssin mestareista .saamiaan 
vaikutuksia, mutta hänen taiteensa, jolla aika- 
naan oli suuri vaikutusvalta, ilmaisee vain tyh- 
jää, teennäistä ilianteellisuutta ja per.soonatouta 
akateemista korrektisuutta. Rooman Villa Al- 
bani'ssa oleva kattofresko „ApolIo ja muusat" 
on hänen pääteoksensa, jonka lisäksi hän on 
maalannut freskoja Vatikaanin kirjastoon ja 
Madridin hoviin. Dresdenissä ovat hänen useim- 
mat taulukuvansa, joista monet, kuten ,,Amor 
teroittaa nuoltaan", ovat pastelleja ja muoto- 
kuvia. 'SI. sepitti myös esteettis-taiteellisia kir- 
joituksia. E. R-r. 

Meng-tse (,. mestari Meng", lat. Menciuft) 
(380-289 e. Kr.), kiinal. siveydenopettaja, synt. 
Santung-maakunnassa. Ollen Konfutsen ehdoton 
ihailija hän kehitti tämän oppeja niin hyvin 
perhe- kuin valtioeiämään nähden. M. oli syvästi 
vakuutettu ihmisluonnon hyvyydestä ja vakuutti, 
että ihmisen mieli taipuu itsestään hyvään niin- 
kuin vesi luonnostaan juoksee alaspäin. Pahuus 
ja rikokset riippuvat huonosta kasvatuksesta. M:n 
opit sisältää liänen mukaan.sa nimitetty kirja: 
„Meng-tse", jota kiinalaiset pitävät suuressa ar- 
vossa. E. K-a. 

Menhad (Cluipea 1. Alosa menhadenj on pieni, 
sillin sukuun kuuluva kala,' joka Polijois-Amerii- 
kan itärannikolla on suurenmoisen kalastuksen 
esineenä. Piliiasiallisesti siitä valmistetaan öljyä, 
mutta sitä käytetiiän myöskin ravintona ja lan- 
noitusaineena pelloilla. P. B. 

Menhir, obeliskin tapainen mui.stokivi, jollai- 
sia tavataan Länsi-Euroopassa pronssikaudella, ks. 
Esihistorialliset ajanjaksot, palsta 
815. 

Menlliitti, harmaan- tai ru.skeanvärinen opaa- 
lin nnumnos, jota tavataan merkeli- ja savikivissä 
Menilmontanfissa Pariisin lähellä ja Weiss- 
kirchenissä Määrissä, ks. O p a a 1 i. P. E. 

Meningitis (kreik. mcnirjks - aivokalvo) ks. 
Aivokalvontulehdus ja Selkäydin- 
t a u d i t. 

Menippos (lat. Meni'ppus), kreik. kyynillinen 
filosofi ja satiirikko 3:nnelta vuosis. e. Kr., synty- 
perältään syyrialainen ja kertomuksen mukaan 
alkujaan orja, sepitti n. 270 e. Kr. 13 kirjaa kä- 
sillävän teoksen, missä hän vuoroin vakavasti, 
vuoroin leikkisästi ja käyttämällä sekaisin suora- 
sanaista ja runopukuista esitystä ivaili ja kriti- 
koi milloin mitäkin, käyden m. m. epikurolaisten 
kimppuun. M :ta on roomal. kirjallisuudessa jäl- 
jitellyt m. m. Varro („SaturiE Menippere"), kreik- 
kalaisessa m. m. Lukianos. [Wildeno\v, ,,De Me- 
nippo Cynico" (1881), Wachsmuth, „Sillographo- 



rum gra?corum reliquiaj" (1885).] — Myös eräs 
kuuluisa ransk. valtiollinen ivakirjoitelma 16:nnen 
vuosis. lopulta, ,,Satire Menippee", on saanut 
nimensä M:n mukaan. E. R-n. 

Meniskus (kreik. mcnVskos = kuuhut). 1. Hie- 
nossa pillissä olevan nesteen kupera tai kovera 
pinta (ks. Iliushuokoisuus); koveran- 
kupera linssi. — 2. Luuston eri osien välis.sä 
oleva rustolevy. — 3. Kuvapatsaiden pään päällä 
säätä ja likaantumista vastaan muinoin käytetty 
levyutapainen metall suojus. U. S:n. 

Menken, Gottfried (1768-1831). saks. teo- 
logi ja kirkonmies. M., joka tunnustukseltaan oli 
reformeerattu, vaikutti v:sta 1811 kuolemaansa 
asti pappina Bremenissä. Oppisuunnaltaan hän 
oli raamattuteologi ja Bengelin oppilas. Hänen 
saarnansa ovat laadultaan Raamatun selittämistä, 
jo5sa liänellä oli iiarvinaineu taito. P.sykologinen 
.syventyminen raamatullisiin henkilöihin antaa 
hänen puheilleen voimakkaasti rakentavan luon- 
teen. Vaikkakin M. oli järkeisuskon ankara vas- 
tustaja, ei hän kuitenkaan liittynyt puhdasoppi- 
siin, vaan kulki varsinkin sovinto-opissa omia 
teitään, ollen monessa suhteessa teologisesti 
V. Hofmannin edeltäjä. Hänen kootut teoksensa 
(7 OS.) julkaistiin 1858 seurr. Suomeksi on il- 
mestynj't ,, Profeetta Elias". E. K-a. 

Mennander, Kaarle Fredrik (1712-86), 
Upsalan arkkipiispa, oppinut, synt. Tukholmassa 
suom. vanhemmista, tuli 1728 ylioppilaaksi Tu- 
russa, tutustui Linnehen ja pääsi hänen lähei- 
seksi ystäväkseen: tuli 1746 fysiikan (s. o. ylei- 
sen luonnontieteen) professoriksi Turkuun; on 
sen .suunnan huomattavimpia edustajia, joka va- 
paudenajalla harrasti luonnontieteiden tutkimista 
varsinkin niiden käytännöllistä hyötyä silmällä- 
liitäen. M. villittiin 1746 papiksi ja pääsi 1757 
Turun piispaksi. Osoitti virassaan suurta toime- 
liaisuutta, piti useita pappiskokouksia, teki ti- 
heään tarkastusmatkoja, paransi kouluoloja, pe- 
rusti sairaalaa y. m. Hänen aikanaan julkais- 
tiin uusi parannettu suomenkielinen raamatuQ- 
kilännös. Turun yliopiston sijaiskanslerina hän 
erikoi.sesti piti huolta tästä laitoksesta. Otti osaa 
kaikkiin valtiopäiviin v:.sta 1756 kuuluen hattu- 
puolueeseen, tuli 1773 raamatunkomissionin jäse- 
neksi. V. 1775 M. nimitettiin arkkipiispaksi ja 
Upsalan yliopiston sijaiskansleriksi. M. julkaisi 
useita puheita ja kirjoitelmia (m. m. Ruotsin 
kirjakauppaoloista, väenlisäyksestä, pappiskokouk- 
.sista) ja luonnontieteellisiä tutkimuksia (hänen 
johdollaan pidettiin 73 akateemista väittelyä). 
M. suosi myös historian tutkimusta. M:n kir- 
jeenvaihdosta, jota säilytetään Tukholman ku- 
nink. kirjastossa, on H. Sciiiick julkaissut M:n 
ja hänen poikansa K. Fr. Fredenheimin (ks. t.) 
toisilleen kirjoittamat kirjeet. G. R. 

Menninkäiset 1. m ä n n i n k ä i s e t, pieniä 
lionkiolentoja. joiden luultiin oleskelevan toisten 
mukaan vuorilla ja yksinäisillä paikoilla, toisten 
mukaan kirkkojen ja asumusten läheisyj'^dessä, 
vieläpä haudoissa; näitä näkyy käsitetyn ihmi- 
sille verraten suopeiksi tai ainakin muita peik- 
koja vähemmän vaarallisiksi. ^I. ilmeisesti eivät 
alkujaan ole muuta kuin vainajien henkiä, joiden 
tässä muodossa katsottiin jatkavan vainajien 
olemusta. Sanan oletetulle tai mahdollisesti ole- 
tettavalle germaanilaiselle alkuperälle ei tunnu 
olevan riittävästi perustusta; sitä vastoin sa- 



289 



Mennoniitit— Mensikov 



290 



lialla näkyy olevan äänteellinen vastineensa la- 
pissa (Inarin lapin ??!efl(5!<s = ihmisen viimeinen 
saalis hänen eläessään, t. toisen tiedonannon mu- 
kaan: kalastajan pyydykseensä saama kala, joka 
ennustaa kuolemaa tai onnettomuutta pyytäjiillo. 
Kuollan lapin mientus = olento, joka ilmestyy 
rnetsiipeuran muodossa, mutta voi mviuttua ihmis- 
mnotoiseksi. miniys = eräs miehinen jumaluus- 
olento Kuollan lappalaisilla). E. N. S. 

Mennoniitit, kristillinen uskonlahko, joka on 
saanut nimensä Menno Simonis nimisestä 
järjestäjästään. Kun laajalle levinnyt kasteen- 
uudistajain liike monella taholla oli kehit- 
tynyt hurmahenkisyydeksi, joka johti mullista- 
maan kaikkea kirkollista ja valtiollista järjes- 
tystä ja tuotti heille verisiä vainoja, vastusti näitä 
oppeja ryhmil Hollannin kasteeuuudistajia, jonka 
johtajista ]\Ienno Simonis, ent. katolinen pappi 
(1492-1559) v:sta 1536 astui etualaan. Kirjois- 
saan, joista tärkein oli ,, Peruskirja" (Fondament- 
boek, 1539) hän hj^lkäsi valan, sodan ja kaiken- 
laisen koston ja tunnusti esivallan nykyoloissa 
välttämättömäksi, joskin Kristuksen ihannekir- 
kolle vieraaksi laitokseksi: seurakuntaan piti 
kuulua vain puhtaita ja pyhiä jäseniä, jota var- 
ten vakava kirkkokuri oli tarpeen. Lastenkaste 
hyljättiin. ]\I:n seurakunnat saivat aluksi ne- 
kin kärsiä vainoja, mutta havaittiin pian hiljai- 
siksi ja rauhallisiksi ja saivat Hollannissa uskon- 
vapauden 1577. Kirkkokuria koskevien riitojen 
takia m. jakaantuivat ,,liienoihin" ja ..karkei- 
siin" (edelliset ankarampia) : toisia hajaannuksia 
synnytti armovalitsemusoppi (,, puhdasoppisia" ja 
..arminidlaisia" m :ja) ; myöhemmin ovat eri 
ryhmät lähentyneet toisiansa. Heidän nyk. jär- 
jestönsä Hollannissa on v:sta 1811 „Allgemeene 
Doopspezinde Societeit", johon kuuluu yli 60 tuli. 
jäsentä: he ovat yleensä sivistyneitä ja vapaa- 
mielisiä sekä tunnetut suuresta hyväntekeväisyy- 
destään. Saksassa on m:ja 18 tuh.. eniten Länsi- 
Preussissa. Sieltä on heitä 1778-1824 lukuisasti 
siirtynyt Etelä- Venäjälle, jossa hallitus antoi 
heille laajoja alueita Jekaterincslavin ja Tauriau 
kuvernemeuteissa ja muuallakin (yht. 70 tuh.). 
M:n vanha katsantotapa on näissä siirtoloissa 
parhaiten säilynyt. Yhdysvalloissa on heitä 80 
tuh., monta eri suuntaa, Kanadassa 20 tuh., 
muissa maissa hyvin vähän. Kaikkiaan m: ja on 
noin ^4 miljoonaa. [S. Cramerin kirjoitus „Men- 
noniten" Hauckin Realiensyklopediassa.] J. G. 

Menno Simonis ks. Mennoniitit. 

Meno /t'-/ (it.), mus., vähemmän; m. allegro, 
m. mosso = hitaammin, m. forte = hiljemmin. 

Meno- ja paluulippu ks. Piletti. 

Meno- ja tuloarvio ks. Tulo- ja m e n o- 
arvio. 

Menominee [m9no'mini], kaupunki Yhdysval- 
loissa. Micliiganin valtiossa, Äl.-joen suulla, 
Michigan-järvestä pistävän Green-lahden länsiran- 
nalla va.5tapäätä Wisconsinin puolei.sta Marinet- 
ten kaupunkia; 25,648 as. (1910; 10,234 1906). 
— Yhdysvaltain suurimpia puutavarakaupan kes- 
kustoja; monta suurta teollisuuslaitosta. — Per. 
1833, kaupunginoikeudet 1883. — Samannimisen 
kauntin pääkaup.; i\I;n kauntin mukaan nimi- 
tetään tärkeätä rautakaivosaluetta, jonka kai- 
vokset kuitenkin ovat Dickinson ja Iron nimi- 
sissä käänteissä. Kaivoksissa työskentelee pal- 
jon suomalaisia, suuri osa näistä ruotsinkielisiä. 
10. VI. PainfUu -Ji 14. 



M.-,,ränssin" kaivoksia on pidetty hyvin vaa- 
rallisina. E. E. K. 

Menopausi (kreik. mcn = kuukausi, mon. menes 
= kuukauti.set, ja pausis = loppuminen) , vaihde- 
vuosina tapahtuva kuukautisten päättyminen. 

Menorca [•no'rlca] (väärä muoto Minorca; 
lat. Balearis minor), pienempi Espanjalle kuulu- 
vien Baleaarien kahdesta isommasta saare.sta; 
683 km- (rannikkosaarineen 760 km"), 37,512 as. 
(1900). — M:n rannikot ovat vaikeapääsyisiä; 
maaperä enimmäk.seen kivistä, ilmasto suopea. 
Väestö harjoittaa viljan, hedelmien, vihanneksien 
ja viinin viljelystä, karjanhoitoa, kalastu.sta, me- 
renkulkua, vuorityötä. — ilieltäkiinnittäviä mui- 
nuisjätteitä; talayots nimisiä tornimaisia raken- 
nuksia (aina 15 m korkeita), samannäköisiä kuin 
Sardinian nuraghit, majantapaisia hautakam- 
mioita, vavetas y. m. — Pääkaupunki ja tärkein 
satama Mahon itärannalla. E. E. K. 

Menorragia (kreik. wipn = kuukausi, mon. menea 
= kuukautiset, ja r/ie5'«t/'nai = rikkirepiä), ylen- 
määrin runsaat kuukautiset. 

Menorrea (kreik. mcjies = kuukautiset, ja rein 
= vuotaa), kuukautiset. 

Menostaasi (kreik. nie?i = kuukausi, mon. menes 
:= kuukautiset, ja s<as?s = pysähtyminen) , kuukau- 
tisten poisjääminen tai ehkäistyminen. 

Menou [msnu'], Jacques Frangois de 
11750-1810), paroni, ransk. kenraali: valittiin 
1 789 edustajaksi kansalliskokoukseen : .seurasi 1798 
Bonapartea Egyptin retkelle ja tuli 1800 Kl^- 
herin jälkeen Ranskan sikäläisen armeian yli- 
päälliköksi, mutta antautui joukkoineen englanti- 
laisille 1801; kääntyi Egyptissä Muhammedin us- 
koon; tuli sittemmin Piemontin kuvernööriksi ja 
1808 Toscanan ja 1809 Venetsian kenraalikuver- 
nööriksi. [Rousseau, „Kleber et M. en fieypte de- 
puis le depart de Bonaparte" (1900).] 

Mensaleh, suuri rautajärvi Niilin suistossa, 
Damietten ja Suezin kanavan välillä; kapea (2 
km leveä) hiekkasärkkä erottaa M:n merestä. Sy- 
vyys on keskimäärin vain 1 m. Niilin tulvan ai- 
kana (jolloin M:n vesi on makeaa. — muulloin se 
on hieman .suolaista) M. peittää 2.500 km^ Saaria 
on paljon. Kala- ja vesilinturikkaus on suuri. 
Suezin kanavan itäpuolella oleva M:n osa on 
melkein kokonaan kuivattu, ja länsipuolista 
paraikaa kuivataan. Tekeillä oleva (1912) M:n 
k a n a^v a Port Saidin ja Niilin välillä on 
tarkoitettu ohjaamaan osan Egyptin kauppaa 
Port Saidiin. — Vanhalla ajalla M. (Taniti- 
cusj oli pienempi kuin nykyään; kolme Niilin 
suuhaaraa kulki silloin M:n alueen kautta. 

E. E. K. 

Menses dat.. = kuukaudet), kuukautiset (ks. t.). 

Mensikov. 1. Aleksander Danilovits 
M. (n. 1673-1729), ruhtinas, ven. sotilas ja valtio- 
mies. ÄI:n sanotaan olleen tallirengin poika ja 
aluksi ansainneen elatuksensa piirakkain myy- 
jänä; pääsi aikaiseen Pietari I:n suosioon ja seu- 
rasi häntä kaikkialla: suoritti pohjoismaisen so- 
dan aikana u.seita päälliköntelitäviä: otti osaa 
Liettuan sotaretkeen 1705-06 ja saavutti lokak. 
1706 Kaliszin voiton: M. oli sittemmin Seremet- 
jevin kanssa päällikkönä Holo\vczinin luona 
(1708); otti o.saa neuvotteluihin Mazeppan kanssa, 
ja kun Mazeppa oli palja.stautunut luopioksi, 
poltti M. tsaarin käskystä liänen pääkaupunkinsa 
Baturinin. Pultavan taistelun jälkeen M., joka 



291 



Mens sana in corpore sano— Mentoli 



292 



jo aikaisemmin oli korotettu ruhtinaaksi, tuli 
sotamarsalkaksi, ja hänet lähetettiin johtamaan 
Venäjän joukkoja Puolassa. V. 1712 hänet lähe- 
tettiin Ponmieiiin, missä otti osaa liittoutuneideii 
sotaretkeen Stenbockia vastaan. Aikaiseen käytet- 
tiin häntä myöskin sisäisessä hallinnossa; 1718 
hänet nimitettiin sotakollegin presidentiksi ja se- 
naattoriksi. Hänellä oli nousukkaana ja keisarin 
suosikkina paljon vihamiehiä Venäjän vanhan 
aateliston keskuudessa, mutta keisarinna Kata- 
riina, hänen aikaisempi rakastajattarensa, oli hä- 
nellä varmana puolustajana, aina milloin häntä 
uhattiin rangaista epärehellisen hallinnon tai 
valtiollisten erehdysten vuoksi. Kun Katariina 
nousi valtaistuimelle (1725), kohosi M:n valta ja 
vaikutus huippuunsa; hänestä tuli johtava hen- 
kilö ,.korkeimma.ssa salaisessa neuvostossa", joka 
silloin järjestettiin, ja keisarinna kannatti häntä, 
kun hän pyrki Kuurinmaan herttuaksi. Myöskin 
Katariinan kuoltua hän oli melkein neljän kuu- 
kauden ajan yksinvaltias, sillä kaksitoistavuotias 
tsaari Pietari II antautui alussa kokonaan M:n 
johdettavaksi. Hän sai aikaan, että Pietari II 
meni kihloihin hänen tyttärensä kanssa, mutta 
menetti jo sj^ysk. 1727 valtansa ja karkoitettiin 
Siperiaan, mi.ssä kuoli 1729. 

2. Aleksander S e r gr e j e v i t s IM. (1787- 
1869), ruhtinas, kenraali ja amiraali, Suomen ken- 
raalikuvernööri. M. toimi ensin diplomaattisella 
uralla, meni sittemmin sotapalvelukseen, otti osaa 
vv:n 1812-15 sotiin, ollen keisari Aleksanterin 
ajutanttina: tuli 1816 kenraalimajuriksi. Kreik- 
kalaisy.stävällisten mielipiteittensä vuoksi hän 
erosi virasta 1823, mutta keisari Nikolain nous- 
tua valtaistuimelle 1825, lähetettiin hänet 1826 
erityiselle asialle Persiaan, missä hän oli jonkun 
aikaa vankina. Kohta senjälkeen hän otti kun- 
niakkaasti osaa venäläis-persialaiseen ja venä- 
läis-turkkilaiseen sotaan 1828-29, valloitti Ana- 
pan ja piiritti Varnaa, jonka edustalla tuli pa- 
hasti haavoitetuksi. Parannuttuaan M. tuli vara- 
amiraaliksi ja laivaston yliesikunnan johtajaksi, 
toimien tarmokkaasti laivaston kehittämiseksi. 
Jouluk 1 p:nä 1831 hän tuli Suomen kenraali- 
kuvernööriksi, 1833 amiraaliksi ja 1836 meriminis- 
teriksi, säilyttäen kenraalikuvernöörin virkansa, 
jota kuitenkin kenraalikuvernöörin apulaiset mel- 
kein säännöllisesti hoitivat. Vaikka Suomen hal- 
linto jäikin Pietarissa asuvalle M :lle syrjäasiaksi, 
vaikutti hän kuitenkin tuntuvasti maamme asioi- 
hin. Jyrkä.sti vanhoillisena hän vihasi kaikkia 
luulistuksia ja vapauden pyrintöjä, epäillen myös- 
kin nousevia suomalaisuuden harrastuksia; hänen 
aloitteestaan lienee syntynyt v:n 1850 sensuuri- 
asetus. Toiselta puolen sanottiin hänen estäneen 
Venäjän viranomaisten yrityksiä .sekaantua Suo- 
men asioihin. Jostakin tällaisesta syystä M:lle 
senaatin toimesta 1842 lahjoitettiin Anjalan kar- 
tano fideikomissiksi. Helmik. 1853 M. sai toi- 
mekseen esittää Venäjän ulikavaatimukset Kons- 
tantinopolissa, missä hän ylimielisellä esiintymi- 
sellään vaikutti Krimin sodan syttymiseen (ks. 
Itämainen sota). Hän sai ylijohdon Kri- 
millä, missä 1854 johti Alman ja Inkermannin 
taisteluja. Talvella 1854-55 hän puolusti Sevas- 
topolia, mutta sai 1855 eron kaikista viroistaan, 
myöskin Suomen kenraalikuvernöörinvirasta; oli 
senjälkeen jonkun aikaa Kronstadtin sotakenraa- 
likuvernöörinä. V. 1833 M. tuli Suomen alamai- 



seksi ja hänen sukunsa sai ensimäiseu sijan Suo- 
men ritarihuoneessa. 

Mens sana in corpore sano (lat.) , „terve sielu 
terveessä ruumiissa", voimistelun ja nykyaikai- 
sen kasvatustaidon valiolause (alkuaan Juvena- 
liksen 10:nnessä satiirissa, 356 värssy: Orandum 
est nt sit mens sana in corpore sano). 

Menstruatsioni (lat. ?»en.s<rMMs = kuukautinen) 
ks. Kuukautiset. 

Menstruumi (lat. menstruus - kuukautinen). 
Icem., liuottamis- ja uuttamisneste. 

Mensuraalimusiikki (lat. musica mensurälis 
= , .mitattava musiikki"), myöhemmän keskiajan 
polyfoninen musiikki, jonka merkintään käytet- 
tiin n. s. mensuraalinuotteja. 

Mensuraalinuotit keliittyivät 12:nnella vuo- 
sis. neumikirjoituksesta, ja niiden tarkoituk.sena 
oli ilmituoda sävelten keskinäiset aika-arvot. 
Monisokkeloisen järje.stelmän avulla pyrittiin tä- 
ten ilmaisemaan sävelten kaikenlaatuisia rytmi- 
suhteita, kunnes (n. 1600) tahtiviiva otettiin käy- 
täntöön ja .sen johdosta nykyinen yksinkertai- 
sempi nuottikirjoitus kävi riittäväksi. Pitkäarvoi- 
simmat m. (m a x 1 m a, 1 o n g a) hävisivät käy- 
tilnnöstä kokonaan. Yksi ainoa (b r e v i s. ks. t.) 
säilyi semmoisenaan, nelikulmaisessa muodossaan, 
joskin harvinaisuutena (^/,-tahtilajissa). Muiden 
nuottien muoto vaihtui pyöreäksi ja niiden ni- 
met muuttuivat nykyään käytetyiksi; s e m i b r e- 
V i s = kokonuotti, m i n i m a = '/,-nuotti, s e m i- 
m i n i m a = V4-n'iotti. f u s a = '/^-nuotti, s e m i- 
f u s a = 7i6-nuotti. [Wolf, ..Geschichte der Mensu- 
ralnotation 1250-1460" (1904).] /. K. 

Mensuuri (lat. ?Hc?isi7'ra = mittaaminen, mitta) . 
1. Pituuden ja laajuuden keskinäinen suhde urku- 
pillien ja puhallussoittimien putkissa. Laajempi 
m. aikaansaa pehmeämmän äänen, ahtaampi te- 
rövämmän. — 2. Nuottien vaihtoehtoinen 3- tahi 
2-jakoinen aika-arvo mensuraalinuottikirjoituk- 
sessa. Metafyysillisi.stä syistä pidettiin keski- 
ajalla 3-jakoisuutta taiteellisesti arvokkaam])aiui : 
mensura perfecta, 3-jakoinen, mcnsitra imperfecta, 
2-jakoinen. — 3. Miekkailevien mitattu väli- 
matka; saks. ylioppilaskaksintaistelu sapeleilla. 
— 4. Mittalasi, asteikolla varustettu nestemitta. 

/. K. 

Mentaalinen. 1. (lat. wcws = sielu), sielua kos- 
keva, sielullinen, ajatuksellinen. — 2. (lat. men- 
/«;»= leuka), leukaan kuuluva. 

Mentagra (moifiun = leuka), p a r t a n ä p- 
p y 1 ä. ks. S y k o s i s. 

Mentana [-tä'-J, it. kylä. 21 km koilliseen päin 
Koomasta; täällä Garibaldin vapaajoukot joutui- 
vat 3 p. marrask. 1867 tappiolle taistellessaan 
ranskalaisia ja paavin joukkoja vastaan. 

Menter, Sophie (s. 1846), saks. pianisti. 
Tausigin, Bulo\vin ja Lisztin oppilas, .sellisti Pop- 
perin puoliso 1872-86. Toimi opettajana Pietarin 
konservatorissa 1883-87. /. A". 

Mentha ks. I\I i n 1 1 u. 

Mention honorable [mäs>ö' onora'blj (ransk.). 
kunnialause; alin palkinto kaunokirjallisissa kil- 
pailuissa tai yleisissä näyttelyissä. 

Mentlaks ks. INI ä n 1 1 a h t i. 

Mentoli, C„,H„„0, yksiarvoinen alkoholi, on pi- 
parminttuöljyn tärkein osa, se joka antaa tälle 
.sekä hajun että raittiin, kylmentävän maun. M. 
on väritön kristallinen aine, joka sulaa 42-43° :ssa 
ja kiehuu 212°:ssa. Liukenee helposti alkoholiin 



293 



Mentoliin!— Menzelinsk 



294 



ja eetteriin, mutta ei veteen. M. on antiseptinen 
ja hermosärkyä poistava aine, jota käytetään 
nuhapulverina (ks. Mentoliini) ja päänsär- 
kyä poistavana ..mentoli- eli migreniinipuikko". 
Japanissa tunnettiin m. jo noin 2000 v. sitten, 
1874 se tuotiin sieltä Eurooppaan. Y. K. 

Mentoliini, nuhapulveri, joka sisältää m. m. 
mentolia, boorihappoa ja poltettua kahvia. 

Menton [mutö'] (it. .l/eHio?ie), kaup. Kaakkois- 
Ranskassa, Alpes maritimes nimisessä departe- 
mentissa Välimeren rannalla, 21 km rautateitse 
Nizzasta, aivan lähellä Italian rajaa; 8,981 as. 
(1901). — ]\I. sijait.see amfiteatterin tapaan poh- 
joisilta tuulilta suojatussa asemassa vuorisella 
niemekkeellä. Korkealla, vanhan linnan ympärillä 
on ahdas ja jyrkkäkatuinen, pimeä mentonelais- 
ten asuma vanha M. Alempana on uudenaikainen, 
M:iin terveyttään hoitamaan ja huvittelemaan 
saapuneiden kaupunginosa. M:n ilmasto on har- 
vinaisen lauhkea ja tasainen. V:n keskilämpö on 
-j- 16,8° C, tammikrn -|- 7,9° C. Kesällä kuumuus 
harvoin nousee yli 30° C. Kylpykausi on mar- 
rask.-huhtik. Kylpyvieraiden luku n. 12,000. M:n 
ilmaston vaikutusta kohottaa eteliimainen kasvul- 
lisuus. Ympäristössä viljellään appelsiineja (sato 
40 milj. kpl.), sitruunia, oliiveja y. m. — M:n 
osti 1300-luvun keskivaiheilla monacolainen Gri- 
maldi-suku. Ranskan vallankumouksen aikana 
M. liitettiin Ranskaan, joutui 1815 takaisin Mo- 
nacolle, julisti 1848 tasavallan (Sardinian suoje- 
luksessa) ja liitettiin 1860 toistamiseen Ranskaan. 

E. E. K. 

Mentone ks. Menton. 

Mentonen luolat, yleisesti tunnetut myös ni- 
millä G r i m a 1 d i- 1. B a o u s s e-R o u s s 6-luolat, 
sijaitsevat ^leutonen kaupungin lähistössä Italian 
ja Ranskan rajalla. Välimeren rannikolla. M. 1. 
ovat tulleet kuuluisiksi niiden pohjaa peittävistä 
asumakerrostumista tavattujen vanhojen ihmis- 
luurankojen vuoksi. Viimeisten, Monacon ruhti- 
naan Albertin toimituttamien kaivausten kautta 
on lopullisesti todennettu luurankojen polveutu- 
minen vanhemmalta 1. paleoliittiselta kivikau- 
delta, ja myös, että jo tällä kaudella esiintyi oi- 
kea hautaus — ruumiiden suojaksi oli asetettu 
kivilohkareita, koristukseksi erään kotilon kuo- 
rista valmistettuja vöitä j. n. e. Yksi luolista 
tyhjennettiin täydellisesti ja huomattiin sen poh- 
jalla 5 selvää asumakerrostumaa päällekkäin. 
Alimmissa näistä oli virtahevon, mammutin ja 
erään sarvikuonon jätteitä, siis muistoja paleo- 
liittisen kauden vanhimman jakson eläimistöstä; 
lähinnä ylimmässä taas tavattiin peuranluita pa- 
leoliittisen kauden lojtpuajalta. (I. V-s.) 

Mentor /-ö-/,- Homeroksen Odysseiassa Alki- 
moksen poika, Odysseuksen ystävä, jonka huos- 
taan tämä lähtiessään Troiaan uskoo talonsa. 
M riksi muuntuneena Athene lähtee Telemakhok- 
sen mukana Pylokseen ja auttaa Odysseusta tä- 
män taistellessa kosijoita vastaan. Fenelonin ro- 
maanissa ,,Les aventures de Telemaque" M. on Te- 
lemaklioksen kasvattaja ja matkatoveri; siitä M. 
= ohjaaja, neuvonantaja. E. R-n. 

Menu [inovf/'J (ran.sk.), ruokalista. 

Menuetti (ransk. mennet, it. minuetto), vanha 
ransk. tanssi hitaanlaisessa ^/^-tahdissa. Nimensä 
se lienee saanut siitä, että siinil tanssiaskelet oli- 
vat sulavia ja lyhyitä (menu). Noin 1650 m. tuli 
käytäntöön Ludvik XIV:n hovissa ja levisi pian 



koko Euroopan ylhäisön keskuuteen. 18:nnella 
vuosis. m. siirtyi muihin kansankerroksiin ja 
muuttui tempoltaan nopeammaksi ja sävyltään 
reippaammaksi, jommoisena se esiintyy myös 
Haydnin sinfonioissa. Taiteellisesti muodostettuna 
m. tavataan ensiksi Lullyn oopperoissa. Senjäl- 
keen se esiintyy osana saks. orkesterisarjoissa 
(1680-1750). Niistä m. periytyi myös sinfoniaan, 
jossa se on ikäänkuin ylimääräisenä „väliosana" 
hitaan keskiosan ja vauhdikkaan loppuosan lo- 
massa. M:n muotorakenteena on kolmikehys 
(ks. t.) ; sen keskisikermä (trio) on tavallisesti 
sävyltään erityisen siro ja ketterä. /. K. 

Menyanthes ks. Raate. 

Menzel [ments9l], Adolf Friedrich Erd- 
mann von (1815-1905), saks. taidemaalari, 
synt. Breslaussa. asui v:sta 1830 Berliinissä. 
Työskenteli nuorena jonkun aikaa isänsä kivi- 
painossa, mutta kehittyi enimmäkseen omin kä- 
sin, opiskeli vain lyhyen aikaa 1833 taideakate- 
miassa. Herätti jo tähän aikaan huomiota jul- 
kaisemallaan vihkosella kynäpiirustuksia ,,Des 
Kunstlers Erdenwallen". V:sta 1837 hän pää- 
asiallisesti käsitteli aiheita Fredrik II :n elä- 
mästä, sai kuvitettavakseen Kuglerin teoksen 
,,Geschichte Friedrichs des Grossen" (1840) sekä 
Fredrik Suuren koottujen teosten loistopainoksen 
(1843-49). Nämä kuvituspiirrokset, joita varten 
hän teki ylen tarkkoja malliharjoitelmia. ovat 
tavattoman kätevästi telityjii sekä kuvastavat sat- 
tuvasti ajan ja henkilöiden luonnetta, öljymaa- 
laukset sellaiset kuin ,.Pöytäseura" (1850) — 
nuori kuningas aterioimassa Voltairen ja eräiden 
kenraaliensa seurassa — ja ,, Huilukonsertti Sans- 
souci'ssa" (18.'i2), molemmat Berliinin kansallis- 
galleriassa, kohottaa sama luonteenomaisuus ja 
aineeseen syventyminen pienintä piirrettä myö- 
ten realistisen historiamaalauksen esikuviksi. 
M. on käsitellyt myöskin oman aikansa elä- 
mää, mainittakoon vain maalaus ,. Keisari Wil- 
helmin lähtö sotajoukkoonsa 1870" (1871, Ber- 
liinin kansallisgalleriassa) ja ennen kaikkea kuu- 
luisa ,,Rautavalssipaja" (1875, sam. galleriassa), 
joka oli yllät3's ja ilmestys ajalleen. M:n tuo- 
tanto oli suunnattoman runsas. Hän on Saksan 
ensimäinen moderni taiteilija ja nykysaks. tai- 
teen päämieliiä, uudistaja monella alalla, edus- 
taen ennen kaikkea tarkkaa, uupumattoman us- 
kollista todellisuuden kuvaamista ja vapautta 
ennakkosäännöistä ja sovinnaisuuksista. Taiteel- 
lisesti arvokkainta ovat hänen piirustuksensa ja 
akvarellinsa. Taiteessaan kuten elämässäänkin 
hän p.ysyi yksinäisenä. Holienzollern-suvun tai- 
teellisena kuvaajana hän sai monta kunnianosoi- 
tusta (professori 1856, ,, todellinen salaneuvos" 
1895, Berliinin y. m. kunniaporvari j. n. e.). — 
M. on hyvin runsaasti edustettu Saksan taide- 
museoissa, varsinkin Berliinissä ja Miinchenissä. 
[Jordan ja Dohme, ..Das Werk A. M :s" (1890, 
lisäys 1895) ; H. Knackfuss, „A. v. M."] 

Menzelinsk [-i'-], piirikunnankaupunki Itä- 
Venäjällä Ufan kuvern.. Ika nimiseen Kaman 
lisäjokeen laskevan Menzelan varrella; 7.542 as. 
(1897). — Useita oppilaitoksia. Suuret markki- 
nat. Per. 1584 rajalinnaksi, jommoisena se 1600- 
ja 1700-luvuilla menestyksellä torjui tataarien, 
kalmukkien, baskiirien, kirgiisien ja viimeksi 
Pugatsevin hyökkäykset. — M :n p i i r i k u n 
n a s s a asui 1897 6,660 tseremissiä, 9,346 teptjaa- 



295 



Meo voto — Merck 



296 



ria, 47,980 tataaria, 116,330 baskiiria (kaikkiaan 
391.868 as.). 

Meo voto [-Ö vötöj (lat.), , .minun ääneni mu- 
kaan", mikäli minä saan määrätä. 

Mephitis ks. Haisunäätä. 

Meran /-«-/, kaupunki ja kuuluisa parantola 
Länsi-Tirolissa. Brennerin radan varrella ole%'asta 
Bozenista luoteeseen, Adigen kauniissa laaksossa. 
Adiiieen vas. laskevan Passerin varrella; 9.323 as. 
(1900; läliellä olevien Obermais, Untermais ja 
Grat.sch nimisten kylien keralla 18.376 as.). — 
M. sijaitsee 320-520 m yi. merenp. ötztalin alp- 
peihin kuuluvan Kiichelbergin etelärinteellä, suo- 
jassa kaikilta muilta paitsi lauhkeilta etelätuu- 
lilta. Ilmasto on erinomaisen kuiva ja verrat- 
tain tasainen (talvella tosin yöt kylmät, mutta 
päivät lämpimät), joten M. sopii rintatautisten 
parantola- ja toipumispaikaksi. Sellaisena se on- 
kin saavuttanut suuren merkityksen; kylpykausi 
kestää syysk.-kesäk. Kylpyvieraiden luku 24.918 
(1909). — M:n vanha kaupunginosa on ahdas- 
katuiuen, vanhanaikainen, uusi rautatien lähei- 
syydessä on säännöllisesti rakennettu; useita kau- 
niita puistokäytäviä. — M. on samannimisen 
Bezirksliauptmannschaftin pääkaupunki. — M:n 
pohjoispuolella on Tirolin linnan rauniot; 
Tirolissa (josta Tirolin ruhtinaallisen kreivikun- 
nan nimi) asui v:een 1369 maakunnan ruhtinas. 
— M. mainitaan ensikerran 857 Meirana nimi- 
.senä. E. E. K. 

Mercator ks. Kauppalehdet. 

Mercator [-('i'-} (alkuperäinen saks. muoto 
Krenier; ransk. De Cremer) , Gerardus 
(1512-94), kuuluisa belg.-saks. kartanpiirustus- 
taidon uudistaja. M. kirjoittautui Louvainin yli- 
opistoon 1530, harjoitti aluksi humanistisia opin- 
toja, ryhtyi sitten mene.styksellä valmistamaan 
tieteellisiä koneita, piirustamaan karttoja ja piir- 
tämään niitä vaskeen. Hänen teoksistaan mai- 
nittakoon: Palestiinan kartta (esikoisteos, 1537), 
maailman kartta (1538), Flanderin kartta (1540: 
vanhimpia topografisia karttoja), maapallo (1541). 
V. 1552 il. siirtyi Duisburgiin, jossa perusti 
aikaansa nähden runsailla apuneuvoilla varuste- 
tun kartanpiirustu-slaitoksen. Tunnetuimmat M:n 
täällä valmistamista kartoista ovat: suuri, 8-leh- 
tinen. erinomaisella kritiikillä valmistettu Euroo- 
pan kartta, joka hankki hänelle aikansa etevim- 
män kartanpiirustajan maineen (1554), 8-lehti- 
nen maailman kartta (2 m leveä. 1 '/i m korkea) 
,,Nova et aueta orbis terroe descriptio ad usum 
navigantium emendate accomodata", joka on ensi- 
niäinen varsinainen merikortti, piirrettynä M:sta 
nimensä saaneessa projektsionissa (1569), uusi, 
voittamaton painos Ptolemaioksen kartasta (1578), 
karttoja useista Euroopan maista („Gallise, Bel- 
gii inferioris et Germaniae tabula;", 1585 ja ,,Ita- 
liae, Sclavoniae et Grgecise tabula;", 1590) , „Atlas 
sive cosmographicse meditationes de fabrica mundi 
et fabricati figura" (1595, M:n kuoleman jäl- 
keen), karttakokoelma, josta atlas nimi on 
sellaisille kartastoille periytynyt. — Tärkein 
uudistus, paitsi monia teknillisiä parannuksia, 
IM: n kartoissa on se, että niissä on täydellinen 
asteverkko. M. keksi useita uusia projektsioneja, 
joista hänen nimeään kantava on paras koko 
maapalloa kuvattaessa; sitä käytetään myös 
merikorteissa. Tärkeä M:n uudistus on myös 
latinaisten kirjainten käytäntöön ottaminen 



karttanimistössä siihen asti vallitsevan fraktuu- 
ran asemasta (asiasta M. 1540 julkaisi kirjasen). 
— M. harrasti innokkaasti teologisia tutkimuk- 
sia („Chronologia", 1569 ja ,,EvangelicEe histo- 
rise quadripartia Monas", 1592) ja oli 1544 ke- 
rettiläisyydestä epäiltynä neljännesvuoden inkvi- 
sitsionin vankilassa. [M:n elämäkertoja ja häntä 
koskevia tutkimuksia ovat julkai.sseet J. van 
Raemdonck, K. Breusing, M. Fiorini, F. van 
Otroy. Nordenskiöld („Facsimileatlas", 1889) 
y. m'.] E. E. K. 

Mercelin, melkein läpinäkyvä palttinasidoksi- 
nen silkkikangas, jonka loimi on organsiinia ja 
kude tramsilkkiä. E. J. 8. 

Merci [-si'J (ransk.), kiitos! 

Mercia [mäsidj, anglien n. 584 Keski-Englantiin 
peru.stama valtio, joka lopulta ulottui Pohjan- 
merestä Walesin vuoriin; oli 8:nnella vuosia, 
anglosaksilaisista valtioista mahtavin, mutta tuli 
827 Wessexista riippuvaksi. 

Mercie [-sie'J, Marius Jean Antonin 
(s. 1845), ransk. kuvanveistäjä, Jouffroy'n ja 
Falgiören oppilas, tutki v:n 1868 jälkeen Roo- 
massa antiikin ja renesan.ssin mestareita. On 
luonut lukuisia erittäin taidokkaita kuva-, muisto- 
ja hautapatsaita, joista mainittakoon voimak- 
kaan pateetti.«et ryhmäkuvat ,. Gloria victis" (1874) 
ja ,,Quand meme" (1882). Huomattavia ovat myös 
eräät M:n maalaukset: ,, Venus" (1883), „Michel- 
angelo tutkii anatomiaa" (1885) ja ,, Eeva syntiin- 
lankeemuksen jälkeen" (1905). Enimmät M:n 
veistoksi-sta on asetettu Pariisin julkisiin paik- 
koihin. 

Mercier [-sief], Louis Söbastien (1740- 
1814), ransk. kirjailija: joutui .,Tableau de Pa- 
ris" (1781-89) nimisestä Pariisin paheita kuvaa- 
va.sta teoksestaan maanpakoon, josta palasi vasta 
vallankumouksen alkaes.sa. Konventin edusmie- 
henä hän ääne.sti Ludvik XVI: n elinkautista van- 
keutta, joutui senjälkeen vankeuteen, valittiin 
vapaaksi päästyään 500-miehiseen neuvostoon, 
sai historian professorin paikan ja otettiin aka- 
temian jäseneksi. M. vastusti ransk. klassillista 
näytelmätyyliä, moittien Racinea ja Corneillea 
siitä, että he olivat ammentaneet näytelmiensä 
aiheet työhuoneestaan eivätkä elämän avoimesta 
kirJHSta. Omia käsityksiään draamasta hän esitti 
tutkielmassa ,,Essai sur Tart dramatique" (1773). 
Mutta M. itse oli liiaksi keskinkertainen kirjai- 
lija, voidakseen omilla todellisuuden maaperään 
istuttamillaan näytelmillä luoda mitään todella 
arvoka.sta. Niistä mainittakoon „Eug§nie" (1767), 
■,,Les deux ami.s" (1770), ,,Le faux ami" (1772), 
„Le juge" (1774), „Le döserteur", „L'indigent" 
(1782). [Desnoiresterres, „Tableau de Paris. fitu- 
des sur la vie et les ouvrages de M." (1852); 
Zollinger, „S. INI. als Dramatiker" (1899) ; B^clard, 
.,S6ba.stien Mercier" (1903).] J. Hl. 

Mercier de la Riviere [sie da -ä'r], Paul 
Pierre (1720-93 t. 94), ransk. yhteiskuntatie- 
teilijä: toimi 1759-64 intendenttinä Martinique- 
saarella; julkaisi 1767 teoksen ,.L'ordre naturel 
et essentiel des societes politiques", jossa hän 
antaa oivallisen esityksen fysiokraattien (ks. t.) 
opista. M :tä on pidetty .sekä Malthusin että 
nykyaikaisen sosiologian edelläkävijänä. 

Merck, Johann Heinrich (1741-91), 
saks. kirjailija, v:sta 1768 sotaneuvos Darm- 
stadtissa, ampui itsensä taloudellisen häviön pe- 



297 



Mercure — Merenkurkku 



298 



losta. Hänen oma kaunokirjallinen tuotantonsa, 
josta mainittavin on romanssi .,Pätus und Arria" 
(1775), oli merkitykseltään vähäisempi kuin hä- 
nen vaikutuksensa etevien aikalaistensa kirjalli- 
seen tuotantoon. Varsinkin oli hänen vaikutuk- 
sensa Goctheen melkoinen. Kriitikkona M. tasa- 
puolisesti on kuvannut „Sturm und Drang"- 
kauden (ks. t.) valo- ja varjopuolia. [Zimmer- 
mann, „J. H. Merck, seine Umgebung und Zeit" 
(1871): Löbell. .,Mephistopheles-Merck" (1896).] 

J. H-l. 

Mercure [-^'y'rj, ransk. aikakauskirja, joka 
ilmestyi Pariisissa 1672-1825, v:sta 1724 nimellä 
..Mercure de France"; myöskin tätä nykyä ilmes- 
tyy ,. Mercure de France" niminen aikakauskirja. 

Mercurialia = elohopeavalmisteet, ks. Eloho- 
pea. 

Mercurialis ks. S i n i j u u r i. 

Mercurius [-cu'-J, muin.-it. kaupanjumala, joka 
jo varhaisina aikoina identifioitiin kreik. ITermes 
jumalan kanssa (ks. t.). Roomassa palveltiin 
M:ta viljakaupan suojelijana n. v:sta 495 e. Kr., 
jolloin hänelle rakennettiin temppeli. Temppelin 
perustamispäivä, 15 p. toukokuuta, oli pyhitetty 
M:lle ja hänen äidilleen Malalle (ks. t.) ja sam. p. 
vietettiin kauppiasten ammattikunnan perustami- 
sen muistoa. M:n palvelus levisi Rooman kau- 
pan mukana koko vanhaan maailmaan, kuten 
eri tahoilta löydetyt pienet M :n veistokuvat osoit- 
tavat. Niissä M. kuvataan nuorukaiseksi, jolla 
on toisessa kädessään rahakukkaro ja toisessa 
käärmeillä koristettu sauva. — Alkemistit käytti- 
vät nimitystä M. kaikenlaisista juoksevista ai- 
neista, kuten esim. J/. communis (elohopea). Ny- 
kyään käytetään M. nimitystä yksinomaan elo- 
hopeasta ja elohopeayhdistyksistä. E. U-l. 

Mercurius, elohopea. M. d u 1 c i s, kalomeli. 
M. prsecipitatus per se, elohopeaoksidi. 
M. sublimatus corrosivus, elohopeaklo- 
ridi, sublimaatti. M. v i v u s, metallinen elohopea. 

Mercurius [-cu'-J, useiden ruots. aikakausleh- 
tien nimi. • — Huomattavin niistä on K. K. Gjör- 
vvellin toimittama Densvenska ^I., kuukaus- 
lehti, joka ilmestyi Tukholmassa 1755-65 (heinäk. 
1761-lokak. 1762 nimellä ,,Den nya svenska 'M." 
E. Ekholmin toimittamana). Myöhemmin Gjör- 
vvell julkaisi epäsäännöllisesti ilmestyvää „Den 
historiske och politiske M." (1773-78). 

Mercurius philosophorum [-cu'- -ör-J, viisas- 
ten merkuri. Tällä nimityksellä alkemistit tar- 
koittivat ainetta, jota pidettiin viisasten kiven 
siemenenä, jonka valmistus puhtaaseen muotoon 
siis oli erittäin tärkeä tehtävä. Sillä oli myös 
muita nimityksiä, esim. materia prima cruda, 
neidenmaito, vihreä leijona y. m. (ks. Alkemia). 

Edv. Bj. 

Mer de Glace [mär d3 glasj („jäämeri"), kolmi- 
haarainen jäätikkö Mont Blancin pohjoisrinteellä; 
14 km pitkä. M. laskeutuu Chamonix'n yläpuo- 
lella Arve-joen laaksoon. 

Meredith [mcredip], George (1828-1909), 
engl. runoilija ja romaaninkirjoittaja, uudea- 
aikaisen engl. psykologisen romaanin pääedus- 
taja, jonka mainittavimmat teokset ovat romaa- 
nit ,,The ordeal of Richard Feverel" (1859), joka 
sisältää runsaasti vaikuttavia situatsioneja ja 
hienolla psykologialla piirrettyjä henkilöitä; 
„Rhoda Fleming" (1864), psykologiselta hahmot- 
telultaan vielä hienompi ja vuoropuhelultaan 



realistisempi ja vaikuttavampi: mestarilliset nais- 
sielun analyysit „Vittoria" (1866) ja „Diana of 
the crossways", 1885; ,,The egoist. A. comedy in 
narrative" (1879). M:n myöhäisemmissä romaa- 
neissa (,,The tragic comedians", 1880, ,,Lor(l 
Gmont and his Aminta", 1894, „The amazing 
marriage", 1895, y. m.) ilmenee yhä tuntuvam- 
min M:n kallistuminen eriskummaisuuteen, him- 
meyteen ja sureksivaan mietiskelyyn, mikä niin 
ikään on ominaista hänen runoilleen. [Le Gal- 
lienne, „George M., some characteristics" (1900) ; 
H. Lynch, „George M., a study" (1891): W. Jer- 
rold, „George M." (1902).] ' J. II-l. 

Merenhätä, sellainen, laivan ollessa matkalbi. 
laivaa, sen väkeä tahi lastia kohdannut vaara, 
jota ei laivan ja laivaväen omilla voimilla voida 
torjua. A. Ch. 

Merenjäristykset ks. Maanjäristys. 

Merenkulku ks. Laivaliikenne. 

Merenkulkuhytti, isonpuoleisissa aluksissa 
useimmiten ylimmälle kannelle tai komentosil- 
lalle sijoitettu huone (hytti), jossa merikartat 
ja muut laivalla olevat tärkeät merenkulku- 
tieteen välineet säilytetään ja ovat asianomaisten 
käytettävissä. F. W. L. 

Merenkulkukongressit järjestää Brysselissä 
oleva kansainvälinen liitto (useimmat valtiot vi- 
rallisesti edustettuina). Kongresseissa, joita v:sta 
1885 on pidetty useissa kaup:ssa, käsitellään sisä- 
vesi- ja meriliikenteen teknillisiä ja hallinnolli 
sia kysymyksiä. 

Merenkulkuoikeus, laveammassa merkityk- 
sessä se osa kansainvälistä merioikeutta, joka jär 
jestää oikeuden kulkea merellä. Ahtaammassa 
merkityksessä m. on niiden säännösten yll(li^■ 
telmä, jotka tarkoittavat laivain yhteentörniää- 
misen estämistä merellä. M:n kansainväliseen 
laatuun nähden sen säännökset ovat kaikissa 
merivaltioissa samanlaiset. Suomessa voimassa 
olevana oikeutena tällä alalla on asetus 22 p:ltä 
kesäk. 1897. A. Ch. 

Merenkulkutiede, laajemmassa merkityksessä 
kaikki merellä kulkemiseen tarvittavat sekä käy- 
tännölliset että teoreettiset tiedot. Tavallisimmin 
m. rajoittuu siihen, että milloin tahansa voidaan 
määrätä aluksen asema merikartalla sekä että 
edullisinta tietä voidaan kulkea paikasta toiseen. 
Tämä tiede jakautuu maanpäälliseen ja tähti- 
tieteelliseen osaan. F. \V. L. 

Merenkuluntarkastaja, virkamies, jonka 
asiana on pitää silmällä niiden määräysten nou- 
dattamista, jotka tarkoittavat hengen ja omai- 
suuden turvaamista merenkulkua liarjoitettaessa. 
M:n tulee myös tarkastaa merenkulkuopetuslai- 
toksia sekä muuten olla hallitukselle avullisena 
kauppamerenkulun etujen hoidossa. M. on, mil- 
loin hyvänsä hän sitä vaatii, päästettävä laivoi- 
hin, joilla kauppamerenkulkua harjoitetaan tahi 
matkustajia kuljetetaan. A. Ch. 

Merenkurkku. 1. Matala salmi, joka erottaa 
Pohjanlahden sisemmän osan („Perämeren") Rau 
manmerestä (,,Selkämerestä"). Merikorteissa ero- 
tetaan Länsi- ja Itä-ÄL toisistaan, rajana Ruot- 
siin kuuluva Hölmö niminen pitkälikö saari- 
ryhmä. Runsaasti kolmannen osan Suomen puo- 
leisesta M:sta täyttää matalikkoina jatkuva saa- 
risto. Luoteisosa on verrattain karitonta. Hölmön 
itäpuolella on kynnyssyvyys n. 25 m ja länsi- 
puolella n. 35 m. M:n leveys on 70-80 km. Suu 



299 



Merenrantasinappi — Meri 



300 



ret suolanpitoisuuden muutokset tapahtuvat hyp- 
päyksittäin M:ssa; nopeimmat muutokset ilmene- 
vät vaakasuorassa suunnassa. M:sta alkaen Poh- 
joiseenpäin kelpaa merivesi hätätilassa juotavaksi. 
Talvella M. menee tavallisesti jäähän, usein se 
jäätyy niin lujasti että tavaraliikennettä välite- 
tään .sen poikki Suomesta Ruotsiin. Suomen puo- 
lella sijaitsevat Norrskärin ja Valsöarnen väläh- 
televät loistomajakat M:n etelä- ja polijoissuussa. 
Melkein keskellä on M:n 1. Snipanin loistolaiva. 
Ruotsin puolella on m. m. Holmögaddin ja Stora 
Fjäderäggin loistot. J. E. R. 

2. M. 1. N o r r s k ä r, loistomajakka Merenkur- 
kun eteläosassa läntisellä Norrskärillä, n. 5.5 km 
länsiluoteeseen Vaasan kaupungista, n. 22 km 
etelälounaaseen Snipanin matalikolla sijait.sevasta 
Mt^renkurkun loistolaivasta; näyttää 1 voimak- 
kaamman valkean välähdyksen jota seuraa 2 hei- 
kompaa; valaisumatka 16,8 engl. penink., valon- 
korkeus vedenpinnasta 32 m, perustasta 21,6 m; 
valovoima (Hefner-yksiköissä) : voimakkaamman 
valon 171,000, heikomman 42,000. Rak. 1848. 
faiotsiasema. Ilmatieteellinen asema. L. H-nen. 

Merenrantasinappi ks. C a k i 1 e m a r i t i m a. 

Merens ks. Merjalaiset. 

Merentutkimukset ks. Meri. 

Merenvaha (s e p i o 1 i i 1 1 i) , talkin sukuinen 
kivennäinen, jonka kemiallinen kokoomus on 
lIiMgaSijOio. Se on tiivis, himmeäkiiltoinen, kel- 
lertävän valkea aine; kovuus 2; om.-p. 2 tai 
vähän alhaisempi. Se tuntuu käteen rasvaiselta 
ja tarttuu kieleen, on vaikeasti sulava ja hajaan- 
tuu happojen vaikutuksesta. M. on varsin har- 
vinainen, mutta käytäntönsä vuoksi yleiseen tun- 
nettu. Sitä tavataan nuorissa sedimenttimuodos- 
tumissa serpentiinikallioiden läheisyydessä Eski- 
Sherin tasangolla Vähässä-Aasiassa, Negropon- 
tessa, Hrubschitzissa Määrissä y. m. Esiintymis- 
tapa osoittaa, että se on serpentiinin muuttumis- 
tulos. Ainetta käytettiin jo vanhalla ajalla koru- 
astioiden valmistukseen, ja yhä vieläkin siitä 
valmistetaan piipunkoppia ja muita pikkutava- 
roita. P. E. 

Merezkovskij [-o'-J, Dmitrij Sergeje- 
vits (s. 1866). ven. kirjailija, joka on liikkunut 
monella eri alulla. Kriitikkona liän on esittänyt 
usein hyvinkin omintakeisia ajatuksia etydeis- 
sään venäläisistä ja länsieurooppalaisista kirjai- 
lijoista (,, Ikuiset matkatoverit" ja ,, Nykyisen ven. 
kirjallisuuden alennustilan syistä"). Runoilijana 
hän on käännellyt klassillisia runoteoksia ja 
sepitellyt omia runoja yleisinhimillisistä ai- 
heista (runoelma ,,Usko"). Enimmin suosittu ja 
onnistunut M. on historiallisten romaanien kir- 
joittajana. Kuuluisin on hänen historiallinen 
trilogiansa, jonka muodostaa kolme sisällisesti 
yhteenkuuluvaa, tekijän keinotekoisesti toisiinsa 
yhdistämää romaania: , .Jumalien kuolema" (Ja- 
lianus Luopio), „Ylösnousseet jumalat" (myös 
suom.) ja ..Antikristus". Yhdistävänä aatteena 
niissä esiintyy pakanuuden ja kristinuskon tais- 
telu. M:n tuotannossa on huomattava taipumus 
uskonnolliseen metafysiikkaan, symbolismiin ja 
nietzscheläisyyteen. V. J. M-kka. 

Mergeli ks. M e r k e 1 i. 

Merg^elikangas, tav. puuvillakangas, jonka 
pintaan on liimaamalla kiinnitetty merkelijyviä 
tai jauhoa. Käytetään metallipintojen kiilloitta- 
misessa. E. J. S. 



Mergulus alle ks. J ä ä k y y h k y n e n. 

Mergus ks. Koskelon suku. 

Meri on oikeastaan yksi yhtenäinen veden- 
pinta, joka ohuempana tai paksumpana kerroksena 
(hydrosfääri, vesipallo) ympäröi kiinteätä maan- 
piilloa (litosfääri) , ja jonka ympärillä taas ilma- 
piiri (atmosfääri) leviää. Tässä suuressa valta- 
meressä maanosat ovat ikäänkuin saaria, sillä 
suhde meren ja mantereen välillä on 71,?: 28,» eli 
2.54: 1. Eteläisellä pallonpuoliskolla on meren 
pinta suhteellisesti laajempi (81 %) kuin poh- 
joisella (60,6 %). Jos kääntää pallokartan niin, 
että seutu Uudesta-Seelannista etelään on näkö- 
piirin keskellä, näemme meripuolipallon, 
jolla on enimmin vettä ja vähimmin maata. Vas- 
takkaisella puoliskolla, jonka keskipisteenä on 
Ranska, on sekä maita että meriä ja sanotaan 
mannerpuolipa Iloksi (vrt. kuvia art. 
Maa). Meren ylivalta mantereeseen nähden käy 
vielä selvemmäksi kun tiedetään, että merien 
tilavuus on noin 1,300 milj. km', mannermaan 
merenpinnan yläpuolella olevan ainoastaan 100 
milj. km'. Jos koko litosfääri olisi ihan tasainen, 
peittäisi sitä noin 2,400 m:n paksuinen vesikehä. 
Helpomman yleiskatsauksen vuoksi jaetaan kui- 
tenkin maapallon suuri valtameri viiteen valta- 
mereen : Atlantti 79,8 milj. km' eli 2,« ker- 
taa Afrikka, Intian valtameri 74 milj. km', 
Iso valtameri 1. Tyynimeri 165,: milj. 
km' eli jotenkin yhtä paljon kuin maapallon 
kaikki mantereet ynnä Aasian pinta, Pohjois- 
Jäämeri 15,9 milj. km' ja E t e 1 ä-J ä ä m e r i 
20,5 milj. km'. Rajat näiden välillä ovat pai- 
koittain mielivaltaisia. Valtameristä mantereiden 
lomiin ja rannikoille pistäviä lahtia sanotaan 
välimeriksi, jos ne ovat kahden tai useam- 
man maanosan välillä, sisämeri k s i, jos ne 
ovat maanosien sisässä (Itämeri), r a n t a m e- 
riksi, jos suuren lahdenpoukaman suussa on 
sulkeva saarijono j. n. e. Pienempiä merienosia 
ovat poukamat, lahdet, vuonot, selät, 
salmet j. n. e. Syntyyn nähden puhutaan 
vajoamismeristä (Punainen-meri) ja v a 1- 
tausmeristä (Pohjanmeri) y. m. M:n poh- 
jalla on, samaten kuin maanpinnallakin, epä- 
tasaisuuksia, vaikkei niin suuria kuin maalla. 
Siellä näet eivät vaikuta rapautuminen ja ku- 
lutus. Tavallisesti on m:n pohjalla laajoja ta- 
sankoja, siellä täällä altaita ja nuorten 
vuorijonojen lähellä u.sein äkkisyvänteitä. 
Mantereiden ulkopuolella huomataan tavallisesti 
vielä n. s. m a n n e r 1 a a k a, jolla m:n syvyys 
on 100-200 m. Sen ulkopuolella on kaltevuus- 
kulma usein suurimmillaan ja siellä alkaa 
s y v ä m e r i. Mannerlaa'alla on n. s. matala- 
m e r i. Syvyysmittauksien nojalla on konstruoitu 
n. s. isobaatteja eli syvyyskäyriä, 
jotka yhdistävät paikkoja, joilla on sama syvyys. 
Suurimmat syvyydet ovat usein lähellä rantojm, 
äkkisyvänteissä. Syvin tähän asti tunnettu kohta 
on 9,788 m Filippiinien itäpuolella. Koko valta- 
meren 'eskisyvyys on laskoitta 3,500 m:ksi. Ison 
valtiimtren keskisyvyy--, sivumerineen on 3,800 m, 
ilman i Mtä 4,100 m. Välimeret ovat suhteelli- 
sesti syviä (Euroopan Välimeri 1,450 m), sisä- ja 
rantameret tavallisesti matalia (Itämeren keski- 
syvyys ainoastaan 70 m, Pohjanmeren 90 m) ; va- 
joamismeret ovat tavallisesti .syvempiä kuin val- 
tau.smeret. M:n pohjan tasaisuuteen vaikuttaa 



301 



Meri 



302 



myöskin siellä tapahtuva alituinen kerrostumi- 
nen. Karkeimmat ainekset laskeutuvat rannikko- 
nieren vyöliykkeeseen, liienot savi-aineet kulkeu- 
tuvat ulommaksi mereen. Elimellinen maailma 
ulottuu hyvinkin suurille syvyyksille (aavan 
meren kerrostumat: globigerina-, ptero- 
podi- ja radiolaria-lieju sekä piilevä-muta). Sy- 
vimmät syvänteet ovat peitetyt etupäässä n. s. 
punaisella savella, jossa on etupäässä eli- 
mettömiä aineksia. 

M. -vesi sisältää useita kiinteitä aineksia liuen- 
neina. Tämä vieraiden aineksien pitoisuus on 
valtameressä yleensä noin 3,5%. Suurin osa on 
keittosuolaa, jota luullaan olleen valtamerien ve- 
dessä alusta a.sti. Kuumassa vyöhykkeessä ja var- 
sinkin semmoisissa merissä, joihin ei laske pal- 
jon jokia, on suolanpitoisuus tavallisesti hiukan 
korkeampi (4% saakka) : sellaisissa merissä taas, 
joiden päällä ja ympärillä sataa runsaasti, ja 
joilla on runsasvetisiä lisävesiä, on suolanpitoi- 
suus hyvin vähäinen, kuten Itämeressä (ks. t.) . 
Suolainen vesi on suolatonta raskaampaa, josta 
-syntyy vaihto-m:iä, kunnes tasapaino on saa- 
vutettu. Keittosuolan jälkeen on tärkein aines 
magnesiumkloridi, joka karvassuolan kanssa an- 
taa m. -vedelle sen kitkerän maun. Kalkkia on 
eniten kipsin muodossa. — M. -vesi on paikoittain 
hyvin läpikuultavaa, etenkin troopillisissa me- 
rissä, joissa auringonvalo voi tunkeutua 100 m:n 
syvyyteen saakka. M:n väri johtuu läpikuulta- 
vuude.sta. Rannikkoseuduissa väri tavallisesti on 
vihreä, mutta valtamerissä enimmäkseen sininen. 
Siellä täällä on vieraiden aineksien värittämää 
m.-vettä, jossa tapauksessa ir. usein on saanut 
nimensä .sen mukaan (Keltainen-meri). 

M. -veden lämpö vaihtelee melkoisesti niin hyvin 
päiväntasaajalta navoille kuin pinnalta pohjaan 
päin. Suurin se on kuumassa vyöhykkeessä pin- 
nalla, jotavastoin se pohjalla sekä päiväntasaa- 
jan kohdalla että korkeammilla leveysasteilla on 
-f- 2° C- ■ — 1,5° C. A'altarnerien suolaisen veden jää- 
tymispiste on vasta — 2,5°C. Kylmää pohjavettä 
tunkeutuu vähitollen navoilta päin pohjaa myö- 
ten päiväntasnajan seuduille kun sitävastoin läm- 
mintä vettä kulkee merivirroissa päinvastaiseen 
suur-taan. Kaikista suurin pintalämpö on ta- 
vattu Persian-lahdessa, -1-34.5 °C. M. -jää on joko 
pintajäätä, joka on muodostunut itse pinnalle, 
tai jäätikköjäätä, joka on liukunut läheisiltä jää- 
tiköiltä lahtiin ja poukamiin, ks. Jäävuoret, 
N a p a j ä ä. Kaikki korkeusmittauk'^et tehdään 
m:n keskipinnankorkeudelta, joka 
m.äärätään mareografin avulla. 

M:n pinnalla huomataan kolmenlaatuista lii- 
kettä : aaltoileminen (vrt. Aallokko), 
vuorovesi ja merivirrat. Luode ja vuoksi 
synnyttävät myöskin aaltoja niinkuin maanjäris- 
tykset ja n. s. m e r e n j ä r i s t y k s e t. M e r i- 
virrat syntyvät pääasiallise.sti tuulten vaiku- 
tuksesta. Sellaisilla seuduilla, kuten pasaatituu- 
lien vyöhykkeessä, joissa tuulee kauemman aikaa 
samaan suuntaan, syntyy tuulen suuntainen m.- 
virta. Mannermaiden rannikot antavat m. -vir- 
roille uusia suuntia. Edelleen syntyy n. s. vapaita 
eli täytemerivirtoja takaisin virtaavasta 
m. -vedestä. Näitä on sekä pintavirtoja, esim. 
<uuret tasausvirrat molemj^ain ekvatoriaalivirto- 
jen välillä, että kolitisuoria, jotka nousevat m:n 
syvyydestä pintaveden poisvirratessa. Pyörimi- 



nen vaikuttaa suuresti m. -virtojen kuten tuulten- 
kin suuntiin. Koska kylmä tai suolainen vesi 
on lämpöistä tai suolatonta raskaampi, tapahtuu 
m:ssä vertikaalisia virtauksiakin, vaikka ne har- 
voin ovat niin tuntuvia kuin veden liike pintaa 
myöten. M.-virtoja on lämpöisiä, jotka kulkevat 
päiväntasaajalta navoille päin, ja kylmiä, jotka vir 
laavat napaseuduilta alas. kunnes niiden raskaampi 
vusi painuu muun veden alle ja pohjavirtana 
kulkee edelleen päiväntasaajaa kohti. Edellisistä 
on kuuluisin G o 1 f-v i r t a (vrt. Atlantin 
valtameri), joka saa alkunsa Atlantin poh- 
je isesta ekvatoriaälivirrasta ja tunkeutuu Mek- 
sikon-lähteen, josta vesi sitten suurella voimalla 
ahtautuu Floridan niemimaan ja Bah